Lapsi hoitoon alle vuoden ikäisenä

[Elinainen]

5) Suomessa on ihana päiväkotisysteemi, joka mahdollistaa hoidon kaikille perheille. Välillä vaan mietin, että onko hoito kuitenkin liian standardisoitua, kun kunta järjestää sen ja mahdollisimman pienellä rahalla? Kuinka moni vähävarainenkin perhe maksaisi mielellään enemmän, jos saisi vähemmän vaihtuvuutta hoitajiin & pienemmät ryhmät. Minulle on ainakin yhdentekevää hienot seinät ja lelut, niistä voi tinkiä, mutta haluaisin lapselle pienet ryhmät, hyvät hoitajat ja hyvää ruokaa. Eli perusasiat kuntoon. Ja miksi yksityiset päiväkodit pystyvät samalla rahalla parempaan? MIhin sitä rahaa kunnissa haaskataan? Niihin seiniinkö?

 

Mä olen nähnyt työni kautta sekä yksityisiä että kunnallisia päiväkoteja. Mun kokemuksen mukaan yksityisillä pk:lla (ainakaan siellä, missä olen itse työskennellyt) ja kunnallisilla ei ole samaa rahamäärää käytössä, mutta en tiedä, kuinka paljon tämä riippuu esimerkiksi kunnasta.

 

Ollessani yksityisellä puolella meillä oli esimerkiksi ohjeena, että jos näemme vaikkapa jossakin messuilla/kaupassa jotakin sellaista ostettavaa, joka olisi lapsiryhmässä hyvin tarpeellista, saamme sen ostaa ja rahat saamme takaisin kuittia vastaan. Näin siis pienempien hankintojen kohdalla, mitään huonekaluja ym isompaa emme toki saaneet tuosta vain omien mielihalujemme mukaan ostella. Kunnallisella puolella sen sijaan esimerkiksi reilu vuosi sitten oli tiukkojen määrärahojen vuoksi erittäin pitkä hankintakielto päällä - mitään tarvikkeita kuten askartelumateriaaleja, pelejä yms ei saatu ostaa. Muutenkin mun kokemuksen mukaan kunnallisella puolella rahaa on tosi vähän ja kaikki hankintatoiveet pitää hyväksyttää monen johtoportaan kanssa ja perustella erittäin hyvin. Nuo on kylläkin juuri noita materiaalisia juttuja, mutta ainakin noissa ero on mun mielestä näkynyt selvästi. Ja toki monipuolista, kehittävää toimintaa on vaikeaa toteuttaa, jos ei ole mitään välineitä. Lisäksi mun ollessa yksityisellä ketä tahansa sijaista ei koskaan otettu ryhmään, vaan pk:lla oli oma, tuttu sijaisrinkinsä, josta kyllä aina tarvittaessa saatiin apuja. Välipala tehtiin tuossa pk:ssa itse sillä logiikalla, että tehdään ruokia, joita lapset syövät (silti terveellisiä tietysti toki), jolloin ruokaa ei mene hukkaan ja rahaa roskiin. Lapsiryhmät tuolla oli paljon pienempiä kuin kunnallisella puolella. (Sama määrä aikuisiahan sinne joka tapauksessa tarvitaan, koska laki määrittää aikuis/lapsisuhdetta, mutta yksityisellä nuo samat aikuiset ja lapset oli jaettu eri tiloihin pienempiin ryhmiin.)

 

Ehkä yllättäen ainakin mun kokemuksen mukaan ainakin Helsingissä ja Vantaalla yksityisellä puolella henkilökunnan palkat on kunnallista puolta pienempiä. Yleensä yksityinen päivähoito maksaa myös perheelle vähän enemmän, ei tosin paljoa, koska yhteiskunta tukee näitä perheitä maksamalla yksityisen hoidon tukea. Noissa siis ainakin säästetään ainakin vähän, joten yksityisellä voi olla tuonkin takia enemmän rahaa käytettävissä. En ole itse perinpohjaisesti miettinyt noita rahalähteitä, mutta mun kokemuksen mukaan ykstyisellä oli sitä rahaa reilummin käytettävissä. Siitä johtuen työ oli mielekkäämpää (oli asianmukaiset välineet, tilat, varusteet ja resurssit tehdä työtä) ja ainakin osittain siksi henkilökunnan vaihtuvuus oli vähäistä.

 

Nyt julkisella puolella tuntuu juurikin tuolta, että kunta järjestää kaiken mahdollisimman pienellä rahalla, muusta viis.

Edited March 18, 2011 by Elinainen

[Rose]

^pätee varmaan osassa yksityisiä päiväkoteja. Toisaalta yksityinen päiväkotihan on yleensä liiketoimintaa, eli bisnes, josta odotetaan omistajille tiettyä voittoa. Ja jos omistaja(t) haluavat maksimoida voittonsa, ei ole varaa tuhlailla vaan pikemmin kaikki nipistykset päiväkodin hankinnoista, palkoista jne. kartuttaa päiväkodin omistajien pussia, jolloin omistajien tekee ehkä mieli "pihistellä". Mutta toki myös kunnallisella puolella määrärahoista on tiukkaa, sitä en yhtään kiistä. Itse olisin valmis maksamaan oikeasti laadukkaasta päivähoidosta (riittävästi hyviä hoitajia, hyvää ja puhdasta ruokaa, kiva ympäristö jne.) paljon enemmän kuin mitä päivähoitomaksut tällä hetkellä yleensä ovat.

[Elinainen]

Täytyy tulla tänne mainitsemaan, kun käytiin tänään tuossa lähipäiväkodissa tutustumassa, että minulle jäi käynnistä hurjan hyvä mieli. Tuntui, että siellä oli oikeasti tosi kivasti mietitty, miten nämä pikkuiset sopeutuvat päiväkotiin edes pikkuisen paremmin (omahoitajajärjestelmä, pitkä tutustumisaika, jos mahdollista, pienryhmätoimintaa paljon jne.). Jos tuonne päiväkotiin päästään niin minusta tuntuu, että aloitus on meille ennakoitua helpompi. Pyrin itse järjestämään niin, että voin olla tutustumisessa mukana ainakin ekan viikon ja sitten niin, että Omppu tekisi aluksi lyhyempää päivää. Tutustuminen on tietysti ihan eri juttu kuin arki sitten mutta ainakin muutama huolen aihe vähän häveni.

 

Kysyin siellä muuten myös, onko päiväkodissa niitä ihan pienimpiä, alle vuoden vanhoja ja johtaja sanoi, että heillä on niitä aika vähän. Yrittävät aina ensiksi kuulema saada vanhempia jatkamaan kotihoitoa, jos vain mahdollista. Ilmeisesti siis päivähoidon henkilöstö saa jotkut perheet muuttamaan asiassa mieltään. Voisin kuvitella, että jos siinä vaiheessa ratkaisu on jo tehty ja hoitoon on pakko viedä niin se tuntuu varmasti pahalta vanhemmista. Äh, tämä on kyllä hurjan monisyinen asia.

 

Kiva, että jäi hyvä mieli . Toki päiväkodissa pitäisi toimia juurikin noin - koska kuitenkin on niitä ihan pieniäkin, jotka pk:iin tulevat, on kasvattajien tehtävä toki tehdä mahdollisuuksiensa mukaan olosuhteita pienille paremmiksi. (Tällä en syyllistä lapsensa hoitoon tuovia äitejä, vaan tarkoitan sitä, että kunnan säästäessä päiväkotijärjestelmä on toteutettu niin, ettei se vain pienten lasten tarpeita palvele parhaalla mahdollisella tavalla.) Itse haluan työskennellä pienten ryhmässä osittain juuri tästä syystä - haluan olla osaltani edesauttamassa sitä, että pientenkin olisi mahdollisimman hyvä siellä päiväkodissa olla. Niin paljon riippuu siitä, millaisia ihmisiä hoitajiksi sattuu, millainen päiväkodin tai ryhmän toimintakulttuuri on jne. Työstä voi vain selviytyä päivästä toiseen ja "pitää lapsia säilössä" tai sitä voi tehdä hyvinkin motivoituneesti ja lasten parasta ajatellen - paljon riippuu työntekijöistä.

 

Meidän pk:ssa on todella hyvät mahdollisuudet toteuttaa toimintaa eri ryhmissä eri tavalla, ja itse olenkin enemmän kuin iloinen ja ylpeä, että olen saanut meidän ryhmäämme juurrutettua esimerkiksi Rusinan mainitseman omahoitajajärjestelmän ja pienryhmätoiminnan, vaikka muut ryhmät eivät noita meillä toteutakaan. Nuo molemmat järjestelmät laskevat lasten stressitasoa, kun esimerkiksi sosiaaliset kontaktit ja melu vähenevät ja lasta hoitaa koko ajan tuttu, turvallinen sama ihminen. Jos näihin saisi vielä lisättyä lyhyen hoitopäivän, niin tilanne olisi jo ihan erilainen kuin perus-päiväkotihoidossa. Meillä myös suositus on, että lapsi käy tutustumassa kahden viikon ajan - silloin sitä sidettä omahoitajaan aletaan rakentamaan, eihän vieraasta hoitajasta tule heti tuttua ja turvallista, vaan yhteisen ajan kautta.

