Nuorena äidiksi

[hiljaisuus]

Oon ollut 20 kun esikoinen syntyi. (Täytin pian sen jälkeen 21, mies 23.) Naimisissa oltiin miehen kanssa ja miehellä vakituinen työpaikka, mulla määräaikainen työ.

Kai sitä jotkut kauhisteli, mutta lähipiiri suhtautui hyvin. Kavereilta tuli enemmän näitä "oliko vahinko" kommentteja.

Vahinko ei ollut. Toinen lapsi syntyi sitten mun ollessa 24. Siinä välissä olin ehtinyt saada vakituisen työpaikan. Mies oli vaihtanut työpaikkaa ja takana oli omakotitalon rakennusprojekti.

Kauhisteluja ollaan saatu kuulla lähinnä just rakennusprojektista, nuoresta iästä ja pienistä lapsista. Joku "kannustavasti" kommentoikin, että se on varmasti ero pian edessä. Kyseisestä kommentista on nyt 6 vuotta ja vaikka joinain hetkinä on koville ottanut elämän tuomat asiat, on parisuhde yksi niitä asioita jotka ajan myötä vaan on parempaan suuntaan muuttunut.

Mä en kadu sitä, että silloin joskus tuli heittäydyttyä tällaiseen. Oon lähinnä kiitollinen, että silloin joskus oli rohkeutta noihin asioihin vaikka moni ihmetteli ja kyseenalaisti. Mutta tässä ollaan ja ihan hyvillä mielin.

[Nuppu84]

En nyt enää ole "niin nuori" mutta olin 17v kun aloin odottamaan esikoispoikaani. Kuukautta vajaa 18v kun poika syntyi. 2,5v myöhemmin syntyi toinen poikani. Siinä välissä olin töissä, mutta opiskelut olivat katkolla. Nuorempi poika oli 10kk kun meni isoveljensä seuraksi tutullemme perhepäivähoitoon ja minä jatkoin opiskeluja. Välillä oli rankempia aikoja, kun oli tenttejä, lopputöitä ja isoja seminaaritöitä ja äärimmäisyyksiin vaativia opettajia. Samaan aikaan erosin lasten isästä, mutta kaikesta selvittiin. Kellon mukaan juoksemista se oli kahden pienen lapsen ja opiskelujen yhteensaattamisien kanssa ja monesti naputtelin lopputöitä aamuyöllä. Nyt pojat ovat 10v ja kohta 8v ja elämä rullaa "turhankin" helposti. Uuden miehen kanssa olen menossa naimisiin ja yritämme ensimmäistä yhteistä lasta (miehellä ennestään kolme).

Katseita tuli monesti, varsinkin esikoista odottaessa, mutta en niillä koskaan rasittanut päätäni. Haukkumisia tuli kautta rantain, mutta annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tiedän kuitenkin itse olevani paras äiti omilleni Vanhempani tukivat minua esikoisen kohdalla ja olivat iloisia uudesta pikkuisesta. Opiskeluista selviäminen on vaan organisointikysymys Kyllä sitä kerkeää! Valmistumisen jälkeen totesin itsessäni asuvan työnarkomaanin ja viimeisen kolmen vuoden aikana olen pitänyt 4viikkoa yhteensä kesälomaa. Nyt olen hellittänyt työtahtia, ei se rahan määrä niin tärkeä ole, kun muutenkin tulee hyvin toimeen

Suuret onnittelut raskaudesta

[Guest vieras_kirppu]

Minä kirjoitin kesäkuun alussa, ja elokuun alussa syntyi esikoinen ja toinen lapsi 1v3kk ikäerolla ja kolmas vuosi sitten eli oon ollut 19, 20 ja 25.

Koulu alkaa olla tässä kohta ajankohtainen, mutta en tiedä mitä haluaisin opiskella-vaihtoehtoja on ihan liikaa..

[Mews]

Minä olin 21v (ja mieheni pari vuotta vanhempi) kun tyttömme syntyi, siitä on nyt noin vuosi aikaa. Koulua ammattikorkeassa vielä kaksi vuotta jäljellä, syksyllä palaan takasin koulunpenkille. Miehen kanssa ollaan pian oltu 3v naimisissa ja reilu 6 vuotta yhdessä. En ole hetkeäkään katunut että nuorena olen lapsen saanut

[Guest Suvianna]

Täytin kuukausi sitten 19v. Eilen huomasin kuukautisten olevan myöhässä ja tänään tein positiivisen raskaustestin. Tilanne tuli todellakin yllätyksenä, koska olemme poikaystäväni kanssa käyttäneet ehkäisyä tunnollisesti. Raskaus ei todellakaan ole ollut suunnitelmissa, vaikka itselläni vauvakuumetta on välillä ollutkin.

 

Tänään aamulla kävimme poikaystäväni kanssa pitkän keskustelun liittyen vauvaan. Hyvin nopeasti huomasimme kumpikin haluavamme pitää lapsen. Poikaystäväni on 21v ja hänellä on määräaikainen työpaikka. Itse jätin parturi-kampaaja opinnot kesken ja hain opiskelemaan lähihoitajaksi. Jos pääsen kouluun se alkaisi elokuussa. Voiko ammattikoulusta jäädä äitiyslomalle ja jatkaa opintoja myöhemmin? Vai pitkääkö minun hakea vauvan synnyttyä uudelleen ja aloittaa opinnot vasta sitten?

 

Hiukan pelottaa miten tutut, ystävät ja sukulaiset tulevat suhtautumaan tilanteeseen.

