Yrittämistä odotellessa..

[Ceres]

Liitynpä joukkoon minäkin, vihdoin. Tällä hetkellä vauvakuume ei ole pahimmillaan, mutta kyllä se koko ajan jossakin kytee... Ja jopa pari vuotta, ainakin puolitoista, pitäisi vielä odottaa. Keskusteltiin eilen taas asiasta miehen kanssa. Kun asiasta ei puhuttu, elättelin kai toivoa, että mies haluaisikin lapsia aikaisemmin. Nyt ei sitten sitäkään tarvitse miettiä. Mutta kaipa täällä muutama vuosi kuluu mukavasti Ja eihän koskaan tiedä, jos kuitenkin, jostain ihmeen syystä, mies muuttaisikin mieltään ja olisi valmis yritykseen aiemmin....

[Enna]

Kerppa :-*

 

Voi te ootte kaikki aivan ihania *nyyhkii*

[Siikis]

Jospa minäkin liittyisin joukkoon. Vuoden on mies saanut kypsytellä asiaa ja ensi kuussa häiden jälkeen olisi sitten aika ruveta tositoimiin. Yllättävän nopeasti se vuosikin loppujen lopuksi on kulunut, vaikka silloin tuntui niiiin epäreilulta että meille ei koskaan tule lapsia vaan aina vain muille. Ja nyt kun ollaan jo näin lähellä yrittämistä, itselle on alkanut tulla sellainen "iiks nytkö jo...!" -olo.

[Eleeo]

Heippahei!

 

Kirjoittelin pari kuukautta sitten vähän vielä epävarmana tuosta yrityksen aloituksesta.. Nyt kyllä voisin liittyä myös mukaan ihan tosissaan: ollaanhan me päätetty jo yrityksen aloittamisajankohtakin!

Kihlattu on 99% saamassa nyt vakityön (työsopimus pitäisi kirjoittaa tyyliin viikon sisällä), minä opiskelen vielä, mutta töissä käyn opintojen ohella. Odottelemme nyt, että tämä työhomma selviää ja siihen liittyvä muuttorumba on ohi. Olen lupautunut menemään erään sukulaiseni kanssa parin viikon kaukomatkalle ensi maaliskuussa (hän on jo vanha ja ehkä viimeinen tilaisuus matkustaa ja halusi minut mukaan). Siinä syyt, miksi ei ihan vielä aloiteta yrittämistä. Vaikka voi että kun meili tekisi!! Oon jo ihan pöhkönä tästä vauvakuumeesta: lueskelen vauvalehtiä, shoppailen vauvanvaatteita, lueskelen vauvoihin liittyviä juttuja netistä, katselen vauvantarvikkeita, mietin millaista perhe-elämä olisi... Olen myös innostunut muuttamaan pienemmälle paikkakunnalle, rauhalliseen omakotitaloon, jossa myös itse olen lapsena asunut. Pientä pesänrakennusmeininkiä siis meneillään näköjään! Välillä tuntuu että oonko ihan höpö tyyppi kun näin etukäteen mietin kaikkia juttuja yms.. "Kärsiikö" joku muu samasta?!

 

Ulkomaanmatka on siis maaliskuussa, enkä siellä haluaisi olla pitkällä raskaana. En usko, että tulen nopeasti raskaaksi, koska olen ylipainoinen ja kuukautisetkin ovat epäsäännölliset ja on myös kuukautishäiriöitä ollut.. Mutta, kuitenkin on mahdollisuus. Olemme ajoittaneet yrityksen aloittamisen tammikuulle 2013. Tällöin olisin ihan maksimissaan 8 vkoa ehtinyt olla raskaana ennen matkalle lähtöä. Ajattelin että tämä voisi olla hyvä raja. Vai mitä mieltä olette? Tietysti mielelläni aloittaisin yrittämisen aikaisemminkin, mutta jännittää, että ei kai vaan tuollainen matka voi aiheuttaa mitään ongelmia jos on pidemmällä raskaana?! Onko teillä kellään tietoa liittyen tähän? Pahoinvoinnit yms kestän kyllä mutta ettei vain mitään vakavaa voisi sattua? Matka sisältää pitkät lentomatkat ja laivassa oloa monta päivää putkeen. Ja on kaukomatka tosiaan.

