Lapsi hoitoon alle vuoden ikäisenä

[veevi]

Mamabarba sanoi todella hyvin sen mitä ajoin takaa! Eikä kenenkään ammattitaitoa ollut tosiaan tarkoitus arvostella, pyydän anteeksi jos se ymmärrettiin niin. Tässä lapsen päivähoitokysymyksessä on kuitenkin kyse nimenomaan äidin päätöksestä ja näkökannoista, ei sen kasvatusalan ammattilaisen, sen takia tämä meni asetelmaan äiti vs ammattilainen, ja pidän nuo roolit täysin erillisinä. Olen itsekin alan ammattilainen enkä ajattele oman lapsen tapauksessa sitä kautta vaan nimenomaan äitiyden kautta.

 

Tätä en kohdista Elinaiselle tai muillekaan alan ammattilaisille, puhun itsestäni nyt. Ennen äidiksi tuloa, alan ammattilaisena ajattelin monista lastenkasvatukseen liittyvistä asioista hyvinkin eritavalla ja perustelin mielipiteitäni juurikin ammattitaitoni kautta. Kummasti ne asiat vaan saa uusia näkökulmia kun todella tulee äidiksi Ja kuten Mamabarba tästäkin sopivasti, jokainen on paras kasvattaja ja tietää parhaat kasvatusneuvot kunnes saa omia lapsia

 

 

[Qtamo]

Aina näissä keskusteluissa korostetaan päivähoidon sijaan kerhoja, varsinkin jos on kyse isosisaruksen "virikkeistä" ja sosiaalisen elämän alkuaskeleista. Niin, mikäs niissä kerhoissa on niin paljon hienompaa kuin päiväkodeissa? Yksi kouluttamaton kerhonvetäjä 4 tuntia 20 lapsen kanssa? Minun mielestäni isosisarukselle tuttu ja turvallinen päiväkotiryhmä pari kertaa viikossa lyhyen päivän ajan on paljon järkevämpi ratkaisu.

 

Talking about asioiden kommentointi, jos ei tiedä aiheesta juuri mitään.

Olen juuri tuollainen parjaamasi kerhonvetäjä. Ammattikoulutukseni kesti 3 vuotta, ja antoi samalla pätevyyden sekä päivähoidon että kerhotoiminnan puolelle. Lastenohjaajan koulutus eroaa lastenhoitajan koulutuksesta mm. siinä, että kun lähihoitajan keskimäärin 2 vuotta kestävä koulutus sisältää osioita esim. terveydenhuoltoon liittyen ja vain valinnaisen osuuden lastenhoidosta, lastenohjaajan 3 vuotta kestävä koulutus keskittyy kokonaan lapsen kasvuun, kehitykseen & sen tukemiseen, erityistä tukea tarvitseviin lapsiin, perhetyöhön, ilmaisutaitoihin ja ammatillisen yhteistyön kehittämiseen. Kerhojen ja päiväkodin eroista lapsen näkökulmasta kirjoitin paria sivua sitten. Suurin ero lienee siinä, että päiväkerhotoimintaan yleisin ikäraja on 3 vuotta. Käy lukemassa aiempi tekstini ja kysy jos tulee lisää kysymyksiä! Niin, ja lain mukaan ryhmäkoko ei todellakaan ole 20, vaan 12 lasta/ohjaaja, meillä yleensä toteutetaan maks. 10 lapsen ryhmä/ohjaaja. muoks. 2, niin ja lastenhoitaja ei ole pätevä vetämään noita kerhoja, ainakaan minun työntantajallani. Eli vaaditaan tuo 3 vuoden koulutus.

 

Ja mun mielestä täällä on nimenomaan lähes kaikkien toimesta alleviivattu sitä, että hyvä vanhemmuus on kokonaisuus. Päivähoito on vain yksi osa - joskin aika iso osa lapsen valveillaoloajasta- lapsen elämää. Vaihtoehtoja on paljon erilaisia, ja niistä jokainen perhe valitkoon itselleen parhaiten sopivan.

 

muoks. ja siis tuolla Elinaisen ammattitaidon arvostelulla tarkoitin kommenttia, missä todettiin että onneksi Elinainen ei hoida kommentoijan lapsia.

Edited March 17, 2011 by Salmiakki

[Millaliina]

Salmiakki, mäkin oon koulutukseltani lastenohjaaja! Nyt oon siis äitiyslomalla päiväkodista, lastenhoitajan vakanssista. Mulla oli myös mahdollisuus saada paikka kerhonohjaajana, mutta päiväkotimaailman koin enempi mun juttuna, vaikka kerhomaailmassa on taas se oma viehätys. Lastenohjaajan koulutus on kyllä tosi hyvä, verrattuna siis esim. lähihoitajan ammattitutkintoon siinä tapauksessa (!), jos aikoo työskennellä lasten parissa. Se on tosi kattava koulutus. Tuolla kommentillani en halua arvostella lähihoitajan ammattitutkintoa, joten älkää suuttuko kukaan.

 

Joo ja on kyllä asiaton kommentti tuo, mihin olitkin jo puuttunut!

[Qtamo]

Jee, Millaliina! Hauska kuulla että täällä on muitakin lastenohjaajia!

Ei munkaan ollut tietenkään tarkoitus vähätellä lastenhoitajan koulutusta. Halusin vain siksi verrata sitä lastenohjaajan koulutukseen, koska musta tuntuu että tosi monella on nimenomaan samanlainen käsitys kuin Mamabarballa, eli että kerhotädit vaan vähän harrastelee sitä hommaa. Eli meitä ei nähdä ammattilaisina, vaikka oikeasti tuo koulutus on tosi paljon laajempi kasvatustyötä ajatellen kuin esim juuri lähihoitajan koulutus. Ja siis tokihan joissain kerhoissa on edelleen "vanhan kansan" kerhonohjaajia, jotka ovat työssäoppineita ja joilla ei kaikilla ole koulutusta, koska ovat olleet töissä esim 30 vuotta eivätkä ole halunneet lähteä koulutettaviksi vähän ennen eläkeikää. Ja kyllähän kerhoihin/päiväkoteihinkin joudutaan toisinaan palkkaamaan kouluttamatonta eli "epäpätevää" henkilökuntaa siinä missä muillekin aloille.

 

Tuosta äitiys on kilpailu-jutusta vielä sen verran, että asianhan voi toki ottaa myös siltä kantilta. Kyse on varmaan siitä, että maailma on nykyään ihan hurjan suorituskeskeinen, ja varmaan moni haluaa suoritteistaan selvitä kunnialla. Itse en koe äitiyttä minkään sortin kilpailuna, enkä myöskään suoritteena (paitsi niinä päivinä kun on vain niin väsynyt, että pitää selviytyä vaipanvaihdosta ja ruokailusta seuraavaan). Mulle äitiys on juuri tällä hetkellä ennen kaikkea onnea siitä, että saan seurata ja ihmetellä oman pikku ihmeeni kasvua ja kehitystä päivästä toiseen.

[Mamabarba]

Niin siis edelleen korostan, että kärjistin tuota kerhoasiaa ja se silmänisku jäi tosiaan siitä puuttumaan. Tiedän, että on kerhonohjaajia, joilla on koulutus (tosin kiitos selvityksestä, en kyllä tuntenut lastenohjaajan koulutusta), mutta toisinaan kerhoihin (kuten toki päiväkoteihin) joudutaan ottamaan ohjaajia ilman koulutusta ja niissä ei käsittääkseni (saa korjata, jos tästä on parempaa tietoa) ole vastaavia yhtä tiukkoja pätevyysvaatimuksia kuin esim. kunnilla päiväkoteihin, jolloin pätevän ohjaajan puuttuessa, joudutaan herkemmin turvautumaan epäpätevään. Ja tämä siis on meidän oma kokemus, ehkä meillä on ollut huono tuuri. Mutta silti, vaikka kerhossa olisi 30-vuotta työssäoppinut ohjaaja, niin edes puutteellinen koulutus ei tee kerhosta huonoa. Moni työ on sellaista, jossa kokemuskin on poikaa ja pitkä kokemus lasten kanssa voi hyvinkin pätevöittää päiväkerhotyöhön. Kysyin vaan sitä, että miksi se kerho olisi parempi paikka kuin tuttu päiväkotiryhmä? Voisin ilomielin laittaa lapseni seurakunnan kerhoon, jos tällaiselle olisi tarvetta, mutta jos lapsella on jo tuttu paikka, niin miksi viedä toinen tutusta ympäristöstä vieraaseen pikkusisaruksen synnyttyä?

