Yrittämistä odotellessa..

[rils]

Jep. Mä oon onneks saanu miehen tajuamaan, etten halua vaan jossain vaiheessa huomata, että puitteet ois täydelliset, mutta yrityksestä huolimatta lasta ei kuulu. Oon kuitenkin aina tiennyt, että haluan lapset nuorena. Ja varmaan pelkään jotenkin sitä, että entä jos kaikki ei toiveista ja parhaasta tahdosta huolimatta mene niin kuin oli ajateltu, ja joutuu käymään läpi esimerkiksi rankat monen vuoden lapsettomuushoidot. Niihinkin menee aikaa, eikä lapsettomuustutkimuksiin pääse ihan sormia napsauttamalla.

 

Pitää vaan antaa mahdollisuus. Voi olla että tästä seuraa vielä monta hyvää vuotta kahdestaan, mutta parhaimmassa tapauksessa kaikki asiat järjestyy ja meillä on pieni nyytti sylissä vaikka jo vuoden päästä

[Milaliina]

Mäkin olen samoilla linjoilla oman asunnon tärkeydestä. Paljon mieluummin sitä maksais omaa pois kuin joka kuukausi antais rahaa nykyisen omistajalle.

 

Tietääkö kukaan opiskelijoiden mahdollisuudesta saada asuntolainaa? Takaajat olis ja n. 80% asunnon hinnasta pystyttäs maksaa. Tietysti on oltava säännölliset tulot eli ihan tässä vaiheessa opintoja ei vielää lainaa pystyttäs maksaa pois.

[toiveikass]

hei, tällä olis yks kuumeilija lisää! Toisesta haaveilen. Itse olisin valmis nyt mutta tämä on miehestä kiinni. Haluaa odottaa vielä jonkun aikaa,joten pitää iteksee kuumeilla sitten

[Moose]

Mä voisin ilmoittautua tähän ketjuun! Meillä on viikon päästä häät, ja toivottavasti miehelle tarjottais vakkarisopimusta ennen syksyä, niin päästäis tjottailemaan .

[Emlilja]

Hiphei, onpa joku fiksu perustanut tämmöisenkin ketjun.. vois liittyä (..taas..)

 

opiskelijoiden mahdollisuudesta saada asuntolainaa: riippuu paljon summasta ja paikkakunnasta, yleensä vaaditaan työssä oloa (edes osa-aikaista) mutta lähinnä totuus on että kuinka hyvää pataa on päättäjien kanssa

[Rontti]

Meillä on iso okt, miehellä vakituinen työpaikka, mulla opinnot loppusuoralla ja siten ammatti, hain juuri yliopistoon. Naimisiin menemme kesäkuussa. Ollaan lapsijuttuja mietitty, useampi kaveri on synnyttänyt tai on parhaillaan raskaana. Kyllähän tässä väkisin alkaa miettiä josko mekin. Tosin, mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta (kilppari kiukuttelee ihan työkseen), ehkä jotain muutakin kun ei menkkoja tule, lisäksi sairastan masennusta. Samalla itsekkäästi pelkään yhden harrastuksen puolesta, soitetaan miehen kanssa samassa bändissä ja siitä en halua luopua, se on mun henkireikä. Reenejä on noin kerran viikossa ja keikkoja voi olla joskus parikin kuussa, yleensä max. joka toinen kuukausi, riippuu kaudesta. Tämä bändiharrastus on mulle suunnattoman tärkeä, auttaa masennuksen voittamisessa, jossa ollaan päästy kovasti hyvään suuntaan, mutta ilman lääkkeitä en pärjää vielä hetkeen.

 

Toisaalta haluaisin esikoisen, jos meille sellainen suodaan, ennen kolmeakymppiä, ikää nyt 27. Totta kai pitäisi ensin ottaa selvää mun terveydentilasta ja miten mun kroppa ja mieli kestäisi sen kaiken mitä yrittäminen, raskaus ja vanhemmuus tuo mukanaan, kuitenkin se on niin huikea vastuu pienestä ihmisestä ja se rääpäle on siinä koko ajan, vaikka ei olisikaan fyysisesti läsnä, niin kuitenkin sitä on jonkun äiti, huoltaja. Se mua pelottaakin, osaanko ikinä olla vastuullinen vanhempi, joka on johdonmukainen kasvattaja, muistaa tehdä lapsilleen terveellistä ruokaa, tarjota virikkeitä, ulkoilmaa, rakkautta ja rajoja. Mun isä sanoikin, ettei sitä tiedä, siihen kasvaa. Näin se varmaan onkin.