 

Myös tuo kuulostaa tutulta, että ensisijaisesti pyritään siihen, että vanhemmat jatkaisivat kotihoitoa - esimerkiksi tämä on juuri sitä, kun johtaja/henkilökunta joutuu kertomaan vanhemmille niitäkin asioita, joita nämä eivät välttämättä halua kuulla. Kun/jos perhe päättää sitten aloittaa päiväkodissa, ei henkilökunnan tehtävä ole tietenkään vanhempia jatkuvalla syötöllä syyllistää, vaan yrittää helpottaa lapsen hoitopäiviä mahdollisuuksien mukaan - kuten vaikkapa pienryhmätoiminnalla tai omahoitajakäytännöllä. Meillä esimerkiksi myös vanhempien valokuvat ovat tässä tärkeässä roolissa - niiden kanssa syödään ja nukutaan, koska kuvien avulla pienen on helpompi ylläpitää mielikuvaa äidistä tai isästä pitkän päivän ajan ja ne lievittävät ikävää. Hyvin motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilökunta kyllä tekee resurssien puitteissa kaikkensa, että pienelläkin olisi pk:ssa mahdollisimman hyvä olla. (OT:Valitettavasti tällekin alalle aina mahtuu niitä poikkeustapauksia, joiden ei lasten kanssa soisi työskentelevän.) Tuo ei silti tarkoita, etteikö esimerkiksi päivittäisissä keskusteluissa joutuisi kertomaan vanhemmille myös niitä ikäviäkin asioita, ja esimerkiksi motivoituneenkin henkilökunnan vaikutusmahdollisuudet lasten oloihin ovat rajalliset esimerkiksi silloin, kun säästetään ja henkilökuntaa ei vain ole tarpeeksi.

 

 

(Noista ikävistä asioista haluan nyt vielä selventää, kun jotkut ovat täällä kokeneet sen vanhempien syyllistämisenä. Esimerkiksi tällä viikolla olen joutunut kertomaan vapaapäiviä viettävälle äidille, että 2-vuotias on itkenyt ikäväänsä ja pettymystään paitsi pitkin päivää, niin myös keskeytyksettä tunnin verran, jolloin syliteltiin, haliteltiin, katsottiin äidin kuvaa, selitettiin asiaa lapselle, lapsi sai nukahtaa oman hoitajan kainaloon koska oli uniaika jne. En tarkoittanut tuolla kertomisella syyllistää äitiä, vaan vanhemmilla on oikeus kuulla myös ne ikävätkin puolet lapsen hoitopäivästä. Niiden "pimittäminen" ei ole lapsen edun mukaista. Ei henkilökunta voi valehdella tuollaisessa tilanteessa, että päivä olisi mennyt ihan hyvin. Ikävästä pitää kertoa vanhemmalle, mutta samalla myös siitä, mitä lapsen hyväksi tehtiin, miten tilanteesta lopulta selvittiin. Eli miten henkilökunta yritti kaikkensa, että tuossakin tilanteessa lapsella olisi niin hyvä olla kuin mahdollista. Jos äiti kokee tuosta syyllisyyttä, vähän karusti sanottuna sille ei sitten voi mitään. Ehkä hän saattaa itsekseen miettiä, olisiko esimerkiksi voinutkin hakea lapsen vapaapäivänään vähän aikaisemmin tai jotakin muuta, eli tuossa tilanteessa myös vanhempi saattaa arvioida tekemiään ratkaisuja uudelleen ja syyllistää sitten itse itseään, tyyliin "olisi kuitenkin pitänyt ehkä toimia näin ja näin, kun lapsella olikin noin kova ikävä".)

 

 

 

[Elinainen]

^pätee varmaan osassa yksityisiä päiväkoteja. Toisaalta yksityinen päiväkotihan on yleensä liiketoimintaa, eli bisnes, josta odotetaan omistajille tiettyä voittoa. Ja jos omistaja(t) haluavat maksimoida voittonsa, ei ole varaa tuhlailla vaan pikemmin kaikki nipistykset päiväkodin hankinnoista, palkoista jne. kartuttaa päiväkodin omistajien pussia, jolloin omistajien tekee ehkä mieli "pihistellä".

Toki juurikin noin. Näin myöhemmin erilaisia paikkoja nähneenä voinkin todeta, että juuri tuo mainitsemani yksityinen pk oli kyllä sikäli huippu, että johtajat olivat erittäin motivoituneita, heille oli tärkeää, että työtä tehdään kaikinpuolin laadukkasti, henkilökunnan resurssit olivat mahtavat jne. Eri varmasti on paljon myös huomattavasti "huonompia" yksityisiä päiväkoteja, joissa rahaa pihistellään enemmän.

Edited March 18, 2011 by Elinainen

[Mamabarba]

Tuossa olet oikeassa Elinainen, että ehdottomasti pitää kertoa, jos itku on tullut tms. Itse asiassa minua vaivaa usein kun haen poikaseni hoidosta, että aina on mennyt päivä "tosi hyvin" tai "ihan hyvin" tai "vauhdikkaasti". Haluaisin ehdottomasti kuulla, jos toinen on itkeskellyt tms. Ja kuten jo jossain aikaisemmassa kohdassa totesin ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka pistävät oman hyvinvointinsa lapsen edelle (jossain määrin se toki on tervettä, mutta mutta). Onneksi enemmistö meistä kuitenkin tekee toisin. Valitettavasti mietin, että jos on sen tyylinen ihminen, että oman lapsen hyvinvointi ei paljon kiinnosta, niin auttaako siihen, vaikka pk:in henkilökunta sanoisi mitä. Ja tietysti aina voi tietää, mikä on taustalla esim. itse kärsin niin pahasta raskauspahoinvoinnista, että välillä en ollut siinä kunnossa, että olisin lasta voinut hoitaa. Onneksi sen takia ei tarvinnut koskaan kotipäiviä perua, koska pahoinvointi oli iltapainotteista eli mies ehti kotiin ennen kuin menin tosi huonoon kuntoon.

 

Meidän päiväkoti on ainakin kaikkiaan ihana , mutta se ei olekaan mitkä ketjupäiväkoti, silläkin on varmasti merkitystä.

 

MelleB, olen ihan hämilläni siis. Kiitos kauniista sanoista!

[Elinainen]

Ja kuten jo jossain aikaisemmassa kohdassa totesin ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka pistävät oman hyvinvointinsa lapsen edelle (jossain määrin se toki on tervettä, mutta mutta). Onneksi enemmistö meistä kuitenkin tekee toisin. Valitettavasti mietin, että jos on sen tyylinen ihminen, että oman lapsen hyvinvointi ei paljon kiinnosta, niin auttaako siihen, vaikka pk:in henkilökunta sanoisi mitä. Ja tietysti aina voi tietää, mikä on taustalla - - -

Onneksi nuo ihmiset ovat kuitenkin harvassa, joita lapsen hyvinvointi ei näytä kiinnostavan. Silti näihinkin vanhempiin aina välillä törmää ja silloin todella tuntuu, että pk:n henkilökunnan sanomiset ei paljoa paina. (Silti lapsen edun takia on pakko sanoa, se on ihan velvollisuuskin.) Seuraava askel ainakin meillä on sitten johtajan puuttuminen asiaan ja ääritapauksessa ilmoituksen tekeminen sosiaaliviranomaisille (jonka tekemättä jättäminen on muuten rikos, jos siihen olisi aihetta)... Taustoja tai syitä tuollaiselta vaikuttavan asenteen takana ei toki voi aina tietää, mutta kyllä nuo harvatkin tapaukset pistävät mietityttämään.

