Ida-Mari

Lapsi hoitoon alle vuoden ikäisenä

377 posts in this topic

Ajattelin ensin kirjoittaa tästä aiheesta tuonne Varo, näin kodista tulee vankila!-ketjuun, mutta olisi mielestäni mennyt silloin vähän ohi aiheen joten aloitin ihan oman topicin.

 

Onko täällä siis sellaisia äitejä, jotka pitävät kyllä vanhempainvapaat/isä pitää vanhempainvapaat, ja lapsi menisi alle vuoden ikäisenä (n. 9-10kk) päivähoitoon? Ja siis meinaan nyt ihan päivähoitoa/päiväkotia, en esim. isovanhempien luo viemistä. Mikä sai palaamaan töihin? Tuliko syyttäviä kommentteja? Leimattiinko uraäidiksi?

 

Meillä on semmonen tilanne, että tuskin kumpikaan jää hoitovapaalle. Ei olla vielä sovittu miten jaetaan vanhempainvapaat, mutta todennäköisesti mies käyttää ainakin isäkuukauden ja ehkä lopusta kuukauden-kaksi on vauvan kanssa kun minä palaan töihin. Näin ollen palaisin itse töihin vauvan ollessa n. 6-8 kk ikäinen. Ja nyt jo oon saanut kuulla mm. appiukolta, kuinka olen uraäiti joka ei ajattele lapsensa parasta. Tosi jees, kiva kiitti.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on melko aikaista vielä kommentoida kun lapsi on vasta reilut 2 kk eikä mitään lopullista ratkaisua ole lyöty lukkoon. Näillä näkymin olen kuitenkin palaamassa töihin äitiysloman päätyttyä. Varmaan siksikin kun lapsi on vielä niin pieni, ei asiasta ole juuri kenenkään kanssa ollut vielä puhetta, joten kommentteja ei ole saatu suuntaan eikä toiseen. Mua kuitenkin kiinnostaisi kans kuulla muiden kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä!

 

Menin töihin, kun poika oli 6kk ja tehtiin miehen kanssa 3 päiväistä viikkoa n.3kk, sitten hän piti loput vanhempainvapaat ja isäkuukauden. Poika meni hoitoon n.10,5kk ja on sopeutunut hyvin.

 

Miehen poisjääminen meni melko hyvin ulkopuolisten silmissä. Hän nautti kotona olosta, tosin meni mielellään töihinkin. Itse nautin mennä töihin 6kk jälkeen ja tein töitä satunnaisesti myös äitiyslomalla. Töissä paluutani ihmeteltiin ja monet varmaan luulivat, että tulin takaisin, jotta saisin paremman äitiysrahan seuraavaan äitiyslomaan... :skilletgirl: No, toista ei ole tulossa ja kyselytkin ovat reilun puolen vuoden aikana rauhoittuneet...:girl_crazy: Vähän ennen paluuta yksi työkaveri kommentoi, että hän ei voisi viedä noin nuorta lasta hoitoon. Meinasin sanoa, että voit tulla hoitamaan häntä meille, jos tuntuu pahalta :grin:

 

Tämä oli meille oikea ratkaisu. :lipsrsealed:

 

EDIT: palasin töihin, koska halusin tehdä töitä. Nautin haasteista ja minulla oli tiedossa hyviä haasteita paluuni jälkeen. Ihan sama vaikka joku ajattelee uraäitinä. Itse ajattelen niin, että ei ole minun etuoikeus pitää kaikkia vapaita, vaan miehellänikin pitää olla oikeus olla poissa töistä. Hänelle tuo aika antoi pientä hengähdystä töiden keskellä.

Edited by ingenjoor

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä hoidan yhä 2v8kk vanhaa poikaamme kotona, joten itselläni ei ole kokemusta pienen lapsen hoitoon viemisestä.

 

Mutta voin kommentoida tätä toisesta näkökulmasta. Asumme ulkomailla, maassa jossa on paitsi tavallista myös toivottavaa että lapsi laitetaan hoitoon noin vuoden ikäisenä, mielellään hieman alle. Äidit jotka hoitavat lastaan kotona ovat poikkeus ja olen itse saanut kuulla paljon siitä kuinka "pilaan" lapseni kun hoidan häntä kotona. Hän ei kuulemma saa virikkeitä eikä sosiaalisia kontakteja tarpeeksi.

 

Siinä missä Suomessa saa kuulla olevansa uraäiti ja itsekeskeinen jos menee töihin, on täällä itsekeskeinen ja takertuva jos ei "päästä" lastaan hoitoon.

 

Itseäni harmittaa todella paljon ulkopuolisten kommentit. Lapset ovat erilaisia, ja eri perheiden ratkaisut erilaisia. Älä välitä siitä mitä muut ovat mieltä. Lapsesi voi varmasti ihan hyvin hoidossa ja sinä osaat tehdä parhaat ratkaisut teidän perheellenne. Tällä hetkellä Suomessa painoitetaan kotihoidon tärkeyttä, tulevaisuudessa asia voi olla ihan toisin.

Edited by Marthe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Henk.koht mielipiteen pidän tällä kertaa omana tietonani(ellei se nyt paista läpi). Kerron kuitenkin kaksi juttua.

 

1. Veljeni oli pakko(lama yms)laittaa hoitoon heti 9kk iässä. Edelleen(veljeni jo aikuinen) äitini jaksaa välillä kertoa kuinka hän tuntee itsensä huonoksi äidiksi kun joutui vauvan laittamaan hoitoon. Tilanne tietty eri kun oli pakko.

 

2. Tyttäreni ryhmässä on alle vuoden ikäisiä muutama ja yksi lähti jo pois kun ei sopeutunut 9kk vauva tarhan menoon. Nämä muutkaan eivät oikein osaa tuolla olla ja mitä olen nähnyt sekä hoitajien kanssa jutellut niin eivät nuo sinne kuulu. Itkevät lahkeessa päivät kun eivät pääse syliin yms.

 

Yksi pointti vielä perään. Ymmärräthän kun viet vauvan hoitoon niin ei hän saa siellä syliä päivällä, hoitajia on vähän ja lapsia paljon joten vauva ei saa erikoiskohtelua vaan joutuu olemaan siellä lattialla/sohvalla/tms niin kuin isommatkin. Tämä järjestely on ihan pientenkin parhaaksi sillä jos hoitajat heitä hellisivät niin isommat olisivat mustasukkaisia ja voisivat satuttaa vauvoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kannattaa käydä tutustumassa tuolla päivähoito-osastolla olevaan ketjuun Kaikkein pienimmät päivähoidossa

 

2. Tyttäreni ryhmässä on alle vuoden ikäisiä muutama ja yksi lähti jo pois kun ei sopeutunut 9kk vauva tarhan menoon. Nämä muutkaan eivät oikein osaa tuolla olla ja mitä olen nähnyt sekä hoitajien kanssa jutellut niin eivät nuo sinne kuulu. Itkevät lahkeessa päivät kun eivät pääse syliin yms.

