Emlilja

Yrittämistä odotellessa..

618 posts in this topic

Pippin tuttu tunne. Tai ei mulla varmaan ole krooninen, mutta diagnosoitiin 2009 lopulla. Lääkkeet olen jättänyt vähentämisen jälkeen kun tuntui, että kestän sen. Nyt alkanut lipsumaan... En silti haluaisi aloittaa lääkitystä uuelleen, koska tuntisin itseni epäonnistuneeksi. Paljon voimia teille ja toivottavasti isälläsi ei olisi kyseistä tautia *hali*

 

 

Golden Eagle, kiitos tuesta. Isäni on tutkimuksissa ja mäkin toivon, että kyseessä olisi jokin helposti korjattavissa oleva vika... Aika näyttää. Nyt kuitenkin toivottavasti saadaan isälle pian lapsenlapsi elämää ilostuttamaan :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olisi tarkoitus aloittaa kolmannen yritys loppuvuodesta :). Marras-joulukuussa, riippuen miten tämä kierto tästä tasaantuu, kun juuri alkoi kuukautiset kuopuksen jälkeen. Suunnilleen puolentoista vuoden ikäeroa kuopukseen lähdetään hakemaan :D!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uskallan minäkin sitten tänne kirjoittaa :)

Olen potenut vauvakuumetta monta vuotta mutta koska opinnot on kesken molemmilla me ,eli mies :rolleyes: , ollaan päätetty että valmistutaan ja hankitaan työ ennen kun aletaan vauvaa yrittämään. Nyt viimeinen vuosi lähti käyntiin ja mä valmistun 99% varmuudella ensi keväällä. Eli kunhan työkuvio on jotenkuten kohdallaan niin aletaan yrittämään vauvaa. Näillä näkymin ens syksynä siis. Kun vaan ei milllääään meinais jaksaa odottaa siihen saakka... :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, työhaastattelussa tuli käytyä. Ei menny erityisen hyvin, ja en oo varma nyt edes että oisko toi mulle sopiva firma. Ja sain tietää että tämä rekrytointiprosessi kestää jouluun asti. Alan tässä kallistua siihen kantaan, että hittoako tässä odottelemaan. Juteltiin eilen miehen kanssa, ja se näyttää periaatteessa vihreää valoa. Tuntuu että mies haluaa jättää sen kuitenkin lopullisesti mun päätettäväksi, jotenkin sille tuntuu nyt olevan vaikeaa sanoa ääneen et vauva sais tulla. Että pallo on nyt mulla, ja pillereitä laatassa yksi jäljellä, iik!

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko teidän mielestä ihan typerää hankkia vauvajuttuja samalla kun odottelee yrityksen alkamista? :blush: Miestäni se ei häiritse, lähinnä naureskelee minulle. En ole taikauskoinen, ja vauvan vaatteiden ostaminen jotenkin helpottaa oloa. Ehkä se luo minulle sellaisen tunteen, että kyllä mekin vielä joskus (jos emme voikaan saada lapsia, en usko että se johtuu hankkimistani vauvanvaatteista..)

 

Onko muilla näin? Vai olenko kahjo. :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tape, ei oo mun mielestä kahjoa. Itse en kyllä mitään ostele, koska mies sais hermoromahduksen ja meillä on muutenkin niin pieni kämppä, ettei omatkaan romut meinaa mahtua minnekään! Mutta ostelen kyllä vaatteita mun ihanalle kummitytölle! :wub:

 

Enkä usko, että muutama potkupuku kaapissa estää teidän raskaaksituloa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tape, mun mielestä ei ole typerää ostella vauvanvaatteita yritystä ootellessa. Minulla on myös muutama body ja kahdet somat pienet farkut kaapissa odottamassa :) Mitään isoja hankintoja esim. vaunuja tai pinnasänkyä en ostais ennen plussaa, mutta tollasia pieniä juttuja voi ihan hyvin ostaa mun mielestä. Vähän se on kyllä noloa pyöriä siellä hipelöimässä vauvajuttuja vaikkei mitään tietoa vauvan tulosta vielä... No jooh, en ole mitenkään taikauskoinen, joten uskon että nuo vaatteet tuolta hyllystä vielä löytävät tiensä oman nyytin päälle :pacifier:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äh, täällä taas tilanteet ja ajatukset muuttuu päivittäin... Nyt sitten toi mies alkoikin hannaamaan vastaan, ja sanoi että hae vielä ne pillerit! Kun mä tulin takaisin sieltä apteekista, se kysyi että paljonko mä niitä otin. Vastasin että 3 kk satsin. Sitten se kysy että mitä ne maksoi (varmaan muuten eka kerta kun mies kysyy ehkäisyn hintaa). Mä olin että 35 euroo. Sit mies tuumas, että nehän voi lopettaa millon haluaa.