 

Ja Salmiakki: Elinaisen ammattitaitoon en puuttunut sillä, että totesin, että olen tyytyväinen, että hän ei hoida lapsiani vaan asenteeseen. Elinainen on varmasti pätevä työssään, sitä en epäile yhtään, mutta minulle tulisi paha mieli ja inhottava olo, jos minun lapsia hoitava arvostelisi noin rankasti minua vanhempana. Ja pelkäisin tämän arvostelun heijastuvan myös lapsiini.

Edited March 17, 2011 by Mamabarba

[Qtamo]

Niin no mä en tiedä tosta päiväkotien tiukkuudesta pätevyyden suhteen, mutta kai hekin palkkaavat pakon edessä "pätevimmän mahdollisen" henkilön sen sijaan että jättävät paikan täyttämättä? Ja tiedän ainakin yhden koulun Helsingissä, missä on koulunkäyntiavustaja saanut ainakin opettajan sijaisuuksia (haki myös äitiysloman sijaisuutta, mutten tiedä saiko pestin), kun ei ollut pätevää opettajaehdokasta tarjolla. Eli tuskin nuo kerhot nyt ovat ainoita, mihin pääsee kouluttamatta.

 

Ja varmaan onkin parempi osa-aikainen paikka tutussa päiväkotiryhmässä tuollaisessa kuvailemassasi tilanteessa. Mutta jos kävit lukemassa aiemman tekstini, huomasit varmaan että päiväkerhossa on enemmän "tekemisen meininkiä". Eli jos lapsi ei ole ennen ollut kodin ulkopuolisessa hoidossa ja hänet on tarkoitus laittaa esim. 3 päivänä viikossa 4h kerrallaan ikäistensä seuraan, voi lapsi saada enemmän irti kerhosta kuin esim. sekaryhmästä päiväkodissa. Päiväkodissa kun aikaa menee paljon perushuoltoon kuten syömiseen, pukemiseen, päiväuniin/lepohetkeen yms. Kahdessa päiväkodissa joissa olin työharjoittelussa opiskeluaikanani, oli toimintatuokioille (eli esim askartelulle) varattu aikaa 2x30min/vko. Musiikkihetkiä oli esim kerran viikossa. Päiväkerhossa lauletaan, leikitään, askarrellaan/ilmaistaan itseä muiden keinojen avulla, syödään eväät, kuunnellaan satuja yms. Mutta päiväkodeissakin toiminta riippuu tietysti ihan henkilökunnasta, ja ryhmien välillä voi olla suuriakin eroja. Ja erityisesti jos lapsi pääsee ryhmään missä ei ole pieniä lapsia ollenkaan, niin toimintakin on varmasti toimeliaampaa kuin sekaryhmissä. Muoks. lisäksi kerhot ovat edullisempia kuin hoitopaikka kunnallisessa päiväkodissa.

Edited March 17, 2011 by Salmiakki

[Rusina]

Mielestäni Elinainen ei ole arvostellut ketään vanhempana vaan päin vastoin moneen kertaan todennut, ettei tarkoitus ole arvostella muiden valintoja. Aika ilkeästi sanottu, että on onnellinen siitä, ettei hoida sinun lastasi. Itse kyllä Elinaisen kirjoituksen perusteella ottaisin hänet ilosta kiljuen hoitamaan minun lastani.

 

Meillä päivähoidon aloitus on edessä ensi syksynä, kun Omppu täyttää kaksi vuotta. Jo kotikaupunkini maksaisi kuntalisää yli kaksivuotiaastakin, jäisin kotiin varmaan vielä yhdeksi vuodeksi mutta kun ei maksa niin on pakko mennä töihin. Minulle tämä lapsen hoitoon vieminen on hurjan iso juttu ja melko kova paikka. Itse olen myös päiväkodissa töissä ja minua huolestuttaa erityisesti kuntien säästötoimet, jotka aivan vääjäämättä vaikuttavat päiväkotien toimintaan, vaikka siellä kuinka osaavaa henkilökuntaa työskenteleekin. Jos lapsiryhmään ei saada sijaista, kun joku (pahimmassa tapauksessa useampi) on poissa niin siitä kärsii kyllä turvallisuus. Myös liian suuret ryhmät huolestuttavat minua sekä yleisesti että oman lapsen kohdalla. Ja nämä seikat ovat niitä, joille työntekijät eivät valitettavasti voi mitään, vaikka olisivat asiasta mitä mieltä hyvänsä.

 

Minusta on surullista, että aina, jos tällainen ammatikseen kasvattava kertoo oman kantansa tai oman perheensä valinnan päivähoidon suhteen niin aletaan syyttämään syyllistämisestä. Joku sanoi hyvin, että tuntuu siltä, että toisin valitsevat syyllistävät itse itseään. Jokaisen tulee tehdä omalle perheelle ja lapselle kulloiseenkin tilanteeseen sopivat valinnat ja sitten elää näiden ratkaisujen mukaan syylllistymättä muiden valinnasta tai mielipiteistä.

 

Itse asiassa yksi syy, miksi en haluaisi mennä töihin ja laittaa Omppua hoitoon on se, että minulle tulee aivan hurjan ikävä pientä poikaani, kun en enää saa viettää kaikkia päiviä hänen kanssaan. Nautin hänen seurastaan enkä haluaisi menettää hetkeäkään hänen arkipäivistään. Kun laskee hoitopäivän pituudeksi vaikka 7-8 tuntia niin eipä siihen jää enää montaa tuntia valveillaoloaikaa viettää yhdessä. Ja osa tästäkin ajasta menee arkisiin kotihommiin, joita tietysti voi tehdä yhdessäkin. Uskoisin, että näin pienenä poika myös itse nauttii eniten perheensä seurasta eikä tarvitse päivähoitoa ja ryhmäkokemuksia mihinkään. (Itse asiassa uusimmassa Tiede-lehdessä oli aiheesta juttua. Siinä todettiin, että alle kaksivuotiaat eivät tarvise ryhmäkokemuksia lainkaan.) Tämän takia olen pyytänyt työnantajalta lupaa tehdä lyhennettyä viikkoa. Ja tiedostan erittäin hyvin, että tällä pyynnöllä aiheutan juuri sitä sijaispainetta omaan yksikkööni ja se on ongelma. Toivottavasti ratkaistavissa oleva, vielä en ole saanut vastausta. Tarkoitus on myös meidän vanhempien työaikajoustoilla ja isovanhempien hoitoavun turvin keventää Ompun "työpäiviä" mahdollisimman paljon. Se nimittäin kannattaa muistaa, että laadukkaassakin päivähoidossa se päivähoito on lapselle työtä, ei yhtä leikkiä aamusta iltaan, kuten usein luullaan.

 

Mukavia hoitopäiviä sekä koti- että päiväkotihoidossa oleville lapsille! Ja onnellisia hetkiä omien rakkaiden parissa ihan kaikille!

 

Ps. Mä yritin niin kovasti pitää näppini erossa tästä keskustelusta. Ajankohtaisuuden vuoksi oli pakko kirjoittaa, menemme nimittäin huomenna tutustumaan yhteen päiväkotiin. Sanomattakin selvää, että olen melko kriittinen vanhempi. Kukaan ei varmaan halua meitä omaan ryhmäänsä kyttäämään, onko henkilökuntaa tarpeeksi ym. mukavaa. :girl_wink:Ei vaan, annan palautetta vain auheesta ja myös positiivista palautetta, kun sen aika on.

