Yrittämistä odotellessa..

[Sama vieras]

. Nyt kuitenkin mies ilmoitti tulleensa siihen tulokseen; "Jos kerran tämä asia on sinulle tärkeä ja kun tuntuu että koko ajan sitä ajattelet, niin samahan se on sitten ruveta hommiin"

 

Meilläkin mies joskus aikanaan sanoi tuon saman itkeskellessäni sitä kun haluan lapsen. Olin aina yrittänyt olla kans painostamatta ja jankuttamatta asiasta, mutta jossain vaiheessa se "sitten joskus" oli pakko tulla. Välillä aina tuli ahdistus purettua ääneen miehelle kuitenkin.

Sitten kerran se tuon samankaltaisen lauseen sanoi, niin mulle tuli heti siitä olo että nyt se vaan tekee kompromissin eikä sitä oikeasti halua, vaan haluaa pitää mut tyytyväisenä. Sitten tuli isompi itku mulle siitä että haluan että molemmat haluaa lapsen eikä mitään toisen mieliksi kompromissia.. Silloin sanoin että en halua jos se ei oikeasti halua ja oltiinkin tilanteessa ettei mies enää osannut sanoa mitään. Ai että mä olen ailahtelevainen?

No päästiin tilanteeseen jossa jätettiin pillerit pois ja että "vahinko" ei ole maailmanloppu, eli mä yritän joka kuukausi ja mies elää maailmassa että tulee jos tulee. En tosin "yrittämistä" tuo esille, ettei iske paniikki mieheen. Se on kuitenkin sujut asian kanssa että lapsi saattaa tulla tällä meiningillä, ja mun mielestä se melkeen joka kuukausi jopa toiveikkaalla tyylillä kysyy että nytkö mä olen raskaana.

[Tiistai]

Pitää nyt tulla muistuttamaan, että vaikka mies pinnallisesti ei näyttäisi miettivän näitä asioita pätkääkään, niin voi olla että ajatus kulkee kuitenkin matkassa.

 

Eilinen keskustelu, kun nappasin keittiössä tavis-LadyVitan miehen lähellä:

 

Minä: "Oho, paketti alkaa loppua. Ajattelin ostaa sit seuraavaks niitä mammavitoja."

Mies: "Niinhän sä olet puhellut."

(hetken hiljaisuus)

Mies: "Kerroin muuten kaverille X näistä meidän suunnitelmista. En muista, kerroinko jollekin muullekin."

 

Ihan vatsassa tuntui - hyvällä tavalla! - kun kuulin nuo sanat. Olen hiljaa pelännyt, että mies toivoo minun unohtavan aiemmat puheet vuodenvaihteesta (fat chance ) ja että koko juttu on päässyt unohtumaan. Mutta eipä näemmä. Tuo keskustelu tuntui sekä hyvältä että tavallaan pelottavalta, sillä kun asia ei pyörikään enää vain omassa päässäni vaan siitä on mainittu ulkopuolisille, niin se tuntuu jotenkin todemmalta. Iik.

[Taije]

helyes: ma asun Hollannissa. Aiemmin tana vuonna oli kovasti Suomessa juttua siita miten naiset on liian kauan kotona ja sivussa tyoelamasta ja miten muissa maissa, esim Hollannissa on paljon helpompaa yhdistaa lapset ja ura. Enpa nyt menis ihan allekirjottamaan, ne joilla ei oo siihen varaa, menee pakolla toihin heti kun aitiysloma loppuu ja monesti ne joilla on hyvaa liksaa saava puoliso, jaa ihan kotiaidiksi. Toki taalla on lain mukaan tyonantajan pakko antaa tietty maara hoitovapaata mutta se on palkatonta ja tuetonta, ellei satu olemaan niin mukavassa tyopaikassa etta ne maksaa siitakin ajasta palkkaa.

