Lilypad

Myöhäiset puhumaan oppijat

191 posts in this topic

Niin kuin tuolla aiemmin kirjoitin, meidän tyttömme on puhunut paljon tavuilla. Joukossa on ollut ihan kokonaisiakin sanoja, kuten "äiti", "vauva", "pupu" ja "kukka", mutta suurin osa puheesta on ollut tavuja. Hänellä on pääasiassa ollut käytössä sanojen viimeinen tavu, mutta jostain sanoista hän on sanonut ensimmäisen tavun. Puheterapeutin mukaan on tärkeää, että tulee edes niitä yksittäisiä tavuja. Ja hiljalleen ne sanat ovat siitä pidentyneet. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani "vauva kuu" on nykyään "vauva nukkuu". Jotain hankalampia sanoja hän sanoo yhä edelleen vain yksitavuisena, ja toisinaan joudun melkoisesti arvuuttelemaan, mitä hän mahtaa sillä kertaa tarkoittaa.

Meillä neidillä on ikää jo 2v 10kk. Paljon on uusia sanoja tullut sen jälkeen, kun tänne viimeksi kirjoittelin. Tosin puhe on yhä lähinnä yksittäisiä sanoja, ei juurikaan lauseita, mutta jonkin verran sanojen yhdistämistä ja taivuttamista on kuitenkin ollut havaittavissa. Esimerkiksi tyttö hihkaisi taivaalle katsellessaan "kuu, tähtiä" ja kehottaessani häntä tulemaan sisälle hän vastasi "joo, joo, tulen". Ehkäpä se tästä... Puheen ymmärtämisessä ja muussa kehityksessä hän on kuulemma ikäisiään edellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärtääkseni se onkin puheenkehitykseen kuuluvaa, että sanoista tulee ensin vain tavuja tai sanat tulevat osittain, mutta jaksan ihmetellä tätä meidän poikaa, joka niin säännönmukaisesti käyttää vain ekoja tavuja ja niin taitavasti poimii ne tavut uusista sanoista ja yhdyssanoista. Ja tätä on jatkunut jo kauan. 

 

Tähtisilmä; teidän neidin puheenkehitys tuntuu menevän juuri oikeaan suuntaan :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

no meillä neiti käyttää monista sanoista (joita on jo kymmeniä, huima kasvu marraskuun neuvolan ajoilta) nurinpäin sanoja, esim istuu on tuttii (erottaa kyllä tutista). sukka on edelleen kukka, kenkä on jo lähes oikein ja kettu (pehmolelu) on kikke. osa sanoista on jo ihan oikein, kuten kukka (tunnistaa erilaisia kukkia kukiksi), kakka (kun on kakannut), mutta näähän on niitä helppoja ensisanoja. pallokaan ei oo enää paupo vaan jo melkein pallo.

 