 

Ehkä ihan ensiksi käyn lääkärissä selvittämässä mikä mua nyt vaivaa, kun ei kroppa toimi ja odotan miten yliopistohaussa kävi. En tiedä kumpi on yrittämisen kannalta parempi, päästä sisään vai jäädä nuolemaan näppejään...

[mariija]

Täälläkin yksi vauvahaaveilija Aika olisi nyt kovin otollinen ja lapset ovat kovin tervetulleita.

[nuudeli]

Luin tämän ketjun alusta asti läpi, ja oli aika hauska huomata, että monilla ketjun alkupäähän pari vuotta sitten yrittämisen odottamisesta kirjoittaneilla oli nyt allekirjoituksissa tickereitä, joissa kerrottiin vauvan syntymästä. Eli siellä oli jo siirrytty yrittämisestä itse asiaan

 

Meillä on se tilanne, että ollaan miehen kanssa molemmat kolmekymppisiä ja naimisissa. Molemmat ollaan töissä, mies vakituisena ja minä määräaikaisena, mutta yrittämistä lykätään vielä vähän, kun nyt rakennetaan omakotitaloa, niin kaikki aika menee siihen, eikä se valmistu vielä ainakaan vuoteen.

 

Toisaalta kyllä haluaisin jo alkaa yrittää ihan tosissaan, mutta kyllä mua silti pelottaakin. Kuten muutamat tuossa aikaisemminkin sanoivat, niin kyllä se äitiys ja arki lapsen kanssa pelottaa, että osaako ja pärjääkö sitä sitten. Mua myös pelottaa välillä ihan tosi paljon se, että mitä jos me ei saadakaan lapsia? Että tässä sitä suunnitellaan tulevaisuutta sen ehdoilla, että lapsia joskus tulee, rakennetaan sen verran isoa taloakin, että sinne ainakin pari lasta mahtuisi, mutta entäs jos niitä ei vaan tule? Välillä jonain päivänä tuntuu, että en uskalla edes aloittaa yrittämistä, kun mitä jos sitten petynkin...

 

Ja jonain toisena päivänä en sitten millään malttaisi odottaa, että voitaisiin jo aloittaa yrittäminen ihan tosissaan!

[Muska]

Tervetuloa uusille tähän ketjuun.

 

nuudeli, sehän elämässä onkin niin jännää, kun ei ikinä tiedä tuleeko lapsia vai ei. Haluaisi jo aloittaa yrityksen, ja samalla pelottaa että heti tärppää, tai ettei tärppää ollenkaan. Jossain vaiheessa se on kai vaan rohkaistuttava ja hypättävä tuntemattomaan.

[Sugar Plum Fairy]

Rohkaistun kai minäkin kirjoittamaan tänne. Vaikka tavallaan hirvittää edes myöntää itselleen, että kirjoitan johonkin vauvafoorumille tai tähän ketjuun.

Edited September 27, 2012 by Sugar Plum Fairy

[nuudeli]

Mustakin on kyllä aika jännä ja just vähän hirvittävää kirjoitella tähän ketjuun, kun musta tuntuu että mulla ei edes ole yhtään vauvakuumetta. Kun näen kavereiden tai sukulaisten lapsia, niin ei ne herätä mussa oikeestaan mitään erityisiä tunteita (kuulostipa kylmältä!), siis onhan ne ihan kivoja mutta ei mulle tule niistä sellaista oloa että "pakko saada tollainen itsellekin!". Mutta silti olen kyllä aivan täysin vakuuttunut siitä, että haluan lapsia ja kyllä mä pidän itseäni melko lapsirakkaana ihmisenäkin. Ja on meillä miehen kanssakin alusta saakka ollut selvää, että halutaan yhdessä lapsia jonain päivänä.