 

Mitähän tästäkin pitäis aatella.

Ja mulle soitettiin sieltä työhaastattelupaikasta, pääsin seuraavalle haastattelukierrokselle ja ne piti mua erittäin hyvänä hakijana siihen paikkaan. Toinen ÄH!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinka moni muu syö raskauvitamiineja jo tässä vaiheessa?

 

Mä aloitin syyskuun alussa syömään foolihappoa (Foliren). Lisäksi otan normaalistikin aina monivitamiinitabletin ja erillisen D-vitamiinitabletin joka aamu. Ehkä noi "tavalliset" monivitamiinit voisi vaihtaa raskausvitamiineihin, kun purkki loppuu. Mutta en tiedä mikä käytännön ero niissä on? Jos otan foolihapon lisäksi, niin onko väliä millainen monivitamiinilisä on?

 

Muissa uutisissa, olen ollut nyt ilman pillereitä kohta 3 kk (mutta emme siis vielä yritä). Häihin aikaa reilu pari kuukautta ja sen jälkeen se olis kai menoa. :) Hirvittää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Sellainen ero ainakin on, että raskausvitamiineista puuttuu A-vitamiini, jonka liikasaanti on vahingollista sikiölle :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ahaa, en tiennytkään :) Eli viimeistään siinä vaiheessa kun aloitetaan oikeasti yrittämään, voisi vitamiinit siis vaihtaa raskausvitamiineiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä edelleen odotellaan yrityksen aloitusta, työpaikka-asiat ei oo edenny mihinkään... Raivostuttavia nää pitkät rekrytointiprosessit! No, ehtiipä noita raskausvitamiineja syömään sen suositellun 3 kk ennen aloitusta.

 

Mitenkäs sulla Sugar Plum Fairy on kierto lähtenyt asettumaan pillereiden lopetuksen jälkeen? Itsellänikin on niin pitkä pillerihistoria että se vähän mietityttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kävin juuri aiemmin tänään avautumassa tästä pillereiden lopetus -ketjuun. ;) Lopetin pillerit heinäkuussa, jonka jälkeen tyhjennysvuoto ja myös ensimmäiset luomumenkat tulivat suunnilleen normaalisti (pari päivää myöhässä). Mitään lopettamiseen liittyviä oireita ei juuri ollut. Näiden ensimmäisten kuukautisten jälkeen sitten alkoi tapahtua: naamaan alkoi pukata näppyä ja hiuksia lähtee todella (!) paljon. Toisten luomumenkkojen piti alkaa kohta kolme viikkoa sitten, mutta ei näy eikä kuulu. Ajattelin ensin, että selvisin helpolla, mutta saa nyt nähdä. En ole koskaan yhtä paljon odottanut menkkoja, kuin nyt. :rolleyes: Söin Yasmin -pillereitä putkeen 11 vuotta, eli ei kai sinänsä ihme jos vähän pistää systeemiä sekaisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi, taallakin odotellaan yrityksen tai edes tjottailun alottamista. Oon lopettanut pillerit jo, nyt mennaan kortsuilla. Syy siihen miksei yriteta jo, on mun perussairaus jonka laakitysta rukataan nyt siihen kuntoon etta se olis mahdollisimman riskiton raskauden aikana seka mulle etta vauvalle. Sit kun laakitys on saatu kohilleen niin taytyy kait viela pari kuukautta katella etta se toimii varmasti. Eli nailla nakymin menee ens vuoden puolelle ennen ku annetaan bebelle lupa tulla.

 

Itella kuume nousee koko ajan, ei malttais enaa. Hirveesti en viitti miehelle kuumeilla, silla on enemman jalat-maassa-suhtautuminen tahan koko projektiin. Ihanaa etta paasee pyorimaan taalla hakemassa vertaistukea!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äh Sugar Plum Fairy, ei kuulosta mukavalta? Mitenkähän sekaisin oma kroppa on?!