 

Sama vieras: ma luulen etta meilla tulee menemaan vahan saman tyyppisesti, etta ma yritan ihan tosissani ja mies on enemman tjottailu-meiningilla mukana. Se kylla tietaa etta mun kuume on aikas kova mutta en usko etta tulen sille aktiivisesti juttelemaan esim ovulaation bongailuista, ellei sitten kay niin etta vauvaa ei kuulu jonkun ajan yrittamisen jalkeen.

 

Me kaytiin eilen gynella, huom. me. Siita olen kylla onnellinen etta mies lahtee ihan mielellaan mukaan, ei nurise yhtaan. Sanoin sille etta mua ahistaa taa tyo- ja taloustilanne, mita jos multa menee tyopaikka alta? Pienet itkutkin tirautin siina odotushuoneessa... Se meinas etta jos me todella halutaan kohtapuoliin raskautua niin ei kannata liikaa huolehtia, kun ei ikina voi kuitenkaan tietaa etta miten kay toiden kanssa ja kauanko edes kestaa enneku plussa parahtaa tikkuun. Se myos meinas etta kylla me selvitaan vaikka joutuisinki vaan tyottomyystuelle, silla itsellaan on vakityo. Ette usko kuinka helpotti! Ehka jo alkuvuodesta paastaan tositoimiin, jee!

[Mininas]

Minua myös ulkosuomalaisena hieman huvittaa täälläkin käyty vääntö kotihoito vs. päiväkoti, kun omalla kohdalla -jos mukuloita koskaan siunaantuu- on taatusti pakko laittaa lapsi tarhaan reilusti alle vuotiaana. Onneksi oma työsuhteeni ei ole ihan "normi", joten 4kk:n äippäloman sijasta saisin lomailla "jopa" 6kk ja on myös mahdollisuus lyhennettyyn työpäivään. Mitään tukiverkkojakaan ei meillä ole, omat vanhempani muutaman tuhannen kilsan päässä eivätkä miehenkään vanhemmat ihan vieressä asu. Silti ajattelen, että tavalla tai toisella "elämä kantaa" ja että asiat järjestyvät kyllä.

 

Meillä siis tjot alkaa n-y-t nyt eli tässä kierrossa, ei vauvakuumeen vaan allekirjoittaneen "ikäkriisin" (35 v.) takia. Lähtölupakin tuli mieheltä kuin varkain, toisaalta keskeytetyllä on menty jo pitkään eli raskaus ei olisi ollut katastrofi ennenkään.

[Berit]

. Nyt kuitenkin mies ilmoitti tulleensa siihen tulokseen; "Jos kerran tämä asia on sinulle tärkeä ja kun tuntuu että koko ajan sitä ajattelet, niin samahan se on sitten ruveta hommiin"

 

Meilläkin mies joskus aikanaan sanoi tuon saman itkeskellessäni sitä kun haluan lapsen. Olin aina yrittänyt olla kans painostamatta ja jankuttamatta asiasta, mutta jossain vaiheessa se "sitten joskus" oli pakko tulla. Välillä aina tuli ahdistus purettua ääneen miehelle kuitenkin.

Sitten kerran se tuon samankaltaisen lauseen sanoi, niin mulle tuli heti siitä olo että nyt se vaan tekee kompromissin eikä sitä oikeasti halua, vaan haluaa pitää mut tyytyväisenä. Sitten tuli isompi itku mulle siitä että haluan että molemmat haluaa lapsen eikä mitään toisen mieliksi kompromissia.. Silloin sanoin että en halua jos se ei oikeasti halua ja oltiinkin tilanteessa ettei mies enää osannut sanoa mitään. Ai että mä olen ailahtelevainen?

No päästiin tilanteeseen jossa jätettiin pillerit pois ja että "vahinko" ei ole maailmanloppu, eli mä yritän joka kuukausi ja mies elää maailmassa että tulee jos tulee. En tosin "yrittämistä" tuo esille, ettei iske paniikki mieheen. Se on kuitenkin sujut asian kanssa että lapsi saattaa tulla tällä meiningillä, ja mun mielestä se melkeen joka kuukausi jopa toiveikkaalla tyylillä kysyy että nytkö mä olen raskaana.

