Lapsi hoitoon alle vuoden ikäisenä

[Guest vaniljasuukko]

^ Perhepäivähoidossa ISO ongelma on se, että kun se pph sairastuu, lapsi joutuu varahoitopaikkaan, joka meidän paikkakunnalla on jatkuvasti ylikuormitetty ryhmis ja naapuripaikkakunnalla (jossa ystäväperhe asuu) on ylikuormitettu päiväkoti. Ystäväperheelle kävi niin, että saivat kyllä aivan ihanan pph:n, joka sitten sairastui keväällä ja oli reilu kaksi kuukautta sairaslomalla - ja poika joutui liian täynnä olevaan varahoitopaikkaan ja reagoi siihen. Sen enempää en heidän tilanteestaan kerro, mutta mikään hyvä juttu se ylisuureen ja sen vuoksi huonoon varahoitopaikkaan joutuminen ei ollut.

 

Ja varahoitopaikkaan lapsi joutuu aina yllättäen - kun pph sairastuu. Eri asia on jos tiedetään pitkästä sairaslomasta, mutta harvemminpa niitä on. Yleensä ne on niitä parin päivän sairaslomia flunssan tms. vuoksi - niin kuin meillä kaikilla muillakin. Ei puhettakaan lapsen kannalta mistään pehmeästä laskusta ja uuteen hoitopaikkaan tutustumisesta.

 

Minä itse en lapsiani perhepäivähoitajalle laita. Yksi syy on tuo varahoitopaikkasysteemi, mutta muitakin syitä on. Niitä en lähde tässä purkamaan. Meidän ykkösvaihtoehto on ryhmis tai päiväkoti. Mutta meidän kotipaikkakunnalla on aika hyvä hoitopaikkatilanne em. suhteen, joten ehkä sen vuoksi se päiväkotikin on meille ihan varteenotettava vaihtoehto.

 

Tällä hetkellä meillä on mies hoitovapaalla. Hän on meidän perheessä se kotiäiti Meillä toimii tämä näin. Rahallisesti tämä on ihan kamalaa, mutta toistaiseksi ollaan pärjätty.

[Svenja]

Lisään vielä, etten itse nää mitään pahaa siinä, että mies on lapsen kanssa kotona. Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä.

 

Ja mitä tulee perhepäivähoidon varasysteemiin, niin uskon sellaisenkin olevan vähemmän kuormittavaa lapselle kuin se, että siellä ollaan koko ajan. Kuulema lapsi voi näennäisesti "tottua", mutta olla silti stressaantunut. Mä en ole asiantuntija, mutta näin mä oon lukenut..Ja uskon viisaampia. Ryhmäkoille pitäisi oikeasti tehdä jotain, voikumpa päättäjät tajuaisivat, miten huono sijoitus isot ryhmäkoot päiväkodeissa ovat tulevaisuutta ajatellen : (

[ingenjoor]

Niin-pä. Ryhmäkoot on perseestä. Sen takia olen itse valmis maksamaan yksityisestä päivähoidosta, jotta lapsi saisi pienemmän ryhmät, motivoituneempaa hoitohenkilökuntaa, parempaa hoitoa ja/tai kiireettömyyttä. Tällä hetkellä meillä on kunnallinen perhepäivähoitaja, joka on meidän mielestämme hyvä. Tällä viikolla tuli testattua varahoitopaikka. Ihan ok paikka, mutta onhan siellä hirveä meteli, paljon lapsia (kyseessä siis 1-2v ryhmä) ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Eniten mua noissa hoitopaikoissa mietityttää ryhmäkoot ja taudit. Toivottavasti ryhmäkoille voidaan tehdä jotain.

[Mamabarba]

Ingenjoorin kanssa jälleen samaa mieltä - ihan kaikesta! En toistele hänen sanojaan, mutta lisään yhden pointin, mikä oli tarkoituksenani jo eilen lisätä.