paljon on edistystä tapahtunut :) tarkistetaan neuvolassa 2,5veenä tilanne, en muista miten piti olla kehittynyt ja voihan olla että vauvan synnyttyä tulee taantumusta ja puhe lakkaa kokonaan :rolleyes: että mielenkiinnolla seurataan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen yllättynyt, että monessa neuvolassa jo 2-vuotiaana otetaan tämä puheenkehitys hoitoon. Esikoisellamme ei tullut 2-vuotiaana muita sanoja kuin äiti, muttei meidän neuvolassa viitattu mitenkään siihen että olis edes myöhässä kun ymmärsi kaiken puheen. Sen neuvolan jälkeen alkoi heti tulla tavuja ja parissa kuukaudessa puhui kokonaisia lauseita, joissa suurin osa sanoista oli pelkästään tavuja. 2v6kk puhui sitten jo aikalailla kunnolla, mutta yhdyssanat oli tosi pitkään joko niin että toinen sana puuttui kokonaan tai sitten niin että molemmista sanoista oli yksi tavu. Esim paloauto oli tosi pitkään pato. 3-vuotiaana puhui sitten jo häkellyttävän paljon paremmin kuin muut ikäisensä, lähinnä sanavarastosta löytyi niin ihme sanoja ettei kukaan osannut keksiä mistä hän niitä bongaa kun telkkariakaan ei katsota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tartuttiin tähän puhumattomuuteen, kun poika oli 1,5-vuotias kun käytiin jatkokontrollissa kävelettömyydestä sairaalassa viime syksynä. Poika siis alkoi kävelemään vasta 1v 5kk ikäsenä. Samalla reissulla siis tuolloin 1,5-vuotiaana tartuttiin yhteen sun toiseen asiaan, nyt 2v. aikoihin maaliskuussa kuulemma on odotettavissa toimintaterapeutti, fysioterapeutti, puheterapeutti, psykologi ja aivokäyrääkin kuulemma pitää ottaa. Ja näköjään ku yhestä "ongelmasta" päästään niin aina vaan uuteen tartutaan :o  Huomenna joudumme kuulotutkimukseen, koska käynnillä mieheni sanoi huumorilla, että lapsi kuulee, tosin valikoiva kuulo tuntuu olevan. Tämä siis kun kysyivät kuulosta. Vitsitki saa näköjään unohtaa, ku aletaan OIKEASTI epäilemään kuuloa :girl_mad: Yritin perua aikaakin vedoten ajanpuutteeseen ja siihen, ettei tällaiseen ole tarvetta. Sanoivat, että on hyvä sulkea pois tämä asia ennen puheterapeuttia. Meillä siis poika 1v10kk ei puhu yhtään, ainoa sana on pappa, joka ei tarkota mitään tiettyä asiaa. Muuten kyllä on aina mölissy ja muutamia tavuja tullu, mut siinä se. Vuoden ikäsenä tuli ätti, ättä, si (isi), pappa, mut liikkumisen lisäännyttyä kaikki jäi pois.

 

Saa nähä millanen rumba tästä keväästä tulee, jos KAIKKI nämä täytyy ympätä samaan :girl_mad: 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^kuulostaa samalta kuin meillä....kyl ne joskus osaa tarttua kyl kaikkeen. mekin käytiin jo fysioterapiat 7kk-1v7kk välillä kunnes oppi kävelee, ja puheterapeutista on ollut puhetta 1,5v lähtien. se ollaan saatu sivuutettua vielä, kun neiti rupes puhumaan enemmän sanoja 2veenä. tarkistetaan 2,5veenä. toimintaterapiaan lähti lähete marraskuussa...sitä odottellessa, vaikkei meillä oo kyl mitään hätäpäivää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo kyllä mä oon hermoni asian kanssa menettäny, välillä itkeny, välillä surru. Mutta oon lakannu ottamasta henk.koht. ja ajatellu, että kaikki tarttuu asioihin helposti, koska jokanen haluaa sysätä vastuuta eteenpäin, ettei vaan jälkikäteen sormella osoiteta ja sanota, että miksi ette ole tähän ja tähän puuttuneet aiemmin. Silloin ku ite olin pieni 80-luvun puolessa välissä, neuvolassa ei puututtu mihinkään outoon. Jopa silloinkin viitattiin kintaalla, jos vähä ite ilmasi murhettaan lasta kohtaan. Näin ne ajat muuttuu <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

^joo, olikohan jopa niin että meille sanovat tai tuli semmonen tunne, että 1,5v neuvolassa kun pistivät puheterapiaan lähetteen (tullen bumerangina takaisin) että ei jäisi semmosta ettei olla yritetty mitään tehdä asian eteen (kauhea mikä lause tuli :D). että pistetään eteenpäin päätökset, "korkeammille ja paremmille tahoille"...meille on yksi lastenlääkäri (jonne mentiin puheterapian lähetettä odottamaan) sanonut että lapsi saa kehittyä omaan tahtiinsa ja ei oo tarvetta nyt 2veenäkään puheterapialle, mutta katellaan tilannetta uudestaan 2,5v ja 3veenä :) kaks muuta kertaa on ollu sama lääkäri (neuvolan) joka on ollu sitä mieltä että kaikkeen terapiaan pitää pistää. fysioterapiaan meidät pisti neuvolantäti. päiväkodillakin on oma sanottavansa näissä puhe- ja toimintaterapiassa, toki he on enemmän nähnykin lasten tekemisiä ja osaavat ehkä jotain sanoakin, mutta välillä nekin kiinnittää ehkä liikaa huomiota johonkin.