 

 

Kyllä mulla kävi kanssa tämä asia mielessä, että nyt mun mieliksi sanoo näin. Olin kuitenkin nuo sanat kuullut jo kerran aikaisemmin ja silloin ne vedettiin takaisin melko nopeasti. Kuitenkin kun ollaan tästä asiasta puhuttu, niin ei ainakaan meidän isännän kohdalla ikinä tule mikään älytön vauvakuume iskemään. Lapset on miehelle enemmänkin sellainen luonnollinen asia ja jossain vaiheessa se eteen tulee, niin sitten meinasi että ei kai sillä väliä ole koska sitä vauvaa aletaan yrittään. Itse kuitenkin olisin myös ollut valmis odottaan ensi kesään, mikä oli yhteinen kompromissi päätös keväällä.

 

Yritän kuitenkin ite olla ottamatta mitään paineita tästä yrityksestä ja toivoo parasta, eka yrityskierto kuitenkin vasta menossa, eli ei nyt vielä ole edes ehtinyt tajuamaan että tässä vauvaa yritetään Oon kyllä ehkä aistinut miehestä sellaista pientä jännitystä ja kyllähän sitä vähän itekkin jännittää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

[MrsCinnamon]

Hei vaan! Hienoa, että on tällainen ketju. Käytiin viikko sitten the keskustelu ja tultiin siihen lopputulokseen, että kyllä me vaan mokomat halutaan äiskäksi ja iskäksi. Me kaksi, jotka vielä vuosi sitten vannottiin, ettei ikinä lisäännytä. Jostain puun takaa pamahti aivan kamala vauvakuume päälle! Vielä ei käydä yrittämään koska a) haluaisin valmistua ensin, varsinkin kun on enää 1½ vuotta jäljellä ja b ) miehellä pitää olla töitä, mutta vauva saisi tulla c) ennen kuin täytän kolmekymmentä. Tästä lapsesta tulee toivottu, kunhan päästään vain yrittämään, hahhah.

Edited October 27, 2012 by MrsCinnamon

[Tiistai]

^ Never say never, niinhän sitä sanotaan.

[MrsCinnamon]

^ Never say never, niinhän sitä sanotaan.

 

No juuri tuollaiset kommentit oli pitkään sellainen punainen vaate, että ihan kiusallani päätin etten hankkisi lasta... Tälleen anonyymisti netissä voi puhua lapsensaamishaaveistaan, mutta ollaan kyllä hiljaa kuin muurit sukulaisille ja ystäville kunnes on jotain kerrottavaa.

[Tiistai]

^ Never say never, niinhän sitä sanotaan.

 

No juuri tuollaiset kommentit oli pitkään sellainen punainen vaate, että ihan kiusallani päätin etten hankkisi lasta... Tälleen anonyymisti netissä voi puhua lapsensaamishaaveistaan, mutta ollaan kyllä hiljaa kuin muurit sukulaisille ja ystäville kunnes on jotain kerrottavaa.

 

Ja sittenkin voi tulla kommenttia, että "minähän arvasin" ja "mitäs minä sanoin, ennen pitkää se biologinen kello tikittää" jnejne.

 

Meillä onneksi ei ole lähipiiri udellut mitään, kun seurustelun alkuaikoina kerroin perheelle ja kavereille ykskantaan, että kyllä, molemmat halutaan lapsia sitten joskus. Ehkä se oli riittävä myönnytys itse kullekin, eikä ole tarvinnut kärsiä sen enemmistä uteluista. Itsekään en aio omalle lähipiirilleni kertoa vielä tjottailusta/yrittämisestä, sillä minun tuttuni ovat huomattavasti tuppaantuvampia kuin nuo miehen kaverit, ja onhan minulla sentään vauva.infolaiset joille avautua asioista.