[Mamabarba]

Salmiakki: olen ehdottomasti kanssasi samaa siitä, että päiväkerho on järkevämpi paikka, jos lapsi ei ole ollut aikaisemmin päivähoidossa ja äiti on kotona. En nopealla selailulla löytänyt pitkästä ketjusta kirjoitustasi (täytyy yrittää uudelleen paremmalla ajalla), mutta tekemisen meiningillä viittaat varmaan siihen, että aika käytetään leikkeihin ja askarteluun, eikä esim. syömiseen ja nukkumiseen, mikä on tosi hyvä juttu. Alkuperäisellä kommentillani meinasin nimenomaan niitä tilanteita, jolloin jo päivähoidossa olleelle lapselle syntyy pikkusisarus ja tarvitaan jotain kerhotoimintaa/aktiviteettia isommalle. En vaan raaskisi omaani repiä tutusta ympäristöstä pois ja siksi en ymmärrä, miksi tällaisissa tilanteissa nähdään kerho parempana vaihtoehtona, tokikin se on kaupungille halvempi vaihtoehto.

 

Meillä ainakin vauvan vuorokausirytmi oli ensimmäiset 3 kk ihan päälaellaan ja onneksi esikoinen oli alkuun kaksi puolikasta päivää viikossa hoidossa. Uskon, että hän kärsi siinä ratkaisussa vähemmän kuin kotona, jossa olisi ollut vastassa rättiväsynyt kiukkuinen äiti. Äiti ja vauva nukkuivat tuon ajan, kun esikoinen oli hoidossa eli näin neljänä päivänä seitsemästä äiti sai viikossa nukkua Mutta itse en olisi voinut viedä lastani vieraaseen kerhoon, eli tuttu päiväkoti oli mielestäni paras ratkaisu. (ja siis toisilla olisi toiminut toisenlainen ratkaisu, mutta meidän lapsi tykkää tehdä kaikki aina samalla tavalla ) Tässä siis tällainen emotionaalisesti vieraantunut äiti

 

Rusinalle: sehän se tuska suurimmalla osalla äideistä onkin. Äidin sydän itkee verta kun menee töihin, oli syynä töihinmenoon sitten raha tai oma ura tai mikä vaan. Ei kukaan (normaali ihminen) vie lastaan heppoisin perustein ulkopuolisen hoidettavaksi. Ikävä on alkuun raastava ja tuska siitä, ettei voi itse nähdä oman lapsensa kaikkia hetkiä sattuu sydämeen kuin puukolla sinne leikkaisi. Tämä silti, vaikka omasta vapaasta tahdosta olisi töihin mennyt. Siksi ei halua kuulla päivähoidon ammattilaiselta olevan emotionaalisesti vieraantunut tms. En halunnut kommentilla pahoittaa kenenkään, edes Elinaisen mieltä, mutta en todellakaan haluaisi, että lapsiani hoitaa hoitaja, joka tuota mieltä vanhemmista, vaikka en itse edes ole Elinaisen kuvaama vanhempi. Ehkä luin Elinaisen kirjoituksen jotenkin väärin, mutta minulle tuli siitä tosi paha mieli, vaikka hän lopussa pehmittelikin sanomaansa.

Edited March 17, 2011 by Mamabarba

[MelleB]

Pakkohan se on minunkin lusikkani soppaan työntää...Hyvää keskustelua täällä on käyty, vaikka minäkin vähän syyllistäviä asenteita löysin kuten Ida-Marikin.

 

Ensinnä Ida-Marille, että et todellakaan ole huono äiti, jos viet lapsesi hoitoon alle vuoden ikäisenä. Se on mielestäni tullut monesta tekstistä ilmi ja kuten todettu ratkaisuja on monia. Tutkijana tiedän, että yleensä tutkimuksia löytyy niin puolesta kuin vastaan ja alan asiantuntijoillakin voi olla täysin vastakkaiset näkemykset. Ns. pehmeissä tieteissä, kuten kasvatustiede, oikeaa totuutta harvoin on, vaan moni asia vaikuttaa tutkimuksen tulokseen. Yleensä ikinä kaikkia vaikuttavia tekijöitä ei saada poistettua, vaan tulosten tulkinta tapahtuu vaikuttavien tekijöiden valossa.

 

Keskustelua lukiessa tulin miettineeksi moniko kirjoittajista on ollut päiväkodissa tai hoidossa ja kokevatko he tämän vaikuttaneen elämäänsä negatiivisesti? Nimittäin itse olen kyllä ollut päiväkodissa huolimatta siitä, että äitini on alkuperäiseltä koulutukseltaan lastentarhanopettaja (nykyisin sosiaalikouluttaja ja psykoterapeutti) ja ihan tasapainoinen ilman traumoja elävä ihminen minusta on kasvanut.

 

Haluaisin tuoda myös jo mainitun, mutta aika lailla pikaiseen sivuutetun näkökulman esille siitä, että Pohjoismaiden ulkopuolella ei pitkiä äitiyslomia juuri tunneta ja esim. Suomen systeemi herättää kummastusta. Silti väittäisin, että tasapainoisia aikuisia on kasvanut Pohjoismaiden ulkopuolella kautta aikain. Itse olen kansainvälisessä järjestössä töissä ja saan äitiyslomaa tasan 3 kk. Sama systeemi on esim. kaikissa YK:n järjestöissä, myös UNICEF:lla. Silti emme mieheni kanssa epäröineet hetkeäkään, etteikö lapsia hankittaisi (Salmiakki taisi aiemmin kysellä miksi hankkia lapsia, jos ei heidän kanssaan voi olla). Nyt se on kuitenkin helpompaa kuin tehdessäni kenttätöitä Afrikassa. Lapsellemme hankitaan hoitaja, joka on lapsemme kanssa silloin kun itse emme voi olla. Se sanottakoon, että voin tehdä töitä myös kotoa käsin ja lapsi voi tulla toimistoalueelle, jossa on myös erityinen lastenhoitopaikka eli imetys onnistuu niin pitkään kuin haluan (kaikilla lapsilla on siis omat hoitajat myös toimistoalueella). Ja miksi mieheni ei jää kotiin? Siksi, että hän on johtavassa asemassa isossa yrityksessä ja yksinkertaisesti korvaavaa henkilöä ei ole. Palkan puolesta kumpi vaan meistä voisi jäädä kotiin, mutta käytännössä se ei ole vaihtoehto. Mulla loppuisi uran tekeminen todennäköisesti siihen, ainakin kansainvälisen sellaisen, ja se merkitsisi jostain tärkeästä luopumista. Sama miehelläni. En opiskellut sen vuoksi, että väiteltyäni ja unelmatyöpaikkaan päästyäni jäisin lapsen myötä kotiin. Tätä esimerkkiä en halua antaa myöskään tulevalle lapselleni. En kuitenkaan halua myöskään luopua toisesta elämälleni tärkeästä asiasta eli lapsista vain sen takia, että onnistuin luomaan sen uran, josta haaveilin. Siksi lapsia tekevät myös ne ihmiset, jotka eivät kotiin jää. Uran ja perheen yhteensovittaminen vaatii kompromisseja, mutta uskon, että onnelliset ihmiset antavat lapselle parhaan kasvualustan. Oli kasvualusta sitten hoidossa tai kotona.

 

Kuten tekstistä varmaan huomaa olen vahvasti sen suunnan kannattaja, että myös naisena voi saada uran ja perheen, jos tahtoa ja valmiutta tehdä töitä niiden eteen löytyy. Ihminen, jolla varsinaista uraa ei ole, ei ehkä ymmärrä miksi joku haluaa mennä töihin, kun lapset ovat pieniä tai miksi kotiin jääminen ei välttämättä ole vaihtoehto uran kannalta, mutta jotta naisiakin huipulle saadaan, niin jonkun sinne täytyy yrittää. Helpompi ratkaisu mulle olisi jäädä kotiin lasten kanssa, mutta katuisinko sitä kymmenen vuoden päästä? Tai katuisiko lapseni, että luovuin hänen vuokseen jostain minulle tärkeästä? Sitä taakkaa en hänelle halua antaa, vaan tehdä ne ratkaisut, joiden kautta olemme perheenä kaikista onnellisimpia.