[Guest nnipsu]

monen mielestä olen nuori kun haluaisin 22-vuotiaana lapsen (luultavasti kuitenkin lapsen synnyttyä olisin jo  ainakin 23), kuulemma minulta jäisi nuoruus väliin, että nyt pitäisi vielä bilettää,matkustella ja opiskella muutama vuosi ainakin. mielestäni olen saanut jo tarpeeksi juhlia ja miehen kanssa olemme puhuneet että nyt aika voisi olla sopiva, haluamme saada lapset nuoremmalla iällä. muutenkin minun suvussani on melko yleistä saada ensimmäinen lapsi alle 25v.

Edited July 3, 2014 by nnipsu

[JoHe]

Minä sain aikoinaan esikoiseni nipinnapin 19-vuotiaana. Lapsi oli toivottu emmekä me kokeneet sitä mitenkään huonona asiana, äitini oli jo asiaa odotellutkin, hän kun mut tuntee. Mulla oli opiskelut kesken, olin melkein kaksi vuotta kotona, mutta ei se mun opiskeluja vahingoittanut mitenkään. Olen kuitenkin sosiaalinen niin mun oli helppo hypätä aina uuden ryhmän mukaan. Paljon se on kiinni siitä miten äitiyteen suhtautuu itse.

[duudeli]

Suvianna, opiskelut voi jättää tauolle ä-loman ajaksi ja jatkaa myöhemmin siitä mihin jäi

 

Mä tulin toivotusti raskaaksi 20-vuotiaana ja nyt 23-vuotiaana meillä on kaksi lasta. En kadu mitään, vaikkei helppoakaan ole ollut. Molemmilla koulut kesken, mies käy töissä ja koulussa samaan aikaan. Mä hain uuteen kouluun, jossa toivon aloittavani tammikuussa

[Maallinen olento]

Minä olen 19 (täytän vuoden lopussa 20), mies muutaman vuoden vanhempi. Ja lasta toivomme/yritämme, olen aina halunnut nuorena äidiksi. Olenhan minä varmaan monen mielestä liian nuori, mutta mutta. Olen aina ollut sellainen enemmän perheeni kanssa kotona viihtyjä, joka yrittää helpottaa kovaa hoivaviettiään mieheen ja eläimiin Saa nyt nähdä, milloin tärppää...

[Bim]

Olin esikoisen synnyttyä juuri täyttänyt 20 ja nyt ois viides luultavasti syntymässä juuri kun olen täyttänyt 28

[Minitikru]

Kai minutkin voi nuoreksi laskea hyvin, olen nyt 21 Raskaana en siis vielä ole, mutta syyskuussa tai marraskuussa alkaa yritys. Minä ja sulhaseni (20v) olemme olleet yli 6 vuotta yhdessä, vajaan parin viikon kuluttua menemme naimisiin. Naimisiinmenosta ei pitänyt suoraan seurata vauvaa, mutta toisin käy  

  

Sain toukokuussa diagnoosiksi endometrioosin, ja lääkäriltä vahvan suosituksen, suorastaan määräyksen yrittää raskautta heti kun hoidoksi määrätty keltarauhashormonikuuri loppuu. Näillä näkymin syyskuussa, saatetaan kuitenkin laittaa jatkumaan marraskuulle. Lääkärin mukaan ei voida olla varmoja, tuhoaako tämä tauti hedelmällisyyteni (endoon liittyy usein lapsettomuutta) ja jos, niin kuinka pian. Siksi kannattaa pelata varman päälle eikä odotella enää. 

 

Ehdimme kuitenkin varmasti täyttää 21 ja 22 ennen vauvan tuloa, varmaan ennen raskauttakin, olemme alkuvuodesta syntyneitä molemmat. Tokihan ympäristön kommentit vähän "jännittää". Kummallakaan ei ole lukion jälkeistä koulutusta edes aloitettuna vielä. Sulhanen aloittaa ammattikoulun nyt syksyllä, ja minä ammattikorkean, jos siis pääsen sinne. Muutamme 400 km päähän kotipaikkakunnastamme, koska sulhasen haluamaa koulutusta ei ole täällä. Kun kouluun haimme, ei endodiagnoosia vielä ollut, vaikka epäilys siitä olikin. Tiedän että jotkut (lue: anoppi) saattavat olla hieman huolissaan miten pärjäämme vauvan kanssa kaukana. Anopille ei kyllä kerrota tästä ennen kuin olen onnellisesti raskaana Mutta minä uskon että samalla tavalla pärjäämme siellä kuin täällä, ja junat kulkee ja autot toimii jos jotain tuleekin. Opiskeluiden suhteenkaan en ole huolissani, tässäkin keskustelussa on moni jatkanut opintojaan myöhemmin. Opiskella ehtii aina, mutta meillä saattaa olla viimeiset tilaisuudet saada lapsi. 

 

Ilmaannun tähän ketjuun myöhemmin kirjoittelemaan, sitten kun toivottavasti raskaaksi tulen ja lapsen saamme!

[Guest kvantti]

Minä olen just 20v täyttänyt ja opinnot aloittanut ja haaveilen äitiydestä. En sitten tiedä olenko nuori äidiksi, lapsia olen hoitanut jo kauan ja nyt olin just vuoden aupairina. Jotenkin tuntuisi kauhean luontevalta saada lapsi/lapsia mutta kun ollaan miehen kanssa etäsuhteessa niin ei ihan helppoa ole. Panostan nyt opintoihin parhaani mukaan jotta pääsen vaihtoon ja sitten katsotaan miehen kanssa uudestaan tilannetta.