 

oi kultainen 80-luku :rolleyes:;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä toisaalta, että puututaan ajoissa, mutta tiedän kaksikin erittäin huonosti puhuvaa 4-5 vuotiasta, jotka pääsee puheterapiaan vain satunnaisesti, koska terapeuteista on niin kova pula. Niin kyllä sit ärsyttää että siellä on 1,5 vuotiaita turhan päiten :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

sepä just. annetaan pienten kehittää omaa tahtiaan itteään, ja sit katsoa myöhemmin jos on tarpeen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä minä olen juttuja kuunnellut, niin tuo taitaa olla yleistä joka puolella Suomea. Eli puhumaton parivuotias pääsee puheterapeutille helposti, mutta huonosti puhuva viisivuotias ei enää oikein saa aikaa puheterapeutilta. Typerää. Minusta se ei ole niin vakavaa, jos parivuotias ei vielä puhu, mutta kyllähän viisivuotiaan pitäisi jo kiireesti saada hoitoa.

Edited by Tähtisilmä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivitystä meidän tilanteeseemme...

 

Meille tuli tammikuun lopussa myöntävä päätös, saamme 20 tuntia tukiviittomaopetusta. Tytön puheen viivästymä tuntuu olevan jossain määrin ujostelua, hän on arka sanomaan uusia sanoja. Puheterapeutti oli sitä mieltä, että tukiviittomat voisivat rohkaista tyttöä puhumaan enemmän, kun tyttö saisi ilmaistua asiansa viittomalla eikä puhumiseen olisi niin suuria paineita. Ehdin soitella puheterapeutille ja sopia jatkosta, mutta muutamaa päivää myöhemmin soittelin uudelleen puheterapeutille, päätimme perua tukiviittomaopetuksen.

 

Tytön (2v 11kk) sanaisen arkun kansi poksahti auki helmikuun alussa! Jos aiemmin oli käytössä ehkäpä se sata sanaa, niin yhtäkkiä yhdessä päivässä tuli uusia sanoja toiset sata sanaa lisää. Tyttö alkoi puhua lauseita, esimerkiksi "iskä tulee, laitan nakkikeittoo iskän kaa" ja *äiti, auta laittaa sänky kuntoon, vauva nukkuu, lämmin peitto päälle". Jippii!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Oho vau, onnea! :) Tosi hieno juttu! Mikäköhän sielläkin sitten loksahti paikoilleen, sanavarasto selvästikin on ollut olemassa mutta ei vaan ole halunnut/pystynyt puhumaan...

 

 

Meillä ei tilanteessa ole kovin kummoisia muutoksia, pari viittomaa on tullut käyttöön mutta aika hitaasti tuntuvat tarttuvan. Yhteensä 8kpl viittomia osaa. Sanoja tuli nyt myös muutama uusi, mutta sanavarasto on edelleenkin todella vaatimaton, max.15kpl. ja ikää siis 2v4kk :girl_sigh: Ongelmalliseksi koen itse myös sen, että vaikka on joitain noita viittomia ja sanoja niin lapsi ei pysty niillä ilmaisemaan mitään kovin kummoista, koska sanat ovat lähinnä substantiiveja ja niistäkin lähinnä vaan eläimiä ja kulkuneuvoja. Adjektiiveista ja verbeistä olisi paljon iloa, esim. nälkä, jano, kylmä (=vilu), haluan, anna jne. jos niitä vaan tulisi käyttöön.

