Lilypad

Myöhäiset puhumaan oppijat

191 posts in this topic

En osaa sanoa mistä tuo taitojen seilaaminen johtuu, mutta meillä ei ollut myös ollenkaan tuota tavupuhetta. Että siis käyttäisi alku- tai lopputavua koko sanan sijaan. Sitten kun niitä sanoja vihdoin alkoi tulla niin muistaakseni tulivat kokonaisina tai lähes kokonaisina.

 

OT:nä voisin mainita, että hyvä etten pyörtynyt tänään kun meidän 11kk ikäinen otti kirjan hyllystä, avasi lampaan kohdalta ja sanoi määmää! :girl_impossible: Esikoinen matki ekan kerran eläintä joskus reippaasti päälle 2-vuotiaana, olisko ollut yli 2,5v peräti, luulisin... Eikä silloinkaan sanonut esim.hauhau vaan ihan matki koiran haukkua.

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Duudeli, fb.ssä löytyy ryhmä dyspraksia- ja dysfasia- lasten vanhempien ryhmä, jossa käydään paljon keskustelua. En sano, että teillä olisi näitä diagnooseja, mutta siellä on myös paljon vanhempia joiden lapset eivät vielä puhu eikä ole mitään diagnoosia ja selvittelyt aluillaan. Sieltä voisi saada vertaistukea ja esim tietoa noista HUS.n käynneistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja tännekin voisi raporteeraa, että tänään saatiin epävirallinen dg kielellisestä erityisvaikeudesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten tuo kielellinen erityisvaikeus näkyy? Meillä on 2 v 10 kk poika, joka ei vielä puhu kunnolla.. En ole huolissani, sanoja on nyt alkanut tulla joten eiköhän ne lauseetkin kohta.. isovelikin aloitti vasta 2 v 6 kk iässä. Jotenkin vaan ihmetyttää neuvolan tms. tahojen vouhotus puhumattomuudesta... Meillä poika kuitenkin ymmärtää kaiken ja luetaan paljon jne. eli passiivinen sanavarasto lienee aika hyvä, kun se vaan ulostautuu..... Joku päivä.... Toivottavasti pian..... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neuvola ja muut tahot vouhottavat puhumattomuudesta siksi, koska se puhumattomuus ei aina ole ainoa ongelma. Siihen voi liittyä vasta mm. hahmotusvaikeuksia, lukihäiriötä ymv. joista osa siis ilmenee vasta kouluiässä. Ymmärtämisvaikeudet, hienomotoriset häiriöt ymv. eivät näy välttämättä tavallisessa arjessa näin pienillä ja nekin liittyvät välillä yhteen puhumattomuuden kanssa.

Lapsen kannalta on siis hyvin tärkeää löytää ja puuttua mahdollisiin muihinkin vaikeuksiin.

 

Meidän poika kävi eilen ensimmäistä kertaa psykologilla ja tulossa vielä 2-3 käyntiä. Nyt ekalla käynnillä vaan juteltiin, mutta seuraavilla testataan poikaa. Kuulemma tarkkaillaan ja testataan leikeistä mm. aloitteellisuutta, rooli/matkimisleikkejä, tavaroiden luokittelua ymv. Mua vähän kyll jännittää, miten poika noissa pärjää. Nyt (vasta) kun tuo pienempi kasvaa, oon huomannut että joko pikkusisko on aikainen leikkijä (tietty eri asia kun on isoveli antamassa esimerkkiä) tai poika alkoi leikkimään TOSI myöhään..

 

Mä en arjessa huomaa ymmärryksessä vikaa, mutta pelottaa silti onko se muiden mielestä ikätasoista vai voisiko se laahata vähän perässä.....

 

Muoks. Niin ja kielelliselle erityisvaikeudelle on tyypillistä kai myös se, että sanoja/tavuja/niiden sukulaisia tulee käyttöön mutta ne tai osa niistä katoaa jossakin ajassa. Muuten en oikein tiedä miten sen voisi tunnistaa viivästyneestä puheesta.

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä ei muuten tuon ikäisenä vielä rooli/matkimisleikit sujuneet, siis sellaiset kuten kotileikki, kauppaleikki jne. Ne ei poikaa edes oikein kiinnostaneet ja veikkaan, että siksi kun vähän vaikea leikkiä sitä omaa roolia kun ei pysty sanomaan mitään "vuorosanoja" eikä kanssaleikkijöiden kanssa sopimaan, että mitä kukakin tekee :girl_sigh:  Niin ja mähän kuulin vasta kuukausia myöhemmin jälkikäteen, että pojan aloitettua hoidossa integroidussa pienryhmässä oli aluksi isot tytöt yleensä napanneet ryhmän pienimmän söpöliinin innoissaan kotileikkiinsä mukaan ja meidän poika ei ollut tietysti pystynyt sanomaan mitään vastaan eikä oikein uskaltanutkaan, kun oli semmoinen reppana. Vasta myöhemmin ne hoitajat oli hiffanneet kaipailevista katseista, että poika olis halunnut mennä ennemmin autoleikkeihin mukaan karjumaan ja riehumaan :D 

 

Muuten lajittelu myös sujui tosi pitkään ikätasoista heikommin, mutta on siinäkin kirinyt esim. väreissä jo ikätasoaan paremmaksi. Laskemisessa vielä laahaa vähän jäljessä. Mut eipä noita ole voinut sillä tavalla harjoitellakaan, kun ei ole ollut niitä sanoja asioille! Voihan sitä toki sanoa, että "näetkös miten kaunis sininen kukka tuolla", mutta kun jää se vuorovaikutus pois että lapsi vastaisi vaikka että "katso tuossa on myös keltainen kukka" ja sitten voitaisiin yhdessä etsiä muunvärisiäkin, niin eihän se lajittelu samalla tavalla harjoitu. Ei siitä vaan samalla tavalla saa irti, jos lapsi vastaa vain "Öhhh" eikä ole kiinnostunut osoittelemaan itse sormella (saatika että ymmärrätkö mitä kukkaa se sillä sormella tarkoittaa monen metrin päässä).

