Mitä teitte ennen sairaalaan menoa?

[Galentin]

Kävin tässä muistelemaan, mitä kaikkea puuhasin siinä muutaman tunnin aikana kun ns. oikeat supistukset olivat alkaneet mutta emme vielä lähteneet sairaalaan. Olin kotona neljä tuntia ensimmäisen supistuksen jälkeen, joten ehtihän siinä tehdä muutakin kuin kassia pakkailla. Miten olette kuluttaneet aikaa ja lievittäneet kipua kotona?

 

Itse tarkkana naisena kävin maksamaan laskuja. Muutama johtamani yhdistyksen lasku oli erääntymässä parin päivän päästä, joten laitoin ne maksuun. Jos en olisi tuota tehnyt, olisin takuulla synnytyksessä miettinyt, että ne hemmetin laskut... Samaan kategoriaan kuului myös ajastusten laittaminen digiboksille muutamaksi seuraavaksi päiväksi. Kävelin ympäriinsä, pyörin netissä ja sitten kun vihdoin maltoin herättää miehen (synnytys alkoi yhden maissa yöllä) niin pakkailin kassin ja letitin hiukset, sitten lähdettiinkin.

[Galaxy]

Heräsin aamuvarhaisella supistuksiin. Ekat pari tuntia tunnustelin olotilaani ja laskin supistusten väliä. Ja naikkaroin tietenkin. Kahdeksan maissa aloin kirjata supistuksia ylös, säännöllisesti 5-8 minuutin välein tulivat - kuten heti heräämisestä lähtien. Kävin suihkussa, meikkasin, laitoin hiukset, lakkasin varpaankynsiä, sheivasin sääret ja söin lohikeittoa. Kävin läpi sairaalakassin, kävin 5 km kävelylenkillä jne. Kaikessa tässä oli luovia supistustaukoja ja välillä "pitelin vessan seiniä pystyssä". Parasta kivunlievitystä mulle oli liikkuminen, joten ravasin ympäriinsä kuin seinähullu. Luin netistä, että hien pitää virrata ennen kuin sairaalaan saa lähteä ja ihmettelin, että voinkohan mä koskaan lähteä sairaalaan. Kipeää kuitenkin teki ja lopulta kahden jälkeen päätin soittaa sairaalaan, kun tuntui siltä, että nyt olisi varmaan hyvä käydä ainakin näytillä. Ihmeekseni sieltä toivottivat tervetulleeksi ja sille tielle sitten jäätiin. Tyttö syntyi klo 23 jälkeen.

[minni]

Mulla tää homma tietty oli yöllä. Makailin sängyssä ja luin, yritin torkkuakin. Kun alkoi tehdä liian kipeää, menin suihkuun. Se tuntui niin hyvältä (eli ei tuntunut juuri miltään ), että siellä menikin yli puoli tuntia. Aika pian sen jälkeen tulikin lähtö.

[Onnianna]

Mulla meni vedet neljän aikaan aamulla, jonka jälkeen kävin suihkussa ja ajelin sääret. Sitten lähdettiin synnärille

[Emppu78]

Mä heräsin yöllä kun luulin et oli pissahätä Mut olikin vedenmeno kyseessä Kyllä siinä meni jokunen aika ennen kuin päästiin sairaalaan...Piti vaatettaa ittensä ja heittä kassi olalle ja sit menox...

[Haavis]

Mulla alkoi ilalla joskus eiskan jälkeen satunnaisesti sellasia kipeitä tuntemuksia, joiden päättelin olevan supistuksia. Ei ollut siis aiemmin ollut suppareita. Siispä lähdettiin miehen ja koiran kanssa montulle koiraa uittamaan, koska halusin niiden jatkuvan. Siinä sai sopivasti vähän liikuntaa, kun uimapaikalle piti kävellä autolta ja sit takasin. Siellä noita tuntemuksia tuli lisää ja olin toiveikas, että päästäisköhän lähitulevaisuudessa synnyttämään.

 

Supistukset jatkuivat ja meinasin, etät jospa koitettais vähän aikaa nukkua ennen kuin ruvetaan sairaalaan menoa suunnittelemaan. No enhän mä saanut nukuttua, kun supistuksen tullessa sattu niin pirusti ja roikuin sängyn rautapäädyssä. Mies arvas jo, että jossain vaiheessa lähdetään ja meni sohvalle.

 

Tekstailin äidin kanssa ja kerroin fiiliksiä. Hänen kanssaan kun oli sovittu koiran hoidosta. Lupasi ajella aamulla meille.

 

Mies muutamaan kertaan jo sanoi, että soita sairaalaan niin lähdetään. Mä laitoin vielä hanttiin, kun pelkäsin, että supistukset loppuu ja joudutaan tulemaan kotiin.

