Yrittämistä odotellessa..

[Kanelitähti]

Ääh, miksi mun vauvakuume ei voi vaan tasaisesti kasvaa ja voimistua ja hyökyä yli, niin vois vaan ruveta tositoimiin? Ollaan ajateltu, että vuodenvaihteessa vois ehkä alotella. No, nyt ois ens vuodelle mahdollisuus ulkomaanlomaan (semmoiseen ei-ihan-joka-vuosi-tyyppiseen) marraskuussa, ja nyt heti turhauttaa, kun pahimmassa (eli parhaassa) tapauksessa vauvasuunnitelmat tai -tosiasiat sitten estää sen. Ja päätös matkasta pitäis tietysti tehdä jo nytkohtaheti, eli kovin kauan ei voi siirtää ja odottaa.

 

Miksi mulla ei asetu prioriteetit automaattisesti oikeille kohdilleen, oi miksi?

 

Edit. selvennystä.

Edited December 12, 2011 by Kanelitähti

[Guest Vipsu]

Me ollaan sovittu viime kesänä että ehkäisy jäisi pois tammikuussa ja nyt se ajankohta lähenee! Iik ja jee! Onhan se jännää ajatella, että reilun kuukauden päästä olisi mahdollista tulla raskaaksi. Sitä alkaa miettimään kaikkea ihan hassua ja pähkäilee asiaa joka kantilta.... välillä meinaa miehellä mennä jo hermo kun kyselen tyhmiä ja löydän netistä uusia juttuja aiheesta. Minkäs sille voi että sitä on vähä innostuvaa sorttia.

[Gemini]

Hei kaikki Uusi kuumeilija ilmoittautuu.

 

Käytiin tänään miehen kanssa hakemassa multivitamin mama -valmistetta (miten voikaan yhden vitamiinipillerin syöminen ollakaan niin tunteellista!!) ja ensi viikolla sylki-ovulaatiotesti/mikroskooppi. Olen jättänyt e-pillerit pois ja nyt menossa siis taukoviikko minkä jälkeen en enää jatka, mutta jonkun ehkäisyn kai otamme tilalle. Ehdotin, että vain ovulaation aikaan käytettäis kumia niin kauan kun ei halua vielä täysin yrittää mutta pienen mahdollisuuden kuitenkin jättäis. Ei tullut vielä juuta eikä jaata, mutta mies muistutti tänään lounaalla etten joisi kahvia, mikä tuntui tosi ihanalta. Taitaa yrityksen aloittamisen hetki olla lähellä

Viikon häämatka on ensi kuun alussa. Onkohan mun mitenkään mahdollista ovuloida vielä niihin aikoihin..? Olis niiiiin romanttista plussata Pariisissa! Mikäli tuo mies siis suostuu vielä kokonaan ehkäisystä luopumaan...

[johku_]

Minäkin taidan kuulua tähän kuumeilu-sarjaan. Miehen kanssa ollaan sovittu että huhti-toukokuussa alkaa yritys. Tosiaan joidenkin korvaan voi kuulostaa hullujen hommalta sopia eteen päin millon aloitetaan yritys. Vaikka olenkin suunnitellut että seuraava lapsi voisi syntyä alkuvuodesta, en elä siinä uskossa että me miehen kanssa ollaan jotain super hedelmällisiä ja saadan lapsi alulle sormia napsauttamalla Selkeyttää vaan omaa jännitystä ja kuumeilua, kun on tuommoinen konkreettinen ajankohta joka saattaa muuttaa meidän elämän, taas. Meillä kun jo tosiaan yksi lapsi on

 

Tässä odottelun lomassa kumpikin käydään töissä, tai no minä vähemmän. Joku koko aikainen työ täytyisi saada jottei tätäkin äippälomaa tarvis pärjätä minimirahoilla. Pieni stressin poikanen takaraivossa jyllää mutta toisaalta onhan tässä aikaa vielä, siihen yirtyksen aloitukseenkin

[Guest Tommone]

Mekin sovittiin että talven lomamatkalla jätetään viiminenkin ehkäsy pois. (Pillerit siis lopetettu aikoja sitten, nyt jätettiin kortsu pois). Ovis sattui sitten juuri sopivasti lomalle, ja toiveet oli jo kovat No menkat alkoi kuitenkin ja nyt ollaan menossa taas jänniä päiviä kohti

[SleepyKitten]

Uusi jäsen, heippa vaan!

