Lilypad

Myöhäiset puhumaan oppijat

191 posts in this topic

Meillä esikoinen alkoi puhua 2,5-vuotiaana. Ei haluttu puheterapiaan ja neuvolan täti meinas et katsotaan 3-vuotiaana vielä ja silloin ei ollut enää tarvetta kun juttua tuli! Nyt 3,5-vuotiaana lukee iltasadun pikkuveljelle, laulaa ja höpöttää lakkaamatta :D. Ihanaa! Pikkuveli on 2v eikä puhu vielä. En ole huolissani ja neuvolaan saadaan uusi kontrolliaika 2 v 3 kk ikäisenä. En usko että suostun puheterapiaan hänenkään kanssaan koska ymmärtää kaiken mitä puhutaan eli eiköhän se sanavarasto ulostaudu jossain vaiheessa. :D Mut toki arki ois helpompaa/ kivempaa jos 2-vuotiaskin puhuisi jo. Ja toki oon hitusen huolissani kun ei mitään selkeitä sanoja ole (paitsi itkiessä äiti jolla tarkoittaa useimmiten isiä :)).. Isoveli sentään sanoi jo 2-vuotiaana auto. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin päivittää meidän tilannetta, että poika aloitti 2v10kk ikäisenä päiväkodissa integroidussa pienryhmässä, jotta saisi tukea puheelleen. Ekan kuukauden jälkeen puhe alkoikin kehittyä huimaa tahtia! Edellisenä keväänä hänellä oli käytössä muistaakseni noin 20 sanaa, joista puolet onomatopoeettisia äänteitä ja syyskuussa sanoja oli jo 100 enemmän! Puhe on edelleenkin todella epäselvää ja vaikea ulkopuolisen ymmärtää, mutta nyt tulee myös lauseitakin. Vähän ennen joulua eli vähän päälle 3v. ikäisenä tulivat ekat 2 sanan lauseet ja nyt on jo 4-5 sanan lauseitakin 3v5kk iässä :) Käytiin tuossa juuri puheterapeutilla kontrollissa 3kk tauon jälkeen ja hänkin oli todella vaikuttunut pojan puheenkehityksestä! Hänenkin oli vaikea monesti saada selvää, mutta sanasto/ymmärtämistesteistä sai poika hyvät pisteet ja esim. värejä osasi nimetä ikätasoaan enemmän. Päiväkodissakin ovat iloisia hienosta kehityksestä, varsinkin nyt noista lauseiden tulosta puheeseen :)

 

Hämmästyttävää kyllä miten uusi maailma meille on nyt auennut, kun poika pystyy kertomaan enemmän siitä mitä ajattelee. Ollaan nyt vasta myös huomattu, miten hyvä muisti hänellä oikeasti on! Niin paljon valitettavasti kun jää välittymättä, jos ei ole sanoja joilla kertoa asioista. Välillä tuntuu oikein pahalta, kun ymmärrän, miten paljon pojalla on ollut meille asiaa mutta ei keinoja kertoa niistä :(  Nytkään edes me ei vielä ymmärretä ihan kaikkea, mutta onneksi sentään suurin osa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poistin. Alkoi hävettää..

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista olenko ikinä kirjoittanut tänne, mutta meillä esikoinen sanoi ensimmäisen sanansa 1 v. 8 kk. Ensimmäinen kolmen sanan lause tuli 2,5 v. Nyt puoli vuotta myöhemmin puhuu paljon, mutta epäselvästi. Ei sano pitkiä sanoja kokonaan ja paljon omia sanoja on. Ensi viikolla on 3 v. neuvola, niin nähdään mitä täti sanoo. Puheterapiaan ei olla menossa, kun ei Suomessa asuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Selvennän tuota aiempaani, että täällä siis 1v8kk esikoinen joka ei sano sanaakaan. Ainoat jotain tarkoittavat äänteet ylipäätään ovat "imm" (=imuri), "mammammam" (=en tiedä, kaikkeen syömiseen ja juomiseen liittyvää) ja sitten hassu ääni joka matkii possun röhkintää.

 

Ei siis oo kovin laaja tää äännevarasto edes.. Häpeä edellisessä viestissä johtui avautumisesta, kun vaihteeksi turhautti tämä puhumattomuus..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän esikoinen on puheenkehityksen viivästymän vuoksi puheterapiassa ja päiväkodissa puhehäiriöisten integroidussa ryhmässä. Tukiviittomakurssillakin käytiin, mutta niitä ei kuitenkaan ole kotona tarvittu, kun suunnilleen samoihin aikoihin kehitys lähti kovaa vauhtia eteenpäin ja pärjätään ihan sanallisestikin.

