Miten selvitellä eritempperamenttisten lasten leikkejä?

[TrioHilpeät]

Meillä esikoinen on varsinainen pikku pomo. Herttainen toisinaan, mutta tahtovainen myös. Parhaani olen yrittänyt kasvattaa ja pitää aisoissa, eikä meillä omasta mielestäni ole mikään hirviö kotona.

Nyt sitten meillä oli vieraita ja 3kk nuoremman taaperon kanssa oli tönimistä, vaatteista repimistä (jos ei homma sujunut halutulla tavalla) , tavaroiden kädestä viemistä ym.

 

 Eikö tämä kuitenkin kuulu tähän ikään vai onko vain meidän lapsi tempperamenttinen tuittupää? Miten olette tällaiset tilanteet hoidelleet?

Edited July 22, 2013 by TrioHilpeät

[Nadda]

Ensinnäkin pöyristyin kaverisin käytöksestä. Ei aikuinen nyt saa mennä lasta tönäisemään kumoon! Sehän se vasta antaakin lapselle kuvan, että tällainen toiminta on ok. Kuulostaa muutenkin siltä, että kaverisi haluaisi pitää oman lapsensa pumpulissa eikä osaa hoitaa lastenvälisiä konflikteja oikealla tavalla.

 

Kuvaamasi kaltainen käytös on enemmän ja vähemmän lapsille luonnollista. Eniten käytöksen tasoittumiseen auttaa aika, kun lapsi oppii ymmärtämään muita toimintatapoja. Aikuisen pitää kuitenkin olla ohjaamassa lapsen kehitystä oikeaan suuntaan eli kaikenlainen väkivaltainen käytös pitää kitkeä ja toiselta opetellaan pyytämään anteeksi. Kaksivuotiaalta tai pienemmältä on turha aitoa anteeksipyyntöä odottaa, mutta tällöin aikuinen voi kädestä pitäen näyttää kuinka anteeksi pyytäminen tapahtuu ja lapselle jää tästä kokemus, ettei asiaa paineta vain villaisella. Teolla on siis syy ja seuraus eikä kellekään saa aiheuttaa pahaa mieltä.

 

Lapsilla on myös temperamenttieroja niin kuin itsekin mainitset. Toiset lapset tarttuvat herkästi lähimpään esineeseen ja mojauttavat sillä tai muuten läimivät toista. Harvassa taitaa kuitenkin olla ne lapset, jotka eivät tällaisen toimintaan hyvin pian lähtisi mukaan, vaikka olisivatkin rauhallisempia luonteeltaan. Ainakin meillä sisarusten riidellessä toinen mojauttaa hyvin pian takaisin, jos toinen ensin erehtyy väkivaltaa käyttämään. Tässkin kuitenkin aikuisen pitää jaksaa kerta toisensa jälkeen opastaa, mikä on oikea tapa toimia.

 

Mitä taas oman kodin lelujen jakamiseen tulee, niin minä olen omille lapsilleni selittänyt, että vierailulle tullut lapsi saa myös leikkiä leluilla. Jonkinlaisen etuoikeuden omiin leluihin olen kuitenkin säilyttänyt eli lempipupua ei saa ottaa, jos toinen ei halua eikä vieras saa myöskään kaikkia leluja omia. Kaksivuotiaalta ei voi kuitenkaan edellyttää, että lapsi saisi itse päättää, mitkä leluista antaa toiselle. Meillä onkin sääntö, että kaikki lelut ovat kaikille - tietyin ehdoin.

[Maro]

Apua mikä kaveri. Mä olisin varmaan vetänyt tän kaverin kanssa kumoon. Ihan asiatonta käytöstä aikuiselta.

 

Meillä neiti jakaa pienen selittelyn jälkeen leluja ja jos on jotain mitä ei tahdo antaa(tärkeimmät lelut) niin ne otetaan pois siksi aikaa kun on vieraita. Meillä ei tönitä, lyödä taikka potkita muita lapsia. Meillä neiti on todella temperamenttinen ja vimmatusti laittaa vastaan mutta fyysinen koskemattomuus on kaikilla ja siitä ei lipsuta vaikka mikä olisi. Tietty iskua tulee mutta neidin kohteena olen vain minä, jäähylle tosin siitäkin mennään. Olen todennut että kun muistutan neitosta kivusta niin hän osaa usein sen yhdistääkin. Esim. Yksi päivä hän kaatui ja satutti jalkansa. Samana päivänä hän löi minua kun turhautui. Tyttö kävi jäähyllä ja sen jälkeen selitin hänelle miten se lyöminen sattuu ja otin vertailuksi tämän kaatumisen ja sekin sattui. Hän sitten osasi ja osaa toisinaan yhdistää kivun kipuun mutta välillä ei. Uskon kuitenkin että ajan ja ymmärryksen kasvun myötä hän tajuaa että muutkin tuntee sitä kipua ja sitä ei saa aiheuttaa kelleen.

