Raskaus ja hevoset + ratsastus

[Iida83]

Mulla olis mahdollisuus päästä pitkästä aikaa ratsastamaan, tarkoitus olis ihan käyntiä mennä maastossa nyt ekalla kerralla ja myöhemmin ehkä muutakin. Onko sallittua alkuraskauden aikana tai myöhemmin? Onko mitään riskejä? Kysyn kyllä neuvolastakin kun huomenna varailen sinne aikaa, mutta olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä, sekä tietysti sitä faktatietoa.

[Rautalanka]

Mä olen ymmärtänyt, ettei ratsastusta suositella. Syynä putoamisriski.

Jos on tuttu heppa ja kokenut ratsastaja, niin ehkä silloin alkuraskaudessa olisi jees.

 

Istukkavauriotahan tuossa varmaan eniten pelätään, jos siis putoaa.

[Hermione]

Mä kävin ratsastustunneilla muistaakseni viikolle 19 saakka, kannattaa tosiaan minimoida putoamisriski mutta kyllä mä ihan kävin maastossa ja hyppäsinkin pariin otteeseen varmoilla hevosilla. Loppuvaiheessa alkoi pikkuhiljaa jo harjoitusravi tuntua vähän huonolta joten ihan hyvään aikaan loppui kevätkausi.

[vinka]

Tässä tulikin jo hyviä vastauksia. Eli varmalla hepalla voi aivan hyvin maastoilla, varsinkin jos tarkoitus on mennä vain käyntiä. Putoamisrikihän on aina olemassa, kun hevosista puhutaan, mutta jos itsellä on varma olo en jättäisi nousematta selkään.

 

 

Itse kävin rv 13 viimeksi (ja tod.näk. viimeisen kerran) hevosen selässä. Hyvin pystyi vielä työskentelemään sileällä, mutta pitkään en selässä viihtynyt sillä lonkat kipeytyi ja heppa oli vähän sitä mieltä että hellekelillä ei tehdä töitä (joten yritti nakata etenkin laukannostoissa minut alas selästä).

[laura!]

Ratsastusta ei suositella aloitettavaksi / aloitettavaksi pitkän tauon jälkeen raskauden myötä, mutta jos on aiemminkin säännöllisesti harrastanut niin ei sitä estellä. Itse ratsastan edelleen (rv26) omalla hevosella päivittäin ja työskennellään ihan kunnolla sileällä edelleen. Itse asiassa huomenna ajattelin pamauttaa koulukisoihin vielä viimeisen kerran. Maastoesteet jätin suosiolla rv 14 tietämillä, rataesteitä saatan edelleen hypätä, mutta korkeudet ovat laskeneet kyllä.

Itselläni ei tunnu pahalta vielä missään, ei lonkissa, vatsassa tai selässä. Itse asiassa kesäloman aikana huomasi, että selkä meni aivan jumiin kun ei ratsastamassa käynytkään..

 

Uusien hevosten selkään en ole mennyt enää rv15 jälkeen, hyppäämistä en ole muilla kun omalla harrastanut rv13 jälkeen. Eli oma hevonen jota koen osaavani lukea on se johon luotan, ja itse koen esim. autoilun paljon vaarallisempana kuin ratsastuksen omalla kohdallani. Takana on 13 vuotta aktiivista harrastamista ja osin ammattiuraakin välissä.

 

Ja siis jos aloittaja tauon jälkeen palaa selkään, niin en nyt ainakaan ensimmäiseksi maastoilua suosittelisi..

Edited August 25, 2010 by laura!

[Histamiini]

Huomaa, että tässäkin on huomattavia yksilöllisiä eroja. Itse jätin ratsastuksen pois jo alkuraskaudessa. Syynä oli ihan vaan se, että huomasin miettiväni mm. putoamista niin paljon, että ratsastamisesta meni osittain mielekkyys. Ymmärrän kyllä hyvin, jotka ratsastaa tutulla hevosella vielä pitkäänkin. Varmaan asia johon ei ole oikeaa ja väärää vastausta.

[Iida83]

Kiitos vastauksista!

 

Kyseessä on siis ihan aloittelijoille tarkoitettu maastoratsastus, jossa ei tosiaan käyntiä kummempaa ole tarkoitus mennä ja uskoisin hevostenkin olevan varmoja, kun aloittelijoille annetaan. Itse olen ratsastanut aiemminkin jonkin verran, mutta viimeisestä kerrasta on jo vuosi aikaa. Täytyy tarkistaa vielä mitä neuvola on mieltä.

