Emlilja

Yrittämistä odotellessa..

618 posts in this topic

Nyt vasta bongasin tällaisenkin ketjun täältä!

 

Täälä siis vauvakuume vaivannut molempia vähän jo ennen esikoisen syntymää :girl_haha: Tavoitteena siis lyhyt ikäero lapsille .. Mutta koska esikoinen syntyi sektiolla, joudutaan odottamaan, että poika on ainakin sen 6kk. Joten pari kuukautta olisi vielä jälkellä, eikä millään meinaisi malttaa :girl_sigh:

 

Aattelin jo tuossa, että voisi tällain etukäteen kuitenkin jo pillerit jättää pois ja antaa kropan "normalisoitua" etukäteen, ennen varsinaista yrittämistä, jos vaikka tärppäisi nopeammin. Aikaisemmassa kului 5kk pillereiden lopetuksesta plussaamiseen, tosin oli eri napit.

Lisäjännitystähän tähän tuo se, että imetän edelleen, joten sekin saattaa vaikeuttaa raskautumista ..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi, enkä tiedä milloin yritämme. Haluaisin jo alkaa yrittämään, mut mies ei ole valmis. Toivottavasti on vielä parin vuoden sisään, en halua lapsia kovin "vanhana".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täältäkin löytyy yksi pähkäilijä..:D Itse en mikään lapsi-ihminen ole myöskään ikinä ollut.(tietenkin kaverin ja veljen lapset ihania ja rakkaita,mutta..;))Nyt kuitenkin kun 2 viikkoa sitten minulle tehtiin laparoskopia ja kohtukin oli vaarassa,niin sieltäpä se vauvakuume pomppasi puskista..:P onneksi kohtu säästyi ja munasarjaakin joutui vain vähän kuorimaan.Mutta''pelästytti'' kuitenkin sen verran,että nyt päätettiin alkaa yrittään jatkaa sukua..:D Eilen piti olla viimonen nappipäivä ja nyt siis odotellaan tyhjennysvuotoa.Taidan oman mielenterveyteni takia käydä kuitenkin vielä ensin gynellä tarkastuttamassa paikat,ettei tarvi sitten sitä enää miettiä..Ja nuo hampaatkin voisi ennen mahdollista raskautta hoitaa,kun muutenkin oksennus aina hoidettaessa herkillä :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on mulle sopiva ketju. Hartaasti odotettu vauvakuume on mulla vihdoin alkanut nostaa päätään, ja työkuvioiden puolesta järkevä aika yrityksen aloitukselle olisi joulun jälkeen.

 

Uskaltaakohan sitä sittenkään vielä silloinkaan? Tämä mun kuume on välillä aika heiveröistä ja ailahtelevaa laatua, koska lapsiperheitten elämä näyttää musta aika rasittavalta. Mutta toisaalta ei tämä kuume poiskaan näytä olevan menossa. Jos vaan panis sitten joululta silmät kiinni ja hyppäis. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen lämmittely käynnissä edelleen. Mulla siis häiden jälkeen elokuussa rysähti aivan puun takaa niskaan jumalaton vauvakuume! Olin luonnollisesti päättänyt jo teininä, etten koskaan ikinä hanki lapsia... Tämä tuli miehelleni hieman yllätyksenä, hän kun oli varautunut siihen ettemme tule lisääntymään. Miehelläni on edellisestä pitkästä liitostaan kaksi lasta. Nyt olen saanut kiristettyä häneltä vastauksen, että on valmis tekemään lapsen kanssani. Ja vieläpä aika pian. Nyt olen antanut asian olla hetken aikaa vaikka tietää että sitä päivittäin mietin. Olemme huomenna lähdössä kahdeksi viikoksi häämatkalle, joten katsotaan poikiiko matkan luvan ottaa kierukan pois jouluna ;)...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun poikani on vasta 2kk, ja mulla meinaa puskee uutta vauvakuumetta jo päälle. Me kyl puhuttiin että aikaisintaan ensi kesänä annettais toiselle vauvalle mahdollisuus. No, olishan se ihan järkevääkin. Hyvä vaan jos ei koko aika tartte kanniskella vauvaa ja olla samaan aikaan raskaana.. Eikä mulla kyllä ole vielä kuukautisetkaan palannut, niin eipä kai tästä niin vaan raskauduttaisikaan :D Ensi kesää odotellessa... lipsrsealed.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipsis!

