Sign in to follow this  
Followers 0
onion

Pehmeä kasvatus panee äidin koville

136 posts in this topic

Mun mielestä tuollaisten artikkeleiden ideana on tuoda hieman kevennystä päivään ja hymyä huulille. Ei kaikkea kannata ottaa liian tosissaan ja lukea mustavalkoisesti noita juttuja. Mihin on kaikki itseironia kadonnut? Joka mun mielestä btw ainakin on sitä parasta huumoria ;)

 

Meillä on a) liinailtu b ) täyskestoillaan ja c) täysimetettiin vähän päälle 5 kk.. olen myös tehnyt itse soseita, nyt vaan itsetehdyt ei uppoa niin hyvin joten huoletta syötän kaupan valmissoseita typylle.

 

Kaikki vauvat on erilaisia, joten eiköhän jokaisen vauvan OMA äiti tiedä mikä kyseiselle vauvalle on parhaaksi. Siinä on vieraiden turha tulla antamaan ohjeita, jos ei tiedä siitä lapsesta mitään. Ja ymmärrän kyllä, jos ei ole aikaa, energiaa eikä resursseja kokeilla esimerkiksi useita eri kestovaippoja, jotta tietää mikä omalle lapselle sopii. Eihän se kestoilu olekaan vaivalloista todellakaan, vaan enemmänkin se tuottaa vaivaa kun yrittää selvittää, mitkä vaipat istuu omalle lapselleen ja vielä pitävät pissit ja kakat sisällään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mä tiiä oonko mä vähä tyhmä mutta en mä oo ajatellu kaikkia noita juttuja superäitiyden kannalta. Esim. toi kantoliina.. mä oon kuvitellu aina että sitä käytetään sen takia että äiti saa joskus kädet vapaana touhuta omiaa lapsen keikkuessa rinnalla. oon oikeestaa kokonaan sivuuttanu ton läheisyys aspektin :unsure: Meillä tuota ei oo koettu tarpeelliseksi a) mielummin otan vaunut mukaan semmoiseen paikkaan minne ne voi ottaa b ) meillä lapsi viihtyy itekseen lattialla jolloin pystyn hyvin esim hoitaa kotitöitä. Tässäkin taas kääntöpuoli että voihan se olla että meidän vauva oppii aikaisemmin liikkumaan kuin oppisi jos olisi usein liinassa. Tiedä sitä...

 

Ja perhepeti.. Mä ajattelen tota nukkumista niin että kunhan kaikki saa hyvät yöunet niin elämä on helpompaa.. Meillä poika siis siirtyi omaan huoneeseen pari kuukautisena ja sen jälkeen katkonaiset yöt on ollu historiaa... Mutta tää tyyli sopii meille. Kyllä mäki muistan että alkuaikoina poika oli useinkin meidän vieressä mutta kenenkään nukkumisesta ei tullut mitään. Eiköhän näistäkin jokainen poimi ne sopivimmat itselleen. Musta toi juttu oli humoristiseen sävyyn kirjoitettu tämän päivän ohjeistuksista ja trendeistäkin. Voi olla että moni naureskelee 10 vuoden päästä näitä juttuja että silloin meidän vauvan aikaan kehoitettiin tekemään näin ja näin.

Edited by Anno

Share this post


Link to post
Share on other sites
Musta toi juttu oli humoristiseen sävyyn kirjoitettu tämän päivän ohjeistuksista ja trendeistäkin.

 

 

Tällaisena mä kans koin tämän. Itseironia on hauskinta.

Kyllä mä välillä naureskelen, kun yömyöhällä surffailen tuntikaupalla netistä erilaisia taskuvaippoja, tai selitän kaverilleni jostain lonkkien asennosta, kun tämä kertoi ostavansa Baby Björnin kantorepun. Kyllä mä itseäni tavallaan pidän jonkin sortin hörhönä, mutta ihan positiivisessa mielessä. ;) (normielämässä mulle sanasta hörhö tulee mieleen juurikin sellainen rastapäinen ruohoa polttava kasvissyöjä/vegaani) Meillä on Patapumin reppu itsellämme käytössä, mutta lähinnä lapsonen kulkee kyllä rattaissa.

