Pehmeä kasvatus panee äidin koville

[Guest -Jonski-]

Aivan loistava kirjoitus Hesarissa sekä keskustelunavaus onionilta!

 

Täytyy tunnustaa, että meille tulee Vauva-lehti, mutta jotkin jutut vaan jää lukematta (juu en kokeillut synnytyslaulua vaan vaadin epiduraalia...). Mielestäni Vauva-lehdessä kirjoitetaan asioista kuitenkin aika neutraalisti.

 

Jos joku asia alkaa nyppimään, lohdutan itseäni (70-lukulainen) seuraavalla: Nyt odotusaikana kaivettiin esiin vanha pinnasänky, jossa minut ja siskoni on nukutettu. Pinnat oli kauttaaltaan täynnä pieniä hampaan jälkiä. Hengissä ollaan, vaikka tuskin maali oli lähellekään nykysuositusten mukaista lapsiturvallista kalustemaalia. Eikä ollut mitään reunasuojuksiakaan.

 

Moni asia on tietysti muuttunut, joku jopa parempaan. Suodattamalla ja soveltamalla ajattelin kuitenkin lapseni kasvattaa ja toivottavasti hänestä tulee osaava ja hyväntahtoinen nuorimies.

[Rosa]

Siis eihän tuossa kieltojutussa tosiaankaan ollut mitään älytöntä. Ihan järkeenkäypää se on. Jos joka pikkujutussa hoet lapselle ei ei ei, niin mitä sanot silloin kun hän aikoo juosta tielle auton eteen? Sen saman ein, joka menee jo toisesta korvasta ulos? Noita pellehyppyjä en muista mainitun siinä jutussa, mutta niillä kai tarkoitetaan sitä, että yrität kiinnittää lapsen huomion itseesi keinolla millä hyvänsä. Pellehypyistä olen kylläkin kuullut koirankoulutuksen yhteydessä, eli kun yritetään herättää koiran huomio vaikka sitten hyppimällä ja temppuilemalla.

 

Sen esimerkin muistan tuosta kieltojutusta, että jos lapsi on kaivamassa kukkaruukusta multaa lattialle, et mene kieltämään ei ei ei. Sen sijaan kehut lasta kuinka hienosti hän osaa kaivaa, ja ehdotat, että lähdette hiekkalaatikolle kaivamaan lisää. Mun mielestä tämä on tietysti tilanteesta riippuen ihan järkevä systeemi, ainakin on myönteistä kasvatusta! Sana EI karjaistaan sitten, kun lapsi on koskemassa hellan levyyn tai muuten oikeassa vaarassa. Silloin se myös tehoaa.

 

***

 

Mua ärsytti tuossa se, kuinka kestovaipat ja kantoliinat oli (jälleen kerran) leimattu hörhöjen touhuksi. Ja taas korostettu pyykinpesua kestojen kohdalla. Mitä ihmettä pitäis tapahtua, ennen kuin ihmisten asenteet muuttuu! Siis jos haluaa helpottaa arkeaan, niin on hörhö, vai? Ja jos pesee joka toinen päivä koneellisen vaippapyykkiä, niin kärsii mielettömästä pyykkirumbasta ja arki on muka "liian kovaa"? Mua pännii vieläkin yli kaiken eräältä vauvapalstalta luettu provoileva kirjoitus, että joku ei halunnut käyttää kestovaippoja tai kantoliinoja, ettei vaan leimautuisi joksikin hörhöksi. Näen punaista kun ajattelenkin tuota. Ihan kuin minä parit kestovaipat hankittuani automaattisesti laittaisin ne rastat päähän, lopettaisin lihansyönnin ja yksityisautoilun ja sitä rataa.

 

Ja mikä juttu tuo on, että imetyksen takia äiti ei voi poistua lapsen luota ensimmäisenä vuonna lainkaan? Ja siinä muka tasa-arvo menee, jos äiti imettää. Tasa-arvon vuoksiko pitäisi olla imettämättä?? Ja miksi ihmeessä se olisi se sama äiti, joka imettää pitkään ja käyttää myös kestovaippoja. Eihän tuollaisia asioita voi niputtaa yhteen, joogaamisesta ja perhepedistä puhumattakaan. Ihme yleistämistä.

 

Äh, jatkan myöhemmin kun olen vähän rauhoittunut. Vai pitikö koko juttu ottaa vaan huumorilla??