 

Yksi pointti vielä perään. Ymmärräthän kun viet vauvan hoitoon niin ei hän saa siellä syliä päivällä, hoitajia on vähän ja lapsia paljon joten vauva ei saa erikoiskohtelua vaan joutuu olemaan siellä lattialla/sohvalla/tms niin kuin isommatkin. Tämä järjestely on ihan pientenkin parhaaksi sillä jos hoitajat heitä hellisivät niin isommat olisivat mustasukkaisia ja voisivat satuttaa vauvoja.

 

Pakko olla tämän kirjoituksen kanssa eri mieltä. On hyvin tarha ja hoitaja kohtaista, että miten ottavat vastaan alle vuoden ikäisen lapsen ja kuinka paljon vauva saa tarhassa extra huomiota. Omani meni 10,5kuisena hoitoon ja sai extra huomiota/erikoiskohtelua hoitajilta. Pääsi syliin aina tarvittaessa, nukutettiin syliin ja sai jopa nukkua sylissä alkuun kun kaikki oli uutta ja ihmellistä. Tosin tuolla pääsee päivällä syliin myös ne isommat lapset. Nyt, 3,5 kuukautta hoidon aloituksesta, neiti menee päiväkotiin innolla ja iloisena. Hyvä, että vaatteet ehditään ottaa pois, kun kiire muiden lasten luokse leikkimään. Nukahtaa helpolla päiväunille, syö hyvin ja on aina hyvän tuulinen pois haettaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen töissä pienten ryhmässä, ihanassa päiväkodissa ja ihanien tiimikavereiden kanssa, jotka tekevät työtään sydämellä. Omaa lastani en silti missään nimessä aio viedä pienenä päiväkotiin, kun tiedän pk:n arjen ja erityisesti lapsen kehitykseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin liittyvät asiat.

 

Puuttumatta nyt noihin viimeksimainittuihin, niin mun vankan kokemuksen perusteella pk:n arki on usein sitä, että esim. meillä 12 pienen lapsen ryhmässä on virallisesti 3 aikuista. Kuitenkin se on pieni osa päivää, jolloin kaikki ovat yhdessä töissä. Tuohon vaikuttavat työvuorot, työajanlyhennykset (kolmena päivänä viikossa joku lähtee aikaisemmin kotiin), ylitöiden ottaminen pois ajallisesti (kun joku on sairas, sijaisia ei yleensä palkata, vaan muut tekevät pidempää päivää ja ottavat sitten ylityöt pois, kun kaikki ovat paikalla), pakolliset menot kuten lääkärit, työntekijöiden omien lasten sairastelut jne... Tuosta aikuis/lapsisuhteesta on helppo laskea, että sitä syliä ja erityisesti pienelle lapselle niin tärkeää emotionaalista hyvinvointia on hyvin vaikea turvata. Lastenpsykiatrien ja -psykologien mukaan sopiva lapsiryhmän koko on pienelle max. lapsen oma ikä + 2 lasta.

 

 

/muoks. Meillä sylittely ja läheisyys on siis hyvin tärkeänä pidetty asia, mutta pointtini oli, että kun aikuisia on 2 tai 3 ja lapsia 12, niin sitä syliä ei vain kaikille aina riitä, vaikka kuinka haluaisi. Olen nähnyt erilaisia päiväkoteja laidasta laitaan, ja nykyinen paikkani on oikeasti tuolla vertailupohjalla todella hyvä - ihmiset ovat innostuneita, paneutuneita, haluavat tehdä työnsä hyvin, eivätkä vain selviytyä ison lapsiryhmän kanssa päivästä toiseen.

Edited by Elinainen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totta kai se on ihan puhdasta faktaa, että jos lapsia on 12 ja hoitajia 3, niin jokaiselle ei sitä omaa syliä löydy. Mutta ei sitä omaa syliä löydy sieltä kotootakaan joka sekuntti, jos lapsia on kotona enemmän kuin yksi. Mutta ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että meidän tytön päiväkotiryhmässä se syli löytyy tarvittaessa kyllä. Jos on monta sylin tarvitsijaa, niin sitten istutaan lattialla koko joukko hoitajien kanssa ja halitaan.

 

Ei se lapsen hoitoon laittaminen tee huonoa äitiä tai tee lapsesta psyykkisesti vajaata, vaikka täällä forumilla liikkuukin tällä tavalla ajattelevia äitejä. Ainoat negatiiviset kommentit mitä olen hoitoon laittamisesta saanut on tullut täällä forumilta yksäreinä ja sitten muutamalta ns. superäidiltä, jotka on sitä mieltä ettei millään muulla kuin heidän tavallaan kasvatetut lapset pärjää elämässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Toki tuo olikin minun henkilökohtainen mielipiteeni ja samalla myös yhden alan ammattilaisen sellainen. Mutta lyhyesti, omaa lastani en aio päiväkotiin pienenä viedä. (Itse olen perehtynyt jatkokoulutuksissani erityisesti taaperoikäisten emotionaaliseen hyvinvointiin. Töissä ollaan näistä asioista paljon puhuttu, ja meillä myös työkaverit ovat omien lastensa kohdalla toimineet samoin kuin itse aion tehdä ja ovat hyvin tarkasti samalla kannalla kuin itse olen.)

Edited by Elinainen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei se lapsen hoitoon laittaminen tee huonoa äitiä tai tee lapsesta psyykkisesti vajaata, vaikka täällä forumilla liikkuukin tällä tavalla ajattelevia äitejä. Ainoat negatiiviset kommentit mitä olen hoitoon laittamisesta saanut on tullut täällä forumilta yksäreinä ja sitten muutamalta ns. superäidiltä, jotka on sitä mieltä ettei millään muulla kuin heidän tavallaan kasvatetut lapset pärjää elämässä.

 

Ei lapsen laittaminen hoitoon pienenä todellakaan tee kenestäkään huonoa, eikä lapsen hoitaminen kouluikäiseksi asti kotona tee kenestäkään hyvää äitiä. Kyllä se hyvä vanhemmuus lähtee jostain ihan muualta.

 