 

Meillä yrityksen alkuun vielä yli puoli vuotta! Tuntuu tyhmälle odottaa kun molemmilla on jo kova halu lapselle, mutta joku järki takoo päässä, että hoidetaan nyt ensin häät pois alta ja ne ostetut pilleritkin vois syödä loppuun, ettei mene rahat hukkaan. Kaiken kukkuraksi hain opiskelemaan, niin pitihän sitä sitten laskea valmiiksi, että jäiskö se eka lukuvuosi kesken vai ei äitiysloman takia ja milloin on hyvä aika sitten sen kannalta raskautua. Kyllä tässä aika valmiina ollaan..

 

Sillä välin olenkin kahlannut kaikki foorumit läpi ja terveysvinkit, lukenut pari raskaus-kirjaa ja päivittäin ihastelen äitiysvaatteita ja vauvatarvikkeita netissä. Ja olen alkanut jumppaamaan, että jaksan raskaana sitten paremmin ja keho palautuu nopeammin. Mä en ole ikinä pitänyt itseäni vauvakuumeilijana, mut kaipa tuo todistusaineisto puhuu jo puolestaan.

[Gemini]

Ovulaatio bongattu hurjasti aijemmin kuin odotin. Mies ehdotti että jos alettaisi yrittämään sitä vauvaa.

Joten yrittämisen odottelu on ohi ja suoraan ay:hyn kulkematta tjottaamisen kautta!

[Kattinen]

Me ollaan puhuttu, että yritetään vauvaa tässä lähivuosina... Mutta nyt on iskenyt kauhea vauvakuume päälle! Miten mä jaksan muka odottaa.... Vaikka olishan se järkevämpää ensin tehdä vähän töitä ja sitten vasta yrittää lasta...... nyt oon työttömänä.

[Briony]

Äh, mäkin kuulun tähän topikkiin. Yrittää ei vielä voi eikä oikein kannattaisikaan, mutta vauvakuume vaivaa vaan silti.

[LilyAnn]

Täällä myös yksi kuumeileva ja yrityksen alkua odottava Meillä yritys tarkoitus aloittaa aikaisintaan ensi syksynä ihan "ajoitus" syistä. Meillä esikoinen syntynyt 2010 helmikuussa ja koska haluan lapsille ikäeroa vähintään sen 3vuotta, niin aikaisintaan toukokuussa voisi aloittaa yrityksen. Lisäksi toivon lapsille selkeästi omat syntymäpäivät, mikä myöhästyttää yritystä taas parilla kuukaudella. Ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon, ja tämä pikkuinen olisi syntynyt toukokuussa, jonka haluan varata "hänen kuukaudekseen", eli aikaisintaan syyskuussa jätetään kokonaan ehkäisy pois ja siirrytään asenteelle tjot - huh, kun on tarkkaa Ja kyllä, olen myös varautunut siihen, että heti ei välttämättä tärppää, jos joku sitä jää miettimään

Tosin jätän ehkäisyrenkaan pois jo tässä vaiheessa, suurimmaksi osin muista syistä, mutta myös pienellä taka-ajatuksella, että ehtii kroppa ja kierto palautua parin vuoden hormoniruiskeen jälkeen. Kumin kanssa aiotaan pelata, mutta jos tämä ehkäisy pettää, niin ei se kyllä kamala katastrofi ole

[Jelena]

Meidän oli alunperin tarkoitus aloittaa vasta opiskelujen jälkeen, mutta mies keskeyttikin koulut, ainakin toistaseks, kun sai niin hyvän työpaikan.. Minä opiskelen vieläkin, mutta nyt tämä kiireinen aika alkaa olla ohi ja olen pysynyt hyvin aikataulussa. Sovittiin että kesän kynnyksellä, häiden jälkeen, jää ehkäisy pois

[meriaurinko]

Me kerettiin vuosi jo yrittään, ennen mun laparoskopiaa.. Nyt täytyy viel 3kk syödä e-pillereitä, ennekun paikat on parantuneet vauvaa varten. Mä en oikeestaan enää "kuumeile", se meni jo ohi tuossa vuoden aikana. Haluan tietty lapsen, mutta en enää usko sen käyvän kuukaudessa tai edes puolessa vuodessa, vaikkakin paikat on nyt "putsattu" endometrioosista (ja myoomasta)... Oon asennoitunut siihen että vuosi on lyhyt aika näissä hommissa. Kenties se jopa auttaa tätä projektia.. Se jää nähtäväksi! Onnea kaikille kanssasiskoille!!

