Sign in to follow this  
Followers 0
Hanuli

Ääntelehtiminen synnytyksessä


141 posts in this topic

Avautumisvaiheessa supistusten aikaan lähinnä huokailin ja hengitin vähän normaalia raskaammin. Ponnistusvaiheessa muistan pitäneeni jotain ääntä, ehkä sitä voisi kutsua voihkimiseksi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taisin avautumisvaiheen lopussa ihan itkeä, ennen kuin sai ponnistaa. Muuten koko synnytyksen ajan vain voihkin ja valitin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haha, mä tein varmaan kaikkea. :D

 

Kalvojen puhkaisin jälkeen ei enää hengitysharjoitukset riittäneet ja suppareista tuli niin vahvoja ja niitä tuli niin usein että huusin aina huipun aikana. Tässä vaiheessa alettiinkin tilata epiduraalia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hankala kysymys, kun tuollaiseen ei synnytyksen aikana kiinnittänyt yhtään huomiota. Kyllä ne kivut oli niin h*lvetilliset, ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mitä ääntä suusta pääsee. En kuitenkaan usko huutaneeni, koska en ole tavallisestikaan kovin äänekäs ihminen. Sellaista epätoivoista vaikerrusta kai se oli enimmäkseen, kun yritti vaan keskittyä hengissä pysymiseen (enkä siis oikeasti ollut kuolemassa, vaan kaikki sujui ihan normaalisti).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle kätilö sanoi, kun neuvoi ponnistamaan, että sitten päästät oikein sellasen kunnon murahduksen/karjahduksen ja demonstroi vielä päälle. Minähän tein sit ponnistaessa työtä käskettyä ja vasta jälkikäteen rupesin miettimään, että musta ois ollu paljon kivempi vaan äheltää hiljaa ja mitä ihmettä mä siellä karjahtelin. Nyt jälkikäteen melkein hävettää :rolleyes::grin:

 

Jos pääsen kakkosta joskus synnyttämään niin oon jo vanhempi ja viisaampi, enkä ota kätilön jokaista sanaa ihan niin tosissaan. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Karjui, kiljuin ja vaikeroin. Kun olin saanut pojan punnerrettua ulos, hieman nolotti ja pyytelin anteeksi kiljumistani. Normaalisti olen siis suht rauhallinen ja asiallinen vieraiden ihmisten läsnä ollessa, siksi en tunnista itseäni ollenkaa siitä olennosta, joka melskasi synnytyssalissa... :girl_crazy:

Hih, vähän kun mun mietteet! :girl_crazy: Mä taisin pyytää kätilöitä anteeksi, heti toisessa lauseessa kun vauva oli ulkona. PERKELE ja melskaus, raikas kyllä varmasti käytävän päähän asti. Ennen kiroamista lähinnä valitin, vaikeroin ja lauloin aaaaaa:ta. Ponnistaessa tuli kyllä ihan itsestään kurkusta aarg ääni ja jos oltaisiin sanottu, että pitää olla hiljaa niin vaikeeta olisi ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähinnä itkin kipeiden supistuksien aikana sekä koko ponnistusvaiheen ajan. Ponnistaessa myös kiljuin ja huusin, mutta kätilöt kielsivät sen samantien, että keskittyisin hengittämiseen. Ei siitä silti mitään tullut, olin siitä kivusta niin paniikissa, etten pystynyt keskittymään. Imukupin avustuksella poika lopulta syntyi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kipeiden avautumis supistuksien aikana yritin synnytyslaulua (olin peräti lukenut kirjan aiheesta), mutten ihan osannut kun en treenannut etukäteen - mutta lauloin (tai ainakin yritin laulaa) aata, uuta, oota ja öötä matalalta :D ei tehnyt mieli huutaa, kun siihen olisi mennyt turhaan energiaa.

 

Ponnistusvaiheessa ponnistaessa äänsin/örisin kätilön ohjeen mukaan jotenkin "AAAAAAARGH!!!" ja se auttoi saamaan voimaa ponnistukseen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avautumisvaiheessa käytin matalaa, sopivasti resonoivaa aaaa-äännettä, jolla sain pidettyä alaleuan ja sen myötä vatsan/lantion rentona supistuksen aikana.

 

Ponnistusvaiheessa pitkän ponnistuksen ja ilman pidätyksen jälkeen pääsi varmaan joku urahdus.

 

En siis huutanut tai kiljunut tai kiroillut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävin Kätilöopistolla synnytyslaulu-ryhmässä (kertaluontoinen ryhmä) ja sieltä saamillani opeilla "lauloin" läpi synnytyksen kipeiden supistusten aikana. Auttoi tosi paljon!! Auttoi siis kivun hallinnassa ja rentoutumisessa ja kun olin rentoutuneempi (leuka rentona) niin synnytyskin eteni nopeammin. Ehdottomasti voin suositella tuota kaikille! Itseänikin harmittaa kun en tiennyt tuosta vielä kahden ensimmäisen synnytyksen kohdalla - tai olin kyllä kuullut synnytyslaulusta, mutta se ei kiinnostanut minua, koska en ole todellakaan mikään julkisesti laulaja ja ajattelin, että tasan varmasti en ala synnytyksessä nolaamaan itseäni laulamalla! Tuollta ryhmässä sain kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä vinkkejä rentoutumiseen ja tosiaan eihän tuo synnytyslaulukaan ollut sen kummempaa kuin matalan A:n "laulamista". Synnytyskessä vielä kivut olivat muuten sen verran kovat että kaikki häveliäisyys unohtui "laulamisesta"! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä on hirveetä kuunneltavaa ku naiset huutaa kurkku suorana siellä salissa :D Mutta jokainen tavallaan, jos tuntuu että se auttaa niin mikäs siinä. Mä olen sellainen hiljainen kärsijä että tuskin mitään ääntä pidän, muutamat kirosanat ja tunge se kamera nyt peffaas kommentit tulee kylllä varmaan kuulumaan :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi ensimmäistä olen synnyttänyt oikein siivosti, korkeintaan vähän puhissut ja ennen kolmatta vielä nauroin kaverille, että kun tv:ssä ne aina huutaa ja karjuu. No niin kävi sitten itellekkin, kun kätilö lisäsi mulle oksitosiinitipan jo ennestään voimakkaiden omien supistusten päälle ja kohdunsuu avautu loput 5cm noin minuutissa. Se sattu mutta siitä selvittiin, turhaa huusin. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lainasin odotusaikana synnytyslaulu-kirjan ja harjoittelin miehen kanssa pari kertaa rentoutumista laulun avulla ennen synnytystä. Synnytyksessä avautumisvaiheessa laulu olikin tarpeen, ja varsinkin miehen matala laulu auttoi rentoutumaan kivun läpi. Oma tunne oli, että kipeimmissä supistuksissa olen lähes huutanut, mutta mies kyllä väitti että se oli kaukana huutamisesta. :) Joten ehkä se on ollut sitten jonkinlaista kovaa vaikerointia. Ponnistusvaiheessa epiduraali piti pahimman kivun pois, joten keskityin lähinnä siihen ponnistukseen ja yritin ohjata kaiken energian siihen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0