 

Loppukaneettina sanottakoon vielä lasta ei siis vielä ole vaan olen vasta raskaana. Silti näitä asioita on tullut mietittyä jo monta vuotta, kun lapsenteosta olemme mieheni kanssa keskustelleet.

 

Ja toisena pointtina, että myös meidän työssäkäyvien äitien verorahoilla niitä kotihoidon tukia maksetaan. Sekin kannattaa pitää mielessä ennen kuin kauheasti syyllistetään. Enkä tarkoita tällä loukata, mutta usein unohdetaan se, että ei kotona oleminen ilmaista lystiä yhteiskunnalle ole ja jonkun verorahoista se pienikin tuki maksetaan.

 

Muok. Itse en syyllisyyttä tunne, koska vain minä ja mieheni voivat tietää meidän perheelle parhaat ratkaisut. Syyllistämiseen viittava kommenttini koskee nimenomaan vain kotona oloa puoltavien tutkimustulosten esittelyä tai lastentarhan esittelemistä kauhupaikkana.

Edited March 17, 2011 by MelleB

[Citronella]

Olen mielestäni parempi äiti pojalle kun saan hetken aina päivisin olla vain aikuinen ja tehdä työjuttuja joista nautin aivan suunnattomasti. Kotiin jäädessäni olisin ollut jatkuvasti väsynyt, enkä varmasti olisi jaksanut puuhailla ja leikkiä pojan kanssa siinä mittakaavassa kuin mitä hoidossa ja nyt sitten iltaisin jaksetaan.

 

 

Mä komppaan tätä. Olin pääasiallisesti lasten kanssa kotona yli kolme vuotta (opiskelin vuoden ajan parina päivänä viikossa). Sen jälkeen kun menin töihin, olen tuntenut itseni paljon tasapainoisemmaksi ja samalla myös paremmaksi äidiksi. Mies on huomannut ihan saman asian minusta. Kun olin kotona lasten kanssa täysipäiväisesti, niin olin iltaisin tosi väsynyt ja hermot kireällä. Odotin vain että mies tulee kotiin ja ottaisi lastenhoitovuoron. Meillä on kuitenkin tosi helpot lapset, mutta kyllähän lasten kanssa työtä riittää. Mä en ole mikään leikittäjä enkä jaksa olla koko ajan keksimässä virikkeitä lapsille. Lisäksi kadotin jotenkin itseni kotona ollessa ja tunsin olevani vain ja ainoastaan äiti. Kun menin töihin, niin löysin sen palasen itsestäni, joka oli kotona ollessa kadonnut. Kun sain toteuttaa itseäni ja kohdata haasteita päivällä töissä, niin jaksoin ihan eri tavalla olla lasten kanssa iltaisin kotona. Tottahan se on, että illat ovat kovin lyhyitä arkisin. Mutta ehkäpä juuri sen takia ollaankin jaksettu olla intensiivisesti lasten kanssa sen lyhyen ajan. Viikonloput ovat tuntuneet erityisiltä ja on ollut oikeasti kiva puuhata lasten kanssa, siinä missä ennen töihin menoa viikonloput olivat mulle sitä samaa kuin arkikin. Kyllä mä ihan viihdyinkin kotona, mutta oli se aika rankkaa. Mä koen, että lapsetkin ovat onnellisempia silloin, kun äiti on tasapainossa elämänsä kanssa.

 

Olen juuri jäänyt äitiyslomalle ja tarkoituksena olisi tällä kertaa olla kotona vain äitiys- ja vanhempainvapaan ajan. Se jälkeen mies pitää isäkuukauden ja sitten aletaan kumpikin tehdä kolmepäiväistä työviikkoa, kunnes pienimmäinen on noin 1,5-vuotias. Vauva ei siis mene päiväkotiin kuitenkaan vielä 9kk vanhana. Taloudellisesti mun ei olisi mikään pakko mennä töihin, eikä me tuolla kolmipäiväisellä viikolla juurikaan rahallisesti voiteta mitään verrattuna siihen, että mä olisin hoitovapaalla ja mies täysipäiväsesti töissä. Mä vaan haluan palata mielenkiintoiseen työhöni ja saada elämään muutakin kuin äitinä olon. Itsekästä ehkä. Kyllä mulle siitäkin huolimatta lapset ja perhe ovat tärkeintä elämässä. Mä vaan selvästi tarvitsen oman itseni takia jotain haastetta ja itseni kehittämistä ollakseni onnellinen ja tyytyväinen. Ja kun mä olen tyytyväinen, ovat lapset onnellisempia.

 

Tarkoituksena meillä on, että nämä isommat lapset jatkavat päiväkodissa vauvan synnyttyäkin 12pv/kk. Päiväkoti tuntuu olevan jo tärkeä paikka tämänikäisille (3v ja kohta 4,5v) ja pojat itse olivat huolissaan siitä, että saavatko he jatkaa päiväkodissa. Mä en ole muutenkaan kokenut päiväkotia ollenkaan huonoksi paikaksi meidän lapsille, vaikka kumpikin on aloittanut (osa-aikaisen) päiväkotiuransa jo n. 1,5-vuotiaina. Lasten päiväkodissa toimitaan aina (ruokailua ja ulkoilua lukuunottamatta) pienryhmissä, joissa on max. 4 lasta aikuista kohden ja pienryhmät ovat kukin omissa tiloissaan. Poikien omahoitajat ovat ihania ja selvästi tuntevat hyvin meidän lapset. Pojat puhuvat päiväkotiperheestä ja kotiperheestä. Mä en koe sitä pahana. Mun mielestä se osoittaa, että heillä on turvallinen ja hyvä olo päiväkodissa.

[Rusina]

Ja toisena pointtina, että myös meidän työssäkäyvien äitien verorahoilla niitä kotihoidon tukia maksetaan. Sekin kannattaa pitää mielessä ennen kuin kauheasti syyllistetään. Enkä tarkoita tällä loukata, mutta usein unohdetaan se, että ei kotona oleminen ilmaista lystiä yhteiskunnalle ole ja jonkun verorahoista se pienikin tuki maksetaan.

 

Ja myös me, jotka niitä kotihoidontukia käytämme, olemme veromme maksaneet ja maksamme myös noista tuista ne verot. Itse asiassa maksan tuestani isommalla prosentilla veroa kuin maksan syksyllä veroa palkkatuloista. Ja kun verorahoista puhutaan niin myös päivähoitoa kustannetaan pääasiassa verovaroilla ja se on moninverroin kotihoitoa kalliimpaa. Se osuus, jonka vanhemmat maksavat päivähoidosta, on vain pieni osa todellisista kustannuksista.

[Mamalicious]

Täys komppaus citronellalle (äitiyslomalle jäämistä lukuunottamatta).

 

 

Meilläkin päiväkodissa toimitaan pienryhmissä ja alusta asti ovat lapset (reilu 1v hoitoon mennessään) olleet iloisia ja tyytyväisiä hoitolaisia. Me ollaan iltapäivällä ennen klo 16 jo kotona, joten kyllä siinä jää perheelle aikaa ihan useampi tunti, ei paria tuntia kuten joku kirjoitti.

 

Tämä kuvio on toiminut meillä aina hienosti. Ymmärrän, jos ei jollain muulla, mutta turha se on niputtaa päiväkoteja / henkilöstöä / kerhoja / kerho-ohjaajia yhteen nippuun. Lapsista nyt puhumattakaan

[Mamabarba]

Citronellan kanssa täysin samaa mieltä! Vaikka itkin ja paruin viedessäni lastani aikanaan ensimmäisiä kertoja hoitoon, muutaman viikon kuluttua huomasin elämämme muuttuneen paremmaksi. Nautin lapsestani hirveästi, en enää stressanut ja kiukutellut pikkuasioista jne. Uskoisin, että perheen onnen kannalta paras ratkaisu olisikin, jos saisi olla kunnolla osa-aikatyössä, jolloin lapsen hoitoa voisi joko vuorotella isän kanssa tai pitää hoitopäivät tosi lyhyinä.

