Miksi jäit kotiin äitiysloman jälkeen?

[rouva Tossavainen]

Eihän äitiysloma kestä kuin kolmisen kuukautta... Minua hieman tasa-arvoasianaisena tökkii, kun vanhempainvapaatakin nimitetään äitiyslomaksi, isällä kun on siihen aivan samanlainen oikeus kuin äidillä.

[bohemian]

Arvotan lapsen hyvinvoinnin vaan niin paljon korkeammalle kuin kouluun palaamisen. Haluan, että pojalle kertyy sen verran ikää, että hän kokee turvalliseksi jäädä hoitoon. Opiskelupaikkakuntani on suht kaukana ja siis pahimmassa tapauksessa jos miehellä sattuisi olemaan vuoro samaan aikaan kuin itsellä koulupäivä poika saattaisi joutua olemaan hoidossa 10-11 tuntia. Mies on epäsäännöllisessä 3-vuorotyössä.

 

Tällä hetkellä pähkäilen, että palaanko 2011 tammikuussa vai 2011 elo-syyskuussa kouluun. Ensimmäisen vaihtoehdon kohdalla poika olisi n. 1v 3kk ja toisen n. 1v 11kk. Jos palaan vasta silloin elo-syyskuussa olen käyttänyt koko kaksi poissaololukuvuotta ja niitä ei jää "varalle". Tosin opiskeluaikaanhan saa tarvittaessa pidennystä...

 

Tosin olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että anoppi on pois työelämästä ja on lupautunut hoitamaan poikaa. Eli ei tarvisi päiväkotiin ihan pienenä mennä.

[SnowWhite]

Mä päätin myös jo raskausaikana (tai oikeastaan jo ennen sitä), että jään kotiin. Ainakin tällä hetkellä ajatus on se, että olen kotona niin kauan kunnes nuorin lapsi (jota ei siis vielä varsinaisesti ole ) on sen 3 vuotta.

 

Tämä ihan siksi, että mä olen itse kokenut omalla kohdallani lapsuudessani, että päiväkoti-elämä on pienelle aika stressaavaa. Jollekin tietylle ihmistyypille se voi sopia, mutta jos mä olisin pienenä saanut valita, olisin ollut äidin kanssa kotona. Se ei ollut mahdollista tiettyjen realiteettien vuoksi, eikä raha ollut ainoa syy. Mutta koska meillä on ne puitteet, että kotihoitoon on mahdollisuus, niin ilmanmuuta ne hyödynnetään.

 

Mulle tässä ei ole mitään "tasa-arvo-ongelmaa", vaan kysymys on lapsen edun laittamisesta oman edun edelle. Ja näin siis meidän tilanteessa. Kaikissa tilanteissa näin ei voida sanoa.

[matolainen-79]

En halunnut laittaa alle 1v:tä hoitoon, ajattelin lähteväni kuitenkin vuosisynttäreiltä töihin. Ja sit kun näin miten olisin missannut oikeastaa kaiken arvokkaan (oppi juuri 9kk-1v ryömimään, konttaamaan, kävelemään, kymmenisen sanaa, vilkuttamaan, taputtamaan, tanssimaan, palapelin tekoon jnejne) jos olisin laittanut 9-kuisen hoitoon niin totesin että oon ainakin 2-vuotiaaksi kotona ja toivottavasti silloin on jo toinen tulossa...

[Edwina]

Kävin just keskustelun mun esimiehen kanssa puhelimitse hoitovapaalle jäämisestä (viime viikolla aloitettiin keskustelu, tänään päätettiin se ). Esimies kyseli kovasti miksi haluan jäädä kotiin enkä mennä töihin, ja kerroin saman vastauksen kuin tänne aiemminkin oon kirjoittanut; tyttö on liian nuori hoitoon. Esimies sit sanoi, että laittaa mun hoitovapaan alkavaksi heti äitiysloman jälkeen, mutta päättymispäivää ei laita jos haluankin tulla aiemmin töihin kuin kolmen vuoden päästä = mun polla sekoaa kotona.

[PatHe]

Tämä syy on tullut jo moneen kertaan, mutta en halua viedä neitiä näin pienenä hoitoon. Jos olisin reilu kuukausi sitten mennyt töihin, olisin menettänyt tosi paljon, ryömimisen, heiluttamisen, sanat jne. En tiedä kauanko olen kotona, ainakin tämän vuoden loppuun kun neiti on n. 1v 5 kk. Rahallisestikkin pärjätään ihan ok, kun vähän miettii mitä ostelee.