Mua hieman ihmetyttää nihkeä asenne tukitoimia kohtaan, mä olen ainakin itse ollut vain onnellinen, että meidän huoli on otettu tosissaan ja lapsi saa nyt tukea. Tykkää valtavasti käydä puheterapiassa, kun leikin kauttahan se kaikki siellä noiden pienten kanssa tehdään. Samoin päiväkodissa viihtyy ihan älyttömän hyvin. Kyllä mua silti mietityttää, että ehditäänkö tässä saavuttaa ikätaso ennen koulunalkua vai onko odotettavissa oppimisvaikeuksia tai erityistoimia sielläkin. Sillä mennään, mitä eteen tulee, mutta toivoisin tietysti "normitason" saavuttamista, kun onhan kieli nyt ihan äärettömän tärkeä tässä maailmassa pärjäämiseksi.

 

On todettu, että mitä aiemmin tuki aloitetaan, sitä paremmat tulokset. Eikä siitä ainakaan koskaan haittaa ole. Jos odotellaan sinne 5-6-vuotiaaksi, alkaa olla jo todella vaikeaa ja koulunalku lähestyy. Mun äiti erityislastentarhanopettajana valitettavasti näkee näitä tapauksia paljon. Musta siis ehdottomasti parempi, että käydään jo varhain vähän kartoittamassa tarvetta, osa ei tarvitse mitään, osaa vain seuraillaan, osa otetaan heti puheterapiaan, osa saa kotiohjeita jne. Osa hyötyy erittäin nopeasti (ja kuka tietää, olisi voinut kehittyä ihan samalla tavalla ilman tukeakin), osalla menee pidempään - mutta sitä suuremmalla syyllä on ollut tärkeää päästä ajoissa. Noiden pienten kanssa se tosiaan on kuitenkin vain tavoitteellista ja kehittävää leikkiä, joten en osaa nähdä sitä minään kauheana koulaamisena (verrattuna siis siihen, että lapsi saisi ns. kehittyä rauhassa omaa tahtiaan).

Jokainen toki tuntee oman lapsensa parhaiten (toisaalta ammattilaiset näkevät niin paljon lapsia, että jonkinlainen käsitys "normaalista" ja vaihtelusta sen "normaalin" sisällä muodostuu ja selvästi siitä poikkeavasta huolestuvat). Neuvolassa tosin käydään mun mielestä niin harvoin ja niin pieni hetki kerrallaan, ettei siinä mitenkään voi kaikkea huomata tai kaikista asioista saada oikeaa kuvaa. Lapsen parasta kuitenkin ajattelevat niin vanhemmat kuin ammattilaisetkin.


--

Niin, meillä tosiaan poika nyt 3 v 9 kk, lähete puheterapeutin arvioon saatiin 2,5-vuotiaana. Rattaat pyörähtivätkin liikkeelle onneksi nopeasti ja nyt on suunnilleen vuosi takana tukitoimia. Viime keväänä oli arviointi- ja starttijakso puheterapiaa, kuulotutkimus sekä neurologilla käynti (lähinnä vanhemman kanssa juttelua tilanteesta ja taustoista). Diagnoosi puheenkehityksen viivästymästä ja suositukset puheterapiasta, integroidusta päivähoitopaikasta ja tukiviittomakurssista, joita sitten kevään/kesän aikana haettiin. Syyskuun alussa alkoi päivähoito ja vähän myöhemmin terapia ja tukiviittomakurssi. Kurssi kesti syksyn ja oli siis meille vanhemmille suunnattu. Puheterapia jatkuu nyt keväällä ja loppukeväästä on edessä tilannekatsaus neurologilla ja ehkä vähän laajempia tutkimuksia. Missään muussa meillä ei tosin mun mielestäni ole ollut, eikä vaikuta olevan nytkään ongelmia kuin viivästyneessä puheenkehityksessä sekä tuotossa että ymmärryksessä. Molemmissa kuitenkin on nyt loppukesästä asti ollut hienoa kehitystä. :)

Edit. lueskelin ketjua vähän summittaisesti ennen kirjoitustani ja kävin lukemassa kirjoitettuani uudestaan (tosin edelleen vähän sieltä täältä, enkä ole lukenut koko ketjua). Pienensin tota fonttia, kun ei se nyt oikein tunnu tässä ketjussa kirjoittaneille suunnatulta, enemmänkin siihen kumpusi sellaista, mitä ihmettelen näin ulkomaailmassa. Mulle on niin puheterapeutit kuin erityislastentarhanopettajat sanoneet, miten iloisia ovat, että ollaan haettu pojalle ajoissa apua ja kiitelleet hyvästä asenteesta. Meillä ei sinänsä ole ollut ongelmia pojan kanssa, on varsin helppo luonne, vain huoli puheen hyvin hitaasta kehityksestä ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Sanoja on kuitenkin ollut aina neuvolan mittapuulla riittävästi. Kehitys tulee noin vuoden ikätasoa jäljessä (oli puheterapeutin arvio vuosi sitten, ja itse arvioisin tilanteen olevan suunnilleen sama nyt, siis poika on nyt suunnilleen siinä missä ikätoverit silloin vuosi sitten).