 

Olen tänne näköjään itseäni ilmoitellut viime toukokuussa ja kertonut, että häiden jälkeen kesällä 2012 saisi meille vauva tulla (toki jo aikaisemmin jos on niin päättänyt) :) Nyt tuohon ajankohtaan on jäljellä enää seitsemän kuukautta! :D Se tuntuu olevan jo ihan oven takana, joten mielessä on nyt tuota pohdintaa, että onko se nyt todella paras aika ja pitäisikö tehdä vielä jotain kaden kesken jne. Jessin ajatukset kuulostaa hyvin tutuilta :) Minäkin toivon, että sitten kun tuo ajankohta on käsillä, niin meille tapahtuu joku valaistuminen ja tuntuu ihan selvältä, että juuri nyt sen lapsen kuuluu tulla :D

 

Sen verran meillä on edetty, että pillerit on jätetty pois ja mennään vain kumeilla. Niinkuin täällä on jo monesti sanottu, niin niistä on sitte helppo luopua kun siltä tuntuu :) Täytyy koputtaa puuta, mutta nämä pari kiertoa pillereiden jälkeen on olleet ihan järkevän mittaisia, joten voisi jo ajatella luomukiertojen päässeen hyvin vauhtiin :) Pillereistä luovuin siis pääosin sen takia, kun olin niitä niin kauan käyttänyt ja halusin saada selville, että miten mun kroppa oikeasti toimii.

 

Mulla on nyt amk-tutkinto opparin esittelyä ja viimeistelyä vaille valmis, joten opinnot nyt ei enää ole este vauvalle :)

 

Paljon onnea kaikille raskautuneille ja yrittämään päässeille! :girl_smile:

Edited by Cembalo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakin on selvästi tota Jessi80:n ja Cembalon kuvaamaa arvuuttelua. Ja täälläkin on lähipiirissä niitä, jotka pitää tätä mun/meidän arpomista ihan ihme pelleilynä. Ja oon mä itsekin ajatellut, että enpä tiedä ketään, jolle vauva olisi lopulta tullut jälkeenpäin ajateltuna liian aikaisin, jos nyt ei siis yllätysvauvoista puhuta. Mitä ajattelette tästä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinkas tämä ketju on mennyt minulta ihan ohi silmien, vaikka sopii tilanteeseeni aivan täydellisesti! :blink:

 

Täällä on yksi pahasta vauvakuumeesta kärsivä kuudennen (jep, kuudennen!) vuoden yliopisto-opiskelija. Sitä sopivaa hetkeä on odoteltu ja mietitty jo vuosia ja varsinkin tämä viimeinen vuosi naimisiinmenoineen ja miehenkin vauvakuumeen nostaessa päätä on ollut aika raskas kuumeilun kannalta. Tällä hetkellä yritän saada tuota graduani valmiiksi ja parhaassa tapauksessa valmistun vuodenvaihteessa. Sen verran oman alan töitäkin olisi hyvä tehdä, että saisi edes hieman työkokemusta ja äippärahaa nostettua yli minimin, eli meillä yritys voisi kai aikaisintaan alkaa joskus kesällä.

 

Joka toinen päivä tosin tuntuu, että eiköhän aleta jo yrittämään, kun tuo gradukin on jo "melkein valmis" (aika paljon keskeneräinen kuitenkin) ja opiskelut ihan kohta ohi :girl_sigh:

 

Meiltä ei muuten ole kukaan kysellyt vielä vauvasuunnitelmista! Aika hämmentävää sinänsä kun ottaa huomioon että menimme naimisiin juuri kesällä, mies on jo työelämässä ja minunkin olisi jo pitänyt valmistua puoli vuotta sitten. Ehkä nuo odottavat sitä valmistumista ja alkavat sitten kyselemään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin on pohdittu paljon, milloin olisi lapsen aika. Uskaltaisiko sitä vieläkään?