MUTTA itse ihmettelen sitä -en tiedä onko ohi aiheen-, että jos lapsia haluamalla halutaan tehdä ja niitä saadaan, niin miksi niitä tehdään sellaiseen elämäntilanteeseen, että pieni lapsi pitää laittaa kodin ulkopuoliseen hoitoon heti kun vanhempainpäivärahat loppuvat? Ja ehkä nyt en tarkoita sitäkään, että jos taloudellisesti on pakko laittaa lapsi hoitoon... Koska itsellänikin oli tosi lähellä että talous ei olisi kestänyt hoitovapaille jäämistä. Lapset eivät mun mielestä ole vain rikkaiden tai hyvin toimeentulevien oikeus, vaikka toki vanhemmilla on vastuu talouden tasapainoisuudesta... Kuitenkin, jos on vaihtoehtona että lapsi laitetaan alle vuoden ikäisenä hoitoon / ei tehdä lasta ollenkaan koska ei ole varaa jäädä hoitovapaalle, niin ilman muuta lapsi laitetaan sitten mun mielestä hoitoon, koska hoitopaikkoja ja hoitajia on HYVIÄ, ja lapsesta voi kasvaa ihan yhtä tasapainoinen ja onnellinen -miksei onnellisempikin- kuin kotona hoidetusta.. Ainakin jos tarhapaikan vaihtoehtona on kotiin vasten omaa tahtoaan ja kasvatusnäkemystään jäänyt äiti, joka ei nauti päivistään kotona vaan haluaisi jo töihin tms. Mutta jos olisi mahdollisuus jäädä kotiin ja silti palataan töihin... Tai esim kun työttömät äidit vievät lapsensa päivähoitoon, ja viettävät sitten vapaat päivänsä (toki joskus töitäkin etsien/koulutuksissa ollen, mutta varmaan kuitenkin enimmikseen) miten haluavat, vapaina lastenhoitohuolista...? Eli siis ajatellaanko tilannetta tuolloin lapsesta käsin, lapsen tarpeita ajatellen, vai halutaanko lapsia vain siksi että olisi kiva saada vauva? Enkä nyt todellakaan tarkoita tätä mitenkään pahalla tai loukkaavana, ihmettelen vain. Että kuinka vanhemmille riittää, että lastaan näkee vain pari tuntia arkipäivisin ja viikonloppuisin koko päivän, jos mahdollisuus olisi viettää lapsen kanssa aikaa koko päivä viikon ympäri? (oletetaan että vanhempien työpäivä 8-16, lapsi hoidossa vähintään 7.30-16.30 -ellei vanhemmilla ole työt eri aikaan siten että lapsi viedään myöhemmin & haetaan aiemmin- ja nukkumaan esim klo 20? Eli aikaa jää ehkä väsynyt tunti aamusta ja muutama tunti illasta). Itse olen niin itsekäs, että haluan nauttia lapseni seurasta joka päivä koko päivän ainakin parin ensimmäisen vuoden ajan. Tuolloin kasvu ja kehitys on niin huimaa etten halua jäädä paitsi ensiaskelista ja -sanoista, ja ihan lastakin ajatellen; pieni lapsi on tosi hellyyden- ja huomionkipeä. Ja ainakin meidän muksu on niin kiinni meissä vanhemmissa, että ajatus hoitoon laittamisesta nyt tuntuisi ihan mahdottomalta. Plus ajatus siitä, että lapseni alkaisi pitää hoitajaansa läheisempänä & tärkeämpänä kuin mitä on ihan kaamea ja sydämen murskaava! girl_sad.gif Viettäisihän tuo hoitaja hänen kanssaan enemmän aikaa kuin minä, joten miksei tuokin olisi mahdollista... Joidenkin mielestä ehkä hiukka itsekästä? girl_haha.gif Silti aion myös hoitovapaan jälkeen töihin palattuani, tehdä lyhennettyä päivää eli jäädä osittaiselle hoitovapaalle, jotta lasten ei tarvitsisi olla suurinta osaa viikoistaan kodin ulkopuolisessa hoidossa. Ja jotta saisin viettä mahdollisimman paljon aikaa rakkaimpieni kanssa! lipsrsealed.gif

 

Mutta kuten todettu, lapset ja perheet ovat erilaisia, ja jokainen vanhempi tekee varmasti juuri niin kuin heidän tilanteessaan nähdään parhaaksi niin koko perheen kuin lapsenkin kannalta. Olen vain tuota asiaa usein hämmästellyt, niin olisi kiva saada kuulla omasta ajattelutavastani eriäviä näkemyksiä! girl_smile.gif

 

muoks. Ja Elinaisen kanssa olen täysin samoilla linjoilla, eli myöskin itse lapsi- ja perhetyön ammattilaisena näen, että parivuotiaan lapselle paras paikka olisi ehdottomasti kotona (edellyttäen edelleen, että kotona oleva vanhempi on tasapainoinen ja haluaa tehdä kotona olosta sekä itselleen että lapselleen mukavan kokemuksen). Virikkeitä päiviin saa puistoista ja erilaisesta kerhotoiminnasta, eli kotona hoidetun lapsen ei tarvitse jäädä mitenkään pullossa kasvaneeksi. Nykyään mun mielestä muutenkin vouhotetaan liikaa virikkeistä jo pienten vauvojen ja taaperoiden kohdalla. Kehittyäkseen tasapainoiseksi, virkeäksi ja tyytyväiseksi, vauva ja pieni lapsi tarvitsee oikeasti aika vähän. Luottaisin siihen, että jokainen vanhemmuuteen kypsä äiti/isä pystyy kotioloissa ja kodin lähiympäristössä (ulkona, sukulaisten, perheen tuttavien luona) tarjoamaan lapselleen ihan tarpeeksi virikkeitä. Virikkeiden vuoksi lasta ei tarvitse laittaa päiväkotiin.

Edited by Salmiakki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsi meni hoitoon n. 11 kk iässä. Heti vanhempainvapaan päätyttyä ei mennyt siksi, kun oli kesäloma. Näin aikaisin meni lähinnä siksi, että olisin muuten tuntenut huonoa omatuntoa kotona "laiskottelusta" girl_to_take_umbrage2.gif En edes oikeasti tykkää opiskelusta tai työnteosta, eikä tuo rahallisestikaan hyödyttänyt... Ehkä hieman sain opiskeltua (kävin myös osa-aikaisesti töissä, mutta en tiedä onko siitä sitten mitään hyötyä), mutta ehkä enemmän laiskottelua oli lopulta se, että lapsi laitettiin hoitoon rolleyes.gif No, nyt se on taas kotona. Tiedettiin siis, ettei hoitoonmeno ole lopullista, joten ei se tuntunut niin pahalta. Tyttö meni myös perhepäivähoitoon, joten ei ollut niin isoa lapsiryhmääkään. Tyttö ei kyllä tuossa iässä paljon syliä kaivannut, pikemminkin kavereita.

 

Eiköhän seuraavakin lapsi mene kuitenkin hoitoon suunnilleen saman ikäisenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puuttumatta nyt noihin viimeksimainittuihin, niin mun vankan kokemuksen perusteella pk:n arki on usein sitä, että esim. meillä 12 pienen lapsen ryhmässä on virallisesti 3 aikuista. Kuitenkin se on pieni osa päivää, jolloin kaikki ovat yhdessä töissä. Tuohon vaikuttavat työvuorot, työajanlyhennykset (kolmena päivänä viikossa joku lähtee aikaisemmin kotiin), ylitöiden ottaminen pois ajallisesti (kun joku on sairas, sijaisia ei yleensä palkata, vaan muut tekevät pidempää päivää ja ottavat sitten ylityöt pois, kun kaikki ovat paikalla), pakolliset menot kuten lääkärit, työntekijöiden omien lasten sairastelut jne... Tuosta aikuis/lapsisuhteesta on helppo laskea, että sitä syliä ja erityisesti pienelle lapselle niin tärkeää emotionaalista hyvinvointia on hyvin vaikea turvata. Lastenpsykiatrien ja -psykologien mukaan sopiva lapsiryhmän koko on pienelle max. lapsen oma ikä + 2 lasta.

 

 

Olen samaa mieltä, että päiväkotiin en alle vuoden ikäistä tai alle 1,5v lastakaan veisi.