Edited by Chandalina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohdin mainita, että esikoinen osasi alle 10 sanaa 2 v. neuvolassa, mutta 2,5 v. tuli tosiaan jo kolmen sanan lause.

Share this post


Link to post
Share on other sites

duudeli: vielä ei tarvitse olla välttämättä huolissaan (itse taisin olla huolissani tuossa samassa ikävaiheessa eli hehheh, paraskin neuvomaan :grin: ), koska ennen 2-vuotisneuvolaa voi vielä "tapahtua ihmeitä". Ja jos ei tapahdu niin kannattaa ehkä miettiä jos sinne neuvolakäynnille valmiiksi, että haluaisiko mahdollisesti lähetettä puheterapiaan vai ei. Meille neuvolaterkka ehdotti sitä (lapsella oli max. 5 sanaa tuolloin käytössä), mutta lähetettä ei ollut vielä pakko ottaa vastaan. Luotin kuitenkin omaan mutuuni ja 2v1kk iästä eteenpäin alettiin harvakseltaan käydä puheterapiassa. Me päästiin tosi nopeasti putelle, mutta monissa kunnissa voi olla kuukausien jonot. Helpompi se on niin päin, että peruuttaa ajan jos kokeekin että se on turha (jos joutuu kuukausia odottelemaan) kuin että miettii kuukausia, että mahtaiskohan se kuitenkin olla hyvä ja sitten taas joutuu odottamaan tosi pitkään ennen kuin edes pääsee vastaanotolle. Puheterapiaa ei kannata pitää minään mörkönä, sillä näin pienillä se on vain leluilla leikkimistä, kirjojen lukemista (=pute seuraa noiden avulla ymmärtämisen ja puheentuoton tasoa, mutta lapselle se on ihan vaan leikkimistä) ja esim. tukiviittomien opettelua.

 

Mä olen tosi tyytyväinen, että luotin omaan tunteeseeni siitä, että kaikki ei ole ihan hyvin ja poika pääsi suoraan 3-vuotiaana aloittamaan tuetussa hoitopaikassa, koska meillä oli hakuajan tullessa jo puoli vuotta puheterapiaa takana ja saatiin sieltä puoltava lausunto :) Muutenhan pahimmillaan tuo puhumaton raukka olis joutunut normaaliin 21 lapsen jättiryhmään eikä todellakaan olisi saanut siellä mitään erityishuomiota ja ties miten pahasti se olisi ahdistunut, kun kukaan ei ymmärrä eikä ole edes aikaa yrittää ymmärtää :o Ei noin isossa ryhmässä ole resursseja keskittyä yhteen lapseen kovinkaan paljoa. Varsinkin kun vielä meidän poika on rauhallinen ja hiljainen tapaus eli ei olisi osannut ottaa/pyytää huomiota itselleen. Nyt tuolla omassa pienryhmässä hoitajat mm. heti alussa opettelivat mun tekemän poika-suomi-poika sanalistan ( :grin: ) jota myös tässä matkan varrella olen aina täydentänyt. Oli aivan ihanaa kuulla, miten viime viikollakin olivat 2 hoitajan voimin selvitelleet, mikä tärkeä asia pojalla on, kun tämä kovasti koitti selvittää jotain pantomiimillä ja epämääräisillä sanayritelmillä. Onneksi saivat selvitettyä, varmasti oli pojalle tärkeä asia (toinen lapsi oli ottanut hänen lelupäivän lelunsa) :) 

 

Mutta tosiaan duudeli, ihan hyvin voi olla että ei teillä ole edes mitään huolta asian suhteen enää muutaman kuukauden päästä! Mutta luota omaan tuntumaasi :)

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos fmn :)

 

Tämä puhumattomuus turhauttaa, mutta sen suhteen en "panikoi"; isänsäkin alkanut todella myöhään puhumaan.

Mun suurin huoli kohdistuu ehkä tuohon eleiden ja äänien matkimisen puutteeseen, jotka tietenkin omalla tavallaan liittyvät tähän samaan asiaan.