[Papuska]

Mulle tuli neuvolasta aika selkeä nou nou vastaukseksi. Järjenkäyttö toki sallittu, mutta itsekin jätin ratsastuksen aika lailla heti kun tulin raskaaksi. Tunneilla käyminen vaihtuvilla opetushevosilla ei vaan tuntunut enää hyvältä ajatukselta. Oma hevonen tietysti eri asia, samoin jos on harrastanut aktiivisesti lukuisia kertoja viikossa.

[fragolina]

Kai se on aika paljon oman harkinnan varassa, että uskaltaako ottaa riskin ja kuinka suureksi itse ne riskit arvioi. Onhan nyt vaikkapa issikointi vähän eri juttu kuin kenttäkisat

 

Mä valmentaudun aktiivisesti esteratsastuksessa. Ennen ensimmäistä raskautta ratsastin valmennuksessa 2-3 krt viikossa ja siihen lisäksi 1-2 krt itsenäisesti. Useimpina päivinä 2 hevosta peräkkäin. Jatkoin ratsastusta ekaan gynekäyntiin asti, joka oli rv12, sen jälkeen lopetin kokonaan gynen käskystä.

 

Ennen tokaa raskautta hevoset on vaihtuneet, nyt mulla on vain ylläpitohevonen. Ilmoitin raskaudesta omistajalle samantien plussan jälkeen ja kävin sitten itse vielä jonkun aikaa maastolenkeillä ja sileällä, esteet jätin melkein heti pois. Ratsastuksen lopetin kokonaan taas n. rv12. Harmittaa lähinnä hevosen puolesta, on tosi osaava (RE 130, ko Prix St. Georges) ja vaikka onkin selväpäinen niin ei ole helppo, joten uutta ratsastajaa ei ole löytynyt. No, ehkä mä pääsen taas ensi vuoden puolella satulaan

[Iida83]

Olen ihan unohtanut tähän kommentoida. Eli neuvolasta oltiin sitä mieltä, että kyllä voin mennä. Toki putoamisriski on olemassa, mutta se on sitten oman harkinnan varassa. Ja koska kyseessä oli tosiaan varmoilla hevosilla aloittelijoille tarkoitettu retki, jossa mentiin vain käyntiä, niin en pitänyt putoamisriskiä niin suurena että olisin jättänyt väliin.

[Pirteä Panda]

Voihan pyöränkin selästä pudota, eikä silti pyöräilyä kielletä yleensä.

[laura!]

^^ Mutta pyörä ei olekaan reilu 500kg painava elävä olento jolla on pakoeläimen aivot. Elävän eläimen kanssa voi toki aina sattua ja tapahtua, mutta välillä pitää riskejä miettiä vaikkei mitään tapahtuisikaan..

 

nimim. varpaita, säären, ranteen sekä selkänikamia murtanut ratsastaja

[Guest piu]

Hei!

 

Onko täällä muita raskaana olevia, joiden jokaipäiväiseen elämään kuuluvat hevoset?

 

Itse olen aivan raskauden alkuvaiheessa, mutta mietinnässä koko ajan, mitä tapahtuu harrastukselleni...

 

Omistan kaksi hevosta, joista toinen on vuotias varsa. Varsa ei niinkään tarvitse liikutusta, mutta kesällä pitäisi alkaa opettamaan ajolle (jolloin olen itse raskauden puoliväissä, suunnilleen). Toinen hevonen on ollut minulla jo monta vuotta ja luotan tähän 100%:sti. Hevonen on täysin luotettava maastossa sekä kentällä, mutta kuinka pitkälle uskallan itse liikuttaa seästä käsin?

 

Entäs tallityöt sitten? Olen tottunut tekemään 10 hevosen tallin 3-4krt/vko. Tämä on minulle tärkeää niin oman mielenterveyden (täysi nollaus) sekä rahatilanteen kannalta. Missä vaiheessa tallityöt eivät enää onnistu? Missä vaiheessa boxien siivous ja heinäverkkojen kantaminen alkaa olla liian raskasta?

