Sign in to follow this  
Followers 0
Mariyah

Puolison viihtyminen Suomessa?

19 posts in this topic

Meillä mies viihtyy vaihtelevasti, välillä on hyviä kausia ja välillä koti-ikävä iskee. Mies on asunut Suomessa vuodesta 2008, opiskellut mutta ei ole löytänyt töitä (pätkätöitä lukuunottamatta). Varmaan juuri työttömyys ja samanhenkisten ihmisten puuttuminen masentavat eniten.

 

Miten muilla?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on asunut täällä jo vuodesta 2003... eli tänä vuonna tulee 8v täyteen... :girl_impossible:

Ei halua enään muuttaa takaisin kotimaahansa, vaikka mä olisin enemmän kuin vapaaehtoisesti lähdössä sinne vuodeksi tai kahdeksi...

Töitä on ollut yhtä kevättä lukuunottamatta, kavereitakin oli aika hyvin tässä yhdessä vaiheessa, mutta sitten suurin osa niistä muutti takaisin kotimaahan tai erosi jolloin yhteydenpito katosi, oltiin siis pariskunnittain kavereita, vaikka olikin niin että mies tunsi heidät ennen mua...

Mutta kaiken kaikkiaan viihtyy kyllä hyvin... Ainakin väittää niin... :lol:

Mä se kai olisin enemmänkin se joka haluaisin lähteä jonnekkin muualle...

 

muoks. niin se piti kyllä sanoa vielä että mies kokee kyllä tammi-helmikuun vaikeaksi Suomessa, ja silloin kun oli työttömänä niin se oli ihan hirveä aika meidän perheessä...

Mä toivosin myös että mies saisi uusia "omia" kavereita, olisi kivempaa että mies ei olisi 24/7 kotona... vaikka kaikki aina valittaa että sen pitäisi olla päinvastoin... :lol:

Toivottavasti Mariyahn mies saa töitä pian... :lol:

Edited by Graintad

Share this post


Link to post
Share on other sites

* Lisään vielä että miehellä on kyllä kaksi tutkintoa (toinen korkeakoulu ja toinen ammattitutkinto) kotimaastaan mutta ne eivät tunnu paljon Suomessa painavan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toi on kyllä se vaikein asia Suomessa että muualla suoritetut opinnot ja työkokemus ei tunnu kauheasti painavan, kun pitäisi osata suomea ja olla hyvä (opiskeluaikainen tms) verkosto.

 

Meillä mies asui Suomessa kolmisen vuotta ja viihtyi ihan hyvin, vaikkakin inhosi talvea. Suurelta osin viihtymiseen varmasti vaikutti se, että me tutustuimme tuona aikana eli tuohon kolmeen vuoteen mahtui mm. kihlat ja naimisiinmeno :)

 

Valitettavasti on vaan niin, että Suomessa on vaan pari firmaa, joissa mies voisi olla osaamisensa vuoksi töissä, näitä rajoittaa se, että mies ei puhu suomea (mutta kylläkin kuutta muuta kieltä, mutta nehän ei suomessa paina :(). Todennäkoisesti emme siis ainakaan ihan heti olla palaamassa, vaikka tosiaan mies sinänsä pitikin kovasti Helsingistä kaupunkina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies on sanonut mulle joskus suoraan, että ilman minua ja lapsia ei kyllä olisi enää Suomessa. Vaikka täällä on monet asiat hyvin, niin hän ei yhtään tykkää Suomen ilmapiiristä ja kultuurista. Niinpä meillä onkin suunnitelma muuttaa tulevaisuudessa muualle(enkä vastusta sitä yhtään), alunperin olisi pitänyt muuttaakin jo, mutta miehen opinnot viivästyi ja sitten hän päätti että haluaakin vielä opiskella ihan toista alaa. Suomen opiskelu mahdollisuuksiin hän on siis ihan tyytyväinen ja opiskelee mieluummin täällä kuin synnyinmaassaan ja muutetaan sinne sitten töytä tekemään.

 

Töitä miehelle on ollut opiskelujen lomassa tarjolla kokoajan, kun sukulaisellaan on täällä yritys, niin siinä mielessä on kaikki hyvin vaikka ei ne työt ihan vastaakaan tulevan ammatin toimenkuvaa.

Ja muutamien Suomessa asuvien sukulaisten kautta ja sukulaisista löytyy kavereitakin niin ei siitäkään kiinni ole viihtyminen. Jotenkin vaan tämä ilmapiiri täällä ja kokemukset suomalaisista ja suomalaisuudesta ei vaan ole hänestä tuntuneet mukavilta, eikä siksi viihdy täällä.

