divine

Laparoskopia

26 posts in this topic

Moi

 

millaisia kokemuksia teillä on laparoskopiasta, ja mistä syystä tämä teille tehtiin?

 

Minulla kaikki näytti olevan alakerrassa ok. Aikoinaan on ollut klamydia ja sitten kohtu oli jossain määrin sydämen muotoinen (kuulemma ihan normaalia). Lääkäri käski laparoskopiaan, jotta katsotaan onko klamydia tehnyt tuhojaan ja että tartteeko tuota sydämen väkästä hioa (????).

 

Lueskelin tästä sitten netistä, ja ilmeisesti tuota käytetään yleensä endossa ja siinäkin nykyisin harvoin. Mikskähän mulle sitte tuollainen määrättiin vaikkei endoa ole. Olenko niin "paha" tapaus että pitää vähä radikaalimpaa keinoa käyttää??

 

Touko-kesäkuussa pitäs tuonne mennä. Huh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on tehty laparoskopia kun ultrassa lapsettomuusklinikalla näkyi munasarjan vieressä joku kumma josta eivät saaneet selvää mikä se on (osoittautui olevan joku harmiton nesterakkula sivusiteissä, onneksi). Samalla varmistettiin vielä, että munanjohtimet on kunnolla auki, vaikka siltä oli jo ultraamalla vaikuttanut (käsittääkseni rutiinia jos lapsettomuuteen liittyen tehdään laparoskopia mistään syystä).

 

Laparoskopiahan on yleensä lähtökohtaisesti tutkimus, ei hoitoa - eli siinä on tarkoitus katsoa mahan sisälle suoraan semmosella piuhan päässä olevalla kameralla. Jos löytyy jotain jonka voi pienestä reiästä samalla hoitaa niin hoidetaan. Eli kyse on ehkä sunkin tapauksessa siitä, että lääkäri haluaa tiedon suoraan, että se klamydia ei esmes ole tehnyt sulle kiinnikkeitä jotka voisi vaikeuttaa raskautumista, tms?

 

Mun laparoskopia tehtiin tähystysleikkauksena päiväkirurgisesti Jorvissa. Osasto oli tosi kiva, lääkärit ja hoitajat ystävällisiä ja kertoivat koko ajan mitä tapahtuu, ja niin pois päin. Minua pelotti nukuttaminen etukäteen, sanoin siitä ja mielestäni se otettiin hyvin vastaan. Sain rauhoittavan jo ennen leikkaussaliin menoa. Nukuttaminen ei sinänsä ollut epämiellyttävää (nukutuslääkäri sanoi että "nyt saattaa vähän kirvellä", sitten huimasi hetken ja silmissä sumeni, ja sitten en muista mitään) eikä herääminenkään vaikka olin aika pihalla. Kipuja ei herätessä ollut, kun siellä ei ollut tarvinnut poistaa mitään ja ne laparoskopiahaavat on tosi pienet (yksi navassa, yksi vas. alavatsalla, olisikohan semmosia 1.5-senttisiä). Sain kotiin grammaisia parasetamoleja, mutta niitä on edelleen jäljellä vaikka olen nyt syönyt niitä liitoskipuihinkin vielä koko raskausajan. Samoin sain kirjallisena selkeät ohjeet miten hoidetaan haavoja ja koska pitää soittaa jos tulee joku ongelma. Haavat tulehtuivat vähän, mutta mulla tulehtuu jokseenkin aina ihan kaikki pienetkin pintanaarmut. Suihkuttelulla ja desinfiointiaineella tokenivat, ei tarvittu antibioottia.

 

Semmosia. Onnea matkaan. Mun kokemuksen perusteella ei kande pelätä, ei ollut paha rasti yhtään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä haluatko kuulla ei-niin-hyvin-menneistä, jos et niin jätä loppu lukematta :girl_sigh:

 

Mulle tehtiin laparoskopia aika tarkalleen kolme vuotta sitten. 12/07 tehtiin munajohdinten aukiolotutkimus yksityisellä eikä saatu kumpaankaan munanjohtimeen virtausta, joten laitettiin laparoskopiaan, jotta voidaan poissulkea endo ja rakenneviat.