[Rozie]

Ei kyllä tarvitsisi meille enää sellaisen "kaverin" tulla, joka pientä lasta tönii.

 

Myös Sälli (2v8kk) osaa välillä olla tuittupää, vaikka yleensä hyvin kiltisti leluja jakaa ja toisten kanssa leikkii. Konfliktitilanteissa yleensä seuraan pienen hetken, miten tilanne etenee, sillä hän on kuitenkin jo oppinut oikeita toimintatapoja (esim. kädestä ei lelua viedä, anteeksipyyntö) ja jos näyttää siltä, että mennään väärään suuntaan, menen ohjaamaan oikeampaan.

 

Yleisesti ottaen meillä säännöt ovat selkeät. Väkivaltaa ei hyväksytä, mutta kiukun saa ilmaista. Kaikki (esillä olevat) lelut on myös vieraiden käytössä, mutta toisen kädestä/leikistä ei leluja saa viedä. Leluissa käytetään tarvittaessa myös vuoroja, eli koko aikaa ei voi samalla lelulla leikkiä jos toinenkin sillä selkeästi haluaisi leikkiä. Odotan myös kylässä olevien lasten (ja aikuisten) noudattavan näitä sääntöjä ja saatan hyvinkin ohjata myös muiden muksujen käytöstä. Meillä vierailevat nämä "järkisäännöt" tietävät ja jos ei sovi niin ei tartte tulla.

[TrioHilpeät]

*

Edited July 22, 2013 by TrioHilpeät

[Hibi]

Olipa ap:lla tylsä vierailuhetki

 

Itse koen että 2v:t todellakin vasta opettelevat. Ainakaan oma 2v ei ole kuin muutaman kuukauden ottanut kontaktia muihin lapsiin joten mitään taitoja ei nyt vielä voi hirveästi olettaa olevan hallussakaan.

Meidän lapsi on kova omimaan tavaroita ja itsellä on ennemminkin ollut se ongelma, että aika voimakkaasti opetan ja vaadin että leluja jaetaan ja että jos leikkii jollain lelulla niin muut on vapaana muille eikä niitä voi varailla. Tähän oma lapsi useinkin vastaa itkulla ja siihen taas vierailevat äidit reagoi niin että anna nyt toisen pitää lelunsa, ei meidän martta tarvitse sitä lelua. Eli vesittävät minun mahdollisuudet opettaa lastani todellisessa tilanteessa. Jotkut äidit tuntuvat pelkäävän itkua ja protesteja ihan kamalasti. Meilläon sellainen 2v että ilman protesti-itkuja ei selvitä monestakaan uudesta tilanteesta koska tempperamenttiä löytyy monille jakaa. Olenkin sitten laittanut koko lelun pois jos se ei itkun takia sille toisellekaan lapselle enää kelpaa.

[Pupuliin]

No jopas on kummitäti kohdellut lasta inhottavasti, meillä ei tarvis kyläillä vähään aikaan tollasen jälkeen.

 

Tunnustan, että itellä on myös mennyt hermo ja pahasti tutun tenavaan (pian 4 v), mutta ihan normaaliäänisellä puhumisella oon asian hoitanut, jos mun on tarvinnu jotenkin puuttua. Lapsen omalta äidiltä olisin muutamaan kertaan kaivannut juuri tuollaista syy-seuraus -kasvatusta pelkän "ei noin saa tehdä" toteamisen sijaan.