[NannaMaaria]

^

ehkä se tosiaan piti ottaa edes vähän huumorilla. Tai ei-niin-kovin-totisena kuitenkin...

[Guest Miaka]

Yritän tuollaisia artikkeleita lukiessa muistaa, että kirjoittaja ei tarkoita kritisoida juuri minun tapaani elää vauvan kanssa. Vaikka imetänkin, "osakestoilen", ja käytän jopa itsellä pestäviä rättejä muovisten sijaan ja muutenkin olen kuin mikäkin hörhö

 

Juuri näin! Hyvin kirjoitettu juttu, ja kyllä muakin hymyilytti ja naurattikin lukiessani, vaikka taidan olla juuri tuollainen äiti.

 

Pitää lukea tuosta ei-hommasta jostain tarkemmin, jos silmään sattuu. En siitä tiedä sen kummemmin mitään. Tätini, joka työskentelee lasten kanssa, on kyllä sanonut ettei aina pitäisi vain kieltää tyyliin "älä juokse" tai "ei saa hyppiä sängyllä". Parempi olisi käskyttää välttäen noita kieltosanoja, eli "kävele" tai "hypi lattialla". Tarjoaa sen korvaavan tekemisen siinä, kun pieni lapsi ei välttämättä sitä itse keksi Ja kieltosanoja ei saisi turhaan kuluttaa, että lapsi sitten uskoo jos on oikeasti tekemässä jotain vaarallista.

 

Tällä tavalla yritän itse toimia, mutta se mua nyppii toden teolla, kun lasten mummi (isin puolelta) tuputtaa ajattelutapaa, jossa lapselle ei saisi sanoa melkeinpä mitään negatiivista, vaan huomio pitäisi kääntää johonkin muuhun juuri kaikenlaisilla sirkustempuilla.

[Rosa]

No miksi sitä huumoria pitää aina vääntää kestovaippojen kustannuksella? Tässä alkaa oikeesti kohta tuntea itsensä todellakin joksikin hörhöksi.

[Guest annukka]

Eipä tuossa alkuperäisessä tekstissä mitenkään sanota että kestovaippailu olisi hörhöjen hommaa. Jos imetysmyönteisistä teksteistä ei kannata ärsyyntyä niin ei varmaankaan myöskään sellaisista jutuista joissa puhutaan kestovaippailusta muutenkin kuin ylipositiiviseen sävyyn.

 

Muoks. Pointtia selventääkseni korvasin sanan syyllistyä sanalla ärsyyntyä.

Edited May 18, 2008 by annukka

[Rosa]

Ööh, mistäköhän asiasta mun pitäis nyt syyllistyä? Ennemminkin kyse on ärsyyntymisestä, siis noiden yleistysten takia. Mä toimin aktiivisesti kestovaippailun edistämisen parissa ja tuollaiset lehtijutut todellakin vaikeuttaa meidän työtä. Muillakin foorumeilla kestovaippailijat ovat olleet näreissään, koska lehtijutussa kestovaippojen käyttö kuulostaa kovin työläältä ja käyttäjien odotetaan olevan jotenkin erikoislaatuisia äitejä, jotka sitten paneutuvat kaikkeen muuhunkin vaihtoehtoiseen lapsenhoitoon. Ja tämä käsityshän on täysin väärä.

[Guest Miaka]

Imetyksestä sen verran, että nykyäänkin (monissa vai jopa kaikissa) sairaaloissa kehotetaan imettämään 3-4 tunnin välein. Miksi?! Lapsihan on tyytyväinen tissillä, eikä se ainakaan huonekaverin nukkumarauhaa paranna, jos sitä huutavaa lapsiparkaa kiikuttaa ympäriinsä ruoka-aikaa odotellen. Niin ja meillä oli perhehuone ja silti käskettiin syöttää 3 tunnin välein (vartti molemmista, jos ei riitä niin lisämaitoa ).. Että eipä ainakaan sairaaloihin ole rantautunut tuo pehmeä ajattelutapa.

 

Kyllä ainakin mun synnytyssairaalassa kehotettiin imettämään lapsentahtisesti, ja vasta sitten, jos äiti alkoi väsyä esim. kun lapsi koko ajan halusi imeä, tarjottiin vaihtoehdoksi lisämaitoa. 3-4 tunnin raja meillä oli niin päin, että pidempää väliä ei lapsen ruokailulla saisi olla, etenkin kun isolla vauvallamme verensokeri oli hieman alhainen. Toisaalta nämä asiat on hyvin paljon kiinni siitäkin, minkälainen kätilö/hoitaja kulloinkin sattui olemaan omana hoitajana.