 

Taije, tervetuloa mukaan joukkoon odottelevaiseen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkohan kaikki yrityksen odottajat siirtyneet sanoista tekoihin? Meillä yritys edelleen jäissä, ei vieläkään tietoa tuosta työpaikasta! Ärsyttää, vois jo ratketa toikin asia!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on ollut keskustelua kolmannesta jo vähän aikaa, mutta kun ensi kesänä on häät ja puku jo ostettu, joten jos sen jälkeen sitten.. Kuume kasvaa koko ajan ja näen vauvoja vaan joka puolella :D. Vaikka ei tämä kakkonenkaan ole vasta kuin 1v 5kk :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa - Ompa kiva lukea tällaisia juttuja ja huomata, että ei yksin jännittäen odota ajan kulumista! Mielelläni nauttisin tästäkin ajasta, kun ollaan miehen kanssa kahden, mutta täytyy myöntää että olo on helpottunut, kun enää yhdet menkat odotellaan ja sitten voin päästää "vapaalle"; tämä kärvistely alkaa ottaa jo aivoon! Voimia ja iloa kaikille odottelijoille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä suunnitteilla, että kun häät ovat ensi elokuussa ohi, niin sitten ruetaan yrittämään. Saas nähdä pitääkö sulho tämän lupauksen, yritystä kun on siirretty jo muutaman kerran eteenpäin, tosin ihan järkevistä syistä.. mutta tietäähän sen, kun itse ei malttaisi odottaa niin kyllä se pitkältä ajalta tuntuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä ketjussa on jo parikin kertaa mainittu, että tänne rekisteröityminen ja kirjoittaminen on ensimmäinen konkreettinen askel kohti perheellisyyttä - sama juttu täälläkin, hurjaa! Että moikka vaan kaikille. :) Ihana lukea noita aiempia tekstejä, kun allekirjoituksissa näkyy tosiaan monta aika nopeastikin tärpännyttä, onnistunutta yritystä.

 

Itse olen ollut jo kauan valmis lapsenhankintaan, mutta mies on lykännyt sitä suht järkevistä syistä, luvaten takarajaksi vuoden 2014 (kumpikin silloin 30). Vuosi sitten keskusteltiin kuitenkin asiasta vakavasti ja päätettiin ryhtyä hakemaan adoptiolasta ulkomailta. Käytiin adoptioinfossa, työstettiin ajatusta ja hankittiin tietoa, mutta jossain vaiheessa sitten hoksasin, miten kauhean kaukana ideaaleista ehdokkaista me ollaan: ei naimisissa, ei todistettavasti hedelmättömiä, ei uskonnollisia, ei vakkaritöitä, ei omaa taloa tai isoa omaisuutta... Me itse tiedetään, että pystyttäisiin näillä pikkutuloillakin kasvattamaan lasta, mutta viranomaiset vaatii luultavasti jotain konkreettista näyttöä.

 

Toisin sanoen menisi vähintään pari vuotta, että saataisiin parannettua meidän "osakkeita" eri adoptio-osapuolten silmissä ja voitaisiin lähteä tosissaan hakemaan, sitten vuosi kotiselvitystä, vähintään pari vuotta lapsipäätöksen odottelua... Hupsistakeikkaa, sitten oltaisiinkin jo 35 ikävuoden tienoilla, ja entä jos adoptio ei jostain syystä onnistuisikaan? Entä jos siinä vaiheessa pitäisi ruveta puuhaamaan biologista lasta hirveällä kiireellä? Tai jos adoptio onnistuisi, mutta silti tulisi sellainen olo, että haluaisin kuitenkin kokea raskauden? Kaikkialla sanotaan, että adoptiolapsen olisi parasta olla se perheen nuorimmainen, että saa kaikki kuopuksen edut.

 

Tämän takia aloin pikkuhiljaa hoitamaan takaraivossa vaikuttavaa raskaus/synnytys/imetyspelkoani lukemalla artikkeleita ja ihmisten omia kokemuksia ja katsomalla synnytysvideoita. Huhhuh. Edelleen hirvittää monikin asia, mutta eräs viisas ajatus rauhoitti kovasti mieltä: minun kroppani on suunniteltu sitä varten. En yhtään romantisoi asiaa tai kuvittele, että siitä tulisi helppoa tai mitään muuta kuin pirullisen kivuliasta, mutta yritän muistaa että minulla on kuitenkin luonto puolellani. Ja lapsi on riskien arvoinen.

