Sign in to follow this  
Followers 0
TrioHilpeät

Vauva tuli taloon...

26 posts in this topic

Niin siis vauvan tultua kauanko teillä on mennyt tähän alkushokkiin?

 

Taapero kun on "parhaassa" iässä ja tyhjää hyllyt, imee vauvan tutit likaisiksi, kiskoo pippelistä ja muuta mukavaa. Ei tosin aina... :girl_smile:

Toisinaan taas äitin pitäisi hakea ties mistä. Tällöin huutelee ihan nätisti.

 

Valoa tunnelin päähän etsin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoisen ja pienemmän välillä on noin 2,5 vuotta ikäeroa. Pahimmillaan tilanne oli ekat puoli vuotta. Sen jälkeen tilanne alkoi pikkuhiljaa helpottamaan... Tosin kun pienempi täytti vuoden ja siitä alkoi olla seuraa esikoiselle eri tavalla, tuntui tulevan myös jonkinlainen käännekohta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin oli ekat 7 kk kaiken näköstä sotaa esikoisen kanssa. Mutta nyt kun Nakke osaa istua ja liikkua niin siitä on tullut isoveljelle leikkikaveri. Tosin eipä se ihan kaikkee pysty vielä leikkimään.. Eli kyllä se tuntuu helpottavan kun aikaa kuluu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä alkushokkia kesti muutama kuukausi. Silloin lautaset lentelivät lattialle, itku ja huuto tuntui olevan jatkuvaa ja kaikki leikki loppui. Vaikka kaikki itku ja riehuminen oli rasittavaa, niin pahimmalta musta tuntui se, että esikoinen kadotti leikkimisen taidon tai halun.

 

Alkushokki helpotti siinä vaiheessa, kun mies jäi kesälomalle ja esikoinenkin sai enemmän huomiota. Lisäksi oli reissuja, sukujuhlia ym. kivaa. Kesäloman jälkeen ei enää palattu alun kaaokseen, mutta esikoisella oli jatkuva tarve saada olla itse vauva. Hän ei osannut enää pukea, käydä potalla jne. Sen sijaan häntä olisi pitänyt kantaa jatkuvasti ja hoitaa hoitopöydällä kuin pientä vauvaa.

 

Tilanne alkoi selkeästi helpottaa siinä vaiheessa, kun vauva oli 9 kuukautta. Silloin esikoinen alkoi hyväksyä uuden roolinsa isosiskona. Siihen asti hän oli puhutellut itseään pikkusiskona, kieltäytynyt hoitamasta vauvaa jne. Myös ulkomaailma, kaverit ym. alkoivat taas kiinnostaa ihan eri tavalla kuin pitään aikaan. Myös itse tekemisen halu alkoi palailla ja nyt ollaan saatu pottatreenitkin taas käyntiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkohan meidän Sälli alkanut valmistautua vauva tuloon, kun leikkii usein itkevänsä niinkuin vauva? Hän myös potkii ajoittain tahallaan mun mahaa ja toteaa "Potkii Paapoa (vauvan tekonimi)".

 

Olisikohan se tajunnut aloittaa protestoinnin jo ennen koko vauvan syntymää?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kauhulla mietin seuraavia kuukausia... olen jo nyt henkisesti hajalla, kun esikoinen riehuu ihan tolkuttomasti. Tosin osittain oma oloni johtunee hormoneista.

 

Tilanne on siis se, että meillä on esikoinen 2,5vuotias ja uhma on tuttua kyllä jo viimeisen puolen vuoden ajalta. Vauva syntyi vajaa viikko sitten ja on nyt neljättä päivää kotona. Esikoiselle puhuttiin vauvan tulosta etukäteen ja kerrottiin melko realistisesti, mitä vauvan tulo tarkoittaa. Kun esikoinen kävi vauvaa katsomassa sairaalassa, annoimme mahdollisuuden pitää vauvaa sylissään, mutta muuten esikoinen sai olla vaan äidin sylissä ja sai vain äidin ja isän huomion.