[Guest Pionitar]

--

Edited December 17, 2013 by Pionitar

[Mimzee]

Mä olen muutaman vuoden odotellut sitä vauvakuumeen iskemistä, mutta eipä sitä vain ole hyvin lievää kummempana ilmaantunut. Ikää alkaa kuitenkin olla mittarissa sen verran (31), että hyvähän tässä on alkaa vauva-ajatuksiin orientoitumaan. Minä ja mieheni olemme aikoinaan todenneet, että haluamme kumpikin lapsia, mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut kunnolla tätä ajatusta kypsyttelemään ja löysäämään jarrupoljinta. Kaikesta lapsirakkaudesta huolimatta on äitiys nääs tuntunut todella pelottavalta asialta. Viimeisen vuoden aikana useampikin kaveri on saanut lapsen tai tullut raskaaksi, joten ajatukset omasta äitiydestä ovat alkaneet pikkuhiljaa tuntua ihan luonnollisilta Olemme nyt käyneet jonkinlaista ajatusten vaihtoa siitä, että jättäisin pillerit pois syksyllä. Tähän ajankohdan päättämiseen on vaikuttanut niinkin maallinen asia kuin HAMMASLÄÄKÄRI, jolle olen uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen saanut ekan ajan vasta elokuulle, ja haluan kuitenkin ennen raskauden yrittämistä olla varma siitä, ettei suusta ainakaan pahempia reikiä löydy. Ja tässäpä sitä kuumetta on hyvä kesän ajan nostatella

[Metsämansikka]

Naimisiin menon jälkeen minuun iski salakavalasti vauvakuume. Kaikki hössöttävät niin paljon siitä, koska aiomme lapset hankkia, että ajatus pääsi livahtamaan omiin mietteisiinikin. Haluan lapsia ja, koska minulla on todettu PCO, en halua siirtää lapsien hankintaa liian pitkälle. Nyt on kuitenkin todella huono aika raskautua. Olen valmistumassa parin kuukauden sisällä erittäin kilpaillulle alalle. Töiden löytäminen ilman työkokemusta on jo nyt todella vaikeaa. En osaa edes kuvitella millaista se olisi, jos valmistumisesta olisi useampi vuosi, mutta työkokemusta ei vielä olisi ehtinyt kertyä. Yritystä täytyy siis siirtää, jotta ehdin kerätä edes vuoden-parin verran työkokemusta omalta alaltani.

[Golden Eagle]

Me on sovittu, että ostan vielä yhden satsin pillereitä (3kk) ja sitten jää pois ja alkaa tjottailu... Lokakuussa ostetaan talo, sitten rempataan sitä vähän. Eli juuri ennen ostoa alkaa. Ei malta millään odottaa <3

[Murkelo]

Täällä on jo aikaa sitten sovittu, että elokuussa 2012 ehkäisy jää ja vauvan on lupa tulla.

Viime viikolla alkoi siis 2. viimeinen pilleriliuska, ja kyselin sitten mieheltä, että "2. viimeinen liuska alkoi, oletko nyt valmistautunut siihen, että parin kuukauden päästä voi olla pieni tuloillaan". Mies vastasikin jotain, että jos työpaikka pysyy, niin sitten joo, mutta jos tulee YT:t päälle, niin voi olla vaikeampi paikka. Tajuan, joo. Tätä hetkeä on vain odotettu jo yli 2 vuotta, kun ensin piti saada opinnot ja muut alta pois, ja minulla on kuitenkin nyt pitkäaikainen työpaikka. Olisin ehkä kaivannut vähän innokkaampaa vastausta, eikä näin kylmää käytännönrealismia

[Golden Eagle]

Täällä on jo aikaa sitten sovittu, että elokuussa 2012 ehkäisy jää ja vauvan on lupa tulla.

Viime viikolla alkoi siis 2. viimeinen pilleriliuska, ja kyselin sitten mieheltä, että "2. viimeinen liuska alkoi, oletko nyt valmistautunut siihen, että parin kuukauden päästä voi olla pieni tuloillaan". Mies vastasikin jotain, että jos työpaikka pysyy, niin sitten joo, mutta jos tulee YT:t päälle, niin voi olla vaikeampi paikka. Tajuan, joo. Tätä hetkeä on vain odotettu jo yli 2 vuotta, kun ensin piti saada opinnot ja muut alta pois, ja minulla on kuitenkin nyt pitkäaikainen työpaikka. Olisin ehkä kaivannut vähän innokkaampaa vastausta, eikä näin kylmää käytännönrealismia

 

Onko sun miehesi insinööri? Mun on ja hän on juuri tuollainen... -.-

[Guest Eleeo]

Heippa kaikki!