 

Menin aamulla sairaalaan ja sain esilääkkeen+kipulääkkeen. Odotin leikkausta ja alkoi silmät kulkea hitaasti :girl_haha: Huvittava olo.. olin aiemmin pelännyt kovasti nukuttamista, mutta nyt olin niin "pilvessä" rauhoittavasta, että muistan vaan sen hyvän olon tunteen. Sain pitää oman paidan koko ajan, housut oli sairaalan.

 

No nyt tulee se mikä ei mennyt hyvin. Heräsin leikkauksen jälkeen noin tunti anestesian päättymisen jälkeen ekat mielikuvat. Laitoin silmät kiinni ja avasin niin oli tunti mennyt. Pää oli ihan sekaisin.. no lepäilin siinä eikä ollut kipuja, huono olo tuli lämpöpeiton alla. Oksetti, no söin jotain ja lähdettiin jo hoitajan kanssa kävelemään osaston ovelle niin lähti jalat alta ja takas sänkyyn.. nukuin vielä tunnin ja sit autolle. Jalat lähti kyllä ennen autoon pääsyä hissiaulassa, mutta en jaksanut siitä välittää vaan kotiin oli päästävä. Nukuin 80km matkan kotiin kokonaan. Mutta kotona alkoi tuska, järkyttävät kivut. 5-6 päivää meni etten pystynyt itse nousemaan sängystä, saati käyttää koiria tmv. Kipulääkeannokset paukkui maksimirajojen yli. Pahin kipu oli, kun alkoi hartiapistokset (eli vatsa täytetään ilmalla ja se nousee sit hartioihin).. Mutta jäi vain kolme pientä (n.1cm pituista) arpea, joista vain yhden huomaa, kun läheltä katsoo.. muut toki itse huomaa, kun tietää mistä katsoa.

 

Ei tää nyt mikään kauhutarina ole, mutta ei ollut millään muotoa kivuton, jotkut olisivat työkykyisiä jo seuraavana päivänä, mulla meni parisen vkoa ennen kuin olin työkykyinen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen myös ollut laparoskopiassa n. 1,5 vuotta sitten endon vuoksi. Eli siis tuossa leikkauksessa poistettiin endoa, joten sikäli tämä on varmaan hieman eri asia kuin jos mennään vain kurkkaamaan onko kaikki ok. Etukäteen oli tiedossa, että sairaalassa ollaan yli yön, vaikka leikkaus oli jo aamulla. Ja onneksi sain siellä sairaalassa olla! Hyvä, että pysyin pystyssä edes seuraavanakaan päivänä! Onni oli kovat särkylääkkeet, joita ei ilman sairaalan valvontaa olisi saanut. Viikon sain sairaslomaa, mutta pakko oli hakea viikko lisää, koska vatsa oli niin arka, että en olisi millään pystynyt töissä istumaan. Olin etukäteen lukenut keskusteluja, joissa oli samana päivänä päästy kotiin ja muutama päivä saikkua. Tää toteutuu varmaan silloin kun mitään ei tehdä, mutta multa tosiaan jäädytettiin/poltettiin (en tiedä kummin...) endoa ja poistettiin kiinnikkeitä.

 

Mutta oon sitä mieltä, että ei tuota kannata kauheasti ainakaan jännittää. :) Meillä ainakin etukäteen käytiin "tutustumassa" sairaalaan eli käytiin läpi asiat leikkaavan lääkärin kanssa + nukutusasiat. Nukutus ei tuntunut yhtään pahalta. Tuntui vaan hassulta, kun se aine lähti liikkumaan jossain suonessa ja sitten ei ookkaan mitään hajua. Herättyä oli heti hoitajat kyttäämässä ja mut kärrättiin osastolle. Mut se oli kyllä hirveetä, kun tuntui ihan siltä, että mua paiskitaan siinä vuoteessa ihan miten sattuu päin seiniä, vaikka se ei varmasti ollut totta. Jos itse saisin jotain tehdä uusiksi niin haluisin, että lääkäri kävis selvittämässä leikkauksen reilusti sen jälkeen, kun on herännyt. Mä olin olevinani tajuissani, mut totuus oli se, että olin aivan sekaisin niistä lääkkeistä enkä muista lääkärin puheita mitään. ;)

 

Arpia mä sain 4 kappaletta ja jo puolen vuoden päästä kesällä niitä ei oikein edes huomannut. Luulisin, että tuollaisesta "kurkkauslaparoskopiasta" ei välttämättä tule edes niin montaa reikää.