 

Meidän elämään tosi ison muutoksen toi vuodenvaihteen jälkeen opittu EI, joka kivasti samalla laukaisi pojalla uhman :P Puheterapeuttikin sitä sanoi, että selvästi oli pojalle tärkeä sana oppia, koska sitä ennen ei uhmaa ollut melkein yhtään ja tosi huonosti jos ollenkaan esim. puolusti omaa lelua jos toinen tuli ottamaan kädestä.

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tytöllä on edelleen ne 5 sanaa käytössä. Lisäksi sit n. 5 eläimen ääntelyä. Ikää on vähän melkein 2v7kk. Tyttö selkeästi osaisi muitakin sanoja, muttei käytä niitä (on sanonut ne joskus kerran). Me saatiin sit vihdoin lähete puheterapeutille, mutta aikaa sinne ei vielä ole. Mä jotenkin toivon, että tyttö vaan rupee puhumaan jossain vaiheessa. Niin olen kuulemma itsekin tehnyt, mutta ihan näin kauaa en ollut puhumatta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostellen ketjua ja kysyn mitä teille nykyään kuuluu?

 

Meillä on 1v6kk poika joka ei puhu mitään. Omaa tavutteluaan mutta ei osaa mitään sanaa vielä. Eipäs kun osaapas yhden. Se on pappa = Muumipappa. Mielenkiinnolla luin kokemuksianne. Meidän esikoinen, tyttö, nyt melkein 4v. on puhunut aikaisin, hyvin, selvästi ja paljon. R-kirjain on tullut jo kauan ja kaikki äänteet oikein. Hän on myös ollut motorisesti todella lahjakas.

 

Kaarlo taas on ollut ihan "peruskehittyjä" motorisesti. Syömisessä on ollut meilläkin sellaista, että karkeampi ruoka oli pitkään haastavaa, hampaat on tulleet todella myöhään (vasta 6kpl), imetyskin muuten takkuili, ritaraivareiden kanssa taistelin 6kk ja sitten hän lopetti, ei enää suostunut syömään rintaa.

 

Kaverilta kuulin( asuu Espoossa) että muutamissa kunnissa on otettu kokeiluna aikaisempi "seulonta" tms. käyttöön, että jo napattaisiin 1,5v puheterapiaa tarvitsevat.. No joo, Lahdessa ei ainakaan asiaan ole puututtu. Odotellaan kahteen vuoteen sanoja.

 

Kiva on ollut lukea teidän kokemuksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntuupa oudolta lukea aikaisempia kirjoituksiani. En oikeasti enää kunnolla edes muista sitä, että vielä talvella tytöllämme oli käytössä vain yksittäisiä sanoja. :o Kuten aiemmin kirjoitin, yhtäkkiä helmikuun alussa tyttäremme (silloin 2v 11kk) sanavarastoon alkoi tupsahdella kymmenittäin uusia sanoja, tyttö alkoi muodostaa oikeaoppisia lauseita. Ilmeisesti hän oli aiemmin vain ujostellut ja arkaillut puhumista. Kun korkki viimein poksahti auki, ei tyttöä saa enää millään hiljaiseksi. :D Tyttö (nyt 3v 4kk) lauleskelee, keksii omia tarinoitaan, höpöttää aamusta iltaan. :wub: Olisi mukavaa kuulla, mitä teille muille kuuluu ja miten puhe on kehittynyt!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en muista oonko kirjoittanut ketjuun aiemmin, mutta meillä siis 2v4kk ja puheterapiassa käydään, kun 2v oli vajaa 10 sanaa käytössä ja mä huolissani, koska meidän arki oli tosi raskasta esikoisen oireillessa äidin ymmärtämättömyyttä ja nuoremman kärsiessä aika hurjasta refluksitaudista samaan aikaan. Lähete neuvolasta lähti ja koko kevät käyty. Syksyllä jatketaan.

