Yrittämistä odotellessa..

[Ruusukvartsi]

Heipä hei!

Ekaa viestiä täälläkin kirjoitellaan.

 

Me ollaan miehen kanssa yli kolmekymppisiä. Yhdessä oloa tulee tänä vuonna täyteen 13 vuotta! Meillä mies on halunnut perheenlisäystä jo vuoden päivät, mutta mulla ei itsellä ole ollut mikään hoppu asian suhteen. Vielä ennen joulua ajattelin, että jos saan kitkuteltua vielä pari vuotta eteenpäin, mutta joulun jälkeen kun palasin töihin niin oli kuin joku olisi kääntänyt kytkimen toiseen asentoon.

Töissä tuli heti työkaverilta vauvauutisia ja mediassa oman ikäiset naiset hehkuttaa odotustaan. Yht'äkkiä olikin sellainen olo, että hemmetti mähän oon valmis! Nyt siis lähtee toiseksi viimeinen pillerilevy liikkeelle ensi viikon lauantaina. Yritys alkaa siis maaliskuun puolivälin jälkeen. Ajankohtanakin juuri sopiva, jos pienokainen syntyisi alkuvuodesta 2014!

 

On tää mielenmuutos sitten niin ihmeellinen! Aikaisemmin kartoin tällaisi foorumeita, lastenvaateosastoja yms ja nyt ollaan täällä ja kaupassakin olen jo eksynyt alennusmyyneissä sinne 50 cm vaatteiden luokse

[Javona]

Meillä odotellaan yritystä muutaman vuoden ajat. Meille siis esikko syntyi elokuussa 2012 ja kakkosta kuumeilen jo nyt. Tilanne ei kuitenkaan anna periksi ja minun on pakko mennä aloittamaan opinnot joita olen kaksi vuotta lykännyt työskentelyn ja esikon takia. Puolison kanssa sovittiin että rippuen pääsenkö toiseen koulutusohjelmaan aloitetaan yrittäminen 2-4 vuoden päästä ! Vasta! Onneksi on yksi tuhisija jo kainalossa vähän lievittämässä kaipuuta pikkasesta sisaresta.

[isla86]

On tää mielenmuutos sitten niin ihmeellinen! Aikaisemmin kartoin tällaisi foorumeita, lastenvaateosastoja yms ja nyt ollaan täällä ja kaupassakin olen jo eksynyt alennusmyyneissä sinne 50 cm vaatteiden luokse

 

Toi on kyllä niin totta! Itsellä ei oo ollut aiemmin mitään aikeita lasten hankkimiseen lähiaikoina, mutta pikkuhiljaa on mieli muuttunut ja lopullinen mielenmuutos tapahtui sitten kertaheitolla alkuvuodesta. Vieläkin oon siitä hämilläni, että mitä tapahtui Ja löysinpä minäkin itseni eilen vaateliikkeen lastenvaateosastolta Itselleni koitin selitellä, että siskon lapsille katon jotain lahjaksi, mutta eihän se läpi mennyt edes itselleni

 

Odottavan aika on kyllä pitkä.. Jäljellä olevat pillerilevyt (9 täyttä ja yksi vajaa) olisi tarkoitus vielä syödä, ettei mene osto hukkaan, mutta sitten saa pillerit jäädä. Laskeskelin, että taitavat riittää elokuun loppupuolelle ja sinne on vielä ikuisuus..

 

Onnea yrityksen aloittamaan jo päässeille ja tsemppiä muille yrityksen odottamiseen!