 

Menimme juuri kihloihin avokkini kanssa. Vauvakuumetta on ollut jo yli vuoden, mutta nyt muutaman kk:en ollut aivan sietämätön! Mieskin on lasten kannalla, vaikka hänellä ei varsinaista kuumetta olekaan. Hän on kyllä sellainen perus käytännöllinen mies että en tiedä tuleeko kuumetta ollenkaan (ainakaan ennen kuin on vauva tuloillaan;)). Paljon ollaan puhuttu lasten hankinnasta (tai no saamisen yrittämisestä) ja hänkin kyllä usein miettii että millaista olisi jos olisi sellainen pieni vaaveli. Musta tuntuu että nyt olisi hyvä aika lapsille, vaikka järjellä ajateltuna ei kyllä olisi. Nimittäin opiskelen vielä muutaman vuoden ja mies valmistumassa juuri. Asumme vuokralla pienessä asunnossa eikä ole mitään säästöjä lukuunottamatta asuntosäästötiliä. Toisaalta, uskon että pärjäisimme ihan hyvin ja ehtiihän siinä 9 kk:ssa kerätä vähän rahaa säästöön.. Ja jotenkin tuntuu siltä, että nyt olisi hyvä aika, haluan lapsia!! Haluamme molemmat suht nuorena lapsia ja minulla epäillään olevan PCO mikä voisi hidastaa lasten saantia eli senkin takia tekisi mieli lopettaa pillerit heti.. Äh kuunnellako järkeä vai tunteita? Luottaako henkisiin arvoihin vai materiaalisiin? *huokaus*..

 

Meilläkään ei ole siis sovittu mitään yrityksen aloittamispäivää mutta luulen että aika pian aloitamme eli valitsemme tämän tunnepolun. Meillä on parisuhde todella hyvällä mallilla ja uskon että se + halu sitoutua lapseen on tärkeintä.

[Murkelo]

Täällä on jo aikaa sitten sovittu, että elokuussa 2012 ehkäisy jää ja vauvan on lupa tulla.

Viime viikolla alkoi siis 2. viimeinen pilleriliuska, ja kyselin sitten mieheltä, että "2. viimeinen liuska alkoi, oletko nyt valmistautunut siihen, että parin kuukauden päästä voi olla pieni tuloillaan". Mies vastasikin jotain, että jos työpaikka pysyy, niin sitten joo, mutta jos tulee YT:t päälle, niin voi olla vaikeampi paikka. Tajuan, joo. Tätä hetkeä on vain odotettu jo yli 2 vuotta, kun ensin piti saada opinnot ja muut alta pois, ja minulla on kuitenkin nyt pitkäaikainen työpaikka. Olisin ehkä kaivannut vähän innokkaampaa vastausta, eikä näin kylmää käytännönrealismia

 

Onko sun miehesi insinööri? Mun on ja hän on juuri tuollainen... -.-

 

Voi apua, insinöörihän se on Ilmeisesti siis joku yleismaailmallinen insinööriominaisuus, onhan se toki jo tullut tutuksi, ettei tuo kauheasti hötkyile, ja kun muutenkin se asuntolaina on sillä aina ensimmäisenä mielessä.

[Belgemine]