 

Äskeisessä viestissäni piti vielä kommentoida tuohon Elinaisen kommenttiin huonostivoivista lapsista. En hetkeäkään usko, että Suomen huonostivoivat lapset johtuvat äitien työssäkäynnistä & hoidosta sinänsä. Esim. Ranskassahan melko pienet menevät päiväkotiin, vaikka äidit olisivat kotonakin. Ja ryhmät ovat isoja. Ja siellä kasvaa ainakin jos tiedotusvälineisiin on uskominen tasapainoisia ja terveitä lapsia. Ja kuten täällä on todettukin, monissa maissa mennään päivähoitoon tosi pieninä (jollei äiti jää kokonaan kotiin) & lapset ovat tyytyväisiä. Kyllä vikana on ihan muu. Onko Suomessa oikeasti muuta maailmaa pahoinvoivempia nuoria? Jos on oikeasti, eikä esim. siksi, että diagnooseja tehdään enemmän, kun on aikaa ja rahaa, hakisin syitä esim. alkoholikulttuurista tai yleisestä perhekeskeisyyden puuttumisesta. Monissa muissa maissa ollaan paljon yhteisöllisempiä ja aikaa vietetään isovanhempien ja serkkujen ja suvun kanssa: syödään yhdessä ja touhutaan paljon yhdessä, eikä 13-vuotiaat vietä iltojaan kaupungilla. Tietysti vikaa voi olla myös päivähoidossa itsessään. Teemmekö jotain väärin? Ovatko päiväkodit liian isoja/ryhmät liian isoja/hoitajia liikaa/väärässä paikassa/päivät liian pitkiä jne. Tällöin pitäisi korjata päivähoitoa, eikä osoittaa vanhempia syyttävällä sormella.

 

Yksi asia on, että vanhempien osa-aikatyötä pitäisi tukea aidosti - ei niinkään rahalla vaan antamalla siihen mahdollisuus. En tarvitsisi tukia valtiolta vaan työnantajan luvan olla 3 päivää viikossa 6-tuntista päivää. Voisin mennä vaikka heti töihin ja lastani ei tarvitsisi laittaa hoitoon. Pitäisikö päivähoitopaikkojen olla työpaikkojen yhteydessä? Kotiäitiys on tosi on-off juttu eikä mitenkään ihmiselle luontainen tapa. Kivikaudellakin lapset tulivat mukana, kun äiti oli töissä (eli keräilemässä, keittelemässä jne.) Miksi nykyään se pitäisi olla joko tai?

 

Veroista: maksan itsekin tällä hetkellä vanhempainpäivärahasta veroa, mutta sehän saman rahan siirtämistä yhdestä kasasta toiseen: ei siinä valtiolle mitään lisää kerry. Rahaa valtion kassaan oikeasti kilahtaa vaan työtuloista Ja vaikka päivähoito maksaa kotihoitoa enemmän, on esim. akateemisen keskipalkkaisen äidin kotonaoleminen yhteiskunnalle kallista (verotuloja menetetään n. 2000 e/kk, kun päivähoito maksaa n. 1000 e/kk eli kaikkiaan yhteiskunta jää 1000 verran tappiolle). Eri asia, voiko sitä rahalla mitata, mutta näin.

Edited March 17, 2011 by Mamabarba

[Rusina]

^Mun mies onkin ehdottanut, että ottaisin Ompun omaan päiväkotiini hoitoon. Eikös tuo toteutuisi sitten?

[Guest ireis]

Kotiäitiys on tosi on-off juttu eikä mitenkään ihmiselle luontainen tapa. Kivikaudellakin lapset tulivat mukana, kun äiti oli töissä (eli keräilemässä, keittelemässä jne.) Miksi nykyään se pitäisi olla joko tai?

 

 

Eli kotona lasten kanssa oleminen on jotenkin luonnottomampaa kuin lapsi päiväkotiin, tunti ruuhkabussissa, toimistossa 8-16, tunti ruuhkabussissa ja lapsi päiväkodista?

[Mamabarba]

Ei missään nimessä niin, vaan mun mielestä ihanne olisi, että voisi tehdä töitä ja hoitaa lapsiaan. Ei ole luontaista, että viet lapsen hoitoon ja olet töissä ja sitten taas kotona. Tai yhtä lailla ei ole luontaista ihmiselle, että on pelkästään lasten kanssa, eikä tee muuta. Mutta nykyinen työelämä ei tue sitä, että voisit olla töissä ja silti lastesi kanssa. Esim. etätyöt tai että päiväkoti olisi lähellä työpaikkaa. Mulla ainakin ihanne olisi, että voisin kotoa käsin tehdä työtäni ja olla yhtä aikaa lasteni kanssa

 

Mutta pitää valita joko tai

 

Nimenomaan Rusina Hyvältä kuulostaa!

 

Niin ja kotiäitiyttä vastaan minulla ei ole mitään, minusta on hienoa ja upeaa, että lapsia hoidetaan kotona. Ja olisin mieluummin itsekin pidempään kotona, jos en siinä samassa menettäisi itsestäni isoa palaa. (eli olisin parempi ja uhrautuvampi äiti, hih )

Edited March 17, 2011 by Mamabarba

[Elinainen]

Äskeisessä viestissäni piti vielä kommentoida tuohon Elinaisen kommenttiin huonostivoivista lapsista. En hetkeäkään usko, että Suomen huonostivoivat lapset johtuvat äitien työssäkäynnistä & hoidosta sinänsä.

- - -

Tietysti vikaa voi olla myös päivähoidossa itsessään. Teemmekö jotain väärin? Ovatko päiväkodit liian isoja/ryhmät liian isoja/hoitajia liikaa/väärässä paikassa/päivät liian pitkiä jne. Tällöin pitäisi korjata päivähoitoa, eikä osoittaa vanhempia syyttävällä sormella.

 

 

Haluan nyt selventää, että kommentti huonostivoivista lapsista ei ollut minun mielipiteeni, vaan lastenpsykiatrien ja -psykologien, joiden nimetkin aiemmassa viestissäni mainitsin. Kommentissani ei sanottu lasten huonovointisuuden johtuvan äitien työssäkäynnistä sinänsä, vaan taaperoikäisten päiväkotihoidosta.

 

Kuten olen aiemmin todennut, päiväkotiryhmät ovat liian isoja taaperoikäiselle ja hoitopäivät liian pitkiä. Perusteluja näihin seikkoihin löytyy myös aiemmista kommenteistani, juurikin em. lastenpsykiatrien ja -psykologien kertomina.

 

Suomen päivähoitolaki on 1970-luvulta, eikä siinä ole määritelty esimerkiksi lapsiryhmien suuruutta mitenkään - ylärajaa lapsiryhmän koolle ei siis ole, kunhan lainmukainen aikuis-/lapsisuhde säilyy. Ihan laillinen olisi siis esimerkiksi ryhmä, jossa olisi 28 1-vuotiasta.

Edited March 17, 2011 by Elinainen

[Elinainen]

Jos vanhemmilla on mahdollisuus valita, käyttäisin Keltinkangas-Järvisen suositusta siitä, että hoito olisi hyvä aloittaa mahdollisimman pienessä ryhmässä n. 1,5-vuotiaana. Mutta pitää muistaa, että aina ei ole valinnanmahdollisuutta, jolloin muutkin ratkaisut varmasti toimivat. Pitää muistaa antaa lapselle muutoin sitä aikaa ja pitää illat ja viikonloput mahdollisimman vapaina ohjelmasta ja kiireestä.