 

Siihen oletko "paha" tapaus en osaa ottaa kantaa, mutta uskaltaisin väittää, että siitä ei varmaan ole kyse... Tai siis esimerkiksi tuota endoa ei voida varmaksi vahvistaa ilman leikkausta. Joten ehkä sullakin toi on ainoa keino selvittää mikä tilanne on ja sitä kautta selvitetään miten ongelmaa kannattaa lähteä ratkaisemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin toi leikkaus viikko sitten. Oli tosi hermostunut koko hommasta, vaikka kyseessa olikin paivaleikkaus ja ihna pieni vaan. Mulle tehtiin se hedelmoityshoitojen epaonnistumisen seurauksena; tartti kattoo etta mika oli vikana ettei onnistunut. Mulla on viikon paasta jalkitarkistus, joten en ihan viela tieda kaikkia tuloksia, mutta mita lekuri ehti miehen kanssa jutella, ne loysi pikkasen endoa, ei mitaan vakavaa, jonkun polyypin kohdusta ja jonkun pienen kasvaimen jostain ulkopuolelta. Ne kaikki poltettiin pois.

 

Menin sairaalaan aamusta, ne valmisteli mut leikkausta varten ja taisin sammua jo kun ne antoi mulle sita rauhoittavaa :grin: Herasin jonkun puoltoista tuntia jalkeenpain ja vahan harmitti, kun herattivat mut niin mukavasta unesta. Nukutusaineet sai mut vahan yokkailemaan, joten ne antoi mulle pahoinvointilaaketta lisaa (ne oli kuulemma antaneet jo ennen sita nukutustakin?) Mutta ei se oikeen mitaan auttanut, kun paasin kotiin niin yokkasin taas. Sain kylla apteekista pahoinvointilaakkeita lisaa, mutta loppujen lopuks en kayttanyt niita laakkeita ollenkaan.

 

Menin kotona heti makuuksille ja koitin nukkua. Kipulaakkeet piti kivut poissa ja herasin aina 4 tunnin valein ottamaan laaketta. Hoitsu sanoi, etta joku 600 mg Burana olis tarpeeks, jos en halua narkoottisia alkaa vetamaan. Aluks mun mies tais antaa mulle 800 mg, mutta sitten seuraavana paivana pienensin sita 600 mg:aan. Taa piti kivut taysin poissa, paitsi se tosi arsyttava ja kivulias hartiapisto! Vielakin, nain viikon jalkeen se nipistelee ilkeasti. Taisin lopettaa kipulaakkeitten ottamisen n. 5:n paivan jalkeen leikkauksesta. Tietty mulla on niita aina mukana, jos sattuu juilimaan oikeen pahasti.

 

Haavat on tosi pienet, ja ne on parantuneet ihan lupaavasti. Tassa mun kokemuksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun kokemukset on aika samanlaiset kuin EeyoreX:lla, mutta mun mielestä mun skopia meni hyvin. :girl_sigh: Ja mä olin 3 viikkoa saikulla tuon jälkeen, vaikka olisi pitänyt parantua vajaassa viikossa. Toiset vaan on herkempiä kivulle kuin toiset.

 

Lueskelin tästä sitten netistä, ja ilmeisesti tuota käytetään yleensä endossa ja siinäkin nykyisin harvoin.

 

Mulle tuo tehtiin endon takia ja on virhe luulla että tuota tehdään endon takia harvoin. Laparoskopia on usein ainut keino varmistaa endo (tai sen puuttuminen). Ei mullakaan ultassa mitään näy ja pahakin endo voi olla lähes oireeton.

 

Ei kannata suotta pelätä laparoskopiaa, eikä tuo ole mitenkään "radikaalia". Parempihan se on tutkia, jotta voi hoitaa, mikäli jotain on ongelmana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, nyt tuli kutsu laparoskopiaan. Ei huoleta, hyvä fiilis on. Tästä tää lähtee etenemään. Siinäpähän rönkkivät.

 

Mutta...

 

Monentena kiertopäivänä teillä on tuo lapa ollut? Milloin se pitää olla? Sairaalasta sen verran sanoivat, ettei vuodon aikaan eikä loppukierrosta.

 

Mulla kun tuo kierto on mitä on, niin laskeskelin, että lapa ajoittuu n. kp 15, eli kierron puoliväliin.