[HerMi0ne]

Täälläkin yksi uusi kirjoittelija ilmoittautuu mukaan. Vieläkään en meinaa uskoa, että minä tässä kirjoittelen vauva-keskustelupalstalle. Jo vuosia asiaa oon miettinyt ja aina vaan jostain syystä miehen kanssa vauvahaaveita lykätty. Lähinnä ne perinteiset syyt eli opiskelut, asunto ja työkuviot viivytti, etikä aika koskaan tuntunut oikealta yrittämiseen, eikä oltu kyllä valmiitakaan, vaan tykättiin olla ja mennä vapaasti kahdestaan.  Mutta kuten moni aiempi kirjoitti, niin yhtäkkiä sitä huomas, että ikää on jo 30 ja täytyy ruveta kohta toimiin, ettei kohta havahdu että juna meni jo. Ja nykysin sitä huomaa haaveilevansa lähipiirin esimerkin innoittamana pikkuisesta ja koti-illoista oman pienen perheen kanssa.

 

Varsinaista Yrittämistä odotellessa siis, mutta pillerit lopetin 3 päivää sitten ja nyt ois tarkoitus katsoa, miten kierto alkaa menen luomuna ja aloittaa tjottailu lähiaikoina.

[Karahvi]

Minäkin odottelen yrittämisen aloitusta! Kuume on kova, mutta toisaalta on mukava olla vielä jonkin aikaa kahdestaan miehen kanssa: nauttia uutukaisesta talostamme rankan rakennusajan jälkeen ja viettää muutenkin astetta vapaampaa elämää. Olisi myös mahtavaa, jos sattuisin saada vakinaisen työpaikan tässä lähiaikoina, niin olisi taloudellisesti turvatumpaa. Jouduinpa jatkaa määräaikaisena tai ei, niin luultavasti tämän vuoden loppupuolella aloitetaan yritys. Sitä odotellessa!

[_Isabella_]

Täällä odotellaan myös kovasti yrityksen aloittamista. Meillä lapsia ennestään 7-vuotias ja 3-vuotias. Kolmatta olen kuumeillut jo vuoden päivät, mutta mies on toppuutellut että jos nyt vielä hetki maltetaan odottaa (Kuulemma korkeintaan 2 vuotta). Ikää itselläni on 27 ja miehellä 29. Asetin itselleni tavoitteeksi viime syksynä, että painoa on pudottava 10kg ennen kuin aloitamme yrittämään kolmatta. Tavoite alkaakin lähestyä, joten alan olla todella malttamaton. Miten saisin miehen ymmärtämään, että tärppäämiseen voi mennä aikaa ja että kolmas kannattaa hankkia nyt, kun olen jokatapauksessa kotona nuoremman kanssa.

[sophi]

Täällä myös tuore foorumilainen ja yrittämisen odottelija 

Meillä ollut puhetta ensimmäisestä vauvasta jo melkein vuoden päivät. Nyt keväällä meinattiin sitten aloittaa yrittäminen! JIPIII    Jätin pillerit pois jo joulukuussa (ihan ilman ehkäisyä ei kuitenkaan olla oltu), jotta kroppa ehtii valmistautua sitten siihen yritykseen. Jotenkin sellainen mielikuva on, että jos ei alussa tärppää, niin syynä saattaa olla se, että hormonaalisen ehkäisyn käyttämisestä on kulunut vasta niin vähän aikaa.. Tiedä häntä 

[familia]

Äääh. Mun piti pysyä poissa täältä, mutta en malta. Me aloitetaan yrittäminen syksyllä. Kova hinku olis jo saada vasta 2v täyttäneelle esikoiselle pikkusisarus, mutta pitää ensin saada juhlia häät alta pois ja ehtiä olla vielä jonkin aikaa töissä tienaamassa. Yritän kovasti pitää ajatukset edellä mainituissa esikoisessa, häiden järjestelyssä ja töissä + uuden kodin ostoaikeissa, mutta lähipiirin raskaus- ja vauvauutiset ei tee asiaa helpoksi. Ikää meillä on 27v & 30v ja yhdessä on oltu pian 9v.

[hanimami]

 Yritän kovasti pitää ajatukset edellä mainituissa esikoisessa, häiden järjestelyssä ja töissä + uuden kodin ostoaikeissa, mutta lähipiirin raskaus- ja vauvauutiset ei tee asiaa helpoksi. Ikää meillä on 27v & 30v ja yhdessä on oltu pian 9v.