 

Esikoisen myötä elämä kuitenkin muuttuu aika lailla. Tosin ollaan miehen kanssa paljon aiheesta puhuttu, ja välillä tuntuu tosin kovin, että voisi kääntää uuden lehden elämällä, ollaanhan kahdestaan jo eletty aika kauan. Mutta toisaalta taas pelottaa se, ettei paluuta vanhaan "vapaaseen" elämään enää ole... Lapsia kyllä molemmat toivotaan, mutta kuitenkin kyseessä on aika iso elämänmuutos ja sitä tulee miettineeksi kaikkea, miten pärjätään, riittääkö rahat jne. Minulla on vakityö, mutta mies vielä opiskelee, tosin loppusuoralla opinnot.

 

Sekin ollaan tiedostettu, ettei se tärppi välttämättä heti onnistu kun päätetään ja minullakin ikä lähentelee jo kolmeakymppiä.

 

No, sen verran on asia edennyt, että pillerit lopetin elokuun lopussa n. 10 vuoden käytön jälkeen. Menkkoja ei tosin ole kuulunut kertaakaan (?) ja raskaustestikin on jo kerran tehty. Aluksi oltiin tosi tarkkoja kortsujen kanssa, mutta viime aikoina ollaan menty vähän huolettomammin, eli kai me ollaan jo alitajunnassa annettu lapsen tulla jos on tullakseen... smile.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin liityn porukkaan. Meillä on sellanen tilanne miehen kanssa, että me ei vaan yksinkertasesti osata päättää, että mikä on oikea hetki lapselle meidän elämässä. Ollaan syksyllä päätetty, että joulukuussa annetaan lapselle lupa tulla, mutta nyt kun joulukuu lähenee, niin pala nousee kurkkuun. :girl_to_take_umbrage2: Uskalletaanko me lähteä sille pitkälle tielle? Onko meillä taloudellisesti mahdollista? Ollaanko me edes valmiita siihen? Ja ollaan toki myös tietoisia, että ei se tärppi välttämättä edes heti käy. Molemmat kyllä haluaa lapsen, mutta se tuntuu kaikki olevan jossain kaukana tulevaisuudessa. Tosiasia on kuitenkin se, että se tulevaisuus on tässä ja nyt. :girl_impossible:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, kuulun tähän ketjuun. Ekoja viestejä tosin muutenkin tälle foorumille :)

 

Eli meidän tilanne on se, että ollaan menty kesällä naimisiin, ja kummasti se vauvakuume on nyt häiden jälkeen alkanut nostaa päätään, vaikka häihin saakka ajateltiin aina että sitten joskus. Tosin itse täytin juuri 28, ja mun mielestä tämä ikäkin alkaa kohta painaa, ja ensimmäisen haluaisin kyllä ennen kolmekymppisiä.

Mä olen ollut töissä edellisen tutkintoni suorittamisen jälkeen nyt neljä vuotta, mutta nyt olen opiskellut n. 1,5 vuotta työn ohessa yliopistossa. Olen laskeskellut että gradun pääsisin aloittamaan 2013 vuoden alussa, joten valmistuminen siintää vielä aika kaukana, ja en voi ajatella että yritys aloitettaisiin vasta valmistumisen jälkeen.

 

