Ida-Mari

Lapsi hoitoon alle vuoden ikäisenä

377 posts in this topic

No ingenjoor, jos sun mielestä kodilla ja päiväkodilla ei ole mitään eroa ympäristönä niin sitten tätä on varmaan turha jauhaa. Mun mielestä on vaan lapsen vähättelyä heittää että onhan sitä aina oltu ryhmissä kun tässä keskustelussa käsitellään alle 1-vuotiaan viemistä hoitoon, ottaen huomioon mikä se tilanne suuressa osassa päiväkoteja on.

 

Noihin päiväkotien ryhmäkokoihin ei ole tulossa mitään konkreettista muutosta pitkään aikaan. Ei se nykymenossa kiinnosta oikeasti ketään noissa "päättävissä elimissä" satunnaisista kauniista sanoista huolimatta. Kun saadaan äidit töihin ja talouden rattaita pyörittämään niin tehtävä on suoritettu. Ei ketään tuossa isommassa kuviossa oikeasti kiinnosta miten niillä lapsilla siellä hoidossa menee, pääasia on siinäkin kustannustehokkuus. Näkeehän sen nytkin vaalikeskusteluja seuratessa. Ainoa mistä puhutaan on työ, työurat, työurien pituus ja verot.

Edited by ireis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kumpi itse asiassa on haitallisempaa alle 1-vuotiaalle: suuret ryhmäkoot vai ero äidistä? Minä luulen, että jälkimmäinen, koska kyseessä on erittäin herkkä ikä ja vierastusvaihe. Kannattaa silti muistaa, että esimerkiksi 70-luvulla syntyneet äidit itse on jouduttu laittamaan aikanaan tosi pieninä hoitoon, koska vaihtoehtoa ei ollut: työ meni alta, jos kotiin jäi. Ja ihan oikeasti, ihmisiä heistä silti tuli. Nämä ovat suosituksia ja suositukset elävät jatkuvasti: mikä on tänään oikein, voi huomenna olla väärin. Äidinvaisto toimii näissä asioissa yleensä aika hyvin ellei jopa parhaiten, koska tutkimustieto elää jatkuvasti. Esim. oma äitini täysimetti minua nykysuositusten mukaan, vaikka neuvolassa häntä aikoinaan kauhisteltiin hirveästi siitä ;)

 

Mutta vielä kerran korostan sitä kokonaisuudessaan hoitojärjestelyt ovat silti mielestäni ratkaisevat. Jos vanhemmat laittavat lapsen edelle kaikessa muuassa: esim. pyrkivät pitämään hoitopäivän lyhyenä, viettävät illat ja viikonloput lapsen kanssa eikä omissa menoissaan juosten, voi alle 1-vuotiaankin hoito toimia. Kannattaa muistaa, että kautta aikain lapsi on ollut "hoidossa" eikä jatkuvasti äidin kyljessä esim. tässä keskustelussakin mainitut vanhat 10-lapsiset maatalot jne. Itse silti uskon, että ensisijaisesti alle 1-vuotiaan paikka on kotona ja vieläpä mieluiten äidin kanssa, mutta järjestelyt ratkaisevat ja perhetilanteet ovat erilaisia.

 

 

Hyvään äitiyteen liittyvissä asioissa on helppoa heittää lokaa muiden niskaan, mutta muiden elämää ei voi kuitenkaan oikeasti elää, joten on mahdotonta samastua täysin muiden tilanteisiin. Jos äitiys olisikin oikeasti työ, eivät muut kolleegat voisi ikimaailmassa näin pahasti arvostella toisiaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ruusunmarjan lapsi kuulostaa ihan mun esikoiseltani. Juniori taas on paljon varautuneempi ja arempi. Lapset todellakin ovat erilaisia!