 

Toinen iso syy on mun työmatka. Vähintään 40 min (43 km) suuntaansa, ruuhkissa menee yli tunnin. Vaikka tekis lyhennettyä päivää niin olisin poissa ainakin 8 tuntia päivässä. Tai jos tekisin neljää päivää niin työpäivät olis 10 tuntisia. Pahimpina päivinä olisin kotona vasta kuuden aikaan. Sehän on ihan hullua, kotona ei kerkiäisi muuta kun kääntymään... Ja laittamaan neidin unille.

[Sannulini]

Itselläni sama syy kuin monilla muilla. Mielestäni lapsi on liian pieni hoitoon vielä. Ja olenkin ilmoittanut olevani hoitovapaalla ainakin tämän vuoden loppuun, joten lokakuussa täytyy sitten katsoa tilannetta uudestaan.

Ja kyllä mä kotona viihdynkin ja paluu töihin tuntuu lähinnä ahdistavalta.

[tuittuli]

Ekan lapsen kohdalla jäin automaattisesti kotiin koska jäin uudelle äitiyslomalle heti perään. Toisen lapsen äitiysloman loputtua halusin jäädä kotiin koska mielestämme lapset olivat liian pieniä päivähoitoon. Nuorin oli melkein kaksi vuotias kun lapset menivät päivähoitoon muutamaksi kuukaudeksi. Kunnes jäin taas puoleksi vuotta kotiin heidän kanssaan.

[Guest Gerda]

*

Edited May 28, 2011 by Gerda

[Tiutau]

Sama täälläkin, niinkuin monella muulla, että tuntuu vain, että tuo vauveli on vielä ihan liian pieni hoitoon. Meillä on ollut kyllä puhetta, että minä alkaisin mahdollisesti tehdä neljää päivää viikossa ja mummu ja ukki hoitaisi sitten tyttöä, mutta jotenkin en raaskisi jättää vielä heillekään tyttöä hoitoon. Oon siis nyt vielä äippälomalla, mutta sopinut jo työpaikalla, että olen tän vuoden loppuun asti hoitovapaalla. Tyttö on sitten 1,5-vuotias, että ans kattoo sitte, miltä tuntuu, vieläkö kotielämä maistuu. Nyt ainakin viihdyn tosi hyvin ja töihin ei oo kiirettä.

[catap]

Minulla on sikäli tuuria että kaksosista saa pidemmän vanhempainvapaan joten kun se loppuu tytöt ovat jo 1v1kk. Mutta jään kotiin vielä kolmeksi kuukaudeksi. Suurin syy on että työpaikkani paloi ja en tiedä milloin aukeaa uudestaan tai minkälaisena/minkälaisilla aukioloajoilla. Selkeyttää tilannetta kun ehtii aueta sillä välin kun olen hoitovapaalla. En tiedä veisinkö sittenkään vielä hoitoon jos joutuisin kokopäiväisesti pitämään. Nyt tulee hoitopäiviä noin 10 kuukaudessa kun teen töitä osa-aikaisesti. Tekee varmasti hyvää oppia toimimaan ryhmässä. Ja onhan noilla toisensa ettei ihan yksin jää.

[pinkdream]

Mulla on suurimpana syynä se, että en malttaisi laittaa vielä hoitoon ja lisäksi osui sopiva sauma hoitaa vajaa 2v pikkusiskoa joten oon sitten mielelläni kotona tuollaisen "työn" kanssa. Saa vähän extrarahaakin.

[Cinna]

Jään kotiin vielä ainakin siihen asti, että lapsi on 1v3kk. Sitten katson tilannetta uudestaan. Ei ole työpaikkaa, johon palata, joten luultavasti tekisin sijaisuuksia kolmivuorossa --> lapselle voisi tulla jopa yli 2vrk pitkiä jaksoja päiväkodissa

[Galaxy]

Äitiysloma loppuu elokuun puolivälissä ja töihin paluu olisi edessä tammikuun alussa. Syitä hoitovapaalle jäämiseen:

 

a.) en halunnut laittaa alle vuoden ikäistä hoitoon, yhtenä toivomuksenani oli, että lapsi osaisi kävellä ennen hoitoon menoa (tosin tyttö on hiukan alle 1 v. 2 kk hoidon alussa, joten ei välttämättä "toive toteudu")

b.) tyttö on rauhallinen luonteeltaan, joten pelkään hänen jäävän "muiden jalkoihin" - tosin tuo pelko ei lyhyen hoitovapaan avuin häviä

c.) viihdyn tytön kanssa kotona

d.) ajatus pitkästä syksystä ja talvesta työ- ja hoitopaikkarumban parissa ei houkuta

 

 

 

Kas, tämä ketju tuli vastaan ja nyt pian neljän kuukauden työrupeaman jälkeen onkin kiva vastata uudelleen.

