Yrittämistä odotellessa..

[Guest TiinuLiinu]

LR6, tilanteesi kuulostaa varsin tutulta. Tosin meillä hormonaalinen ehkäisy lopetettiin alunperin yhteisestä sopimuksesta, kun sitä lasta PITI ruveta yrittämään. Mieheni kuitenkin vetääntyi "hankkeesta" ja on sittemmin yrittänyt puhua minut ympäri, jos aloittaisin taas pillerit. Koska kyseessä on kuitenkin oma kroppani (ja koska multa meni neljä kuukautta palautua kymmenen vuoden pilleriputkesta), niin en enää yksinkertaisesti suostu mättämään sitä moskaa sisuksiini. Etenkin kun meilläkin se olen nimenomaan minä, joka sitä lasta haluaisi.

[LR6]

*

Edited September 6, 2011 by LR6

[MissShirley]

Heipparallaa kaikille!

 

Ollaan sovittu miehen kanssa yrityksen alkavan molempien toiveesta joko loppuvuodesta 2011 tai alkuvuodesta 2012. Silti mä mietin päivittäin, et pitäiskö yritys jo vaan alottaa mitään suunnittelematta, että sais käärön mahdollisimman pian syliin...

 

Kuitenkin hetkittäin tuntuu vielä ihanalta tietää, että saa hetken olla kaksin miehen kanssa ennen kolmatta. Nyt pitäis vaan hetki malttaa ja ottaa tästä ajasta kaikki irti ennen raskausarkea (jota jo kovasti odotan)!

 

Tsemiä kaikille kuumeilijoille!

Edited August 6, 2011 by MissShirley

[Tinley]

Tämä on ensimmäinen vauva-aiheinen viestini ikinä, jännittää

 

Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja naimisissa reilun vuoden. Molemmat ovat aina ajatelleet lapsista, että "sitten joskus" ja vuodet ovat vain vierineet eteenpäin elämän kiireissä. Nyt kun oikeastaan kaikki ystävämme ovat jo saaneet lapsia, olemme alkaneet kumpikin ajatella, että jospa ajankohta alkaisi olla sopiva meillekin. Olemme molemmat hyvissä töissä ja meillä olisi valmis tyhjä huonekin tuossa odottamassa Minäkään en tästä enää nuorene, kolmekymppiä häämöttää.

 

Varsinaista pakottavaa ja riipivää vauvakuumetta ei ole vielä tullut, mutta valtava kiinnostus asiaa kohtaan nyt kyllä iski. Emme aio kovinkaan kauaa enää odotella, vaan kyse on enää viikoista. Pillereitä on jäljellä puolitoista luiskaa, mutta luulenpa, että se kokonainen jää tällä erää syömättä.

 

Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!

[Murunmami]

Heippa! Oon ihan uus täällä, joten terve vaan kaikille

 

Meille ois toinen suunnitteilla kunhan oon syönyt nuo jo ostamani pillerit loppuun, eli tänään just laskin että vielä noin 5 viikkoa tätä kärvistelyä! Ihan siks mietittiin noin kun esikko on tällä hetkellä 6kk, että ikäeroa tulis sit ees jonkun verran muttei kuitenkaan paljoa ja että sektiohaava kerkiää parantua. Hurja on vauvakuume eikä millään malttais oottaa

[Mio]

Täällä kanssa yksi yrittämisen odottaja! Paha vauvakuume on riivannut jo vuosia, mutta pitää nyt odottaa vielä, että oma työtilanne selkeytyisi ja raha-asiat olisi vähän paremmalla tolalla. Tai no, minulta jos kysyttäisiin niin jättäisin ehkäisyn heti pois, eli mies on meillä se "jarruttelija". Vähän välillä tuskastuu miesparka minun "jankkaamiseeni". Olen yrittänyt selittää sitä, että meidän kohdalla se raskaus ei varmaan ihan kertaheitolla tapahdu, kun minulla on niin epäsäännöllinen kierto. Lapsia mieskin kuitenkin haluaa - ja useampia. Ei auta ku odotella, ei se painostaminenkaan auta.

Edited August 12, 2011 by Mio

[Hani <3]

^ Meillä mennään myös vasta ensi vuoden puolelle..

Onko teillä mitään kikkoja tai hyviä "perusteluja" miehelle, että miksi olisi hyvä aloittaa jo yrittämään? Oletteko te käyttänyt ns. perusteluja miehellenne?