 

Noita "tutkimustuloksia" tulkittaessa täytyy muistaa pari asiaa:

a) tieteellisen tutkimuksen keinoin tutkimuksen lopputulokseksi saadaan juuri sitä, mitä halutaan

B) tuskin noissa "tutkimustuloksissa" sanotaan, että 100 %:sti kaikki lapset menevät pilalle, jos joutuvat pieninä päiväkotiin. "Tutkimuksetkin", kun toivottavasti tehdään isolla otannalla, jossa on aina mukana hajontaa. Kas, kun lapset todellakin ovat erilaisia ;).

 

Noista suurista ryhmäkoista tuli mieleen. (On se muuten ihanaa, kun kotiäidit jaksavat meitä pahoja työssäkäyviä äitejä noista ryhmäkoista valistaa, me, kun ei niistä muuten mitään tiedetä - juu, oli provo, ja pieni hymynvirne huulilla kirjoitettu :girl_wink:) Niin takaisin asiaan. Suuret ryhmäkoot. Kotona ollessani kävin muksujen kanssa kerhoissa. Kuinka ollakaan, niissäkin oli suuret ryhmäkoot! Juu, olihan äidit mukana kyllä, mutta yleensä tuppasi olemaan niin, että ne vanhemmat lapset "dumpattiin" leikkimään ja hoidettiin nuorempia/juotiin kahvia ja turistiin mukavia. Ei oltu niiden vanhempien lasten kanssa mitenkään läsnä. Ainakin suurin osa tuntemistani kotiäideistä käy näissä kerhoissa lastensa kanssa, yleensä useamman kerran viikossa ja aina sen 2-4 tuntia kerrallaan. Osan lapset käyvät lisäksi omissa kerhoissaan kokonaan ilman vanhempia (toki nämä jo yleensä parivuotiaita). En tiedä, miten tuo nyt sitten niin kovasti poikkeaa siitä, että lapsi käy muutaman tunnin päivässä hoidossa tutussa paikassa. Vai...?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suuret ryhmäkoot. Kotona ollessani kävin muksujen kanssa kerhoissa. Kuinka ollakaan, niissäkin oli suuret ryhmäkoot! Juu, olihan äidit mukana kyllä, mutta yleensä tuppasi olemaan niin, että ne vanhemmat lapset "dumpattiin" leikkimään ja hoidettiin nuorempia/juotiin kahvia ja turistiin mukavia. Ei oltu niiden vanhempien lasten kanssa mitenkään läsnä.

Siis alle 1v. "dumpattiin" leikkimään (ks. aiheen otsikko)? Vai tarkoitatko nyt ns. leikkitoiminnan kerhoja, jotka ovat tarkoitettu kotona hoidettaville yli 2v lapsille, jotta joskus saavat ikäistään seuraa? Meidän lähellä toimii tällanen ja sielläkin pitää vanhemman olla aktiivisesti mukana.

 

Mä olen tässä miettinyt ja myönnän että päätin jäädä kotiin osittain myös itsekkäistä syistä. Meidän juniori on allerginen ja kärsinyt pahoista vatsavaivoista koko ikänsä. Nyt vasta alkaa helpotta. Mietin silloin kun vanhempainvapaa loppui, että jos olisi mennyt töihin niin minulta olisi kokonaan jäänyt tutustumatta siihen aurinkoiseen hymyilevään veijariin, mitä tuo lapsi tänä päivänä aina päivisin on. Oikeasti koko ensimmäiset 9kk oli pelkkää kitinää ja selkäkaarella huutoa. Olin jo itsekin niin väsynyt, ettei minusta olisi ollut töitä tekemään (luovaa työtä, matematiikkaa ja mekaniikkaa, aivojen täytyy raksuttaa). Nyt voimme nauttia toistemme seurasta.

Edited by Suzy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainoa mistä puhutaan on työ, työurat, työurien pituus ja verot.

 

OT jo, mutta musta nämä liittyvät kiinteästi myös päivähoitoon kuten kaikkiin muihinkin kunnan palveluihin ja on hyvä, että vaihtoehdoista todella puhutaan. Väestön ikääntyessä ei ilman pitkiä työuria ja verotusta loppuu kunnilta rahat, joillon ei jossain vaiheessa järjestetä minkäänlaisia päivähoitopalveluita. Kunnan palveluiden yksityiskohtaisesta järjestämisestä on tärkeämpää keskustella kuntavaalien alla.

