Rauhallinen vauva masussa

[Mariyah]

Tuntuu että silmiin osuu aina juttuja vilkkaista masuasukeista. Onko täällä odottajia, joilla on masussa rauhallisesti majaileva vauva? Miten teillä odotusaika etenee, oletteko vain "tietoisia" että vauva ei koko aikaa möyryä ja liiku vai panikoitko jos liikkeitä ei aina tunnu?

[Hibi]

Meillä oli esikoinen todella rauhallinen. Liikelaskentaa ei edes voinut loppuraskaudessa tehdä koska ei juuri koskaan täyttynyt ehdot. rv38 sain lisäultran kun en 4ään päivään ollut tuntenut mitään vauvan olemassaolosta. Että panikoinko, voinet arvata ;/

[m.crane]

Mulla esikoinen oli myös niin rauhallinen, että esim. liikelaskentaa oli aivan turha tehdä, koskaan en niitä kymmentä liikettä tunnissa saanut täyteen. Kertaalleen kävin svo:llakin ja pariin otteeseen äitipolilla, mutta mitään vikaa ei ollut, kunhan vaan oli rauhallisempi tapaus. En sitten enää jaksanut edes panikoida, jos edes muutaman liikkeen per päivä sain tunnistettua. Istukkakin oli etuseinämässä, joten sekin vaimensi liikkeitä. Nyt rv 21 ja tää tapaus vaikuttaa ainakin toistaiseksi selvästi vilkkaammalta.

[sera]

Täällä myös esikoinen oli toooodella rauhallinen mahassa.

Koko raskauden aikana näkyi ehkä kerran yksi potku päällepäin. Koskaan ei potkiminen saanut aikaan mahan heilumista - pääasiassa toi tyyppi vaan tyytyi kääntämään kylkeä ja möyrimään.

Loppuraskaudessa piti useinkin laskea liikkeitä ja herätellä vauvaa, että sai tiedon kaiken olevan kunnossa. Huoletti kyllä siis jollain tapaa, toisaalta kovin yritettiin rauhotella että toiset vauvat vaan on rauhallisempia masussa (ei ihan joka kerralla kyllä helpottanut oloa).

[catap]

Minulla oli tytöt rauhallisia mahassa. Semmoisia laajoja liikkeitä, ei mitään kunnon tykityksiä ikinä. No, ei heillä nyt tietysti tilaakaan ollut normaalisti. Todella rauhallisia ovat olleet myös mahan tällä puolella

[Lainie]

Tämä meidän poika oli myös todella rauhallinen tapaus koko sen ajan kun liikkeitä tunnistin. Välilä huolestuin, mutta yleensä silloin sain kuitenkin just kerran päivässä vähän enempi liikkeitä tuntumaan eli iltaisin tiettyyn aikaan sohvalla maatessani. Toisaalta taas en ollut niin kovin huolissani, koska tosiaan elo oli koko ajan yhtä rauhallista eli mitään äkkinäistä muutosta ei siihen tullut. Raskausviikolla 38 kävin n. 45 min ajan käyrillä kun olin lääkärissä sanonut, että en ole tuntenut kunnolla liikkeitä ja siellä sitten potkikin oikein hirmuisesti koko tuon ajan - ei ilmeisesti oikein tykännyt niistä antureista Muuten ei lääkärissä oltu aiemmin tuosta huolestuneita, vaikka jokusen kerran sanoinkin ettei liikkeitä tunnu hirveästi, koska syke oli kuitenkin hyvä ja muutenkin kaikki kunnossa.

 

Mä en myöskään jostain syystä tuntenut toisaalta kaikkia sikiön liikkeitä, koska vielä ihan vikoilla viikoilla esim. poika kääntyi toiselta kyljeltä toiselle parikin kertaa ja mä en huomannut mitään. Ja oli siis tuossa vaiheessa kuitenkin jo lähemmäs nelikiloinen Ilmeisesti nukuin ihan loppuvaiheessakin siis todella sikeästi.