 

Itse olen törmännyt esimerkiksi hyvätuloiseen ja ihan "normaalinoloiseen" perheeseen, josta saa sen käsityksen, että lapsi on tosiaan toissijainen uran tekemisen rinnalla. Saman vaikutelman on saaneet paitsi kaikki meidän ryhmän aikuiset, myös vanhemman sisaruksen ryhmän työntekijät. Lähes vuoden ajan on sattunut useita tilanteita, joissa lapsi on ollut oikeasti sairas (esim. kuumetta yli 38 ja lapsi todella sairaan oloinen, oksennellut lattialle, ripuloinut koko päivän jne) ja olemme soittaneet, että lapsi ei pärjää päiväkodissa eikä jaksa enää hoidossa olla. Joka kerta lasta on tultu hakemaan erittäin vastahakoisesti, pitkän suostuttelun ja selittelyn jälkeen, usein usean tunnin kuluttua siitä, kun asiasta on ilmoitettu, vaikka tilanne on selitetty kuinka hyvin. Pahimmillaan lasta on haettu kesken oman työpäivän erittäin pahantuulisena ja vihaisesti todettu työntekijöille, että "onko se minun vikani, että lapsi on sairas". Voihan aina sattua, että onkin vaikkapa poikkeuksellisen hankala tilanne lähteä yhtäkkiä töistä tai jotakin muuta, mutta kun tuollainen toistuu jatkuvasti, tulee väkisinkin sellainen tunne, että lapsen parasta ei tuossa tilanteessa ajatella. Onneksi suurin osa vanhemmista toimii kyllä toisin. (Ja perheet ovat itse määrittäneet ensisijaisen vanhemman, jolle lapsen sairastumisesta ilmoitetaan.)

Edited March 18, 2011 by Elinainen

[Nadda]

Tarkoitin nimenomaan luokanopettajia, aineenopettajilla palkat ovat ihan eri luokkaa. Läheiseni on luokanopettaja maksimitunneilla, siltikään ei ylity tuo 3000 euroa.

 

Komps. Luokanopettajan peruspalkka pyörii siellä vähän päälle 2000 €:ssa. Saa olla aika paljon lisiä tuohon päälle, että päästään lähellekään 3000 €:a.

LTO:n palkka on sitten tuotakin huonompi ja sitäkin hommaa voi tehdä ylemmällä korkeakoulututkinnolla.

[Mamabarba]

Elinainen: Tuollaiset tapaukset ovat kyllä ihan kamalia . Siinähän sitten olette tosi hankalassa välikädessä Ja kyllähän hyvällä ihmistuntemuksella on yleensä aistittavista, mistä tilanteessa on kysymys, vaikkei varsinaisia taustoja tietäisikään.

 

Tavallaan toisinaan mietinkin (ei siis tässä keskustelussa vaan ihan yleisesti kaikilla foorumeilla käytävissä kotihoito-uraäiti-keskusteluissa), että leimataanko niissä tavallisia perheitä ihan pimeiden ääritapausten vuoksi? Tai siis ei varsinaisesti leimata, mutta ihmiset tekevät omia tulkintoja, kuten Strutsin anoppi ja valitettavasti myös omani. Viime kesänä oli esim. lehdissä paljon siitä, että jotkut vanhemmat viettävät lomaa, mutta vievät lapseni päiväkotiin. Mm. omassa lähipiirissä tämä yleistettiin sitten suoralta kädeltä koskemaan kaikkia vanhempia Mitäs siihen sitten enää mitään lisäämään. Ja anoppi kerran arveli, että päiväkodissa lyödään (päivittäin) meidän lasta Siis tokikin niin, että isommat lapset lyövät, eivät sentään hoitajat, mutta joo... Hänen käsitys päiväkodista on ilmeisesti jotain vankilan ja eläintarhan välistä.

 

 

Strutsille täytyy aiheen vierestä sanoa, että repesin nauruun tässä kohtaa: "hoiti pojat kotona, kunnes molemmat koulussa ja hmmm... niille pojille olis päiväkoti voinut tehdä hyvä )" on meinaan vähän sama meininki meillä päin

Edited March 18, 2011 by Mamabarba

[höpöli]

Akateemisten keskipalkka? Yksityisellä varmasti alkaa nelosella ja aineenopettajatkin tienaavat jo lähemmäs 4000 euroa, joten akateemisten verot ovat korkeammat. 1500 e/kk on varmaan ihan normaali tilanne, se mainitsemani 2000 ehkä lääkärin palkasta. Anyway, silloin työssäolo on yhteiskunnalle järkevämpää. Ja esim. lääkäreiden kohdalla yhteiskunnalle ehdottomasti järkevämpää, koska koulutus on kallista ja lääkäreita tarvitaan. Mutta lapsia ei voi ajatella numeroina, eikä rahana. Tämä esimerkki vaan siksi, että aina puhutaan kotihoidon tulevan hoitopaikkaa halvemmaksi - niin jos ei ajatella menetettyjä veroeuroja. Osassa ammateista näin varmasti on, mutta usein kaikkien pienituloisimmat toisaalta kipeimmin työtä ja rahaa tarvitsevat, jolloin on tietysti hienoa, että meillä tällainen päivähoitomahdollisuus kaikille on.

Tohon boldattuun pätkään piti puuttua. Olen aineenopettaja ja parilla ylimääräiselläkin tunnilla viikossa palkka jää alle 3000. Ja kyllä olen täysin pätevä. Haluaisin siis kuulla, missä aineenopettajat tienaavat noin paljon, kun ei ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla.

[Felicidad]

^Ammattikorkeakoulussa lisien kanssa aineenopettajan palkka on n. 4000 euroa kuukaudessa, mutta lukiossa tai peruskoulussa en ole kenenkään kuullut saavan noin suurta palkkaa.

[Murielle]

Kiva kuulla Elinainen siitä arjesta millaista teidän päiväkodissa on Kuulostaa paljon sellaiselta millaista Saagankin päiväkodissa on.

 

ja myös minä koen mamabarban tavoin ne ns. ikävämmät uutiset lapseni päivänkulusta enemmän auttavana ja tukevana ja erittäin tärkeänä tietona. Saaga kun ei osaa vielä itse kertoa päivästään. Siksi seisommekin usein vielä vartin verran juttelemassa hoitajien kanssa päivän päätteeksi jotta kuulemme kaikkea mahdollista. Meidän päiväkodissa siihen on myös aikaa ja ovat iloisia kun ollaan kiinnostuttu. Tekivät myös parilta viikolta sellaista "raporttia" saagasta johon merkkailivat mitä se mihinkin aikaan puuhaili, miten oli ryhmässä, millaisia leluja valitsi. Heillä oli rauhallisempaa ja sanoivat, että siitä vähän näkee miten päivä luistaa, mikä on lapselle helppoa, mikä haastavampaa ja mistä nauttii jne. Se oli kivaa luettavaa. Lisäksi pidän sitä enemmän normaalina, että saaga on yhtä temperamenttinen siellä kuin kotona, koska sellainen pelkkä naureskelu ei ole koskaan ollut neiti näppärän normaalia arkea.

Lisäksi siitä ilmeni se, miksi aluksi aamupäiväulkoilu oli se kaikista epämieluisin osio, siinä kerkesi tulla nälkä. Mutta niin se kerkeää kotonakin ja sitten se ruoka maittaa paremmin. Kun nyt kyseessä ei ole hätäänsä huutava lapsi vaan jo vähän nälkäinen. Lisäksi koko päiväkoti siirtyi syömään välipalaa myöhemmin niin jaksavat pikkuiset ilman ruokaa sinne päivälliseen. Ja monelle ei ollut maittanut sitten liian lähellä päikkäreitä niin korjaantui. Näitä nyt intoonnuin kirjoittelemaan. Eli meilläkin siellä pieniä pienimpiä kovasti ajatellaan. Ja sylissä saavat olla vaikka kaikki kasassa. Ja mä oon ainakin huomannut että ne kolme vuotiaat auttelee saagaa ja se näyttää kivalta. Saaga on ylpeä ja isot on ylpeitä. Ja aluksi kyselivät nukkuisiko saaga vaikka unet vaunuissa ulkona, mutta ei se enää tarttenut kaksia unia.

 

Ja nyt seuraavaksi sellainen lastentarhanopettaja opiskelija tekee havainnointia saagan päivästä viikon ajan. Saadaan sitten sekin teksti itsellemme Mieluusti sitä kuulee tosiaan kaiken olennaisen ja turhankin päivän kulusta. En ole koskaan syyllistynyt hoitajista, en heistä tai heidän kommenteistaan.

 

niin sitä piti vielä sanomani, että saagaa ainakin auttaa rutiinit ja rytmit ja vaikka painotusalueitakin päiväkodissa on, niin vapaata, pienissä porukoissa leikkiä tapahtuu päivittäin pääosin. Tai sanoivat suoraan, että täällä pyritään paineettomaan, kasvua tukevaan rauhalliseen arkisiin toimintoihin jossa turvallisuus on se juttu. Jokainen lapsi tuntuu saavan huomiota. Arvostan valtavasti päiväkotien työntekijöitä. Ihmiset heittävät itsensä ja persoonansa likoon ja antavat itsensä jonkun pienen tärkeiksi kiintymyksen kohteiksi. Ainakin musta tuntuu että saaga on kiintynyt meihin vanhempiin, hoitajiinsa ja isovanhempiin eniten ja ehkä yhteen mun kaveriin. Kuinkas monta niitä kiintymyksenkohteita saattoi pienellä ollakaan? en usko nyt kun oon saagaa seuraillu kuitenkaan että vain yhtä tai kahta... vai onko näin? en tosiaan tiedä..