 

 

Kyllä mä hiukan kummeksun näitä erilaisia "suuntauksia", joita vanhemmuudessa on, mutta en lähde tuomitsemaan toisten valintoja. Lähinnä vain ajattelen, että ne eivät sovi meille. Vauva-lehti on meillä aina odotettu lehti ja ainut lehti, jonka pyrin lukemaan lähes heti sen tultua. Minusta on kiva lukea hyvinkin erilaisista tavoista ja tuolta saa mielestäni ideoita omaan vanhemmuuteen tai päinvastaisesti voin huomata, miten meillä ei ainakaan tulla toimimaan.

 

Artikkelin tarkoitus oli selkeästi saada aikaan keskustelua ja äidit pohtimaan näitä juttuja. Ja tuntuu, että kyseinen kirjoittaja olikin saanut jonkin "aatteelleen" (otetaan nyt esimerkiksi vaikka ne kestot taikka liinat) omistautuneen äidin niskaansa tuputtamaan omaa ideologiaansa.

 

Niin tai näin. Oma äitini sai lähes hepulin, kun kerroin hänelle "aatteesta" lapsentahtinen sormiruokinta. Hän meinas, että eikö ennemmin vois antaa jotain siisteysvalistusta. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ma olen juuri tuollainen perhepeti-kestovaippa-lapsentahtinen sormiruokinta-kantoliina-horho! :lol: Ja tosiaan, kaikki valinnat on tehty meidan perheelle sopiviksi, ei siksi etta olisin jotain aitiytta suorittamassa (vaikka syyllistynkin miltei kaikesta, ihan niinkuin aitien pitaakin...) Me ollaan meidan kaveripiirista ekat jotka sai lapsia, joten ollaan (tai mina olen) sitten tehty paljon lukemista ja tutkimusta erilaisista tavoista kasvattaa lapsi, koska tunsin olevani muuten ihan tyhjan paalla. Ja nama valinnat bovat olleet meille sopivat - mun mies ihan rennosti kantoliinailee seka kotona etta ulkona.

 

Miehen sisko on aivan erilainen kasvattaja ja tehnyt ihan eri ratkaisuita. Kumpikaan ei kuitenkaan nae etta toisen valinnat olisivat ollet jotenkin "vaaria" tai vahemman oikeita. Ne olivat ihan oikeita valintoja juuri sille perheelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mua ärsytti tuossa se, kuinka kestovaipat ja kantoliinat oli (jälleen kerran) leimattu hörhöjen touhuksi. Ja taas korostettu pyykinpesua kestojen kohdalla. Mitä ihmettä pitäis tapahtua, ennen kuin ihmisten asenteet muuttuu! Siis jos haluaa helpottaa arkeaan, niin on hörhö, vai? Ja jos pesee joka toinen päivä koneellisen vaippapyykkiä, niin kärsii mielettömästä pyykkirumbasta ja arki on muka "liian kovaa"? Mua pännii vieläkin yli kaiken eräältä vauvapalstalta luettu provoileva kirjoitus, että joku ei halunnut käyttää kestovaippoja tai kantoliinoja, ettei vaan leimautuisi joksikin hörhöksi. Näen punaista kun ajattelenkin tuota. Ihan kuin minä parit kestovaipat hankittuani automaattisesti laittaisin ne rastat päähän, lopettaisin lihansyönnin ja yksityisautoilun ja sitä rataa.

 

Peesi tälle... Mua aina huvittaa kovasti, kun minä, maailman laiskin ja mukavuudenhaluisin ihminen, olen näiden "hörhömittareiden" mukaan joku hiton supersuorittaja. Kun todellisuudessa kaikki jutut on vaan oman mukavuudenhalun takia; vauva nukkuu meidän vieressä kun en jaksa nostella sitä sänkyyn ja pois, imetys on maailman kätsyin tapa ruokkia vauva ja aletaan aloitella nyt (5kk) soseita ihan vaan yleisen painostuksen vuoksi :rolleyes:, kestovaippojen pesu on paljon vaivattomampaa kuin vaippojen muistaminen ja raahaaminen kaupasta ja taas roskiin, ja kantoliina päihittää vaunut monessa paikassa tilan takia sekä kotona on helpompi napata tyttö liinaan kuin viihdyttää lattialla tai kanniskella ympäriinsä...