[Kyllikki79]

Meillä esikoinen oli myös todella rauhallinen. Jouduin usein iltaisin tökkimään mahaa kun en ollut tuntenut liikkeitä koko päivänä. Ja neuvolassa ei siihen kommentoitu mitenkään vasta äitiyspolilla kätilö oli tosi huolissaan ja ihmetteli että en ollut aikaisemmin joutunut sinne.

Ja nyt näyttäis et tää kakkonen on myös vähän samaa sorttia. Aluksi tunsin paljon potkuja ja nyt liikkeet on selvästi vähentyneet. Eilen jopa kuuntelin illalla dopplerilla et onko kaikki hyvin kun olin tuntenut vaan vähän liikkeitä koko päivänä.

Ja tunnustan olevani välillä paniikissa kun ei liikkeitä ole tuntenut ja silloin olen kuunnellut doplerilla mut välillä vauva on sellaisessa asennossa ilmeisesti kun ei tahdo kunnollisia sydänääniäkään ihan heti löytyä.

Edited March 2, 2011 by Kyllikki79

[Buttercat]

Juu, meidän poitsu oli myös rauahllinen masuasukki. Kyllä se mahan sai heilumaan kun sille päälle sattui, mutta kovin rauhallisesti yleensä masussa majaili. Liikelaskentaa tein minäkin ja loppuraskaudesta olin käyrilläkin muutamaan otteeseen jne. Mutta kaikki oli aina kunnossa, kunhan oli rauhallisempi tapaus. Ja rauhallinen on ollut myös masun ulkopuolella

[Maissi]

Meidän kuopus oli kanssa vatsassa sellainen rauhallisempi tapaus ja huoli kieltämättä oli melkoinen, kun oli niin paljon "vaisumpi" tapaus kuin esikoinen. Taisin asiasta mainita neuvolassa joka kerta, siellä rauhoiteltiin, että vauvat on erilaisia ja lisäksi vauva taisi olla sellaisessa asennossa pitkään, että potki periaatteessa selän suuntaan ja liikkeet ei tunnu silloin niin hyvin.

 

Toisin kuin muilla tuntuu olevan, meidän kuopus ei tosiaankaan ole enää mikään rauhallinen tapaus vaan päinvastoin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, tosin pitäähän 1v9kk osata kaikki samat temput kuin lähes viisivuotiaan .

[Mariyah]

Kivasti tullut vastauksia, kiitos Reagoiko teillä vauvat makean syöntiin masussa vai jatkuiko sama rauhallinen meno syömisistä riippumatta? (Meillä vauva reagoi enemmän tavalliseen ruokaan kuin makeaan...)

[Kyllikki79]

esikoinen sekä tämä masuasukki ei reagoi makeaan mitenkään tai ainakaan ei potki yhtään sen enempää.

[Maissi]

Muistaakseni kuopus ei juurikaan reagoinut makean syömiseen. Joskus saattoi saada pienen hepulin esim. mehun juomisen jälkeen, mutta harvemmin "viitsi" siihenkään reagoida. Ei myöskään kauheasti välittänyt ns. viestimisestä eli kun yritin tökkiä häntä, harvemmin suostui "vastaamaan". Samanlainen itsepäinen tapaus on edelleen .

Edited March 3, 2011 by Maissi

[Lainie]

Mäkään en ikinä saanut millään sokerinsyöntikikalla sikiötä liikkumaan. Mutta tosiaan iltaisin reagoi joskus aina kun syötiin päivällistä.

[penguin]

Meidän typykkä oli myös erittäin rauhallinen mahassa ollessaan. Yleensä tunsin liikkeitä vain kyljellä maatessani ja niitä erikseen tunnustellessani. Potkuja tuntui vain kyljissä em. asennossa. Istukka oli edessä, joten se selittänee asiaa.