 

Toki voisin kysellä sairaalasta TAAS että onko tuo ok, kun sanoivat että heti vuodon jälkeen pitäs olla, mutta aattelinpa ensin kysäistä täällä, että miten teillä on, kun on kuitenkin aikamoista kiirusta tuolla sairaalassa muutenkin näin kesäaikaan, enkä viitti höhlillä kysymyksillä vaivata :)

 

edit. Ai niin, kutsussa luki että pitää ennen haastattelukäyntiä käydä labrassa. Mitä ne siellä tekee??

Edited by divine

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista tota kiertojuttua enää (en siis muista että mulle olisi sanottu että pitää olla tietyssä kierron vaiheessa, mutta voi olla että en vaan muista...), mutta labrassa pitää käydä jotta ne voi katsoa jotain juttuja joita aina katsotaan ennen leikkausta, esim. sun veriryhmän siltä varalta että sattuu jotain ja sulle pitää antaa lisää verta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle sanoivat että vuotoa ei saa olla kun toimenpide tehdään. Mulla aika toimenpiteeseen tän kuun lopulla. Verikokeita mulla on aika paljon mm. paastonäyte. Jos haluat tietää tarkemmin verikokeet ni voin jossain välissä ne laittaa kun nyt en ehdi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kellekään tehty toimenpidettä puudutuksessa? Mä muistelin et lääkäri sanoi et se tehdään puudutuksessa ja nyt puhelimessa hoitsu sanoi epävarmasti et se tehtäisiinkin nukutuksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Munanjohtimet olivat tukossa ja en raskaudu. Lääkäri vain sanoi että parempi katsoa tarkemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jepulis. Eilen oli mulla siis tuo laparoskopia. Olin syömättä ja juomatta edellisen illan ja sitten aamun, pl. join jotain hiilarilitkuja mitä haastattelukäynnillä sain. Seitsemäksi menin sairaalaan, puin sairaalavehkeet päälle ja koska hoitaja sanoi, että leikkaukseni on vasta yhdentoista maissa, rupesin tyytyväisenä jatkamaan uniani :D Noh, aikani torkuttuani tuli hoitaja luokseni, sanoi, että olenkin heti ekana yhdeksältä menemässä toimenpiteeseen ja antoi mulle jonkinlaisen diapamin tapaisen lääkkeen. Sitten minut kärrättiinkin unenpöpperöisenä operaatiohuoneeseen ja tökättiin kämmenselkään neula unilääkettä varten. Anestesialääkäri sanoi, että tämä saattaa vähän kirveltää. Vastasin, että joo, koko kyynärvarsi on tosi kipeä, ja seuraava muistikuvani onkin sitten siitä, kun heräilin heräämössä ihan tokkuraisena. Kello oli tässä vaiheessa kaksitoista. Sain kipulääkkeitä ja tunnin ajan siinä sitten ihmettelin laiskaa lepopulssiani (40-55) ja verenpainetta (100/60). Loppuvaiheesta alkoi jo vähän tylsistyttää ja riivata, ja salakuuntelin kun hoitajat puhui jotain mun toimenpiteistä; röörit oli putsattu ja väliseinää leikattu. Osaston hoitaja tuli vihdoin ja viimein ja vei mut vuorostaan osastolle pötköttelemään. Yritti kovasti tyrkyttää kipulääkkeitä, mutta sellaisia katsoin tarpeelliseksi vasta joskus kuuden maissa iltapäivällä. Kahvia ja pullaa tarjottiin jo kahdelta ja ne söin oikein hyvällä ruokahalulla. Pissille uskaltauduin viiden maissa, ja se onnistuikin erinomaisen hyvin. Vaihdoin samalla vauvanvaippani pikkusiteeseen... Tarkastelin myös mahaani. Yllätyksekseni ei ollut kuin kaksi lappua haavojen päällä mahassa. Kipuja niissä ei ollut. Ainoita kipuja mitä nyt on ollut, on lievät hartiakivut. Tuntuu lähinnä samalta, kuin joskus punttireenin jälkeen, kun jumittaa. Yöksi jouduin sinne jäämään ja tänään sitten pois. Ei ollut kovinkaan karmiva kokemus, oikeastaan ei ollenkaan karmiva. Toimenpiteet jäi röörien tarkastukseen (olivat valmiiksi auki) ja väliseinän leikkelyyn. Lääkäri kävi kertomassa että tuli tosi hyvä :) Sitten kipittelin lapsettomuuspolille ja hain sieltä labrasta spermapurkin, kun miehenrutale oli onnistunut jäähdyttämään edellisen näytteen käyttökelvottomaksi. Huomenna soittelen taas polille ja varaan miehelle uuden labra-ajan sekä ajan ivf-suunnitteluun. Tämmöstä. Pieni pelko on persiissä että tuosta miehen tavarasta ei oo mihinkään, mutta sittenpä tuon näkee, kun kokeilee...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiva lukea tällainen mukava leikkauskertomus. Oottelen itsekin kutsua skopiaan.