 

Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö "yhtäkään poliitikkoa" kiinnostaisi lasten hyvinvointi. Onhan moni poliitikko jopa erikoistunut sosiaalipoliittisiin asioihin.

 

Muuten en pistä sormiani tähän keskusteluun, kun oma mielipide muuttuu koko ajan.

Edited by Lainie

Share this post


Link to post
Share on other sites

No ingenjoor, jos sun mielestä kodilla ja päiväkodilla ei ole mitään eroa ympäristönä niin sitten tätä on varmaan turha jauhaa.

 

Näkeehän sen nytkin vaalikeskusteluja seuratessa. Ainoa mistä puhutaan on työ, työurat, työurien pituus ja verot.

 

Svenja edellisellä sivulla puhui ryhmäkoista, joista minä jatkoin. Enkä ihan oikeasti ymmärrä mitä eroa on, jos hoidossa on 4 lasta aikuista kohden versus kotona 4 lasta aikuista kohden. En vaan ymmärrä.

 

Jos noista jälkimmäisistä asioista ei puhuttaisi nyt, niin tilanne on kohta se, että kotihoidontuki yms. lopetetaan, koska ei ole varaa pitää äitejä kotona hoitamassa lapsia. Huoltosuhde menee siihen suuntaan, että jotain on tehtävä. Se, onko yllä olevat asiat tärkeimpiä, onkin jo toinen juttu.... Pitäisiköhän yhteiskunnan kannalta miettiä, mitkä palvelut pitäisi olla poissa kunnan/valtion vastuulta ja leikata esim. eläkkeitä, toimeentulotukia, yms. Yrittää enemmän kannustaa työntekoon. Suosittelen lukemaan Osmo Soininvaaran Sata-komitean. Tämä olikin sitten jo OT:ta.

 

Mamabarba: Hyvä kommentti :tender: "Jos äitiys olisikin oikeasti työ, eivät muut kolleegat voisi ikimaailmassa näin pahasti arvostella toisiaan."

Share this post


Link to post
Share on other sites

OT jo, mutta musta nämä liittyvät kiinteästi myös päivähoitoon kuten kaikkiin muihinkin kunnan palveluihin ja on hyvä, että vaihtoehdoista todella puhutaan. Väestön ikääntyessä ei ilman pitkiä työuria ja verotusta loppuu kunnilta rahat, joillon ei jossain vaiheessa järjestetä minkäänlaisia päivähoitopalveluita. Kunnan palveluiden yksityiskohtaisesta järjestämisestä on tärkeämpää keskustella kuntavaalien alla.

 

Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö "yhtäkään poliitikkoa" kiinnostaisi lasten hyvinvointi. Onhan moni poliitikko jopa erikoistunut sosiaalipoliittisiin asioihin.

 

Siis tää on varmaan tyhmin veto ikinä multa alkaa keskustelemaan politiikasta :grin:, mutta olen käsittänyt että tämä ryhmäkokoasia olisi ihan lainsäädännöllinenkin asia. Eli varsin ajankohtainen näin eduskuntavaalien alla. Ja olen myös sitä mieltä että meitä vedetään ihan 6-0 ja johdetaan keskusteluja tiettyyn suuntaan mutta tämä menee jo lähes salaliittotteorioihin joten mun on parempi olla hiljaa.

 

Ryhmäkokoihin rautalangasta: On eri asia 4 lasta ja yksi aikuinen kuin 36 lasta ja 9 aikuista. Jälkimmäinen on iso ryhmä ja siitä johtuu nimitys isot ryhmäkoot.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Enkä ihan oikeasti ymmärrä mitä eroa on, jos hoidossa on 4 lasta aikuista kohden versus kotona 4 lasta aikuista kohden. En vaan ymmärrä.