Mutta tuo sopiva lapsiryhmän koko (oma ikä +2 lasta) vähän naurattaa koska meillä se ei kotonakaan toteudu kun on 4 lasta girl_crazy.gif

Minäkin olen "uraäiti" töihin on "pakko palata" eikä vuosia kotona olo ole mahdollista jos aikoo pysyä tieteen tahdissa kiinni ja ettei taidot ruostu. Mutta siltikin, olen halunnut nämä kaikki lapset ja heidän vuokseen kompromisseja on tehtävä.

Omat lapseni ovat menneet hoitoon n 9-10kk iässä vanhempainloman loputtua. Mieheni ei ole koskaan voinut olla kotona pitkään. Lapset ovat olleet perhepäivähoidossa ja viimeksi meillä oli kotona hoitaja, kunnes esikoinen lähti kouluun ja pojat menivät päiväkotiin 2v ja 5v iässä. Perhepäivähoito on niin erilainen hoitomuoto päiväkotiin verrattuna mikäli löytää hyvän hoitajan, ettei sitä voi samana päivänä verratakkaan.

Sen verran haluan kertoa, ja nostaa esille että myös päiväkoti/hoitopäivän pituudella on merkitystä. Meillä on ihana päiväkoti, jossa eskarilainen on nytkin kokopäivä hoidossa (ei halunnut vaihtaa ryhmää kesken vuoden, toki joskus haetaan aiemmin) ja kolmonen (3v8kk) käy 10 pv kk eli n 2 päivänä viikossa hoidossa.

Jos lapsi on koko päivän päiväkodissa 7:30-16:30 esimerkiksi, on se todella pitkä päivä pienelle ihmiselle, eikä siinä juuri illalla jää aikaa ainakaan lasta ajatellen tarpeeksi että vanhempi voisi antaa kaiken läheisyyden mitä pieni lapsi tarvitsee.

Nykyään työnantajat suhtautuvat entistä joustavammin osittaiseen työaikaan ja siihen on kaikilla pienten lasten vanhemmilla myös oikeus osittaisen vanhempainvapaan ansiosta. Minä tein 30h viikkoa vuoden ajan, joka oli todella ihana lasten kannalta. Itsekkään ei ollut niin väsynyt eikä ralli kodin kaupan ja päiväkodin sekä lasten harrastusten välillä tuntunut niin oravanpyörältä.

Nyt olemme suunnitelleet että palaisin työhön joko vauvan ollessa 10kk tai 1v. Riippuu siitä mitä työnantaja sanoo ja miten hoito saadaan järjestettyä. Nytkin aiomme palkata kotiin hoitajan ainakin vuodeksi. Tämä siksi että en ainakaan heti voi tehdä osittaista työaikaa ja haluan taata kaikille lapsille mahdollisuuden olla kotona koulupäivän jälkeen ja pienille yhden turvallisen hoitajan jolla on varmasti aikaa ja syliä tarpeeksi. Kolmonen on tässä vaiheessa jo 4,5v joten varmaan käyvät silti kerhoissa ja puistossa paljon jotta kavereita riittää.

 

Mutta olen siis kaikenkaikkiaan sitä mieltä, että yksi turvallinen aikuinen voi pienelle lapselle (alle 1,5v) korvata vanhemman työpäivän ajaksi, mutta suureen päiväkotiryhmään en veisi niin pientä lasta. Ja hoitopäivän pituus ratkaisee myös. En silti arvostele tai syytä vanhempia jotka vievät lapsen päiväkotiin pienenä, jokainen perhe tekee ratkaisunsa itse. Mutta kannattaa miettiä aina lapsen parasta ja etua päätöksissään, mahdollisuuksien mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen samaa mieltä, että päiväkotiin en alle vuoden ikäistä tai alle 1,5v lastakaan veisi.

Mutta tuo sopiva lapsiryhmän koko (oma ikä +2 lasta) vähän naurattaa koska meillä se ei kotonakaan toteudu kun on 4 lasta girl_crazy.gif

 

Koskisikohan tuo suositus kodin ulkopuolista hoitoa? girl_wink.gif Ei kai perheen lapsista puhuta "lapsiryhmänä", vaan sisaruksina...?

Edited by Salmiakki

Share this post


Link to post
Share on other sites
Että kuinka vanhemmille riittää, että lastaan näkee vain pari tuntia arkipäivisin ja viikonloppuisin koko päivän, jos mahdollisuus olisi viettää lapsen kanssa aikaa koko päivä viikon ympäri?

 

Tämä muakin mietityttää. En toisaalta nauti, jos olen 24/7 kiinni lapsissa, mutta tuntuu jo valmiiksi kurjalta laittaa lapsia ensi syksynä hoitoon, kun sen myötä lasten kanssa vietetty aika jää todella vähäiseksi. Oikeastihan ne viettää suurimman osan valveillaoloajastaan hoidossa eikä siinä minusta ole mitään järkeä! Kyllä minäkin kaipaan jo hiukan työelämää ja ylipäätään muuta elämää, mutta silti koen tärkeimmäksi tämän äidin roolin. Kaikki muu on minulle ikään kuin "puuhastelua" ja perhe on se tärkein juttu elämässä. Silloin tuntuu luonnottomalta ripotella perhe ympäriinsä päivän ajaksi kukin omiin puuhiinsa eikä olla yhdessä.

 

Tätä taustaa vasten siis haluaisin kuulla niiden vanhempien ajatuksia, jotka vievät lapsen hoitoon vauvaikäisenä. Onko kyse vain ajattelutapojen eroista? Jos nyt jätetään spekuloimatta se, mikä on lapselle paras kasvuympäristö, niin olisi mukava kuulla millaisia tunteita lapsen hoitoon vieminen alle vuoden ikäisenä herättää. Minulle kun ainakin asia on hyvin tunnepitoinen eikä minusta olisi työelämässä mihinkään, kun surisin vain sitä, miten lapset menevät hoidossa pilalle enkä minä saisi olla heidän kanssaan. Olen muutenkin luonteeltani kotihiiri ja lapsenakin viihdyin vallan mainiosti kotona äidin helmoissa. :mama:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko olla tämän kirjoituksen kanssa eri mieltä. On hyvin tarha ja hoitaja kohtaista, että miten ottavat vastaan alle vuoden ikäisen lapsen ja kuinka paljon vauva saa tarhassa extra huomiota. Omani meni 10,5kuisena hoitoon ja sai extra huomiota/erikoiskohtelua hoitajilta. Pääsi syliin aina tarvittaessa, nukutettiin syliin ja sai jopa nukkua sylissä alkuun kun kaikki oli uutta ja ihmellistä. Tosin tuolla pääsee päivällä syliin myös ne isommat lapset. Nyt, 3,5 kuukautta hoidon aloituksesta, neiti menee päiväkotiin innolla ja iloisena. Hyvä, että vaatteet ehditään ottaa pois, kun kiire muiden lasten luokse leikkimään. Nukahtaa helpolla päiväunille, syö hyvin ja on aina hyvän tuulinen pois haettaessa.