 

Itsekkyydestä nimittäin sen verran: iso osa lapsen kasvuun liittyvistä asioista lähtee vanhemman itsekkyydestä, itse asiassa koko lasten hankkiminen. Mm. vauva ei itse halua vierottua rinnasta, vauva ei itse halua unikoulua vaan vanhemmat haluavat nukkua, vauva ei tosiaankaan halua nukkua omassa huoneessa jne. Vanhempienkin on tervettä olla jonkin verran itsekäs. Vauva ei voi hyvin, jos vanhemmat eivät voi hyvin! Pientä kannattaa hoitaa kotona niin kauan kuin se perheelle mahdollista, mutta hoitoonvieminen sinänsä ei maailmaa kaada. Edelleen kannatan kyllä kovasti sitä, että hoitopäivien pituuteen ja hoitopaikkaan mahdollisuuksien mukaan kiinnitetään huomiota. Itselläni ei ole kokemusta vauvaikäisen hoidosta, mutta vajaa parivuotiaan taaperon kohdalla toimi tosi hyvin se, että toinen vie mahdollisimman myöhään ja toinen hakee mahdollisimman aikaiseen, jolloin lapsen hoitopäivän pituus on 6, maksimisssaan 7 tuntia. Siitä kun lapsi nukkuu jo tosi ison osan, ei ero vanhemmasta ja vilkas päiväkotipäivä käy liian rankaksi. Lisäksi lyhennetty työpäivä tai -viikko on kyllä tosi hyvä tasapainottava ratkaisu, kun on pieniä lapsia.

 

Edelleen peräänkuulutan sitä, että liian isoille päivähoitoryhmille pitäisi tehdä jotain. Tässä ketjussa miltei kaikki tuntuvat olevan valmiita maksamaan enemmän, jos saisivat parempaa päivähoitoa. Uskon, että päivähoidon "ongelmissa" yksi osatekijä on se, että hoito on kunnan tuottama puoli-ilmainen palvelu. Vanhemmat ja lapsi eivät ole oikeita asiakkaita, jolloin he eivät voi vaatia oikeaa tasokasta palvelua. Ehkä itse asiassa päivähoidossa jonkilainen palvelusetelisysteemi voisi toimia paremmin eli kunta maksaisi setelillä tietyn osuuden päivähoidon tuottajille ja vanhempien tehtävänä olisi löytää sitten setelillä päivähoitopaikka & maksaa erotus. Tämä systeemi tietysti lisäisi eriarvoistumista, koska osalla vanhemmista ei olisi varaa maksaa kuin minimi, mutta tämänhetkinen tilanne on kyllä todella syvältä, koska ilmeisesti nykymallilla kukaan ei saa riittävän hyvää hoitoa. Kunnan palveluissa on se ongelma, että rahalla ei ihan oikeasti ratkaista kaikkea. Rahat karkaavat seiniin ja byrokratiaan. Lainsäädännöllä voisi pakottaa kuntia ryhmäkokojen ja päiväkotien maksimikoon kanssa, mutta sekään ei ratkaise sitä, jos esim. johdossa on asenneongelmaa. Itse uskon, että tässä kohtaa se, että ihmisellä on maksavana asiakkaana oikeus vaatia kohtuullista/hyvää palvelua, on ainoa ratkaisu. Nyt kunnissa vaan levitellään käsiä "kun ei ole rahaa". Rahalla ei voi kuitenkaan saada oikeaa asennetta. USein yksityiset päiväkodit tuottavat parempaa palvelua halvemmalla...

 

Perhepäivähoitoon en tosiaan itse ihan täysillä luota, kaikista tässä keskustelussa jo aikaisemmin esiintuoduista syistä.