Oma sankari 2,5 v alkaa olla siinä vaiheessa, että porukassa apinoidaan ihan kunnolla. Perhekahvilassa äidin naama punoittaa tämän tästä, kun nappulaa saa olla ojentamassa. Viimeksi oli raapaissut toista ja jokusen minuutin sain hikoilla tilanteessa, ennenkuin poika pyysi anteeksi. Mutta periksi en antanut ja anteeksipyyntö tuli. Onneksi porukassa on yksi tarhantäti, joka vakuutti vaiheen olevan ihan normaali, tekee vissiin ihan hyvää olla muiden kanssa, että oppii toimintatapoja. Aika auttaa, toivottavasti..

[Lilli]

Voi että, mikä tilanne!

 

Meillä harmaita hiuksia aiheutti tai ehkä edelleen aiheuttaa naapurit, joilla on meidän esikoista 1,5 vuotta nuorempi tyttö. Koko viime kesä meni niin, että tämä tyttö teki jotain meidän pojan mielestä kurjaa, mikä aiheutti räjähdyksen pojassa, temperamenttinen kun on. Tytön äiti ei juurikaan puuttunut asiohin, joten meidän poika sitten oli vähän niin kuin sijaiskärsijä, kun jouduin hänelle suuttumaan asioista, jotka tavallaan oli kuitenkin tämän pienemmän tytön syytä. Sekava selitys, ymmärsiköhän kukaan....

 

Yksikin tilanne meni niin, että oltiin heittelemässä palloa koiralle. Vuorotellen. No, tämä tyttö sitten aina omi pallon varmaan viideksi minuutiksi, jolloin poika veti herneet nenään ja kiemurteli ja uhkaili nyrkillä, että heitä nyt jo se pallo. Myös koiralla meni hermo ja hyppi tyttöä vasten ja yritti saada pallon. Tytön äiti vain nauroi vieressä... Lopulta pojalla meni kärsivällisyys ja tönäisi tyttöä, jolloin minä suutuin ja raivopäissäni iskin pojan jäähylle ja pakotin pyytämään anteeksi. Vaikka olisi siis tehnyt mieli raivota sille toiselle äidille, että jos kerta tullaan heittämään palloa vuorotellen, niin pidetään siitä sitten kiinni, että palloa myös heitetään. Tää on vaivannut mua ihan kamalasti viime kesästä saakka. Heillä on muutenkin sellainen kasvatustyyli, että lapsille ei ikinä näytetä, että jostain asiasta suututaan, vaan maanitellaan ja keskustellaan. Minä olen sitä mieltä, että lapsen pitää nähdä, että joku asia aiheuttaa pahaa mieltä ja sellainen on väärin.

Naapurin tyttö on tällä hetkellä oikea kiusankappale, tönii ja vie leluja kädestä, mutta kertaakaan pihalla en ole kuullut kunnon kieltoa tai jäähyä.

Edited March 24, 2011 by Lilli

[TrioHilpeät]

^Onpa tylsää tuollainen. Hankalaa on myös noilla lapsilla sitten myöhemmin kun ei kotona opeteta mitään...

 

Me on jo saatu sopua aikaan. Kaveri soitteli ja totesi että ei taas muistanut miten pieni meidän tyttö vielä on. Kun tosiaan ei käytä vaippaa, liikkuu ketterästi ja puhuu suvereenisti mitä vaan.

 

Tässä sitä taas näkee miten herkillä sitä on. Parhaani tosiaan olen yrittänyt tehdä ja meillä ei kyllä lapset porsastele. Varmaan tää kakkosen taloon tulo vielä lisää tätä häiriökäyttäytymistä.

 

Hyvä asia on se, että puistossa on mennyt kaikki tosi hyvin (siis sellaisessa mihin jilman vanhempia). Toivoa siis vielä on!

[Guest Kyllikki-Kaarina]

Mukava kuulla, että olette saaneet asian selvitettyä. 2-vuotias on tosiaan vielä niin pieni, että leikeissä tarvittavia ihmissuhdetaitoja ei juurikaan vielä ole.

 

Mun esikoinen on luonteeltaan herkkis. Meillä haasteena on ollut se, että lapsi on saattanut hirveän herkästi pahoittaa mielensä muiden lasten tekemisistä ja sanomisista, vaikka tilanteissa ei varsinaisesti olisi mitään ihmeempää ollutkaan. Herkän lapsen äitinä olenkin kokenut haasteeksi sen, että miten opetan lastani kohtaamaan kavereiden välienselvittelyjä ja laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Välillä on itselläkin ollut aivan itku kurkussa, kun olen miettinyt, miten paljon opittavaa mun pienellä vielä on tästä maailmasta.