 

Esikoinen oli jopa innoissaan vauvan tulosta kotiin, kun pääsimme sairaalasta ja käy nyt sanomassa vauvalle, ettei ole mitään hätää, kun vauva itkee. Esikoinen mielellään auttaa myös kotiaskareissa ja järjesteli kanssani vauvan vaatteita laatikkoon sekä on mukana, kun vauvalle vaihdetaan vaippaa ja hoidetaan muuta. Hän seuraa kiltisti vierestä ja silittelee vauvaa tai suukottelee. Tykkää viedä likaisen vaipan roskiin ja muutenkin yrittää auttaa. Hän siis suhtautuu vauvaan hienosti. Muutama harmillinen hetki on ollut, kun äiti onkin imettänyt juuri, kun esikoinen olisi halunnut leikkiä äidin kanssa. Olen kuitenkin onnistunut imettäessä esimerkiksi ottamaan myös esikoisen syliin ja olemme katsoneet lastenohjelmia yhdessä tai esikoinen on tehnyt minulle leikisti ruokaa ja olen pystynyt näin osallistumaan hänen leikkiinsä.

 

Vaippojen suhteen on esikoisella taantuma, mutta emme pidä sitä ongelmallisena. Hän tekee nyt hetkittäin pissat vaippaan eikä halua pitää lainkaan pikkuhousuja, toistaiseksi siis ihan ok reaktio. Mutta... ongelmana on nukkumaanmeno niin päivällä kuin illallakin. Päiväunille ei suostu menemään, vaikka olisi kuinka väsynyt ja kun ei saada mitenkään nukkumaan, niin koko loppupäivä on sitä, että esikoinen saa vähän väliä ihme raivareita milloin mistäkin arkisista asioista esim. sukkien laittamisesta jalkaan ulos mennessä tai siitä, että äiti laittaa legon väärään paikkaan rakennettaessa. Ja raivarit ovat ihan suunnatonta huutoa ja riehumista lattialla. Jos yrittää ottaa syliin, niin raapii niin isää kuin äitiäkin. Ja sitten illalla alkaa väsyä normaalia aikaisemmin, mutta nukutukseen menee normaalin puolen tunnin sijaan kolmekin tuntia. Hampaiden pesun kanssa taistellaan, yöpuvun pukemisen kanssa taistellaan, sitten halutaan juoda vettä ja lukea vielä yksi satu, halutaan valot päälle ja valot pois, halutaan nukkua lattialla ja halutaan, että nostetaan takaisin sänkyyn. Kun lopulta nukkuu, niin nukkuu tietenkin pitempään kuin normaalisti (2tuntia) ja päivärutiinit taas ihan hukassa. Aamulla hommat hoituu melko hyvin ja sitten taas siihen päiväunihetkeen asti.

 

Isä on ulkoillut ja käynyt HopLopissa ja itsekin ehdotin, että olisin käynyt kaupassa esikoisen kanssa ihan kahdestaan. Ei halunnut lähteä. Tehtiin retki (eväineen kaikkineen) olohuoneeseen ja on askarreltu ja kaikkea sellaista erityistä, mitä muutenkin viikottain tehdään.

 

Toki aikaa on kulunut vain näin vähän aikaa, mutta kauhulla mietin, että kuinka kauan tätä jatkuu. Nyt asian kestää, kun meitä on kaksi aikuista hoitamassa kahta lasta, mutta entä sitten, kun mies palaa töihin ja arki oikeasti alkaa. Esikoinen lisäksi kiukuttelee nyt siitä, kun ei pääse päiväkotiin. Kun parin viikon päästä taas pääsee sinne, niin alkakohan sitten kiukutella, että kun joutuu menemään.

 

No, tulihan helpostusta oloon, kun vähän avautui. Ehkä se tästä... onhan sitä muutkin selvinneet, pahemmistakin tilanteista. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilla viela mennaan aalloittain. Nyt on taas huono hetki ja veikan varpaille astutaan ja tonitaan seisomasta alas ym.