 

Tää on munki taktiikka, eli mahdollisimman paljon muita asioita elämään ja vähän kiirettä töiden parissa, ni ei jää niin paljoa aikaa haaveiluun. Mut nopeesti se aika loppujen lopuks menee, ja toisaalta, tää aika ennen yrittämistä on musta kans ihaa kivaa valmistautumista. 

[Jennie]

Täällä on myöskin uusi foorumilainen. Pillerit jätin juuri pois. Yrittäminen olis tarkoitus aloittaa syyskuussa, mutta ei käytetä ehkäisyä sitä ennenkään. Jännittää!

[familia]

 Yritän kovasti pitää ajatukset edellä mainituissa esikoisessa, häiden järjestelyssä ja töissä + uuden kodin ostoaikeissa, mutta lähipiirin raskaus- ja vauvauutiset ei tee asiaa helpoksi. Ikää meillä on 27v & 30v ja yhdessä on oltu pian 9v.

 

Tää on munki taktiikka, eli mahdollisimman paljon muita asioita elämään ja vähän kiirettä töiden parissa, ni ei jää niin paljoa aikaa haaveiluun. Mut nopeesti se aika loppujen lopuks menee, ja toisaalta, tää aika ennen yrittämistä on musta kans ihaa kivaa valmistautumista. 

 

Menee joo, vaikka hetkittäin tuntuu muulta. Just katoin naamakirjassa yhen tuoreen isän kuvia ja nyt tuntuu, että syksyyn on ikuisuus. Mutta oikeesti kohta on kesä ja kesä menee aina nopeesti.

[Ilse]

Täällä myös ihkatuore foorumilainen.   En tiedä onkohan tämä oikea ketju mun viestille, mutta en tohtinut aloittaa uuttakaan ketjua.   

 

Meillä tilanne on se, että mulla on ollut kuparikierukka jo reilut neljä vuotta. Sen kanssa kaikki on toiminut tosi hyvin, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana kuukautiset on runsastuneet ihan tosissaan. Mittautin hemoglobiinin ja se oli romahtanut puolessa vuodessa yli 140 alle 120. MIehen kanssa päätettiin ottaa kierukka pois ja oletin, että tämä tarkoittaisi vauvalle luvan antamista. Olemme aiheesta vuosien varrella jutelleet muutamaan kertaan ja mies on aina hieman vastahakoinen vauvahaaveille. Pari vuotta sitten kävimme vakavan keskustelun, jolloin pyysin miestä kertomaan jos lapset eivät ole tulevaisuudessa mahdollisia, koska minä näen itseni äitinä jossain vaiheessa. Viimeisen vuoden aikana mies on väläytellyt vauva-asiaa mullekin ihan yllättävissä paikoissa esim. kertomalla perheelleen, että vauvat ovat mahdollisesti näköpiirissä. Nyt kierukka siis poistettiin vajaa pari viikkoa sitten, jonka jälkeen olimme reissussa vanhempieni luona viikon. Seksi ei siis ole tullut mahdolliseksi kierukan poiston jälkeen. Eilen viinilasillisen jälkeen miehelle ehdottelin makuuhuoneen puolelle siirtymistä, jolloin hän ilmoitti ettei se ole mahdollista koska voin tulla raskaaksi. Mies on helposti tulistuva ja stressaava yksilö ja sai tästä aikaan ison keskustelun ja stressin aiheen. Lopulta hän päätyi sellaiseen lopputulemaan, että meidän ainoa mahdollisuus on avioero. Sanoin, että ei tällaisia päätöksiä yhdessä illassa tehdä, mutta hän on nyt ihan tosi kierroksilla tämän asian kanssa. 

Ymmärrän, että häntä stressaa lapsen saanti, mutta tiedän samalla kuitenkin ettei hän tarkoita ettei hän tarkoita sanoa täysin EI koko asialle. Syyt sille miksei hän lasta nyt halua ovat taloudellisia, oman elämän menetyksen pelko ja se ettemme me pärjäisi lapsen kanssa. Miehellä on myös ollut todella vaikea lapsuus isänsä alkoholismin ja väkivallan kanssa ja mies pelkää ettei kestä työn ja lapsen aiheuttamaa vastuuta ja muuttuu isäkseen. 