Täällä odotellaan syksyä ja "lupaa" aloittaa yrittäminen. Meillä vauvahaaveita on lykännyt minun sairauteni ja lääkitys, joka on ollut esteenä raskaudelle. Lääkitys lopetettiin keväällä ja lääkäri kehotti odottamaaan vielä 6kk ennen raskauden yrittämistä. Mulla on vähän ristiriitaiset tunteet. Olen kovasti nauttinut elämästä kahdestaan, matkustelusta ja kaikesta. Ostimme viime vuonna oman asunnon ja sitä on ollut ihana laittaa ja elämä miehen kanssa on ollut mukavaa ja sitten mietityttää, koska lapsen saaminen muuttaa kuitenkin kaiken. Toisaalta en halua lykätä perheenperustamista enää yhtään, koska ikää tulee koko ajan lisää. Täytän ensi vuonna jo 30, apua!!! Nyt kuitenkin mitä pidemmälle kesä on edennyt sitä kovemmaksi vauvakuume on yltynyt. Sekin sitten pelottaa, koska ei raskaaksikaan tulla välttämättä tuosta noin vain... Liikaa murehdittavaa tämmöiselle murehtijatyypille. Yritän nyt vain keskittyä nauttimaan kesästä vaikka malttamaton mieli ja ajatukset syksyyn jo karkaa.

[merkinkantaja]

Mä oon täällä taas Näköjään oon tasan vuosi sitten ollut viimeksi odottelemassa. Meillä on siis nyt 6vk vanha poika ja mulla on jo vauvakuumetta Miehen kanssa mietittiin, että joulukuussa aloitetaan seuraavan yrittäminen. Ei siis enää pitkästi, mutta on kuitenkin.

 

Jotenkin on kuitenkin helpompi odottaa nyt, kun on yksi kotona pyörimässä

[Berit]

Täällä ilmoittautuu uusi kuumeilija. Ikää itsellä pian 27-vuotta ja mies on 26-vuotias, naimisissa ollaan oltu reilu vuoden päivät. Itsellä vauvakuumetta ollut nyt reilu puoli vuotta, mutta mies ei vielä ole niin innostunut asiaan. Viikko sitten se tokas yhtäkkiä että kai niitä lapsia vois alkaa yrittään, mutta nyt tuntuu että se alkaa vetää sanojaan takaisin, itsellä taas kuume vaan ylty noiden sanojen johdosta. Toki ei se itsellekkään niin helppo päätös ole ja niiden sanojen jälkeen taas alkoi itse miettiin, että onko todella siihen valmis.

[Sugar Plum Fairy]

Tänään taitaa olla mun ensimmäinen pilleritön päivä yli vuosikymmeneen. Mietin jo tätä viimeisintä edeltävän pillerilaatan aikana, josko lopettaisin, mutta rohkeus ei silloin riittänyt. Nyt pitäisi tänään aloittaa taas uusi laatta, mutta pillerit on loppu kaapista, joten ehkä tämä olisi sitten sopiva hetki. Jännittää!! Käytämme kuitenkin toistaiseksi vielä muuta ehkäisyä häihin asti, eli pieni askel kerrallaan edetään.

 

Tervetuloa Berit!

[pitkätossu]

Täällä kans uusi kuumeilja ilmoittautuu. Esikoinen on kohta 10kk ja seuraavasta haaveillaa. Mieheni valmistuu keväällä ja itsellänikin opinnot vaiheessa, mutta tein niitä eteenpäin tässä äippikselläkin, joten opinnot ei oikeastaan huoleta. Molemmilla myös töitä tarjolla ja muutenkin suht vakaata elämää vietellään. Tällähetkellä vielä käytämme kondomiehkäisyä, mutta suunnittella olisi syyskuun kieppeillä alkaa tjottelemaan. En kuitenkaan usko, että raskaudun heti, koska kiertoni on vielä ihan sekaisin ja imetän. Vauvakuume on kova, mutta toisaalta tuntuu että olisiko kahden kanssa helpompaa jos esikoinen olisi hieman isompi ja olisi opinnot tehtynä yms. Eli vielä yritys on odottelu ja pohdinta asteella

[Berit]

Kiitos Sugar Plum Fairy

 

Itselle kanssa pillerit olisi viimeisessä listassa, mutta kai se on apteekkiin vielä lähdettävä.. Tsemppiä häihin ja tulevaan

 

Omaa tilannetta on kanssa paljon tullut mietittyä ja kai se on järjellä ajateltava ja vielä pysyä hetki pillereissä.. Minä oon vakkaritöissä ja mies aloittaa syksyllä 4 vuoden opiskelun, mutta sekin tekee töitä siinä samalla, joten taloudellinen tilanne ei mahdottomasti tänä aikana heikkene. On se silti vaan iso päätös alkaa siihen lapsentekoon..