Yrittämistä odotellessa..

[yellyfish]

Eiköhän se beibi itsestään sitten ilmoittele, kun alatte tarkemmin katsomaan mihin aikaan kuukaudesta puuhastelette

 

Ps. Odottaminen on ihan pyllystä!

[Des]

Nyt mä sitten olen täällä. Molemmat haluttaisiin lapsi, mutta jotenkin pillereiden jättäminen tuntuu niin isolta askeleelta. Mitä jos en pystykään saada lasta? Mitä jos minusta ei ole äidiksi?

 

Huh, ihan samoilla ajatuksilla. Ja oikea palstakin, koska yritystä ei olla aloitettu. Yllä olevilla mietteillä mennään täälläkin. Viikonloppuna keskusteltiin asiasta enemmän, mutta mitään päätöksiä ei tehty. 2 kk päästä on häät, molemmilla vakkarityö ja elämä mallillaan. Mikä siis estää? Sen kun tietäs, miusta tää on älyttömän pelottavaa ja myös

Joku kyseli että miten sitä jaksaa odottaa, minä taas miten sitä osaa olla varma, että haluaa lapsia ja osaa olla äiti ja isä? Miten meidän kahden käy?

[Manzu]

Iih, eilen kävin apteekissa ostamassa foolihappoa. Tästä se alkaa - pikku hiljaa sanoista tekoihin. Yritys on tarkoitus aloitella kuukauden/parin päästä. Jänskättää. Sain juuri kuulla, että paras ystäväni on raskaana. Upeaa!

[tiitiainen]

No, ainoa mitä täällä odotellaan on mies. Mies miettii vielä. Tai no tietää haluavansa kyllä lapsen, mutta haluaa orientoitua oikein. Tavallaan olen todella iloinen hänen sanoistaan ja samalla todella kärsimätön! Julmaa. No hänen sanojensa mukaan ei ole kyse vuosista, eikä luultavasti kuukausistakaan.

[viipa]

Mä oon jo pitkään lykännyt vauvasuunnitelmia erilaisten syiden takia. Halusin ensin valmistua ammattiin, mennä naimisiin, ostaa asunnon, saada vakituisen työpaikan... Kaikki muut asiat voin ruksia listalta paitsi tuon vakkariduunin. Ja nyt olen päättänyt olla ottamatta siitä stressiä. Voi mennä vuosia ennen kuin saan vakkarin paperit... Oon nimittäin sellaisella alalla, jossa erilaiset määräaikaisuudet ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Mies on halunnut lasta jo melkein viiden vuoden ajan. Ja nyt kun minäkin olen kypsä ajatukselle - niin viis vakkariduunista! Kyllä mä aina jotain duunia löydän!

 

Oon aina ollut ns. varmanpäälle pelaaja. Mutta nyt tuntuu, että pitää vaan tehdä niin kuin sydän sanoo.

 

Terveisin,

petipuuhasteluja odotteleva

 

Täällä osittain ollut samat aatokset, joskin muutama vuosi sitten vielä emmin koko äitiytymis-asiaa. Itselle oli ensin tavoitteet; valmistuminen, avioituminen, vakityinen työ ja oma asunto.. No viimeinen näistä asioista on toteutumatta vaikka varmasti jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Mutta meillä taitaa olla aika vaativa maku asunnosta, kun ei ole mieleistä löytynyt vaikka ollaan jo useampi kk niitä katseltu. Niin, ja jonkin aikaa sitten mies vasta oli myöntyväinen perheen kasvattamiseen, joten sekin on hieman hidastanut. Nyt on ensimmäinen kierto menossa ja jännitetään tuleeko täti kylään vai miten käy.

[Cayenne]

Vauvakuumeilua on kovin, vaikka vielä asia ei ajankohtainen olekaan. Mies on katsottuna ja "omakin" jo, lapsia halutaan mutta vasta kun mun opinnot on ohi. Oon 21 ja tarkoitus valmistua kahden vuoden päästä.

 

Vauvahaaveet iski kunnolla muutama viikko sitten kun näin parikin tuttua pikkuistensa kanssa ja sain sylitelläkin vauvoja. Mies lähinnä naureskelee mun kuumeilulle, ei onneksi ole hermostunut muhun ainakaan vielä.

[Guest Noanda]

Täällä ilmoittautuu odotuksen odottaja mukaan ketjuun

 

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni ikinä millekään vauvapalstalle.

 

Tarinani on tämä:

Olemme mieheni kanssa molemmat 30 vuotiaita. Tapasimme v. 1999 ja aloimme seurustella välittömästi.