 

Ja joo, tajuan ton jutun pointin ja tahallisen liioittelun ja yleistykset, mutta kyllä mustakin tuntuu, että nuo tekee vähän hallaa ihan oikeestikin just esim kestoille -kun ihmiset lukee näitä juttuja ja naureskelee, mutta silti se mielikuva säilyy että kestot on se vaivalloisempi vaihtoehto, ja on jotenkin kauhea henkilökohtainen uhraus ja panostus jos niitä silti alkaa käyttää.

 

Sitäpaitsi, miksi se muka olisi jotenkin paha asia, jos ihmisestä tuleekin "ekohenkisempi" lapsia saatuaan? Jos alkaakin enemmän pohtimaan tekojensa ympäristövaikutuksia ja muuttaa kulutustottumuksiaan ympäristöystävällisemmiksi (vaikkapa just vaihtamalla ne omat kuukautissiteensä kuppiin tai kestositeisiin). Ei se pieni syyllistyminen aina ihan pelkästään pahakaan asia ole. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Niin tai näin. Oma äitini sai lähes hepulin, kun kerroin hänelle "aatteesta" lapsentahtinen sormiruokinta. Hän meinas, että eikö ennemmin vois antaa jotain siisteysvalistusta. :lol:

 

Meilläkin tuli tuosta puhetta ja mietittiin yhdessä, että olisipa tuosta puhuttu silloin 70-luvulla niin ei olisi munkaan äidin tarvinnut itkettää allergista vauvaansa :angry: , joka kyllä sinänsä otti vahingon takaisin ja kieltäytyi syöttämisestä jossain 9 kk kieppeillä. Mutta sen ajan oppien mukaan silloin oli kiinteitä syöty jo puoli vuotta, ihottuman ja yöhuutojen saattelemana. Olihan se varmasti helppoa äidille...

 

Mullahan ei lapsia ole, mutta tuon kuukupin mainitseminen herätteli tätä hörhöä. Ekologisuus ei tosiaan ole kärkipäässä syistä miksi mä sitä käytän, puhumattakaan että käyttö olisi uhraus mun kannalta :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alya kirjoitti asiaa! Monista asioista olen samoilla linjoilla.

 

Minä tulin aika pahalle tuulelle koko artikkelista. Mielestäni siinä irvailtiin monille sellaisille asioille, jotka itse olen katsonut hyväksi meidän perheellemme. Toki kyseessä voi olla ironia, mutta se ei näin kohtuu tuoreelle äidille oikein aukene (kiitos hormoonien :lol: ). Maalaisjärjen puolesta minäkin liputan, mutta miksi kaikkea mitä tuossa artikkelissa tuotiin esille, pidetään jotenkin vaivalloisena? Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa sen mukaan, minkä katsoo hyväksi eikä vauvanhoidossa kannattaisi tehdä ehdottomuuksia mistään.

Edited by Meibel

Share this post


Link to post
Share on other sites
imetys on maailman kätsyin tapa ruokkia vauva ja aletaan aloitella nyt (5kk) soseita ihan vaan yleisen painostuksen vuoksi :rolleyes:,

 

Imetys on ihan pirun kätevä tapa saada lapselle mahantäytettä, mutta ikävä kyllä siitä tulee kaikkea muuta kuin mukavaa ja kätevää, kun maitoa ei olekaan riittävästi lapsen tarpeisiin. Osaltaan tässä pelaa juurikin se "rintamaito on parasta ravintoa lapselle" -propaganda (jota en siis sinänsä kiistä, tottakai niin on), mutta tuntuu oikeasti kamalalta antaa korviketta vauvalle, kun korvikepurkissakin muistutetaan, että tämä on huonompaa ruokaa kuin imetys, jonka eteen on kuitenkin parhaansa tehnyt.

 

Kestovaipat on tosi käteviä, kun kerran sitä vauvapyykkiä pyörii harvase päivä joka tapauksessa. Niiden haastavuus on enemmän juuri siinä, että löytää ne oikeat vaipat omalle vaipatettavalleen ja se, että ne ovat joskus aika hintavia hankkia.