 

Toivottavasti miehesi löytää pian mielekästä ja vakituisempaa työtä Mariyah.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun miehelle tulee tänä vuonna kuusi vuotta täyteen Suomessa ja hän on jo sopeutunut niin hyvin, ettei voisi enää kuvitella asuvansa kotimaassaan, koska Suomessa on perhe, työpaikka ja kaverit. Tietysti mies ikävöi välillä vanhempiaan ja sisaruksiaan ja yritetäänkin käydä miehen kotimaassa ainakin kerran vuodessa. Pitkää talvea mies vihaa yli kaiken, eikä varmaan koskaan totu tähän monen kuukauden pimeyteen! Ensimmäiset vuodet oli vaikeampia, koska suomen kielen taito oli olematonta, töitä ei löytynyt eikä ollut kavereitakaan täällä. Luulen että kotoutumiseen on parhaiten auttanut juuri työpaikan saanti (sosiaaliset kontaktit, selkeä päivärytmi ja "sisältö" elämässä verrattuna työttömänä olemiseen) ja parempi kielitaito (mun ei tarvitse enää hoitaa virallisia asioita, vaan pystyy itse hoitamaan asiansa).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma mieskään ei pahemmin täällä viihdy (asunut vuodesta -08). Suurimmat syyt taitaa olla ilmasto, ihmiset ja työn saanti.

Työharjoittelussa on tällä hetkellä, kuten koko ajan tätäkin jaksoa ennen. Mutta kellään ei näytä olevan "varaa" palkata oikeaksi työntekijäksi. Mutta on ainakin tekemistä ja oppii samalla ihan uutta alaa.

Nyt tosin pääsi tokalle kierrokselle eräässä työhaastattelusssa, joten pidän peukkuja, että tällä kertaa nappaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen ketju! Meilla mies haluaisi muuttaa Suomeen, mutta itse hannaan hieman vastaan. Mua pelottaa juuri tuo, etta mies ei viihtyisi eika saisi toita vaikka on yliopistotutkinnot ja hyva tyo taalla, mutta ei osaa suomea, enka tieda kuinka paljon sita kaytannossa oppisi. Lisaksi Suomen kallis hintataso kammottaa (esim taalla asutaan leveasti ja 2 autoa, Suomessa varmaan oltaisiin jossain kerrostalokaksiossa), mutta Suomeen muuttoa puoltaisi parempi koulujarjestelma ja myohempi koulunaloitus. Lisaksi tietty Suomi on ihana kesamaa(ainakin taalta kaukaa katsottuna :girl_sigh: ).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies ei Suomessa tykännyt olla. Vaikka moni asia onkin paremmin kuin mitä monessa muussa EU-maassa, niin silti koti-ikävä oli kova. Kuitenkin, esimerkiksi loistava koulujärjestelmä ja opetuksen laatu painavat sen verran, että ehkä jossain vaiheessa muutto Suomeen saattaa olla mahdollinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme mieheni kanssa suunnitelleet Suomeen muuttamista vauvan syntyman jalkeen. Talla hetkella mies on kovasti lahdossa ja innoissaan, mutta pelottaa etta mitas jos muuton jalkeen hanelle tuleekin mielenmuutos :/

itse (hiljaa mielessani..) tunnen suomen olevan tasapainoisempi paikka lapselle kasvaa. Pihakeinut ja hiekkalaatikot, taalla ei niita nae. Onko suomessa paljon tapaamisia tai muuta muiden brittejen valilla? Keski-suomeen tahtaillen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on vasta nyt asettumassa Suomeen kun aikaisemmin pystyi seilailemaan kahden maan väliä kun oli vain me (naimisissa ollaan toista vuotta, joka monia on kummastuttanut). Nyt kun on pikkuinen tulossa niin oli itsestään selvää, että mies jää tänne ja hankitaan isompi asunto ja aloitetaan ns. normaali elämä.

 