 

Pelottaa että raskautumisessa kestää kuitenkin joku vuosi, ellei enemmän.. Tahtoisi jo niin kovasti! Tämä vuosien odottelu alkaa pikku hiljaa puuduttamaan.

 

 

minä sanoin miehelle, että se on aloitettava nyt (vuosi sitten), koska mun ikä tulee vastaan ja lujaa (yli 35v)...

 

pillereiden lopetuksesta tulee tänään tasan VUOSI ja 2:ta kiertoa lukuun ottamatta joka kierrossa on yritetty! ja nyt mieskin on tajunnut, ettei se sieltä välttämättä niinvaan tule..... ehkä ystävien pitkät yritysajat

ja kaikki jutut mitä luin keskenmenoista ja yrittämisestä, epäonnistumisista sai sen aikaan, että väänsin miehelle rautalangasta, ettei "seoikeahetki" ole koskaan, jos odottaa rahatilanteen olevan mahtava, duuniasioiden hienosti jne.... ja sanoin, että: "hei oikeesti, tuleehan työttömillekkin lapsia ja nekin pärjää jotenkin...."

EHKÄ MYÖS SE, ETTÄ VÄÄNSIN RAUTALANGASTA HEDELMÄLLISEN AJAN NAISELLA eli selitin, että raskautuminen on oikeesti mahdollista vaan ovulaatioaikana n.1-5 pvän aikana kuukaudessa, eli sen oikean ajoituksen bongaaminen ei ole ihan helppoa tai itsestäänselvää mitenkään, että kun vaan puputtelee, niin raskautuu........

 

jokatapauksessa aina on ollut puhetta, että häiden jälkeen sitten ja niin se yritys aloitettiinkin heti häiden jälkeen ja nyt yritystä takana se tasan vuosi., eli aina ei mene kuin ström......vaimitenseoli mutta POSITIIVISIN MIELIN ETEENPÄIN

Edited August 12, 2011 by Hani <3

[Muumineiti]

Hehee, täällä myös yksi yrittämisen alottamisen odottaja! Ja niinkin pitkällä aikataululla tällä hetkellä kuin KOLMEN VUODEN päästä!! Kapseli siis on siihen asti vielä kädessä, ellei tämä kuume tästä molemmilla äidy niin pahaksi että kapselin poistoaika lähentyy alkuperäistä ajatusta reippaammin askelin... Opiskelumotivaatiota tällainen vauvakuume ainakin lisää, kun haluaisin olla työelämässä kun lapsia tulee.!

[merkinkantaja]

Meillä yritys on kierron päässä Mutta eilen sanoin miehelle, että näin mennkojen alla olis mahdollisuus säästää kortsuja ja laukasta, jos haluaa. Varmisteli pariin otteeseen, että olenko varma nyt ajankohdasta. Jälkeenpäinkin vielä mietti leikillään, että mihinkähän sain hänet huijattua "Vaikka eipä tuo mikään katastrofi oliskaan" Valaisin hänelle, että ainakaan 10pv ennen menkkoja en voi tulla raskaaksi ja ne alkavat ylihuomenna.

 

Pitää varmaan pitää miehelle biologian oppitunti, kun on näköjään 9-luokalla jääny kuuntelematta

[Kinder]

Meillä tuo odottamisen odottelu on jo ns. takanapäin, eli yritys on päällä, tosin meneillään vasta yk1. Halusin kuitenki tulla kertoon oman versioni. Eli, huomattavasti "sujuvammin" ja vähän niinku huomaamatta meni kaikki, ku jätettiin pillerit pois jo jouluna. Ollaan kuitenki tähän kiertoon asti käytetty vaihtoehtosta ehkäsymenetelmää, joten niistä oli sitte taas "luonnollista" jättäytyä kokonaan pois. Kätevää, kynnys pieneni huomattavasti.

 

Oon jotenki taikauskonen tai jotain, mutta aattelin, että mitä kauemmin pillereistä olis, sitä helpompi olis tulla raskaaks, joten siitä syystä halusin jättää ne jo sillon aiemmin, vaikkei mikään yritys siitä vielä alkanukkaan..

 

Nyt sitte vain toivotaan ja odotetaan..

[Mio]

Toivottavasti Kinderillä pian tärppää.