 

Pikkusisko onkin sitten aivan toista maata. Tulista temperamenttia löytyy ja kasvatushaasteet tulevat varmasti olemaan hyvin erilaisia kuin esikoisen kanssa.

[miisukka]

Mun kaverilla on ex-kaveri, joka kerran laimaytti taman kaverini lasta, kun lapsi oli ensin lyonyt tata ex-kaverin lasta. Olipa sekava selitys Siis kaverini lapsi, joka oli 2-vuotias taman tapahtuman aikoihin, oli leikkiessaan lyonyt toista lasta, ja taman toisen lapsen aiti sitten puuttui tilanteeseen laimayttamalla tata kaverini lasta! Oli kylla soittanut jalkeenpain ja sanonut, etta hanesta vain tuntui, etta kasvatukseen oli puututtava, kun kaverini ei kuulemma kyllin vahvasti ojentanut poikaansa Ja sanoi viela, etta haluaisi kuitenkin pysya kaverina. Eipa pysynyt...

 

Mulla on aloittajan kanssa hieman samantapainen tilanne, eli erittain hyvalla kaverillani on samanikainen poika, jonka tempperamentti on taysin vastakkainen oman poikani kanssa. Pojat ovat 2v8kk, ja pojallani on tulinen tempperamentti - saattaa lyoda tai tonaista, ottaa leluja kadesta (jaahyt ovat kaytossa ja kasvatus toivottavasti menee joskus perille, toivon etta puheen kehittyessa fyysinen kontakti vahenee) ja vastaavasti taas halaa ja pussaa kavereitaan minka ehtii ja jakaa myos lelujaan auliisti. Kaverini poika on erittain herkka, kirkuu ja kiljuu todella lujaa ja kauan vaikka vain hiuksiin koskisi tai seisoisi liian lahella. Poikani tonii tata poikaa enemman kuin muita, koska tykkaa reaktiosta. Pojan aiti on kuitenkin erittain herkka myos ja tulee aina pienimmastakin inahduksesta lohduttamaan poikaansa ja vaatimaan anteeksipyyntoa, vaikka kyseessa olisikin siis ihan vain vaikka hiusten silittaminen, mista tama herkka poika vetaa herneet nenaan. Samoin jos leikitaan jollain lelulla, milla voi leikkia eri tavoin, tama kaverini poika alkaa kirkua jos joku leikkii silla eri tavalla kuin han haluaisi, ja aiti ryntaa valiin ja alkaa jarjestamaan leikkia niin, etta hanen poikansa on tyytyvainen. Esimerkkina tilanne, jossa pojat leikkivat liukumaessa, josta saattoi laskea alas joko koytta pitelemalla tai sitten koyden voi heittaa liukumaen takaosasta pois. Poikani haluasi laskea koytta pidellen, kun taas kaverini poika ei pitanyt koydesta. Poikani oli alkamassa laskea makea, kaverini lapsi huusi alhaalla kun ei pitanyt koydesta, ja kaverini menee liukumaelle ottamaan koyden lapseni kadesta ja heittaa sen pois, koska hanen poikansa ei pida siita! Silloin kylla puutuin tilanteeseen sanomalla, etta poikani voi omalla laskuvuorollaan tehda koydella mita lystaa. Tilanne on alkanut arsyttaa minua todella pahasti, silla olen koko ajan varpaisillani taman kaverini ja hanen poikansa kanssa, ja niin on myos poikani. Enka haluaisi kieltaa poikaani koko ajan jostain, kuten tama herkan pojan aiti minulle viestittaa. Taman pojan aiti todella on mielestani yliherkka, silla han esim. aikoo lykata poikansa koulunaloitusta vuodella, koska poika on niin herkka (taalla siis kouluun mennaan normaalisti neljavuotiaana) ja harkitsee vakavasti myos yksityiskoulua, koska poika on liian herkka valtion kouluun (vaikka asuu siis ensiluokkaisen valtion koulun alueella, eika millaan inner city levottomalla alueella). Tilanne alkaa vaikuttamaan ystavyyteemme, silla olen alkanut todella arsyyntya kaverini ja hanen poikansa kaytoksesta.

[Anni]

*

 

 

Edited August 15, 2011 by Anni