 

Edit. En muista, että makean syönti olisi auttanut mitään. Muistan kyllä sen, että sitä kikkaa yritin useampaan kertaan.

 

Edit 2. En siis koko raskausaikana esim. tunnistanut, miten päin lapsi on mahassa, koska en kerta kaikkiaan tuntenut niin paljon liikkeitä, että olisin voinut vauvan asennon jostakin päätellä.

Edited March 4, 2011 by penguin

[Hibi]

Meillä ei reagoinut mihinkään syömisiin. Ainut mihin reagoi oli ultra. Oli ollut 4 päivää täysin liikkumatta vaikka painelin, hölskytin, makasin mahan päällä, kuuntelin koko yön liikkumatta, söin makeaa, söin suolaista, söin chiliä jnejne niin ei mitään ja sitten alkoi kamala potkinta kun ultraaja laittoi sen pompulan mahaa vasten.

[Kyllikki79]

Tänään neuvolassa kyselin tuosta vauvan liikkeiden tuntemisesta ja neuvolassa sanottiin että kun muutaman kerran päivässä tuntee liikkeet niin se on ihan ok. Ja jos vähän "tökkii" vauvaa ja vauva siihen liikkumalla vastaa niin se riittää. Kuulema vasta rv30 -> eteenpäin kannattaa tehdä liikelaskentaa.

[curly]

Mulla taas poika oleskeli etenkin työpäivät peppu ja selkä eteenpäin eli raajat mun selkää päin jolloin liikkeet eivät tuntuneet niin vahvoina. Jos sitten kääntyi raajat eteenpäin, niin liikkeet tuntuivat selvästi. Poju (nyt 4,5kk) reagoi makeansyöntiin masukkiaikana.

 

Jotkut vauvat ovat rauhallisempia, ilman että olisi mitään hätänä.

 

Mariyah: Raskautesi on jo niin pitkällä, että vauva on jo sen verran suuri, ettei hänellä ole enää niin paljon tilaa rellestääkään Jos kuitenkin mietityttää tai huolestuttaa tuo vauvan rauhallisuus, kannattaa soittaa neuvolaan ja pyytää että kuuntelevat uä:llä. Mä kävin raskausaikana 5 kertaa ylim. uä:ssä neuvolassa kun joskus vauva oli päivän parikin normaalia rauhallisempi. Summa summarum: Mä sanon aina että äidinvaistot ovat olemassa syystä, mutta tuon uä:n avulla sain varmistettua että kaikki tosiaan oli ok ja nukuinkin sitten paljon paremmin

 

Kannattaa herkästi soittaa neuvolaan jos epäilee jonkin olevan hätänä, se kun on niin helppoa varmistaa sitten että kaikki on ok, eikä ylimääräinen stressi koskaan hyvääkään tee. Onnellista loppuraskautta sinulle!

[Mariyah]

Curly:

 

Mä itse kirjoittelen pieneen muistivihkoon "noin suunnilleen" aikoja, koska tunnen liikkeet. Pieni vaiva ja aina voin tarkistaa että koska liikkeet tuntui viimeksi. Mä olen siinä mielessä "liike-sokea" että ilman muistiinkirjoitusta kuvittelen ettei vauva ole paljon liikkunut (vaikka olisikin). Varsinaista liikelaskentaa en tee, se stressaisi liikaa.

Edited March 14, 2011 by Mariyah

[Danni]

Tämä kolmas vauva on selkeästi rauhallisempi kuin sisaruskensa ovat mahassa olleet. Enemmän esikoisen tyylinen, kuopus oli varsinainen elohiiri ja potkuja sateli rv15 lähtien jatkuvalla syötöllä.

Vauvalla on selkeä aktiivisempi jakso iltapäivällä 17-18 aikaan kun heitän pitkäkseni sohvalle. Liikkeitä tuntuu kyllä pitkin päivää muutamia aina silloin tällöin mutta aika vaimeana. Joskus pitää ihan pysähtyä kuulostelemaan ja pari kertaa olen toista herätellytkin kun on ollut mielestäni liian hiljaa.