 

En olekaan näköjään huomannut päivittää, että nyt meillä sujuu siis tosi kivasti ja viimeiset puheterapiakontrollit on 4,5-vuotiaana! Tuossa viime kesänä 3v8kk iästä eteenpäin alkoi tulla vihdoin keskustelevaa lausepuhetta, esim. "Mistä olet ostanut tuon (korun)?" ja tuli myös vihdoin miksi/mikä/mitä-kyselyvaihe! Ai että miten oli samaan aikaan raivostuttavaa ja ihanaa, kun toinen koko ajan jankkaa miksimiksimiksi :girl_crazy:  Tuo kesä oli kyllä sellainen käännekohta, että se jälkeen on todella harppauksittain menty eteenpäin. Kesäkuussa vielä tuli puheterapeutin testeissä vähän ikätasoa alemmat tulokset, mutta nyt syksyllä oli kirinyt niissäkin kiinni ja pute oli ihan innoissaan hienosta kehityksestä! :)  Päiväkotiryhmässä hoitajat vaihtuivat nyt syksyllä ja ainoastaan yksi on sama ja vähän harmittaa, kun tämä yksi ainut hoitaja tajuaa miten suuri harppaus tapahtui kesäloman aikana. Siis että tulee välillä fiilis, että ajatteleeko ne toiset hoitajat, että meidän poika on turhaan tukipaikalla. Ei olis silloin 3,5-vuotiaana keväällä mitenkään voinut arvata että nyt ollaan siinä tilanteessa, että kukaan ulkopuolinen ei enää osaisi arvata mitään puheenviivästymää ikinä ollenkaan :) Kaikkein paras "todiste" oli joskus silloin kesän korvilla, kun matkustettiin bussilla ja poika selosti kaikkea mitä näki ikkunasta. Joku mummeli pysähtyi poistuessaan meidän kohdalle ja kommentoi, että on niin tosi ihanaa kuunnella kun pieni lapsi kertoilee innoissaan kaikenlaista! Melkein meinasin alkaa itkeä räkä poskella, kun siihen jotenkin itselläkin kulminoitui se helpotus, että vihdoinkin aletaan olla normaalitilanteessa :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä löytyy myös yksi myöhään puhumaan oppinut. Ikää hänellä nyt vajaa 7v.

 

Esikoinen alkoi puhua kunnolla 2,5 vuotiaana, joten kuopukselta en odottanut edes sanoja ennen 2vuotispäivää. Kun ei alkanut tulla kunnolla edes niitä äänteitä.. 2,5v neuvolassa koitin tosissani jo pyytää että katsottaisi enemmän, kun pojalta tuli vaan suoraa huutoa kun avasi suunsa ja turhautui kun kukaan ei ymmärtänyt. Meillä myös luettu aina paljon. Yritettiin olla ymmärtämättä, jos näytti. Yleensä tuli, otti kädestä kiinni ja vei näyttämään mitä tarkoitti. Turhautuminen ja kiukku oli arkipäivää muutenkin kun joku ei ymmärtänyt. Korvat oli tosi kovilla, kun poika korotti ääntään meinaten sillä saada itsensä ymmärretyksi.

3v neuvolassa vihdoin laitettiin lähete puheterapiaan. Ei sanan sanaa. Motorinen kehitys oli kuitenkin huimaa, oppi ajamaan polkupyörääkin ilman apupyöriä 3veenä. Ymmärsi kaiken puheen, ohjeet..

 

Poika aloitti päiväkodissa vajaa 3,5veenä. Samantien ryhmissä kiertävä erityisope huomasi että puten tarve on suuri ja kuukaudessa sai pommitettua meille paikan, jota oltiin puoli vuotta jonotettu. Aloitettiin puten kanssa harjoittelemalla tukiviittomia, itse kävin myös tukiviittomakurssin, jonka kela korvasi. Viittomilla pojalla aukesi uusi tapa saada itsensä ymmärrettyä ja se auttoi turhautumiseen hieman. Diagnoosiksi tuli kielen kehityksen viivästymä. Kuvat otettiin käyttöön sekä kotona että pk:ssa.

 

Pk:n erityisope sai järjestettyä pojalle seuraavaksi vuodeksi paikan eri päiväkotiin integroituun pienryhmään. Sinne poika meni vajaa 4,5vuotiaana. "Puhe" oli edelleen huutoa, vältti usein puhumasta ryhmässä, ei yrittänyt laulaa. Leikkimisestä sai kehuja jo aiemmin. Oli kaikkien kaveri ja kaverit ottivat mielellään leikkeihin. Poika sai kavereille itsensä ymmärretyksi eleillä ja teoilla. Pienryhmässä viitottiin kaikki asiat, joka auttoi paljon. Puhe oli tuolloin "poopopyypy - polkupyörä"

tyylistä. Eli meillä tuli sanoista alkutavut ja sekin tuntui niin hienolta! Samaten kun pojan ollessa 5v kuulin ensimmäisen kerran selvästi "äiti". Siihen asti olin ollut "titi".