 

Onpas kiva lukea samassa tilanteissa olevien kirjoituksia ja seurata miten tämä odottaminen kaikilla etenee

[heirii]

Eleeo, mietit ja suunnittelet ihan samoja juttuja, mitä me muutkin vauvakuumelijat!!

 

Meillä alkaa yritys 2kk päästä ja olen ehtinyt ostaa jo vauvanvaatteita, katsellut netistä sängyt, hoitopöydät ym. valmiiksi, jäänyt koukkuun vauvablogeihin ja tähän foorumiin Vauvalehteä en ole viitsinyt tilata, vaan ostanut aina irtonumeron kun se on ilmestynyt. Mulla on ollut paha vauvakuume jo n. vuoden verran, mutta mies on pistänyt asiassa hanttiin. Hän halusi, että mulla on vakityö ennen kun aletaan yrittämään ja nyt tässä kuussa aloitin vakityössä ja koeaika loppuu tuollon marraskuussa Mites teillä, onko mies yhtälailla mukana vauvakuumeilemassa?

 

Me ollaan myös lähdössä marraskuun alussa etelään ja sekin on yksi syy, miksi ollaan päätetty odottaa reissun yli. Haluan itse syödä ja juoda mitä haluan lomalla enkä halua, että loma menee pilalla mahdollisen pahoinvoinnin takia. Siksipä mietinkin tuota jos olisit 8vk raskaana niin silloin voipi iskeä uuri nuo pahoinvoinnit ym. :/ Tosin ei kaikille sitä tule, esim. paras kaverini on tällä hetkellä rv 23 eikä ole kertaakaan oksentanut eikä ole mitään muitakaan oireita vielä ollut Jostain joskus luin, että paras aika matkustaa raskaana olisi toinen kolmannes. En tiedä sitten.. Ollaan ehkä mahdollisesti lähdössä keväämmällä Saksassa käymään ja jos meillä tärppää heti marraskuun kierrosta niin yritetään varmaan ajoittaa tuohon raskauden keskivaiheille.

Edited August 26, 2012 by heirii

[Eleeo]

Kiva kuulla heirii etten ole ainoa!! varmasti tämä tietynlainen valmistautuminen on olennainen osa koko vauvaprosessia - vaikka eihän kaikilla edes kuumeilua esiinny eikä siinä mitään.

 

Kun aloitin pillereitä syömään mulla kesti kuukauden ajan joka päivä ( ja koko päivän!) kestävä pahoinvointi ja ihan hyvin siihen totuin. Jostain luin että pillerit luo keholle tavallaan raskaustilan - päättelin sitte tästä että kyllä mä siellä matkalla pahoinvoinnit kestän. mutta eihän sitä tiedä millaiset pahoinvoinnit on sitten kun on oikeasti raskaana! Parasta olisi tietysti odottaa matkan jälkeiseen aikaan mutta kun ei millään malttaisi!

 

Mulla myös ollut jo yli vuoden vauvakuume mutta viime aikoina tullut sellainen todellinen varmuus siitä että haluan äidiksi ja juuri tämän miehen kanssa haluan perustaa perheen. Miehellä ei ole varsinaista vaivakuumetta - hän kyllä väittää että ei semmosta tule ikinä varmaankaan. Mieheni kun on aikamoinen insinööri hän kyllä haluaa lapsia myös todella paljon: yllätin hänet yhtenä iltana lukemasta vauvalehteäkin! Kovasti selitteli että "kunhan selailen" mutta seuraavana päivänä kertoi, että: " niin tossa vauvalehdessä oli sellanen juttu, että..." ;D olemme paljon puhuneet lasten kasvatuksesta ja siitä että haluamme ison perheen!

 

Mua jännitää hirmusesti se ettei sitten tulekaan millään raskaaksi, kun aloittaa yrittämisen... No turha sitä kai etukäteen kovasti murehtia.

 

heirii muuten: 2 kk on aika lyhyt aika enää! Jänskää jos en itse pääse yritystä aloittelemaan loppuvuodesta tai alkuvuodesta 2013 niin ainnakin voin jännäillä teidän muiden puolesta !

 

(pahoittelut mahdollisista kirjotusvirheistä ja tylsistä hymiöistä - kirjoitan mieheni älypuhelimella enkä oikein oo näiden kosketusnäyttöjen ystävä;D)

 

Ainiin, ootteko miettiny vauvalle jo nimiä? Juu me ainakin ollaan, vähän ajoissa tässäkin asiassa!