 

saagankin päiväkodissa on muuten yksi poika, jonka vanhemmat eivät koskaan mene juttelemaan hoitajille tai jos he juttelevat, eivät oikein vastaile mitään ja lähtevät asap paikalta. Kerran kuulin kun yksi hoitajista huusi perään, että hei, olisi tärkeää vaihtaa kuulumisia x pojan päivästä ja päiväkodissa olosta.. Aika hurjaa. poika on 2-vuotias.

 

[Mamabarba]

Laitoin ne palkkatilastot siihen toiseen viestiin, mutta ilmeisesti ne tilastot ovat sitten sieltä samasta paikasta kuin muutkin Taloussanomien jutut Muualta en oikein mitään koottuja tilastoja löytänyt. Eipä tämä palkka-asia nyt kovin olennaista tämän keskustelun kannalta ole, mutta hyvä, että tuli oikaistuksi.

[Elinainen]

Lisäksi koko päiväkoti siirtyi syömään välipalaa myöhemmin niin jaksavat pikkuiset ilman ruokaa sinne päivälliseen. Ja monelle ei ollut maittanut sitten liian lähellä päikkäreitä niin korjaantui.

 

saagankin päiväkodissa on muuten yksi poika, jonka vanhemmat eivät koskaan mene juttelemaan hoitajille tai jos he juttelevat, eivät oikein vastaile mitään ja lähtevät asap paikalta. Kerran kuulin kun yksi hoitajista huusi perään, että hei, olisi tärkeää vaihtaa kuulumisia x pojan päivästä ja päiväkodissa olosta.. Aika hurjaa. poika on 2-vuotias.

 

 

Ihanalta kuulostaa tuo ylempi, että noin on mahdollista toimia . Itselleni yksi suuri epäkohta päivissä on, kun välipala syödään klo 14-14.30, heti päiväunien jälkeen. Meillä todella monet pienet ovat hoidossa ihan siihen viiteen asti, kun pk menee kiinni. Ennen kuin siitä ollaan päästy kotiin (suoraan tai kaupan kautta), on pienillä jo hurja nälkä ja väsy - oikeastaan se alkaa tulla jo siinä pihallakin ennen viittä. Tuo on yksi niistä seikoista, jotka pitkissä hoitopäivissä harmittavat. Meillä välipalaa ei ole mahdollista siirtää myöhemmäksi, sillä keittäjä on Sodexon palkkalistoilla eikä kaupungin, ja hänen työaikansa loppuu kolmelta. Ennen sitä on siis saatava välipalatiskit tiskattua yms. Eikä hänenkään työaikaansa voi siirtää myöhemmäksi, kun aamuseiskalta on kuitenkin pakko olla jo keittämässä puuroa... Tämä on myös yksi niistä asioista, kun pienen pitäisi sopeutua pk:n rytmiin, mutta väkisin se ei vain onnistu. Jos ennen viittä tulee nälkä ja väsy, niin luonnollistahan se on, kun hoitopäivä on alkanut jo seiskalta tai viimeistään kasilta. (Toki ihan viimeisille lapsille haetaan välillä keittiöstä näkkäriä, mutta eipä siitä kovinkaan paljon energiaa saa, muistaakseni jotakin 30kcal/puolikas näkkäri tai sinnepäin...) Ja silloin kun ei itse olla noin myöhään töissä, viimeisistä pienistä huolehtii isojen puolen viimeinen aikuinen, eikä hän sitten kaikkien viimeisten lasten kanssa ehdi enää näkkäreitä sisälle tekemään.

 

Mielestäni lapsen päivästä kertominen ja kuulumisten vaihto puolin ja toisin on ihan hurjan tärkeää - mutta myös niinpäin, että pk:ssa tiedetään, mitä kotona tapahtuu, koska se helposti heijastuu lapsen päivään hoidossa. Monissa perheissä tuo ei onnistu siksikään, että lapset tuodaan kiireessä aikaisin ja haetaan sillä viimeisellä minuutilla, jolloin pk sulkeutuu ja myös henkilökunnan työaika loppuu. Ja noissa äärivuoroissa omia hoitajia ei ole edes paikalla, vaan koko päiväkodissa on yleensä vain yksi ihminen aikaisessa aamussa ja myöhäisessä illassa. Tällöin vanhemmat eivät tietysti koe niin luontevana jutella kuulumisia vieraalle ihmiselle...

 

 

[ingenjoor]

En ole tutustunut noihin ruotsalais- ja amerikkalaistutkimuksiin, joten en niitä juuri kommentoi. Toki tuohon jälkimmäiseen tutkimukseen viitaten, toki aina voi olla poikkeustilanteita, joissa päivähoito on jotakin muuta ratkaisua parempi vaihtoehto (esim. huumeperheet, väkivaltaiset alkoholistiperheet - toki tällöin lastensuojelu tekee todennäköisesti muita tukitoimenpiteitä). Itse olen aiemmissa kommenteissani tuonut esille hyvin monien suomalaisten lastenpsykologien ja -psykiatrien kannan, jonka mukaan yleensä, tavallisilla perheillä päiväkotihoito ei ole taaperolle paras vaihtoehto. Aina ei elämässä toki voi valita sitä parasta vaihtoehtoa, vaan on valittava seuraavaksi paras tai vähiten huono.

 

 

Tuossa ruotsalaistutkimuksessa oli havaittu, että päivähoidossa olleet lapset pärjäsivät paremmin kuin kotihoidossa olleet. Ruotsissa tilanne on se, että kantaväestön lapset ovat yleensä hoidossa ja esim. mamulapset eivät. Tällöin selittävä tekijä on vanhempien sosioekonominen tilanne enemmän kuin päivähoidon paremmuus.

Joillekin lapsille olisi hyvä päästä pois kotoa säännöllisesti. Esim. juuri yllämainitut ryhmät, samoin maahanmuuttajat (kotoutuminen, kielenopiskelu, integroituminen jne.). Kotona vanhemman kanssa oleskelu voi olla hyvä lapselle, mutta ei läheskään aina.

[Tiikeriemo76]

Hmm...

 

menee ehkä OT:ksi, mutta musta tuntuu usein, että ne, jotka haukkuvat päiväkodit suohon ovat itse monesti niitä, jotka ovat jääneet pidemmäksi aikaa kotiin. Esim. oman anoppini kommentit tyttöjen viemisestä hoitoon "liian aikaisin ja vieläpä kauheaan päiväkotiin" tajusin jättää lähes omaan avoonsa vasta sen jälkeen, kun minulle valkeni, että anoppi ei ole eläissään varmaan edes käynyt päiväkodissa (hoiti pojat kotona, kunnes molemmat koulussa ja hmmm... niille pojille olis päiväkoti voinut tehdä hyvä ). Loukkaannun noista kommenteista edelleen, mutta vähän sentään vähemmän kuin ennen oivallustani.

 

 

 

Viimeksi lastenlääkärillä käydessämme lääkäri lohdutteli meitä, että toki päiväkotiin meno lisää sairastamisten määrää pikkulapsilla - mutta toisaalta ne lapset, jotka ovat koulun alkuun asti kotona sairastavat sitten koulun alettua. Kymmenvuotissyntymäpäivään mennessä sairaspäivät tasaantuvat. Valitettavasti lähdettä en tiedä sen paremmin kuin että joku (uusi?) kanadalaistutkimus se kuulemma on.

 

 

 

Pyydän vähän anteeksi eilistä kärkästä kommenttiani koskien tutkimuksia ja niiden tulkintaa. Olen itsekkin tosiaan akateemisesti koulutettu, tutkimuskriittinen ihan ammattinikin puolesta ja menossa töihin melko heti vanhempainloman päätyttyä. Meidän lähipäiväkoti on ihana ja tekevät varmasti siellä parhaansa ja meidän 3v8kk käy päiväkodissa 10pv kuukaudessa saamassa kaverikontakteja ja äidin jaksamisen kannalta myös. Vauva on ollut itkuinen ja huonosti nukkuva, joten nämä päivät tulevat kyllä tarpeeseen.

 

Eli minulla ei ainakaan ole tarkoitus haukkua päiväkoteja suohon. Lasten kuuluu sairastaa, se on totta. Ja se tietty infektiomäärä varmasti kaikille tuleekin lapsuuden aikana. Se, että tarvitseeko sitä raskainta lastia ottaa vastaan jo ihan pienenä, haluankin kyseenalaistaa.