 

Pienryhmässä oli kaksi vuotta, tehtiin jo koulusuunnitelmia tuetulle luokalle, kunnes juuri ennen 6v synttäreitä viime keväänä alkoi tapahtua ja sanoja alkoi tulla enemmän ja enemmän. Kirjaimia tuli lisää puheeseen harvase päivä. Erityisopettajien kanssa katsottiin, että poika pärjäisi jo normieskarissa. Tuen tarve lukee edelleen papereissa koulua varten, ensi syksynä kouluun mennessä testaillaan heti mm. lukihäiriö. Puheessa on jo kaikki kirjaimet (myös r ja s), kun malttaisi vaan puhua hitaasti että kaikki kirjaimet kuuluisi. Vielä meillä on taivalta että saataisi puhe selväksi, rauhalliseksi. Äänen korottamiseen poika sortuu edelleen herkästi, mutta pahin huutovaihe oli 2-4veenä.

 

Jos miettii esikoista ja kuopusta, niin esikoinen oppi eskarivuonna kirjaimet tosi nopeasti. Toista kiinnostaa kyllä, muttei muista/hahmota niitä ainakaan niin hyvin. Jännityksellä katsotaan ja odotetaan, miten koulu lähtee käyntiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiva kuulla teidän tarina. Lohduttavaa kuulla, että vielä noinkin vanhana voi lyhyessä ajassa kiriä ikätasoiseksi tai lähelle sitä ja päästä normaaliluokalle kouluun. :)

 

 

Toinen psykologikäynti takana. Pienen suostuttelun ja hämäämisen jälkeen sain psykon ja pojan jäämään keskenään huoneeseen, mä jäin oven ulkopuolelle istumaan ja kuuntelemaan vaihdellen huutoa ja muita ääniä. 20 minuuttia ehkä olivat sisällä, kun tulivat jo ulos.

 

Psykologi kommentoi heti ensimmäiseksi, ettei ole ihan varma kannattaako näitä testejä nyt tehdä vai kenties hoitaa muut asian ensin. Jälkeen päin tajusin, että oisin voinut kysyä tuohon vähän tarkennuksia. Mitkä muut asiat? Mutta epäilen, että tarkoittaa muita asiaankuuluvia tutkimuksia, eli lääkärin ja foniatrin ainakin. Samalla poika saisi aikaa kasvaa.  

 

Kertoi huomanneensa, että poika on hiukan voimakasluonteinen:P Poika oli yrittänyt ohjailla koko hommaa ja huutanut, kun ei ollut tehty mitä hän haluaa. Tehtävät eivät siis kiinnostaneet ollenkaan ja kuulemma nekin mitä teki, niin psykosta tuntui että Vilperi vastaili tarkoituksella väärin.

 

Otin puheeksi jaksamisen ja päiväkodin ja hurraa!!!! Psyko otti meidän alueen tiedot ja aikoo soittaa tämän alueen keltolle ja päiväkotijohtajalle. Kerroin tietäväni, missä päiväkodissa täällä on erityisryhmä jos sille on tarvetta. Psyko kysyi, uskonko sille olevan tarvetta ja kävisikö esim. perhepäivähoitaja. Vastasin, että perhepäivähoitaja ei mun mielestä tule kysymykseen, erityisryhmän tarpeesta en tiedä, mutta poika työllistää yhden ihmisen kyllä aika kokonaisvaltaisesti kun käy muiden lasten päälle. Nähtäväksi siis jää, mitä psyko (ja kelto ja muut) saavat asialle tehtyä. 

 

Mua pelottaa,  ettei meillä ole varaa päiväkotiin, mutten kertonut sitä psykolle. Pakko on ensin nähdä, saadaanko edes paikkaa ja järjestellä sitten raha-asioita... Tietääkö joku, maksaako eritysryhmäpaikka enemmän kuin tavallinen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietääkö joku, maksaako eritysryhmäpaikka enemmän kuin tavallinen?

 

Ei maksa mitään extraa! Hei mä laitan sulle yv:n :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei. Onpa ollut ihana lukea tätä ketjua, kun itsekin puhumattoman kaksivuotiaan kanssa asiaa murehdin. Pojalla ei ole yhtään oikeaa sanaa. Ei edes tapaile mitään. "Puhuu" paljon omaa öninää, ö-ööö-ö-öö-öö-ö, ä-äää-ä-ää-ää-ä. Matkii eläimiä, ei sanomalla niitä eläinten ääniä, vaan esim haukkumalla, ja kurkkuäänillä. Väkisin ja vänkäämällä sain ajan yksityiselle puheterapeutille, joka totesi että suun motoriikka on kehittymätön, ei käytä suutaan. Syöminen kuitenkin sujuu hyvin, kaikki karkeatkin menee; porkkana, näkkärin jne. Saimme suujumppa ohjeita ja niitä ollaan tehty kunnallisen puolen aikaa odotellessa. Se aika tuli eilen postissa ja on toukokuussa. Tällöin olemme olleet 7 kk jonossa.

 

Tietenkin äitinä puheen puute huolettaa, vaikka poika onkin muutoin tosi välkky ja ymmärtää kaiken. On motorisesti taitava. Osaa roolileikkejä isompien sisarten kanssa jne. Poikamme on nelilapsisen perheen nuorin ja on kotihoidossa.

 

Miten forgetmenot ja duudeli teillä nyt sujuu? Olisi ihana kuulla kuinka teillä on edistytty!