Tästä tyypistä on myös ollut hankala sanoa miten päin hän mahassa on, kuopuksesta osasin sanoa asennon ja hän olikin raivotarjonnassa jo puolivälistä alkaen. Istukka on tällä kertaa edessä, aiemmissa raskauksissa on ollut takana. Silläkin on varmasti vaikutuksensa tuntemuksiin.

[Kyllikki79]

nostelen tätä.

Täällä masuasukki on näköjään tullut isosiskoonsa ja on todella rauhallinen. Varsinkin nyt kun viikkoja tulee lisää niin liikkeetkin vähentyneet.

[ötökkä2011]

Mulla taas oli niin että esikoinen oli mahassa ihan älyttömän vilkas,ähelsi yötä päivää koko ajan jotain. On muuten sitten syntymän jälkeenkin ollut varsinainen durasel-pupu. Ja itsepäinen kuin mikä.

 

Nyt tämä toinen antoi odottaa ensimmäisiä liikkeitä tosi pitkään. On hirveän rauhallinen tapaus. Tää ei potki niinkään vaan nuljuu. Pitää oikein laskemalla laskea liikkeitä. Voi olla kuusikin tuntia ettei liiku ja sitten kääntää kylkeä tai saa hikan. Onneksi on kotidoplerilla millä voi kuunnella sydänääniä tarvittaessa. Sillä olenkin joutunut useamman kerran tarkistamaan masuasukin voinnin. Makean syöminen ei lisää liikkeitä. Ruuan syöminen joskus,riippuu mitä syö. Jos syö tulista ruokaa niin silloin potkii,mutta jos syö kotiruokaa ei mitään vaikutusta. Lääkärit ultrassa seurasi vauvaa ja ihan kaikki oli kunnossa. On vain kuulemma rauhallinen.

 

Kyllä nää masuavauvat on niin erilaisia että

 

Jos huolestuttaa niin sitten vaan aina käyrille polille tai neuvolaan. Parempi niinpäin.

 

Jaksuja sinne

[zebra]

Ehkä tähän ketjuun uskaltaa kirjoittaa, vaikkei täällä ole piiiiiiitkään aikaan tapahtunut mitään

 

Tunsin ensimmäiset hipaisut suunnilleen rv16-17 ja sen jälkeen on tuntunut silittelyä sisältäpäin lähes päivittäin. Mutta, nyt on pari päivää ollut todella hiljaista. Ja alan olla aika huolissani

 

Olen koittanut maata pitkiä aikoja selälläni/kyljelläni, syödä makeaa ja suolaista, silitellyt ja hölskytellyt vatsaa, mutten ole saanut sellaisia liikkeitä aikaiseksi, jotka olisin voinut 100-varmasti tunnistaa sikiön liikkeiksi.

 

Vähän rauhoitti mieltä, kun luin tämän ketjun ja nyt toivon, että sikiö olisi vain kääntynyt "selkä eteenpäin", eikä liikkeet sen takia tuntuisi... (toivossa on hyvä elää). Koitan olla panikoimatta, koska tiistaina on kuitenkin rakenneultra. Tosin, pelottaa ihan järkyttävästi se ultra, mitä jos liikkeiden häviäminen todella tarkoittaa sitä mitä pelkään...

[Mirage]

zebra, tuossa vaiheessa raskautta liikkeet eivät todellakaan välttämättä tunnu vielä päiittäin ja se on ihan normaalia. Eikä se välttämättä tarkoita sitä, että vauva olisi harvinaisen rauhallinen tms. Onhan niin paljon siitä kiinni, missä istukka sijaitsee, missä asennossa pieni on milloinkin ja minne potkii. Myös helteiset ilmat rauhoittavat vauvaa. Jos olet liikkeessä, vauva saattaa liikkua, mutta et pysty sitä rekisteröimään vielä. Pari viikkoa sitten säikähdin ihan samaa ja pari viikkoa sitten olin ihan samassa tilanteessa kuin sinä! Odota vaan, niin sieltä ne liikkeet taas alkaa tuntua ja kohta tosiaan päivittäin. Onhan odottavia, jotka tuntevat vasta ensimmäiset liikkeet viikolla 23!