 

 

Mun ois tehny eilen mieli taas miehelle puhua, et jos kohta jätettäis ehkäisy pois, mut maltoin mieleni. Turha siitä asiasta on jankata, kun tästä ei kuitenkaan hirveän kauaa ole, kun viimeksi asiasta puhuttiin. Ja sillon puhuttiin just sitä, että kunhan mun työkuviot selkenee ja saadaan rahaa säästöön yms.

[Des]

Kirjoittelinkin tänne joskus aiemmin.

Mulla on hieman mieli muuttunut tässä muutaman viikon sisällä. Olen aina ollut lapsirakas ja jollakin tavalla "tiennyt" aina haluavani lapsia. Tässä vuoden verran on kuitenkin enemmän ahdistanut ajan kuluminen ja päätösten tekeminen. Joo, haluamme lapsia, mutta samalla pelottaa, jännittää ja you know.

Nyt siis kuitenkin mieli on jotenkin avartunut. Totta kai lapset tuovat myös kaikkea ihanaa ja uutta mukanaan! Tekisi mieli hypätä vaan rohkeasti siihen kelkkaan ja katsoa mitä elämä heittää eteen!

muoks. en muistanutkaan että heinäkuussa jo tuntoja kirjoittelin Eli siis toivottavasti ensi vuonna alkaa yritys!

Edited August 15, 2011 by Des

[Kinder]

Kiits Mio, teille kaikille muillekin kärsivällistä odottelemista, tehokkaita ylipuhumisia ja tärppäilyjä - mitä kellekin!

[Crosse]

Täällä myös yksi (tai kaksi, kai tuo miehekekin odottaa), joka odottelee yrityksen aloittamista! Viimeinen opiskeluvuosi käynnistyi juuri ja raskauslaskuri ahkerassa käytössä, että koska voisi alkaa yrittämään Toisaalta ajattelen, että voisihan sitä nyt jo jättää pillerit pois, "tuskin se heti saa alkunsa", varsinkin kun on pco, mutta mitä jos se saakin alkunsa heti! Koulu jäisi kesken muutaman kuukauden tähden..

Miten ihmeessä sitä jaksaa odottaa?!

[merkinkantaja]

Mä jätän nyt tän ketjun mies kysyi eilen, että montakos niitä kortsuja vielä oli... 2. "No eikö se oo sitten sama jättää pois heti".

Ovulaatio on tulossa

 

Kärsivällisyyttä toverit!!

[Mio]

Mahtavaa merkinantaja! Tsemppiä matkaan!

[merkinkantaja]

Kiitos

[Chilli]

No hei! Ensimmäinen viestini tälle foorumille. (Kielenhuoltaja minussa miettii, onko se tälle foorumille vai tässä foorumissa. Riippuu, miten asian ajattelee.) En oikein kuulu tällä hetkellä mihinkään ryhmään täysin, joten arpomiseksi meni, mihin viestini kirjoittaisin.

 

Tässäpä selostus meistä ja tilanteesta: 30v nainen, (joo, melkein 31, mutta vielä pikkuisen armonaikaa) ja 35v mies. Lääkäri joskus sanoi mulle, että sairauteni takia raskautuminen on hyvin epätodennäköistä, raskauden jatkuminen on hyvin epätodennäköistä ja terveen lapsen syntyminen vielä epätodennäköisempää. No, koko ajan olemme kuitenkin toivoneet, että meistä joskus tulisi kuitenkin vanhempia. Tulin vahingossa, kunnossa olleesta ehkäisystä (ehkäisyrengas) huolimatta raskaaksi 2007, mutta se raskaus meni kesken. Silloin oikeastaan heräsi valtava halu tulla äidiksi ja vanhemmiksi. No, vähän sen jälkeen puhuin lääkärille asiasta, mutta hän kielsi yrittämästä ennen kuin sairaus saadaan paremmin hallintaan.

 

Ok, jossain välissä sain vähän vihreämpää valoa yrittämiselle lääketieteellisestä näkökulmasta, mutta muista syistä meni sitten muutama vuosi, että ehkäistiin kuitenkin. Sen sairauden kanssa taitaa tilanne olla aika kohdallaan, eli se ei ole nyt esteenä, ainoastaan laskee todennäköisyyksiä saada lapsi. No, nyt viimeisen vuoden olen taas ollut voimakkaalla lääkityksellä eri sairauden takia (fibromyalgia) ja sovittiin miehen kanssa, että siirretään yritystä vielä hetki. Mutta kaipuuni äidiksi on ihan kauhean kova ja mieheni on myös aina haaveillut tulevansa isäksi.