Hänellä on ollut tosi raskasta töissä ja työterveyden lääkäri olisi kirjoittanut sairaslomaakin. Nyt mies onneksi pääsee työpsykologin juttusille ja yritän miestä tukea uuden työpaikan etsimisen kanssa. Kun ajat ovat olleet rennommat, mies on varovaisesti jutellut lapsien saannin mahdollisuudesta. Luulen, että nyt kierukan poisto ja asian konkretisoituminen laukaisi tämän stressin. Kerroin miehelle, että voimme antaa tilanteen rauhoittua ja käyttää jotain toista ehkäisymuotoa, mutta mies on nyt aivan ehdoton päätöstenteon kanssa. Olen ihan umpikujassa tämän asian kanssa, enkä tiedä miten helpottaisin hänen oloaan. En halua erota ja jos tilanne todella olisi se, että minun täytyy tehdä valinta mies tai lapset, en tiedä mikä se päätös olisi. Ahdistaa niin kovasti, että tuntuu etten saa henkeä. Ahdistaa omasta puolesta sekä miehen puolesta, kun hänelläkin on niin vaikea olla.  

 

Tulipas pitkä viesti. Toivoisin ettei tätä lainattaisi, saatan poistaa tekstin myöhemmin. 

[hanimami]

^ huh huh, kylläpä siinä on yhelle päivälle tapahtunut kerrakseen   . Mun mielestä toi kuulostaa siltä kuten itse sanoit, että toisella on stressiä ja jostain syystä se purkautu nyt näin, koska kyllähän (avio)ero on nyt sen verran iso päätös, ettei sitä yhdessä illassa tehdä, eikä varsinkaan tollaisesta syystä ja ilman mitään ennakkovaroituksia, että fiilikset olisivat tota luokkaa. Antaisin tilanteen rauhottua vähän aikaa ja jos siihen ei muu auta niin vaikka sitten seksi pois kuvioista muutamaksi viikoksi. Sen jälkeen kun tilanne on rauhottunut niin luulisin, että mieskin pystyisi keskustelemaan asiasta järkevämmin ja sinäkin saisit tietää, että missä siellä nyt oikeen mennään ja johtuiko tämä extreeme reaktio siitä, ettei hän ehkä koskaa tahdo lapsia. Ja jos asia olisi näin ikävästi niin ainakin sitten voisit tehdä päätöksen kun kaikki olisi avoimena pöydällä. Paljon tsemppiä seuraaville päiville ja viikoille!

[Puutiainen]

Arvaisin, että oma lapsi tai mahdollisuus siihen nostaa vahvasti muistoja omasta lapsuudesta ja miehesi joutuu nyt kohtaamaan taas kerran oman vaikean lapsuutensa. Onneksi hän on menossa työpsykologille ja saa varmasti tätäkin puolta purettua mielestään. Voimia Sinulle ja teille kummallekin!

[pink.girl]

Täällä ilmoittautuu mukaan myös yksi yrittämisen odottelija. Ikää löytyy 26 vuotta (tänä vuonna vielä 27) ja elämäntilanne on kyllä melko sekava. Silti olemme poikaystäväni kanssa alkaneet suunnitella tulevaisuuttamme ja vauvojen ajankohtaa. Niin, yksi asia on juurikin tuo, että emme ole vielä naimisissa, eikä edes kihloissa. Seurustelua takana virallisesti 3,5 vuotta ja epävirallisemmin 5 vuotta. Tuona aikana olemme ehtineet suunnittelemaan, että ainakin yksi lapsi pitäisi saada ennen kuin minä täytän 30. Mies tuntuu osittain järkyttyneen, että mihin tuo aika on karannut, sillä eihän siihen enää kovin kauaa ole, että täytän 30. Eli ensiksi pitäisi mennä naimisiin, mikä luultavimmin tulee tapahtumaan tässä vuoden sisällä. Sen jälkeen saisi yrittäminen oikeastaan alkaa jo kesällä 2014.