 

No ainakin näiden yksittäisten lastenpsykologien ja -psykiatrien mukaan koti on lapselle ympäristönä vähemmän stressaava kuin päiväkoti/muu kodin ulkopuolinen paikka. Olettaen tietenkin, että kotiolot ovat hyvät.

Lisäksi harvalla on kolmea alle 3v. sisarusta kotona, vielä harvemmalla alle 1v. ja tuttu sisarus on kuitenkin eriasia, kuin pk-toveri jota näkee sen muutaman tunnin päivässä, jonka reaktiot asioiden kulkuun ovat yllätyksiä.

 

Tähän täytyy muuten todeta, että miehelläni on useampi sisarus. Vielä tänäkin päivänä hänen vanhempiensa luona on minun mielestäni stressaava meteli ja hulina kun useampi jo aikuinen lapsi"on paikalla. Nykyäänkin he tappelevat huomiosta. Heille taas kaikki tuo on normaalia, koska eivät ole muuhun tottuneet. Mielestäni myös ihmisen temperamentti vaikuttaa siihen viihtyykö ihmispaljoudessa vai onko itsekseen ns. parhaassa seurassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, tai sitten nimenomaan järjestetään niitä päivähoitopalveluita (tavalla tai toisella), että pienten lasten äitien osallisuus työelämään kasvaa entisestään.

 

Tämä oli hyvin kiteytetty (yritin tätä sanoa aiemmassa viestissä runsaimmin sanakääntein)!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oikeastaan toivon, että päivähoitopalvelut menisivät yksityisiksi ja niitä ei enää tuettaisi ollenkaan. Sillon laadulla voisi kilpailla ja ihmiset oikeasti tajuaisivat paljonko lastenpäivähoito kustantaa.

 

Meillä on päivähoitopaikka varattuna kolmen vuoden päähän (varattiin jo lapsen syntyessä), koska halusimme olla varmoja lapsen pääsystä juuri tiettyyn päiväkotiin. Päiväkoti ei edusta mitään tiettyä aatesuuntaa tms. mutta meille oli tärkeää että varhaiskasvatussuunnitelma vastaa omaa käsitystämme ja ryhmäkoot ovat pieniä. Sitä ennen toivon voivani tarjota lapselleni kotona, hänen tarvitsemansa virikkeet ja hoivan.

 

Äitini työskentelee eka-toka luokkalaisten (tai sen ikäisten) parissa, jotka eivät vielä ole valmiita aloittamaan normaalilla luokalla, tai eivät ehkä ikinä sitä tule olemaan. Heillä ryhmässä on niin päiväkodissa, pph ja kotona olleita. Ns. erityislasta vanhemmat ehkä jäävät herkemmin kotiin hoitamaan, mutta näitä muuten vain luokkaan sopeutumattomia on päiväkodista tulleissa enemmän. Ja joka vuosi äidillänikin ryhmäkoko (nyt 2 aikuista/ 10 lasta) kasvaa ja erityisluokanopettajista alkaa olemaan valtava pula. Muistakaa kuitenkin, että tämä on vain pieniosa, valtaosa lapsista kykenee aloittamaan koulunsa normaalisti, oli sitä edeltävä hoito ollut missä tahansa edellä mainituista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokonaan toinen asia on se, mistä erityisopetuksen tarpeen kasvu johtuu? Onko vanhemmilla kenties vanhemmuus hukassa? Eikö osata luoda lapsille rajoja? Eikö osata kasvattaa lapsia? Yhteiskunta ei enää tarjoa vanhemmuuuteen samanlaista tukea kuin esim. hyvinvointivaltion kulta-ajan lapsille, palveluita ja tukea vanhemmuuteen ei vain ole enää tarjolla. On siirrytty korjaaviin toimenpiteisiin ja luovuttu ennaltaehkäisystä, niin surullista kuin se onkin.