 

No. Nyt sitten kävikin hassusti. Kondomi hajosi viikonloppuna ja kuinka ollakaan mahdollisimman sopivasti ovulaation aikaan. Nyt elän sitten pari viikkoa epävarmuudessa. Toivon ihan hirveästi, molemmat toivomme, että olisin raskaana, mutta tottahan toki se on kauhean epätodennäköistä. Aion kuitenkin elää sen mukaisesti, kuin olisin. Mun pitäisi aloittaa uusi lääkitys nyt ylihuomenna, mutta se ei sovi kovin hyvin raskauden kanssa yhteen, joten ilmoitan lääkärille, etten aloita, vaan katson 2 viikkoa ja jos ei ole lasta tulossa, niin aloitan sitten. Uskon selviäväni ilmankin tuota lääkitystä. Sen sijaan toisen lääkityksen kanssa (Triptyl: estää migreeniä ja auttaa nukkumaan ja sitä kautta auttaa fibrokivuissa) onkin vähän hankalampi tilanne. En tiedä pärjäänkö ilman sitä, (ennen lääkitystä 4 päivää viikosta migreeniä, enkä nukkunut 3 vuoteen yhtään yötä kunnolla), mutta koitan vähentää annostusta nyt parin viikon ajaksi ja jos käy niin, että olen raskaana, niin sitten jätän pois tai ainakin vähennän niin paljon kuin ikinä pystyn. Migreenilääkitys on vielä asia erikseen, kohtaus jos tulee tämän 2 viikon aikana, niin otan lääkkeen, sitä en voi välttää, mutta kuulemma tuo Miranax on alkuraskauden ajan aika turvallinen, ei tosin sitten enää myöhemmin, mutta siihen ehtii sitten siinä vaiheessa keksiä uuden ratkaisun.

 

Juttelin tänään lääkärin kanssa melkein tunnin tästä tilanteesta ja hän kyllä sanoi, että jos en ole raskaana, niin hän painokkaasti suosittelisi (kun vaatia ei voi) muutaman kuukauden lykkäystä vielä yrittämiseen. Tottakai sitten mennään sillä, jos olen raskaana ja keksitään siihen tilanteeseen sitten toimintamalli ja apu.

 

Eli en siis oikein tiedä, kuulunko mihin porukkaan, yrittäjiin, yrittämisen odottajiin, odottajiin vai en oikein mihinkään täälläkään, mutta jännitän kyllä kovasti seuraavan 2 viikkoa. Mikäli en ole raskaana 2 viikon päästä, niin sitten kuulun tähän porukkaan, joten sillä perusteella kirjoitin nyt tänne. Toivottavasti pääsen porukkaan mukaan.

 

Chilli

[marika]

Meillä vauvasta puhuttu ja mies olisi heti valmis aloittamaan yrityksen. Periaatteessa esteitä ei ole. Koulut on käyty, molemmat ollaan vakituisessa työsuhteessa, omistusasunto on hankittu ja yhdessäkin oltu jo 3vuotta. Tässä tulee se mutta: aion hakea opiskelemaan ylempää AMK-tutkintoa ensi keväänä, mutta jos en pääse, siirtyy hakeminen ja aloittaminen taas vuodella eteenpäin. Suorittaminen kestäisi 2 vuotta. Jaksanko iltaopiskella lapsen kanssa? Jaksanko odottaa vuosia kunnes aloitetaan yritys? Vai siirränkö opiskelua kunnes lapsi/lapset on vanhempia? Voihan yrittäminenkin kestää ja saatan olla jo koulussa kunnes raskaaksi tulen.

 

Surffailen täällä, luen innoissani muiden juttuja ja haaveilen raskaudesta. Miksi en uskalla lähteä elämän mukaan ja antaa kaiken vain mennä omalla painollaan?

[Des]

Teillä on marika aika samanmoinen tilanne kun meillä. Ainut vaan, että mulla y-amk opinnot on opparia vaille purkissa. Aika rankka on vuosi ollut, mutta olen ylpeä, että lähipäivät ja kurssit sain kunnialla läpi. Meillä yritys todennäköisesti odottaa ensi kevättä/lopputalvea. Toivon mukaan saisin paperit ulos kevääksi.