 

Miksi tämä meidän elämämme sitten on niin sekava? Minä olen jatko-opiskelijana kahdessa eri maassa, joista kumpikaan ei ole Suomi. Ja mies siis asuu ja opiskelee vielä tällä hetkellä Suomessa. Opintoni ovat vielä melko alkuvaiheessa, eli puolisen vuotta olen tutkimusta tehnyt ja sopparia olisi 2,5 vuotta jäljellä. Jos siis raskautuisin kesällä 2014 ei minulla vauvan syntymän jälkeen olisi kauaa enää sopimusta jäljellä, joten jäljellä olisi lähinnä kirjoittamista. Tiedän kyllä, että kirjoittaminenkin voi olla todella haastavaa pikkuvauvan kanssa, mutta jos jäämme vain jälleen odottelemaan, että minä valmistun ja sen jälkeen saan vakipaikan olen kohta reilusti yli 30, ja sitten asiat voivat mutkistua entisestään.

 

Onneksi nämä molemmat yliopistot, joissa teen tutkimusta, sijaitsevat sentään Eurooopassa ja saan edes jonkinlaista palkkaa. Tuosta palkasta ei tosin tällä hetkellä jää oikeastaan mitään säästöön, sillä reissailu Suomeen vie kaiken ylimääräisen. Tuo mies pitäisi siis saada valmistumaan ja töihin tänne toiseen maahan, jonne olemme aikoneet myös minun valmistumisen jälkeen jäädä asumaan. Miehellä ei tosin pitäisi enää olla opintoja kovin paljoa jäljellä, ja toivottavasti pääsemme muuttamaan yhteen (jälleen kerran, asuimme Suomessa saman katon alla pari vuotta) mahdollisimman pian. 

 

Vauva olisi oikeastaan haaveissa jo vaikka heti, mutta ottaessani vastaan tämän väikkäripaikan tiesin jo, että kaikkea ei voi saada. Tällä alalla tuo raskaus tosin vaikeuttaa melko paljonkin työntekoa, sillä opiskelen kemiaa, joten raskauduttuani en voi enää tehdä itse tutkimusta ollenkaan, vaan sitä varten on hommattava joku opiskelija tekemään labrat minun puolestani. 

[Annastiina]

Kai nyt annan sitten itselleni luvan ilmoittautua tähän ketjuun Useamman viikon jo sivusta seuranneena, en vaan malta enää pysyä poissakaan. Meillä on siis jo parisen kuukautta odoteltu että voitaisiin vauvatoiveista siirtyä yrityksen puolelle. Ollaan sanomassa tahdon maaliskuun alussa joten tämän jälkeen saa sitten meidän taaperolle tulla pikkusisko tai -veli. Meillä on siis jo aiemmin noin vuoden ikäinen tytär. Itsellä ikää tänä vuonna 28 ja mies täyttää jo 32. Itsellä on ollut toiveena aina iso perhe ja se, että lapset saisi kohtuullisen nuorena (suunnitelmissa ei ole raskautua enää 35 ikävuoden pyörähtäessä käyntiin)... 

 

On niin ihanaa lukea täältä niin samanlaisista fiiliksistä mitä itsellä on kun odottaa lupaa kutsua haikaraa kyläilemään

[hanimami]

pink.girl Ihanaa!! Lisää väitöskirjan tekijöitä! Oliskohan meitä jo niin monta, että vois perustaa oman ketjun? Mun suunnitelmat on samanlaiset kun sulla, eli niin, että vauvan tulon jälkeen olis enää vaan kirjotusta jäljellä. Tosin sillä erolla, että teen väitöskirjaa täyspäiväisesti kotona ilman mitään palkkaa, joten mielenterveys ja talous ovat välillä vähän epätasapainossa

[Taije]

Moikat pitkasta aikaa, kiva etta taalla on hirmusti uusia kuumeilijoita! Ja tosiaan pink.girl, taalla on muutama muukin vaikkarin kanssa painiva, mukaan lukien allekirjoittanut, meille kylla taitaa kaikille aiheuttaa harmaita hiuksia vauvahaaveiden ja jatko-opintojen yhdistaminen. Mulla on sellanen tilanne etta toivottavasti saan hommat ainakin jotenkin pakettiin viimeistaan kevaalla 2014.