 

Tuo ei siis esimerkiksi nyökkää eikä pudista päätään. Häneltä ei siis saa kunnolla edes haettua niitä vastauksia, kun ei oikein osaa ilmaista edes kyllä/ei mielipiteitä.

Miten teillä muilla? Onko puhumattomat lapset olleet sitten taitavia pantomiimikkoja tai elehtijiä? Vai onko muita joilta olisi eleetkin puuttuneet pitkään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ainakin puuttui kaikki. Ei tuo taida vieläkään osata nyökyttää tai puristaa päätään, vaikka muuten on siis jo melkoinen papupata :D Ei myöskään koskaan innostunut taputtamaan tai vilkuttamaan esimerkiksi.

 

Mun poika ei siis alle 2-vuotiaana tainnut sanoa kuin po eli pallo ja ba eli banaani ja pari eläimen äääntä osasi (apua miten nopeasti nämä unohtaa) 2v2kk ikäisenä olen innoissani kirjoittanut päiväkirjaan kun oppi pihan lintuja seuratessaan sanomaan kraak.

 

Mutta meillä siis tosiaan kaikki kääntyi itsestään hyväksi ja nyt lapsi on yhdellä kielellä vähintään ikäisensä tasolla ja toisella passiivinen kielitaito on todella hyvä myös, aktiivikäyttö paranemaan päin pikkuhiljaa, muutamia sanoja kerrallaan.

 

M: ei tuo nuorempiaan muuten nyökyttele tai pudistele päätään. Tai taputa. Mutta se sentään osoittelee innokkaasti sormella, esikoinen ei tehnyt koskaan sitäkään.

Edited by Lainie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oonkohan ma kirjoitellut tanne joskus, en muista..

 

Meilla on siis puhe jaljessa ja nyt Suomessa on aloitettu puheterapiassa kaynti. Taustana siis etta kyseessa on kaksikielinen lapsi, jolta ei oikein kumpikaan kieli lahtenyt luistamaan. En oikein enaa muista paljonko sanoja osasi missakin vaihessa, vain etta oli aina ikaisiaan jaljessa eika vauvana juuri jokellellukaan. Briteissa puhetta seurattiin mutta koska itse en ollut niin innoissani puheterapiasta, lahetetta ei tullut, ja varsinkin kun kehitysta kuitenkin koko ajan tapahtui. Kun aloitti Briteissa tarhan sanojakin alkoi tulla enemman. Ymmartaminen on aina ollut molemmilla kielilla ok. 

 

No sitten viime kesana muutettiin kahdestaan Suomeen ja oli juuri siina vaihessa etta olisi varmaan juuri alkanut tehda lauseita englanniksi, mutta tulikin kulttuurishokki. Nain jalkeenpain ajateltuna ei varmaan puhunut kuukauteen mutta sitten kun aloitti Suomessa tarhan niin vaihtoi kielen pian suomeksi ja lauseitakin alkoi tulla.

Suomeksi puhe on kuitenkin koko ajan ollut epaselvaa ja tarhasta ehdottivat puheterapiaa. PuTe sanoi ettei ole mitaan akuuttia tarvetta koska saa ilmaistua itsensa ja ymmartaa, mutta jaatiin seuraamaan. Nyt taman viikon kaynnilla saatiin sitten kotiharjoituksia ja seuraava kaynti on elokuussa. Harjoitellaan siis 'm' ja 'p' aanteita (hankalammat 'r' jne. sitten aikanaan...) Joissain sanoissa ne tulee, mutta useimmissa epaselvia. Itse ymmarran melkein aina mutta ulkopuolisilla on hankalempaa. Puheesta tosiaan puuttuu paljon aanteita yms kaikkia sanoja ei taivuta jne, mutta eteenpain on onneksi menty. Tietty itsekin mietin etta toivottavasti saavuttaa perustason ennen koulua, onneksi Suomessa koulu alkaa niin myohaan. Briteissa olisi joutunut kouluun jo nyt syksylla. Niin ja tietty toivottavasti ei tule oppimisongelmia tms.

Tosiaan, lomaharjoituksina tuli saippuakuplien puhaltelua, pillilla puhaltelua ja paljon p- ja m- alkuisia sanoja :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kohta enää kuukausi aikaa 2v synttäreihin, joihin asti olin päättänyt antaa puheelle aikaa alkaa itsestään. Esikoinen kun on syntynyt heinäkuussa, on 2v neuvola meillä vasta elo-syyskuun vaihteessa kun terkkarit ovat lomansa lusineet.

Pyysin nyt sitten kuopuksen neuvolassa lähetettä putelle ja sieltä jo soitettiinkin. Ystävällisesti kyselivät kiireellisyyttä, että tarvitseeko tavata vielä ennen lomia. Mä pysyin kannassani, että ootellaan 2v juhliin eli elokuulle varattiin sitten aika.