Edited March 2, 2012 by meriaurinko

[Mesimarja]

Mesimarja, kiitos rohkaisevista sanoista. En siis halua haastaa riitaa, mutta heräsi tuosta sun tekstistä vaan yksi kysymys: eikö sen pitäisi mennä niin, että se vanhempi ei tavallaan hylkää sitä lasta ikinä? Eikö sen lapsen jossain vaiheessa kuulukin hylätä vanhempansa?

 

Ilmaisin asiani vähän huonosti tuossa aiemmassa viestissäni Tarkoitin ehkä lähinnä sitä, että se vanhemman ja lapsen side on ehkä kestävin mitä tästä maailmasta löytyy. Olet ihan oikeassa tuossa mitä kirjoitit, jos ajatellaan "hylkäämistä" niin noin päin ilman muuta

 

Täältä vähän tilannepäivitystä kehiin. Raskaus/synnytys sekoitti mun kilpirauhasen toiminnan, ja nyt pitää säätää lääkitys kohdalleen ennenkuin voimme aloittaa pikkukakkosen yritystä. Toisaalta esikoisen yönunet on menneet huonompaan suuntaan (kiitos mm hampaanteon), joten jos tämä tälläisenä jatkuu niin en tiedä miten sitä jaksaisi kahden pienen kanssa.

Eli katsotaan ja seuraillaan. Toiveena olisi silti, että josko jo kesällä pääsisi pikkusisarusta yrittämään. Kun en kovin suurta ikäeroa pienille haluaisi.

[Lululemon]

Yrittämisen odottamista olisi vielä edessä 5 kuukautta, sitten saa tulla jos on tullakseen. Odotan ihan innolla ja mietin, että vuoden päästä sitä saattaa jo kävellä mahapystyssä... Toisaalta olen kovin realistinen ja koitan muistuttaa itselleni, että saattaa ottaa aikansa ennen kuin sitä raskautuu. Mutta silti on kiva tietää, että kauaa ei tarvitse enää odottaa, että pääsee edes yrittämään. Ensimmäisestä lapsesta siis haaveillaan!

[johku_]

Ääääk. Me otettiin varaslähtö ja aloitettiin jo yritys. Iiiik. Tämä tunne, oliko se näin jännää esikoisenkin aikana?

 

Liityin seuraanne ja poistun lähes samantien. Mutta en voi muuta kuin toivottaa onnea kaikille yrittäville ja voimia jaksaa odottaa niille joilla vielä odotusta aloitukseen on

Edited March 5, 2012 by johku_

[LilyAnn]

Johku onnea ja pitkiä hermoja yritykseen, toivottavasti tärppää pian

[Pippin]

Hui. Me ollaan vihdoin siinä pisteessä, että perheenlisäyksestä on puhuttu useamman kerran ihan tosissaan. Mutta vielä asialle ei olla mitään tehty. Mua pelottaa aivan hirvittävästi "alkaa yrittämään" mutta samalla jännittää myös positiivisesti. Kumman ristiriitaista. Mitään aikarajoja ei olla asetettu. Lopetin juuri pillerit, mutta kai aletaan käyttämään jotain muuta ehkäisyä... Tai no sen näkee sitten kun asia on, hmm, taas ajankohtainen .......