 

Kävin suihkussa välillä, kun se auttoi kipuun. Mies teki leivät valmiiksi. Puolen yön aikaan syötiin, mies käytti koiran ulkona ja sillä välin mä laitoin puuttuvat kamat sairaalakassiin. Puol yhdeltä lähdettiin ja tasan yks oltiin sairaalassa. Jouduttiin ratsiaan puhallutukseen vähän ennen sairaalaa. Eipä ollut promilleja.

 

Sairaalaan kun päästiin, niin paikat oli 3cm auki. Yö ja aamu kärvisteltiin ja poju näki päivänvalon 11:27.

[Andrea]

Tosi kipeät supistukset alkoivat joskus iltamyöhällä. Käveleskelin kotona ympäriinsä, kävin välillä suihkussa ja yritin tyynyjen avulla löytää hyvää asentoa sohvalla ja sängyssä. Ei onnistunut, ja totesin että on parasta olla liikkeellä. Aamulla hieman ennen kuutta lähdimme sairaalaan.

[Mirjami]

Yhden aikaan yöllä aloin kellottaan supistuksia (joita oli ollut jo koko päivän) ja niitä tulikin ihan säännöllisesti. Käskin miehen nukkuun ja jäin ite pyöriin kämppään. Suurimman osan ajasta keinuttelin keinutuolissa yrittäen levätä supistusten välissä. Joskus viiden jälkeen lähdettiin sitten ajeleen sairaalaan, käynnistysaika olis ollu sinä aamuna 8.30.

[kukka80]

Olin sairaalassa jo, kun supistukset alkoivat (käynnistettiin). Synnytyssalissa katottiin telkkaria ja syötiin luumuja Oli pakko olla liikkeessä aina supistuksen aikana, helpotti oloa. Myös keinutuoli toimi tässä niin sai välillä istuakkin

[Ona]

Mulla supistuksia tuli kahtena yönä säännöllisesti viiden miinutin välein, mutta ne laimenivat aina aamu-yöllä pois kokonaan. Kolmantena iltana säännölliset supistukset alkoivat taas seiskalta ja voimistuivat koko ajan. Halusin olla viimeiseen asti kotona, joten kärvistelin tuskissa jumppapallon päällä lämmitetyn kaurapussin avulla. Samalla yritin katsella Sopranosin ekaa tuotantokautta sekä hoitoaa käytännön järjestelyjä kuten laskuja ja sairaalakassia kuntoon. Lopulta en enää selvinnyt kotona kivuliaiden suppareiden kanssa ja soitin synnäreille. Sain luvan lähteä sairaalaan tarkistamaan tilannetta. Kello 00.30 olinkin 5cm auki, joten pääsin suht suoraa synnytyssaliin. Siitä se sit lähti..

[Mila3]

Synnytyksen alettua lähinnä itkin ja purin hammasta. Kolmen tunnin kuluttua vauva oli ulkona, eikä ainakaan tylsää ehtinyt olla.

[Lötköpossu]

Supistukset alkoivat yhdeltä yöllä. Olin vielä koneella istumassa joten jatkoin surffailua. En viittinut edes yrittää nukkumaan. Kolmen jälkeen menin sohvalle pötköttelemään lämpöpussin kanssa ja vähän jälkeen neljän vaihoin suihkuun jumppapallon kanssa. Miehen isä tuli vähän ennen kuutta lapsenvahdiksi ja lähdettiin sairaalaan. Poika syntyi 6.27

[Anno]

Mulla meni vedet yöllä kotona, muutaman tunnin päästä siitä lähettiin sairaalaan.. Sitä ennen kävin vessassa varmaa viiden minuutin välein miettimässä että pissinkö mä housuun, onko se valkkaria vai lapsivettä SVOlla katottiin että lapsivettä tulee mutta vauvalla on hyvin vettä jäljellä ja voidaan mennä kotiin odottelemaan supistuksia ja nukkumaan.Käynnistykseen sitten 6 tunnin päästä jos ei sitä ennen tuu suppareita. Eihän niitä tullu eikä kyllä tullu unikaan kun ajatteli koko ajan että kohta lähetää synnyttämään. Mä surffailin netissä, tsekkasin miljoona kertaa laukun ja lopulta kun kello oli jo "ihmisten aika" laitoin tekstareita kavereille ja ne jotka oli hereillä reagoi niihin ja juttelinki puhelimessa sitten viimeiset hetket, kun mies keräs voimia nukkumalla Koko ajan oli tosi hyvä olo mutta kamalasti oli perhosia vattassa

[Riikka79]