 

Tilanne meillä muutoin sama kuin 2kk sitten, paitsi että opeteltiin pudistamaan päätä. Hyvin harvoin poika muistaa sitä kuitenkaan käyttää, vaan alkaa mielummin huutamaan.. :rolleyes:

 

0 sanaa edelleen kasassa. Ihan utopistinen koko ajatus, että tuo joskus vielä kommunikoisi paremmin kuin meidän koira.

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä muistan, kuinka mustakin oli vaikea kuvitella, että tuo poika joskus puhuisi - ja nyt kun se pulisee liki tauotta, on vaikea muistaa aikaa, jolloin se ei puhunut. Ero vuoden takaiseen on huikea, mutta edelleen tulee ikäisiään selvästi jäljessä. Elokuussa on kuntoutusryhmän arvio, jossa päätetään, onko ensi talvena tarvetta vielä puheterapialle. Inhottavaa tämä jännittäminen, että katsovatko vielä olevan tarpeeksi tuen tarpeessa - ja sitten kun toisaalta tietenkin itsekin toivon mahdollisimman hyvää edistymistä ja lopulta tukitoimista eroon pääsemistä. Mutta etteivät vain liian aikaisin lopettaisi. Uskoisin puheterapialle olevan tarvetta jatkossa mm. äänteiden harjoittamisessa ja puheen selkiyttämisessä, nyt ovat enemmän harjoitelleet sisältöön liittyviä juttuja; ohjeiden saamista ja antamista yms. ja ne sujuvat hyvin. Puheterapiaa tärkeämpänä pidän kuitenkin, että tukipaikka integroidussa päiväkotiryhmässä säilyisi ainakin vielä seuraavat kaksi vuotta. Se on ollut tuolle pojalle aivan lottovoitto. Eltokin aina sanoo, että siitä oikein näkee, miten se imee mallia muista.

En nyt muista, mitä duudeli oot kertonut teidän tilanteesta aiemmin (ja onko teillä jo jotain tällasia käytössä), mut jos lapsi tuntuu turhautuvan kommunikaatiokeinojen puutteeseen, voisi kokeilla ottaa käyttöön jotain tärkeimpiin tilanteisiin/asioihin liittyviä kuvia ja/tai viittomia. Papunet.net on hyvä sivusto, sieltä saa mm. tulostettua kuvia kommunikaation tueksi. Viittomia voi keksiä itse tai katsoa suomalaisen viittomakielen verkkosanakirjasta (viittomat kuvina ja videoina) suvi.viittomat.net; suosittelisin ehkä noita oikeita viittomia, niin ovat sitten samoja kuin muutkin käyttävät (esim. päiväkodissa). Ideana puheen tukikäytössä on siis kuvittaa tai viittoa vain avainsanat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten noihin integroituihin ryhmiin paasee? Meilla on siis kohta 4-v poika, ja on ihan tavallisessa 4-5-vuotiaiden ryhmassa jossa on 24 lasta. Meilla oli putella myos puhetta hampaiden ylipurennasta, eli ei liikuta suuta kunnolla talla hetkella ainakaan jossain aanteissa ja siita nuo harjoitukset joista ylla mainitsin.

 

Edit. googlasin ingegroidut ryhmat, kun en ollut niista aiemmin kuullutkaan. Eipa taida olla meidan lahipaivakodeissa joten voinen unohtaa.

Edited by Annick

Share this post


Link to post
Share on other sites

Chandalina, meillä on tukikuvia käytössä mutta eivät ole oikein toimineet... Kun pyydetään lasta näyttämään kuvista mitä haluaa niin saattaa osoittaa vuoronperään viittä eri kuvaa tai innokkaasti yhtä kuvaa mutta se mitä kuva tarkoittaa, ei kuitenkaan kelpaa. On kyllä testattu ja todettu, että tuo ymmärtää kyllä mitä ne kuvat tarkoittaa. On siis toisin päin niitä testattu ja kysytty mitä äsken tehtiin/syötiin ja osaa näyttää sitä vastaavan kuvan.

Viittomiakin mä koitin käyttää, mutta selvästi sormitemput oli liian pientä piiperrystä kun en tiedä näkikö kertaakaan mun tekevän niitä vaikka koitin työntää käsiäni hänen näkökenttäänsä :D Pitäisi keksiä laajempia liikkeitä tai käyttää noita oikeita jotenkin paaaljon suureleisemmin koko kropan pituutta hyödyksi käyttäen :grin:

Tämän koin kyllä itse niin turhauttavana (kun lapsi ei juuri koskaan katsonut/katso päinkään kun puhutaan/viitotaan) että lopetin yrittämisen aika pian..