 

Mä tässä suunnittelen tukiviittomien käyttöön ottoa... Se yksityinen pute niitä suositteli. Mietin vaan että montako niitä alkuun pitäis ottaa käyttöön? Poika siis ymmärtää kaiken puheen, mutta viittomilla saisi hänelle keinoja viestimiseen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen käynyt täällä aikaisemminkin lukemassa, mutta jospa nyt kirjoittaisin, miten meillä kävi. :) Meidän poikamme oli siis parivuotiaana puheterapeutin ja psykologin arvioitavana, ja todettiin, että puheen kehitys on selvästi viivästynyt. Käytössä oli joitain kymmeniä sanoja, ja niistäkin suurin osa eläinten ääntelyä tai pojan omia nimityksiä asioille. Lauseita ei ollut todellakaan, ja miltei kaikki sanat olivat substantiiveja, mitään esim. tekemistä kuvaavia sanoja ei ollut juuri ollenkaan.

 

Nyt 3,5-vuotiaana poika oli uudelleen arvioitavana, ja viivästymä oli kurottu täysin kiinni. Itse asiassa puheterapeutti pahoitteli, että asteikossa ei ollut mahdollista antaa arvioksi yli ikätason. Poika siis puhuu monimutkaisia lauseita, sanavarasto on laaja, kaikki äänteet ovat käytössä, poika tuntee kaikki kirjaimet ja kirjoittaa mielellään esim. tekstiviestejä, jos joku luettelee kirjaimet. :grin: Jotkut tavut kääntyvät vielä väärin päin ja jotkut pitkät sanat ääntyvät väärin, mutta edistys siitä parivuotiaan kielen tasosta on kyllä näin sivusta seuratessa ollut huikea. En olisi uskonut, että se kehitys voi olla näin hurjan nopeaa, mutta ilmeisesti sanat ovat olleet passiivisessa sanavarastossa, ja nyt sitten poika vaan on ryhtynyt käyttämään niitä aktiivisesti.

 

Meidän kohdallamme kyse oli ilmeisesti perinnöllisestä viivästymästä - mies on ollut myös myöhäinen puhumaan oppija, mutta mitään laajempia häiriöitä siihen ei ole liittynyt. Ja ilmeisesti kyse oli vain pojasta - tyttäremme puhuu nyt 1,5-vuotiaana samantasoisesti, mitä poika puhui 1-1,5 vuotta vanhempana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en taida koskaan koneelle asti ehtiä niin koitan puhelimella saada jotain kasaan.

 

Meidän tilanne ei ole vielä saavuttanut onnellista loppuaan.

 

2vuotiaana puheterapeutille, silloin käytössä kaksi tavua joilla jokin merkitys, ei mitään muuta tunnistettavaa. Kävi puoli vuotta putella ja sinä aikana tuli ensimmäiset pari eläinten ääntä ja hiljalleen muutama muu äänne jolla jokin merkitys. Jotain tarkoittavan äänteiden varasto nyt kohta 2v10kk vanhana laajudeltaan alle 10. Ei siis todella mitään kummoisia keskusteluja käydä. Pojan viittomavarasto on melkein yhtä laaja, mutta menee osittain päällekäin äännevaraston kanssa eli sanojen määrä joita poika mitenkään saa itse tuotettua on alle 15.

Tosiaan puoli vuotta kävi putella kunnes se loppui. Sen jälkeen 3 psykologin arviointikäyntiä ja yksi foniatrikäynti. Diagnoosina puheen tuoton kielellinen erityisvaikeus lisäviitteellä puhumaton lapsi. Tukitoimina haetaan Kelan kustantamaa puheterapiaa ja viittoma- ja tukikuvaopetusta. Lisäksi haussa on nyt korotettu vammaistuki.

 

Foniatri oli optimistinen ja uskoi että vuoden päästä kun ens kerran nähdään olisi tunnistettavia sanoja jo käytössä. Mä en osaa yhtä optimistinen olla kun tää edistyminen on näin tanankeleen hidasta. Nyt en tiedä voisiko laskea että olisi jo yksi sana, kun joskus(!) poika sanoo ei/äi johonki kysymykseen ja ihan tarkoittaa sitä ei:tä.

 

Poika aloitti nyt viikko sitten päiväkodissa integroidussa erityisryhmässä ja mä toivon kovasti että pk vauhdittaisi puheen kehittymistä ja siellä käytetyt kuvat ja viittomat helpottaisi taas yleisesti kommunikointia.

 

Muoks. Unohdin kysymykseen vastata. Mä itse opettelin viittomia ensin kaksi, käytin niitä pari viikkoa ja opettelin kaksi lisää. Nyt mun omaan viittomavarastoon kuuluu sanat äiti, isä, työ, kauppa, auto(lla), juna, lentokone, kävellen, kissa, koira, karhu, päiväkoti, kylpy, ulos, nukkumaan, vesi, maito. Pisin lause minkä oon näistä viittonut on "isi auto työ" eli isi menee autolla töihin. Poika osaa itse viittoa näistä sanat työ, kävellen, vesi, kissa, koira, kylpy sekä pari itse keksimäänsä viittomaa jotka tarkoittavat isoa, pyörimistä ja kovaa (esim. vauhtia keinussa). Eniten käytössä näistä on sana työ jota alettiin käyttämään aina kun puhuttiin vaikka että isi lähtee kohta töihin ja päivällä kun oon lasten kanssa kotona niin voidaan jutella että isi on töissä ja äiti menee yöksi töihin. Keskustelu saattaa jatkua sillä että poika viittoo kävelyn jonka voin vahvistaa, että isi menee kävellen töihin. Samoin kun viiton kauppaan niin yleensä käydään keskustelu siitä mennäänkö autolla vai kävellen.