[Tättärä]

^ Yksityisen hoidon tukihan toimii juuri tuolla tavalla. Ja ainakin pääkaupunkiseudulla tuki kuntalisineen on todella iso, katsoin juuri, että esim. meidän lähellä oleva englanninkielinen leikkikoulu tulisi jopa hitusen halvemmaksi kuin kunnallinen päiväkoti.

 

Täällä meilläpäin oli taantumaan asti todella hyvä ratkaisu pph:n varahoidoksi eli alueella oli varattu yksi päiväkotiryhmä vain varahoidolle. Kuulemma yleensä varahoidettavia oli vai yksi tai kaksi pph-ryhmää. No, tuo oli juuri poistunut, kun meidän typy aloitti pph:lla, ja meidän hoidon alkaessa 1 v 11 kk ikäisen varahoito oli 21 lapsen ryhnä, jossa oli 1-4 vuotiaita. Ja hoito alkoi sikaflunssa-aikaan, jolloin pph oli pahimmillaan pois töistä 2,5 vko putkeen. Pari aamupäivää typy oli varahoidossa, muuten saatiin sumplittua, koska mä tein 3-päivästä viikkoa koko työrupeaman. Varahoitoon tutustuessa mulla kyllä varmistui fiilis, että ei pientä lasta kunnalliseen päiväkotiin täällä pääkaupunkiseudulla.

[Galaxy]

Mä ymmärrän kyllä, jos joutuu laittamaan hyvinkin pienen lapsen päiväkotiin taloudellisista syistä. Mutta mielestäni muut syyt ovat enemmänkin itsekkyyttä kuin mitään muuta. Sanon tämän silläkin uhalla, että toiset siitä loukkaantuvat. Miksi tehdä lapsia, jos ei niiden kanssa halua viettää aikaa?

 

En nyt kuitenkaan kohdista tätä tylyä kommenttiani pelkästään äiteihin, vaikka meidän perheessä se olenkin minä, joka olen jäänyt kotiin lapsen kanssa eikä mies. Toisissa perheissä lasta hoitaa pitkään kotona isä ja sekin on hyvä vaihtoehto. Mutta jos molemmilla vanhemmilla on tarve luoda uraa/keskittyä työhönsä ja sen haasteisiin, niin kannattaisiko miettiä sitä lapsentekoa ja sen syitä uudemman kerran.

 

Mutta siis, onhan se toki jokaisen oma asia, kuka teidän lapsemme lopulta hoitaa...Ihmettelen vaan, että miksi eivät vanhemmat itse, kun siihen on mahdollisuus?

 

Pätkin vähän tätä tekstiä. Mä en loukkaantunut tästä tekstistä, mutta musta tässä on aika yksipuolinen katsantakanta. Tosiaan, kuten joku jo aikaisemmin totesi, koko lasten hankkiminen on itsekästä puuhaa. On ekologinen näkökulma, jonka perusteella voisi ajatella, että lasten hankkimista pitäisi rajoittaa. Lisäksi jonkun mielestä pitäisi ajatella, ovatko omat geenit/luonteet/elintavat/-ympäristö/varallisuus tarpeeksi hyviä, että sukua kannattaa jatkaa. Kuinka moni ajattelee todella noin syvällisesti lapsen hankkimista?

 

Kärjistetysti ajateltuna lisäksi yhteiskunnan kannalta on itsekästä jäädä kotiin, nostaa tukia ja mahdollisesti jäädä työttömäksi pitkän töistäpoissaolon jälkeen - ja ehkä kerryttää yhteiskunnalle vähemmän verosenttejä kuin mitä kotihoidolla säästää. Ei, itse en ajattele näin, mutta tosiaan itsekästä on mennä työelämään lapsen ollessa pieni, mutta itsekästä on myös olla kotona. Itsekästä kaikki tyynni.