Puhuimme häämatkalla että alkaisimme yrittämään ensi kesänä, mutta nyt viime päivinä olemme puhuneet että josko sittenkin aikaisemmin, alkukeväästä tms. Mies aloitti eilen uudessa työpaikassa, ja ainakin koeajan loppuun (4 kk) olisi varmaan järkevä odotella. Taloudellisen puolen suhteen ei huoleta, ainoa mikä itseäni harmittaa on se, etten ole vielä uralla niin pitkällä kuin olisin halunnut tähän mennessä olla. Ja opiskelutkin saattavat pikkaisen venähtää jos tulisin raskaaksi nopeasti aloittamisen jälkeen. Mutta asiat on vaan laitettava tärkeysjärjestykseen, enemmän se harmittaisi jos lapset jäisivät tekemättä, kuin jos ura ei etenisi niin pitkälle kuin toivoisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, kohtalotovereita! :) Täällä on suunnitelmissa aloittaa yrittäminen joulun tienoilla. Kuumeilua on ollut ilmassa kesästä lähtien, joten yhtään kauempaa en malta enää odottaa :girl_sigh:. Uusi vuosi ja uudet kujeet, mikä olisikaan parempi tapa aloittaa vuosi kun tämmöisellä ihanalla "projektilla" ;) Mentiin tänä vuonna naimisiin ja sen jälkeen onkin sieltä sun täältä tihkunut uteluja perheenlisäyksestä... Ja samaten sen vuoksi, kun kotona on muiden mielestä ylimääräisiä huoneita (ei mene läpi selitykset työhuoneesta ja vierashuoneesta). Ei ne utelut mua haittaa, hymyilyttää vaan, mutta kyllähän se tätä kuumetta entisestään lietsoo!

Share this post


Link to post
Share on other sites

ekoja viestejä minäkin tänne foorumille kirjottelen. Vauvakuumetta on ollut jo kauan!! Mutta nyt kovista koettelemuksista on selvitty ja tällä viikolla saatiin vihdoin "lupa" yrittämiselle. Nyt on aivan mahtava tunne ja olemme asiasta aivan innoissamme!girl_in_love.gifTäytyy kyllä sanoa, etten olisi uskonut kuinka "jännältä" ehkäisyn poisjättäminen tuntuu..girl_wink.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vauvakuume jyllää, vaikka esikoinen vasta 6 kk. Jospa sitä keväällä sitten saataisiin kylvöpuuhat siihen malliin, että alkaisi masu taas kasvaa :lipsrsealed:

 

Ekaa lasta mieti, valehtelematta, sen 10 v ennenkuin rohkaistuttiin lopulta. Tainno, mies olis halunnut jo aiemmin, mutta mä epäröin (ja olin aluksi koko ajatusta vastaankin :girl_impossible: ). Ehdin tuossa ajassa tekemään miljoonat listat puolesta ja vastaan, ehdin murehtia työpaikka- ja raha-asiat, oman ajan menetyksen ym. No, lopulta tulin siihen tulokseen, että tahdon kokea raskauden ja äitiyden. Niinpä ehkäisy jäi pois, ja 6 kk myöhemmin oli testissä 2 viivaa. Silloin se paniikki vasta päälle iskikin :grin:! Mitä ollaan menty tekemään, onko musta/meistä tähän, osaanko, jaksanko, pystynkö?

No, kun vauva sit syntyi niin ainoa epäilys oli aluksi, että miten osaan käsitellä tuota pientä ihmettä tarpeeksi hellävaraisesti :D muut asiat tulivat omalla painollaan. Ja voin sanoa, etten pois vaihtaisi sekuntiakaan... Tää on niin kliseinen asia että oikein hävettää, että tän kirjoittaa tänne, mutta: Oma vauva on jotain uskomattoman hienoa. Se on ihminen joka ei hylkää sua ikinä, vaikka mies ja kaverit niin tekisi. Hän on hyvä tyyppi joka haluaa olla sun kanssa. Lapsi, jos mikä, on omaa tiimiä. Kyllä se tila sille lapselle löytyy. Onhan elämästäsi löytynyt tilaa myös muille ihmissuhteille... Ja jos mietityttää esim se, ettei pääse matkustelemaan ym- etsikääpäs netistä vaikka aiheesta "vauvan/lapsen kanssa matkustaminen". Kyllä lähes kaikki asiat järjestyy myös lapsen kanssa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olivia82, hitsiläinen! Noh, kärsivällisyyttä... Mulla tuntuu tuo joulu lähestyvän yhtä aikaa hurjaa vauhtia ja ihan liian hitaasti. (Omasta mielestäni voitaisiin aloittaa yritys joululta, miehen mielestä "siinä alkuvuodesta"... mutta joululta alan ehkä jo vähän ehdotella.:girl_crazy:)