 

Vaikka olisi tutkimuksia siitä, ettei korvakierteen sairastaminen vaikuta myöhempään psyykkiiseen terveyteen tai pärjäämiseen elämässä, en siltikään halua sille lastani altistaa. Ymmärrättehän pointin? Kaikkia vastoinkäymisiä ei voi välttää, mutta jos jotakin voi edes vähän lieventää tai siirtää myöhemmäksi sekin auttaa.

Esim meillä on kakkosella ollut korvakierre vauvana, sai putket korviinsa 8kk ikäisenä. Se oli ihan hirveää. Huomattavasti helpompaa on sairastaa esim 2 tai 3 vuotiaana kun lapsi edes osaa sanoa että korva on kipeä.

 

Kuten aiemmissa keskusteluissakin olen ainakin yrittänyt tuoda esille, minusta kyse ei ole siitä että vanhempi (äiti) on huono jos vie lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä (koska niinhän itsekkin olen toiminut ja tulen toimimaan) mutta pienten hoito tulisi järjestää pientä mahdollisimman vähän rasittamalla. Ja tämä siis minun mielestäni tarkoittaa yhtä hoitajaa ja pientä lapsiryhmää. Ja kuten edellä onkin kerrottu, varmasti hoitopaikoissa on tosi paljon eroja, ja yksityisissä päiväkodeissa versus kunnan myöskin.

Meidän päiväkodissa pienten ruhmiä on jo valitettavasti useita ja pieniä on paljon, ihan liikaa per pyhmä ja per hoitaja mielestäni. Ja minusta on tosi hyvä ja hienoa että näitä asioita tuodaan esille näissä keskusteluissa kuten Elinainen on tuonut. Ettei vaan nyökytellä ja olla samaa mieltä, vaan sitä käytännön elämääkin kerrotaan koska totuus voi olla taruakin karumpaa valitettavasti.

 

Minulla on myös sellainen kokemus päiväkodista, että lapseni 3v oli pihalla ja itki haettaessa, oli yli 38C kuumeessa ja hoitajat eivät olleet huomanneet asiaa.... olisin TODELLAKIN hakenut lapseni pois kotiin sairastamaan mutta asiaa ei oltu huomattu ja pieni joutui vielä pakkasessa värjöttelemään sairaana.

[Elinainen]

Kuten aiemmissa keskusteluissakin olen ainakin yrittänyt tuoda esille, minusta kyse ei ole siitä että vanhempi (äiti) on huono jos vie lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä (koska niinhän itsekkin olen toiminut ja tulen toimimaan) mutta pienten hoito tulisi järjestää pientä mahdollisimman vähän rasittamalla. Ja tämä siis minun mielestäni tarkoittaa yhtä hoitajaa ja pientä lapsiryhmää. Ja kuten edellä onkin kerrottu, varmasti hoitopaikoissa on tosi paljon eroja - - -

 

Meidän päiväkodissa pienten ruhmiä on jo valitettavasti useita ja pieniä on paljon, ihan liikaa per pyhmä ja per hoitaja mielestäni. Ja minusta on tosi hyvä ja hienoa että näitä asioita tuodaan esille näissä keskusteluissa kuten Elinainen on tuonut. Ettei vaan nyökytellä ja olla samaa mieltä, vaan sitä käytännön elämääkin kerrotaan koska totuus voi olla taruakin karumpaa valitettavasti.

Todella hyvä tuo ylimmäinen osuus.

 

Vaikka olenkin paljon tähän ketjuun jo kommentoinut, niin haluan nyt kuitenkin vielä lisätä yhden pointtini. Tarkoitukseni ei ole ollut ketään syyllistää huonosta äitiydestä, olen pahoillani, jos joku on tekstini niin ymmärtänyt. Itse olen yrittänyt juuri tuota Tiikeriemon pointtia tuoda esille ja tekstini ovat koskeneet vain pienten pk-hoitoa. Valitettavasti siihen yleensä sisältyy aivan liian suuret lapsiryhmät ja pitkät hoitopäivät ja niiden vaikutuksista olen siksi kirjoittanut. Tällä en tarkoita syyllistää äitejä, systeemi on vain rakennettu niin, että esim. ryhmät ovat liian suuria. Missään vaiheessa tarkoitukseni ei ole ollut syyllistää äitejä ylipäätään lapsen hoitoon viemisestä, vaan tarkoitukseni on ollut tuoda ammattilaisen näkökulmaa siihen perinteiseen päiväkotihoitoon. Esimerkiksi Tiikeriemon yllä mainitsema yksi hoitaja ja pieni ryhmä on aivan eri asia kuin peruspk-hoito, josta olen kirjoittanut.

 

Ymmärrän, että joku on voinut teksteistäni provosoitua. Mielestäni on hyväkin, jos olen saanut jonkun ajattelemaan perinteistä pk-systeemiä uudesta näkökulmasta. Mielestäni vanhempien tulisi saada nykyistä huomattavasti enemmän tietoa eri hoitomuotojen eroista ja vaikutuksista lapsen kehitykseen, ennen kuin he hoitopäätöksen tekevät. Tätä tietoa olen myös viesteissäni pyrkinyt esille tuomaan. Luonnollisesti olen kirjoittanut vain pk-hoidosta, koska sieltä pääasiallinen kokemukseni on. Mielestäni juuri omalle perheelleen ja omaan elämäntilanteeseen parhaiten sopivan päätöksen voi tehdä aidosti vain silloin, kun on kuullut kaikista hoitovaihtoehdoista ne hyvät ja huonot puolet, välillä ehkä karutkin sellaiset.

 

 

Itsestäni on puolestaan se tuntunut vähän pahalta, että joidenkin kohdalla tuntuu, että asiantuntijoiden mielipiteitä pyritään vähättelemään kärjistetysti keinolla millä hyvänsä, logiikalla "äitinä en usko tuollaisiin tutkimuksiin tai asiantuntijoiden mielipiteisiin, minä tiedän äitinä enemmän lasten kehityksestä ja päiväkodin arjesta". Tämä siis nyt kärjistettynä. Äiti tuntee toki oman lapsensa parhaiten, mutta ammattilaisella (kasvattajalla, lastenpsykologilla, psykiatrilla jne) on enemmän tietoa ns. yleisen lapsen kehityksestä, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista asioista, päiväkodin arjesta jne. Jos näin ei olisi, olisi ammattilaisten koulutus aivan turha, koska kuka tahansa tietäisi saman, siksi että on äiti. Siksi tuo tuntuu mielestäni vähän ammattilaisten aliarvostamiselta. Eihän flunssan sairastanut potilaskaan muutu tiedoiltaan lääkäriksi... Olen pyrkinyt kirjoittamaan hyvin asiapitoisesti, mutta tämän viimeisenkin kappaleen halusin nyt tuoda esille - kyllä itsekin olen kokenut jotkin kommentit sekä minun että muiden ammattilaisten ammattitaitoa, työtä, tutkimuksia ja tietoa aliarvioivina.

Edited March 19, 2011 by Elinainen

[Mamabarba]

Tuossa ruotsalaistutkimuksessa oli havaittu, että päivähoidossa olleet lapset pärjäsivät paremmin kuin kotihoidossa olleet. Ruotsissa tilanne on se, että kantaväestön lapset ovat yleensä hoidossa ja esim. mamulapset eivät. Tällöin selittävä tekijä on vanhempien sosioekonominen tilanne enemmän kuin päivähoidon paremmuus.

Joillekin lapsille olisi hyvä päästä pois kotoa säännöllisesti. Esim. juuri yllämainitut ryhmät, samoin maahanmuuttajat (kotoutuminen, kielenopiskelu, integroituminen jne.). Kotona vanhemman kanssa oleskelu voi olla hyvä lapselle, mutta ei läheskään aina.

 

 

Siinä tutkija on kyllä ollut ihan hakoteillä, jos ei ole sosioekonomista asemaa eliminoinut muuttujana. Käsittääkseni se on sentään ihan normaali käytäntö, eihän niistä tuloksista voi silloin mitään päätellä. Tosin tutkimuksessa muistaakseni tutkittiin nykyäitien ikäisiä lapsia, jolloin maahanmuuttajia oli nykyistä vähemmän, mutta tällöinkin jos sosioekonomisen aseman vaikutusta ei ole huomioitu, koko tutkimus on ihan höpönlöpöä.

