Posted March 25, 2011 · Report post Hei! Minulla olisi tällainen ongelma, johon en löytänyt vielä keskustelua, mutta johon kaipaisin kovasti neuvoa ja kokemuksia. Elikkä erosimme poikaystäväni kanssa vuoden alussa puolen vuoden seurustelun jälkeen ja eron jälkeen huomasin olevani raskaana.. Minua kuitenkin pelottaa jostain syystä kovasti ajatus, että kertoisin asiasta eksälleni. Ja toisaalta mielestäni minun kuitenkin kuuluisi hänelle asiasta kertoa.. Kysyisinkin siis onko täällä ketään ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, oletteko kertoneet lapsen isälle raskaudesta ja jos olette, niin miten hän uutiseen suhtautui? Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 26, 2011 · Report post En ole itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta jotain haluaisin tähän sanoa. Kirjoitat, että mielestäsi asiasta "kuuluisi" kertoa. Ajattelen ihan samalla tavalla. Jos eron syihin ei liity mitään epätavallisen huolestuttavaa (siis tarkoitan ääritapauksia, esim. väkivaltaa), jonka takia miestä ei ole syytä lähestyä, on hänellä mielestäni oikeus tietää lapsestaan. Etukäteen ei voi tietenkään tietää, millainen miehen reaktio on, joten varmasti asia jännittää. Voisitko lähestyä häntä esimerkiksi sähköpostilla? Voit ajatella asiaa myös lapsen kannalta. Jossain vaiheessa hänkin luultavasti alkaa miettiä, kuka hänen isänsä on. Onko jotain erityistä syytä, miksi hän ei saisi isästään tietää tai olla tähän yhteydessä (edellyttäen tietenkin, että mies on halukas tällaiseen yhteydenpitoon)? Avoimuus on useimmissa tapauksissa parempi vaihtoehto kuin salailu. Tsemppiä kovasti tähän asiaan ja raskauteen muutenkin! Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 26, 2011 · Report post Tuollaisilla asioilla on myös taipumus tulla ilmi joka tapauksessa. Onhan teillä varmasti edelleen jotain yhteisiä tuttavia ja eksäsi osaa varmasti laskea yksi ynnä yksi jos kuulee sinun raskaudestasi. Ja kyllä minun mielestäni olisi myös reilua antaa miehelle tilaisuus olla tekemisissä lapsensa kanssa ja vastaavasti lapselle oikeus tutustua isäänsä jos ei tosiaan ole taustalla väkivaltaisuutta tms. perustetta minkä vuoksi se ei olisi lapselle hyväksi. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 26, 2011 · Report post Eburin kanssa ehdottomasti samaa mieltä, jos suhteeseenne EI liittynyt väkivaltaa, fyysistä saati henkistä, niin kerro ihmeessä. Jos kuitenkin suhde oli vaikea ja miehesi luonteeseen kuuluu yllämainittu toiminta niin en kertoisi hänelle asiasta. Voi kuullostaa julmalta, mutta vielä julmempaa olisi antaa lapsen elää vinksahtaneen isän varjossa kuin tasapainoista elämää ilman biologista isäänsä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 26, 2011 · Report post Huh, kiitos vastauksista! Nämä helpottivat oloa jo paljon Jotenkin sitä ei itse tässä tilanteessa osaa ajatella kovin selkeästi. Eksäni ei ole mitenkään väkivaltainen tai mitään sellaista ei eroon liity, ihana ihminen kaikin puolin, joten varmastikkin olisi siis parasta hänelle asiasta kertoa Eniten ehkä huolestutti ajatus, että hän palaisi kanssani yhteen vain lapsen takia, tai vaihtoehtoisesti, ettei hän halua osallistua mitenkään. Mutta enhän tosiaan tiedä vielä miten hän uutisen ottaa vastaan.. Toivoisin itsekin, että hän jokatapauksessa jotenkin olisi mukana lapsen elämässä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 26, 2011 · Report post Voimia kertomiseen Kyllä kannattaa kertoa, mutta myös alussa keskustella vakavasti kaikki mieltä askarruttavat asiat läpi, ettei sitten jää vaivaamaan. Tukea löytyy ympäriltä AINA uskomattoman paljon, vaikka jäisitkin nyytin kanssa kahdestaan Tsemppiä! Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 26, 2011 · Report post Yhteenhän hän ei voi kanssasi palata, ellet sitä itsekin halua. Jos huolestuttaa, ettet osaa "pysyä lujana", tee kantasi tähän selväksi heti samalla kun ilmoitat raskaudesta: että toivot, että hän on mukana lapsen elämässä, mutta että parisuhteeseen ei ole enää mahdollisuuksia. Olen siis samaa mieltä kommentoijien kanssa, että ilman muuta lapsen isän kuuluu saada tietää, ellei ole jotain erityistä olosuhdetta. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 26, 2011 · Report post Yhteenhän hän ei voi kanssasi palata, ellet sitä itsekin halua. Jos huolestuttaa, ettet osaa "pysyä lujana", tee kantasi tähän selväksi heti samalla kun ilmoitat raskaudesta: että toivot, että hän on mukana lapsen elämässä, mutta että parisuhteeseen ei ole enää mahdollisuuksia. Olen siis samaa mieltä kommentoijien kanssa, että ilman muuta lapsen isän kuuluu saada tietää, ellei ole jotain erityistä olosuhdetta. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 27, 2011 · Report post Minä sanoisin, että ota rauhassa itsellesi aikaa. Päätös on sinun ja myös hyvin pitkälti se, mitä isältä tulevaisuudessa haluat. Kaikki isyyteen liittyvät asiat sinun kannattaa miettiä todella rauhassa ja sitten antaa myös isälle aikaa pohtia asioita. Olen siinä uskossa, että et voi kieltää isää tunnustamasta lastaan (korjatkaa, jos olen väärässä), mutta jos ja kun teillä tuntuu olevan hyvät välit, niin on varmasti hyvä ajan kanssa pohtia, mikä olisi teille kahdelle - tai oikeammin kolmelle - sopivin ratkaisu tässä vaiheessa. Olet kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että lapsesi isä on ihana ihminen, kuten itse kirjoitat:lipsrsealed: Voimia ja onnea odotukseen! Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 28, 2011 · Report post Täysin samaa mieltä aiempien kanssa. Tosin kertoisin asiasta kasvotusten, en sähköpostitse, koska on kuitenkin todella isosta asiasta kysymys. Tulevalla isällä on oikeus tietää raskaudestasi ja hänelle täytyy antaa rauhassa aikaa miettiä, miten haluaa edetä. Itse olen vähän samantyyppisessä tilanteessa ollut (suhteemme oli tauolla silloin) ja kerroin miehelle heti asiasta. Hänen suhtautumisensa ei alkujärkytyksen myötä ollut paras mahdollinen, mutta kun annoin hänelle rauhassa aikaa enkä painostanut mihinkään suuntaan, niin tilanne meni parhain päin lopulta. Itse myös kerroin hänelle, että en halua meidän palaavan yhteen vain lapsen takia, vaan hän saa olla lapsen kanssa tekemisissä niin paljon kuin tahtoo vaikkemme yhdessä olisikaan. Palasimme lopulta yhteen tytön ollessa muutaman kuukauden ja tyttö on isälleen tärkeintä maailmassa. Tsemppiä kertomiseen! Kaikki tulee vielä menemään parhain päin! Share this post Link to post Share on other sites