[MrsCinnamon]

^ Never say never, niinhän sitä sanotaan.

 

No juuri tuollaiset kommentit oli pitkään sellainen punainen vaate, että ihan kiusallani päätin etten hankkisi lasta... Tälleen anonyymisti netissä voi puhua lapsensaamishaaveistaan, mutta ollaan kyllä hiljaa kuin muurit sukulaisille ja ystäville kunnes on jotain kerrottavaa.

 

Ja sittenkin voi tulla kommenttia, että "minähän arvasin" ja "mitäs minä sanoin, ennen pitkää se biologinen kello tikittää" jnejne.

 

 

Ah, sanopa muuta!

[helyes]

Meillä sukulaiset lähinnä pilke silmäkulmassa kyselevät vauvoista

 

Hauska tilanne sattui, kun oltiin mun tädillä (joka on myös kummitätini) kahvilla ja jotain juotiin mun kauheesta halusta juoda kahvia (mulla vaihtelee aina kausittain, miten paljon kahvia uppoaa). Mies tokaisi jotain tyyliin "Tai sit sä oot raskaana". Tädille tais nousta jo kyyneleet silmiin, kun se tuijotti mua ja kysy "Ootko?!" Ja kun sitten sanoin, että juu en ole, ni kummitäti vaikutti melko pettyneeltä Eilen oltiin samassa kyläpaikassa mun kummipojan kanssa, eipä tuota miestä ainakaan tuntunut ahdistavan se 10kk poika siinä

[Enna]

Ja on kyllä Enna kurja tilanne :/ Mä itse täytän vasta 25, enkä täysin osaa kuvitella itseäni sun tilanteeseen, mutta kurjalta tuntuu Oliko häiden suhteen samanlaista rimakauhuilua sillä? Vai onko se vaan tämä vauvajuttu?

 

Ei oo ollut minkään muun kanssa rimakauhuilua. Kihlat se osti kun olin vasta 15. Talo ostettiin kans sen ehdotuksesta (tyyliin "Ei me mihinkään vuokralle enää, ostetaan talo!") ja naimisiinmenokin meni sillee "Meidän pitäs varmaan mennä naimisiin. Käykö jo ensviikolla tai heti huomenna?

[helyes]

Höh, mutta sitten vauva aiheuttaa kauheita vapaudenmenetys-fiiliksiä? Kurjaa! Jollekin mainitsin tuosta sun tilanteesta, kerroin, että "luin yhtä foorumia, jossa oli tällainen tarina..." ja se sano, että jos se ois siinä tilanteessa ni se pistäis miehen vaihtoon Kun mietittiin just sitä, että biologia pistää lopun vauvahaaveille jossain vaiheessa.

 

Oot(te)ko jo siel gynellä käyny?

[Enna]

^ Itseasiassa joka ikinen, kelle mä olen tästä kertonut on ollut samaa mieltä että äijä vaihtoon vaan . Kun mitään muuta syytä ei ole himmaamiselle kuin tuo miehen jarruttelu.

 

Se gyneaika on 7.11. Että mä lasken jo päiviä!

Mä oon nyt päättänyt, että en tee yhtään mitään ennenkuin tuo gyneaika on. Ja mä niin tiedän mitä se gyne aikoo sanoa, tottakai se patistelee kun ei tästä enää nuorennuta

[Taije]

Hmph, riideltiin kunnolla eilen illalla, ja niinkin tylsasta aiheesta kun raha! Me ollaan niin erilaisia sen suhteen, mies on todella tunnollinen saastaja ja ma vahan tallanen huithapeli... Nyt se veti herneen nenaan kun sanoin etta mun etelanreissu kaverin kanssa varmistui, vaikka hyvin tiesi etta tallasta suunnitellaan. Onneks se ei vetany vauva-korttia esiin, etta milla me kaikki vaipat maksetaan kun sa et oo saastany... Mua ottaa paahan kun tiedan sen olevan oikeassa siina etta meidan pitais saastaa tulevan varalle mutta arsyttaa vaan etta nyt se valittaa tosta reissusta kun aiemmin ei oo sanonut mitaan kun siita on ollu puhetta. Mur! Noh, pahimmat kuohunnat on laimennu tassa paivan mittaan, kai illalla pitaa viela jutella.