 

Kauhulla odotan hetkeä, jolloin totean, etten enää kykene siihen, mitä rakastan. Joten kohtalotovereita ja saman kokeineita kaivataan

[Siru_na]

Selkään en itse nousis lainkaan raskaana ollessa, vaikka hevonen olis pomminvarma.. Tämä on tietenkin sun omassa harkinnassa. Ei se ole alussa yhtään sen turvallisempaa kun lopussakaan, joten mitään sellaista turvallista rajaa ei ole. Suosittelen laittamaan turvaliivin ainakin, vaikka eipä sekään anna tippumistilanteessa riittävää suojaa. Kun aina se ei ole hevosestakaan kiinni, että mitä tapahtuu. Hevonen voi loukkaantua, säikähtää (hevonen on kuitenkin luonnostaan pakeneva eläin, paino sanalla eläin) tai mitä vaan voi sattua.

 

Tallitöitä voit mun käsittääkseni jatkaa niin kauan kun itsestäsi tuntuu hyvältä.

 

Varsan kanssa olisin tosi tarkkana, ettei tuu iskuja vatsaan, ihan jo siis maasta käsin käsiteltäessä. Ja itse en myöskään lähtis opettamaan varsaa kärreille raskaana ollessa, kun taas kokenemmalla hevosella voisin EHKÄ ajaa raskausaikana.

 

Raskaus on kuitenkin lyhyt aika ja ehdit tehdä näitä hommia koko loppuelämän. Heppaahan voi onneksi liikuttaa monin eri tavoin, mutta varsan kouluttamiseen sinuna pyytäisin apua muualta.

Edited April 3, 2011 by Siru_na

[laura!]

Mä kopioin itse itseäni tuolta Raskaus ja liikunta -ketjusta viime elokuulta;

 

Harrastan ratsastusta ja jatkoin lajin parissa päivittäin rv 27 saakka kunnes jouduin lääkärin määräyksestä vuodelepoon. Viimeisellä viikolla osallistuin koulukilpailuihin ja olon puolesta olisin voinut jatkaa edelleenkin, mutta kohdunkaulan lyhenemisen + suppilomaisen avautumisen vuoksi pistettiin kaikki jäihin.

Maastoesteet jätin rv14 kohdalla pois ohjelmasta, rataesteitä tuli hypättyä vielä puolivälinkin jälkeen, mutta korkeudet pienenivät viikko viikolta. Uusien hevosten selkään en kiivennyt rv 15 jälkeen, mutta tuttujen kavereiden kanssa jatkoin työskentelyä pitkälle. Selkä, lonkat tai vatsa eivät antaneet mitään palautetta jonka johdosta olisi tuntunut lopettamisen tarvetta. Olin varsin yllättynyt etten joutunut lopettamaan jo aiemmin, olin varustautunut lopettavani noin puolenvälin tienoilla ja jatkavani lähinnä kevyellä käyntityöskentelyllä.

 

Kokeilin selässä käymistä rv33 ja olin ihmeissäni kun se ei edelleenkään tuntunut pahalta, ainoastaan tasapainon kanssa oli hiukan hahmotusvaikeuksia, mutta fyysisesti tuntui vain mukavalta olla taas toiminnassa mukana. No, kokeilu jäi 15min pituiseksi kun omatunto soimasi niin pahasti, mutta henkinen puoli juhli; minä pystyn!

 

 

Neuvolasta olen saanut kuulla vain kuinka oman olon mukaan on mentävä, jos tuntuu hyvältä ja ei ahdista, niin antaa mennä vain. Ihana saada tukea, sillä niin monet muut kertoivat neuvolan olleen äärimmäisen kielteinen harrastuksen suhteen - vaikka takana olisi ollut vuosikymmenenkin harrastustausta.

 

Itse pistin oman hevosen pois lääkärin totaalikiellon jälkeen, mutta kovasti kädet syyhyäisi jo ilmoittaa että poika saa tulla kotiin heti tammikuun lopulla. Katsotaan kuitenkin rauhassa mikä on fiilis synnytyksen jälkeen ja sanooko pää jotakin muuta harrastamisesta.

 

 

***********************************

 

Hevonen ei ole kotiin tullut vieläkään, synnytys meni sektioksi ja otin kaiken varman päälle. Olen käynyt kumminkin helmikuulta saakka ratsastamassa 2-4krt/vko kavereiden hevosia ja totuttanut kroppaa takaisin touhuun.