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Annick: Meillä taisi olla sekä puheterapeutin että neurologin lausunto, joissa suositeltiin integroitua ryhmää. Harmi, jos ei sellaista teidän lähellä ole. Mahtaisiko teidän lähettyvillä olla muuta pienryhmää? Puheterapeutilta varmaan vois kysellä, onko teilläpäin jotain muita tukimahdollisuuksia.

duudeli: On kyllä totta, että noiden kuvien ja viittomien kanssa on haastavaa päästä alkuun, eikä mulla ole kokemusta, miten se sitten oikeasti lähtee sujumaan, kun meillä kuitenkin alkoi sitä puhetta tulla aika mukavasti päiväkodin aloituksen myötä ja sitä ennenkin oltiin selvitty arjessa ihan hyvin (tyytyväinen luonne tuo meidän poika). Eka puheterapeutti lähti liikkeelle opettamalla meitä viittomaan muutamia lauluja (Tuiki, tuiki tähtönen; Ihahaa; Piippolan vaarilla oli talo), joita lauloi pojan kanssa terapiassa ja laulettiin niitä kotonakin. Olin yrittänyt jo aiemminkin laulaa ja leikkiä erilaisia sormileikkejä, mut poikaa ei yhtään kiinnostanut. Pute sai kuitenkin pojan innostumaan ja sitten kelpasi kotona äidinkin laulamana. Terapian lauluhetkissä poika yleensä sai istua rennosti säkkituolissa ja pute tuli samalle tasolle lattialle lapsen eteen, jotta sai katsekontaktin. Ideana kai näissä lähinnä oli just totuttaa seuraamaan käsiä ja kasvoja. Pute viittoi joko itse tai lapsen käsillä.

Päiväkodissa myös laulavat ja loruilevat viittoen ja lisäksi viittomat liittyy moniin rutiineihin ja sieltä paljon tarttunut pojallekin viittomia, vaikka ei niitä kotona varsinaisesti käytetä. Ja vähäsanaisemmille ihan kädestä pitäen opettivat päiväkodissa viittomaan, esim. "auta". Jos lapsi vaikka turhautuneena ynisi, kun olisi pitänyt pukea, hoitajat ensin viittoivat lapsen käsillä "auta" ja sitten auttoivat. Kai se siitä vähitellen sitten alkoi sujua. Siellä tietysti on myös muiden jo tapoihin tottuneiden lasten malli, jota seurata.

 

Meillä varsinkin ensimmäinen puheterapeutti teki pojan kanssa kontaktiharjoituksia, esim. puhaltelivat höyhentä taitetun paperin välissä puolelta toiselle, poika siis puhalsi toiselta puolelta kohti putea ja pute taas toiselta puolelta kohti poikaa (heh, miten yksinkertaisetkin jutut saa kuulostamaan monimutkaiselta, kun sanallisesti yrittää selittää), paperi taitettuna V:ksi. Siinä tulee harjoitettua katsekontaktia ja vuorottaisuutta. Muutaman muunkin harjoitteen pute neuvoi mullekin, mut oon jo unohtanut. Pitäis kaivella esiin ne paperit. Hän myös aina puhutellessaan poikaa kosketti kevyesti käteen tai olkapäähän ja hakeutui katsekontaktiin lapsen kanssa. Pitäis varmaan itsekin taas enemmän harjoittaa tuota, kun päiväkodista sanottiin, että varsinkin ristiriitatilanteissa poika katselee kaikkialle muualle paitsi silmiin (no, tämä varmaan ihan tyypillistä monelle muullekin), samoin kuin valokuvatessa usein välttää katsomasta kohti.

Niin joo, pojan päiväkotiryhmässä on käytössä "pilliperjantai", jolloin juodaan pillillä. Hauskaa lapsista ja hyvää motoriikkaharjoitusta suulle. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Chandalina. Kiva kuulla noista harjoitteista ja mitä siellä putella oikeasti tehdään.

Pitää kokeilla vähän treenailla jo etukäteen... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tutun kuuloisia harjoitteita ja pilliperjantai on myös meidän pojan ryhmässä käytössä :) Meillä on ensi viikolla pojalla joku tasotesti PuTella, kääks... Oiskohan sama 3-vuotistesti joka oli 3v. synttärien paikkeilla, saa nähdä. Poika (3v8kk) puhuu mun mielestä jo hurjan hyvin ja sitten kuulen vaikka puistossa jonkun 2-vuotiaan puhuvan ja tajuan, että taidetaan olla vielä pitkän matkan päässä ikätasosta :girl_sigh: Onneksi saatiin nyt ensi vuodelle päätös, että poika saa jatkaa samassa ryhmässä! (Täällä tehdään päätös vain vuodeksi kerrallaan.) Ryhmän hoitajista vaan kaksi kolmesta vaihtuu ja varsinkin elton vaihtuminen toiseen harmittaa :( Saa nähdä miten uudet hoitajat sitten ymmärtävät poikaa syksyllä...