 

a.) Tyttö käveli lyhyitä matkoja hoitoon mennessä, mutta tosi pian hoidon (päiväkoti) aloittamisen jälkeen tyttö jo juoksi. Samalla oppi itse syömään lusikalla (kotona en pahemmin tuota harjoittanut), puheen kehityskin nopeutui ymv. Sanoisin, että tuo oli tytölle ihan hyvä ajankohta aloittaa päivähoito. Hoitopaikka on mukava ja tarha on sopivan pieni (tosin tyttö on 16 lapsen ryhmässä, mutta eipä täällä paljon muuta voi odottaa). Pelkäämiäni sairastelukierrettä ei ole tullut (*koputtaa puuta*) ja tyttö on hyvin viihtynyt tarhassa.

 

b.) Tyttö on kuulemma tosi kova pitämään puoliaan, eli häneltäpä ei viedä leluja käsistä, lähtee siis sellainen älämölö, että oksat pois. Ei todellakaaan siis jää muiden jalkoihin.

 

c.) Viihdyin kotona tytön kanssa tosi hyvin, mutta kyllä viihdyn töissäkin. Tosin vähän vaihtelevasti työn projektiluonteen vuoksi (eli välillä pukkaa stressiä työn ja perhe-elämän yhdistämisen suhteen, että onko sitä tarpeeksi paljon tytön kanssa ).

 

d.) Koen, että paluuajankohta oli mukava, eli päivät alkoivat pidetä samalla kun palasin töihin. Pidin pääsiäisen yhteydessä kaksi päivää lomaa ja nyt odottelen kahdeksan viikon kuluttua alkavaa kesälomaa.

 

Kiva oli lueskella tätä ketjua ja omia vanhoja vastauksia. Nyt on töihin paluu edessä kuukauden päästä. Kuopus on sen saman 1 v 2 kk ikäinen kuin esikoinenkin töihin palatessani. Tuskin kävelee vielä tuolloin, kun motorisessa kehityksessä ei ole ollut mikään vauhtihirviö. Tällä kerralla mun vanhempani hoitavat poikaa kesäkuun loppuun asti kotona ja minä teen nelipäiväistä työviikkoa (ja esikoinen nelipäiväistä päiväkotiviikkoa). Loman pidän heinäkuussa, joten päiväkotiuran pikkumies aloittaa elokuussa reilu 1,5 v iässä.

 

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Kotona olisi ihana olla, mutta työelämäänkin on kiva palata. Tämä ratkaisu tuntuu tosi hyvältä, siis että pojan ei vielä näin pienenä tarvitse mennä päiväkotiin. Jälkikäteen ajateltuna tuo 1 v 2 kk päiväkodin aloitusikä ja täysillä töihin paluu, minkä viimeksi tein, ei ehkä kuitenkaan ollut se helpoin ratkaisu lapselle tai itselleni.

 

Olenkin kaikille tutuille sanonut, että mikäli vaan mitenkään mahdollista, kannattaa jonkinlainen pehmeä lasku työelämään ottaa. Oli se sitten lyhennetty työviikko, kotihoito, isyysloman/miehen hoitovapaan/miehen loman ajoittaminen töihinpaluun kohdille tai muu vastaava. Kaikille tuo ei toki ole mahdollista, mutta mä olen joka tapauksessa suositellut miettimään, josko joku helpotus varsinkin tuohon ihan alkuun olisi mahdollinen.

Edited February 10, 2011 by Galaxy

[Guest jenzu]

Koska lapsia toivottu kauan ja vihdoin saatiin hoitojen avulla. Töissä ehtii olla myöhemminkin. Rahallisesti ollaan pärjätty ihan hyvin, toki niukkaa on mutta sen arvoista.