Mulla supistukset alkoi 19.00 ja siinä sit seurattiin jännityksellä tilannetta ja samalla katottiin tv:tä. Yöllä lähinnä vaan kellotin supistuksia ja odottelin koska sais lähteä synnärille. Kauheen kivuliaita supistukset ei vielä ollu, mutta en saanu nukuttuakaan. Aamulla sit suihkun ja aamupalan kautta lähdettiin ajelemaan synnärille. Kipuja en lievittänyt mitenkään, kun ei ne kotona vielä kauheen kivuliaita ollu. Autossa sit jo pitikin se kaks tuntia hengitellä syvään ja puristaa silmät aina supistuksen aikaan kiinni

[Jospetti]

Minä yritin sitkeästi leipoa mokkaruutuja, enkä millään uskonut/tajunnut, että silloin tulis lähtö laitokselle.. Ja kun aloin tekeen sitä suklaa kuorrutusta, niin siinä vaiheessa piti antaa ohjat miehelle ja itse alkaa talsiin ympäri kämppää ja käydä suihkussa jne.. Jäi mokkaruudut syömättä siltä illalta, mutta seuraavana päivänä mies toi niitä laitokselle ja siinä sitten juotiin uuden perheenjäsenen kunniaksi kahvit termarista ja syötiin mokkista..

[Mimmu]

Sairaalassa odottelin yli vuorokauden käynnistyksen lomassa, luin, söin,

kävin suihkussa, kattelin töllöä, juteltiin ukon kanssa ja yritin yöllä edes

vähän torkkua mutta huonolla menestyksellä....

Eli luultavasti ihan samoja asioita mitä oisin tehnyt kotonakin!

[JackieO]

Mulla alkoivat tosi kipeät supistukset melkein heti lapsiveden menon jälkeen - siis tyyliin 15min - ja ei siinä paljon kulutettu aikaa tekemällä mitään muuta kuin supistelemalla. Sairaalaan lähdettiin klo 1 yöllä, kun lapsivesi meni aika tarkkaan klo 12 yöllä. Lapsi syntyi sitten hieman ennen viittä... eli nopea ja tehokas enkä ehtinyt tekemään mitään mitä olin suunnitellut esim rentoutumista suihkussa, jumppapallon päällä istumista.

[Haani]

Synnytys käynnistyi aamulla lapsiveden menolla. Kaikki vedet ei kuitenkaan kerralla siis menneet vaan tasaseen tihkutteli. En ensin meinannut uskoa, että lapsivettä tihkuttaa ja seurailin hetken tilannetta ennen kuin soitin miehen töistä kotiin. (Supistukset kuitenkin alkoi melkein samantien, joten pakkohan se oli uskoa) Miestä odotellessa täytin astianpesukonetta, tarkistin sairaalakassin moneen kertaan, kastelin kukat, petasin sängyn ja muuten järkkäilin huushollia kuntoon. Niin ja tottakai kerkesin käydä vielä naikkaroimassa ennen lähtöä..

[Little Elf]

Mulla synnytys käynnistyi vesien menolla kaverin olohuoneessa. Vesi oli vähän vihreää joten sairaalaan lähdettiin siltä istumalta.. Ajoin kyllä kotiin hakemaan sairaalakassin ja miehen, mutta muuten ei ehtinyt paljoa kotona ihmetellä. Sairaalassa tein sitten samoja juttuja mitä olisin varmaan kotona tehnyt eli kävin suihkussa jumppapallon kanssa, istuin keinutuolissa kauratyynyn kanssa ja kävelin ympäri huonetta.

[Shuttle]

Vedet alkoivat lorahdella puolenyön jälkeen. Supistukset alkoivat aika nopeasti vesien mentyä, mutta olivat lähinnä kuukautiskipujen tasoisia, joten ei niitä oikein . Soitin synnärille joskus kahden aikaan, kun siteitä oli täyttynyt kolmisen kappaletta, jossa kehottivat lähtemään sinnepäin. Annoin kuitenkin miehen vielä torkkua ja sillä aikaa pesin sekä föönäsin hiukset, pakkasin loput kamat, sheivasin sääret sekä naikkaroisin. Sairaalassa olimme neljän jälkeen.

[Guest Macilla]

mun synnytyksen varmaan käynnisti edellisenä päivänä tehty sisätutkimus.

Aamulla olo oli, kuin joukkoraiskauksen uhrilla krapulassa. Lyllersin neuvolaan viikottaiseen tarkastukseen, täti oli sitämieltä ettei vielä synnytetä.

 

Vietin päivää siis siinä uskossa, ettei tää ole vielä mitään joten touhua nainen touhua, äläkä valita!