 

Nukuttamiseen en osaa sanoa muuta kuin etta meilla on nukutettu valilla autoon jos ei ole muuten onnistunut. Pieni jouluvalokierros iltaisella tekee ihmeita. On se kuitenkin harmittomampi kuin kolmen tunnin krana.

 

Tai karryilla. Sitten vaan nostetaan omaan sankyyn. Harvoin sama meno meilla ainakaan jatkuu.

 

 

KAIKKI KEINOT ON SALLITTUJA. Hyvin vahan aikaa sita kriisia kuitenkaan jatkuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisinkohan laajentaa tätä keskustelua vähän siihen suuntaan, mikä yleensäkin mietityttää siinä tilanteessa, kun toinen lapsi on syntymässä... (Jos tällainen keskustelu on jo jossain, vinkatkaa.)

 

Mä olen miettinyt esimerkiksi sitä, onko parasta pitää kaikki rutiinit esikoisella mahdollisimman samoina vauvan tullessa kotiin. Lähinnä pohdituttaa se, että kun esikoinen on pari päivää viikossa päivähoidossa, onko viisasta pitää häntä pelkästään kotona vaikkapa muutama viikko vauvan syntymän jälkeen vai pitää kiinni normaalista hoitorytmistä?

 

Oletteko varanneet esikoiselle jotain lahjaa tms., kun hän tulee ensimmäisen kerran katsomaan vauvaa osastolle? Mitenkäs sukulaisia ja muita vieraita pitäisi ohjeistaa huomioimaan esikoista?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon miettinyt että jos ostettaisiin nukke esikoiselle ja imettäisi vaikka samalla sitä kun mä imetän vauvaa ja vaihtaisi vaippoja..Nyt kun on meneillään vaihe että nallet ja muut saa paljon haleja osakseen niin voisi onnistuakin.Ehkä me haetaan se sitten vauvan synnyttyä kaupasta tai sitten joku olemassa olevista nalleista,leluista saa kelvata.Ikää esikolla siis 1v 4-5kk kun vauva syntyy.

 

Mua on ahdistanut todella paljon se että jääkö esikko ihan sivuun kun vauva tulee,se on mun painajainen.Ja kuinka mustasukkainen on..meillä kun on uhma alkanut niin pelkään sitä että kuinka pahaksi se menee vauvan saapuessa.

 

Esikko on kotona joten päiväkotiasiaan en ota kantaa.Rutiinit pyrin pitämään esikoisen mukaan että on se sama turvallinen päivärunko ja uskon että vauvakin siihen mukautuu ajan kanssa.

 

Mä aion sanoa vierailijoille että ensin huomataan esikoinen ja vasta sitten "vahingossa" vauva.Muuten ei oo mitään asiaa meille.Vaikka esikko on pieni vielä niin kyllä se ihmettelee jos vieraita tulee ja kävelee ohi tyyliin suoraan vauvan luo eikä huomaa häntä enään.Eli pitää olla se 5-10min aikaa esikon kanssa ennenkuin syöksytään vauvan luokse.

 