 

Annick: meidän poika pääsi integroituun pienryhmään ihan vaan puheterapeutin suosituksen avulla. Pidettiin hoitokokous, jossa oli pute, kiertävä erityislastentarhanopettaja ja joku muukin vielä, en enää muista kuka. Noi paikat on todella vähissä useimmissa kunnissa ja niihin on vaikea siksi päästä.

 

duudeli: jos vielä jaksat tsekkailla viittomia, niin kannattaa aloittaa sellaisista jotka voisivat lasta kiinnostaa. Eläimistä esim. koiran ja kissan viittomat on tosi selkeät, kulkuneuvoista auto ja polkupyörä. Vaatteista kengät taisi olla meidän pojan ihan ekoja viittomia, joita alkoi käyttää. Esim. ruokailuun liittyvät viittomat ei meidän poikaa kiinnostaneet pätkääkään eikä alkanut niitä käyttää koskaan. Niin ja ei lapsen tarvitse osata tehdä viittomia tismalleen oikein, kunhan vaan jotenkin edes sinne päin :) Meidän poika kehitteli myös omia viittomiaan, joista puheterapeutti oli aina hirveän innoissaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ kiitti, täytyypä kurkkailla noitakin :) Mun viittomat olikin ehkä (tarpeellisia mutta) liian tylsiä...

 

Mitähän pute muuten sanoo tutin käytöstä? Mä jonkun kanssa juttelin joka veikkaili, että ekana tulee komento eroon tutista ja niin me nyt sitten napattiin tutti veke. Vieroitus oli muutenkin ajankohtainen, ei sillä, mutta mielenkiinnosta kyselen että käskeekö pute (minkä ikäiseltä vai kaikilta?) luopumaan tutista asap?

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole kuullut mitään tutin käytöstä, mutta voi tietysti olla että ei suositella. Meidän poika lopetti itsekseen tutin syömisen 7-8kk ikäisenä niin en osaa sanoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kuopus puhui vielä 2v neuvolassa joitakin sanoja, taisin laskea alle 20 sanaa. Muutaman kuukauden jälkeen alkoi puhumaan lauseita ja siitä sanavaratsokin karttui nopeasti. Vielä yli 3-vuotiaanakin on epäselviä sanoja mutta kokoajan kehittyy tuo puhe. Esikoinen puhui jo 1,5v ikäisenä lauseita ja puhe ja lausuminen on ollut aina tosi selvää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kopsaan päikystäni, poika siis 2v1kk, ei osaa yhtäkään sanaa.

 

 

Nyt alkoi puheterapia.

 

Ensikäynti oli tänään ja ihan hyvillä mielin olen. Ei oltu kauaa ehditty olla sisällä, kun pute jo sanoi, että kyllähän tässä ihan selvästi on viivästymästä kyse, että hyvä kun ollaan tultu ja nyt aletaan sitten työstämään asiaa. Ensialkuun otetaan kolmen käynnin "tutustumisjakso", eli pute tutustuu Vilperiin. Hän olisi halunnut heti jo ensi viikolla kaksi käyntiä, mutta varattiin nyt kuitenkin elokuun loppuun asti 1/viikko (eli kaksi käyntiä) ja otetaan kolmas sitten syyskuun puolella kun kerho on alkanut, koska pute haluaa kuulla, miten Vilperillä sujuu kerhossa.

 

Kotiläksyksi saatiin treenailla puhaltamista. Pitkäänhän Vilperi on osannut puhaltaa pillillä veteen tai niin, että laittaa suun veteen ja pärisyttää. Vasta tänä kesänä oppi puhaltamaan niin, että voi puhaltaa isiltä pipin tai saippuakuplia. Toistaiseksi puhaltaa harjaantumattomasti suu leveänä, kun pitäisi oppia puhaltamaan suu supussa - kuten pilliin, mutta myös ilman pilliä.

 

Tukikuvaohjeistuksia emme (ainakaan vielä) saaneet. Kerroin meidän niitä tuloksetta käyttäneen ja pute havaitsi itsekin kokeillessaan omia tukikuviaan, ettei Vilperi niistä välitä. Ei esimerkiksi valitse mitään, jos näyttää kahta vaihtoehtoa. Viittomista ei vielä kummemmin puhuttu.

