Sign in to follow this  
Followers 0
Hanuli

Ääntelehtiminen synnytyksessä


141 posts in this topic

Olin hiljaa. Välillä saatto joku kirosana päästä mut aika hiljakseen muuten..

Edited by Jondi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lauleskelin pitkää aaaaaaaaa:ta avautumisvaiheessa, ponnistaessa karjuin ku leijona. Sattui niin pirusti....blink.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Supistukset meni voihkien ja vaikeroiden, mut sit ponnistusvaiheessa miusta pääsi semmoista matalaa alkukantaista ääntä, en oikein osaa sitä edes kuvailla. En uskonut et semmoista ääntä saan edes tuotettua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskityin hengittämään supistusten aikana, muuten pystyin puhelemaan ihan normaalisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole ollut mitään tarvetta huutaa yhdessäkään synnytyksessä. Korkeintaan olen ähkinyt tai vaikeroinut. Kolmas synnytys oli kipeämpi, ilman kivunlievityksiä, mutta silloinkin riitti vaikerrus. Ponnistan aina hiljaa, mutta muistan kyllä jonkunnäköisen rääkäisyn päästäneeni viime synnytyksessä vauvan synnyttyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hengitin ja puhaltelin supistusten aikana. Siirtymävaiheessa menetin kontrollin hetkeksi ja meni uikutukseksi, selvästi pahensi kipua kun ei keskittynyt hengitykseen. Ponnistaessa murisin ja karjuinkin vähän.girl_haha.gif Nuo tekniikat tuli luonnostaan kamppailutreenitaustasta, joogasta ja muusta, missä käytetään paljon hengitystä ja ääntä voiman keskittämiseen ja kehon hallintaan. Koin että oli hyödyllistä, varsinkin kun vertaa tuohon kaaottiseen hetkeen kun vaikeroin ja ähisin hallitsemattomasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tein varmasti noita kaikkia avautumisvaiheessa, mua helpotti karjua ja kirkua kun kivunlievitys mahdollisuutta ei ollut, mä en ole hiljaa kärsijä :grin: Ponnistusvaiheessa murisin ja manasin.

 

Edit: Mun synnytys eteni hurjalla vauhdilla ja supistukset oli lähes yhtä jaksoisia ja siinä ei kyllä juteltu yhtään mitään kun kivun tuliset aallot repi vyötäröstä alaspäin koko ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole ihan varma oliko kiljumista vai karjumista, mutta sellasita välimaastoa tuli ponnistuksessa. Ei että olisi välttämättä ollut pakko, mutta jotenkin tuntui, että se auttoi vähän niin kuin keihäänheittäjillä esim. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avautumisvaiheessa kun supistukset oli kaikista pahimmillaan niin vaikeroin. Ponnistusvaiheessa huusin kahdella ponnistuksella. Mä luulin aina että oon sellainen hiljainen synnyttäjä (ihan kun sitä nyt voisi etukäteen mitenkään tietää :grin:) mutta niin vaan suusta pääsi pari huutoa kun sattui niin paljon. Kätilökin sanoi että huuda vaan jos se auttaa. Mutta en sitten kauheasti sitä jatkanut kun tuntui että se vei vaan tarpeettomasti mun omaa huomiota pois ponnistamiseen keskittymisestä. Se mistä mä olen ylpeä, niin en sanonut synnytyksen aikana yhtään kirosanaa vaikka muuten niitä tuleekin vähän päästeltyä suusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avautumisvaiheen olin hiljaa. "Ihanat" yöhoitajat synnyttäjien vuodeosastolla eivät katsoneet tarpeelliseksi tsekata, tapahtuuko kohdun suulla jotain, vaikka olin kovissa kivuissa. Vietin siis lähes koko avautumisvaiheen vuodeosastolla huoneessa, jossa oli kaksi muuta raskaana olevaa nukkumassa, enkä halunnut häiritä.

Itse ponnistusvaiheesta mulla on sellainen mielikuva, että oisin kiljunut kurkkusuorana, mutta miehen mukaan vaan ähkin ja ähisin kuin oisin vääntänyt oikein isoa kakkaa. (no siltä se kieltämättä tuntui, vaikka "kakka" tulikin epätavallisesta paikasta)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avautumisvaiheessa ennen sairaalaan menoa käveleskelin ympäriinsä ja aina supistusten tullessa hoin jotenkin automaattisesti aa-aa-aa ii-ii-ii hii-hii-hii tai jotain sinne päin mikä sattui tuntumaan hyvältä. Sairaalaan kirjautumisen jälkeen jatkoin samaa hyvältä tuntuvaa hokemista/lauleskelua. Ainoastaan yksi kätilö joka sattui kulkemaan mun ohi kehoitti mua "lauleskelemaan" tavallista matalemmasta sävelestä...auttaisi siten hänen mukaansa vieläkin paremmin kipuun...en sitten tiedä olisiko auttanut kun mun oma äänen korkeus tuntui silloin oikein hyvälle ja sillä jatkoin.