 

Tähän vielä jatkaisin, vaikka tiedänkin, ettei tämä ole ns. poliittisesti korrektia. Jos tietyt asiat periytyvät joko geneettisesti tai sosiaalisesti (kasvatusympäristö/kodin ilmapiiri), niin voisiko nämäkin asiat selittää luokkaan tulevien eroja. Tarkoitan sitä, että jos tilastollisestikin on havaittu äidin koulutuksen pienentävän perhekokoja, niin lapsia saanevat eniten ne joilla on heikko koulutus tai ei koulutusta ollenkaan. Voidaanko näiltä lapsilta sitten odottaa yhtä paljon kuin joltain toiselta? Lisäksi maahanmuuttajat sikiävät melko vilkkaasti ja heidän lapsiaan on paljon kouluissa. Voisiko tämäkin selittää ilmiötä yllä mainittujen seikkojen kanssa?

Mikä johtopäätös tästä voitaisiin tehdä? No, toisen maailman sodan aikaan sen tyyppistä ratkaisua kokeiltiin jossain laajuudessa ja se ei liene suositeltavaa :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Päiväkodeissa taidetaan nykymeiningillä hoitaa suurin osa lapsista, joten sinänsä mitään yhteenvetoja asiasta ei ole kovin hedelmällistä tehdä. Luonnollista on, että suurin osa erityistarpeisista lapsista tulee päiväkodeista, jos niissä kerran suurin osa lapsista hoidetaankin. Ja sitä paitsi aika harva lapsi kai kouluikään saakka on kotihoidossa, että vaikka lapsi kolme vuotta olisikin kotona hoidettavana niin onhan siinä vielä vuosia päivähoidossa ennen koulun aloitusta.

 

Kokonaan toinen asia on se, mistä erityisopetuksen tarpeen kasvu johtuu? Onko vanhemmilla kenties vanhemmuus hukassa? Eikö osata luoda lapsille rajoja? Eikö osata kasvattaa lapsia? Yhteiskunta ei enää tarjoa vanhemmuuuteen samanlaista tukea kuin esim. hyvinvointivaltion kulta-ajan lapsille, palveluita ja tukea vanhemmuuteen ei vain ole enää tarjolla. On siirrytty korjaaviin toimenpiteisiin ja luovuttu ennaltaehkäisystä, niin surullista kuin se onkin.

 

Olen tästä samaa mieltä.

Kaveripiirissäni on niin koti- kuin päiväkotihoidossa olleita (tavallisia päiväkoteja, ympärivuorokautisia jne, nuorimmat menneet 9-kk ikäisinä tarhaan), enkä kyllä voi sanoa, että kenestäkään heistä jotenkin paistaisi läpi "tarhakakaramaisuus". Eikä paistanut kouluaikoinakaan, ainakaan noin niinkuin ikätoverin silmiin. Lisäksi tuosta ryhmäkoosta päiväkodissa/sisarusten määrästä kotona: perhetutuillamme on 11 lasta, ja heidän pienimmät ovat kyllä niin hellyydenkipeitä, että istuskelevat ihan vieraidenkin syliin vain saadakseen läheisyyttä. Ja hyppivät seinille ja ovat muutenkin levottomia, meininki heillä kotona on melkoista! Kotona lapset ovat varmaan pääsääntöisesti rennompia kuin päiväkodissa, onhan kyseessä kuitenkin koti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsi voisi viihtyä ja tuntea oloaan rentoutuneeksi myös päiväkodissa. Kuitenkin kotona saattavat kierrokset lisääntyä, varsinkin jos sisaruksista saa hyvää mellastus-seuraa. girl_wink.gif Joillekin lapsille päiväkotiin pääseminen voisi ehkä tuntua hermolomalta! girl_haha.gif

 

Erityisesti tuosta Claudian jälkimmäisestä osiosta olen ihan samoilla linjoilla. Lasten kasvatus on ulkoistettu päiväkoteihin ja kouluihin, ja niitä on vanhempien sitten hyvä syyttää - katsomatta lainkaan itse peiliin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ns. erityislasta vanhemmat ehkä jäävät herkemmin kotiin hoitamaan, mutta näitä muuten vain luokkaan sopeutumattomia on päiväkodista tulleissa enemmän.