 

Kevään aikana tullut edistystä musta älyttömästi, mutta ei kaikista.. Sanoja on tullut paaljon lisää, se matkimisvaihe alkoi toukokuussa. Kahden sanan lauseita tuottaa suht hyvin, yksittäisenä sanonut pidempiä. Verbejä heikosti käytössä, monet äänteet puuttuu ja ylipäätänsä puhe ns sössöttämistä (eli vieraat harvemmin ymmärtävät 90% sanoista). Tietyissä sanoissa vaihtaa kirjaimet säännöllisesti (kaapo = paapo, kiipee = piipee, lintu = ninnu, lentää = nennää). Omaa siansaksaa tuottaa sanojen väliin, yrittää selkeästi puhua lauseita mutta oikeat sanat vain puuttuvat. Muutamia tukiviittomia treenailtu, mutta ne ei tunnu tarttuvan yhtään mukaan.

Edited by mirde

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen taisi sanoa ensimmäisen kahden sanan lauseensa ollessaan 2 v. 9 kk. Puheterapeutilla käytiin arviossa ja siellä huomattiin, että lapsen ymmärrys kuitenkin on normaali, joten ei tarvittu puheterapiaa. Neuvolassa ovat koko ajan olleet eri mieltä.

 

Poika osasi 2-vuotisneuvolassa vain muutaman sanan, joita terveydenhoitaja ei hyväksynyt sanoiksi (esimerkiksi "avvaa"= oulun murteella "avaa", tai Nalle Puhista poika käytti vain nimitystä "Puh". Th sanoi pojan kuullen, etteivät ne ole sanoja, mitä hän sanoo, joten poika lakkasi ääntelemästä mitenkään moneksi kuukaudeksi. Täältä saatiin lähete puheterapiaan.

 

3-vuotisneuvolassa poika ei osannut nimetä hedelmistä kuin banaanin, jota aistiyliherkkänä ainoastaan oli suostunut syömään (muussa kuin Pilttipurkkimuodossa), joten silloinen th uusi kehotuksen käydä puheterapiassa, mutta silloin emme enää menneet edes arvioon. Olisi osannut nimetä automalleja ja -merkkejä, mutta niitä ei kysytty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän poika on nyt 2v9kk ja touko/kesäkuun vaihteessa eli noin kuukausi sitten alkoi meilläkin vihdoin matkimisvaihe! :girl_dance: Puhe on silti todella epäselvää ja ulkopuoliset ei kyllä ymmärrä melkein mitään pojan sanoja ellei hän sitten just yritä toistaa äsken sanottua sanaa perässä. Lauseita ei vielä tule paitsi yhden kerran "älä kii", kun jäi sormet oven väliin :D Muutama verbikin on jo ilmestynyt sanastoon, mutta poika valitsee aika erikoisia verbejä sanastoonsa kyllä. Tällä hetkellä eniten käyttää verbejä lähtee, tuulee ja kuulee/kuuluu. Olisin kovin kiitollinen, jos voisi tulla vähän hyödyllisempiäkin verbejä tai adjektiiveja kuten vaikka jano, nälkä tai pissahätä :rolleyes: Nyt on kyllä tullut tosi nopeasti uusia sanoja lisää, joskin sanavarasto on edelleenkin aika vaatimaton, veikkaisin että alle 50 sanaa ja niistäkin vielä iso osa ääntelyitä (esim. kaikki eläimet). Sanojen lausunta on tosiaan aika epäselvää ja varsinkin vokaalit jää leveiksi. Viittomia on käytössä muutamia, mutta ne eivät ole ihan hirveän hyvin tarttuneet käyttöön. Oiskohan niitä joku 10-15kpl aktiivisessa käytössä?