 

Vielä tuosta päiväkoti vs. muut hoitomuodot keskustelusta. Itse kannatin vahvasti perhepäivähoitoa, kunnes lapselleni hoitopaikkaa etsiessäni vierailin muutamassa paikassa. Sille alalle on hakeutunut kanssa monenlaista puuhaajaa. Hyvä hoitaja on ihan napakymppi, mutta myös huonompia voi valitettavasti löytyä. Itse tulin siihen tulokseen, että en uskalla jättää lastani yksin sellaiselle hoitajalle, joka vaan ei tunnu hyvältä. Päiväkodissa sentään hoitajia on useita, joten jos yhden kanssa kemiat eivät pelaa tms. muut paikkaavat tilannetta. Mietin myös hoitajan palkkaamista ystäväperheen kanssa. RAhallisesti yksityisen hoidon tuen kanssa se olisi jopa edullista, mutta siinäkin on se, että mistäpä löydät hyvän pätevän hoitajan, jolle uskoa kotisi ja aarteesi.

 

Päivähoidon tilanteelle pitäisi tehdä jotain. Kuten sanoin, mielestäni yksi ongelma (mikä toisesta näkökulmasta on tietysti myös asian hyvän puoli) on se, että koko homma rahoitetaan julkisin varoin. Eipä juuri päästä asiakkaan ominaisuudesta laadusta valittamaan - aina tulee selitykseksi, että kun ei ole rahaa. Ja kaikki asiat eivät edes oikeasti ole rahasta kiinni vaan pikemminkin kunnan viitseliäisyydestä. Minunkin kotikunta valitettavasti investoi seiniin, toinen toistaan hienompia ja isompia pytinkejä toimittamassa päiväkodin virkaa. Kuten jo aiemmin sanoin, vähemmän rahaa seiniin, enemmän pieniin lapsiryhmiin jne. Päivähoito on myös kunnissa helppo säästökohde. Kun säästetään, paljon henkilötyötä sitovasta osa-alueesta saa helpolla suuret säästöt. Oikeasti säästöjä voisi hakea tiehankkeista ja IT-kehityksestä ym. mutta ne vaativat jo paljon enemmän työtä ja asiantuntemusta kunnan virkamiehiltä. Jos olisi oikeasti päivähoidolle maksava asiakas, voisi äänestää jaloillaan & siirtyä kilpailijalle. Harmi, että yksityisiä päiväkotejakin on niin valitettavan vähän ja ne tosi suosittuja. Siitä voi kuitenkin arvata, että kysyntää pienemmille ryhmille ja "paremmalle palvelulle" on.

 

Elinainen, en nyt sentään menisi rinnastamaan "flunssan sairastanutta potilasta" äitiyteen Kyllä monet äiditkin ovat sentään melko perehtyneitä lastenkasvatukseen ja lapsen eri kehitysvaiheisiin sekä erityisesti tuntevat oman lapsensa tarpeet läpikotaisin. Toki ymmärrän mitä tuolla kommentillasi ajat takaa ja ihan perustellusti, mutta ehkä vähän huono ja äitejä aliarvioiva vertaus. Ei äitiys kuitenkaan tee kenestäkään lastentarhanopettajaa sen enempää kuin lastenpsykologiakaan, se on ihan varma eikä sairaan lapsen hoitaminen tee äidista lastenlääkäriä...

Edited March 19, 2011 by Mamabarba

[Elinainen]

Kyllä monet äiditkin ovat sentään melko perehtyneitä lastenkasvatukseen ja lapsen eri kehitysvaiheisiin sekä erityisesti tuntevat oman lapsensa tarpeet läpikotaisin. Toki ymmärrän mitä tuolla kommentillasi ajat takaa ja ihan perustellusti, mutta ehkä vähän huono ja äitejä aliarvioiva vertaus.

Kiva, jos ymmärrät . Äiti toki tuntee oman lapsensa parhaiten kuten sanoinkin, ja ihmisestä sekä kiinnostuksesta riippuen jotkut varmasti melko perehtyneitä vaikkapa kasvatukseen ja lapsen kehitysvaiheisiin ovatkin. Mutta eivät sentään läheskään samalla tavalla kuin vuosikausia koulutetut, jatkuvasti jatkokoulutuksissa käyvät ja kokopäiväisesti ammattiaan harjoittavat alan ammattilaiset . Ei äitiyttä ja kenenkään toisen ammattia ja työtä sekä koulutusta voi mielestäni mitenkään verrata. Eihän kukaan maallikko varmasti ajattele tietävänsä muidenkaan ammattilaisten kohdalla (vaikkapa nyt biologi, terveydenhoitaja, asentaja, putkimies, opettaja jne jne) samoja asioita kuin he koulutuksensa perusteella. Vastakkainen ajattelutapa kertoo mielestäni juurikin siitä, että kasvatusalan ammattilaisia pidetään (et välttämättä sinä, vaan monet voivat yleisesti pitää) helposti "täteinä", jotka "vähän puuhastelevat lasten kanssa". Salmiakki taisikin tästä aiemmin jo jotakin kirjoittaa. Mielestäni tuo kertoo toisten koulutuksen ja ammattitaidon väheksymisestä.

 

 

Esimerkkinä työstäni haluan kertoa nyt vaikkapa niin perusperusasian kuin yhden pienen ohjatun toimintatuokion suunnittelun ja ohjaamisen. (Tämä ei nyt suoraan MamaBarballe, vaan haluan ihan yleisesti oikaista tuota monien mielessä olevaa käsitystä "puuhailusta" lasten kanssa. En tarkoita, että juuri tällä palstalla ihmiset ajattelisivat välttämättä näin, mutta monet tuntuvat ajattelevan.) Ulkopuolisen silmään tuo tuokio saattaa näyttää esimerkiksi "vain" retkeltä, keskusteluhetkeltä, maalaamiselta, musiikkihetkeltä tai muulta vastaavalta. Toimintaa suunniteltaessa ja toteuttaessa pk:n työntekijä kuitenkin esimerkiksi:

 

- huomioi Suomen valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman (Vasun) asettamat vaatimukset ja tavoitteet (Vasu on työntekijöitä velvoittava ja sitova hyvin laaja asiakirja, jonka ovat laatineet mm. Stakes, opetushallitus ja opetusministeriö muiden yhteistyötahojen kanssa), mm. sisällyttää toimintaan vaikkapa matemaattisen, luonnontieteellisen tai historiallis-yhteiskunnallisen orientaation asioita (tämä vain yksi pieni osa Vasun sisällöstä)

- huomioi oman kuntansa erillisen, oman Vasun painopisteet

- huomioi oman päiväkotinsa erillisen, oman Vasun erityispiirteet ja painotusalueet

- ottaa huomioon kyseiselle lapsiryhmälle laaditun Vasun painopisteet ja sisällöt

- ottaa huomioon jokaiselle lapselle laaditun henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman sopimukset ja tavoitteet

- huomioi tuokiolle osallistuvan lapsiryhmän kiinnostuksenkohteet, ikärakenteen ja kehitystason

- huomioi jokaisen lapsen yksilöllisesti ja suunnittelee sekä toteuttaa toiminnan niin, että se on mielekästä ja kehittävää niin juuri 1v täyttäneelle kuin yli 3-vuotiaallekin, vielä lapset yksilöinä huomioiden

- huomioi tuokiolle osallistuvien lasten sen hetkiset tunnetilat ja vireystason ja sopeuttaa oman toimintansa sekä tuokion kulun näitä vastaaviksi, eli soveltaa suunnitelmiaan tarpeen mukaan "lennossa" pitäen kuitenkin koko ajan tavoitteensa yms mielessä

- ajattelee toiminnan kulkua sekä yksilön että koko ryhmän näkökulmasta, huomioi siis yksilön ja ryhmänhallinnan

- yms yms, näitä pieniä asioita olisi vaikka kuinka. Ja tämä koski vain pientä osaa niistä asioista, joita ammattilainen huomioi yhden pienen hetken aikana. Pieniä hetkiä mahtuu 8 tunnin työpäivään paljon, ja niissä toimitaan huomioiden koko ajan kaikki mahdollinen koulutuksen ja työuran aikana saatu tieto.

 

Meni ehkä jo vähän OT, mutta ei kukaan äiti toimi (eikä osaakaan toimia) näin ollessaan lapsensa kanssa. Vaikka esimerkiksi netistä voi lukea kasvatuksesta, uhmaikäisen kanssa toimimisesta tai lapsen kehitysvaiheista todella paljon, jos vain kiinnostusta riittää (ja hyvä on, että apua/tukea/tietoa on nykyään helposti saatavilla), niin mielestäni on todellista toisten ammattitaidon aliarvioimista olettaa, että kuka tahansa toimistotyöntekijä/lakimies/insinööri/siivooja/lentokapteeni/kansanedustaja tietää samat asiat kuin ammattikasvattaja vain siksi, että on tullut äidiksi. Tällöinhän kenet tahansa voitaisiin palkata kasvattamaan vaikka sinunkin lapsiasi, koulutuksesta viis, kunhan oma lapsi olisi olemassa.