Mä pyrin pitämään siitä kiinni että niin iskä kuin minäkin saadaan päivittäin kahden keskeistä aikaa esikon kanssa ja otan esikon mahdollisimman paljon mukaan kaikkeen touhuun vaikka siitä tulis sotkua kuinka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viviz, paljon samanlaisia ajatuksia kuin mulla. Mä olen päivärutiinin suhteen ajatellut samoin, että kun meillä on pojan kanssa aika tarkka päivärytmi niin sama jatkuu ja vauva menee siinä ohessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä meillä ainakin älysi vieraat ihan sanomattakin huomioida esikoista, ja mitä muutakaan ne olisi tehneet kun esikoinen koko ajan höpötti ja jutteli niille ja vauva vaan nukkui jossain kopassa. Tietty jos vauva kädessä menee ovea avaamaan, niin ei ihme jos vieraat huomioi sitten sitä vauvaa, mutta meillä vauva oli yleensä nukkumassa jossain muualla kuin eteisessä, ja vaikka olisi ollut hereillä niin silti jossain toisessa huoneessa, esikoinen taas ryntäsi ovikellon soidessa eteiseen. En kokenut tarvetta keneltäkään erikseen vaatia esikoisen huomioimista, ihan normaali äly on löytynyt kaikilta meillä vierailleilta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kriisasin tätä asiaa ihan kamalasti myös etukäteen. Jotenkin minä kärsin ihan kamalan huonosta omatunnosta ja surin esikoisen puolesta kilpailijan tuloa. Onneksi aika turhaan. Esikoinen on kyllä ottanut vauvan vastaan jotenkin tosi luontevasti, kuten lapsi vaan voi asian ottaa. Me puhuttiin kyllä tosi paljon vauvasta etukäteen, olisko sitä ollut apua. Toki pientä mököttämistä ja mielenosoitusta välillä on ollut, mutta tosi pientä sellaista. Esikoinen on mitä parhaimmassa uhmaiässä, ja vääntöä käydään joka asiasta, mutta vauvaan nämä ei ole kohdistuneet, eikä mun mielestä vauvaan liity kiukuttelut muutenkaan (vaan ennen kaikkea kaurapuuroon, pukemisiin ja kieltoihin).

 

Ja ihan sama juttu kun Chimellilla, vilkasta kaksivuotiasta on aika hankala olla huomioimatta. Kyllä meidänkin suku ja kaverit on osanneet ottaa ihan hyvin huomioon molemmat tasapuolisesti.

 

Muoks. Niin, ja meillä siis ikäeroa 2 v ja 3 kk.

Edited by Allu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän suvussa se ei ole mikään itsestäänselvyys että tajuaisivat huomioida esikoista ensin joten siksi toin sen esiin.Jo esikon kohdalla olivat menossa riipimään nukkuvaa vauvaa boksistaan syliin pällisteltäväksi kysymättä lupia tai muitakaan.Mun on teroitettava luultavasti monta kertaa vielä samaa asiaa että menee perille asti.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän Esikko näyttää tällähetkellä kriiseilevän eniten tähän asti vauvan takia. Aamupäivisin, kun ollaan kolmestaan kotona, ei oikein innostu leikkimäänkään enää. Ajattelin jo, että Esikoisen on oltava sairas, kun on niin erikoista käytöstä, mutta näyttää jollain muullakin olleen samanlaista. Vauva, kun nykyään alkaa olla enemmän jo hereilläkin, juurikin aamupäivisin. Iltapäivästä ei kauaa keretäkään Esikon päikkäreiden jälkeen olla kolmestaan, ennen kun Mies tulee töistä.

Vauvasta Esikoinen on tykännyt kokoajan paljon, ei ole yrittänyt satuttaa, halaa vaan ja haluaa pitää sylissä. Esikko itse välillä leikkii vauvaa, sanoo olevansa "Velivauveli", itkee niinkuin vauva ja pyörii lattialla ja nostelee päätään mahallaan :).

Kyllähän se välillä tuntuu itsestä pahalle, kun Esikko jää väkiselläkin vähemmälle huomiolle, kun ennen ja kun hän hakee huomiota sitten tuhmailemalla, niin sitten häntä joutuu komentamaan..Onneksi Esikolla ei vielä ole kuitenkaan uhma päällä, ainakaan kovin paljoa :). No, jospa se tästä pikkuhiljaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaikki on mennyt toistaiseksi paremmin kuin hyvin. luulen, että meidän paha taistelu on vielä edessä. Pahin toistaiseksi ollut uhma on ollut viime kesänä tytön ollessa 1v9kk ja silloin itki ehkä vanhemmat enemmän kuin lapsi, että minkä hirviön olivat luoneet.