 

Miehelle vinkiksi, että purkki villasukkaan ja sukka povitaskuun labraan menomatkan ajaksi, niin pysyy lämpöisenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla oli muutama päivä sitten sekä hystero- että laparoskopia. Hysteroskopia tehtiin myoman poiston vuoksi ja samalla haluttiin tarkistaa laparoskopian avulla, että löytyykö endoa (ja kuinka pahasti) koska siihen viittaavaa oirehdintaa oli enemmänkin.

 

Toimenpide meni yllättävän hyvin. Minulla pahinta oli oikeastaan se ensimmäinen vuorokausi toimenpiteen jälkeen, sillä en meinannut pysyä pystyssä. Hoitajien avustuksella kävin ensimmäisen vuorokauden ajan vessassa, jonka jälkeen pahin pyörrytys alkoi helpottamaan. Osastolla vietin yhden yön ja kotiuduttuani olen selvinnyt ilman särkylääkkeitä. Pientä jomotusta on, mutta ei mitään niin suurta kuin menkkakivut, joten olen hyvin pärjännyt kotona ilman särkylääkkeitä. Hartiapistosta on ollut todella vähän. Suurin ongelma on todellakin se pyörrytyksen tunne, josta edelleenkin hieman kärsin. Pystyssä en voi kovin kauaa olla, sillä saan kamalan tuskan hien päälle ja taju meinaa mennä. Sairauslomaa kirjoitettiin 6 päivää. Uskon kykeneväni menemään töihin jos/kun pyörrytyksestä olen päässyt siihen mennessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kellekään tehty toimenpidettä puudutuksessa? Mä muistelin et lääkäri sanoi et se tehdään puudutuksessa ja nyt puhelimessa hoitsu sanoi epävarmasti et se tehtäisiinkin nukutuksessa.

 

 

Ikävä kyllä laparoskopiaa ei voi tehdä minkäänlaisessa puudutuksessa, sillä riittävän kattavaa puudutusta ei saada aikaan. Leikkauksessa siis koko vatsaontelo täytetään hiilidioksidilla jotta saadaan edes joninlainen näkymä kameralla ja tuo täyttö sitten aiheuttaa kovan venytyksen vatsakalvoihin. Tuosta aiheutuu niin kova kipu, että puudutukset ei riitä, siksi on pakko tehdä syvässä unessa.

 

Myös tuo leikkauksen jälkeinen kipu johtuu suurelta osin juuriin tuosta täytöstä. Eli kaasua ei mitenkään imetä vatsaontelosta pois vaan avoimen reiän kautta sitä painellaan pois suurin osa. Aina kaasua kuitenkin hiukan jää vatsaonteloon ja siitä sitten aiheutuu ensin makuulla ollessa turvonnut olo ja sitten pystyyn noustessa hartiapistos. Tuo tuntemus kuitenkin yleensä menee ohi alle viikossa ja sen jälkeen ei kipuja tavallisesti enää esiinny.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin lokakuun alussa laparoskopia suuren kystan (11cmx8cm) vuoksi.