 

Älä ahmi liikaa sanoja itse alkuun vaan valitse mielummin pari sellaista mistä oletat lapsen ehkä olevan kiinnostunut keskustelemaan. Meillä kiinnostavin selvästi ollut tuo työ-sana ja kissa ja koira taas eivät oo viittomina lyöneet läpi vaikka poika ne osaakin, kun helpompaa on pitää kissan tai koiran ääntä kun tarkoittaa niitä. Ruokaviittomat ei ainakaan meidän poikaa oo hirveesti kiinnostaneet ja ainoastaan tuo vesi/maito on jostain syystä käytössä.

Mulla on jääkaapin ovessa laminoituina muutama viittoma yhdessä kuvan kanssa ja sieltä itse opettelen aina uudet viittomat ja toisaalta kun niissä on samassa yhteydessä kuva niin poikakin oppii sieltä uusia kuvia.

 

Mun mielestä tää viittomien opettelu ja käyttöönotto ei oo ollut yhtään niin helppoa kuin mitä alkuun kuvittelin.. mutta kun pääsee vauhtiin niin pikku hiljaa se on itellekin luonnollisempaa puhua myös käsillä ja seurata lapsen käsiä. Yks iso vaikeus vaan on, että näin pienen viittomat on välillä tosi epäselviä eikä viittomataitoiset ulkopuolisetkaan niitä ymmärrä. Esimerkiksi tuo "työ" viitotaan molemmilla käsillä tossa vartalon edessä mutta alkuun meidän poika heilutteli vaan käsiään jossain vartalon sivuilla. Nyt viittoma on parantunut huomattavasti ja ne kädet on löytyneet siihen vartalon eteen vierekkäin viittomaan. Mutta esimerkiksi kissa kun viitotaan toinen käsi nyrkissä niin se ei tunnu menevän pojan päähän vaan viittoo sen aina kämmen auki. Se on onneksi muuten helposti tunnistettava viittoma ettei sen puoleen, mut tämmösiä pieniä juttuja on alkuun haasteena.

 

Tsemppiä :)

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipsis. Mukava kuulla kulumisia =)! Tietenkin sitä aina toivoisi kuulevansa että puhe on ottanut aimo harppauksia, mutta pääasia että etenee. Duudeli onko teillä ollut aiemmin jo perusvammaistuki puhumisen vaikeuksien vuoksi? Koska sellaista voi hakea / saada? Onko muut saaneet vammaistukea puheen kehityksen häiriöiden vuoksi? Toivotaan että teillä päiväkodin integroitu ryhmä auttaa puheen kehityksessä.

 

Meidän 2v pojan puheterapiaan on kolme viikkoa aikaa. Ollaan nyt kovasti tehty puhallusharjoituksia pillillä, savikukolla, saippuakuplilla, kynttilöillä, nokkahuilulla ja huuliharpulla. On siihen suuhun tullut hieman lisää liikettä. Yksityisen puheterapeutin kertakäynnillä hän sanoi suun motoriikan olevan kehittymätöntä. Mitään sanoja ei siis sano, eikä tavujokellustakaan ole. Ääää-ä-äää-ä, iiii-ii, ö-ööö-ö ääntelyä vain. U-uu tarkoittaa junaa. Otin viittomat viime viikolla käyttöön. Sellaisia perusviittomia, mitä arkipäivässä tarvitsee, ja sillä tahdilla mitä itse saan opittua. Poika on nyt itse käyttänyt erillisinä "anna" ja "mehu" viittomia =). Perheemme muut lapset ovat myös innostuneita viittomista ja selvästi sen huomaa miten 2v katsoo kun toiset viittovat ja se innostaa häntäkin. Jospa se tästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ei olla saatu perustukea. Lääkärintodistuksella noita saa ja meitä lääkäri kehotti suoraan hakemaan sitä korotettua koska ehdot täyttyy (riittävästi viikottaista/päivittäistä vaivaa tuosta dysfasiasta).

Kela kuulemma puhevaikeuksissa vähän nihkeämmin myöntää tukea alle 3-vuotiaille, mutta teoriassa minkä ikäinen vaan voi lääkärin todistuksella saada. Kelahan sen viime kädessä päättää kuitenkin sitten ja arvioi sen tilanteen ja tarpeen ihan tapauskohtaisesti.

 

Onpas ihana kun teillä on koko perhe mukana viittomassa :)

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin pojasta yleistä vammaistukea niiltä vuosilta, kun kävi puheterapiassa, opiskeltiin tukiviittomia ja kun tuli suositus integroidusta päiväkotiryhmästä. Joku yli 2 vuotta saatiin tukea. Perusteluksi riitti diagnosoitu puheenkehityksen viivästymä, puheterapeuttikäynnit ja tuo eri päiväkotipaikka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika 2v 3kk ja muutamia sanoja käytössä. Tiedän, että puhe on viivästynyttä mutta en ole ajatellut, että se olisi niin "paha" asia että pitäisi mennä puheterapiaan! Täällä päin on ilmeisesti yleistä, että tulee kaksi ja puoli vuotiaana seuranta käynti neuvolaan.

 

Meillä sanoja; hauva, vauva, mummo, tyttö ja anna. Noita sitten hokee. Joskus vahingossa vilahtaa joku muu sana.

 

Nyt teidän juttuja luettuani "huolestuin" kun meilläkin matkitaan aitoja eläinten ääniä, ei tyyliin hau hau.