[heirii]

Joo 2kk on tosi lyhyt aika enää, kun odotusta on takana jo huomattavasti kauemmin! Minä myös pelkään sitä, että plussaa ei kuulukaan heti. Jotenkin oon suunnittelu kaiken niin, että marraskuussa tärppää ja piste. Tiedän, todella typerää mutta minkäs teet... Mä kun oon tällänen suunnittelija! Pitäisi varmaan ottaa se asenne, että tulee kun tulee eikä ottais mitään paineita. Yritän olla stressaamatta ja elää ihan normaalisti.

 

Me ei olla yhdessä mietitty nimiä vielä, mutta itekseni oon joitain nimiä miettiny ja pohtinu mätsääkö ne kummankaan meidän sukunimeen. Meillä on varmaan tylsimmät sukunimet ikinä ku kaikki yhdistelmät kuulostaa tosi tyhmille!

[LiiLii]

Olin kirjoittanut 10.8. tähän ketjuun että en enää hakisi pillereitä. Mutta nyt jutussa on uusi käänne, olen siis vakituisessa työsuhteessa mutta nyt olisi mahdollisuus vaihtaa parempaan. Tällä uudella firmalla on enää kaksi ehdokasta paikkaan, minä ja joku toinen... Ja jos saan sen paikan, en kyllä uskalla olla koeaikana raskaana! Kenkäisevät vielä jonkun muun syyn varjolla pihalle... Eli siis ainakin koeajan verran pitäisi vielä pillereitä syödä.

 

Ja jos tulisi suht nopeasti raskaaksi (mitä en kyllä usko), tuntuu kyllä vähän tyhmältä jäädä pois uudesta duunista heti... Mutta toisaalta se on elämää, en tätä raskautumista voi kuitenkaan lykätä loputtomiin työn takia, koska olen jo 31v.

[Eleeo]

Siis heirii mä oon kans ihan mahoton suunnittelija... olis kyllä kiva kun osais välillä just antaa asioiden mennä omalla painollaan.. Toisaalta, menee ne näinkin

 

LiiLii aika kurjaa että joudut kuitenkin kääntämään kelkkaa hetkeksi toiseen suuntaan. Mietin vain että eihän ekana muutamana kuukautena raskautta edes välttämättä huomaa ulkopuoliset? Käyttäisit vaan vähän masua piilottelevia vaatteita ekat neljä kuukautta niin tuskin kukaan mitään huomaisi? Tietenkin riippuu minkälaista työtä teet..

 

Mä mietin kyllä pitkittää tuota yrittämisen aloittamista sen loman takia maaliskuuhun. Aloin miettiä että jos matkalla tulisikin vaikka keskenmeno, vaikken se matkaan mitenkään liittyisikään, niin varmaan lopun elämääni kelaisin että miksi lähdin sinne matkalle. Ja kun tiedän että murehtisin ihan hirveesti että onko masu nyt varmasti kunnossa niin turha se kai on ajoittaa noita yhteen. Eikä se muutama kuukausi kauheasti ole lisää.. Ehtiipähän ainakin yrittää pudottaa hieman painoa ennen mahdollista raskautta. Olen siis ylipainoinen ja selkä pamahtelee jo omasta painosta saatika sitten raskauskiloista otin juuri karkkipäivät käyttöön: aluksi saan syödä kahtena pvänä vkossa ja parin kuukauden jälkeen luovun toisesta karkkipäivästä kokonaan. Voisi myös alkaa käydä reippailla kävelylenkeillä! Vauvahaaveet tuo kummasti motivaatiota kun kyse ei ole enää vain itsestä!

[LiiLii]

Eleeo, joo onhan se vähän tylsää että joutuu ottamaan takapakkia asiassa. Mutta toisaalta, ei siinäkään ole kyse kuin muutamasta kuukaudesta. Kaikilla se raskaus ei tietty näy alussa, mutta joillakin (esim mun kaverilla) on selkee vauvamaha jo jollain viikolla 8. Ja jos sitten oiskin kauhean huonovointinen siihen päälle, niin miten sitä pystyisi uudet hommat hanskaamaan... No, ehkä en saa koko työtä ja voidaan aloittaa yritys suunnitelmien mukaan.