Kuumeilin vauva ekaa kertaa jo joskus 2004-2005, mutta mieheltä tuli tiukka ei ja kai siinä minäkin laskeuduin pilvistä. Koulut kesken, ei työpaikkaa...

 

Aloin kuumeilla toden teolla 2v sitten ja vuoden päästä siitä, eli 5/2010 ilmoitin miehelleni että annan sinulle vuoden aikaa mietiskellä isä-aikeita ja sitten voisimme aloittaa yrityksen jos on siltä tuntuu. En halunnut painostaa vaan antaa aikaa. Mies tunsi silloin olevansa puun ja kuoren välissä, olin vähällä luovuttaa. Nyt tämä vuosi on kulunut ja hänellä on pikku hiljaa (minun kuumeiluni ansionsa kai osittain) alkanut mieli lämpiämään vauvan suuntaan. Hän sanoi että katsotaan asiaa kesällä ja hänet tuntien se tarkoitti vihreää valoa. Varovaista vaalean vihreää valoa :)Olin onneni kukkuloilla!

 

Varasimme heinä-elokuulle matkan toiselle puolella palloa ja päätin, etten halua olla reissussa raskaana riskien vuoksi ja päätimme että yritys alkaa elokuussa.

Silloin olen ollut ilman pillereitä jo vuoden.

 

Eli odotuksen odotus on menossa. Aamukamman voisi ostaa, vielä touko-kesä-heinäkuu odoteltavana

[Cembalo]

Meillä on tarkoitus odottaa häiden yli ennen vauvan yritystä, eli kesään 2012... Ei oo enää kuin 13 kuukautta

 

Kuumetta on ollut jo kauan, joten tuo vuoden odottelu ennen yritystä tuntuu nyt melko lyhyeltä ajalta Ja tuo vuosihan menee nopeasti häitä järjestellessä (ainakin näin uskottelen itselleni).

[tape]

^ Meillä mennään myös vasta ensi vuoden puolelle..

Onko teillä mitään kikkoja tai hyviä "perusteluja" miehelle, että miksi olisi hyvä aloittaa jo yrittämään? Oletteko te käyttänyt ns. perusteluja miehellenne?

 

Pelottaa että raskautumisessa kestää kuitenkin joku vuosi, ellei enemmän.. Tahtoisi jo niin kovasti! Tämä vuosien odottelu alkaa pikku hiljaa puuduttamaan.

[Guest TiinuLiinu]

Onko teillä mitään kikkoja tai hyviä "perusteluja" miehelle, että miksi olisi hyvä aloittaa jo yrittämään? Oletteko te käyttänyt ns. perusteluja miehellenne?

 

^ Tän mäkin haluaisin kuulla

 

Tosin meillä ollaan oltu kohta vuoden verran ilman mitään ehkäisyä. Alkuaikoina myös mies halusi perheenlisäystä, ja petipuuhat sijoitettiin ovulaatiota silmällä pitäen suotuisasti. Nyt hän on kuitenkin perääntynyt koko suunnitelmista (perustellen rahatilanteella ja sillä, ettei ole vielä itse valmis isäksi - on minua 4 vuotta nuorempi). Nykyään petipuuhat ovat lähes olemattomia, tai ei ainakaan vahongossakaan ovulaation aikoihin. Mutta siltikään mies ei halua käyttää ehkäisyä.

 

Tuntuu, että tää tilanne tekee hulluksi.

[Manzu]

Voihan himputti... Olin kaavaillut, että tässä loppukuusta voitaisiin alkaa yrittämään lasta. Kuitenkin meillä on kesällä tiedossa niin monet juhlat (mm. viidet tuparit), joissa en kaikissa voi olla juomatta niin etteikö joku tajua miksen juo alkoholia. Kun kuitenkin lähes kaikissa pippaloissa on samaa porukkaa. Kaikista helpointa olisi siis odottaa vielä kesän yli ja vasta sitten antaa pienokaiselle mahdollisuus tulla.

 

En haluaisi, että kaverit heti arvaavat, että yritämme lasta. Haluaisin ensimmäiset pari kuukautta pitää asian ihan perhepiirissä. Olenko ihan tyhmä kun laskeskelen asian näin?! Eihän kukaan voi taata, että naps, tulen heti raskaaksi ensi yrittämästä. Mutta jos tulenkin... äsh, on tämä niin vaikeaa, kun pitää olla näin hemmetin laskelmoiva ihminen

[Dayzee]

^ Toki suhtautuminen alkoholin käyttöön yritysaikana (kuten muulloinkin ) on henkilökohtainen asia, mutta ei sitä ole ehdoton pakko lopettaa, ainakaan kaikkina kierron aikoina. Keskustelua aiheesta täällä.