 

Milloin tarkalleen ottaen on sopivaa mennä kodin ulkopuolelle töihin? Kyllähän sitä lapset todella pitkään vanhempiensa hoitoa ja läsnäoloa tarvitsevat. Musta kaikkien vanhemmaksi aikovien täytyisi miettiä tarkkaan, haluavatko lapsia. Ei vain uravanhempien. Kyllä töissäkäyvillä vanhemmillakin on mahdollista viettää aikaa lastensa kanssa. Ei koko päivää, mutta kuitenkin. Toisaalta sitä voi olla kotona lasten kanssa ja olla olematta läsnä.

 

Itse koen tärkeäksi, että työnantajapuolella pyrittäisiin kehittämään mahdollisimman joustavia ratkaisuja siten, että työ- ja perhe-elämä olisi yhdistettävissä mahdollisimman järkevästi. Jos löytyy turvaverkkoa ympäriltä, voisi yrittää lapsen hoitopäivien lyhentämistä. Päivähoitoa olisi hyvä kehittää ja vanhempien pyrkiä etsimään lapselleen/-silleen paras mahdollinen hoitopaikka, jos lapsi sellaista tarvitsee.

 

Mä olen sitä mieltä, ettei kaiken tarvitse olla joko tai. Shades of grey - Musta kahden uraa luovan on ihan yhtä oikeutettua saada/hankkia lapsi kuin parin, joissa toinen luo uraa ja toinen jää pidemmäksi aikaa kotiin. Ensimmäisen perheen vanhemmat joutuvat tarkemmin suunnittelemaan aikataulujaan ja varmasti molempien/jomman kumman täytyy jonkin verran karsia työkuormaansa ja sitä kauttaan luopumaan osin ambitioistaan.

Edited April 9, 2011 by Galaxy

[Jolie]

En lukenut ihan koko ketjua, mutta kirjoitan asiasta, joka tässä keskustelussa pistää silmään. Tässä on aika karkeasti luokiteltu äidit niihin, jotka haluavat olla kotona ja niihin uraäiteihin, jotka laittavat pienen lapsen hoitoon aikaisin, jotta voivat mennä töihin.

 

Itse en ole koskaan pitänyt itseäni urakeskeisenä vaan ehdottomasti perhesuuntautuneena. Erinäisten sattumien kautta minulla avautui mahdollisuus hyvään määräaikaiseen työpaikkaan lapsen täyttäessä vuoden. Hetkeäkään en harkinnut olla ottamatta työpaikkaa, koska pitkällä tähtäimellä töihin meno oli koko meidän perheelle paras ratkaisu. Eli se, että edistän uraani, on mielestäni panostus myös perheeseen, sillä kotipaikkakunnallamme vakityötä ei saa, ellei ole (paljon) kokemusta.

 

Minä ja siskoni olemme aloittaneet päivähoidossa noin vuoden iässä ja oikein tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä olemme silti.

 

Muoks. typo.

Edited April 9, 2011 by Jolie

[Guest Jessi80]

Minulla jotenkin tökkää näissä keskusteluissa aina silmään tuo "luo uraa"-kohta. Itsehän siis olen tosin vielä lapseton, joten onko oikeus kommentoida (?), mutta jos ajattelen itseäni niin kyllä käyn töissä, mutta en tiedä niinkään "luonko uraa". Se on tulonlähde ja kiva paikka missä päivän viettää. Tarvitsen aika paljon omaa ns. vapaata aikaa ja tiedän jo etukäteen, että jos joskus saan lapsia tulen todennäköisesti menemään töihin aika pian takaisin (okei, mistä sen loppupeleissä tietää, saattaahan se isä sitten jäädä esimerkiksi kotiin tms. ehkä turha spekuloida). Mutta pidän töistäni, etenemismahdollisuudet on aika nolla, mistään uran luomisesta ei siinä olisi kyse. Onko se niin mustaa ja valkoista sekin, että ne, jotka eivät halua luoda uraa jää kotiin ja ne jotka haluaa menee töihin. Entä se (tai minä), joka pitää siitä maailmasta, mutta ei tosiaan mistään uranluomisesta ole kyse? Äh, liikaa toistoa. Silti minun on vaikea nähdä itseäni tulevaisuuden huonona äitinä sillä, että menen jonnekin missä se lapsi ei ole...