 

Meilla yrittamisen alottaminen lahenee kovaa vauhtia, jee! Nailla nakymin huhtikuun lopulla voitais alottaa, jos maltetaan sinne asti. Meen huhtikuussa mittauttamaan foolihappoarvot ja otetaan koko verenkuva samalla, nama siis siksi etta mun laakityksen takia on tosi tarkeaa etta foolihappoa tulee tarpeeksi. Alotin ehka kuukausi sitten raskausvitskujen ottamisen. Pikku hiljaa taa konkretisoituu, aika hyva fiilis!

[hanimami]

^ Jee!! Täälläkin yritys lähenee, sit me voidaan yhdessä kasvatella massua ja väikkäriä

[las1helm1]

Kiva oli huomata, että täällä on muitakin pitkän matkalaisia, jotka eivät vielä tänä vuonna pääse yrityksen makuun! Mulla on vielä kierukka paikoillaan, tarkoitus on se poistattaa ensi vuoden alussa. Syitä siihen, ettei vielä haluta vauvaa, on mm. että haluamme hieman pidemmän ikäeron kakkosen ja kolmosen välille sekä itse toivoisin saavani työasiat selviksi ennen seuraavan lapsen odotusta/saantia. Kahden vuoden ikäero lapsille oli omalla kohdalla yllättävän rankka, koska esikoisen uhma sattui juuri pikkukakkosen pikkuvauva-aikaan.

Työsaralla olen valmistumisesta asti tehnyt pätkätöitä (myös lapsien saamisen takia), joten nyt yritän malttaa mieleni, jospa tämä työpätkä poikisi pitempiaikaisen työpaikan. Vakipaikka ei ole mikään edellytys sille, että alkaisimme vauvaa yrittämään, mutta olisi kiva saada tämäkin puoli elämästä rullaamaan ennen uutta perhemullistusta.

[familia]

Mulla vauvakuume aaltoilee. Jonkin aikaa oli hieman helpompi vaihe, mutta nyt taas meinaa lähteä pahenemaan. Kaks vauvaa on jo tälle vuodelle syntyny, huomenna mennään niistä toista katsomaan, ja kolmea vauvaa vielä odotellaan. Kaks niistä syntyy ihan lähiviikkoina. Olis niin ihanaa päästä itsekin vauvaa nuuskimaan (se tulee ensimmäisenä mieleen ihan pikkuvauvasta, ku se maidon hajuisena makoilee rinnan päällä) ja olemaan raskaana ja jopa synnyttämään (hmmm... kuinkahan on aika kullannu muistot). Mutta vielä pitäis malttaa vajaa 5kk ennen ku aletaan yrittämään. Meille on siis tulossa syyshäät niin ne olis tarkotus juhlia alta pois ensin. On työkuvioidenkin kannalta fiksuinta niin. Mälsää kun "pitää" tällasia järkisyitä ajatella.

[hanimami]

taijen perään kyselisin, että mitä sinne kuuluu? Onko yritys alkamassa ihan nyt piakkoin niin kuin sulla aikasemmin oli suunnitteilla? Me ei sitten jaksettu odottaa ja meil on menossa nyt yk2

[Cáhppe]

Pitänee minunkin ilmoittautua. Ensimmäistä kertaa elämässä perheenlisäys olisi kaikin puolin mahdollista. Ikä alkaa painaa, 35 tulee mittariin ja olin jo hiljaa mielessäni luopunut perheenperustamisesta. Vaan viime vuoden lopulla elämä heitti eteeni mahdollisten tulevien lasteni isän. Mies haluaa lapsia kovasti ja meidän suhde on lyhyessä ajassa osoittanut, että tämä on se, mitä me haluamme loppuelämän.