[Guest Elise_vierailija]

Meillä olisi tarkoitus aloittaa yrittäminen joskus loka-marraskuussa. Marraskuun lopulle on pitempi matka varattuna ja sitä ennen täytyisi saada rokotukset kuntoon. Kuumeillut olen tämän vuoden tammikuusta ja mieskin oli heti mukana suunnitelmassa. Sitä vain yhtenä päivänä tajusi, että nyt on vakituinen työpaikka, mies ja oman asunnon hankinta aluillaan. Varmaan se biologinen kello pärähti sitten käyntiin...

 

Onko kukaan tehnyt mitään ''valmisteluja''? Itse varasin ajan hammaslääkärille ja pillerit jätän pois jo kesäkuussa, että näen miten keho lähtee toimimaan. Yritän myös muistaa syödä monivitamiineja, joissa on mukana foolihappo.

[Kurkkupastilli]

Onko teillä mitään kikkoja tai hyviä "perusteluja" miehelle, että miksi olisi hyvä aloittaa jo yrittämään? Oletteko te käyttänyt ns. perusteluja miehellenne?

 

Meillä mies on vauvakuumeillut pitkän aikaa ennen mua, joten ei siinä ehkä niin hirveästi suostuttelemista ollut. Muhun kun vihdoin iski tää vauvakuume, niin halusin tietty aloittaa yrityksen sitten heti samantien, malttamaton ihminen kun olen, ja se tuli miehelle sitten ehkä pienenä säihkädyksenä kun olisikin sitten yht´äkkiä ilman mitään miettimisaikaa jo pitänyt ollakin niitä vauvoja tekemässä. Aina ennen kun ollaan puhuttu, että katsotaan sitten joskus ja sitten emäntä päättääkin ilman mitään ennakkovaroituksia, että NYT ja on suunnilleen toista jo siltä seisomalta raahaamassa itse tekopuuhiin.. Muutaman päivän harkinnan ja juttelun jälkeen oli kyllä sitten jo ihan mukana juonessa ja meillä alkoi tjottailut. Oltiin siis juuri pari päivää aikaisemmin ekan kerran ihan vakavissaan puhuttu asiasta, ja sovittu että vuoden 2012 kesällä olisi hyvä aika meille alkaa yrittämään. Kai mä sitten jotenkin onnistuin säikäyttämään miehen kun kerroin miten epätodennäköistä on kuitenkaan tulla heti raskaaksi ja jos aletaan yrittämään vasta kesäkuussa 2012, joudutaan yrittämään vaikka vuosi ja odotusaika päälle niin meillä on se vauva vasta keväällä 2014.. Ja se olisi jo aika pitkä aika odottaa Päätettiin sitten katsoa mitä tapahtuu, jos ehkäisy jääkin pois jo nyt

[Guest syksyä odotellessa]

Ihanaa, että joku muukin on samassa tilanteessa kuin minä. Meillä tilanne on sellainen, että vauvan yritys oli jo alkamassa ja sitten tapahtui jotakin sellaista että sitä jouduttiin lykkäämään syksyyn. Nyt harmittaa ja kovasti. Mitään muuta ei jaksaisi enää miettiä kuin yrittämistä ja toisaalta tiedostaa senkin, että sitten kun sitä miettii liikaa niin sitä ainakaan ei tule raskaaksi. Pitäisi varmaan aloittaa se pitsin nypläys niinkuin joku aiemmin ehdotti. Mutta turhauttaa kun molemmat olivat valmiita ja odottivat jo aloittamista ja nyt sitten olosuhteet estävät. Miten tästä turhautumisesta pääsee ylitse? Mielessä kun vain pyörii VAUVA VAUVA VAUVA.... huoh...

[Guest syksyä odotellessa]

Ihanaa, että joku muukin on samassa tilanteessa kuin minä. Meillä tilanne on sellainen, että vauvan yritys oli jo alkamassa ja sitten tapahtui jotakin sellaista että sitä jouduttiin lykkäämään syksyyn. Nyt harmittaa ja kovasti. Mitään muuta ei jaksaisi enää miettiä kuin yrittämistä ja toisaalta tiedostaa senkin, että sitten kun sitä miettii liikaa niin sitä ainakaan ei tule raskaaksi. Pitäisi varmaan aloittaa se pitsin nypläys niinkuin joku aiemmin ehdotti. Mutta turhauttaa kun molemmat olivat valmiita ja odottivat jo aloittamista ja nyt sitten olosuhteet estävät. Miten tästä turhautumisesta pääsee ylitse? Mielessä kun vain pyörii VAUVA VAUVA VAUVA.... huoh...