 

Tummensin alueen josta olen täysin samaa mieltä mutta on kyllä todella harvinaista että saa lapsen ryhmään jossa hänelle yksin liikenee omahoitaja. Meidän neidin ryhmässä kun on 12 lasta ja 1 opettaja sekä 2 hoitajaa(+laitosapulainen). Kaikki alle 3-vuotiaita, osa kyllä jo lähellä kolmea. Kyllä tuolla ryhmässä syliin pääsee kun harmittaa mutta ei siellä ketään ehdi kokopäivää sylittelemään tai muuten korvaamaan äitiä/isää.

 

Meillä neiti meni 1,5-vuotiaana tarhaan ja on siellä 2-3pvä/vko. Itse teen 4pvä/vko ja miehen vapaat lyhentää neidin viikkoa. Menin mielelläni töihin mutta jos tulot olisivat olleet kotona ollessa isommat en olisi mennyt vielä takaisin. Olen itsekäs, tahdon pitää lapseni lähelläni aina kun voin. Kehityksen seuraaminen on mulle todella tärkeää ja jos neiti olisi mennyt tarhaan konttaavana ja oppinut siellä kävelemään niin mun sydän olisi särkynyt. Olen tämmöisenkin tapauksen kuullut ystävältäni joka on tarhassa.

 

En itse miellä äitiä huonoksi jos vie lapsen hoitoon aikaisin jostain syystä, itse en sitä voinut tehdä vaan kituutin kotona kunnes säästöt hupeni. En ole ikinä ollut kotihiiri vaan aina menossa tukka putkella ja nauttinut. Nyt on lapsen vuoro nauttia ajastani, minähän se hänet tänne halusin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oikein hyviä pointteja täällä. Itse olen sitä mieltä että pienten lasten kuuluisi saada olla kotona. Ja jotenkin tuntuu ihmeellisseltä kun nykyään kuulee hirveän monen vanhemman sanovan että alle vuoden ikäiset lapset kaipaavat "ikäistään seuraa ja kavereita".

 

Mutta alkuperäiseltä kysyisin sen verran että ihanko oikeasti esimerkiksi appiukkosi on sanonut sinun olevan huono äiti? Siis sanonut suoraan "sinä olet huono äiti"? Vai onko se ollut enemmänkin harmittelua että niinkin pieni lapsi joutuu kodin ulkopuolelle hoitoon tms.? Siinä on kuitenkin iso ero. Vanhemmat ihmiset, ja etenkin isovanhemmat, kuitenkin ovat siinä asemassa että heillä on se omakohtainen kokemus asioista. Itse olen vetänyt useammankin herneenpalon nenukkaan oman anoppini sanomisista mutta nyt kun lapset ovat hieman kasvaneet, olen huomannut että aika monessa hänen sanomassaan jutussa on ollut ihan hyvä tarkoitus. Se, että vanhemmat ihmiset koko ajan muistuttelevat siitä kuinka lapset ovat pieniä vain pienen hetken, johtuu ihan vain siitä että he ovat nähneet kuinka nopeasti se aika on ohi ja kuinka sitten on taas rutkasti aikaa muille asioille. Kuten sille uralle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lähden töihin kun ä-loma loppuu. (lapset ovat silloin 9kk, 1,5v ja 7v vanhin koulussa) Nuoremmat jäävät kotihoitoon, hoidetaan vuoropäivinä isän kanssa, koska pienen lapsen hoitopaikka ei ole kodin ulkopuolella.

 

Itse olen työskennellyt kahdessakin eri päiväkodissa pienten(kin) ryhmissä. Nuorin hoidettavani on ollut 6kuinen vauva. Syliä oli tarjolla kyllä, eihän sitä lattiallekaan voinut vanhempien muksittavaksi jättää, ja tuossakin oli tilanne, että äiti oli yksinhuoltaja jonka oli pakko tehdä töitä jotta tulivat toimeen. Tavallaan pakkotilanne, tosin itse valittu äidiltä tämäkin (ei yh, vaan vuorotyö)

 

Ihmisillä on erilaiset tarpeet (pakko tienata, pakko päästä pois kotoa, pakko toteuttaa itseään tms) Mun on esim nyt pakko päästä töihin, kun olen 2 vuotta putkeen kotona ollut, niin tämä riittää kyllä. Lapsiani en silti missään tapauksessa laittaisi hoitoon ulkopuoliselle. Kotiini en halua ulkopuolista hoitajaa, en edes mummia jatkuvasti. Lapsiani en perhepäivähoitajalle vie, ja päiväkodin isot (tai pienetkään) ryhmät eivät ole pienen lapsen paikka.

 

Kun nuo ovat kotihoidossa (vanhempi menee 1,5veenä kyllä kunnalliseen puistoon leikkimään 3h/pv jotta saa sosiaalisia kontakteja) pysyvät muksut terveempinä, saavat olla tutussa ympäristössä.

 

Meillä ei ole esim allergioita/erityisruokavaliota/kehityksessä ongelmia tms joka voisi pohdituttaa hoitoonlaitossa, ainoastaan se että muksut ovat vielä liian pieniä. Kotihoidossa ovat eskariin asti mikäli mahdollista, tai sitten menevät vuosi ennen eskari harjoittelemaan ryhmässä toimimista.

 

tuohon 'huono äiti'-juttuun sen verran, että vanhemmilla sukupolvilla varsinkin miehillä olen törmännyt tähän, että naisen paikka on kotona, ja naisen kuuluu hoitaa lapset kunnes ne menevät kouluun. Tosin usein tämä sukupolvi on myös sitä mieltä että homoissa on ''jotain vikaa''. Suotakoon heille myös omat näkemyksensä, mutta eipä se aloittajasta huonoa äitiä tee jos appiukko on sitä mieltä.

 

Mulla osittain taitaa mielipiteet tulla muuten myös sieltä että olen päässyt näkemään liian läheltä kunnallista päivähoitoa/perhepäivähoitoa, ja en kirveellänikään anna lastani sinne ennen kuin ne osaavat kertoa sanoin jos siellä on ongelmaa. Tuo 12 lapsen ryhmäkoko on myös mukavan kuuloisen pieni, ei meilläpäin vaan... wink.gif Ja yli 3-vuotiaissa on parhaillaan ryhmässä 25 lasta neljällä hoitajalla (jos nyt kaikki sattuu töissä olemaan)

Edited by *saapas*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lueskelin tätä ketjua ihan vain mielenkiinnosta että millasii mielipiteitä asiaan liittyy. Mulla raskaus ihan alussa. Kuitenkin olen suunnitellut joskus tätä tulevaisuutta ihan leikki mielellä. Toiveenihan olisi saada olla sen vauvan kanssa kotona niin kauan kuin se on mahdollista, mutta on mahdollista että varallisista syistä saatamme joutua laittamaan lapsen hoitoon jo aiemmin kuin haluaisimme. Musta ei sinäänsä oo mitään pahaa että lapsi menee hoitoon pienenä, koska jokaisella on varmasti omat syynsä siihen että jos laittaa lapsen pienenä hoitoon. Itseä huolettaa noissa päiväkodeissa juurikin nuo järkyttävät ryhmä koot! Musta yli 20lasta viidellä hoitajalla on aivan liikaa. Just joku 10-15lasta/ryhmä olis ihan suhteellisen kuulonen määrä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olisin ollut mielelläni kotona niin kauan kun kotihoidon tukea saa. Emmehän me niillä rahoilla olisi juhlineet, mutta miehen palkalla olisimme kuitenkin pärjänneet ihan hyvin. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin suunnittelee ja mies jäi työttömäksi kesken yritysajan. Meillä on asuntolainaa ja mies opiskelee, joten jos rahaa jäisi käteen kuussa vähemmän kuin mitä asumiseen menee rahaa niin aika hankalaa sitä olisi selvitä (ja sitten vielä kaikki ne muut laskut...). Eivät ne säästöt kuitenkaan loputtomiin riitä.