[IirisK]

Tänään juuri päädyttiin sittenkin siihen ratkaisuun, että jään hoitovapaalle heinäkuun 2012 loppuun saakka. Käyn tässä välissä omassa työssä tekemässä osa-aikaista 2 päivää/viikko, heinäkuussa pidän kesäloman ja elokuun alusta jään hoitovapaalle. Tarkoitus on elokuusta lähtien sitten tehdä keikkatöitä 2 päivää viikossa kun miehellä on vapaat, eli tyttö hoidetaan kotona kunnes on 2-vuotias.

 

Tämä kahdesta syystä. Ensinnäkin olen surrut jo monta kuukautta, että tyttö menisi jo 1 v 1 kk ikäisenä päiväkotiin, ja päivistä tulisi pitkiä. Toiseksi, tällä suunnitelmalla rahaa jää käteen yhtä paljon kuin jos tekisin töissä aamuvuoroa arkipäivisin 4 päivää/viikko, mikä oli jo työnantajan kanssa sovittu. Eli kun tyttö jää kotihoitoon, ei tarvitse hankkia toista autoa (työpaikka toisella paikkakunnalla) eikä tule päivähoitomaksuja. Ja kun tyttö hoidetaan kotona, saan kotihoidontuen ja kuntalisän, ja keikkatöistä tulee sitten se muutama satanen, riippuen kuinka paljon tulee pyhätunteja jne.

 

Ei tämä leveää elämää tiedä, mutta olen todella helpottunut että tähän päädyttiin. Ja työelämää pääsee maistelemaan sen pari päivää viikossa, mikä on varmasti ihan riittävästi...

[Qtamo]

Ajattelin jo ennen pojan syntymää, että alle vuoden ikäistä lasta en ikimaailmassa pystyisi laittamaan hoitoon. Raskaana ollessa itkin asiaa monesti, sillä silloin näytti siltä ettei hoitovapaalle jääminen olisi taloudellisesti mahdollista. Pojan synnyttyä laiton luvut paperille ja kas - plus/miinus nolla menevät tulot ja menot, joten kotihoidontuelle jääminen onnistui kuin onnistuikin! Kyllä vuoden /toisenkin kituuttaa pienemmillä tuloilla, kaikkea ei vain voi mitata rahassa!!

 

Painavimpia syitä kotiin jäämiselleni ovat seuraavat: (aika samat kuin monella muullakin )

-Mielestäni 1-vuotias on ihan liian pieni päivähoitoon. Mikäli mahdollista, haluan hoitaa lapseni kotona kunnes he osaavat ilmaista itseään puhumalla. Tuntuisi epäreilulta laittaa lapsi vieraiden ihmisten joukkoon ilman kunnollisia kommunikointivälineitä...

-Tuntuisi nurinkuriselta mennä töihin hoitamaan muiden lapsia, kun sen sijaan voin olla kotona oman lapseni kanssa.

-Näitä vuosia ei koskaan saa takaisin, joten niin pitkään kuin mahdollista,:

-Haluan itse olla se henkilö joka saa seurata lapsen päivittäistä kasvua ja kehitystä.

-Haluan, että lapseni viettää suurimman osan valveillaoloajastaan minun kanssani, eikä jonkun palkatun hoitajan. Olisi kamalaa, jos lapsi alkaisi mieltää hoitajansa äidikseen/ensisijaiseksi hoitajakseen!

[Lene]

Meillä, niinkuin monella muullakin, syynä kotiinjäämiselle on se etten halua viedä pieniä vielä hoitoon vaikka mulla, kuten catap:illakin lapset ovat 1v1kk äitiysloman loppuessa. Työpaikassani osa-aika työt eivät tulleet kyseeseen kun kyselin joten päätin jäädä sitten kokonaan pois. Toiseksi kun kahdesta maksaa hoitopäivämaksua niin ei siitä palkasta loppujen lopuksi jää paljoa sen enempää käteen kuin kotihoidontuesta kuntalisällä. Oma pää kyllä kaipaa duunia ja niinpä teenkin sitten muutamia tunteja muualla.

Edited March 9, 2011 by Lene

[Leinikki]

Aion hoitaa pojan kotona ainakin parivuotiaaksi asti ja sen jälkeen laittaa osa-aikaiseen hoitoon, koska jatkan opiskeluja eikä koulussa tarvitse välttämättä joka päivä olla. Rahallisesti minun kannattaakin ennemmin olla kotona (kotihoidontuki+kuntalisä) kuin koulussa (pelkkä opintoraha-päivähoitomaksut yms.) kiitos Kelan! Että ei paljoa edes kouluunpaluu houkuta...