Keskipäivällä mentiin miehen kanssa sairaalaan ja vaatteiden vaihdon jälkeen istuskeltiin noin tunti odotellen esilääkitystä. Esilääkityksen oton jälkeen meni varmaan joku vartti,kun tajusin lukevani lehdestä aina vaan samaa lausetta peräjälkeen ja muutenkin olo oli mukavan sekava.. :girl_crazy: Melko pian siitä lähdin jo horjuen leikkaussaliin.Leikkaussalissa muhun laitettiin kaikenlaista anturia yms. ja sitten muistan saaneeni kasvojeni eteen ''nukutusmaskin''.Seuraava muistikuva on iltapäivällä heräämöstä vuiluisena ja huonovointisena.Vuodeosastolle menin siinä 8 maissa ja jatkoin uniani aamuun. Kipuja ei tuntunut vahvan lääkityksen takia lainkaan.Seuraavana päivänä lääkäri kävi opettamassa napapiikin laiton ja antamaan neuvoja toipumiseen sekä saikkulapun..Kaiken kaikkiaan vietin vähän alle vuorokauden sairaalassa.

Kotona menitiin jo illalla koiran kanssa lenkille (tosin itse en taluttanut) :D Vähän oli turvonnut olo mahaan laitetun ilman takia,mutta muuten ei mitään tavallisesti poikkeavaa.Kipulääkkeen otin silti yöksi ihan varmuuden vuoksi. Sairasloma (2,5vk) oli minulle periaatteessa turha.. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle tehtiin laparoskopia viime elokuussa. Syynä tähän oli gynen tutkimuksessa löytynyt kysta joka oli toisen munasarjan vieressä. Kysta oli tennispallon kokoinen eikä olisi itsestään lähtenyt pois. Meillä oli vauvan yritys päällä mutta se jouduttiin keskeyttämään siihen asti että kysta saatiin leikattua pois.

 

Ennen leikkausta kävin labroissa ja "haastattelussa" sairaalassa. Edellisenä iltana piti tyhjentää suoli peräpuikon avulla. Se oli inhottavaa :girl_crazy: Menin maanantai aamuna sairaalaan, jossa puin sairaalavaatteet päälleni. Katselin siinä telkkaria ehkä tunnin ja sitten sain esilääkityksen. Se ei tuntunut oikein missään. Hoitajan kanssa kävelimme yhdessä leikkaussaliin. Sen muistan että eivät meinanneet löytää mun kädestä verisuonta että saisivat tipan käteen mutta onnistui sekin. Lääkäri kertoi että seuraavaksi mulle annetaan nukutusainetta ja pitää ajatella jotain mukavaa. Seuraava muistikuva on heräämöstä. Nukahtelin siellä vähän väliä. Sitten pääsin osastolle, jossa olikin sopivasti vierailuaika ja mies tuli käymään. Vatsa oli hieman kipeä enkä oikein voinut liikkua. Yöllä kävin ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen vessassa hoitajien avustuksella. Käveleminen tuntui vaikealta ja pissaaminen todella vaikealta! Seuraavana aamuna pääsin saattajan kanssa kotiin. Lääkäri kävi siinä aamulla kertomassa miten leikkaus meni. Olivat kystan lisäksi löytäneet minulta endometrioosia ja poistaneet sitä.

 

Sain sairaslomaa viikon verran. Välillä oli tylsää vaan maata kotona tietokoneella/telkkaria katsoen. Miehen kanssa kävin iltaisin hitailla lenkeillä, yksin en uskaltanut ensimmäisinä päivinä lähteä ulos. Leikkaus sujui kuitenkin hyvin eikä kivut olleet kovin pahoja. Sängystä nouseminen oli haastavinta. Leikkausarvet näkyvät vieläkin mutta eipä ne häiritse. Leikkauksen jälkeen kolmannesta yrityskerrasta onnistui ja nyt olen melkein puolessa välissä raskaana :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin laparoskopia 12/10 vuoden yrityksen jälkeen (saatiin varmistettua endometrioosi-dg).Itse toimenpide tehtiin nukutuksessa,päiväkirurgialla. mut jouduin sit jäämään yöksi osastolle kun jäi jonkunlaista tihkuvuotoa. Kipujen suhteen ei ollut oikeestaan ongelmaa. Buranalla selvisin kotona,pahin oli se kun leikkauskaasu myllersi vatsassa ja aiheutti pahan hartia/kylkipistoksen vuorokaudeksi. Sen jälkeen laitettiin zoladex hoito 6kk(eli vaihdevuodet päälle ja estrogeenikorvaushoito). Lähinnä ne siinä laparoskopiassa irrotti munasarjat kohdun seinästä ja kohdun suolen pinnasta, sekä poistivat yhden endopesäkkeen. Ton hoitorumban jälkeen on menkkakivut olleet ihan minimaaliset...