[sitruun]

*

Edited May 17, 2017 by sitruun

[Tellus]

Miten perustelin tilanteen miehelleni... Mieheni oli sitä mieltä että minä kävisin opintoni loppuun. Myöskin oman asunnon puuttuminen on ollut hänelle este - ja etenkin se missä se on. Olemme aikeissa muuttaa jossain vaiheessa täältä pois, joten omaa (tai pankin kanssa yhteistä) ei vielä ole. Pelkäsi myös ettei meillä ole varaa elättää lasta. Haluaa olla myös ensin naimisissa ennen kun miettii moisia. Yksi syy oli vielä, kun minä sanoin, että minulla olisi tällä hetkellä aikaa lapselle, että kuinka voin ajatella noin, että minulla on juuri nyt aikaa, entä tulevaisuudessa?

 

Lähdin sitten pikku hiljaa romuttamaan mieheni ajatuksia. Emme ole mieheni kanssa enää mitään supernuoria, vähän yli kolmekymppisiä molemmat, joten biologia ei kohta enää ole puolellamme. Jos nyt lykkäämme tätä lasten hankintaa siihen saakka kun minä olen valmistunut, joka on - toivottavasti - vuonna 2015 (minä silloin 35 ja mies 36), niin voi olla että raskautuminen on vielä vaikeampaa kuin nyt. Entäpä jos sen tärpin kanssa menee silloin vielä pari vuotta? Sitten mieheni heräsi että olemme jo aika vanhoja - lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Minä siihen, että, ahaa, alat tajuta mistä puhun... Hän ei siis halua olla kovin vanha, jos lapsia tulee, mutta ei jostain syystä osannut ajatella, että vuodet vierii vaikka ei haluaisi. Naimisiin menemme tuossa syksyllä, joten olemme varmasti naimisissa jos niitä kääröjä tulee

 

Minulla opintoja ei ole nyt enää kuin pari vuotta jäljellä, mutta olen ajatellut pitää tässä pari välivuotta keskittyen taas työntekoon. Olen siis valmistunut jo yhteen ammattiin samalta alalta. Olen myös ollut opintojeni ohessa koko ajan töissä vakituisessa työsuhteessa. Mieheni on myös vakituisessa työsuhteessa. Meillä oli omakotitalo, mutta myimme sen. Sitä myöten jäi rahaa säästöön. On sitä myös ihan töissä käymällä kertynyt - olen ollut töissä neljä vuotta kokoaikaisesti ennen kun aloitin opinnot uudelleen.

 

Mitä sitten vastasin tuohon konrinlta kuulostavaan lauseeseen "minulla on nyt aikaa lapselle"... Sanoin tarkoittavani sillä sitä että nyt on hyvä sauma miettiä sitä perhettä. Totta kai se lapsi on siinä aina, mutta eniten huomiota äidiltään vaatii varmasti olleessaan vauva ja tässä tilanteessa pystyisin sitä järjestämään. Kun olen siis ajatellut olla tuon kaksi vuotta kuitenkin poissa, niin sama se on olenko sen töissä vai lapsen kanssa kotona. Jos sitä ei kuitenkaan kuulu, niin sitten sitä varmaan lykätään siihen asti kun valmistun, ja jos ei kuulu uudellakaan kierroksella, niin onpahan ainakin yritetty.

 

Ja vielä; olen huomanut taas viime aikoina, että en voi suunnitella elämäni kaikkia osa-alueita, joten joskus on hyvä että antaa elämän vain viedä, siitäkin huolimatta, että sillä hetkellä kaikki ei ole elämässä järjestyksessä "täydellisesti". Tällä pohjalla voin siis romuttaa ajatukseni tuosta kahdesta vuodesta koska vaan

[Vienna]

Me tulimme lapsikeskusteluissa siihen tulokseen, että lapsi saisi parin vuoden kuluttua tulla. Eli yritys alkaa varmaan vasta vuoden päästä. Nyt vielä nautimme ajasta ja varsinkin matkustelusta kahden!

[Guest Vieras]

Moikka!