 

Osaatteko sanoa mitä mieltä terapeutit on kun yleisesti poika on kova kommunikoimaan. Osoittelee ja ynisee. Jos puhuisi niin varmaan kysyisi että mikä mikä.Ulkona kun mennään rattailla niin saisi olla kokoajan selittämässä. Hän myös viittoo paljon, osin keksinyt itse, osan minä. Esim eilen oli isänsä kanssa kaupungilla ja siellä oli benji hyppyauto. Ensin näytti minulle että kaivuri (käsiliike), sitten haki oman samanlaisen lelun ja näytti sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

ajattelin kirjoitella vähän meidän kuulumisia... Meidän pojalla nyt ikää 2,5 vuotta. Parin kuukauden aikana on tullut muutamia sanoja. Niitä on nyt noin 15 yhteensä (mamma, kukka, kakku, kakka, pupu, puu, kiitti, tyttö, joo, ei, ii-ää=isä, uu-aa=juna). Nyt osaa sanoa hauhau, maumau, eikä enää ääntele eläinten ääniä kurkusta ja ”aidoilla” äänillä. Puheterapia jonossa ollaan edelleen. Jonon ajan saamme käydä kontrollikäynneillä kerran kuussa, ja se on ihan riittävää. Saadaan sieltä aina kotiin harjoitusohjeita ja vinkkejä. Kävimme kesällä foniatrilla, joka totesi puheen olevan viivästynyttä, mutta vielä ei osaa sanoa onko se hyvälaatuista viivästymistä vai kielellistä erityisvaikeutta. Kontrollikäynti sinne on joulukuussa.

 

Maaliskuun lopussa yksityisen puten jälkeen aloitimme omatoimisesti opiskella tukiviittomia netin kautta. Viittomat lähti hyvin vauhtiin ja poika kommunikoi nyt hienosti viittomilla. Nyt puoli vuotta viitottuamme saimme viimein vammaispalvelujen kautta maksusitoumuksen tukiviittomien kotiopetukseen ja eka opettajan käynti on takana =). Jippii =)! Viittomasanasto pojalla on jo laaja. En osaa yhtään nyt sanoa viittomien lukumäärää, pitääkin koittaa laskea niitä jotenkin =)

 

Meillä vammaistukipäätös tuli kielteisenä. Ilmeisesti kun puheterapia alkaa, olisi mahdollisuus saada vammaistukea. En voi sitäkään kyllä käsittää. Olen kyllä tehnyt hurjasti töitä viittomien omatoimisen opiskelun vuoksi ja kaikkien suujumppa harjoitteiden ja muiden merkeissä. Kai se puheterapian aloitus vaan helpottaisi tätä elämää…

 

Unelma en osaa vastata sun kysymykseen, mutta se on ainakin hyvä asia, että lapsi ottaa kontaktia ja yrittää kommunikoida. Osaako puhaltaa pilliin, imeä pillillä, nuolla jäätelöä? Tuleeko äänet kurkusta vai käyttääkö suuta ja kieltä äänteiden tuottamiseen? Meillä ollut ongelmana tuo suun motoriikan hallinnan puute. Se on kyllä harjoituksilla kehittynyt huimasti. Käynti puheterapeutilla selventäisi varmasti monia asioita teidänkin lapsen kohdalla =).
 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä varmaan tuon kaksi ja puoli vuotis tarkastuksen jälkeen harkitaan. Terkkakaan ei ollut huolissaan, vaan ehdotti tota kontrollia jossa katsotaan edistyminen.

 

Pillillä osaa imeä ja nuollakin. Puhaltaa osaa pipiä mutta pitää testata toi pilliin puhallus. Kiitos vinkeistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä voisin taas päivitellä kuulumisia kun on jotain päivitettävää.

Tausta lyhyesti että 2vuotiaana ei ollut yhtäkään sanaa käytössä, jokunen eläimen ääni ja auton pörinä-ääni. Kävi kunnallisen puten luona kerran viikossa 2-2,5vuotiaana ilman muuta mainittavaa hyötyä kuin lähetteet jatkotutkimuksiin. 2,5v ensin psykologin arviointi ja sitten foniatrin,dg dysfasia. 2v7kk eka sana "ei", 2v9kk vanhana päiväkotiin integroituun erityisryhmään.

3veenä alkoi viikoittainen yksityinen puheterapia päiväkodilla ja siitä on alkanut nyt hiljalleen edistyminen.

Nyt ikää 3v3kk.

 

Päiväkoti itsessään ei siis ole ollut meillä mikään avain puheen suhteen vaan ammattitaitoinen puheterapeutti sekä lapsen motivaatio puheen ja puhetta korvaavien menetelmien harjoittelemiseen.

Meillä käy kotona viittomaopettaja ja pk:lla pojan kanssa sitten harjoitellaan sanoja.

Se paljon puhuttu matkimisvaihe vissiin meidänkin pojalla päällä, mutta harmillisesti se tahto ei vaan riitä kaikkeen :( Vain muutamat eri konsonantit pystyy sanomaan saman sanan sisään ja edelleen on monia konsonantteja ja vokaaleja joita ei osaa sanoa ollenkaan.

Ihan kirjain kirjaimelta ja sana kerrallaan puheterapiassa opettelevat puhumaan.

Ensin kuukauden verran kartoiteltiin mitä konsonantti+vokaali-yhdistelmiä poika kykenee sanomaan ja nyt sitten niitä yhdistellään.

Pojalle helppoja ovat esimerkiksi pii, kaa, puu, kaa, paa, tää ja tii. Näistä on nyt sitten pute yhdistänyt pojan ensimmäisiä oikeita sanoja kuten

Pii-pii =pipi

Kaa-kuu =kakku

Puu-puu =pupu

Tää-tii =täti/tähti

Yllä mainitut sanat poika sanoo erikoisesti mutta kuitenkin niin että ne jokainen voisi tunnistaa.