 

Esikoinen, eli Saaga, oli toisen, Kaarlon, syntyessä 2v2kk. Pelkäsin eniten just sitä millaista arjesta tulee, miten esikoinen reagoi päiväkodista poisjäämiseen. Mutta tosiaan, meidän esikoinen on koko ajan ollut todella omatoiminen ja vaikka päiväkodissa meni paremmin kuin hyvin, vielä paremmin menee kotona. Siirtymä oli vähän rauhaton, mutta parin viikon jälkeen rauhoittui ja leikki ja olo kotona normalisoitui. Joululomalla (kun K syntyi siis 19.12) Saaga oppi päiväkuivaksi, käymään omatoimisesti huomauttamatta potalla ja pöntöllä. Tyttö on jo kauan pukenut itse, syönyt itse jne. Niimpä kun tuo on ihan nokkela, ymmärtää ohjeita, on asit luistaneet paremmin kuin hyvin. Aluksi vastasyntyneet nukkuu tosi paljon, ne huonosti nukkuvatkin, niimpä esikoiselle jäi paljon aikaa. Päiväsaikaan Saaga ei tuntunut edes muistavan että meillä on vauva ja iltasella isi tekee vaikka mitä kivaa Saagan kanssa. Tai siis vaikka lumihommia, potkukelkkaretkiä, uimareissuja jne.. Kaarlosta S. pitää, mutta K. lienee vähän tylsä kun vaan on. Toki välillä tarttee ns. turhaan apua vaikka pukemisessa, mutta miksipä en auttaisi. Varaan lähtöihin rutkasti aikaa ja hoidan ensin itseni valmiiksi. Harmittavan usein meillä kyllä katsotaan keittiön pöydästä muumeja, esim aamiaisella, kerkeän syödä, laittaa päiväkuntoon itseni, vaatteet valmiiksi pesueelle jne. ja tyttö syö puuroaan.

 

Kaarlo kulkee meidän rytmin mukana. Mä imetän tietty silloin kun vauva tarttee, mutta esim tänään oli kiire avoimeen kerhoon niin imetin niin kauan kuin kerkesin ja jatkoin sitten kerholla. Liekö syy oma rennompi ote vai sopeutuvaisempi vauva, mutta nyt tää on selvästi vähemmän vaativa tapauskin. Nukkuu hyvin ja syö kohtuu hyvin. Viihtyy kun kotona on menoa ja meininkiä, ei tartte silleen vauvaa viihdyttää.

 

Mietin myös aikoinaan hommatako tuplarattaat, en hommannut. Loistava kulkuvälinen nyt talvella on pulkka, jonka vetää todella kepeästi vaunuja työntäessä. Tuppurakelissä seisomalauta olis turha, katsotaan sitä sitten keväämmällä.

 

Saagan arkirytmi on seuraava ja meidän 2kk siinä sitten suluissa

 

klo 8 herätys (molemmat herää, ehkä vauva nukkuu vähän pidempään jos nukkuu)

-> aamiainen (imetystä ja seurustelua sitterissä)

klo 9-10-> puistoon/kerhoon/kylään/kotihommia/leikkiä (n.klo 10 riippuen hommasta päiväunille vaunuihin ulos)

klo 12 lounas

klo 12.30 päiväunille (klo 13 herää, imetystä seurustelua)

klo 14-15 välipala (klo 14-15 pikku-unet)

leikkiä (imetystä ja seurustelua)

17.00 päivällinen (n.klo 17.30-20 unet)

19.30 iltapala+kylpy

20.30 nukkumaan (seurustelua ja imetystä 20.30-> n.klo 22 yöunille)

 

ihan sujuu, ei ongelmaa. Nyt kun pienempi on tupannut ottamaan rintaraivareita, on jotkin tilanteet vaikeampia, mutta nekin sujuu. Esikoinenkin välillä protestoi päiväunista, mutta oon päättänyt, että niistä en tingi, välillä osuu noiden unet päällekkäin ja silloin mä rentoudun.