 

Kuukuppi on muuten yksi "ekohörhöilyn kautta" yleisempään käyttöön tullut juttu, joka ei todellakaan vaadi uhrautumista käyttäjältään vaan päihittää kertakäyttövaihtoehdot mennen tullen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
(normielämässä mulle sanasta hörhö tulee mieleen juurikin sellainen rastapäinen ruohoa polttava kasvissyöjä/vegaani)

:lol:B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anteeks, Drusilla, heitin tuon vähän liian huolettomasti :( Ei ollut tarkoitus loukata. Tarkoitin siis tietenkin tässä meidän tilanteessa, kun maitoa onneksi on riittävästi tullut... Niin siksi olen ollut laiska aloittelemaan kiinteisiin tutustumista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Juu ei mitään. Oot ihan oikeassa, imetys olis munkin mielestä helpompaa kuin tää imetys ja pulloshow, jos maito riittäis tällä kolmen tunnin syöttövälillä vaan yksinään. Kiinteisiin ehtii kyllä tutustua siellä puolen vuoden paikkeilla, jos siihen ei ole tarvetta.

 

Se, mitä tossa artikkelissa just musta peräänkuulutettiin oli miten on ehkä vähän värittynyt asenne vauvalehdissä, että imetyksessä epäonnistutaan, jos maito ei riitä ja sitten on artikkelia siitä, miten tästä epäonnistumisesta antaa lapselleen parasta voi päästä yli ja musta toi on kamala asenne imetykseen ja sen sujumattomuuteen. Kun mun mielestä osittaisimettäjät antaa lapselleen parasta mahdollista hoitoa sen korvikkeen avulla. Imetys on silti aina ensisijainen ruoka, jos se sujuu, niin sitten imetyksellä.

 

Ja kyllä mää myönnän, että tää on mulle herkkä aihe. Ehkä, jos oisin lukenu yhdenkin positiivisesti osittaisimetykseen suhtautuvan jutun ennen vauvaa, olis helpompi "antaa itselleen anteeksi".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Upea kirjoitus! Onnistuneesti olin missannut sen Hesarista itse, vaikka sen mukamas aina yritänkin lukaista läpi.

 

Kuulosti äärimmäisen tutulta, olisin voinut kirjoittaa sen itse. Ennen vauvan syntymistä luin ahkerasti vauvalehtiä ja -palstoja, lauloin jo kohdussa olevalle lapselleni lauluja, ostin jopa sellaisen (ja juuri Bebésistä vielä!) kaulakorun, jonka kilinä kuuluu vauvalle mahaan, ja jonka se sitten tunnistaa mahan ulkopuolella, ja kokee olonsa turvalliseksi. Ja oltiin synnytysvalmennuksessa ja äitiysjumpassa jne.

 

Lapsen synnyttyä kävin äiti- lapsi-joogassa, ja tietysti imetin, vaikka se oli alusta asti vaikeaa, lapsi ei syönyt, ja hälytin apuun jopa imetysneuvojan (joo - tässä kohden saa nauraa, olisinpa itse silloin osannut). Lapsi oli huutavaa sorttia, ja valvottiin yöt koko ensimmäisen vuoden ajan, pitkälle toistakin vuotta. Kantoliina (joita minulla toki oli useampia) pelasti meidät monta kertaa, kun muuten vääränään itkevä vauva siihen lopulta rauhoittui. Unikoulua pohdimme, kun olimme aivan loppu, mutta se ei tullut kyseeseen, koska koin pelkästä ajatuksesta niin kammottavaa syyllisyyttä.

 

Luin kirjoja ("Pehmeä matka höyhensaarille" (en muista kirjoittajaa nyt), Anna Wahlgrenin opus, "Temperamentti" (Keltikangas-Järvinen) jne., ja yritin ymmärtää ja olla pehmeä, kuuleva ja vaistonvarainen. Luovuimme tutista, koska imetysneuvoja arveli sen johtaneen huonoon imemisotteeseen, ja toisaalta neuvola arveli öiden katkonaisuuden voivan johtua tutin tippumisesta.

 

Listaa voisi jatkaa melko pitkään, mutta se tuskin on tarpeen.

 

Lopulta sain kuitenkin tarpeekseni. Tilanne kävi niin raskaaksi, että tuntui, ettei päivään mahtunut enää muuta, kuin lapsen tarpeiden "aistiminen" ja sitten tasapainoilu syyllisyydentunteen ja oman jaksamisen rajojen välillä. Eikä parisuhdekaan siitä parantunut, että kaikki ajatusenergiani meni "äiti-lapsiparin" hoitamiseen, eikä äiti-isäparille jäänyt juurikaan aikaa/voimia.