 

Toki mieleni voi muuttua sitten, kun joskus minulla ehkä on vauva, mutta tällä 30-vuotiaalla historiallani voisin todeta sen jo nyt ettei minusta ole jäämään kotiin vauvan kanssa kaksin kovin pitkäksi aikaa..

[Galaxy]

Jollekin uran luominen tarkoittaa aktiivista etenemiseen/ylenemiseen ja kovempaan palkkatasoon pyrkimistä esimerkiksi kovasti ylitöitä tekemällä. Toiselle taas omien kykyjen käyttämistä töissä täysillä ja tietyn osaamistason/aseman/vakityöpaikan saavuttamista. Wirallista määritelmää ei kai ole.

[Jolie]

Ymmärän täysin tuo Jessin pointin ja sitä itsekin yritin sanoa, että se että haluaa käydä töissä, ei automaattisesti tarkoita, että asettaa uran perheen edelle.

[Svenja]

Onko kukaan teistä "haluan mennä ajoissa töihin" miettinyt ihan oikeasti kaikkia niitä asioita, mitä lastenpsykiatrit sanovat suurista ryhmäkoista ja sen haitallisuudesta lapsille? Tämän ei ole tarkoitus olla syyllistävä, vaan ihan uteliaisuuttani kysyn. Ovatko ne teistä täyttä puppua?

 

 

Mitä tulee "olen normaali vaikka olinkin hoidossa 1-vuotiaasta lähtien", niin se on mielestäni hiukan väärä tapa ajatella. Itse olen kahden jo kuolleen alkoholistin lapsi ja perheväkivallan keskellä kasvanut ja olen silti tasapainoinen. Se, että kuormittavista asioista huolimatta ihmisistä kasvaa tasapainoisia ihmisiä, ei meinaa ettäkö oman lapsen pitäisi laittaa käymään samaa läpi. Okei, aikainen hoito ei ole ihan samalla viivalla alkoholisti vanhempien kanssa, mutta kuormittavaa se siltikin lapselle on, ainakin suurissa ryhmissä.

 

Jessi, anteeksi jos kysyn, mutta miksi sinusta ei mielestäsi ole olemaan lapsesi kanssa kahden kovin kauaa kotona? Vapaa-aikaa voi saada muutoinkin kun käymällä töissä..

 

Ja pyydän ettei kukaan vedä hernettä nenuun mun viestistä. Ajatuksenani on saada aikaan keskustelua, ei saada ketään tuntemaan itseään huonoksi äidiksi : )

[Claudia]

...

Edited June 13, 2011 by Claudia

[Nadda]

^ Ehkä tuossa haettiin sitä, mitä monetkin ovat täällä todenneet, että töissä käymällä saa muutakin kuin lapsiseuraa ja pääsee tekemään jotain omaa. Eihän se vapaa-aikaa ole, mutta voi kotona 24/7 olevalle äidille olla rinnastettavissa siihen, koska töihin menemällä voi kotioven painaa jäljessään kiinni. Töissä käymällä se on varmemmin mahdollista kuin kotiäitinä, jolloin ei välttämättä aina pääse niihin omiin menoihin - ainakaan 40 tuntia viikossa.

Edited April 10, 2011 by Nadda

[Jolie]

Onko kukaan teistä "haluan mennä ajoissa töihin" miettinyt ihan oikeasti kaikkia niitä asioita, mitä lastenpsykiatrit sanovat suurista ryhmäkoista ja sen haitallisuudesta lapsille? Tämän ei ole tarkoitus olla syyllistävä, vaan ihan uteliaisuuttani kysyn. Ovatko ne teistä täyttä puppua?