 

Keltinkangas-Järvinenhän ei suinkaan suosittele, että hoito olisi hyvä aloittaa 1,5-vuotiaana. Hänhän kritisoi suomalaista subjektiivista oikeutta päiväkotipaikkaan, jonka myötä kaikille halukkaille on tuo paikka tarjottava ja hänen mukaansa jokaiselle lapselle pitäisi taata turva olla kotona vähintään 1,5-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen Keltainkangas-Järvinen suosittaa perhepäivähoitoa jos lapsi hoitoon menee, sillä hänen(kin) mukaansa jo 12 lapsen päiväkotiryhmä on pienelle lapselle liian suuri. Lisäksi "Keltikangas-Järvinen pitää mahdollisena, että kouluissa koko ajan yleistyvät levottomuudet ovat osin seurausta vääristä ratkaisuista päivähoidossa. " Nuo levottomuudet ovat juuri sitä lasten ja nuorten pahaa oloa, josta itsekin aiemmin kirjoitin. (Tähän liittyvä juttu luettavissa esim. täällä. )

 

Lisäksi Keltinkangas-Järvisen lainauksia Turun Sanomista 22.2.2009:

 

Professori ihmettelee, miksi järjestelmä on sittemmin saanut sellaista hehkua, että moni luulee päivähoidon olevan lapselle jopa paras ratkaisu. Nykyään käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.

 

- Alle kolmivuotiailla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona.

 

Hänen mukaansa normaali pikkulapsi ei tarvitse kehittyäkseen päivähoitoa. Tarpeellista tai jopa välttämätöntä päivähoito on vain ongelmaperheiden lapsille. Professoria häiritsee se, että päivähoitoa puolustellaan asioilla, jotka eivät oikeasti ole sidoksissa päivähoitoon: esimerkiksi kavereilla, pihalla leikkimisellä ja ongelmaperheiden auttamisella.

 

Puolitoistavuotias ei ole kypsä ryhmään, vaikka Suomessa pidetäänkin selviönä sitä, että päivähoito tapahtuu ryhmässä ja kodin ulkopuolella. Ryhmä voi olla riskitekijä.

 

- Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö. Toinen asia on melu. Alle kolmivuotiaan lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti. On osoitettu, että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.

 

Perhepäivähoito tai hoitajan saaminen kotiin olisi siis puolitoistavuotiaalle paras malli.

 

- Tämänikäinen ei aivojensa kehitysvaiheen takia kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin yksi hoitaja.

 

Hoitopäivän tulisi olla lyhyt, ympäristön tuttu, hoitajan pysyvä ja hoitolapsia vain 3-4, jotta sosiaalisten tapahtumien määrä on lapsen hallittavissa.

[Elinainen]

Ette ole kasvatusalan ammattilaisia vaan äitejä kotonaollessanne, mutta teette kuitenkin sitä, mistä syystä alalle olette hakeutuneet. En ole kuullut, että kukaan ryhtyy lastentarhanopettajaksi, koska pitää opettamisesta ja kasvatussuunnitelmien tekemisestä vaan, koska haluaa työskennellä lasten parissa. Ei varmaan hyvän työnpäivän jälkeen ole sellainen olo, että "jes, teinpäs tanään taas yhden hyvän varhaiskasvatussuunnitelman ".

 

Ja monille muillekin Elinaisen tekstiä puolustaneena Veeviä lainatakseni: äitiyttä ja vanhemmuutta on hankala kommentoida, jos ei ole itse äiti. Tai saahan sitä kommentoida vaikka ydinvoimalan valmistusmenetelmään olematta alan insinööri, mutta jos oikeasti halua ottaa osaa keskusteluun, asiantuntemus muodostuu vasta äitiyden myötä.

 

Aina voi lainata erilaisia tutkimuksia oman kantansa tueksi, mutta silloin pitäisi ehkä kommentoida tasapuolisesti erilaisia tutkimuksia, myös niitä, jotka ovat ristiriidassa oman näkemyksen kanssa.

 

Jotenkin haluaisin alleviivata sitä, että hyvä äitiys ei ole yksi asia vaan kokonaisuus.

 

Toki teen töitä päiväkodissa, koska haluan työskennellä lasten kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että "nauttisin heidän kanssaan hengailusta", vaan toimin koko ajan suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Yllä olevaa esimerkkiä vähän lainatakseni; kyllä mulla on monesti päivän päätteeksi sellainen olo, että "jes, sainpa tänään toimittua hienosti sen yhden lapsen kanssa". En ole vielä äiti, mutta ihan takuuvarmasti voin sanoa, että oman tulevan lapseni kanssa kotona ollessani en "tee sitä, miksi olen alalle eli työhöni hakeutunut". Kotona oleminen oman lapsen kanssa on siis ihan eri asia kuin töissä toisten lasten kasvattaminen, vaikka molemmissa tapauksissa aikaa lasten kanssa vietetäänkin.

 

Äitiyttä en ole missään vaiheessa kommentoinut. Sen sijaan asiantuntemusta minulla pienten lasten kehityksestä on aivan varmasti monin verroin enemmän kuin "tavallisella" äidillä. Tämä ei ole itsekehua, vaan koulutukseni tuoma asia.

Edited March 17, 2011 by Elinainen

[Elinainen]

Suomessa siteerataan tällä hetkellä pelkästään näitä kotihoitoa tukevia tutkimuksia. Kannattaa muistaa, että vastakkaisia näkemyksiäkin on. Mm. ruotsalaistutkimus, jossa todettiin nuorena hoidon alottaneiden pärjäävän elämässään parhaiten ja amerikkalaistutkimus, jossa todettiin, että äidin kotiinjääminen turhautuneena ja rahapulassa on pienelle lapselle haitallisempaa kuin päivähoito. Ja, että EU:ssa ollaan huolissaan suomalaislasten puutteellisesta varhaiskasvatuksesta.

- - -

Kotihoidon puolustajat eivät jostain syystä ymmärrä, että kyse on nimenomaan heidän subjektiivisesta näkemyksestään ja omista arvoistaan, joiden rinnalle he hakevat tutkimustuloksia, jotta saavat puolustettua näkemystään. Ja miksi hyvästä vanhemmuudesta on tullut kilpailu? Minä imetin pisimpään, käytin 100 %kestovaippoja, lapseni ei koskaan ole ollut missään hoidossa= olen loistava äiti, mitä ihmettä ?! Ihminen saa elämässään tehdä rauhassa paljon omia ja muita koskevia valintoja, mutta kun ihmisestä tulee äiti, valinnat ovat yhtäkkiä syynin alla ja kilpavarustelu alkaa.

 

Ja kuka sanoo, että kotiäiti on hyvä äiti? Kotiäitihän voi olla aivan surkea äiti?

 

En ole tutustunut noihin ruotsalais- ja amerikkalaistutkimuksiin, joten en niitä juuri kommentoi. Toki tuohon jälkimmäiseen tutkimukseen viitaten, toki aina voi olla poikkeustilanteita, joissa päivähoito on jotakin muuta ratkaisua parempi vaihtoehto (esim. huumeperheet, väkivaltaiset alkoholistiperheet - toki tällöin lastensuojelu tekee todennäköisesti muita tukitoimenpiteitä). Itse olen aiemmissa kommenteissani tuonut esille hyvin monien suomalaisten lastenpsykologien ja -psykiatrien kannan, jonka mukaan yleensä, tavallisilla perheillä päiväkotihoito ei ole taaperolle paras vaihtoehto. Aina ei elämässä toki voi valita sitä parasta vaihtoehtoa, vaan on valittava seuraavaksi paras tai vähiten huono.