 

Päätin pyhästi lopettaa pehmopropagandan kuuntelemisen kertalaakista. Lopetin vauvalehtien lukemisen ja kaikkien kasvatusoppaiden lukemisen, ja päätin tuhansien sinkoilevien erisuuntaisten neuvojen sijasta hiljentyä, jotta kuulisin OMAN ÄÄNENI, joka tuntui hävinneen jonnekin syyllisyys- ja suorituskerrosten alle. Se kannatti, ja suosittelen sitä jokaiselle.

 

Löysin oman tieni äitinä olemiseen, ja meillä se tarkoittaa mm. sitä, tehtyäni lastani koskevan päätöksen, en enää kyseenalaista sitä vain siksi, että "imetysvalmentaja" tms. pitäisi lapseni edun mukaisena, että esim. imettäisin 3 vuotta. Lapseni paras on lopulta kuitenkin se, että saan olla oma itseni, tehdä itse omat valintani ja seistä niiden takana. Näin koen olevani vanhempana onnellisempi, varmempi ja johdonmukaisempi.

 

Monet ns. pehmeät valinnat todella voivat olla lapsen eduksi, kunhan vanhempi itse aidosti on niiden takana, eikä "pehmoile" vain syyllisyydentuntonsa vaimentamiseksi. Monet pehmeät valinnat vaativat vanhemmalta enemmän, ja sillä tiellä voi nopeasti polttaa itsensä loppuun, varsinkin, jos on suorittajatyyppiä, kuten itse tunnustan olevani. Kannustan jokaista kuuntelemaan itseään, ja sallimaan vähemmänkin täydellisen äitiyssuorituksen, kuin millaiseen tämän ajan oppikirjoissa ja neuvolassa tuoretta äitiä helposti ohjataan.

 

Jos joskus saan toisen lapsen, olen luvannut itselleni, että yritän pitää järjen äänen kuuluvilla päässäni heti alusta asti - vaikka tiedän, että helppoa se ei ole. Niin moni taho tietää niin paljon, ja markkinointilause on aina se sama, parhaiten äitiin uppoava: "...jos haluat lapsesi parasta."

 

Tsemppiä meille kaikille oleville ja tuleville äideille ja voimia monien ohjeiden ja neuvojen ristipaineissa luovimiseen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Juuri noin. Tuon paremmin asiaa ei oikeastaan enää voi sanoa.

 

Minulle on niin monta kertaa tullut pahamieli siitä, että annan vääränlaista ruokaa (esim jogurttia) lapselleni tai etten muutenkaan vaivaa päätäni jokaisen pilkun kohdalla.

Minut on syyllistetty siitä, että käyn välillä töissä, vaikka lapsi on kotona isänsä kanssa, eikä yksin autossa odottamassa tai kapakassa syömässä jäätelöä. Minut on haukuttu, koska otan aikaa myös itselleni.

Olen kuullut, että "jokainen tekee lapselleen mitä haluaa, mutta..." Kun annoin korviketta vauvan mukaan tämän lähtiessä hoitoon. Olin vain niin väsynyt ja vauva juuri syönyt niin ettei pumpulle herunut.

 

Tekemäni asiat pistelevät vihaksi ja tuomitaan ajattelemattomaksi, itsekkääksi ja varmaan aiheutan itse jokaisen lapseni itkun.

 

Jokainen kasvattaa lapsensa niin, kuin se itselle ja perheelle parhaiteten sopii. Joskus todellakin tekisi mieleni kysyä, että onko tämä varmasti tapa joka sopii koko perheelle, eikä vain äidille? Äiti päättää, että käytetään kestoja, syödään tissiä kahden vanhaksi, pestään vauvanvaatteet käsin ja syödään vain luomua, eikä mitään pistetä vauvan suuhun ennen, kuin suositukset täyttyvät. Koko perhe nukkuu perhepedissä, eikä seksiä harrasteta, koska se vahingoittaa lapsen kehitystä. Ajattele nyt kuinka turvatonta on herätä seksiin vaikka touhu olisi käynnissä äänieristetyssä vaatekomerossa. Lapsi kun aistii ja tietää ja jollei niin ainakin herää yksin ja pelkää!