 

Ollaan kuitenkin päätetty, että sinnitellään tammikuuhun asti, jolloin poika on 1v1kk ja palaan sitten töihin. Sen pidemmäksi aikaa en vain voi kotiin jäädä, se on taloudellisesti täysin mahdotonta. Toki voisimme myydä kotimme ja muuttaa vuokralle, mutta itse ajattelen oman kotimme tuovan paljon iloa elämäämme. Ehkä tämäkin on itsekäs ratkaisu, mutta enpä tiedä onko se omasta mukavasta asunnostakaan luopuminen niin mukavaa.

 

Mutta tosiaan pointtini oli se, että aina elämä ei mene niin kuin suunnittelee ja joskus lapsi on "pakko" viedä hoitoon jo paljon ennen kuin haluaisi. Koska vaikka itsekin olen sitä mieltä, että pienelle lapselle hyvä paikka on kotona, en kuitenkaan pidä sitäkään hyvänä, että perhe ei esim. voi syödä hyvin ja terveellisesti vain siksi, että ei äidin kotona olon vuoksi ole rahaa parempaan ruokaan. Itsekin työskentelen lasten kanssa ja varsin mielelläni olisin pojan kanssa kotona, mutta aina ei vain yksinkertaisesti voi toimia omasta mielestä "parhaan" vaihtoehdon mukaan.

 

(ja jos joku nyt tulee sanomaan, että kiristäkään jostain menoja niin kyllä pärjäätte, niin voin lähettää yksärillä tarkat laskelmat meidän ensi vuoden tuloista ja menoista, niin siinä voi sitten joku esittää miten selvittäisiin kun joka kuukausi tili näyttäisi nollaa jo ennen kuin kaikki pakolliset, välttämättömät laskut ja tarpeet on hoidettu)

 

* Meidän lapsi on siis himpun verran yli vuoden kun hoitoon menee, mutta enkö tiedä onko siinä loppujen lopuksi paljonkaan eroa, viekö hoitoon kuukautta vaille vuotiaan vai saman verran yli olevan.

Edited by siristiina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taitaa tämä päivähoitoasia olla samaa kastia imetys- vs. korvikeruokinta, alatie- vs. sektiosynnytys ja jopa kesto- vs. kertakäyttövaippailu -ratkaisujen kanssa. Aina löytyy ihmisiä, joista vain yksi ratkaisu (yleensä heidän omansa) on oikea, lakataan näkemästä niitä harmaiden sävyjä mustan ja valkoisen välillä. Lapsen paras varmasti painaa erittäin suurella osalla eniten puntarissa, mutta täytyy huomioida, että myös raha-asiat, päivähoitokuviot (siis hoitopaikkojen saatavuus), urakehitys, perheen työtilanne, vastaan tulleet uudet työpaikat jne vaikuttavat myös ratkaisuihin. Lisäksi olen sitä mieltä, että äideistä osa on parempia äitejä lapsilleen, kun he käyvät töissä. Vaikka hoitaisivat lapsiaan hyvin muutenkin, ei kaikille kotiäitiys vaan sovi. Arvostan todella paljon kotiäitejä! Voin sanoa, että minusta itsestäni ei olisi kotiäidiksi, siten, että olisin kotona kunnes molemmat lapset ovat 3 v. En ole huono äiti, eikä kukaan moista ole minulle väläytellyt. Eikä minua kyllä uraäidiksikään ole kutsuttu.

 

Meillä esikoinen aloitti päiväkodissa 1 v 2 kk iässä mun palattuani työelämään. Rahallisesti ei olisi ollut pakko mennä, mutta halusin mennä esikoisen ja toivotun kuopuksen välillä töihin. En ole superuraihminen, mutten myöskään kotiäitityyppiä. Kyllä, pelkäsin myös putoavani kehityksestä.

 

Huomenna on taas eka työpäivä kuopuksen mammiksen ja hoitovapaan jälkeen. Tällä kerralla kohdalle osui lottovoitto, mun eläkkeelle jääneet vanhempani tulevat kevääksi meille kotiin hoitamaan kuopusta ma-to ja minä olen hoitovapaalla perjantait. Syksyllä reilun 1,5 vuoden iässä olisi edessä päiväkotiin meno. Esikoinen on kevään päiväkodissa isojen ryhmässä ma-to.

Edited by Galaxy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulipa mielenkiintoista keskustelua. Salmiakilla oli monia ajatuksia, jotka allekirjoitan. Jäin vielä miettimään omaa tilannettani ja halusin tulla jatkamaan keskustelua.

 

 

Tulevana äitinä tunnen ja ajatettelen, että olen halunnut ja toivonut lastani niin kovin, että tottakai haluan viettää aikaa hänen kanssaan. En osaa ajatella, miksi haluaisin laittaa hänet vaikkapa yksivuotiaana hoitoon. Minä haluan olla hänen kanssaan, nähdä hänen kasvavan ja kehittyvän, haluan elää elämäämme yhdessä. Näen tämän asian niin tärkeänä, että sen vuoksi olen valmis joustamaan taloudellisesti. Mielestäni paljon on myös kiinni siitä, miten ja millä rahalla on tottunut pärjäämään. (Eri asia voi toki olla, jos on vaikkapa yksinhuoltaja, eivätkä rahat riitä. Sitä en kommentoi, en tiedä tuollaisen tilanteen tuista tarpeeksi.) Jos lapsi on suunniteltu/toivottu, on hänen syntymäänsä mielestäni myös pääsääntöisesti mahdollista varautua rahallisesti etukäteen, suunnitella elämää ja asioita. Itse olen aina tottunut pärjäämään vähällä, enkä todellakaan ole hyväpalkkainen. En keksi montaakaan ammattia, joissa palkka on omaa alaani pienempi.

 

Aion käydä tulevaisuudessa lapseni kanssa kerhossa ja tavata muita lapsiperheitä. Pieni taapero ei tarvitse päiväkotia ns. "virikkeitä" tai sosiaalisia taitoja varten.

 

*

 

Puhtaasti ammatilaisena ajattelen eri näkökulmasta taaperoiden päiväkotihoitoa. En nyt ota tässä kantaa perheiden erilaisiin elämäntilanteisiin ja niihin liittyviin ratkaisuihin, jotka vaihtelevat, kerron vain asioista ammatillisesta näkökulmasta. Mielestäni taaperon paikka ei ole päiväkodissa. En myöskään tunne yhtään alan ihmistä, joka pitäisi sitä hyvänä, että vanhempi alle 3-vuotias sisarus tuodaan päiväkotiin, kun äiti on vauvan kanssa päivät kotona. Mielenkiintoinen näkökulma mielestäni on, että kukaan tuntemani pk:n työntekijä ei veisi/ei ole vienyt omaa pientä lastaan päiväkotiin.