 

Enna, helppo ulkopuolisena sanoa etta mies vaihtoon mut ei varmaan ihan heti ekana vaihtoehtona tuu sulle mieleen kun teilla tota yhteista historiaa on aikalailla takana. Ja jos muuten menee hyvin niin todella iso ja vaikea paatoshan se olis. Just luin yhden parisuhdeterapeutin kommentin etta harvemmin vaihtamalla paranee kun aina tulee esiin kuitenkin juttuja jotka toisessa arsyttaa tai joiden suhteen ei sovi yhteen. Totta kai tamakin.

 

Tervetuloa MrsCinnamon tanne vartoojien seuraan!

[Enna]

Taije: Mä ymmärrän ton rahapointin, mutta eikös se ole nyt tosiaan kiva vielä tehä tyttöjen reissuja kun vielä voi. Ja lapsen kanssa ei ees välttämättä halua enää lähtee tyttöjen reissuille.

Mä oon mennyt monta vuotta yhen mun ulkkiskaverin kaa kerran tai pari vuodessa ranta/biletyslomalle, ja oon kyllä niin onnellinen että oon saanut ja voinut mennä. (ja kumpikaan meistä ei halua matkustaa toistensa asuinmaahan joten nää "kompromissireissut" on ihan silleenkin perusteltuja

Ja näitä reissuja varmasti muistelemme kauhulla ja kaiholla sitten kun molemmilla on lapsia.

 

En mä sitä heti vaihtoon oo laittamassa, maailman paras mieshän se on.

Mutta jos tuo soutaa-huopaa-meininki jatkuu tai se peruu koko lastentekojutun, niin sitte kyllä annan sille tossua.

Mulle yksikään mies ei oo sen arvoinen, että luopuisin omista unelmistani. Ja lapsen hankkiminen on mulle Se Elämäni Tärkein Unelma.

 

Äsken se muuten höpötteli taas mulle vauvajuttuja. Mä luulen, että se on nyt pienessä päässään miettinyt ja pohtinut tätä juttua ja nyt se rupee lämpeen idealle että NYT eikä kahen vuoden päästä.

Tai ku edes kesällä

 

 

Edit: sehän on se parisuhteessa riitelyn aihe nro. 1 - raha.

Eikös se ollut ihan yleisin riidanaihe tutkimustenkin mukaan?

Me ei ikinä riidellä rahasta, ollaan siinä harvinainen pari.

Edited October 29, 2012 by Enna

[Taije]

Hahaa, Enna, jospa tosiaan olis pienta lampeemista tapahtunu! Laitan taalla sormet ristiin sun puolesta!

 

Juu, rahahan se taitaa olla yleisin riidanaihe. Juteltiin tossa just etta molemmat taidettiin eilen vahan ylireagoida. Taytyy taas muistaa enemman puhua kaikesta, niista raha-asioistakin vaikka ma niin sita inhoan.

[helyes]

Mäkin Enna pidän varpaatkin ristissä, että sun mies nyt lämpeis

 

Mun mies ihan selkeesti vähän kuumeilee, mutta se ei suostu myöntämään sitä.. Oli mulla sitten nälkä, ei nälkä tai pää kipeä tai masu kipeä, ni sen ensimmäinen kommentti on "Sä oot raskaana." Eilen se höpötteli jotain vauvamalariajuttuja taas.. Juttelin yhden kaverin kanssa siitä, ja se sanoi et se selkeästi haluaa vauvan, mut se ei halua tai uskalla sitä suoraan sanoa.. Eli en ole ainoa, joka tähän päätelmään on tullut.. Hih!