 

Hyi meitä jotka harrastamme tavallista suomalaista seksiä vauvan nukkuessa samassa huoneessa.

 

Asiahan on okei, mikäli päätöksen takana on oikeasti molemmat vanhemmat, eikä vain äiti. Mutta kun niin usein on kuullut, että nainen alistaa miehen omalla vallallaan, sillä, että äiti tietää paremmin ja meillä tehdään näin ja piste.

 

Meidän 9kk neiti nukkuu samassa huoneessa ja usein jopa samassa sängyssä meidän kanssamme. Neiti on maistanut jo kaikkea mahdollista ja mahdotonta, enkä mä koe asiasta huonoa omaatuntoa. Tuo, kun kuitenkin syö terveellisesti. Minä jopa imetän vielä.

Kakru oli mukana puolukassa 7h ollessaan 2viikkoinen ja minä olin yön ryyppäämässä viikkoa myöhemmin.

Tuolla se touhuaa nyt dobermannin kanssa vaikka kyseistä rotua ei varmasti saisi edes lapselle näyttää ennen 18v ikää.

Ja täällä pitäisi ihan oikeasti imuroida, kun katselee neitin housunpolvia!

 

Typsykkä on terve, se ei ole ikinä potenut nuhaa saatika sitten kuumetta. Tempperamenttinen neiti tuo on, mutta todellakin terve kakara.

 

Meille sopii näin ja mulle on yks lysti mitä muut tekee. Mutta jumalauta tarvi tulla muakaan arvostelemaan. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Nau ja Macilla! Palaan varmasti vielä lukemaan nuo tekstinne syksyllä ;).

 

Lapsen vaistosta vielä: eikähön vauva ennen kaikkea vaistoa erinomaisen hyvin juuri äidin stressin, joka kumpuaa kaikesta suorittamisesta?!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Saako sulle, Macilla, perustaa fanikerhon? anniefreu2.gif

 

 

Voin liittyä mukaan, kompaten myös Nau:n kirjoitusta. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muhun Hesarin kirjoitus ei uppoa. Musta siinä haukutaan väärää puuta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että äitiyttä ja vanhemmuutta ei tarvitsisi ottaa niin kuoleman vakavasti ja pilke silmäkulmassa kirjoitetuille jutuille on tarvetta. Jotenkin juttu vaan ampuu ohi.

 

Ei ongelma ole "pehmeässä" kasvatuksessa vaan siinä, että toimitaan itselle luonnottomalla tavalla. Mielestäni Nau tuossa edellä kuvasi tilannetta hienosti. Vauvalehdet nyt ovat vain lehtiä eikä niiden juttuihin tarvitsisi suhtautua niin tunteenomaisesti. Ei kai kukaan pidä mitään muutakaan lehteä ohjenuorana elämälle? Lehdistä poimitaan ideoita jos niille on tarvetta.

 

Mitä tulee vertaukseen 70-luvun vanhempiin niin voisin vannoa, että minulla on äitinä helpompaa kun omalla äidilläni on ollut. Syy ei ole erilaisissa kasvatusmetodeissa vaan puolison osallistumisessa. Tasapuolisesti jaetut kotityöt ja puolison tasavertainen osallistuminen lapsen hoitoon ja kasvatukseen keventävät äidin taakkaa huomattavasti.

Edited by kiuru

Share this post


Link to post
Share on other sites
Saako sulle, Macilla, perustaa fanikerhon? anniefreu2.gif

Tottakai saa :lol: . Mutten suosittele, koska olen tunnetusti huonoa seuraa ja esimerkkiä B) .

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ei se viesti nyt niin hyvä ollut, että sitä kahta kertaa kannattais laittaa... Miksi mulla ei ole poista valintaa?