 

No tämähän on kokonaan toinen asia. Ja ei, en ole edes lukenut yhdenkään lapsipsykiatrin kirjaa tai muutakaan julkaisua. Olen käyttänyt maalaisjärkeä ja valinnut omasta mielestäni parhaan hoitopaikan lapselleni (ryhmis).

 

Claudian kanssa olen samaa mieltä siitä, että työ ei ole vapaa-aikaa. Omaa aikaa se voi tietyllä tavalla olla.

[Jaimee]

Vapaa-aikaa voi saada muutoinkin kun käymällä töissä..

Tämä lause särähtää aika lailla korvaan, ei töissäkäyminen ole todellakaan mitään "vapaa-aikaa" vaan työntekoa.

 

Svenja varmaan tässä viittasi tähän Jessi80:n lauseeseen:

 

Tarvitsen aika paljon omaa ns. vapaata aikaa ja tiedän jo etukäteen, että jos joskus saan lapsia tulen todennäköisesti menemään töihin aika pian takaisin --

 

Mäkin ymmärsin tän niin että Jessi pitää työssäkäyntiä omana aikana.

[Svenja]

Viittasin Jessin lauseeseen vapaa-aika kommentissani.

[ingenjoor]

Onko kukaan teistä "haluan mennä ajoissa töihin" miettinyt ihan oikeasti kaikkia niitä asioita, mitä lastenpsykiatrit sanovat suurista ryhmäkoista ja sen haitallisuudesta lapsille? Tämän ei ole tarkoitus olla syyllistävä, vaan ihan uteliaisuuttani kysyn. Ovatko ne teistä täyttä puppua?

 

 

Okei, aikainen hoito ei ole ihan samalla viivalla alkoholisti vanhempien kanssa, mutta kuormittavaa se siltikin lapselle on, ainakin suurissa ryhmissä.

 

 

Olen jotenkin ymmärtänyt, että tässä keskustelussa on puhuttu siitä, että viedäkö hoitoon vai ollako kotona. Suuret ryhmäkoot ovat ymmärtääkseni kunnallisen tarhan ongelma, ei ryhmisten , PPH:den tai yksityisten hoitopaikkojen. Vaihtoehtoja on monia. Suuret ryhmäkoot altistavat ongelmille, MUTTA niin altistaa ei-kotona-olosta-motivoituneen äidinkin lapsi. Kun vanhemmat voi hyvin, voi koko perhekin hyvin

 

Mietitään sata vuotta taaksepäin. Miettikää niitä ryhmäkokoja? Perheissä 10-12 lasta ja naapureiden lapset mukana. Elämää, hälinää ja vauhtia. Onko tuo sitten lapselle haitallista?

[Guest ireis]

Mietitään sata vuotta taaksepäin. Miettikää niitä ryhmäkokoja? Perheissä 10-12 lasta ja naapureiden lapset mukana. Elämää, hälinää ja vauhtia. Onko tuo sitten lapselle haitallista?

 

Paitsi että silloin oltiin kotona.

[Tweety]

olen tätä keskustelua pyrkinyt välttelemään, toinen toistaan parempi äiti paiskoo huonompiaan kutakuinkin koiranpaskalla. (ei tuommoisen asenteen opettaminen omalle lapsellekkaan voi olla kovin tervettä ahdasmielisyyttä puolin ja toisin havaittavissa.) Minä lähden siitä, että tasapainoisesta kodista ja täysijärkisistä vanhemmista saadaan jokaiselle lapselle hyvä kasvuympäristö, ja hyvät eväät henkisellekkin kehitykselle. Perheitä on erilaisia ja lapsia on erilaisia.