 

Täällä tuntuu olevan useampi joiden mies ei ole vauvojen hankinnasta ihan niin liekeissä, ainakin Enna ja Ceres. Itse käytin tämmöistä hidasta taktiikkaa, että juttelin vauvoista ja siitä, että itsekin haluaisin joskus lapsen. En painostanut, vaan aina muka ohimennen mainitsin jotain (tämä kävi helposti, koska meidän ystäväpiirissä tosi monet on saaneet nyt vauvan tai odottavat). Sitten mies itse asiassa omasta aloitteestaan tuumasi, että ehkä meidänkin tulisi yrittää. Tämä miehen kommentti tuli kuitenkin tosi yllätyksenä, koska oma ajatus oli ollut että vauvoja kyllä, mutta ehkä hieman myöhemmin. Ja olin tästä vauva-asiasta alkanut miehelle juttelemaan hyvissä ajoin, koska halusin varmistaa kuten Enna, että mies oikeasti lapsia haluaa! Eikä sitten kun mä oon 35 ilmoita että ei käy.

 

Tässä sitten syön raskausvitamiineja ja luen vauvafoorumia, ehkä toi miehen toteamus sai pienen vauvakuumeen päälle?

 

[Muska]

Mulla on kanssa miehen suostuttelu menossa. Meillä on tästä asiasta puhuttu jo aiemmin, ja keväällä ajattelin että nyt loppukesällä alkais yritys. Vaan eipä alakaan vielä. Nyt elättelen toiveita, että vuoden alussa alkais viimeistään. Miehellä vaan vähän näköjään vaikea tehdä lopullista päätöstä, ja on mullakin pahin vauvakuume hellittänyt. Mennään nyt näin ja katsellaan, on tääkin elo mukavaa eikä vielä varsinaisesti ole mitään kiirettä.

[Kerppa]

Liilii - eihän siun tarvi kertoa olevasi raskaana ennenkuin koeaika on ohitse. Itselläni raskaus (esikoisesta) alkoi myös ekan työkuukauden aikana ja hyvin pystyi pimittämään pitkälle yli koeajan tietoa siitä, että olen raskaana..

[LiiLii]

Oot oikeessa Kerppa, ei tarttekaan, mutta jos se rupeaa näkymään tosi aikaisin? Että kertomattakin on selvää et jahas, nyt on pulla uunissa. En tiiä millaisia koeajat muilla aloilla yleensä on, meillä 3-4 kk. Ja oon nykyisin tosi kova voimaan pahoin muutenkin (esim autossa) niin näen jo sieluni silmin kuinka juoksen palaverista vessaan oksentamaan... :-/

[NNatalie]

Ollaan menossa puolevuoden päästä naimisiin ja vauva kuume (varsinkin mun osalta)on kyllä todella kova.

 

No me ollaan tässä jo viimeiset puolivuotta (ellei enemmänkin) oltu hieman varomattomia ja haaveiltu yrittämisestä. Mies on sitä mieltä et ois mahtavaa tehdä jotain ovis tikkuja ja laskea päivä ja saada lapsi oikein yrittämällä mutta mä näitä luettua oon alkanut miettiin et kaikista paras olis jos vaan tulis.

 

Pieni ihme sitten tapahtuikin alku kesästä. Eli raskaus testi näytti plussaa. Mutta se ihme ei kestänyt pitkään. Juuri kun alkujärkytys oli laantunut ja oli onnellinen tapahtui jotain tälläistä.

 

Tämän jälkeen päätimme odottaa yrittämistä ja olla tarkempia. Mutta noin viikko sitten kortsu hajosi ja heti tiesin että nyt olisi otollisin päivä tulla raskaaksi.

 

Nyt sata ajatusta pyörii päässä. Voinko olla raskaana, tulinhan minä jo kerran ja paljon paremmat mahkun nyt olis. Mutta kokoajan ajatus että vaikka olisin ei se kestä.

 

Ja sitten se että jos/kun en ole raskaana miten jatketaan. Jatketaanko tarkkana olemista, yrittämistä vai rentoa menoa.. Apua että on vaikeaa!

 

Jos tietäis 100% varmasti että saako mies sen huippu työn niin vois alkaa jo yrtittää mutta pitää vie odottaa pari kk sen varmistumiseen.. odottavan aika on pitkä..