 

Pojan itsekseen oppimia "sanoja" jotka jo vähän muistuttavat oikeita ääntämismuotojaan on mm. titi (isi), ääi (äiti), iia (sisko), piiä (piimä), piie (pieni), bauo (pallo), baao (paljon), ukka (purkka).

 

Mitään näistä listaamistani sanoista tuota "ei"tä lukuunottamatta ei ollut käytössä vielä heinäkuussa, eli edistys on ollut varsin huimaa kolmessa kuukaudessa.

Mitään varsinaista sanojen arkkua ei ole avautunut, mutta puhe oli jo niin vahvasti viiveistä ettei se ollut enää yllätys että puhumaan opitaan pitkän kaavan kautta yksi sana kerrallaan.

Ainoa harmitus on, että meillä oli ennen elokuuta 8kk tauko puheterapiasta ja voin vain haaveilla kuinka pitkällä jo voitaisiin olla jos oltaisiin voitu koko 8 kuukautta käydä säännöllisesti terapiassa... Kun mitä vanhemmaksi poika on tullut, sitä "erilaisemmaksi" hän muuttuu ikätovereihin verraten (ja alkaa itsekin ymmärtää sitä) ja asiat mitä hän haluaisi meille kertoa ovat jo niin rikassisältöisiä ettei meillä riitä mitenkään niihin ymmärrys ja on maailman sydäntä särkevin tunne katsoa kun lapsen silmät täyttyvät hiljaisista kyynelistä siksi ettei hänen tarinaansa kukaan ymmärtänyt...

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoitan nyt kysyäkseni, kun päivittäin asiaa mietin, vaikka ymmärrän että vielä pienen kanssa tilannetta lienee mahdoton (?) ennakoida. Ja ehkä voi olla jollekin ärsyttävää, kun kirjoitan, mitä pahoittelen kyllä.

 

Meillä tyttö siis 1v 8kk ja olemassa kolme sanaa: ei, anna ja äiti. Näitä ei käytä mitenkään jatkuvasti, ja just päiväkodin vasu-keskustelussa kertoivat, että pk:ssa ei käytä ollenkaan sanoja. Viestii ja ääntelee kyllä, ja on keksinyt joitain omia ilmaisuja asioille. Ottaa nyt myös kädestä kiinni viedäkseen johonkin, mitä haluaa tms.

 

Tuo "puhe" ei ole kyllä millään tapaa edistynyt oikein missään vaiheessa. Suun motoriikka minusta tytöllä on hyvää, samoin kielen suhteen ei varmaan ole ongelmia. Eli ei sellaista "selkeää" juttua. Tyttö ikään kuin vain ei yritä puhua, vaikka muilla keinoin kommunikoikin aktiivisesti.

 

Kysyisin lähinnä, että vaikka jotain ongelmaa olisi, niin ei varmaan tässä vaiheessa oikein mitään ole tehtävissä - vai onko? Kuulemma neuvolasta sitten saisi lähetteen puheterapiaan, kun kaksi vuotta tulee täyteen. Ja kuulemma aiemminkin saa kysellä, jos mitään edistymistä ei tapahdu. Tänään kun eräälle viiden lapsen äidille asiasta puhuin, niin hän ehdotti, että josko oltaisiin yhteydessä johonkin asiantuntijaan, lähinnä huolen vuoksi. Ja en ole varsinaisesti vielä huolissani, ja siksi olinkin tässä välissä jo aika rauhassa asian kanssa odottelemassa, mutta nyt tuo kokeneen ystävän ehdotus alkoi pyöriä päässä.

 

Eli siis jos me vaikka käytäisiinkin tässä vaiheessa puheterapeutilla "tilannearviossa", niin olisiko siitä mitään hyötyä? Onko mitään, mitä tässä vaiheessa voi asian edistämiseksi tehdä?

 

Luulen että pysyisin paremmin pää kylmänä, jos kyseessä olisi poika - tosin tämä sotii mun periaatteita vastaan :) Lähipiirin yhtä vuotta lähestyvät tietty jo hallitsee enemmän sanoja kuin meidän tyttö, eikä vertailusta tietenkään ole mitään iloa. Ja pahoittelen, kun varmaan mahdollisesti olen täällä liian aikaisin hätiköimässä :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Blixen :)  Siksihän täällä ollaan, että mieltä askaruttavissa asioissa voipi kommentteja kysellä. Mun pojan juttua on kirjuutettuna tossa yllä. Muut kolme vanhempaa on oppinu silleen normisti puhumaan, että vuoden iässä alkanu tulla sanoja ja hyvin sitten edennyt. En ole ammattilainen, mutta neljän lapsen äiti ja tän nuorimman kanssa foniatrin ja puheterapeutin puheilla käyny, ja tätä puheen ongelmaa kotona on väännetty ja treenattu, joten ihan siltä pohjalta vastailen.

 

Sehän on hyvä, että sun tyttö haluaa kommunikoida ja tulla vuorovaikutukseen :) ! Pieni hän vielä on. Monessa neukussa tehdään lähetettä sitten 2v iässä putelle, jos ei niitä sanoja ole. Mä olen ollut aktiivinen ja vaatinut lähetteitä (jo 1,5v iässä), kun pojan puhe ei ole edennyt odotusten mukaisesti, vaan tuli taantumista opituista taidoista. Oon ajatellut, että parempi olla varhain liikkeellä. Puheterapeutilta saa hyviä vinkkejä miten tilannetta voi edistää, oikeesti ne on tosi taitavia!!! Ja mun mielipide on se, että tilannearvio on tosi hyvä juttu. Ja kannattaa ottaa sellainenkin huomioon, että kuinka pitkä joo puheterapiaan teidän paikkakunnallanne on... Meillä se esim. oli 8kk!!! siis tilannearvioon pääsyyn jono. Sen jälkeen varsinainen terapiajono on 6-8kk!!! 