 

Puheterapiassa ollaan käyty 2v1kk iästä kerran kuussa. Nyt vähän kesällä tiivistetään tahtia ja käydään kerran viikossa ennen kesätaukoa. Näin siksi, koska poika ei ollut hirveän yhteistyöhaluinen, koska ei harvoilla käynneillä ehtinyt tutustua puheterapeuttiin kunnolla. Nyt on jo parin viikon jälkeen aivan selkeä ero nähtävissä ja syksyllä jatketaan samaa tahtia 3v. synttäreihin asti. Silloin pt tekee jonkun kolmivuotistestin ja mahdollisesti tulee lähete myös foniatrille. Ymmärryksessä pojalla ei kyllä ole mitään vikaa, osaa totella aika monimutkaisiakin ohjeita. Elokuussa hän aloittaa päiväkodissa ja mielenkiinnolla jään odottamaan, onko sillä minkäänlaista vaikutusta! Poika pääsi onneksi pt:n lausunnon turvin integroituun pienryhmään, jossa on muitakin erityistukea tarvitsevia lapsia ja yksi hoitajista on erityislastentarhanopettaja :) Päiväkodissa käytetään tukiviittomia, kuvakortteja ja lisäksi on kaikenlaista puhetta tukevaa toimintaa, kuten suujumppaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipa ihana lukea erityisesti Tähtisilmän kokemus, että niitä sanoja alkoi vain yhtäkkiä tupsahtelemaan. Sitä täälläkin odotetaan ja esim puheterapeutti on sanonut uskovansa sen tapahtuvan milloin vain. Epäillyt juuri samaa kuin Tähtisilmällä, että tyttö vain ujostelisi puhumista. Sitä sanojen tulvaa ei vain vielä ole tapahtunut ja minua aina välillä ahdistaa kovasti tämä aihe. Välillä taas uskon, että ei ole mitään hätää.

 

Meillä siis 2v. 10kk ikäinen tyttö, joka puhuu jopa lauseita, mutta omalla tavallaan. Käyttää paljon sanojen tavuja (esim pi=pimeä, pieni, piilossa, piilostaleikki), äänteitä (esim. thii/khii= lentokone, liukumäki, kiinni, kirja, kyytiin), omia viittomia, sanoja "sinnepäin" (gaga=katso) ja oikeita sanoja. Yhdistelee siis lauseiksi näitä kaikkia eri "sanoja". Kovasti olisi halua puhua enemmän, mutta tuntuu ettei vain osaa muodostaa sanoja.

 

Ymmärrys on todella hyvää ja tyttö on todella hoksaavainen, tästä mm kertoo että keksii keinoja kertoa asiansa; esim. keksii kuvaavan viittoman, menee itse istumaan ja sanoo "näin" kun haluaa äidin istumaan tms tai keksii kuvaavan sanan (esim huf=kuuma, tulee siitä kuumaa ruokaa puhalletaan). Minä ja isänsä ymmärretään todella hyvin häntä, mutta välillä tuntuu että pelataan aliasta kun samat tavut merkkaa montaa asiaa ja eri sanat kuulostaa samalta (kukku=kakku, kukka). Nyt on alkanut myös tulla turhautumista kun selvästi olisi enemmän halua kertoa juttuja, mutta me emme ymmärrä kaikkea. Ulkopuolisten on vaikea ymmärtää tyttöä. Välillä on surullista katsoa kun tyttö yrittää kaverille kertoa jotain, mutta hän ei ymmärrä. Luonteeltaan tyttö on ujo, mutta tutuille nykyään puhuu. Vähänkin vieraammalle ei sano mitään.

 

Sanojen matkimista meillä ei ole juurikaan. Joskus harvoin saattaa jotain yrittää, mutta useimmiten se on siansaksaa. Välillä toki onnistuukin. Yritetään silti aina kehua kun yrittää. Tällä hetkellä tosin yritetään ottaa rauhallisesti uusien sanojen kohdalla, ei tehdä jokaisesta sanasta numeroa, koska jossain vaiheessa tuntui, että kehut vain ujostutti häntä enemmän.