 

Ihan hirmuisen nuori ei esikoinen ollut kun päiväkotiin hänet veimme, mutta kuitenkin alle 2. Olihan se vaikeaa minulle, mutta tavallaan kaipasin jo myös työtänikin. Ensisijainen toiveemme oli PPH, mutta kun viimein aika koitti, kuulimme kunnan työntekijältä huonoa juttua hoitajastamme. Käytännössä hän pelkäsi että lapsemme joutuu olemaan lähes säännöllisesti varakodissa, joka kaupungissamme olisi päiväkoti jonne dumpataan hoidotta olevat lapset. Lisäksi olimme pettyneitä kuulemaamme juttuun muistakin PPHn pitäjistä. Ovat tosiaan mukavia, mutta koska hoito on "kodinomaista" hoitajat ulkoilun sijaan käyvät kaupassa, treffailemassa muita hoitajia hesellä ja muuta mielestäni ikävää "aktiviteettia".

 

Poikamme onneksi pääsimme päiväkotiin, jossa yhdellä hoitajalla on kolme lasta. Sopeutuminen oli pojan osalta hyvin helppoa. 1kk jälkeen hän viikon protestoi vienti- ja noutohetkinä 5min. (harjoittelimme päiväkodissa viikon niin, että olin kokoajan paikalla. Olin tarkoituksella syrjemmällä, mutta kokoajan näkyvillä, eikä poika minun syliäni kaivannaut. Välillä vilkutti minulle.) Hoitajat sanoivat että poikani on kyllä nopein ikinä näkemänsä sopeutuja, mutta sanotte muut mitä vain, huomasin jo 1,5vuotiaana hänen kaipaavan ikäisiään kavereita, ja jopa itsenäistä kokeilua. (kotona tätä suotiin eli valvovan silmän alla hän sai itsekseen touhuta pienellä pihallamme. Koikeilla, epäonnistua, onnistua, innostua ja tutkia ilman, että minä norkoan niskassa.) Supersosiaalinenkin poika on. Hän ei pelkästään ole innoissaan omasta ryhmästään, vaan usein pihalla hakeutuu isompien ryhmään jossa leikki etenee (ikätoverit leikkii omia juttujaan ryhmässä).

Ihan täydellistä onnea emme hehkuta. Yksi ongelmakin on. Poika on täysin enkeli hoidossa. Ongelmaksi koemme sen jos se viittaa siihen, että poju ei luota hoitajiinsa näyttääkseen niitä pettymyksiäänkin. Tähän huoleemme on tädit suhtautuneet oikein kannustavasti, ja ovat aktiivisesti olleet mukana selvittämässä onko kyse luottamuspulasta, vai siitä että poika vaan viihtyy. Nyt poju on yhteensä 2,5kk ollut hoidossa ja näyttää pettymyksensäkin , mutta kyllä hän pääsääntöisesti vaan pitää ohjatusta toiminnasta. (minulla oli kotosalla jo haastetta keksiä joka päivälle rutiiniin sopivaa uutta mielekästä tekemistä.) Minä olen ylpeä avoimesta ja sosiaalisesta lapsestani. Ja jos hän olisi varautuneempi luonteeltaan ollut olisimme varmaan pyytäneet uutta PPH paikkaa. Mies joka päiväkotia vastusti (äiti kotona aina hoitanut), on nyt kelkkansa kääntänyt ja on ehdottomasti tyytyväinen päiväkotiin, kun ei häntäkään nuo viikoittaiset kauppa/hesereissut pphoitajan kanssa miellyttäneet.

[ingenjoor]

Paitsi että silloin oltiin kotona.

 

Ahaa! Suuri ryhmäkoko kotona ei haittaa, mutta kodin ulkopuolella voi kyllä olla haitallista?

[Guest ireis]

Olen jotenkin ymmärtänyt, että tässä keskustelussa on puhuttu siitä, että viedäkö hoitoon vai ollako kotona.

 

No lainataanpa sun omaa tekstiä.

 

On se (ihan oikeesti) eri juttu oletko kotona sisarustesi keskellä vai kodin ulkopuolella 25 vieraan tyypin keskellä.

[Claudia]

...