 

Mulla oli rakenneultra viime maanantaina, rv. 20+3 ja sitä ennen ihan itkua tuhersin, kun en pariin päivään ollut tietoisesti tuntenut liikkeitä, olin ihan satavarma, että nyt se on kuollu sinne ja jos se vielä jollain ihmeen konstilla on onnistunut säilymään hengissä, niin vielä muutenkin se itse ultra ja sen tulos jännitti ihan kamalasti. Vaan seuraavana aamuna, kun lähdin sairaalalle ajelemaan, niin pieni melskasi koko automatkan ja vielä kun pääsin sairaalallekin! Ultra oli vähintäänkin haasteellinen suorittaa, kun pikkukaveri oli niin vauhdissa. Kaikki oli siis varsin hienosti ja tämän jälkeen musta tuntuu, että olen pienen liikkeet tainnut tuntea joka päivä, enemmän tai vähemmän.

 

Yritä ottaa ihan rauhallisesti (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty!), ja pidä mielessä, että pieni vasta on kuitenkin kovin pieni ja sillä on reilusti tilaa liikkua, joten liikkeet eivät tunnu päivittäin. Saattaa mennä jokunen viikkokin eteenpäin, ennenkuin voit sanoa varmuudella tuntevasi liikkeet päivittäin - ja sekin on ihan normaalia!

[zebra]

Kiitos rauhoittelusta Mirage Oltiin eilen vähän pidemmällä automatkalla, kun käytiin sukuloimassa, ja mies laittoi autossa todella huonoa musiikkia (vesamattti loiria en voi tajuta, mistä se on edes sellaisen levyn saanut) aivan liian kovalle soimaan ja saman tien alkoi kauhea temmellys vatsassa Repesin nauramaan, että "Petterinkin" mielestä aivan kamalaa musiikkia, heh heh. En tiedä johtuiko oikeasti siitä musiikista, mutta olipa helpottunut tunne, kun alkoi taas liikkeet tuntumaan.

 

Ihanaa, että sulla meni rakenneultra hyvin On kyllä aivan karmea tunne, kun on "varma", että "nyt se on kuollut"... Noh niin kauan hyvä, kun se tunne on vain omaa hermoilua Jännittää kanssa aivan hirveästi ensi tiistain rakenneultra!

[Mirage]

Ehkä Petteri alkoi tanssimaan?

- Ihanaa, että tunsit taas pienet liikkeet! ♥

 

Taidat olla aika samanlaista sorttia kuin minä, vaikuttaa vaan siltä kovasti sen perusteella mitä ja miten kirjoitat. Tuntuu niin raastavalta ja sitten toisaalta tyhmältä panikoida ja jännittää, kun järkikin kuitenkin sanoo, että ei siitä stressaamisesta ole mitään hyötyä eikä se ketään auta, päinvastoin. Toisaalta, jaettu pelko on monesti pienempi pelko ja on tosi huippua, jos esim. kumppani on sellainen, jolle helposti voi puhua peloistaan ja joka kuuntelee. Ja ainahan tämä vertaistukiryhmä täältä löytyy, jos ei muu auta!

 

Lisäksi mulle aika moni taho on sanonut ja mieltä rauhoitellut, kun olen jännitystäni esim. rakenneultrasta ilmaissut, että kyllä keho kertoisi, jos siellä pienellä olisi jotain hullusti vialla. Ei tietenkään varmasti kaikissa tapauksissa, mutta jo tuollaisen kommentin kuuleminen omaa mieltä rauhoitti kummasti.

 

Minä pidän teille peukkuja tiistaina.