 

Esikoisen vauva-aikana uuvuin, töihinpaluu oli parasta mitä eteen tuli, nyt tunnelma on toistaiseksi ihan erilainen. pärjäänkin kotona :girl_dance: ei olis moni uskonut.. (tein tänään jopa kiisseliä välipalaksi, jestas mikä kodinhengetär!) :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puhutaanko vanhempien sisarusten vai vanhempien alkushokista? =D

 

Eipä siinä mitään shokkia ollut kun kakkonen syntyi, eikä silloinkaan kun kolmonen syntyi. Vauvat on kaikki syöneet, nukkuneet ja kakkineet niin kuin pitääkin. Väsymystä on ollut ekat 2kk joka raskauden jälkeen.

 

Nyt vasta kun kakkonen on 2,5v ja kolmonen 1,5v ja esikolla on ihana 8v esimurkkuikä, voi sanoa että vituttaa. ja rankasti. Muksut ovat juu ihania, mutta ymmärrän täysin myös sen kun ihmiset sanovat ''on ne ihania kunhan ne ei oo omia''.... :D

 

Pienet tuhoavat kaiken, repivät kaiken, vievät kaiken ajan ja energian. Ne osaavat tehdä myös yhteistyötä. ainakin kun päättävät tyhjentää kaikki haarukat lattialle, tai inventoida vaatekaappinsa. Niitä saa jatkuvasti hakea pois vessasta, tiskikoneesta, kaapeista jne....

 

Eli ei siinä mitään kun syntyivät, mutta nyt syövät mut elävältä ja tuskin tää paljoa helpottaa ennen kuin muuttavat pois kotoa,...

 

Ja jos lasten kannalta ajatellaan.... eivätpä ne ole mustasukkaisia pikkusisaresta olleet. esikko oli jo sen verran vanhempi, ja vauva ei vienyt äidin kaikkea aikaa, koska oli helppo. esikko oli myös päiväkodissa ja sai siellä aikusiten huomiota myös. itsestä tuntuu ettei ole aikaa tarpeeksi kaikille.

 

kakkonen taas oli 10kk kun kolmonen syntyi. eli ei osannut hänkään olla mustis. nyt pienet tappelevat sujuvasti joka tavarasta ja asiasta, myös vanhempien sylistä ja huomiosta. toisaalta osaavat myös pelata yhteen loistavasti kun on tarve.

Edited by flaming

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen oli 1v 4,5kk kun kuopus syntyi. Mitään mustasukkaisuutta ei ollut, todella voimakas hoivavietti veljeä kohtaan kylläkin. :girl_sigh: Ainoa joka aiheutti päänvaivaa oli kuopuksen yölliset nälkäitkut, kun esikoisella kesti pitkään tottua siihen että veli itkee yöllä eikä mitään varsinaista hätää ole (esikko sai jo sairaalassa kauhean kohtauksen, kun veli alkoikin yhtäkkiä itkemään).

 

Kuopuksen syntymän jälkeen kaikki sukulaiset huomioi esikoista tosi hyvin, mun mielestä ehkä jopa liikaakin. Pojalla oli just 1v-synttärit ja tuntui, että esikoinen sai enemmän lahjoja mitä synttärisankari itse. Joo, eihän vuosikas vielä lahjojen päälle ymmärrä mutta mun mielestä "ostetaan esikoisellekin lahjoja ettei pahoita mieltään" on väärä tapa ajatella - pakkohan sitä jakamista on opetella ja ymmärrettävä ettei aina voi itse saada vaikka toinen saakin (ja tällä tarkoitan just synttäreitä jne.).

Tuntuu, että aina kun meillä käy vieraita tai me käydään jossain niin esikoinen saa kamalasti enemmän huomiota kuin kuopus ja mua jo valmiiksi stressaa jatkuuko tää meininki samanlaisena, kun kuopukselle tulee ikää lisää ja se alkaa ymmärtämään.