 

Äitiyttä tai hyvää vanhemmuutta en ole missään vaiheessa arvostellut. Olen vain tuonut esiin faktoja päiväkotihoidon vaikutuksesta ja tarpeellisuudesta taaperoille. Ja kyllä, uskallan sanoa, että nuo mainitsemani asiat ovat faktoja, niin yhtäläisesti esimerkiksi lastenpsykologit niistä ajattelevat ja niiden perusteella alan ammattilaisia koulutetaan. Hyvin vähän olen keskusteluun tuonut omia, subjektiivisia mielipiteitäni. Suurin osa teksteistäni pohjautuu tietoon, jota olen koulutuksieni kautta saanut. En ole missään vaiheessa "etsimällä etsinyt" tutkimuksia, jotka olisivat yhtäläisiä oman, henkilökohtaisen mielipiteeni kanssa ja jotka "vääristäisivät totuutta sellaiseksi kuin minä haluan" (vähän noin tuosta ylläolevasta tekstistäsi ymmärsin). Koulutuksissamme on jatkuvasti tuotu esille aiemmin mainitsemiani näkökulmia ja tutkimustuloksia - mielestäni tuo kertoo paljon, että alan ammattilaiset ovat kovin yksimielisiä asioista.

 

En ole myöskään missään vaiheessa sanonut, että kotiäiti on hyvä äiti. Olen vain sanonut, että asiantuntijoiden mielipiteen mukaan pk-hoito ei ole taaperolle tarpeellista tai tarkoituksenmukaista.

Edited March 17, 2011 by Elinainen

[Qtamo]

Ja toisena pointtina, että myös meidän työssäkäyvien äitien verorahoilla niitä kotihoidon tukia maksetaan. Sekin kannattaa pitää mielessä ennen kuin kauheasti syyllistetään. Enkä tarkoita tällä loukata, mutta usein unohdetaan se, että ei kotona oleminen ilmaista lystiä yhteiskunnalle ole ja jonkun verorahoista se pienikin tuki maksetaan.

 

 

Tuo on ihan totta, että kotihoito tuskin onnistuisi ellei osa äideistä kävisi töissä. Tai sitten niitä äitien työpaikkoja voitaisiin mahdollisuuksien mukaan paikata esim kortistossa olevilla... Tiedän, ettei se kaikissa tapauksissa olisi tietenkään mahdollista, mutta ihan varmasti ainakin joissain. Eli tarkoitan sitä, että aika harvoin se äidin jättämä "työntekijäaukko" jää tyhjäksi, vaan se täytetään sijaisen voimin. Toki on tapauksia, joissa äitiyslomalaisen hommat sälytetään työkavereiden niskoille/ asiantuntijatehtävät jäävät tekemättä kun tarpeeksi pätevää työntekijää ei löydy. Mutta SUURIMMASSA OSASSA tapauksia äitiyslomalainen lienee korvattavissa.

 

Lisäksi uskon, että jokainen suomalainen käyttää jossain vaiheessa hyväkseen yhteiskuntamme tukijärjestelmää. Siinä missä yksi jää hoitovapaalle töihin menemisen sijaan, joku toinen opiskelee monta vuotta yhteiskunnan tuilla - ja ehkäpä silloin juurikin vaikka kotiäiti oli töissä rahoittamassa tämän toisen opiskeluja! Että ihan yksi yhteen ei näitäkään asioita varmaan voida laskea.

[Elinainen]

Täytyy sanoa, että aika rankkaa tekstiä ja sen vuoksi onneksi et ole minun lapseni hoitaja. En halua provosoida, mutta minulle tuli ihan paha mieli tätä lukiessani. Ja myös huomaa, kuinka sinulla ei vielä sitä lasta ole. Kun lapsi tulee ja varsinkin kun niitä ehkä tulee lisää, maailma ei ole ihan noin mustavalkoinen.

 

Kukaan taapero ei mene pilalle siitä, että on muutaman tunnin päivästä hoidossa. On eri asia, jos vanhemmat pitävät pieniä lapsia hoidossa 5 pv viikossa pitkiä päiviä (ellei tietysti ole pakko). Se on pienelle rankkaa.

 

Sinun on ehkä vaikeaa käsittää sitä, että monille vanhemmille myös oma työ on tärkeä, koska nimenomaan teet kotona lapsesi kanssa ollessa omaa työtäsi. - - - Monille kuitenkin oma työ, johon on vuosia opiskeltu on tapa saada ilmaista itseään - - - Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät vanhemmat rakastaisi lapsiaan tai että sinä rakastaisit omiasi enemmän kuin muut vanhemmat.

 

Jostain syystä tällä päivähoitoasialla saa jatkuvasti "loukata" muita vanhempia, mutta muilla vanhemmuuden osa-alueilla ei saa, vaikka on tosi monta tapaa olla hyvä äiti ja jokainen luo oman "pakettinsa".

 

 

Itse ajattelen, että rankatkin asiat ovat välillä niitä, joita on hyvä kuulla. Aiemminkin mainitsin, kuinka myös työhöni kuuluu kertoa vanhemmille myös niitä asioita, jotka eivät heitä miellytä. Ammattilaisena koen toimivani moraalisesti väärin, jos ainoastaan komppaan vanhempia kaikissa heidän ratkaisuissaan ajattelematta asiaa lapsen näkökulmasta sekä ammattitaitoni pohjalta.

 

Mieleeni tuli myös, että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Ehkä sellaiset kokevat ei-syyllistävänkin tekstin kovin syyllistävänä, jotka eivät ole omia valintojaan itselleen selvästi perustelleet tai myöntäneet? En nyt oikein osaa muotoilla ajatustani, mutta uskon, että jos osaa itse hyväksyä sen, että "kaiken tämän tiedon puitteissa valitsen nyt parhaan vaihtoehdon sijasta tietoisesti tuon vähemmän hyvän", ei koe muidenkaan mielipiteitä niin syyllistävinä. Ei elämässä aina voi valita sitä parhainta vaihtoehtoa, mielestäni on ihan ok myöntää myös itselleen, että välillä valitsee sen toiseksi parhaan tai vähemmän hyvän. Ja ehkä jos tämän asian käsittelee itse läpi kunnolla, ei koe kaikkia muita mielipiteitä niin syyllistävinä...? Itse en ole mielestäni ketään syyllistänyt eikä se ole ollut tarkoitukseni, olen vain halunnut tuoda ketjuun myös ammattilaisen näkökulman sekä faktatietoa esimerkiksi lapsen kehityksestä.

 

En ihan ymmärrä, miten maailmani on mustavalkoinen. Olen tarkoituksellisesti yrittänyt eritellä, mitä ajattelen ammattilaisena ja mitä tulevana äitinä. Esimerkkkinä vaikkapa nyt se, että tulevana äitinä en vain halua laittaa lastani hoitoon (tunnepitoista ajattelua) - ammattini näkökulmasta ajattelen, että pk-hoito stressaa tulevaa taaperoani eikä ole hänelle tarpeellista (tietopohjainen näkökulma).

 

Muutaman tunnin hoitoa en ole kommentoinutkaan - omalla kokemuksellani kun pienetkin ovat hoidossa 5 päivää viikossa, usein klo 7/8-17. Muutaman tunnin lapsiin en ole edes pk:ssa koskaan törmännyt. Minun kokemukseni pohjalta 6 tunnin päivät pienillä ovat nekin todellinen harvinaisuus. Voi tietysti olla, että lyhyempiä hoitopäiviä tarvitsevat vievät lapsensa esimerkiksi perhepäivähoitoon - siitä minulla ei ole kokemusta, enkä ole sitä kommentoinut.

 

Ymmärrän hyvin, että työ voi olla vanhemmille tärkeä - itse asiassa näen näitä vanhempia joka päivä. Silloin vain ihmetyttää, kun työ menee lapsen hyvinvoinnin edelle.

 

Kun olen tulevaisuudessa kotona lapseni kanssa, en todellakaan tee omaa työtäni. On eri asia olla oman lapsen kanssa kuin kasvattaa toisten lapsia. Ja myös minä olen vuosia opiskellut työtäni varten ja jatkokouluttaudun koko ajan. Lisäksi koen, että voin työssäni ilmaista itseäni. Minunkin työni on siis "oikeaa työtä" ja aivan eri asia kuin omien (tulevien) lasteni kanssa oleminen.