 

Täällä kans hirvee vauvakuume! Miehen kanssa sovittiin, että aloitetaan yrittämään tossa vuoden vaihteessa. Ei vaan millää jaksais odottaa sinne asti. Ja nyt tässä on kyllä vieä yksi mutka matkassa. Olen äitiysloman sijaisena yrittäjänä ja tänää se sit soitti, että saattavat muuttaa pois paikkakunnalta. Samalla tavalla saan jatkaa tässä vuokralla, mut sitte se ehotti, että jos vain kiinnostaa ni voisin ostaa koko yrityksen.

Nyt sit pitääkii alkaa miettimään mitä tässä tekee. Onkohan kenelläkään muulla ollut kokemuksia vastaavaisessa tilanteessa tai olisi itse yrittäjä ja jäännyt äippälomalle?

[Des]

Nyt on taas mieli alkanut kallistumaan enemmän ja enemmän lapsien (teon ) puoleen.

Pienet vauvat ja lapset saavat sydämen sykkyrälle ja huomaan tuijottelevani raskaana olevien vatsoja

 

Meillä on kuitenkin tarkoituksena lähteä tammi-helmikuussa Karibian risteilylle ja sen reissun haluaisin tehdä ilman mahdollista pahoinvointia tai ruuan tarkkailua. Ja en todellakaan luule, että jos alettaisiin yrittämään, niin heti raskaaksi tulisin, mutta ainahan se on mahdollista.

Joten ehkä ensi vuonna?

[Guest Noanda]

Kirjoittelin tänne huhtikuussa odotuksen odotuksesta ja niin ne vaan asiat loksahtelee paikoilleen että täällä jo odotellaan vauvaa. Heinä/elokuussa piti yrityksen alkaa, mut otettiin varaslähtö ja heti napsahti Miehen mieli muuttui ns- yhdessä yössä

Eli ihmeitä tapahtuu! Vuosi sitten itkin ystävälleni etten koskaan saa lasta ja mieheni ei ikinä lämpiä vauvoille.

 

Tsemppiä ja jaksamista kaikille odotuksen odottajille!!

[Guest NuttyKitty]

Täälläkin uusi yrityksen kuumeilija! Ehdotin tuossa miehelle että mitä sanoisi jos hääyönä ei sitten olisikaan ehkäisyä? Ja se vaan sano, että kyllä hälle käy. Eli elokuussa alkaa meijän yritys! Ollaan oltu 12 vuotta yhdessä, minä 27 ja mies 33 ja rivarikolmio on. Tosin oon jo sitäkin tuskaillu, että kuinka kauan mahutaan tähän kämppään jos meitä onkin kolme! Oon niin tottunu jo siihen että meillä on työhuone...mihin me sitten tungetaan, tietokoneet, tulostimet ja kyllä, meillä näitä on mötkäleitä on todella monikossa! Tää työhuone on ikäänku ollu miehen mancave, ei meillä mahu makkariin nimittäin enää mitään: On mullakin ongelmat!

 

Noh, nyt vaan pitäs jotenki keskittyä ensin häihin ja ostaa vähän greippimehua ja multivita raskaus- tabuja

[tape]

Noanda, Paljon onnea! Onpa mukavaa ja lohdullista kuulla että mieli voi muuttua nopeasti.. Voi kumpa itsellekin tapahtuisi noin onnellisesti!

 

TiinuLiinu perusti kuumeiluklubin sellaisille jotka haaveilee yksin lapsesta. Eli jos täällä on sellaisia, joiden miehet eivät ole niin vauvakuumeissaan, niin liittykää meidän joukkoomme kuumeilemaan!

[Guest henni]

täällä kans yks yritystä odotteleva! Miehen kanssa oli puhetta että parin kuukauden päästä lopetettaisiin ehkäisy. Häntä jännittää kovasti ja ketäpä ei! Samanlaisia ajatuksia tuntuu olevan täällä muidenkin miehillä kuin omallani. Minulla vielä opinnot kesken ja mies lähdössä tammikuussa armeijaan, silti minulla on tunne että nyt olisi aika ja pari päivää sitten mieskin supitti korvaani että lopetetaanko ehkäisy samantien. : minulla on ehkäisykapseli, tänään soitin neuvolaan ja keskiviikkona soittavat minulle kapselin poisto ajan. Hui! Toivon pikaista tärppäämistä, mutta jänskättää vaan kovasti kuinka käy kun minulla on todella epäsäännölliset kuukautiskierrot, joskus 18pv, joskus jopa 70pv... O.o no mut pääsen kapselin poiston yhteydessä lääkärin ja neuvolatädin puheille ja heidän kanssaan ratkomme tilannetta.