 

Pienetkin lapset ovat usein pitkiä päiviä päiväkodissa, suurimman osan hereilläoloajastaan. Jos lapsi tuodaan päiväkotiin aamupalalle ja haetaan viideltä ja käydään sen jälkeen mahdollisesti vaikka kaupassa, ei hereilläoloaikaa jää paljoakaan vanhempien kanssa. Taapero ei tarvitse virikkeellistä, monipuolista ohjattua toimintaa (mitä usein ajatellaan päiväkodin olevan), vaan emotionaalinen kehitys ja hyvinvointi on paljon tärkeämpää. Sille perustalle rakentuu lapsen kaikki muu kehitys. Suomessa on poikkeuksellisen paljon pahoinvoivia lapsia ja nuoria ja asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että päiväkotihoidon merkitys tähän on suuri.

 

Päivähoito ja pitkät hoitopäivät aiheuttavat todistetusti pienelle lapselle stressiä. Stressillä tarkoitetaan tässä yhteydessä fysiologista reaktiota, jossa kortisolin pitoisuus nousee, mikä on aukottomasti mitattavissa. Tällöin lapsi joutuu tunteidensa ja fysiologisten muutosten armoille, eikä pienellä ole keinoja selvitä tästä. Kortisolin nousu puolestaan vaikuttaa aivojen limbiseen järjestelmään - sillä on siis fyysisiä vaikutuksia lapsen aivojen kehitykseen. Stressistä johtuen lapsi on myös usein sairaana päivähoidon aloitettuaan - stressi laskee fyysistä vastustuskykyä kortisolipitoisuuden kautta, ja tällöin taudit tarttuvat helpommin. Tutkimuksissa on todettu, että kotihoidossa olevilla taaperoilla kortisolitaso oli normaali, ja jo osapäiväisessä päiväkotihoidossa pitoisuus nousee hälyttävästi.

 

Asiantuntijoiden mukaan äitien mielikuva lapsen olemisesta ja päivästä hoidossa poikkeaa usein paljonkin henkilökunnan arviosta. Kun pieni lapsi on pitkän päivän hoidossa, äidin kyky olla lapselleen läsnä tunnetasolla vaikeutuu, ja emotionaalinen läsnäolo on raskasta töiden ja kotitöiden ohella. Tästä kärsii taapero. Eräs mieleenpainuva lastenpsykologin näkemys on, että jos äiti tuo esikoisen pienten ryhmään olleessan vauvan kanssa kotona ja oikeasti uskoo alle 3-vuotiaan esikoisen hyötyvän päiväkodista, hän tarvitsee jo apua, koska ei jaksa olla emotionaalisesti läsnä lapselleen. Hän on joutunut lapsestaan liian etäälle, kun ei pysty tuntemaan, miten taaperoon sattuu äidin ollessa kotona vauvan kanssa. Noin pieni ei hyödy päiväkodin "virikkeistä", vaikka toki isossa ryhmässä selviääkin, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.

 

Päiväkoti on sosiaalinen ympäristö, jossa tapahtuvat jatkuvat kohtaamiset jäävät lapsen mieleen, kun psyykkinen kehitys rakentuu. Aivojen plastisuus (muutosmahdollisuus) on suurimmillaan lapsen 2 ensimmäisen elinvuoden aikana, jolloin lapsen kokemukset kirjaimellisesti aiheuttavat fyysisiä muutoksia aivoihin. Ympäristö ja siitä tuleva stressi siis vaikuttaa hermosolujen välisiin yhteyksiin ja muokkaa aivoja. Päiväkotiryhmissä pienten lasten stressi on suurta.

 

Pieni lapsi ei pysty hallitsemaan suurta määrää sosiaalisia kontakteja, vaan stressaantuu. Tähän liittyy suositeltu lapsiryhmän maksimikoko, lapsen ikä + 2 muuta lasta. Päiväkodin arjessa taaperoa rasittavat lisäksi myös henkilökunnan vaihtuvuus/poissaolot, turvallisten ja tuttujen aikuisten vähyys (esim. viereisen ryhmän sijaiseksi tuleva hoitaja ei ole asiantuntijoiden mukaan pienelle tarpeeksi tuttu ja tunnetasolla turvallinen, ja omastakin hoitajasta tulee oikeasti turvallinen hitaasti) sekä jatkuvasti vaihtuvat tilanteet: siirtymätilanteita on päivän aikana paljon - lähes koko ajan siirrytään ulos, pukemaan, vessaan, ohjattuun toimintaan, riisumaan jne. Juuri nuo siirtymät ovat pienelle erityisen stressaavia, ja usein juuri näissä tilanteissa pienet hätääntyvät eniten.

 

Kuvainnollisesti on myös sanottu, että missään muualla ihmisen itsemääräämisoikeutta ei rajoiteta yhtä paljon kuin vankilassa ja päiväkodissa. Jälkimmäisessä on tavallista, että aikuinen päättää, milloin lapsi lopettaa leikit, milloin istuu hiljaa paikallaan (pienille vaikeaa ja vahingollista aivojen kehityksen kannalta), milloin mieluinen toiminta loppuu, mitä lapsi syö missäkin järjestyksessä, missä asennossa hän nukkuu, kenen kanssa hän leikkii, onko pakko käydä vessassa tiettyyn kellonaikaan vaikkei ole hätä jne. Tästä seuraa usein, että lapsi esimerkiksi häiritsee ruokapiiriä, koska pieni kärsii kovasta impulssien kontrollista, eikä pääse tyydyttämään esim. liikkumisen tai tutkimisen tarvetta silloin kuin tarvitsisi. Tällainen lapsi ei ole häirikkö, vaan pieni lapsi ei pysty vielä täysin kontrolloimaan toimintaansa, aivojen kehityksen kannalta se ei ole vielä mahdollista. Kuitenkin päiväkodissa on usein toimittava tiettyjen (tiukkojenkin) kellonaikojen puitteissa, jotta suuren lapsiryhmän liikuttelu onnistuu. (Pientä joustonvaraa toki on, mutta esimerkiksi ruokailuajat (useasti päivässä) riippuvat usein keittiöistä tai muualta tulevista ruokakuljetuksista ja päiväunille on turvattava tarpeeksi pitkä aika. Näiden aikojen ollessa kiinteitä myös esimerkiksi pukemaan ja ulos on mentävä tiettyyn aikaan, etteivät puolestaan vaikkapa ohjattu toiminta tai sisäleikit jää ajanpuutteen vuoksi kokonaan välistä. Tästä seuraa, että lapsi siirtyy usein paikasta toiseen silloin kun aikuinen käskee, riippumatta esimerkiksi siitä, ovatko hyvät leikit juuri kesken.)