 

Sain lopulta miehenkin vakuutettua siitä, että kannattaisi ensin yrittää biologista lasta ja että nyt on korkea aika ruveta yrittämään. Päivitetty suunnitelma on siis edes yrittää saada ensin biologista lasta, ja säästää adoptiosuunnitelma toista lasta varten. Yrittäminen alkaa vuodenvaihteessa, jee! :) Pillereitä on jäljellä kuitenkin enää reilut pari liuskaa, enkä jaksaisi hakea uutta pakettia jättääkseni sitä vain kesken (seliseli), joten ehkäpä yrittäminen alkaakin jo ennen joulua...? Hammaslääkärissä on käyty, gyneaika on piakkoin (epäilen endometrioosia, joten pitää tarkistuttaa onko kaikki ok) ja kunhan tavalliset vitamiinilisät loppuu, niin ostan jo jotain raskausvitamiineja popsittavaksi. Aloitin myös muutama päivä sitten kunnonkohotusprojektin Ihan Tosissaan, sillä näillä lihasvoimilla on ihan turha kuvitella mitään ison mahan hilaamista hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, vauvasta puhumattakaan.

 

Liityn siis joukkoonne vähintään pariksi kuukaudeksi, mutta toivottavasti en sen pidemmäksi. ;) Tsemppiä vaan kaikille niille, joiden puolisot vielä empii asiaa!

Edited by Tiistai

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervetuloa mukaan Tiistai, vaikka vain lyhyeksi aikaa! Kiva että olette miehesi kanssa päässeet teille sopivaan ratkaisuun.

 

Itsellä on nyt vähän ristiriitaiset fiilikset. Kesän jälkeen meinasi iskeä ihan oikea vauvakuume, ja oli sellainen fiilis että yrittäminen on aloitettava heti. No, nyt kun asiaa piti lykätä vähän miehen rimakauhun ja mun epäselvän työkuvion takia, alkaakin olla sellainen olo että kerkeehän tuota myöhemminkin. Vaikka täällä foorumillakin usein pyörin, asia on jäänyt jotenkin taka-alalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei kaikille :)

 

Itse tuolla heinäkuulla tähän ketjuun kirjoittelinkin ja silloin tosiaan mies oli meillä se toppuuttelija tähän vauva asiaan. Nyt kuitenkin mies ilmoitti tulleensa siihen tulokseen; "Jos kerran tämä asia on sinulle tärkeä ja kun tuntuu että koko ajan sitä ajattelet, niin samahan se on sitten ruveta hommiin" No viimeinen e-pilleri torstaina syöty ja heti kun menkat on pois alta, niin meillä alkaa jonkin sortin yritys/tjot.. Ite oon ollut aika vähäsanainen koko vauvakuumeesta miehelle kun tiedän että ei se asian jauhaminen ja painostaminen muuta mitään, mutta ilmeisesti se sitten ymmärsi yskän tän mun palstailun takia..

 

Eli kanssa siskot, minä ainakin opin että tää palstailu auttaa, koska ilmeisesti en tee enään muuta kun roikun täällä, ainakin miehen mielestä :D

 

Tsemppiä kaikille yrityksen odottajille, kyllä sen aika vielä tulee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipsan :)

 

Mä edelleen kuumeilen.. Opettelin tuossa sukkiakin neulomaan, vauvakokoa -tietenkin ;) Mies lupaili tuossa jokin aika sitten, että sitten kun mä valmistun, ni voitais alkaa yrittämään.. Tosin se on vähän huolimaton noiden kortsujensa kanssa, että tiedä vaikka sattuis "vahinko" aikaisemminkin ;)

 

Mä siis lopetin pillerit tuossa muutama kuukausi takaperin :) 8v ehdin syödä niitäkin.. Täytyy sanoa, että on superpaljon parempi olo ilman jatkuvaa hormonitankkausta! Jotenkin kirkkaampi olo päässäkin :)

 

Edelleen odotellaan siis täälläkin sitä yrittämistä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heissan! Onhan täällä muitakin! :)

Berit: Mä en ole miehelle edes uskaltanut tunnustaa että roikun vauvapalstalla... Aattelen että sille tulis liikaa paineita!

Mutta luulen kyllä, että se kohta kysyy että mistä nämä kaikki lisääntyneet tietoni vauvoista ja yrityksestä tulevat!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now