 

Mesimarja, kiitos rohkaisevista sanoista. En siis halua haastaa riitaa, mutta heräsi tuosta sun tekstistä vaan yksi kysymys: eikö sen pitäisi mennä niin, että se vanhempi ei tavallaan hylkää sitä lasta ikinä? Eikö sen lapsen jossain vaiheessa kuulukin hylätä vanhempansa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin koen kuuluvani tähän ketjuun, vaikka yrittämisen aloitus saattaa olla varsin kaukainen verrattuna teihin muihin :). Olen kroonista vauvakuumetta poteva opiskelija. Vauvanvaatteita hypistelen joka putiikissa joka käynnillä, nimiä pohdiskelen tuleville naperoille jo ihan huvikseni, selaan vauvafoorumeita.. Kaiken kuumeen keskellä pitää kuitenkin pitää järki kädessä ja yrittää odottaa vauvalle sopivaa tilannetta mikä käytännössä tarkoittaa sitä, kun opinnot on saatu päätökseen sekä itseni että avokin puolelta. Vauva-asioista on puhuttu, ja selvää on molempien puolelta että lapsi/a halutaan nuorena. Lupaus lapsesta on siis olemassa, ja ajankohtaakin on pohdittu yhdessä. Pari-kolme vuotta siis pitäisi jaksaa odotella että on opiskelut pulkassa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kuulostaa aivan 100% minulta 3 vuotta sitten :girl_wink: En halua pelotella, mutta nyt 3 vuotta myöhemmin mietin että olisi sittenkin pitänyt tehdä lapset (tai ainakin yrittää) jo silloin opiskelujen aikana. Nyt valmistumisen kynnyksellä se ei onnistukaan, koska täytyykin saada ensin työpaikka jne jne.. eli tästä saattaa mennä vielä helposti vuosi tai kaksi eteenkinpäin, ja siinä vaiheessa ainakin sille "haluamme lapset nuorena" -haaveelle saa sanoa hyvästit :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mukavaa kun löytyy joku samassa tilanteessa joskus ollut :). Hahah, uskon kyllä että vauvasuunnittelu saattaa helpostikin "repsahtaa" aina eteenpäin :D. Aina janoaa vähän enemmän elämältä, ennen kuin aika on kypsä vauvalle.. No, vaikka tuo oma viestini saattoikin kuulostaa siltä, että kaikki vauvanhankkimisajankohdat on tarkkaan suunniteltu ja hakattu kiveen, niin näin ei kuitenkaan ole. Se voi tulla aikaisemmin tai myöhemminkin. Turhapa sitä on suunnitella kovin tarkasti elämää etukäteen, kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu tai mitä haluaa vuoden päästä :). Tällähetkellä tuntuu tältä. Ymmärrän kyllä sua, että oot halunnut hommata työpaikan ennen lasta, oishan se ihan älyttömän hyvä olla. Jotenkin itsellä on vaan sellainen käsitys, että "lisääntymisiässä" olevana naisena on tosi vaikea saada vakituista työpaikkaa, niin tuntuu vaan että sama kai se vauva on hommata ennen sitä työpaikkaa kun sitä ei kuitenkaan saa :girl_haha:pessimistikö muka..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en oo enää ihan varma mihin ketjuun kuulun..: vauvalla on lupa tulla, pillerit olen lopettanut reilu kuukausi sitten, juon satunnaisesti greippimehua ja nykyisin myös päivittäin vehnäalkioöljyä ... Se seksin harrastaminen vain puuttuu :girl_sigh: .. Miehellä on pitkät päivät töissä erään projektin kanssa, eikä omakaan energiataso pilviä hivo. Vielä kun lisätään huonosti nukkuva esikoinen niin avót!

 

Joten kai se on sitten edelleen tätä odottelu puolta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toiveissa olisi toinen lapsi. Esikoinen on noin puoli vuotias. Menkkoja odotellessa, niin yritys pääsisi alkuun...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now