 

 

Itse en opettaisi varsaa toisen kolmanneksen jälkeen, mutta muuten toimisin edelleenkin samalla tavoin kun raskauden aikana tein; kuuntelin kehoani. Tallitöitä tein vuodelepoon saakka ja kun lepokäsky poistettiin väärän h'äytyksen vuoksi niin jatkoin touhuiluja. Kävin selässä vielä 36+0 etsimässä kadoksissa olevaa tuntumaa ja taivutusta, hyvin pystyi käynnissä työstämään vielä.

 

On varsin suuri ero toimia vuosikausien aktiivisen, päivittäisen harrastamisen (saati elämäntavan) jäljiltä kuin kerta viikossa tunnilla mennen tai vanhaa harrastusta herätellen. Riskit täytyy tiedostaa, tiettyjä tilanteita voi vältellä käyttämällä järkeään, mutta ratkaisu on aina loppukädessä sinun (ja puolisosi).

 

 

Tiedän itse toimineeni eritavoin kuin moni muu, mutta olen tyytyväinen ratkaisuuni. Tässä vielä fiilistelyä rv 24+

 

[piu86]

Täytyy koittaa hankkia apuja varsan kanssa. Olen touhunnut sen kanssa paljon syntymästä asti, ja varsa on todella luottavainen, oppii nopeasti eikä oudoksu vieraitakaan asioita. Tämän takia haluan jatkaa sen kanssa samalla tavalla, ilman taukoja

 

Ratsastusta aion kyllä jatkaa niin pitkälle, kun hyvältä tuntuu. Voihan sitä sattua ja tapahtua muuallakin kuin hevosen selässä Toivottavasti raskaus tulee olemaan helppo ja maha pieni

[soi-la]

Toivottavasti pystyt jatkaa hevosten kanssa touhailua pitkälle, tallin siivouksineen kaikkineen.

Itse ratsastelin ensimmäisen kolmanneksen omilla hevosilla, sitten jätin kokonaan pois. Edes luotto-pappa-suokkini selkään en enää mennyt, olin/olen sitä mieltä, että se riski että jopa se luottohevonen vaikka kompastuu omiin jalkoihinsa, on liian suuri suhteessa mahdollisiin vahinkoihin ja vahingoista riippumattomiin itsesyytöksiin... Mutta kuume takaisin selkään olis ihan mahdoton! Pari kaveriani on ratsastanut puoliväliin asti ihan sujuvasti, ja ajanut sen jälkeenkin.

Tallitöitä voinee jatkaa omaa kroppaansa kuunnellen varsin pitkälle, siinähän sitä hyvässä kunossa pysyy kun päivittäin touhailee, vaikka sitten vähä rauhallisempaa tahtia.

[Katie]

Mulla ei omaa hevosta ole enkä tallitöitä ole pitkään aikaan tehnyt, mutta ratsastin vielä raskausaikana n. ensimmäisen kolmanneksen ajan. Olisin varmaan jatkanut vähän pidempään ellei mies olisi pyytänyt lopettamaan. Yhteisiä päätöksiähän nämäkin ovat ja on ymmärrettävää että toinen on huolissaan.

 

Periaatteessa Siru_na on oikeassa siinä, että riskejä on heti raskauden alusta lähtien. Varsinkin enismmäisen kolmanneksen ajan alkio on kuitenkin erittäin hyvässä suojassa lantion sisällä, ja pitäisi käydä todella huono tuuri, että alkiolle sattuisi mitään vaikka selästä tippuisikin. Massaakin alkiolla on niin vähän, että rajukaan tömähdys ei riitä irroittamaan istukkaa kohdunseinämästä. Hevosen kanssa kaatumisessa riskit on tietysti omaa luokkaansa ja se voi varmaan olla vaarallista alkiollekin jos huonosti käy. Turvaliivistä en juuri usko olevan hyötyä vauvan kannalta, koska ne ovat sen verran lyhyitä ja alkio niin alhaalla ettei mahda juuri sitä suojata. Tai ehkä se liivi vähän voi vaimentaa alaselkään kohdistuvia iskuja.

 

Mä kävin tunneilla vaihtuvilla hevosilla, ja siinä ekan kolmanneksen lopussa alkoikin tuntua siltä ettei enää kannata. En osannut löysäillä tunneilla vaan tein sen mitä vaadittiin vaikka ei niin hyvältä olisi tuntunutkaan. Kokisin, että omalla hevosella itsenäisesti ratsastaessa on helpompaa tehdä omien tuntemusten mukaan ja pitää käyntitaukoja niin usein kuin kroppa tuntuu vaativan.