 

Ponnistaessa pääosin ähisin ja vaikeroin. En mielestäni huutanut vaikka helkutin kipeää tekikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, ensi alkuun olen joka kerta onnistunut vaikeroimaan filmaattisesti tai korkeintaan voihkimaan, mutta loppuviimeksi olen joka kerralla päätynyt karjumaan s.....nan v....u p......että :girl_cry2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ole ääntelevää tyyppiä, kätilö sanoikin mulle, että et taida olla "huutosynnyttäjä". Ehkä ois kannattanut jotakin karjua, se ois varmaan auttanut. Mut mä en vaan pystynyt! Eli suht hiljaa muutaman kirosanan voimin mentiin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Karjuin, huusin, ulisin, vaikeroin, niin supistusten, kuin ponnistusvaiheenkin aikana. Muutama ärräpää lensi raikuvasti siinä huoneessa girl_impossible.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muuten en tainnut kauheesti pitää ääntä paitsi ponnistusvaihe sattui ihan älyttömästi ja kestikin tunnin, joten siinä tuli kyllä karjuttua ja kiroiltua kunnes kätilö käski keskittämään sen huutamiseen menevän energian ponnistamiseen. Vähän kyllä nolottaa toi kiroilu jälkeenpäin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikkia ylläolevista vaihtoehdoista :girl_crazy: Yritin kyllä äännellä ihan hallitustikin eli jotain synnytyslaulun tapaista, mutta välillä meni ihan kiroilun ja muun vaikeroinnin puolelle. Ponnistusvaiheessa pääsi sitten muutama karjahdus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyksekseni en huutanut juuri lainkaan. Avautumisvaiheessa pystyin juttelemaan ihan normaalisti, vähän taisin välillä voihkia oikein kovien supistusten aikana. Ponnistusvaiheessa sitten voihkin ja ähkin ja taisin vähän karjuakin.

 

Kun oltiin tutustumiskäynnillä kättärillä, viereisessä huoneessa huudettiin hallitsemattomasti apua ja toisesta huoneesta kuului tauotonta ja melkein paniikinomaista ulinaa... Senkin vuoksi pelkäsin että synnytys olisi varmaan paljon kamalampaa kuin mitä se sitten olikaan. :girl_sigh:

 

muoks. Avautumisvaiheen alkupuolella suihkussa ollessa myös "lauloin", tai sellaista hyminää se oli.

Edited by johannem

Share this post


Link to post
Share on other sites

Enimmäkseen olin hiljaa, kun äänenkäyttö ei tuntunut auttavan. Vaikersin joutuessani makaamaan kyljelläni käyrillä, käydessäni vessassa ja silloin, kun kätilöllä oli kertaalleen sormet kohdunsuun välissä supistuksen aikana, kun sattui vaan niin järjettömästi. Muuten keskityin vain supistusten ajan rentouttamaan leuan ja hartiat ja yrittämään rentouttaa lantiota. Ponnistusvaiheessa karjuin, tosin aika hillitysti, kun se tuntui auttavan viimeistenkin voimien pinnistämistä suoritukseen.

 

Ai joo, lauloin. Siis oikeasti lauloin enkä hyrissyt synnytyslaulua. Suihkussa pitkästi ja ennen sitä kesken pahimpien kipujen ja uupumuksen, kun se jotenkin helpotti rentoutumista.

Edited by Maustekahvi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin ihan hiljaa, ääntely ei olis auttanu mullakaan, tuntu vaan vievän voimia. Kaikki kehui mun jaksamista voimakkaiden supistusten aikana, kun hiljaa vaan makasin silmät kii.. no, sattui niin pirusti etten kuullu tai nähny yhtään mitään. Ponnistusvaiheessa kun oli voimat aivan loppu, aloin voihkia ja välillä huutelin etten jaksaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa pääsi suusta kyllä kaikkien äänien kategoria. Synnytyksen jälkeen olen ajatellut, että toivottavasti siinä käytävällä ei ole kukaan (ainakaan ensisynnyttäjä) ollut siirtymässä saliin. Olis voinu kääntyä pois järkytyksestä :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

All of the above :D Mua se huutaminen auttoi oikeesti tosi paljon, huusin sinne ilokaasumaskiin niin lujaa kuin keuhkoista pääsi....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama juttu, mäkin huusin ilokaasumaskiin :girl_crazy: Vikat supistukset ennen ponnistusvaihetta sattui niin järjettömästi että ei voinut muuta. Yritin siis "laulaa" sitä rentouttavaa "aaa"-äännettä, mutta karjumiseksi meni :D Ponnistusvaiheessakin karjuin alussa, ja kätilön kiellettyä lähinnä ähkin. Ja ihan hyvä oli että kielsi karjumasta, huomasin itsekin että sain enemmän voimaa ponnistamiseen kun olin hiljaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0