 

Esikoinen on 2v 5kk ja kuopus 1v ja tuntuu, että ne ongelmat on alkanu vasta nyt. :rolleyes: Jatkuvaa pikkuveljen kiusaamista, mustasukkaisuutta (jos esim. kuopus istuu mun sylissä niin esikoisen on just sillä hetkellä päästävä mun syliin myöskin ja pikkuveljen pitäis mennä lattialle tms.) ja vaikeutta leikkiä yhdessä samoilla leluilla. Voi tietty olla ihan ikäänkin kuuluvaa ja suurimman osan ajasta lapset käyttäytyy toistensa kanssa hyvin.

Edited by Edwina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuopuksen syntymän jälkeen kaikki sukulaiset huomioi esikoista tosi hyvin, mun mielestä ehkä jopa liikaakin. Pojalla oli just 1v-synttärit ja tuntui, että esikoinen sai enemmän lahjoja mitä synttärisankari itse. Joo, eihän vuosikas vielä lahjojen päälle ymmärrä mutta mun mielestä "ostetaan esikoisellekin lahjoja ettei pahoita mieltään" on väärä tapa ajatella - pakkohan sitä jakamista on opetella ja ymmärrettävä ettei aina voi itse saada vaikka toinen saakin (ja tällä tarkoitan just synttäreitä jne.).

Minustakaan esikoista ei tarvitse niin kauheasti lahjoa toisen synttäreillä. Pienempi kun on vasta 1 v. niin ei osaa edes kunnolla avata omia lahjojaan, joten esikoinen saa kivasti osallistua lahjojen avaamiseen ja leluillakin voi sitten yhdessä leikkiä.

 

Meillä pienemmän 1-v.-synttäreillä esikoinen sai joitain lahjoja itsekin, mutta ei niitäkään oikeastaan tuotu sen takia, ettei se pahoittaisi mieltään, vaan yksi oli antamatta jäänyt joululahja ja toinen tuli etäisemmiltä sukulaisilta, jotka eivät esikoisen edellisillä synttäreillä päässeet käymään, joten ajattelivat että reilua tuoda lahja nyt :P Mummu toi kyllä sitten jotain ponnareita ja jonkun kassin, joiden syytä en tiedä, mutta ei niitä oltu paketoitu, joten ehkä niitä ei ihan synttärilahjan korvikkeeksikaan oltu tarkoitettu, mummulla vaan on tapana antaa tavaroita joskus ihan muuten vaankin. Oma lukunsa on sitten isomummu, joka oli synttärikorttiinkin kirjoittanut esikoisen nimen - ilmeisesti siksi kun ei muistanut pienemmän nimeä (joulunakin pikkusiskon isomummulta saamassa paketissa oli vain toinen nimi väärin kirjoitettuna) :rolleyes: Sen tuomista lahjoista en myöskään päässyt selville kenelle ne oli, kun olin kattamassa pöytää, mutta eipä sillä niin väliä. Esikoisen mielestä kuitenkin omat ja pikkusiskon lahjat oli ihan yhtä kivoja, eli ei varsinaisesti olisi kaivannut omia lahjoja.

 

Meilläkin isompi saa ehkä enemmän huomiota sukulaisilta ym., mutta se nyt minusta johtuu vain siitä, että pikkusisko on niin pieni. Se vieläkin vierastaa vähän, aiemmin enemmän, sen kanssa ei ole kovin paljon mitään järkevää tekemistä, ja lisäksi se nukkuu pitkät päiväunet joiden aikana esikoinen saa kaiken huomion. Kyllä pienempääkin silti yritetään ottaa mukaan ja tehdä jotain senkin kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voin tässä omasta puolestani päivitellä kuulumisia, että nyt 1v/3v tilanne on huomattavasti rauhoittunut. Kuvailisin normaaliksi sisarusten kanssakäymiseksi. Sisko tuuppii vain jos on väsynyt tai nälkäinen ja veikka taas on oppinut tukistamaan siskoaan ym kivaa jäynää...