 

Mutta tosiaan kuten muutkin on sanoneet; harrasta omien tuntemusten mukaan. Ja varaudu siihen, että tallinteko hidastuu, pidä taukoja ja lapa pienempiä talikollisia lantaa kerralla. Voitko pyytää jotakuta muuta hoitamaan raskaimmat nostot yms. niinä aamuina kun siivoat tallin? Kehottaisin myös avoimesti juttelemaan neuvolassa tästä "riskiharrastuksesta", jotta osaavat raskauden seurannassa ottaa sen huomioon. Jokainen raskaus on yksilöllinen, eikä kukaan voi sinulle sanoa, kuinka kauan saat/voit tehdä jotakin.

[Ginger]

Ei nyt jokapäiväiseen elämään, mutta kyllä ratsasteltua tulee. Nyt en kuitenkaan hevosen selkään nouse, ihan vaan varmuuden vuoksi.

[Viviz]

Vuosia takaperin kun kaverini oli raskaana (oliskohan ollut puolenvälin kieppeillä,ehkä hieman alle) me lähdettiin porukalla ratsastaan hiekkakuopille ja alkuun kaikki menikin hienosti.Sit pollet päätti vähän irroitella ja ottaa kisaa ja siinä ei auttanut sit mikään muu kuin yrittää pysyä satulassa siinä vauhdissa.Muutaman kilometrin laukkas täysiä tietä pitkin ja sitten saatiin ohjattua erilleen,pysäytettyä ja hypättyä pois satulasta.Muistan vieläkin kun huusin kaverille että älä sitten ********** putoa sieltä satulasta.Vieläkin on jäänyt kammo vaikka en itse raskaana ollutkaan joten pysyn hevosista kaukana raskaana ollessa.

[Piraija]

Löysin netistä tällaisen artikkelin, johon on haastateltu fysioterapeuttia sekä naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriä: http://tunnehevonen.fi/_media/nettijutut:2010:raskaus_ja_ratsastus.pdf

 

Itsekin olen kovasti miettinyt, voiko esim. harjoitusravihöykytyksestä olla haittaa jo alkuraskaudesta, mutta nettikeskustelujen ja tuon artikkelin (jossa sanottiin, että ratsastuksen periaatteessa pitäisi ehkä kai mahdollisesti olla OK viikoille 20 - 24 asti) perusteella olen käynyt tunneilla. Joskin tämänpäiväinen taitaa jäädä viimeiseksi varsinaiseksi tunniksi. Viikkoja on vasta 9+6, ja vaikka meno ei tuntunutkaan fyysisesti epämukavalta, itse ratsastamiseen oli pirun vaikea keskittyä, kun koko ajan mietti vaan, miltä omassa kropassa tuntuu. Turha kai sanoakaan, että varsinainen ratsastus meni mönkään. Joten jospa nyt sitten jättäisi tämän touhun toistaiseksi. Ratsastuksenopettaja toivotti tervetulleeksi ihan vaan käveleskelemään tuntien oheen, pitää kattoa jos vaikka siihen jossain vaiheessa intoutuisi.

[duudeli]

Mulla on kaksi omaa hevosta, jotka ei kumpikaan ole mitään 100% pomminvarmoja, kun toinen on vauhdikas lv ja toinen 2v kääntynyt eilen ruunattu varsa, molemmilla koulutus pahasti kesken. Mä oon tehnyt kuitenkin sen valinnan, että ratsastan (ja ajan, nuoremmalla ajokoulutus meneillään, vanhempi on siinä jo konkari mutta opettelee ratsujuttuja) niin kauan kun se tuntuu hyvältä. Eilen olin viimeksi ratsastamassa lv:llä jolla oli into piukassa ja tanssahdellen kuljettiin, mutta tunnen hevoseni metkut ja tiedän ettei esim. koskaan ryöstä, pukita tms niin en tuon iloisen tanssahtelun vuoksi aio lopettaa ratsastusta, vaikka tuntemattoman hevosen kanssa ihan varmasti lopettaisin. Eilen ensimmäisen kerran kyllä tosissani pohdin lenkin päätteeksi, että miten kannattaisi tulla selästä alas kun varpaat olivat niin jäässä että varmaan joka asennossa laskeutuminen tärähtää kipeästi varpaisiin. Tulin sitten kuitenkin perinteisellä tyylillä, jossa etukaari kyllä sen hetken painoi ikävästi vatsaa.. Ensi kerralla jätän varmaan jonkun jakkaran keskelle pihaa johon voin sihdata ja laskeutua sen päälle