Edited by Macilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä liityn myös Naun ja Macillan fanikerhoihin! :D

 

Kyllä mä ainakin tässä puolen vuoden aikana oon huomannut, että kaikki raskausaikana luetut Vauva- ym. lehdet ja niiden jutut on vaikuttanut mun ajatteluun. Vaikka kuvittelin, että osaan suodattaa jutut ja ottaa sieltä vaan niitä meidän perheelle sopivia juttuja. (ja vaikken normaalisti elämääni eläkään lehtien ohjeiden mukaan, on äitiys kuitenkin jotain niin uutta ja erilaista ja tietysti vastuullista, että se on ollut näköjään eri asia) Kestovaippailu on varmaankin ainoa asia, jonka jätin suosiolla ajatuksista pois. Kiinteiden alotus, tutin käyttö, vellin anto ja kantoliinan käyttö (tai käyttämättömyys) on ainakin niitä asioita, joista oon potenut syyttä huonoo omaatuntoo. Vaikka järki on sanonut, että teen ratkasut juuri oman vauvani parhaaksi, on silti monet hormonihuuruiset itkut itketty.

 

Heti synnärillä ensimmäisenä yönä heräsin keskellä yötä paniikissa, että missä vauva on. No se nukkui rauhassa sängyssään tutti suussa. Yliväsynyt pääni kehitti siitä ihan järkyttävän katastrofin, olinhan lukenut, että tutin käyttö häiritsee tissin imemisen opettelua. Paniikissa ihan oikeesti riepasin pojan sängystään tissille. :blink: Ja tutista huolimatta on tissin imeminen onnistunut aina.

 

Kiinteiden alotus aiheutti monet itkut kans, joka paikassa kun toitotettiin sitä puolen vuoden täysimetystä. Kiinteet alotettiin viikon verran ennen 4kk synttäreitä ihan vaan siksi, että musta tuntu siltä, että poika tarvii vähän tukevampaa sapuskaa kun pelkkä tissimaito. Oikeessa olin, kiinteet uppos heti hienosti, unet parani ja muutenkin poika oli tyytyväisempi.

 

Nyt kun tosiaan puoli vuotta on tätä äitiyttä reenannu, oon huomannut, että oon sinut näitten valintojen kanssa ja luotan siihen, että osaan kyllä jatkossakin tehdä ne oikeet valinnat ton pojan ja meidän perheen parhaaks. Mutta kyllä ne ensimmäiset kuukaudet oli muutenkin niin sitä uuden opettelua, että näin jälkeenpäin toivoisin, että olis jäänyt ne lukemiset vähemmälle.

 

Mä en myöskään tosta alkuperäisestä jutusta löytänyt siis mitään irvailuja vaan lähinnä sain nauraa itselleni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, kommentoimpa minäkin :rolleyes:

 

Mä en usko kasvatusoppaisiin. Mielenkiintoisia teorioita saatetaan esittää, ja niiden perusteella kirjoittaa kirjoja, mutta ei niitä perheen lapsenkasvatuksen ainoaksi ohjenuoraksi kannata ottaa. Mun mielestä jokainen perhe etsii omat tapansa toimia.

 

Siinä HS:n artikkelissa oli liian kärjistetysti kirjoitettu vauvalehdistä, esim. se vaistovanhemmuusartikkeli oli kirjoitettu palstalle, jolla esitellään joka kerta joku eri perhe, viimeksi siinä taisi olla kirppareihin hurahtanut. Vai oliko se se vegaaniäiti? Eihän se kuitenkaan tarkoita, että lehden toimitus on sitä mieltä, että kaikkien perheiden kuuluu toimia näin. :rolleyes:

 

Vauvalehden artikkelit käsittelevät erilaisia perheitä, ja mun mielestä osaavat tuoda esille vielä oikein hyvin, kuinka erilaisia eri perheissä tosiaan ollaan. Se taitaa olla yksi lehden pointtikin, että lehti esittelee eri tapoja tehdä asioita (vaikka sitten synnytyslaulua tms.), ja vanhemmat voivat kaikkien artikkeleiden joukosta sitten valita kiinnostavimmat uutuudet ja samaistuttavimmat kohteet. Itselle sopimattomat asiat sivuutetaan, ja kiinnostavat jutut, joista ei muualta edes välttämättä muuten olisi kuullut, luetaan, ja ehkä ostetaan / niitä kokeillaan tms.

 

Mä en ole kokenut vauvalehtiä mitenkään asenteellisiksi, toisaalta en ole niistä hirveästi asenteellisuutta etsinytkään, mutta jos sitä paljon olisi, niin olisin sen varmastoi rekisteröinyt. Mun mielestä jotkut kirjoitukset on tosi hyviäkin, esim. Vauva-lehdessä oli vähän aikaa sitten juttu siitä, miten äidin muka pitäisi olla täydellinen, ja millaisia paineita se aiheuttaa.