 

Joku täällä siitä jo mainitsikin, että kyllä ne miehetkin asiaa ajattelee, mutta ne harvemmin ehkä tuo ajatuksiaan samalla tavalla julki ku me naiset

[Enna]

Saanko mä pölliä kans ton vauva-malaria -käsitteen?

Tolla ois just niin hyvä perustella "Kun ei mulla mitään vauvakuumetta kerran ole. Niin on sitten tämmönen vauvamalaria!"

 

Mä en tiedä kuin yhden miehen jolla oli ihan selkeä vauvakuume. Mun miehen serkku on viime keväästä asti höpöttänyt kihlatulleen vauvauvavauva... No nyt sen kihlattu on 5 kk raskaana

[helyes]

Toki saat pölliä Mun mielestä se on niin hauska..

 

Koskapa mä oon melkein valmis sairaanhoitaja, ni muistutin miestäni eilen, että malaria on vaikeammin hoidettavissa kuin kuume ... Ja ens kerralla kun mun mies kysyy, et oonko raskaana, ni aion kyllä kysyä et mitäpä jos oisinkin? Et meniskö sillä pasmat sekaisin vai sanoisko se ehkäpä, että olis aika kiva Katsellaan, katsellaan.. Jännää

[MrsCinnamon]

Taije, tattis!

 

Täällä ei olla paljon viime päivinä muista puhuttu kuin vauvoista. Mieskin on ihan innoissaan, mutta samalla intoa vähän latistaa tämä odotuksen odottaminen. Pitää vaan vetää syvään henkeä ja malttaa vielä "vähän" aikaa. Ollaan kannettu kirjastosta vauva- ja nimikirjoja kotiin ja mietitty läpi kaikenlaisia käytännön asioita. Tulee hyvä mieli, kun on noin ihana mies, jonka kanssa voi suunnitella näinkin isoja tulevaisuudensuunnitelmia.

[helyes]

Voi vitsit <3 Ihanaa MrsCinnamon Mun mies ei oo vielä myöntänyt olevansa innoissaan.. sitä odotellessa

[Enna]

Ihanaa ja söpöä MrsCinnamon

 

Meillä siis mies tekee vähän tota samaa. Eli puhuu ja suunnittelee jne. mutta ei perkele ala sanoista tekoihin

Edited October 30, 2012 by Enna

[MrsCinnamon]

Vauvakuume on oireillut koko viikon ihan mahottomasti. Oon kierrellyt vauvanvaateosastoilla ja hypistellyt kaikki mahdolliset potkupuvut ja äitiysvaatteetkin läpi. Tänäänkin kun istuin junassa matkalla kotipuoleen mietin vain, että millaistahan se sitten on vauvan kanssa matkustaa jne. Me ollaan miehen kanssa jo mietitty kivoja nimiä, ja varmaan puolet meidän tämän hetken puheenaiheista liittyy enemmän tai vähemmän vauvoihin. Nimistä puheenollen, eilen kun hoksattiin, että oli yhden meidän miettimän vauvanimen nimipäivä, meille tuli vähän höttöinen olo, silleen hyvällä tavalla. Hah, ollaanpa ainakin aikaisin liikenteessä.

 

Joku voisi antaa mulle jonkun aikakonneen, minä halluun päästä jo vauvoja tekemään!

[helyes]

MrsCinnamon: Mun mielestä on ihanaa, että te ootte molemmat noin innoissanne Jotenkin suloista Mä kun en viitsi tuolle omalle miehelleni alkaa erityisemmin höpisemään, ettei se pitäis sitä painostuksena Vaikka en mä tiedä pitäiskö.. Mutta en halua ottaa riskiä

 

Mullakin oireilee vauvakuume kovasti.. Niin kovasti, että oon kehitellyt erinäisiä oireitakin Mutta eiköhän pistetä luulotautisuuden piikkiin!