 

Tuon alun kriisin jälkeen pahimmat hetket oli tuossa kun meillä opittiin konttaamaan ja sitten uudestaan kävelemään. Mutta nopeasti nuo oppivat toisensa huomaamaan. Nyt siis elän ihan unelma-aikaa. :)

 

Lahjojen kanssa olen opettanut että kaikki on yhteistä. Eli leluilla leikitään yhdessä. Tosin synttärisankari saa valita millä lelulla haluaa aloittaa leikkimisen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä aihe tämä! Meillä ikäero 2v 4kk ja vauva nyt 4 kk, oppinut kääntymään ja on kovasti liikkeelle lähdössä. Johtuneeko siitä, mutta tuntuu että on käsillä uusi mustasukkaisuuden aalto vauvaa kohtaan. Vauva on elämänsä aikana osakseen monenlaista läpsimistä, kynsimistä, pari tosi kovaa puraisua ja pari potkuakin (onneksi oon ollut välissä) - nuo aina ihan yhtäkkiä, ensin rauhassa silitelty/pussailtu/halailtu ja kun oma yliaktiivinen keskittyminen rauhoittuu, läpsäisy käy. Tilanne ehti olla jo ehkä 1,5kk parempana ja jätin jo vauvaa hetkeksi esikoisen lähelle lattiallekin kun kävin keittiön puolella, mutta nyt taas tilanne pahentunut ja pitää olla jatkuva tarttumisvalmius. Liittyy erityisesti imetykseen, ja vauva syö melko tiheään eikä millään huoli pulloa. Ollaan kyllä koetettu huomioida paljon esikoista ja koko ajan kehua hyviä isosiskotekoja jne. Hän on vauhdikas lapsi ja temperamenttiakin on. Välillä tuntuu vain itsestä näännyttävältä, kun seassa on sitten kunnon annos uhmaa ja ikuisesti jatkuvat pottatreenit ja nukahtamisvaikeudet ja ja ja. Ihania lapsia, ei siinä mitään, mutta eikö äitiyspakkauksen mukana vois tulla myös joku hermojatke äitille. Paketti varahermoja tai jotain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^tuo kuvaus kuulostaa kyllä kamalalta noin luettuna... On siis ollut tosi ihana isosisko noin pääsääntöisesti, haluaa auttaa kaikessa, tuo vaippoja, auttaa kylvetyksessä, on nyt syöttänyt sosetta... Silittää ja hoivaa pikkusiskoa ja hyssyttelee jos tätä itkettää. Noita satutuksia on tullut yhteensä ehkä kymmenen-kaksitoista, ja just tuollain tosi yllättäen vaikka oltaisiin tosi tarkkoina ja koko ajan välissä niin kuin ollaan oltu (tilanteissa vauva on tainnut aina ollakin sylissä, eli tosi salamannopeasti tapahtuu). Esikoinen on ihana ja energinen ja valoisa lapsi, mutta ottaa Se kyllä itsellä koville koettaa selvitä noista tilanteista. Koitin just lukea Cacciatoren neuvoja. Ei niitä esikoisen tunteita jotenkin edes ehdi nähdä, kun kaikki näyttäisi olevan hyvin - yhtäkkiäkö siellä sisällä tuleekin kiukun tai mustasukkaisuuden vyöry? Kirjasta ollaan luettu lapsen kans noita juttuja, ja kyllä tyttö itsekin taitaa tilanteen tajuta, mutta sen satuttamisen suhteen on vielä jotenkin "sokea".

Edited by Blixen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kellään kolemuksia isommasta ikäerosta? Me toivotaan sellaista vähintään 4.5v että esikoisella olis jo jotain älliä päässä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ikäeroa 4v8kk. Vauva on nyt 4kk. Alku meni hyvin, mutta nyt isoveli on taantunut jonnekin pikkupoika-asteelle. Pikkusiskolle on kiva ja rakastava, mutta meille vanhemmille raivoaa kaikesta. Pienestäkin asiasta menee kuppi nurin ja sitten huudetaan, paiskotaan tavaroita ja koitetaan lyödä. Tämän lisäksi vessavahinkoja sattuu päivittäin. Toivottavasti tilanne alkaisi pian normalisoitumaan. Tuppaa ottamaan vähän hermoon välillä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0