 

Ehkä nyt väsyneenä ja pitkän päivän jälkeen provosoiduin itsekin liikaa, mutta haluan myös oikaista virheellisiä käsityksiä siitä, että päiväkodeissa tai vaikkapa kerhoissa vain "puuhasteltaisiin" lasten kanssa.

Edited March 19, 2011 by Elinainen

[ingenjoor]

Siinä tutkija on kyllä ollut ihan hakoteillä, jos ei ole sosioekonomista asemaa eliminoinut muuttujana. Käsittääkseni se on sentään ihan normaali käytäntö, eihän niistä tuloksista voi silloin mitään päätellä. Tosin tutkimuksessa muistaakseni tutkittiin nykyäitien ikäisiä lapsia, jolloin maahanmuuttajia oli nykyistä vähemmän, mutta tällöinkin jos sosioekonomisen aseman vaikutusta ei ole huomioitu, koko tutkimus on ihan höpönlöpöä.

 

Harmi, että yksityisiä päiväkotejakin on niin valitettavan vähän ja ne tosi suosittuja. Siitä voi kuitenkin arvata, että kysyntää pienemmille ryhmille ja "paremmalle palvelulle" on.

 

Luin tuon tutkimuksen tulkinnan Osmo Soinivaaran kirjasta Sata-komitea, miksi asioista päättäminen on niin vaikeata. Voidaan myös kysyä, että jos kantaväestön lapset ovat hoidossa ja muut eivät, niin vaikka miten yritetään eliminoida sosioekonomiset seikat, niin ei kai voida saada muunlaisia tuloksia. Menestyminen periytyy joko geneettisesti tai ympäristön (kodin) vaikutuksesta. Yhtä kaikki se periytyy.

Samankaltainen tulkinta saadaan imetystutkimuksesta, jossa oli havaittu, että rintaruokinnalla lapsista tulee 5% älykkäämpiä. Hyvä! Harmi vaan, että kukaan ei ole kertonut samassa yhteydessä tutkimuksesta, missä havaittiin korkean koulutuksen korreloivan imetyshalukkuuden kanssa. Toisin sanoen, korkeasti koulutetut naiset haluavat imettää matalammin koulutettuja todennäköisemmin. Älykkyys siis periytyy joko geneettisesti, kodin ilmapiirin vaikutuksesta tai rintamaidon avulla. Valitse oikea vaihtoehto Valitsen rintamaidon

 

Nyt kun poika on mennyt hoitoon, niin olen miettinyt yksityistä päivähoitoa. Meillä kunnallinen PPH ja ollaan oltu tyytyväisiä. Haluan oikeasti antaa pojalle mahdollisuuksia toteuttaa itseään, saada pienemmät ryhmäkoot, laadukkaampia materiaaleja tai ruokaa tai seuraa jne. Monet yksityiset päiväkodit ovat täynnä. Onko yhteiskunnassa käymässä sama temppu päiväkotien kanssa kuin sairaanhoidon kanssa? Jos on varaa maksaa, niin ei halua mennä julkiselle puolelle hoidatettavaksi. Niin sanottu "parempi" väki haluaa antaa lapsilleen parempaa päivähoitoa ja näin taas voimistetaan yhteiskunnan hajaantumista. Samahan on käymässä koulujen kanssa. Kantaväestö haluaa lapsensa pois mamukouluista ja haluaa maksaa korkeampia asuntojen hintoja koulupiirien mukaan. Pätevämmät opet haluavat pois mamukouluista, jolloin kahtiajako vain voimistuu.

[ingenjoor]

Vaikka esimerkiksi netistä voi lukea kasvatuksesta, uhmaikäisen kanssa toimimisesta tai lapsen kehitysvaiheista todella paljon, jos vain kiinnostusta riittää (ja hyvä on, että apua/tukea/tietoa on nykyään helposti saatavilla), niin mielestäni on todellista toisten ammattitaidon aliarvioimista olettaa, että kuka tahansa toimistotyöntekijä/lakimies/insinööri/siivooja/lentokapteeni/kansanedustaja tietää samat asiat kuin ammattikasvattaja vain siksi, että on tullut äidiksi. Tällöinhän kenet tahansa voitaisiin palkata kasvattamaan vaikka sinunkin lapsiasi, koulutuksesta viis, kunhan oma lapsi olisi olemassa.

 

Ei kai ammattikasvattajuus takaa mitään hoidon lopputuloksesta? Meitä on niin moneen junaan ja saattaa olla, että subjektiivinen käsitys asiasta on ihan eri kuin tilanne oikeasti on. Mietittiin tässä kerran, että millainen on hyvä hoitaja lapselle? Onko se esim. juuri yliopistosta valmistunut lastentarhanope vai voisiko yhtä hyvä olla 12-lapsisen lestadiolaisperheen esikoinen?

Paino lienee yllä olevassa kappaleessa siinä, että kuka tahansa voisi olla yhtä pätevä. Toivottavasti siis alalle (kuin alalle) valikoituu paras mahdollinen porukka, eikä koulutusta vaille jää esim. kukaan "tosi hyvä lasten kanssa".

[Mamabarba]

Niin siis Elinainen, jos provosoidut minun kirjoituksesta, haluan vielä korostaa, että ymmärrän, mitä ajoit takaa, mutta sanavalintasi oli mielestäni huono. Koska se rinnasti äidin/vanhemman joksikin alimmaksi tumpeloksi. Tavallaan se on juurikin se, mistä en alkuperäisestä kirjoituksessasi pitänyt eli että aliarvioit äitien kykyä ymmärtää omaa lastaan. Haluan, että päiväkodin henkilökunta kunnioittaa minua äitinä ihan kuin lääkäritkin kunniottavat potilaitaan (tai niiden ainakin pitäisi).

 

Nimenomaanhan me äidit, jotka lapsemme päivittäinen sinne päiväkotiin tuomme, arvostamme päiväkodin henkilökunnan kasvatustyötä ja ammattitaitoa, emmehän muuten sinne lastamme toisi. Äitiys on hoivaa ja huolenpitoa, päivähoito on varhaiskasvatusta (ja tietysti lisäksi myös hoivaa ja huolenpitoa). Aivan kaksi eri asiaa. Ja kääntäen vaikka lastentarhanopettaja on varhaiskasvatuksen asiantuntija, kyseinen tutkinto ei silti yhtään pätevöitä äitiyteen. Äiti ei ole maallikko vaan äiti. En nyt osaa sitä sen paremmin sanoa kuin, että en missään nimessä ole pätevä antamaan lapselleni varhaiskasvatusta, mutta aivan varmasti pätevin hänen hoivaamisessaan ja huolenpidossaan.

 

Se, että olet lastentarhanopettaja, ei todennäköisesti muuta yhtään sitä seikkaa, että olet aivan yhtä hukassa kuin jokainen meistä, ellet jopa keskivertoa enemmän, hoitaessasi omaa vauvaasi. Mutta uskon kyllä, että ymmärrät ihan pian mitä tarkoitan. Ja aivan kuten kaikissa ammateissa, töihin palattuasi olet paljon viisaampi myös niissä tehtävissä. Äitiys on siitä hyvä homma, että lisäpätevöittää myös lakimiestä siinä missä insinööriä tai tilintarkastajaakin työssään: tuo pitkää pinnaa, kokonaisnäkemystä, kykyä tehtä montaa asiaa yhtä aikaa, kykyä ymmärtää erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita... sitähän työnantajien pitäisi lähinnä katsoa plussana ansioluettelossa, vai mitä mieltä olette?

[Mamabarba]

Luin tuon tutkimuksen tulkinnan Osmo Soinivaaran kirjasta Sata-komitea, miksi asioista päättäminen on niin vaikeata. Voidaan myös kysyä, että jos kantaväestön lapset ovat hoidossa ja muut eivät, niin vaikka miten yritetään eliminoida sosioekonomiset seikat, niin ei kai voida saada muunlaisia tuloksia. Menestyminen periytyy joko geneettisesti tai ympäristön (kodin) vaikutuksesta. Yhtä kaikki se periytyy.