 

Jakkaralta normaalisti nousen selkään, joten siinä ei ongelmia. Viimeksi rv 15 jouduin maastossa tulemaan alas selästä (prkleen ihmiset kun soittavat juuri kun olen hevosen selässä ja sitten kun niillä kömpelöillä hanskavirityksillä kaivaa puhelinta taskusta niin tottakai se putoaa ja upahtaa syvään hankeen ) ja nousemaan maasta selkään, silloin ei vielä ollut siinä mitään ongelmaa enkä usko että olisi vieläkään.

 

Mä luotan vaan omaan fiilikseen, mutten mitenkään ylianalysoi sitä. Onneksi kun on omat hevoset, niin tahdin ja lenkin pituuden voi päättää itse tai jos olo on sen mukainen niin voi lähteä ratsastuksen sijaan kärryttelemään.

 

E: Niin sitä vielä.. Että näitä raskauden aikana tulleita lonkka- ja selkäkipuja mulla on ratsastus kyllä vaan helpottanut, mutta toisilla se voi toki olla kivuliastakin.

Edited February 11, 2012 by duudeli

[Chilli]

Voi duudeli, mun piti kirjoittaa jo ihan sen takia, että meidän tilanteet on niin kovin samanlaiset. Mulla on omana omassa pihassa lv-ruuna ja 2-vuotias sh-tamma. Mulla tosin on viikkoja puolet vähemmän, 11.viikolla mennään, mutta tamma pitäisi opettaa ajolle nyt tässä mahdollisimman pian. Alkaa olla jo turhan myöhä, mutta minkäs teit, en mä sitä yksin pysty opettamaan ja näillä pakkasilla olisi ollut jo rääkkäystä niin ihmisille kuin elukallekin ruveta töihin. Nyt, kun illat alkaa valjeta, niin saan kavereita apuun, niin saadaan pikkulikka opetettua. Tarkoitus on opettamisen jälkeen ajella sitä niin paljon kuin oma vointi antaa myöten. Jos vain kaikki menee hyvin, vavva syntyy syyskuun alussa. Varsa voinee olla laitumella vielä syyskuun (kyyn, sorry, lipsahti). Sen jälkeen ajattelin laittaa sen ammattilaiselle vaikka 3 kuukaudeksi tai jotain sinnepäin, jos vain suinkin saan säästettyä rahaa sitä varten.

 

Lämpöisen ruunan siirsin "eläkkeelle" saman tien, kun kuulin raskaudesta. En ole nauttinut ruunalla ratsastamisesta enää varmaan vuoteen, kun se on äärimmäisen epäluotettava ratsu ja joka kerta saa pelätä sydän kurkussa, millaisella kiepillä tänään tulee alas vai päästäänkö yhtä matkaa kotiin vielä tänään. Nyt armahdin siis itseänikin ja päätin, ettei mun tarvi ratsastaa ruunalla enää, kun kerta mulla on joku muukin ajateltavana kuin minä itse. Ruuna saa tuossa kyllä olla, se on mainio isoveli tuolle pikkutammalle, kun on niin mahdottoman kiltti ja ihana käsitellä maasta käsin.

 

Eilen ratsastin kaverin ravihevosella käyntilenkin maastossa, pieni pätkä ravia. Istuin ravipätkän monteistunnassa, kun se tuntui helpoimmalta ja jotenkin luontevalta. En itse asiassa edes kokeillut istua alas tai keventää. Nousin ihan luonnostani kevyeen istuntaan. Noin 45 min jälkeen nousin selästä ja kävelin hepan vierellä parisataa metriä, kun vatsaa vihloi vähän. Sit taas takaisin selkään. Yksin en olisi uskaltanut lähteä enkä kyllä taitaisi uskaltaa oikein kunnon ravilenkillekään, vaikka jonkin verran noita olenkin treenannut selästä käsin. Luotan, että ajaa on kuitenkin turvallisempi, vaikka oma heppani onkin varsa. On kuitenkin niin järkevä vekotin, että uskon myös ajo-opetuksen ja alkuvalmennuksen sujuvan ihan kivasti ja rauhallisesti.