Edited March 17, 2011 by Elinainen

[Murielle]

Tulevana äitinä tunnen ja ajatettelen, että olen halunnut ja toivonut lastani niin kovin, että tottakai haluan viettää aikaa hänen kanssaan. En osaa ajatella, miksi haluaisin laittaa hänet vaikkapa yksivuotiaana hoitoon. Minä haluan olla hänen kanssaan, nähdä hänen kasvavan ja kehittyvän, haluan elää elämäämme yhdessä. Näen tämän asian niin tärkeänä, että sen vuoksi olen valmis joustamaan taloudellisesti. Mielestäni paljon on myös kiinni siitä, miten ja millä rahalla on tottunut pärjäämään. (Eri asia voi toki olla, jos on vaikkapa yksinhuoltaja, eivätkä rahat riitä. Sitä en kommentoi, en tiedä tuollaisen tilanteen tuista tarpeeksi.) Jos lapsi on suunniteltu/toivottu, on hänen syntymäänsä mielestäni myös pääsääntöisesti mahdollista varautua rahallisesti etukäteen, suunnitella elämää ja asioita. Itse olen aina tottunut pärjäämään vähällä, enkä todellakaan ole hyväpalkkainen. En keksi montaakaan ammattia, joissa palkka on omaa alaani pienempi.

 

Aion käydä tulevaisuudessa lapseni kanssa kerhossa ja tavata muita lapsiperheitä. Pieni taapero ei tarvitse päiväkotia ns. "virikkeitä" tai sosiaalisia taitoja varten.

 

*****

 

Ei aikaisin aloitettu päiväkotihoito kenestäkään hullua tee, mutta tarpeellista tai hyödyllistä se ei pienelle lasten psykiatrien ja psykologien sekä muiden ammattilaisten mielestä ole.

 

tummennettuna ylempänä se minkä itse ainakin koen arvosteluksi ja juurikin sellaiseksi lauseeksi ja asiaksi, jota ei voi tietää ennen kuin asiat ovat tapahtuneet. Mielestäni se ei ole ammattilaisen kommentti tai sellainen ikävä asia jota täytyy vaan joskus kuulla. KOSKA. Ei voi tietää milloin raskautuu.. en minä ainakaan.. entäpä jos rahat menivät siihen, että lapsi saataisiin? entäpä jos ei ole vielä kerennyt tienata säästöjä? tai ne on kiinni asunnossa jossa asutaan? entäpä jos ei ole vanhempia jotka auttaisivat rahallisesti? ei aina voi varautua, ei vaikka lasta suunnittelisi tai kuinka toivoisi. Entäpä jos arki ei menekään niin kuin ajattelit? ent jos et jaksakaan kotona? entä jos työtilanteet muuttuvat? entä jos ennen lasta suuntasit kohti jotain työpaikkaa ja sitten sitä tarjotaankin juuri kun äitiyslomasi loppuisi? Siksi tämä kommentti hitusen loukkaa koska siitä kuultaa läpi se ettei vielä ole kokemusta äitiyslomasta tai siitä mitä ristiriitaisia tunteita äitiys ja työ aiheuttaa. Ei se ole arvostelua että ajattelen näin. Siitä ei vain tuon kommentin kuultuani mielestäni sinulla ole vielä kokemusta. Kun ei äiti joka ei pystynytkään toimimaan töiden ja rahojen kanssa niin että lapsi on kotihoidossa 3-vuotiaaksi silti ole äiti joka ei olisi lastaan toivonut.

 

tummennettu alempi kommentti on sitten juuri se mistä joku mainitsikin jo ennenkin. Ei päivähoitoa kukaan pieni lapsi tarvitse vaan vanhemmat koska eivät voi tai halua järjestää sitä kotona.

[höpöli]

Veroista: maksan itsekin tällä hetkellä vanhempainpäivärahasta veroa, mutta sehän saman rahan siirtämistä yhdestä kasasta toiseen: ei siinä valtiolle mitään lisää kerry. Rahaa valtion kassaan oikeasti kilahtaa vaan työtuloista Ja vaikka päivähoito maksaa kotihoitoa enemmän, on esim. akateemisen keskipalkkaisen äidin kotonaoleminen yhteiskunnalle kallista (verotuloja menetetään n. 2000 e/kk, kun päivähoito maksaa n. 1000 e/kk eli kaikkiaan yhteiskunta jää 1000 verran tappiolle). Eri asia, voiko sitä rahalla mitata, mutta näin.

Olen akateeminen keskipalkkainen äiti (ainakin tietääkseni), eikä mun tuloista mee veroja n. 2000 e/kk. Toi on se summa, joka jää käteen. Verotulot palkastani ovat paljon pienemmät. Tässä myös unohdetaan se, että monella on useampi lapsi. Jos laitan molemmat lapseni päiväkotiin, se maksaa kunnalle n. 2000e/kk. Siitä voi ehkä vähentää verotulot, eli n. 800e (?), niin kunnalle tulee menoja n. 1200e/kk. Jos hoidan lapsiani kotona, saan n. 675e-verot (meidän kunnassa on korkea kuntalisä) eli n. 540e/kk. Eli jos olen töissä, kunnalle tulee menoja n. 1200e/kk ja jos olen kotona n. 540e/kk. Olen tässä simplifioinut hieman, sillä Kelan tuethan tulee valtiolta ja iso osa veroista menee valtiolle, mutta puhun kunnasta.

[Elinainen]

^^ Mitähän Murielle nyt tuohon vastaisin. Tuo oli toki minun henkilökohtainen mielipiteeni ihmisenä, ei ammattilaisena. En ihan ymmärrä, miten tuohon mielipiteeseeni tarvittaisiin kokemusta äitiyslomasta - ehkä en sitten vaan tajua . Ei meilläkään raskaus onnistunut silloin kun toivottiin, rahaa meni ensin yksityiselle lapsettomuustutkimuksiin ja sen jälkeen julkiselle, kun sinne puolelle päästiin. On opintolainoja, ihan kohta asuntolainaa, autolainaakin, vanhemmilta emme ole koskaan rahaa ottaneet. Voi tulla yllättäviä käänteitä, toinen meistä voi vaikka sairastua vakavasti. Ihan mitä vain, elämästä ei aina tiedä. Silti me parhaillaan suunnitellaan tulevaisuutta, selvitellään, miten pärjätään lapsen synnyttyä ja miten voisin olla mahdollisimman pitkään kotona. Tuolla tummentamallasi kohdalla tarkoitin, että ylipäätään asioihin elämässä voi yrittää varautua suunnittelulla ja niitä etukäteen miettimällä. Aina voi toki sattua jotakin, mutta tuskin ennalta suunnittelu aivan hukkaan koskaan menee. En tarvitse mielestäni kokemusta äitiyslomasta siihen, että tiedän, että silloin tulot putoavat, elämäntilanne muuttuu, saattaa tulla työtarjouksia vastaan, olen varmasti väsynyt, lapsi voi itkeä ja valvottaa yms. Siksi me mietitään juuri parhaillaan, miten haluaisimme tuossa tilanteessa lapsen synnyttyä toimia. Varmasti äitiysloman kuluessa saan näistä asioista omakohtaista kokemusta ja tiedän sitä kautta vielä enemmän, mutta aika paljoon voin varautua jo nyt. Kirjoitin, että itse koen, etten osaisi kuvitella, miksi haluaisin laittaa oman lapseni pienenä hoitoon. Koska en ihan oikeasti osaa. Mielestäni tuo ei johdu niinkään äitiysloman kokemuksen puutteesta vaan siitä, että ihan todella ajattelen, ettei minulle esimerkiksi niin hyvää työtarjousta voi tulla vastaan, että menisin mieluummin töihin kuin olisin pieneni kanssa kotona. Ehkä jollakin toisella koulutustaustalla tai alalla sellainen tarjous voisi tulla, itselleni en näe sitä mahdollisena.

Edited March 17, 2011 by Elinainen