Samankaltainen tulkinta saadaan imetystutkimuksesta, jossa oli havaittu, että rintaruokinnalla lapsista tulee 5% älykkäämpiä. Hyvä! Harmi vaan, että kukaan ei ole kertonut samassa yhteydessä tutkimuksesta, missä havaittiin korkean koulutuksen korreloivan imetyshalukkuuden kanssa. Toisin sanoen, korkeasti koulutetut naiset haluavat imettää matalammin koulutettuja todennäköisemmin. Älykkyys siis periytyy joko geneettisesti, kodin ilmapiirin vaikutuksesta tai rintamaidon avulla. Valitse oikea vaihtoehto Valitsen rintamaidon

 

Nyt kun poika on mennyt hoitoon, niin olen miettinyt yksityistä päivähoitoa. Meillä kunnallinen PPH ja ollaan oltu tyytyväisiä. Haluan oikeasti antaa pojalle mahdollisuuksia toteuttaa itseään, saada pienemmät ryhmäkoot, laadukkaampia materiaaleja tai ruokaa tai seuraa jne. Monet yksityiset päiväkodit ovat täynnä. Onko yhteiskunnassa käymässä sama temppu päiväkotien kanssa kuin sairaanhoidon kanssa? Jos on varaa maksaa, niin ei halua mennä julkiselle puolelle hoidatettavaksi. Niin sanottu "parempi" väki haluaa antaa lapsilleen parempaa päivähoitoa ja näin taas voimistetaan yhteiskunnan hajaantumista. Samahan on käymässä koulujen kanssa. Kantaväestö haluaa lapsensa pois mamukouluista ja haluaa maksaa korkeampia asuntojen hintoja koulupiirien mukaan. Pätevämmät opet haluavat pois mamukouluista, jolloin kahtiajako vain voimistuu.

 

Mutta olisi ihan oikeasti mielenkiintoista tietää, miten pärjää tulevassa elämässään esim. hyvintoimeentulevan perheen kotona hoidettu lapsi vs. päivähoidossa pienestä pitäen ollut lapsi. Mutta sittenhän on tietysti eroa hoitopaikoissakin. Täytyy todeta, että meistä tämänkin keskustelun aikuisistahan sen näkee, että mitään elinikäistä traumaa ei ole syntynyt kumpaankaan suuntaan kummassakaan ryhmässä. Joten voimme varmaan äitinä olla melko huoleti.

 

Mutta tuo eriytyminen, mistä puhuit, on varmasti arkipäivää ja liittyy tasan siihen, että kunnat eivät riittävästi panosta päivähoidon resursseihin ja ryhmäkokoihin. Tällä hetkellä tuntuu vaan, ettei yksityisiä päiväkoteja ole niin paljon kuin kysyntää olisi. Mistäköhän mahtaa johtua? Varmaan ainakin on omistajalleen aika sitovaa liiketoimintaa.

[Nadda]

Se, että olet lastentarhanopettaja, ei todennäköisesti muuta yhtään sitä seikkaa, että olet aivan yhtä hukassa kuin jokainen meistä, ellet jopa keskivertoa enemmän, hoitaessasi omaa vauvaasi. Mutta uskon kyllä, että ymmärrät ihan pian mitä tarkoitan. Ja aivan kuten kaikissa ammateissa, töihin palattuasi olet paljon viisaampi myös niissä tehtävissä. Äitiys on siitä hyvä homma, että lisäpätevöittää myös lakimiestä siinä missä insinööriä tai tilintarkastajaakin työssään: tuo pitkää pinnaa, kokonaisnäkemystä, kykyä tehtä montaa asiaa yhtä aikaa, kykyä ymmärtää erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita... sitähän työnantajien pitäisi lähinnä katsoa plussana ansioluettelossa, vai mitä mieltä olette?

 

Lihavointi omani ja siihen haluaisinkin puuttua. Aika ikävältä kuulostaa tämä, että henkilökohtaisesti epäilet Elinaisen olevan jotenkin keskivertoa enemmän hukassa oman lapsensa kanssa. Mihin perustat tämän lausahduksesi?

 

Ja sitten omasta puolestani voin kyllä sanoa, etten koe olevani työelämässä yhtään pätevämpi vain sen vuoksi, että olen äiti. Sen sijaan koen vieraantuneeni ammatillisesta työotteesta, kun olen ollut kotona vain lasten kanssa enkä ole toiminut ammattikasvattajana. Mua ärsyttää tällainen yleistäminen suuntaan tai toiseen, että äitiys on joku arvo ylitse muiden ja olemalla äiti saavutetaan sellaisia kykyjä tai ominaisuuksia, joita ei muuten voi saavuttaa tai jotka tekisivät ihmisestä jotenkin erinomaisemman. Ja sitten siihen toiseen suuntaan en pidä siitäkään, jos (koti-)äitejä pidetään aivottomina ja työelämään kykenemättöminä.

 

Kyllä, äitiys vaikuttaa ihmiseen jollakin tavalla, mutta ei se ole mikään meriitti työelämässä. Ei äitiys ole tuonut minulle pitkää pinnaa (pikemminkin lyhentänyt sitä entisestään), kokonaisvaltaisesti olen osannut ajatella asioita ennen äitiyttäkin (toki äitiys on tuonut yhden näkökulman lisää), monta asiaa yhtä aikaa olen osannut tehdä ennen lapsiakin jne. Kyllä ihmisen pitäisi - työelämässä ja muutenkin - osoittaa osaamisensa jotenkin muuten kuin olemalla äiti.

 

Siksi minusta on jännä, että näet Elinaisen kirjoitukset siitä näkökulmasta, että hän jotenkin aliarvostaisi äitiyttä tai äitejä. En usko, että hän ajattelee niin, koska onhan itsekin tulossa äidiksi. Sen sijaan teksteistäsi saa sen kuvan, että äitiys on jotain pyhää, jota ymmärtävät vain toiset supermammat ja johon ei saa puuttua, koska jokainen äiti on lapselleen paras. Jos tässä nyt lähdetään kilpailemaan siitä, kenellä on laajin katsantokanta, niin väitän, että nimenomaan äidillä, joka on myös kasvatusalan ammattilainen. Hänellä on se teoriatieto ja ammatillinen osaaminen plus oma äitiyden kokemuksensa. Pelkällä äidillä on vain äitiyden kokemus sekä itsenäisesti valikoiduista lähteistä hankittua tietoa lasten kehityksestä.

[MelleB]

Nadda Mitenkään Mamabarban ajatuksia sen syvemmin tuntematta luulisin, ettei tuolla lauseella ollut tarkoitus loukata. Mä ainakin ymmärsin tuon yleisen "tieto lisää tuskaa" -sanonnan mukaisesti. Eli kun Elinainen on alan ammattilainen, niin hän tietää paljon enemmän esim. erilaisista lastenkasvatusmetodeista kuin alan koulutusta saamaton äiti. Kun ei tietoa ole niin paljon tai se on valikoivasti haettua, niin on helppo olla varma mielipiteistään (ja tämän huomaa myös muissa yhteyksissä). Sitten kun tietoa on, niin voi olla hukassa paitsi tiedossa itsessään olevien ristiriitojen suhteen, myös teorian ja käytännön suhteen (eli kun kaikki ei mene niin kuin teoriassa tai toiveissa).

 

Äitiyden arvosta työelämässä olen sitä mieltä, että äitiys monien muiden kokemusten tavoin avartaa ihmisen näkökulmaa ja sen positiiviset vaikutukset voivat näkyä myös työelämässä riippuen alasta ja työtehtävistä. Esim. johtajat, joilla on jo lapsia yleensä helpommin ymmärtävät pienten lasten tuomat haasteet (ja ylipäänsä elämän tuomat haasteet) kuin pelkästään työlleen elävät ihmiset. Musta äitiys on vähän niin kuin ulkomailla eläminen: Vaatii sopeutumiskykyä uuteen elämäntilanteeseen, lisää ymmärrystä ennen kokemattomasta asiasta, vaatii peräänantamattomuutta eli pois ei pääse vaikeina hetkinä jne. Eivät välttämättä mitään meriittejä työelämässä mutta aika moni työnantaja arvostaa esimerkiksi sopeutumiskykyä ja peräänantamuutta. Ammattitaito on tietenkin se ratkaisevin tekijä työpaikalla, mutta kaikki mikä kasvattaa ihmistä ihmisenä (äitiys, vieraassa maassa asuminen, sairaus, jne.) on pelkkää plussaa.

 

Niin ja musta Mamabarba ei mitenkään tarkoittanut, että äitiys olisi arvo ylitse muiden. Vain yksi ihmistä kasvattava tekijä. Tällainen muuten on myös vanheneminen...nuorempana oli helppo olla jyrkkää mieltä jostain asiasta, mutta vanhemmiten osaa katsoa asioita jo monesta näkökulmasta ja yhtäkkiä onkin vaikea ottaa puolta suuntaan tai toiseen missään asiassa.

[Nadda]

^ Niin, voihan sen noinkin nähdä. Ehkä luen Mamabarban tekstejä edelleen provosoituneena siitä, että hän aiemmin piti kotona lapsiaan hoitavaa lastentarhanopettajaa (tai muuta alan ihmistä) omaa työtään tekevänä ja näin ollen rinnasti äitiyden ammattilaisuuteen.

Edited March 21, 2011 by Nadda