Edited June 13, 2011 by Claudia

[Rilla]

Eipä silloin aikaisemminkaan kun lapset hoidettiin kotona ne juuri vanhempiaan nähneet. Ne jotka olivat kodin ulkopuolella töissä tekivät pitkää päivää ja ne jotka viljelivät maata tekivät vielä vähän pidempää päivään. Lapsia hoitivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset yms ja se oma vanhempi jäi kovin vieraaksi. Toki siinä ympärillä oli tutut ihmiset ja pitkälti lapsia kasvatti koko yhteisö. Nykyisellään sukupolvet eivät enää asu samoilla paikkakunnilla, puhumattakaan saman katon alla. Isovanhemmat voivat olla työikäisiä ja no vanhempien sisarusten huostaan lapsensa jättänyt pääsee aika äkkiä sosiaaliviranomaisten juttusille. Siinä kohtaa se yhteisö syntyy juuri esim. päivähoitopaikan avulla. Missään aikaisemmassa vaiheessa vanhemmat eivät ole olleet niin yksin lapsensa kanssa kuin mitä nykypäivänä. Musta ei ole mitenkään häpeä sanoa, että tarvitsee yhteisön tukea ollakseen parempi vanhempi.

[ingenjoor]

No lainataanpa sun omaa tekstiä.

 

On se (ihan oikeesti) eri juttu oletko kotona sisarustesi keskellä vai kodin ulkopuolella 25 vieraan tyypin keskellä.

 

Ai miten niin? Mä en ihan oikeasti ymmärrä. Jos ryhmäkoko on se ongelma, niin kyllä tuollaisessa 10-12 lapsen porukassa voi hyvinkin olla 6 alle kouluikäistä yhdellä aikuisella kaitsettavanaan. Eikä ne lapset siitä rauhoitu, jos ympärillä on tuttuja (tuleehan hoidossakin muista tuttuja) tai ollaan kotona.

 

Yleisellä tasolla katson, että ryhmäkokoja pitäisi pienentää ja että yhdellä hoitajalla pitäisi olla enemmän aikaa hoidokilleen!

 

Hyvää tekstiä Rillalta!

[Nadda]

^ Suurin huonontava tekijä päivähoidossa tällä hetkellä on suuret ryhmäkoot. Jos kuitenkin tarkastellaan kokonaisuutta, niin päivähoidossa on muitakin riskitekijöitä lapsen kehitykselle. Ei voida siis väittää, että päivähoito olisi lapselle jotenkin tarpeellista. Se voi olla vanhemmalle tarpeellista, mutta kokopäiväisesti toteutettuna lapselle ei.

 

Ryhmäkoko sinänsä ei siis tee lastenhoidosta huonoa. Tietenkin voidaan laskea yhteen yksi plus yksi ja todeta, että kun lapsia on enemmän käsiparia kohti, niin lastenhoito huononee. Jos suuren ryhmän siirtäisi kotioloihin, olisi asetelma jo lähtökohtaisesti toinen, koska harvan kodissa ~10 lasta on ikäväliltä 0-3 tai 3-5. Ikäskaala on siis laajempi ja lasten tarpeet erilaiset. Kotiolot antavat myös enemmän joustovaraa ja tuttuun kotiympäristöön jääminen vähentää stressiä.

 

Mielestäni tätä asiaa tulisikin tarkastella nimenomaan päivähoidon näkökulmasta, koska kotioloista ei vastaavaa vertailukohdetta saa. Lapsia on maailman sivu hoidettu ties millä tavoin, ja jätetty hoitamatta, ja aina suurin osa kehittyy ihan kunnollisiksi. Ei se kuitenkaan poista sitä, etteikö voitaisi pohtia tekijöitä, jotka päivähoidossa voivat olla lapselle haitaksi. Ja disclaimer: Haitaksi oleminen ei tarkoita, että lapsi menee pilalle.