 

Tässä kannattaa muistaa myös se, että usein erityislapselle suositellaan päivähoitoa päiväkodissa, jotta taidot kehittyisivät. Myös se voi selittää sitä, että ongelmalapsia tuntuu tulevan nimenomaan päiväkodeista enemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ja myös se, että useita kehitykseen liittyviä viivästymiä ja häiriöitä voidaan diagnosoida vasta leikki-iässä, aika harvat ovat todettavissa vielä vauvaiällä. Tämä ei tietenkään koske selviä kehitysvammoja yms, vaan esimerkiksi adhd:tä yms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^aivan. Monet noistakin lapsista odottavat vielä diagnoosia.

 

Sitä en tiedä johtuuko näiden häiriöiden yleistyminen siitä, että nykyisin niitä diagnosoidaan enemmän ( vrt. allergiat) vai onko niitä oikeasti aina vain enenevissä määrin. Vai ollaanko me 70-luvulla syntyneet huonompia vanhempia lapsillemme?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, tai sitten nimenomaan järjestetään niitä päivähoitopalveluita (tavalla tai toisella), että pienten lasten äitien osallisuus työelämään kasvaa entisestään.

 

Niin, äitien paluu kotoa töihin pidentää heidän työuriaan smile.gif

 

muoks. ireis: ryhmäkoko on lainsäädännöllinenkin asia, mutta puolueet eivät ole tällä hetkellä halukkaita lisäämään kuntien velvoitteita, koska ne oikein taloudellisesti selviä nykyisistäkään kunnolla.

Edited by Lainie

Share this post


Link to post
Share on other sites

* Huokaus *

 

Voi ei mikä ketju. Mä (ja oletettavasti ammattilaisetkin) olen sitä mieltä, että

kypsät, järkevät aikuiset ihmiset eivät lähde arvostelemaan toisten tekemiä valintoja lapsen hoitoon viemisestä. Ei ole olemassa ainoaa oikeaa ratkaisua.

 

Jokainen perhe tekee omat valintansa ottaen huomioon erilaiset (tausta)tekijät. Jokainen perhe on erilainen ja tilanteet ovat erilaisia, joten eipä lähdetä arvostelemaan muiden perheiden ratkaisuja. Pliis.

Edited by Cloria

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sitä en tiedä johtuuko näiden häiriöiden yleistyminen siitä, että nykyisin niitä diagnosoidaan enemmän ( vrt. allergiat) vai onko niitä oikeasti aina vain enenevissä määrin. Vai ollaanko me 70-luvulla syntyneet huonompia vanhempia lapsillemme?

 

Osa ongelmista on perinnöllisiä, osa aiheutuu raskausaikaisista haitoista ja osa muokkautuu ympäristön vaikutuksesta. Itse uskallan myös väittää, että nykyruokavaliolla voi olla osansa esimerkiksi erilaisiin tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöihin ja miksei muihinkin oppimiseen vaikuttaviin tekijöihin. Ei ns. ongelmalapsi ole suoraan (jos kaikissa tapauksissa ollenkaan) vanhempien aikaansaannosta, vaan on siellä taustalla muitakin tekijöitä. Osa häiriöiden yleisyydestä on tosin selitettävissä varmasti silläkin, että tietoa on enemmän ja sen myötä diagnoosejakin tehdään enemmän.

 

 

* Huokaus *

 

Voi ei mikä ketju. Mä (ja oletettavasti ammattilaisetkin) olen sitä mieltä, että

kypsät, järkevät aikuiset ihmiset eivät lähde arvostelemaan toisten tekemiä valintoja lapsen hoitoon viemisestä. Ei ole olemassa ainoaa oikeaa ratkaisua.

 

Jokainen perhe tekee omat valintansa ottaen huomioon erilaiset (tausta)tekijät. Jokainen perhe on erilainen ja tilanteet ovat erilaisia, joten eipä lähdetä arvostelemaan muiden perheiden ratkaisuja. Pliis.