 

Molemmilla on aikaisempia pitkiä suhteitä, yksi avioliittokin toisella takana, mutta lapsettomia olemme molemmat. Nyt tuntuisi siltä, että lapsi saisi tulla. Tunne ja järki kamppailee. Pitäisikö odottaa vielä, että ollaan tunnettu vuosi. Pitäisikö jarrutella ja syödä vielä pilleireitä jne. 

 

Toisaalta keho, mieli ja osin järkikin huutaa jo, että alkakaa yrittää. Kun ei tässä enää nuorruta ja kaikki puitteet on kunnossa. Ainoa mitä mietin, on lyhyt tunteminen. Toisaalta, oma elämäni on siinä pistessä, että voisin yksinkin lapsesta huolehtia, jos vastoin kaikkia tuntemuksia ja odotuksia parisuhde ei kestäisikään. 

 

Olen käynyt gynelläkin ja hän totesi, että alakerrassa kaikki näyttää olevan kunnossa, että ei muuta kuin yritystä kehiin. Tämän hetkinen suunnitelma olisi alkaa yrittää syksyllä, mutta kun mieli tekisi jo jättää pillerit pois. Tämän ikäisenä kun ei raskautuminen välttämättä tapahdu ihan heti. Toisaalta "pelkään", että se tärppää heti. 

 

Kaikenlaisia huolia ja stressinaiheitakin olen ehtinyt pyöritellä. Mies on paljon rauhallisempi ja sitä mieltä, että asiat hoituvat ja mahdolliset ongelmat ratkeavat. Hän olisi valmis aloittamaan vaikka heti lapsenteon. 

 

Oli miten oli, ihanaa tämä kutkuttava odotuksen odotuskin.

[Emeliana]

Me olemme pitkän epäröinnin jälkeen sopineet yrittämisen aloitusajankohdan. Tarkoitus olisi siis aloittaa aktiivinen yrittäminen kesäkuussa. Sitä ennen käyn gynellä, hammaslääkärissä ja yleislääkärissä tsekkaamassa terveysasiat. Mieskin käy terveystarkastuksessa. Vähän päälle kolmekymppisiä ollaan molemmat.

 

Tuntuu oudolta kun pitkän jahkailun ja epävarmuuden jälkeen on konkreettinen ajankohta sovittu!

[tiinanni]

Meillä on myös vähän pidemmän tähtäimen raskautumissuunnittelu käynnissä. Tarkoitus olisi alkaa tjottailla (koska aktiivinen yrittäminen ei ihan oikeasti vain sovi meille kahdelle stressaajalle) parin-kolmen vuoden kuluttua, kun esikoinen on 5-6-vuotias ja nuorempi 3-4-vuotias. Siihen asti toivotaan, että kierukka hoitaa hommansa. Eihän se yllätysvauva sinänsä mikään kohtuuton katastrofi olisi, mutta aika tavalla joutuisi tämä toistaiseksi autoton perhe, jossa toinen vanhempi on täyspäiväinen opiskelija, pohtimaan kulkemisiaan ja budjeteitaan...

Ärsyttävää tässä on vain tämä, kun kierron keskivaiheilla tämä toistaiseksi melko viaton vauvakuumeilu muuttuu joksikin ihan järkyttäväksi vauvalintuinfluenssaksi, ja alan puolitosissani yön pimeinä tunteina pohtia, josko voisin käydä poistattamassa kierukan miehen huomaamatta ja hankkiutua raskaaksi sitä kautta.   Onneksi nuo jo olemassa olevat lapsoset yleensä palauttavat maanpinnalle moisista kuvitelmista ennen seuraavaa ajanvarausaikaa perhesuunnitteluneuvolaan.