 

Oikeita sanoja toki on ihan kivastikin.Pystyisin kuitenkin ne luettelemaan ja verbejä sanoina on 5kpl. Se tässä eniten ihmetyttää, että kun kuitenkin oikeitakin sanoja on, niin miksi sitten ne loputkin eivät tule. Oikeat sanat ovat sanoja, jotka ovat hänelle tärkeitä. Mutta jos jollekin sanalle on toimiva muu tapa, se ei muutu oikeaksi sanaksi. Tämän takia en ole halunnut kovin paljoa tukiviittomia ottaa käyttöön, pelkään ettei sen jälkeen haluakaan enää yrittää. Pikkuhiljaa toki olen tosin muuttamassa mieltäni, mutta haluan vielä hetken odottaa.

 

Puheterapiaan meidät olisi lähetetty jo ensimmäisen kerran 1½-vuotiaana, mutta silloin vielä en halunnut mennä. 2-vuotiaana käytiin ensimmäisen kerran ja 2,5 toisen kerran. Puheterapeutti ei ole ollut kovinkaan huolissaan ja käynnin jälkeen olen ollut tyytyväinen ja ajatellut että kyllä ne sanat vielä tulevat. Mutta silti välillä alkaa mietityttämään, että saisi ne sanat jo tulla. Ja nyt kun meillä on toinen vauva, niin huomaan että isosisko jokelteli aikanaan todella paljon vähemmän kuin pikkusiskonsa ja paljon myöhemmin ja variaatiota oli vähemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ainakin on tukiviittomat toimineet niin kuin niiden kuuluukin toimia eli sitten kun oppii sanomaan sanan niin viittoma jää pois käytöstä. Kyllä lapsi sen huomaa, että sana on nopeampi sanoa kuin viittoa plus vanhempi kuulee sen sanan vaikka olisi selin tai vaikka pimeässä huoneessa nukuttamassa. Meillä on kyllä toiminut niinkin päin, että jos en meinaa saada sanasta selvää niin poika vielä viittoo sen lisäksi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noinhan sen pitäisi toimia ja varmaan meidänkin pitää alkaa kokeilemaan. Tähän asti ainoastaan maito on muuttunut omasta sanasta oikeaksi sanaksi. Siis jos on säännöllisesti käyttänyt jotain merkkiä, viittomaa tai sanaa aikaisemmin. Annan aikaa kesän loppuun ja sitten aletaan ottamaan tukiviittomia käyttöön.

 

Mites viekö teidän lapset tavaroita suuhun? Meillä tyttö vie jatkuvasti tavaroita, sormia tms suuhun. Ei samalla tavalla kuin vauvat, mutta vähintäänkin huulilla on jatkuvasti jotain. Siitä pitää huomauttaa usein kun ollaan jossain, ihme ettei saa kaikkia mahdollisia pöpöjä. Tai ehkä juuri sen vuoksi tyttö onkin tavallista terveempi. Olen miettinyt, että kuuluuko se jotenkin ikään, liittyykö tähän puheen kehitykseen vai onko vain tytön oma tapa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt muutaman kuukauden ollut samaa ja siis että varsinkin ne pahimmat pienet esineet, esim. pikkulegot työnnetään suuhun. Ja se on to-del-la ärsyttävää, koska meillä ei ollut paljon pienempänä vastaavaa ongelmaa ollenkaan! Niihin aikoihin kun muut vauvat tai 1-vuotiaat tunki suuhunsa kaiken mitä lattialta löytyy niin meillä sai olla kaikki pikkutavarat ihan rauhassa. Ja nyt sitten pitäis kaikkea kokeilla, mm. alkuviikosta poika tuli ihan innoissaan mun luokse näyttämään, että hänellä oli noppa suussa! :girl_impossible:

Share this post


Link to post
Share on other sites

meidän esikko on viimein 2v7-8kk iässä sanonut ekat 2 sanan lauseensa :) toukokuussa tuli siis 2,5v tarkastuksessa armahdus, kuulemma kriteerit täytty ettei tarvi laittaa lähetettä, jälleen tarkistetaan 3v neuvolassa, silloin pitäisi osata lauseita :rolleyes: no 2 sanasia nyt ainakin on tullut, sekä 2-osaisia sanoja :) hyvin edistyy siis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now