 

 

t. kasvatustieteiden maisteri

 

Mä en usko, että jokainen perhe tekee valintansa ottaen huomioon erilaiset taustatekijät. Toki useimmat järkevät vanhemmat näin toimivat. Minusta on ihan relevanttia keskustella näistä asioista. Asioista voi keskustella muutenkin kuin arvostelemalla toisten valintoja (vaikka varmasti kaikenlaiset mielipiteet saa halutessaan väännettyä arvosteluksi).

 

t. toinen kasvatustieteiden maisteri

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä uskon, että suurin osa järkevistä vanhemmista tekee valintansa faktoihin ja omiin erilaisiin taustatekijöihinsä perustaen. Sen taisin todeta ensimmäisessä kirjoituksessa. Useimmilla niistä, jotka eivät näin tee, on vanhemmuus enemmän tai vähemmän hukassa muutenkin. Mutta se asia sinänsä ei estä keskustelua päivähoidon eri puolista ja tässäpä tietoakin ja erilaisia näkökulmia jaetaan sitä kaipaaville.

 

Tarkkaavaisuushäiriöistä: osa sellaisista lapsista, joita vielä 20 vuottakin sitten olisi pidetty normaaleina saa nyt jonkinlaisen diagnoosin. On enemmän rahaa ja resursseja, vaikka se puheissa muulta kuulostaakin. Naddan kanssa yhtä mieltä, että ruokavaliollakin lienee merkitystä. Eikös jonkun tutkimuksen mukaan esim. puhdas vegaaniruokavalio saata aiheuttaa aivoissa joillekin lapsille ADHD:n kaltaisia muutoksia? Ja toisaalta lisäaineet (mm. erilaiset väriaineethan) aiheuttavat samaa. Menee varmaan aikaan ennen kuin näistä tulee enemmän tutkimustietoa. Sekin on muuten joku äidinvaisto-juttu, en koskaan niin hirveästi luomusta ollut kiinnostunut, mutta vauvaa kun aloin ruokkimaan maidon lisäksi muulla ruoalla, olen kaivellut luomutiskiä päivä päivälta ahkerammin. Ohi aiheen, mutta oletteko huomanneet, kuinka paljon joku pelkkä pillimehu sisältää lisäaineita ja väri(?!)aineita. Tuntuu, että ruokaan kuin ruokaan tungetaan lisäaineita, vaikka niitä ei edes tarvitsisi. Joku professori taisi sanoa, että niistä ei muka mitään haittaa olisi, mutta 1) en usko, asiaa ei ole vaan vielä tarpeeksi tutkittu. 2) miksi sellaisia aineita (esim. väri pillimehussa) pitää käyttää, josta ei ole mitään hyötyäkään? Eihän väriä näe, kun juo pillillä...

 

Rajojen asettaminenkin tuntuu olevan tosi monella hukassa. Enkä tällä sano, että se itseltänikään aina sujuu niin hyvin, mutta toisinaan hiekkiksellä ihmettelen sitä, kuinka esim. pieniltä saa lelut viedä kädestä, eikä vanhemmat sano mitään. Siitähän se rajojen asettaminen alkaa. Olen yhdeltä jos toiselta kuullut, että ei "raaski kieltää omaa lastaan"? Tämä taas on niin ristiriidassa kaiken kirjatiedon kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vanhemmuudesta (äitiydestä) keskusteltaessa tulee olo, että jotkin henkilöt ottavat arvosteluna asiat, joita ei sellaisiksi ole edes tarkoitettu. On ikävää, ettei kyetä keskustelemaan asioiden nurjista puolista ilman herneen menoa nenään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuossakin on nainen saanut hirveät haukut työssäkäynnistään, vaikka vauva on a) isänsä kanssa B) ei todennäköisesti edes ehdi huomaamaan äidin poissaoloa, koska nukkuu suurimman osan siitä ajasta, mitä käy töissä :) Ollaan me naiset ihania toisillemme :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now