[LilyAnn]

Pippin mulla oli paljon pelkoja ensimmäisellä yrityskierroksella, vaikka kamalasti toivoin raskautumista ja vauvaa, niin samalla suorastaan panikoin tulevaisuutta ja omaa asemaani siinä. Ihan luonnollista jännittää tässä vaiheessa, kyllä ne siitä sitten matkan varrella helpottavat. Kuten tällä foorumilla usein todetaankin, luontoäiti on ollut niin fiksu, että tehnyt odotusajasta pitkän, jotta tuleva äiti saa rauhassa sopeutua muutoksiin niin henkisesti kuin fyysisestikin Ja jos vähänkään tuntuu, ettei vielä ole aivan valmis aloittamaan yritystä, niin parin kuukauden lisäajasta ei varmastikaan ole haittaa, hyötyä ennemminkin.

[Pippin]

--vaikka kamalasti toivoin raskautumista ja vauvaa, niin samalla suorastaan panikoin tulevaisuutta ja omaa asemaani siinä.

 

No just näin. Uskon kyllä, että helpottaa, ja varmaan tässä vielä kuukausia meneekin ennen kuin "oikeesti" aletaan asiaa viemään eteenpäin. Tunnen vain itseni iän puolesta jo niin kypsäksi tähän, mutta henkisesti epäilen valmiuttani, kun en oikein koskaan ole tuntenut aikuistuvani. Tämä siis vain pään sisässä, ulkoisesti ollaan kyllä niin aikuisia, että...

[mila_]

Täällä kans ootetaan, että päästään yrittään. Häitä ennen haaveilin lapsesta ja ajattelin, että sitte joskus parin vuoden päästä. Kuinkas sitten kävikään, kuukausi ennen häitä meinaisin jo sanoa miehelleni, että nyt jää minipillerit veks ja aletaan yrittään. Pidin kuitenkin suuni kiinni ja kypsyttelin ajatusta mielessäni viime lauantaihin, jolloin kerroin miehelleni, että haluaisin meille lapsia. Mies oli ihan hämmästynyt, sillä olen aina puhunut ettei lapsilla ole kiire. Nyt muutama päivä mietitty ja tänään päätettiin, että syön 2 viikkoa vielä pillereitä ja sitten jätetään ne pois. Ei pitkästi enää...

 

Mieheni on ollut työelämässä jo 5 vuotta ja hänellä on vakituinen työpaikka. Minä sen sijaan opiskelen vielä vuoden ammattikorkeassa. En vain enää halua odottaa, että tulee oikea aika, sillä meistä se on nyt! Kuka tietää tuleeko niitä lapsia, mutta yrittänyttä ei laiteta

[Briony]

^Jännää ja ihanaa! Kaksi viikkoa menee ihan silmänräpäyksessä. Kovia plussatuulia teille!

[mila_]

Kiitos tsempistä Briony, oon niin onnellinen, että miehenikin halusi alkaa yrittää niin pian

[Heire]

Mä kans ilmottaudun kuumeilijoihin...ja yrittämistä pitää odottaa varmaan ens kevääseen... Se on järkevin ratkaisu, koska mun pitää mennä ottaa mun työpaikka vastaan ennen ku jään uudestaan äitiyslomalle ja pitäis ostaa oma asunto, et olis enemmän tilaa. Mut silti haluisin sen toisen...

[Pippin]

Yrittämistä saa vielä odotella. Eilen ensimmäisen kerran harrastettiin seksiä sitten pillereiden lopettamisen. Ja mulle iski pakokauhu - eli otettiinkin sitten muu ehkäisy mukaan (vaikka ei mieskään olisi tainnut vielä suostua ilman ehkäisyä). Siis ei oo todellista, miten tästä askeleesta pääsee yli? Jo se teoreettinen mahdollisuus, että luodaan uutta elämää pelotti vain niin paljon...

[Pippin]

Mies sanoi, että odotetaan kunnes olen valmistunut - ja mä valmistun kesäkuussa! Siis siihen on vain muutama kuukausi... Mutta sitten taas, siihen on vielä muutama kuukausi. Argh, mä oon onnistunut jo psyykkaamaan itseäni niin paljon tässä asiassa, ja tänään kun luin Hesarin juttua isovanhempien nimityksistä tuli sellainen olo, että haluaisi heti ilahduttaa vanhempia tällaisella uutisella ja miettiä niiden kanssa millä nimellä tuleva lapsenlapsi sitten niitä kutsuu...