 

Lapsi voi kyllä näennäisesti pärjätä päiväkodissa (syö ok, nukahtaa hyvin, ei itke, leikkii), mutta se ei ole vielä merkki sopeutumisesta tai siitä, että lapsella olisi oikeasti hyvä olla. Kaiken muun pohjana on emotionaalinen hyvinvointi - ilman sitä mikään muukaan ei toimi, ja emotionaalista hyvinvointia on hyvin vaikeaa turvata suuressa lapsiryhmässä. Itkun loppumista tärkeämpää onkin esimerkiksi se, miten emotionaalisesti vapautunut lapsi on, miten hän mukautuu omaehtoiseen ja ohjattuun toimintaan, miten hän keskittyy ja saa tyydytystä toiminnastaan. Usein ns. helpot lapset ovat niitä, joista ammattilaiset ovat huolissaan - lapsi vain on, ei valita mistään, tulee aina pukemaan ja vessaan kun käsketään, selviytyy "näkymättömänä" päivästä toiseen, ei kiukuttele. Päivähoidon aloitus on aina stressaava tilanne lapselle, jolloin kiukku, itku ja ikävä on normaalia. Lasta hakemaan tulevalle vanhemmalle tulee helposti kerrottua, että "päivä meni ihan hyvin, lapsi söi ja nukkui ja leikki, ei itkenyt tai kiukutellut", jolloin vanhempi ajattelee lapsen olevan sopeutunut, nauttivan päiväkodista ja ehkä jopa tarvitsevan sitä. Samalla voi olla, että pieni ei pysty kiinnittymään mihinkään mieluisaan toimintaan, vaan vaeltelee yksinään paikasta toiseen, koska tarvitsisi oman aikuisen auttamaan toimintaan sitoutumista. Omaa aikuista taas ei päiväkodissa riitä. Lapsi voi käydä "hienosti ja kiltisti" nukkumaan, mutta todellisuudessa on niin kiltti ja sopeutuvainen, ettei uskalla itkeä/kiukutella/pyytää silityksiä, vaan makaa hiljaa kilttinä sängyssään. Päivän kuulumiset voivat myös kuulostaa vanhemmasta hyviltä, jos lapsi on aina "niin reipas", eikä itkenyt edes hoidon alkaessakaan, sulahti hienosti sinne joukkoon. Kuitenkin huolestuttavaa on, jos lapsi ei ilmaise hätäänsä ja ikäväänsä vanhemman lähtiessä - tämä kertoo usein myös lapsen ja vanhemman välisestä kiintymyssuhteesta.

 

*

 

Huh, tulipahan tekstiä. Meillä näistä asioista puhutaan suoraan aina myös pienten vanhempainillassa. Lyhyesti halusin sanoa, että pienikin lapsi kyllä selviytyy ja on päiväkodissa, mutta lapsen kehityksen kannalta tuo oleminen ei ole mielekästä tai tarpeellista, päinvastoin haitallista. "Hyvin pärjäävä ja kiltti" ei puolestaan välttämättä tarkoita sitä, että päiväkotihoito olisi taaperolle tarpeellista, kehittävää tai että hän olisi sopeutunut hyvin. Ei aikaisin aloitettu päiväkotihoito kenestäkään hullua tee, mutta tarpeellista tai hyödyllistä se ei pienelle lasten psykiatrien ja psykologien sekä muiden ammattilaisten mielestä ole.

Edited by Elinainen

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Voi minun lapsiparkaani joka ei kyllä tällä hetkelläkään itse saa päättä koska syö, nukkuu, leikkii ja ulkoilee vaan kyllä minä tai mies nuo asiat määräävät. Ja olen vielä kehdannut kuvitella että niitä kutsutaan rutiineiksi :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi mielenkiintoista keskustelua ja kiva kuulla myös päivähoidon työntekijöiden näkökulmaa. :)

 

Mielenkiintoinen näkökulma mielestäni on, että kukaan tuntemani pk:n työntekijä ei veisi/ei ole vienyt omaa pientä lastaan päiväkotiin.

Tämä on itselläni kanssa yksi vahva motiivi sille miksi haluan pitää lapseni kotona vielä vähän pidempään kuin mitä aiemmin oli aikeissa. Lisäksi mitä vanhempien/jo aikuisten lasten vanhempia kuuntelee niin en muista yhdenkään valitelleen sitä, että oli kotona liian pitkään kun lapset olivat pieniä, sen sijaan useamman olen kuullut harmitelleen kuinka tuli laitettua lapsi hoitoon liian aikaisin.

 

Mua itseäni kyllä häiritsee tosi paljon ettei Suomessa ole mahdollista yhdistää joustavammin työ- ja perhe-elämää. Uskon, että moni vanhempi hyödyntäisi mieluusti mahdollisuutta tehdä osa-aikaista työviikkoa tai lyhyempää työaikaa lasten ollessa pieniä mikäli se olisi työnantajan taholta mahdollista (ts. töiden määrä oikeasti vähenisi eikä niin, että samat hommat pitäisi tehdä vähemmällä tuntimäärällä) ja mikäli hoitomuotoja olisi monipuolisemmin saatavilla (esim. meidän aluella ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin kunnallinen päiväkoti tai kotiin palkattu hoitaja, kaikki kerhotkin yms. on vasta yli kolmevuotiaille).

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Voi minun lapsiparkaani joka ei kyllä tällä hetkelläkään itse saa päättä koska syö, nukkuu, leikkii ja ulkoilee vaan kyllä minä tai mies nuo asiat määräävät. Ja olen vielä kehdannut kuvitella että niitä kutsutaan rutiineiksi :rolleyes:

 

Mutta ovatko nuo rutiinit kehittyneet lapsesi tarpeiden ja hänelle luontaisen, yksilöllisen rytmin pohjalta, vai kuten päiväkodeissa eli että aikataulut suunnitellaan etukäteen koko ryhmää koskeviksi? Vrt. esim että olisit jo ennen lapsesi syntymää päättänyt monelta teillä herätään, syödään, nukutaan päikkärit & kuinka pitkään jne. Ainakin meillä on vajaassa vuodessa ehtinyt rytmi muuttua lukuisia kertoja, ja olen sitä valmis muuttamaan ja muokkaamaan jatkossakin lapseni parasta ajatellen. Päiväkotiryhmässä on yhtä monta yksilöä kuin on lapsiakin, mutta aikatauluja vain yksi. Yksinkertainen laskusuoritus kertoo, että jokainen lapsi tuskin kokee tarharytmiä omakseen. Lapset ovat sopeutuvaisia, kyllä, mitta elinaisen hyvä teksti puhuu karua kieltään sen mahdollisesta hinnasta.

Edited by Salmiakki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Loistava kirjoitus Elinainen, allekirjoitan tuon lastentarhanopettajana täysin :) Tämän ketjun ja mielipiteiden tarkoitus ei varmasti ole syyllistää ketään omista valinnoista, mutta mielestäni on ihan virkistävää, että lasten kanssa työskentelevät tuovat todellisuuteen perustuvia faktoja esiin päivähoidosta. Moni kun saattaisi pyörtää päätöksensä hoitoon viemisestä jos kävisi tutustumassa alle 3-vuotiaiden ryhmään päiväkodissa :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now