[Riipitsiip]

NNatalie,

Meilläkin suunniteltu ja haaveiltu ja yrittämistä pitkitetty työ- ja opiskelutilanteiden yms muun takia. Nyt kuitenkin viimeinen levy menossa ja vaikka mies opiskleekin vielä muutaman vuoden on vauvakuume kova ja lapsi saisi tulla heti vaan. Ei me nälkään kuolla:) En tiedä kannattaako liikaa suunnitellakaan, kun tilanteet voi muuttua vaikka päivässä!

 

Kuinka moni muu syö raskauvitamiineja jo tässä vaiheessa?

[NNatalie]

Mhh.. raskausvitamiinit.. vois alkaa syödä.

 

Mulla on aika huono ruokavalio ollut aina. Syön tosi huonosti. Iltaisin vain leipää ja hedelmiä.

Nyt ole yrittänyt ihan paniikissa korjata ruokavalioo mutta en vain käsitä miten joku kerkee syömään niin monta kertaa kun päivässä pitäis.

 

Oon ahkerasti harjoitellut ja eilenkin valmistin kanaa ja vihanneksia. Ja pikkuhiljaa tuntuu että kun pitää säännöllistä ruokailua alkaa maha jo vaatiin ruokaa ennen iltaa.

 

Mies sanokin eilen juuri että musta tulee hyvä äiti kun huolehdin näistä asioista jo nyt niillä sanoilla muutan ruokavalioni raskaana olevalla sopivaksi!

[Eleeo]

Raskausvitamiineja en ollutkaan ajatellut! Onko niistä siis hyötyä jo ennen raskautta -tai ennen yritystä? Mitäs kaikkia vitamiineja olisi hyvä syödä yrittämistä odotellessa?

 

Mun karkkipäiväsuunnitelma ja sokerin vähentäminen on kestänyt jo melkein viikon wuhuu! Täältä tullaan terveempi elämä

Vielä olisi 6 kk yrityksen aloittamiseen.. Mitäs kaikkea muuta hyödyllistä yrittämiseen valmistautumista voisi vielä tehdä?!

[heirii]

Minä aloitin pari viikkoa sitten Multivitan raskaus ja imetys-vitamiinit. Tärkein lisä mun ymmärtääkseni on se foolihappo, jota suositellaan aloitettavan jo ennen raskautta. Enpä usko, että noista muistakaan mitään haittaa on

[Gabriel]

Odotamme jälkivuodon loppumista ja ensimmäiset kk. Sen jälkeen alamme yrittää. Haluan pian raskaaksi, ei jaksa odottaa <3:(

[Gabriel]

Vitamiineista, Foolihappo kannattaa ehdottomasti aloittaa jo vauvan suunnittelu vaiheessa!

[Vässykkä]

Paljonkohan suositeltu foolihappomäärä päivässä on?

[Gabriel]

400 mikrog, vuorokaudessa. Yleensä vitamiini pillereissä on 0,2-0,4 (eli 200-400mikrog). On myös apteeksita saatavana foolihappo lisää.

[Vässykkä]

^Ok. Kiitos tiedosta.

[LiiLii]

Mulla on ollut käytössä noin kuukauden ne Multivitan raskausvitamiinit, niissä on foolihappoa 400 mikrogrammaa. Mulle sanoi gynekologi jo joskus vuosia sitten että jos haluat tulla raskaaksi niin aloita foolihappo. Hän viittasi jotenkin siihen että pitkään e-pillereitä käyttäneillä voi tulla foolihapon vajausta vielä helpommin.

 

Niin, työhaastattelu perjantaina!

[Pippin]

Jos en saa yhtä hakemaani oman alan työpaikkaa (selviää kuun loppuun mennessä) jään nykyiseen duuniin ja yritys saa alkaa mahdollisimman pian. Hui.

 

En saanut sitä paikkaa. Joten OMG me harrastettiin äsken seksiä ilman ehkäisyä ensimmäistä kertaa ikinä. Pahoittelen jos tää oli too much information, mut mä oon niin tärinöissäni!! Pelotti ja jännitti kyllä niin, että hommasta ei melkein meinannut tulla mitään, mutta taika on nyt rikottu ja mä varmaankin poistun tästä ketjusta .