Pesin siivoilin kylpyhuoneessa remonttikamoja ja purin meidän vesisängyn. Istuin siinä lattialla ruuvimeisseli kädessäni ja välillä puuskutin ja otin lepoa. Nostelin sängynosia seinää vasten ja kannoin toisesta huoneesta patjat makuuhuoneen lattialle sängyksi.

Välillä kiroilin, kun sattuu ja puuskutin taas hetken.

Sydämentykytyksiä aiheutin myöskin naapurin pojalle soittamalla sille seuraavanlaisen puhelun

M "Moi tässä on Macilla. Teetko mitään ihmeellistä?

N "No en, kuin?"

M "Kun mä tässä purin tän meidän sängyn ja huomasin just, et vettä valuu tohon lattialle. Et viittis tulla jelppaa, kun on vähän heikko olo."

N: "Voi vittu! *Paniikissa* Mitä mä voin tehdä? Missä sun miehes on?"

M: "No se on töissä, enkä mä nyt sitä viitsis häiritä. Tuutsä jelppaa? Kun tät tulee aika paljon?"

 

Kaks minuuttia ja poika oli vara-avaimilla sisällä ihan shokissa

 

N" Mitä mitä? En mä osaa mitään tehdä. "

M "Niin, siis jos raahaat tuon patjan tuonne kylppäriin, kun se tiputtaa vettä."

N."Mää luulin, että sulta tuli lapsvedet ja sulla on tyyliin pääpihalla! Pelkäsin, et joudun kätilöks"

M. "Joo varmaan mää sulle silloin soittaisin?! En mää vielä tänään synnytä, älä huoli."

 

Parin tunnin päästä ulkoilutin koiraa pihalla ja tunsin, että illan hakutreenit on peruttava. Pistin porukalle viestiä ja kielsin jyrkästi väitteet synnytyksen alkamisesta.

 

Kun mies tuli töistä makoilin puuskuttaen sohvalla läähättävä koira lattialla vieressäni ja kiroilin . Tomerasti olin lähdössä päiväunille, mutta eihän siitä saamari mitään tullut, en pystynyt makaamaan sitten millään. Ajatus suihkusta tuntui ihanalta, mutta kylpyhuone kun oli remontissa niin suihkuun piti lähteä anopille.

 

Kiistin jyrkästi synnyttäväni ja kielsin miestä antamasta päivystystä pois. Jostain syystä Piski kuitenkin kävi päivystyksen luovuttamassa mun vastaväiteistäni huolimatta.

Samoin appi oli sitä mieltä mut nähdessään, että käydään suihkussa jätetään koira lenkittämättä ja lähdetään ajeleen jkl sairaalaan.

 

Mää puuskutan ja olen jo kahden vaiheilla lähteäkö vaiko ei. Välillä kiroilen ja puuskutan, mut sitten on taas hyvä olo.

 

Lähdettiin sit kuitenkin ja vielä matkalla mä olin kääntymässä takas moneen otteeseen. En synnytä ja turha sinne on mennä takas käännytettäväksi.

 

Joo... Turha kai sanoa, että sinne jäätiin...

Edited May 12, 2008 by Macilla

[Guest Sirppis]

Mulla supistukset alkoi yöllä kolmen aikaan säännöllisinä, muttei kuitenkaan alkuun kauhean kivuliaina. Myös vatsan toiminta vilkastui, joten pari kolme ensimmäistä tuntia meni vessassa rampatessa ja sängyssä supistuksia kellotellessa. Seitsemän aikaan miehen herättyä ja kivun kasvaessa menin suihkuun ja mies toi minulle sinne aamupuuroa. Suihkusta tulin pois jossain yhdeksän tienoilla ja kymmenen tienoilla olimme sairaalassa.

[Guest -Jonski-]

Vedet meni yllättäen ja sen jälkeen soitin synnärille ja kysyin ohjeita. Kävin vessassa, tarkistin sairaalakassin ja lähdettiin ajamaan sairaalaan. Tunnin päästä oltiin perillä ja käyrien jälkeen siirryttiin suoraan saliin.

 

Poika tuli niin vauhdilla, että jos kipeitä supistuksia oltaisiin jääty odottamaan kotiin, olisi mies saanut toimia matkalla kätilönä .

[Poppanen]

Selasin nettiä ja etsin tietoa siitä, että mitä kaikkea sinne sairaalakassiin pitikään pakata. Tietysti sen kassin olisi voinut pakata hyvissä ajoin eikä siinä vaiheessa, kun supistukset tulee kahden minuutin välein

[tähdenlento]

Imuroin&tiskasin, kävin suihkussa ja ajelin säärikarvat sekä pyörin netissä.