 

Ja puheterapian keinoista meidän tilanteessa... Siis esim. meillä alkuun opeteltiin puhaltamista, nuolemista, inkkarihuutoa jne. ihan alkeellisia asioita. Kun poika edistyi, aloitettiin tavujen matkiminen. Alkaako sun tyttö matkimaan tavuja tai sanoja? Esim. kukkuu leikki? Inkkarihuuto on hyvä, siinä oppii omaa äänen käyttöä ja säätelyä. Satuja varmaankin luette ja lapselle tulee puhuttua, en epäilekään :) . Itsekin voit aloittaa noita harjoitteita tekemään. Ja jos googletat suujumppa, niin löytyy suujumppa ohjeita. Vaikka sinä mainitsit ettei tytölläsi olekaan suun motoriikan ongelmaa.

 

Ja sitten on nuo tukiviittomat. Ne on helpottaneet meidän elämää todella paljon. Minä aloitin ne omatoimisesti netin kautta opiskellen, kun poika oli 2v. Viivi lasten viittomat ja suvi viittomat on hyviä linkkejä. Jos joku kiinnostuu niin voin laittaa osoitteita tarkemmin. Meidän pojalle ne oli todella luonteva keino kommunikoida. Ja nyt kun hän oppii sanoja, jää kyseinen viittoma aina heti pois. Uskomatonta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kakkonen saman ikäinen ja samassa vaiheessa kuin Blixen.

Osaa tällä hetkellä neljä sanaa: äiti, pupu, kakka ja ei. Ei on eniten käytössä, pupu ja kakka harvoin ja äiti vain äärimmäisessä hädässä. Ensisijaisesti kommunikoi aina muilla keinoin kuin sanomalla nuo sanat..

 

Mä olen myös ajatellut pyytää jo pian lähetettä puheterapeutin arvioon. Vaikkapa edes silleen, että arvioon pääsisi 2v tienoilla jo (jos jono ei ole pidempikin) eikä niin että laitetaan silloin vasta lähete..

Meidän dysfaattinen poika meni 2veenä kunnalliselle puheterapeutilla ensin arvioon ja sitten viikottain 2v5kk asti. Mä en valitettavasti kokenut siitä olleen hyötyä.. Suun lihaksisto oli paikoitellen heikkoa ja puhallusharjoituksia tehtiin, mutta muuta ei pute tehnyt puheen oppimisen eteen koska pojalla ei ollut kiinnostusta mm. tuohon matkimiseen (eikä oo tällä nuoremmallakaan kummemmin) vaan käyntien pääpainoitus oli sitten puhallusharjoituksissa ja vaihtoehtoisten kommunikointimenetelmien harjoittelussa.

 

Noita vaihtoehtomenetelmiä meillä luonnollisesti käytetään kotona jo valmiiksi. Tästä tytöstä en oikeastaan edes haluaisi välttämättä muuta kuin sen ensimmäinen arvion, eli analyysin siitä tytön suun käytöstä ja äänentuotosta. Pojan ääntely tämän ikäisenä oli paljon vajavaisempaa eikä mitenkään päin puheenkaltaista kun tällä tytöllä taasen se "vauvakieli" on hyvin värikästä, käytössä on erilaisia äänen painoja ja sävyjä eli sikäli olen toiveikas että ongelmaa ei olisi ja puhe vaan alkaisi vähän keskivertoa myöhemmin. Jotenkin tähän verrattuna esikoisen puheen ongelmat tuntuvat olleen valtavat jo tämän ikäisenä ja tämän nuoremman tilanne ei vaan voi olla yhtä huono.

Mutta olisi lohduttavaa kuulla se ammattilaiselta.

 

Höh, ei oo Blixenille avuksi tämä mun tajunnan virtani varsinaisesti, mutta komppaus siis Ovalielle siitä, että jo sen jonon vuoksi voi olla hyvä pyytää jo pian lähetettä. Ja ainakin Helsingissä se arviointijakso on kolmen käynnin mittainen minkä jälkeen pute arvioi onko tarvetta jatkolle vai ei. Että ei siitä ole mitään haittaa ainakaan käydä hakemassa se arvio!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei kiitos tosi paljon kommenteista ja että ette suoriltaan käskeny mun siirtyä takavasemmalle odottelemaan! :)

 

Ja ei matki tuo lapsi, ollenkaan oikeastaan. Ehkä sekin jotenkin tuntuu oudolta itsestä, ikään kuin me ei saatais mitään yhteyttä siihen sen puheen tuottamiseen. Siitä ei saa houkuteltua mitään sanaa tai tavua ulos. Paitsi että koiria se kutsuu tavulla "bä" ja sen se sanoo takuuvarmasti aina jos jossain on koira.

 

Ja se äiti-sanakin kuulostaa taas vaihteeksi muuttuneen epämääräisemmin äännetyksi. Ei sillä että tyttö sitä käyttäis vaikka joka päiväkään.

 

Ja kiitos vinkeistä nettisivuille. Vissiin aika tavallista, että se viittomien opettelun aloittaminen tuntuu vaikealta? Musta tuntuu, että mun hahmotuskyky on niin huono, etten edes tajua miten niitä nuolia (liikesuuntia?) ja muita kuuluu lukea.

 

Tuon ikäiset varmaan kuitenkin alkaa viittoa, kun saavat tilaisuuden?

 

Joo, alanpa pikku hiljaa hiillostaa neuvolaa sen lähetteen suhteen. Kiitos teille <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now