 

Muiden hevosten selkään en usko kauan kiipeäväni, viimeistään sitten, kun vatsa alkaa yhtään haitata normaalia ketteryyttä, luovutan ratsastuksen kokonaan. (En itse asiassa oikeasti usko, että uskallan enää tämän jälkeen kiivetä muiden kuin yhden luottohepan selkään, jos sinnekään.) Tallityöt on pakko pystyä hoitamaan loppuun asti ja koko ajan, kun hepat on tosiaan tuossa omassa pihassa, eikä apuja ihan hirveästi ole saatavilla. Hätätapauksia varten kylläkin ihan varmasti, eikä tässä pahoja hätätapauksia pääse syntymäänkään, kun hepat asuu pihatossa ja kesän on omassa pihassa laitumella, joten ruoan saaminen on helpohkosti turvattavissa ja taitamattomampikin pystyy huolehtimaan vedestä. Sit vain maitokärryt ostoon, että jaksaa raahata heinää ja vettä sittenkin, kun massu haittaa ja kantaminen tuntuu pahalta. Ja apua pitää opetella pyytämään paremmin ja aikaisemmin. Onneksi mieheni kyllä auttaa mielellään ja hyvin hyvin nöyrästi.

 

Chilli

[duudeli]

No on kyllä sulla Chilli sattumalta tosi samanlaiset hepot kun täälläkin

 

Mä kävin viimeksi eilen tuolla omalla lämpöselläni maastossa, hepalla oli vauhtia rinnassa ja mentiin tosi reipasta laukkaa sen jälkeen kun olin sen suoran käynnissä hinkannut kolme kertaa edes-takas että pohja on varmasti turvallinen Mua kun ei tuo vauhtinakki muutoin pelota, mutta se ei hirveän nokkela ole jaloistaan ja ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun on tullut sen kanssa lennettyä talvella nurin kun lumen alla on ollut jotain jännää. Onneksi koskaan ei ole pahasti käynyt, en kuitenkaan tuntemattomassa maastossa koskaan hankilaukkaile, mutta nyt normaalia tarkemmin tunnustelin että onko auratulla polulla upottavia kohtia vai kantaako hyvin koko matkalta. Hyvin onneksi kantoi parista kohtaa niin muutama sprintti päästiin ottamaan

 

Kevennänkin ihan normaalisti, ja laukassakin istun satulassa. Ainoa missä mulla on nyt tullut ongelmia on tuo selästä alas tulo.. Kun mua pelottaa liukua etuperin sieltä satulasta, kun pelkään että lennän turvalleni Mutta normaalityyli alkaa jo ottaa tähän mahapömppöön.. Ja kun tuo poni on tuommoinen tanssiva vekotin, joka ei vapaaehtoisesti jakkarankaan viereen parkkeeraa kun on tanssimisellaan kerran saanut sellaisen jumiin jalkaansa, niin ei sitäkään saa helpottamaan laskeutumista.

 

Pitänee aloittaa etuperin laskeutumisen harjoittelut vaikka lumihangessa niin ei se turvalleen laskeutuminen niin haittaa. Onneksi tuota lunta vielä on

Edited February 22, 2012 by duudeli

[Rosa]

Mulla on ihan vaan vuokraheppa, jolla olen käynyt kerran viikossa metsäilemässä. Oikein turvapolle, patalaiska suokki. Nyt se on kuitenkin viime aikoina nähnyt vähän pikku-ukkoja, ja muutenkin ollut jotenkin ylimääräisiä tapahtumia maastossa vähän liikaa. Viimeksi metsässä käveli joku, ja hevonen muka jännitti niin, että alkoi melkein steppaamaan paikoillaan. Muutama viikko sitten se "ryöstikin" muutaman laukka-askeleen verran. Olen nyt kuitenkin ajatellut vielä muutaman kerran käydä, ainakin, jos saan jonkun maastokaveriksi. Putoamista en sitten kumminkaan osaa tuon kanssa jännittää, niin rauhallinen se on yleensä. Voi kyllä olla, että jos joku isompi juttu tässä nyt tulee eteen, niin sitten loppuu ratsastus lyhyeen. Hepan omistajaakin jo varoitin, että montaakaan kertaa en varmaan enää käy.