 

OT:Kaksplussassa oli tosin vähän aikaa sitten ihan hirveä mieskolumnisti, en tiedä, onko enää. Sen kirjoitukset olivat asenteellisia ja todella typeriä. Pohti esim. kerran, ettei halua mennä enää synnytykseen mukaan, koska ei hänellä ei ollut siellä mielekästä tehtävää, eikä jaksanut vain tsempata vaimoa. Viimeksikin vaikeinta oli pitää kätilö rauhallisena. :rolleyes: Todella idiooti tyyppi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itseäni on välillä mietityttänyt että jos kaikki se energia joka kuluu äideiltä toisten arvosteluun käytettäisiinkiin perheväkivallan ja pedofilian kitkemiseen, jotka mielestäni ovat oikeita ongelmia, olisi maailma varmasti paljon parempi paikka.

 

Enkä koskaan osannut arvata että minun imetykseni olisi täysin tuntemattomille ihmisille niin valtavan kiinnostavaa! Kysehän on kuitenkin jokaisen omista mielipiteistä ja haluista vrt. esim talon ostamiseen, enhän minäkään käy haukkumassa jokaisen ystäväni/tuttavani/tuntemattoman naapurin taloa joka ei mua miellytä..

 

Itse en pidä kantoliinaa tai kestoilua hörhöilynä niin kauan kun niitä ei aleta joka paikassa tyrkyttämään ainoana oikeana tapana tehdä asioita, silloin mennään jo pakkomielteen puolelle ja se on hörhöä.. Vauvan vessahätäviestintä on mielestäni vähän siinä rajalla.. ;) Mielestäni tuossa jutussa ei leimattukaan ym. asioita hörhöilyksi vaan kritisoitiin sitä että on ajauduttu hieman kauas siitä alkuperäisestä ideasta kun ostetaan järkkykalliita ekokantoliinoja ja kestovaipat maksaa enemmän kun puolen vuoden maailmanlopunvaipat.

 

Mäkin olen lehdestä poiminut vain itselle sopivat jutut, myönnettäköön että alussa äidittömänä äitinä tuli hieman turhankin tarkkaan otettua vinkkejä sieltä, mutta aika on onneksi opettanut että omat vaistot toimii parhaiten! Meillä muovipylly on syönyt kiinteitä 4,5 kk alkaen, imetetty 7,5 kk ja nyt juo vain korviketta sekä syö vain valmisruokia eikä tuo nyt kovin kärsineeltä näytä, tyytyväinen ja tervekin kuin pukki perhana! Enkä lähde minäkään mukaan mihinkään sirkustemppuihin, ei on ei ja sitä viljellään paljon!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naulta upea kirjoitus ja Macillaa olen jo pidemmän aikaa fanittanut. ;)

 

Ja sen verran tosiaan vielä että ap. artikkelissa ei todellakaan arvostella vanhempia jotka löytävät nykysuosituksista omat juttunsa vaan nimenomaan naureskellaan lehtien tavalle tuoda näitä suosituksia esille ehdottomina totuuksina.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Siinä HS:n artikkelissa oli liian kärjistetysti kirjoitettu vauvalehdistä, esim. se vaistovanhemmuusartikkeli oli kirjoitettu palstalle, jolla esitellään joka kerta joku eri perhe, viimeksi siinä taisi olla kirppareihin hurahtanut. Vai oliko se se vegaaniäiti? Eihän se kuitenkaan tarkoita, että lehden toimitus on sitä mieltä, että kaikkien perheiden kuuluu toimia näin. :rolleyes:

 

Tota, onko tässä koskaan juttua perheestä, joka toimisi "vastoin" suosituksia. Jolla esimerkiksi oli lapset omassa huoneessaan nukkumassa tai pulloruokittuja tai soseet aloitettu jo nelikuisena tms. Kun toimitushan ne perheet niihin juttuihin valitsee ja jos aina on joku vaistovanhempi tai vegaani tai vessahätäviestintäexpertti niin kyllä siinäkin valinta on kohdistettu tietyntyyppisiä valintoja tehneisiin perheisiin tai äiteihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0