Katsotaan, mitä vinkkejä jatkossa saadaan..

 

Muoks. pute myös kyseli kovasti pojan keinoista ilmaista itseään sekä mm. miten/mitä leikkii ja miten tulee toimeen muiden lasten kanssa. 

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saatiin lähete HUSiin, jossa selvitellään syitä puhumattomuuden takana. Ainakin psykologille meidän poika kuulemma pääsee. Mulla on vaan arvauksia, mitä muuta siellä tehdään, mutta olisko jollain ihan tietoa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkohan teillä lähete foniatrille? Tuntuis kyllä aika aikaiselta, kun on vasta 2 vuotta täyttänyt kuitenkin (tietysti jonossa voi mennä ikuisuus). Meidän piti kans joutua/päästä sinne puheterapeutin testien jälkeen 3-vuotiaana (aiemmin ei voi luotettavasti testata niillä standarditesteillä), mutta sitten pojan puheenkehitys alkoi vihdoin ottaa vauhtia ja tuli selkeämmäksi se, että myös ymmärtää mitä sanotaan, niin se peruuntui. Täällä on aika kattava teksti foniatriasta ja mitä se ala käsittää :)

 

Käytännössä siellä leikin varjolla seurataan ja tutkitaan lasta ihan niin kuin puheterapiassakin. Mun yksi tuttu on ollut harjoittelussa tuolla klinikalla ja sanoi, että siellä on tosi mukava lasten touhuta! Tiimiin kuuluu just psykologi, psykiatri, foniatri, toimintaterapeutti jne. tarpeen mukaan ja ei kannata niitä titteleitä säikähtää :) Oman alansa asiantuntijoina vaan ovat liikenteessä, kun ei kuka tahansa pysty tunnistamaan erilaisia neurologisia häiriöitä mitä joillain voi olla taustalla. Sit muistelen, että kuuloa voidaan testata myös, koska kuulon alenema osalla äänialueista voi vaikeuttaa puheen oppimista, mutta sitä ei välttämättä arjessa mitenkään huomaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään pojalla ikää 2v4kk ja edelleen on vauvakirjassa "Ensimmäinen sanani" kohta tyhjä :(

 

Syksy ollaan käyty puheterapeutilla, nyt marraskuun aikana tulee pojalle käynti psykolla ja ilmeisesti sen jälkeen (joskus) tulee kutsu sinne HUSiin..

 

Muoks.

Oon miettinyt tänään taas kovasti poikaa ja puhumattomuutta. Nyt kun tuo 2,5v ikä alkaa kolkuttelemaan ovella, se on ensimmäinen ikä jolloin olin jo VARMA että tuo puhuu jotain, kun ensin odotin, että ehkä 1,5v mennessä tulee ensimmäinen sana ja sitten olin varma, että 2v mennessä ja sen jälkeen odotinkin melkein päivittäin että nythän kohta on jo pakko joku sana tulla! Vaan ei mitään. Nyt on alkanut sitten ihan tosissaan pyöriä päässä niitä mahdollisia syitä ja olen koittanut itselleni selostaa mahdollisimman tarkkaan tätä verbaalista kehitystä.

Nyt kun kuopus on alkanut harjoittamaan ääntään hurjan monipuoliseen tyyliin, ollaan me vanhemmat kohoteltu kulmiamme, että höpisikö esikoinenkin näin?

Voi kun varmaksi muistaisi, nyt ei uskalla sanoa.

 

Joka tapauksessa ensimmäinen "sana" oli "hee hee" vilkutuksen yhteydessä. Synttäreillä vilkuteltiin vielä iloisena vieraille. Sitten kävi jotain ja kuukautta myöhemmin ei enää sanottu heihei eikä vilkutettu.

Vilkutus taitona palasi ohjelmistoon vasta nyt 2 vuotiaana.

 

Monet puhumattomat ymmärtääkseni puhuvat alkuun pelkillä ensimmäisillä tavuilla ja tuo on myös osannut muutamien sanojen alkuja. Kesällä toisteltiin koko ajan tavuja ÄNG (Angry Birds) ja IM (imuri). Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole käytössä yhtäkään tavua joka aina tarkoittaisi samaa.

 

Käyttää kyllä paljon tavuja, tällä hetkellä joskus sanoo "joo" ihan oikeessa kohtaa mutta joskus siihen samaan paikkaan tuleekin terävä KA.

 

Oon koittanut pohtia mistä voisi kertoa tämmöinen taitojen seilailu, kun koko ajan mennään askel eteen - askel taakse - eteen - taakse. Sitä toista askelta eteen ei vaan tule. Ja mä en tiedä miksi ja se huolestuttaa.

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now