Edited March 10, 2011 by Leinikki

[Guest Sunflower]

Tarkoitukseni on hoitaa lasta kotona, kunnes hän täyttää kolme vuotta. Suurimpana syynä on se, että en raskisi laittaa vielä meidän pikkuista hoitoon, tuntuu, että hän on vielä moisiin ympyröihin liian pieni. Olen myös nauttinut kovasti kotona olemisesta ja on ihana seurata lapsen kehitystä, koen tämän ajan tyttäreni kanssa tosi ainutlaatuiseksi ja hän ehtii kyllä olla vielä hoidossa ja minä töissä. Huolimatta perheemme tulojen radikaalista putoamisesta, uskon olevani tässä vaiheessa onnellisempi varattomana kotiäitinä kuin varakkaampana työssä käyvänä äitinä.

[rumaelsa]

Kakkosen synnyttyä ei ollut työpaikkaa, mihin palata, ja siitä alkoi kotiäitiys. Aluksi siihen ei ollut helppo sopeutua, kun olin kuvitellut, että minusta tulee uranainen; vielä monta vuotta katselin työpaikka- ja koulutusilmoituksia. Mutta tuli ero, avioiduin uudelleen, muutin maalle, lapsia syntyi vuosien mittaan kolme lisää, ja vähitellen löysin todella oman paikkani kotona yhdistäen kotitöihin ja lastenhoitoon itseopiskelua, pienimuotoista yrittäjyyttä, yhdistystoimintaa ja muuta kansalaisaktiivisuutta yms. En todellakaan aio IKINÄ palata palkkaorjuuteen, sillä vaihtoehtoja on! Tällä hetkellä kuopus on viisivuotias.

 

 

[Memminkäinen]

Olen toistaiseksi vielä äitiyslomalla, mutta ei ole suunnitelmissa palata töihin heti sen loputtua. Ja miksi ei?

Mulla ei ole vakkarityötä, johon palata. Äitiysloma loppuu loppusyksystä (nolo minä en muista tarkkaan koska) ja koska olen opettaja, olen päättänyt, että olen sitten koko lukuvuoden kotona, enkä etsi töitä vielä seuraavaksi kevääksikään. Päätöksen teki helpoksi juuri se, ettei ole sitä vakkaripaikkaa, ja voin ilmoittautua työttömäksi äippäloman jälkeen, eli saan ansiosidonnaista, eikä jäädä kotihoidontuelle.

Voisi kyllä olla vaikeaa alle vuoden ikäistä hoitoon viedä, mutta jos tällaista tilannetta ei olisi ollut, niin mulla ei olisi varaa jäädä kotiin. Ei saataisi lainanlyhennyksiä ja vastiketta maksettua, jos oisin pelkällä kotihoidontuella.

Edit: Tai saataisiin maksettua, mutta jouduttaisiin muuten elämään sitten todella todella niukasti.

Edited May 20, 2011 by Memminkäinen

[alannee]

Me jäädään miehen kanssa molemmat osittaiselle hoitovapaalle syksyyn 2012 saakka, jolloin poika on 2 v 3 kk. Ihan hirveää ajatella, että nyt 1 v poika joutuis hoitoon: se on oppinut juuri vasta ryömimään. Lisäksi sillä on kova äitiäiti-vaihe, eli luulen että hoitoon meneminen voisi olla aika kova paikka siinä mielessä, että kotiin päästyään poika tarvitsisi ihan uskomattoman määrän äidin huomiota ja hellyyttä.

 

Taloudellisesti ottaa tietenkin koville, mutta ottakoot. Aika paljosta ollaan kuitenkin valmiita luopumaan tämän asian vuoksi. Toiveissa myös olisi, että toinen lapsi tulisi mahdollisimman pian ja voisin jäädä uudelle äitiyslomalle ennen kuin poika joutuu hoitoon. Ollaan myös laskettu, että käytetään mahdollisesti lyhyt pätkä lyhennysvapaata asuntolainaan tämän hoitovapaan aikana.

[Guest *audrey*]

.

Edited July 29, 2011 by *audrey*

[Lucky]

Mulla esikoinen täyttää jo kohta kolme ja olen ollut kotona siis sen kolmisen vuotta. Kuopus tosin syntyi sopivasti ensimmäisen ollessa 1,5 vuotta, muuten olisin varmaan jo töihin ehtinytkin.

Pienempää en millään raaski vielä näin pienenä hoitoon laittaa, joten aiotaan jotenkin sinnitellä vielä pari vuotta kotihoidontuílla.