Suomi siksi, että mies tykkää maasta vaikkei aina ihan kaikkea tajuakaan tästä meikäläisestä menosta. En kyllä tajua minäkään, että se siitä.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on vähän paradoksaali tilanne: itse olen ulkomaalainen, viihdyn Suomessa erittäin hyvin, ja kovasti haluaisin saada ranskalaisen miehenikin tänne, mutta ei hän millään suostu... Tuntuu melkein siltä, että pikemmin lähtisi minun kotimaahani, minne itse en kaipaa ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun avomiehen sopeutuminen Suomeen on ollut kieltämättä raskasta. Työt on välillä ollut kiven alla, kun hällä on vielä melko heikko suomenkielen taito, mutta nyt onneks on saanut jo vakityöpaikan. Just tuon huonohkon kielitaidon ja ujon luonteen takia avokki ei oo myöskään saanut oikein kavereita täältä. Rasismiakin on valitettavasti joutunut kokemaan, alkuaikoina Suomeen tultuaan avokki on pahoinpidelty peräti pariin kertaan. Eipä hän siis kovin tyytyväinen oloonsa täällä ole, mutta jotain positiivistä löytyy kuitenkin sen verran, että yllättävän hyvin mies on sopeutunut tähän ilmastoon, eipä juuri koskaan valita kylmästä ja nauttii esim luistelemisesta. Kovasti mies kaipaa ja ikävöi kotimaahansa, tosin ikävää helpottaa muutama myöskin Suomessa asuva lähisukulainen. Aina sillontällön meillä on puheissa että "joskus sitten" muutetaan avokin kotimaahan, jos ei pysyvästi niin osaks vuotta, mutta kovin tosissaan ei vielä sitä olla ryhdytty suunnittelemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun aviomieheni viihtyy täällä paremmin kuin hyvin, vaikka jotkin asiat ovatkin vaikea ymmärtää - ne menee sitten vain sarjaan "no me ollaan suomessa". Ainoa suuri ongelma on tietty kieli, mutta hän pääsi todella nopeasti suomenkielen koulutukseen kotimaassaan suoritettujen opintojen takia. Ja nyt on siis siellä. Itseä välillä tuskastustaa, kun paperiasioissa kestää ja joskus kaikki o vaikeaa. Esim nyt jatkokoulutuksen suunnitteleminen, opintojen pätevöittäminen, ajokortin muuttaminen ym, mutta hän toteaa aina että täällä on NIIN paljon parempi. Koti-ikävä välillä on mutta sen kanssa hän pärjää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Harmi, miten monen puoliso on viihtynyt Suomessa huonosti. Minä voin sen sijaan kertoa päinvastaisen tarinan, eli mieheni on asunut Suomessa vuodesta 2008 ja viihtyy erinomaisesti! Kieli on vielä hakusessa, koska työssä firman virallinen kieli on englanti, joka on myös miehen äidinkieli. Suomen oppimiseen ei siis ole mitään kiireellistä motiivia eikä kyllä aikaakaan (on kyllä suorittanut Helsingin kesäyliopiston kursseista lähes kaikki, mutta niiden tahti on melko raskas työssä käyvälle). Mieheni sai koulutustaan ja työkokemustaan vastaavan työtarjouksen (kaksikin) jo ennen muuttoamme Suomeen, joten olemme sikäli onnekkaassa asemassa. Lupien ym. hakemisessa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, mies ei ole myöskään kokenut syrjintää tai rasismia. Rakastaa Suomen ilmastoa, myös talvea. Saunoo ja mökkeilee mielellään. :) Toki välillä iskee koti-ikävä, mutta mieluummin asuu Suomessa kuin kotimaassaan. Sinne saatamme muutta jossain vaiheessa lähinnä siksi, että pian syntyvä lapsemme saisi hyvän otteen myös toisesta kulttuuristaan. Suomen kansalaisuutta miehelläni olisi tarkoitus hakea ehkä ensi vuonna. EI varsinaisesti tarvitse kansalaisuutta mihinkään, mutta kokee olevansa nyt osittain suomalainen ja haluaa sen myös "näyttää".

Tarkoitukseni ei missään nimessä ole rehvastella ja lällätellä muille, joilla on vaikeampaa. Lähinnä vaan rohkaista Suomeen muuttamista miettiviä, ettei aina ole tuskien taival kyseessä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun miekkonen on Suomessa käynyt vasta lomailemassa, niin vaikea mistään pitkän aikavälin viihtymisestä puhua... Mutta tykkää kun on paljon luontoa, omaa tilaa ja talvella lunta. Yötöntä yötä oudosteli, mutta on sellaisilla unenlahjoilla varustettu, ettei valoisuudella ollut nukahtamiseen mitään vaikutusta :) Sauna heiltä löytyy kotoakin, mutta tykkäsi hirveästi puusaunasta mökillä. Suomessa osataan myös englantia sen verran hyvin, että kokee tulevansa toimeen asioilla tarvittaessa yksinkin, vaikkei suomi vielä taitu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies asunut Suomessa vuodesta 2008. Pääosin viihtyy, mutta talvesta ei edelleenkään niin välitä kuten en minäkään. Tuleekin aina välillä leikiteltyä ajatuksella, että jospa muuttais jonnekin lämpösempään maahan. Myös ihmiset ja ilmapiiri oli pienoinen shokki miehelle, kun täällä ei liiemmin harrasteta small talkia eikä ihmiset juttele tuntemattomille esim. bussipysäkillä. Kielen kanssa vielä takkuaa, kun työkieli on englanti ja joka paikassa kuitenkin pärjää englannin kielellä. Suomea osaa vähän ja luulen, että jos ja kun lapsia siunaantuu (toivon mukaan piakkoin :) ) niin kielen oppiminen nopeutuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies on asunut täällä vuodesta 2007, ja vaikka suomi on edelleen hakusessa, niin viihtyy paremmin kuin hyvin! Nauttii saunasta, on enemmän talvi- kuin kesäihminen ja kyllä maistuu täkäläiset ruuatkin mämmistä ruveten. Toki Suomella ja miehen kotimaalla on meidän molempien mielestä puolensa ja puolensa, mutta toistaiseksi työt ja koti ovat täällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä viihtyy kohtalaisesti. Tykkää luonnosta, rauhallisuudesta ja harrastusmahdollisuuksista, vaikka suurkaupungin vilinästä onkin kotoisin. Kaipaisi enemmän ystäviä ja sosiaalista elämää ja hieman lyhyempää talvea. Suomea mieheni on opiskellut paljon, mutta vielä vaan tuntuu aika haastavalta ymmärtää ja puhua sitä sujuvasti (työskentelee englanniksi, niin meinaa suomi päästä ruostumaan, ja kotona taas on muu kieli käytössä).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0