 

Ton zoladex-hoidon aikana aloitettiin sitten jo IVF ja tuloksena 5 blastokystiä joista tuoresiirto ei onnistunut mutta nyt ensimmäinen 100% sulatuksesta selvinnyt 4AA päätti tarrata kiinni ja nyt mennään 4+4.....Tää on uskomatonta ja en voi ku rukoilla ja toivoa että päästäisiin syksyyn asti :tender::blush: ..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin laparoskopiassa robottiohjatusti 31.1.12. Syynä oli noin kananmunan kokoinen myooma. Leikkauksessa löytyi kaikkien yllätykseksi myös paljon endometrioosia, jota poistettiin mm. kohdusta ja rakon pinnalta. Kysellä saa lisää, tästä on niin vähän infoa, varsinkin myooman poistosta, etenkin kun toiveissa on vielä raskaus. Robottikin on vielä niin kovin uusi juttu näissä gynekologisissa leikkauksissa. Kaikki meni hyvin ja raskautta saadaan yrittää 4kk pästä. Siihen asti e-pillereitä syödään, ettei endo uusisi. Miehen sperma tutkitaan ennen sitä. Puoli vuotta saadaan yrittää ja jos ei tärppää niin heti hoitoihin. Olen ollut kyllä leikkauksen jälkeen yllättävän kipeä, luulin että pääsisin jo esim. kävelyille aikaisemmin. Onneksi liikkuminen on päivä päivältä helpompaa. :) Pahinta on ollut yskiminen, kovan pakkasen takia kun on niin kuiva huoneilma. Parhaiten kurkun kutinaan on auttanut Jägermaister-ryyppy :grin: joka on ehkäissyt monet yskänpuuskat ja itkut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla poistettiin viikko sitten 7.2. laparoskopiassa kohdun ulkoinen raskaus ja munanjohdin.

Olin jo neljättä päivää osastolla, kun päätös leikkauksesta tuli (meta-piikki ei auttanut).

 

Koska leikkaustani ei oltu ennalta aikataulutettu, jouduttiin koko päivä odottamaan sopivaa väliä leikkaussaliin ja vapaata kirurgia.

Leikkaussali vapautui sitten niin yhtäkkiä, että olin saanut esilääkkeen vain 10 min aikaisemmin. Kävelin siis saliin täysipäisenä, vaikka olin laskenut sen varaan että saan esilääkkeen ja olen vähän huppelissa.

Jännitys iski päälle kun piti itse asettautua leikkauspöydälle ja tunkea jalkoja tukiin ja hoitajat ja anestesialääkäri alkoivat valmistella.

 

Sain kolme reikää vatsaan ja näin viikon jälkeen haavat ovat edelleen kipeät. Eilen uskaltauduin ensimmäisen kerran hetkeksi ulos pienelle kävelylle, kun meinaa pää hajota sisällä. Vatsa on ollut todella kipeä sekä sisältä että haavoista päällä ja vuodin muutaman päivän ihan solkenaan. Yskimisestä olen selvinnyt pienellä rykimisellä, mutta aivastaminen on ollut aivan kamalaa. Tuntuu, että koko maha räjähtää.

 

Huomenna pitäisi mukamas kyetä töihin, mutta en käsitä mitä pistän päälleni, kun housuja ei voi kuvitellakaan ja tuonne pakkaseen ei voi pelkällä mekollakaan lähteä. Eilisen pienen kävelyn selvisin avonaisilla löysillä toppahousuilla ja pitkällä toppatakilla, ja silti tuntui että vaatteet hankaavat haavat auki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Oisko sulla pitkää hametta jonka alle saisit laitettua jotkut löysät verkkarit joita pystyisit pitämään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mutta kun hameetkin jää tuohon vyötärölle. :huh:

Minulla on pari polvipituista mekkoa, mutta sukkahousujen vyötärönauha tuppaa jäämään just pahasti tuohon navan kohdalle.

Meinasin tänä iltana könytä toppahousuissani meidän ostarille katsomaan, jos sieltä löytyisi helposti jotain kainaloihin yltäviä (äitiys-)sukkahousuja tai legginsejä. Onneksi en kuitenkaan ole asiakaspalveluammatissa vaan toimistohommissa, joten ihan täysin tip-top ei tarvitse olla. En vain haluaisi palellakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now