En todellakaan osaa sanoa vinkkiä mitä asian kanssa kannattaisi tehdä, kunhan kerroin oman kokemuksen . Kysäse jos tulee mieleen tuota tutkinnosta jotain.

[marika]

Onnea Des tulevaisuudessa häämöttävästä valmistumisesta! Oliko teillä puhetta vauvasta ennen opiskelua vai halusitko koulun alta pois ennen yrittämisen aloittamista?

 

Mulla opinnot olisi iltaopiskelua 3 iltaa viikossa. Mammalomallahan opiskelu ei haittaisi (saattaisi olla jopa ihanaa omaa aikaa), mutta kunhan töihin palaisin, miten sitä jaksaisi aamulla töihin, kotiin hetkeksi ja siitä vielä illaksi kouluun?

[Guest apila]

Täällä vauvakuumeiltu jo 2 vuotta eikä loppua näy. Olen vasta 20 vuotias ja mieheni saman ikäinen, joten ei kai ole yllätys, ettei mies vielä ole ihan niin innoissaan perustamassa perhettä.. Ollaan sovittu, että 25 vuotiaana viimeistään olisi hyvä aika alkaa yrittämään. Tajuttoman pitkältä tuo aika tuntuu, varsinkin kun on jo vakityötkin eikä opiskeluja kesken. Ei se haittaisi vaikka ei olisi omistusasuntoa ja avioliittoa ennen lapsia. Mutta onhan tässä aikaa niitäkin asioita vaikka työstää...

 

Lopetin pillerit pari kuukautta sitten, kun resepti loppui, enkä halua niitä enää jatkaa. Ehkäisy hoidetaan nyt sitten kumeilla ja kaksi kertaa ne on tässä ajassa jo päässeet hajoamaankin... Negoja testailtu, joten raskaana en ainakaan ensimmäisen vahingon vuoksi ole, ellei sitten raskaus näy testissä vasta myöhemmin (nyt olisi viikko 5.)

 

Olen niin malttamaton, pitäisi kaikki tapahtua heti nyt, mutta jos toinen ei ole valmis niin ei kai tässä auta kuin odotella. Itse en voi vedota mitenkään ikään vielä tässä vaiheessa elämää.

[Des]

marika, kiitos! Vaikka tällä hetkellä valmistuminen vaikuttaakin kaukaiselta haaveelta. Pirunmoinen homma tuo oppari! Nooh...

 

Meillä on ollut enemmän ja vähemmän puhetta asiasta, mutta tällaiseksi asia ei ole yltänyt ennen tätä. Ehkä meillä on aina ollut etappeja (asunto, häät) joihin on keskitytty. Eli siis vasta oikeastaan nyt tosissaan asiasta puhuttu ja ehkä päätöksiäkin tehty.

 

Mulla oli lähipäiviä keskimäärin kaksi/kk. Joku kuukausi mahtui jopa neljä lähipäivää. Olin siis koulussa kokonaiset päivät torstaisin ja perjantaisin. Enitenhän ne deadlinet ja palautettavat tehtävät aiheutti harmaita hiuksia. Työpäivän jälkeen koneen eteen raahautuminen ei aina innostanut..

Mutta tällä hetkellä tuntuu, että kaikki oli sen arvoista.

[marika]

Kun sen opparin on kerran pusertanut paperille niin seuraavan kerran on pakko olla helpompi. Tällä olen ajatellut itseäni psyykata Tsemppiä vielä kerran loppukoitokseen! Me jäämme miettimään.

[Aineenvaihtaja]

Haluaisimmme mahdollisimman pian aloittaa yrittämisen. Oma sairauteni vuoksi tarvitsen aikaa, että sairaus ja lääkitys saadaan tasapainoon ennen raskautta. En vielä tiedä miten kauan siihen menee, toivottavasti ei kovin kauaa . Toinen asia on määräaikainen työ, jonka vuoksi mietin raskautumista. Saanko töitä enää samasta paikasta äitiysloman jälkeen? Toki huolestuttaa myös taloudelliset asiat ym., mutta ne eivät ole varsinaisesti jarruttamassa meitä. Onhan lapsia ennenkin kasvatettu, vaikka vanhemmat eivät miljonäärejä ole olleetkaan.