[Guest annukka]

No okei, ei tarvitse ärsyyntyä. Tarkoitin vain että ei tarvitse tästäkään aiheesta vetää herneitä nenään jos kirjoitetaan jotain muuta kuin että kestovaipat ja kantoliinat on tosi jees. Ne nimenomaan ovat hyvin hienoja juttuja mutta eivät vain sovi kaikille ja senkin saa ääneen sanoa.

Edited May 18, 2008 by annukka

[Anno]

Meillä kehoitettiin herättelemään lasta sairaalassa neljän tunnin välein. Meillä vauva olisi mielellään nukkunut vaan ensimmäiset päivät ja bilirubiiniarvot nousivat. Ja tää taitaa olla aika yleistä. Sitten vasta kun päästiin takaisin syntymäpainoon kotona, sanottiin että voi siirtyä lapsentahtiseen ruokailuun.

 

*Muoks* Musta tuntuu että silloin ärsyynnytään noista jutuista kun se kolahtaa omalle kohalle ja näkee asiat niin kuin haluaa nähdä. Mullakin kolahti pitkään joka ikinen imetyskeskustelu silloin kun se ei itellään onnistunut. Kyllä sitä välillä tuli ajateltua että tuokin "tehoäiti" joka imettää muksuaa maailman tappiin asti Eikä aina ihan ollu niitä positiivisia ajatuksia

Edited May 18, 2008 by Anno

[Guest Miaka]

Ööh, mistäköhän asiasta mun pitäis nyt syyllistyä? Ennemminkin kyse on ärsyyntymisestä, siis noiden yleistysten takia. Mä toimin aktiivisesti kestovaippailun edistämisen parissa ja tuollaiset lehtijutut todellakin vaikeuttaa meidän työtä. Muillakin foorumeilla kestovaippailijat ovat olleet näreissään, koska lehtijutussa kestovaippojen käyttö kuulostaa kovin työläältä ja käyttäjien odotetaan olevan jotenkin erikoislaatuisia äitejä, jotka sitten paneutuvat kaikkeen muuhunkin vaihtoehtoiseen lapsenhoitoon. Ja tämä käsityshän on täysin väärä.

 

Täällähän oli reaaliajassa aktiivista keskustelua.

 

Alkuun luin jutun huumorilla, mutta nyt tämän keskustelun kokonaan luettuani mullakin alkoi nousta ärsytyskäyrä. Meillä siis tosiaan "osittaiskestoillaan", imetetään lapsia lapsentahtisesti reilu vuosikkaiksi, nukutaan perhepedissä (esikoinen ja kakkonen siirtyivät omiin sänkyihin yhtäaikaa, kun esikoinen oli 3,5-vuotias ja kakkonen 1,5-vuotias), aiotaan kuopuksella kokeilla lapsentahtista sormiruokintaa, kannetaan lasta sekä liinassa että repussa ja eletään muutoinkin hyvin pitkälti lasten ehdoilla eli toteutuu varmaan tuo vaistovanhemmuuskin. Luen myös tyytyväisenä vauvalehtiä. Mun mielestä tässä jutussa ja vauvalehtien artikkeleissa erona on se, ettei vauvalehtien jutuissa syyllistetä ihmisiä, jotka toimivat toisin kuin artikkelissa esitetyt ihmiset. Tässä jutussa sen sijaan irvaillaan ja naureskellaan niille, jotka esim. käyttävät kestovaippoja.

 

Ehkä juttu joka tapauksessa on parempi ottaa vain hauskana kirjoituksena, ja toivoa, että muutkaan eivät siitä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tee esim. just kestovaippailun vaivalloisudesta.

[minni]

Siis eihän tuossa kieltojutussa tosiaankaan ollut mitään älytöntä. Ihan järkeenkäypää se on. Jos joka pikkujutussa hoet lapselle ei ei ei, niin mitä sanot silloin kun hän aikoo juosta tielle auton eteen? Sen saman ein, joka menee jo toisesta korvasta ulos?

 

Sen esimerkin muistan tuosta kieltojutusta, että jos lapsi on kaivamassa kukkaruukusta multaa lattialle, et mene kieltämään ei ei ei. Sen sijaan kehut lasta kuinka hienosti hän osaa kaivaa, ja ehdotat, että lähdette hiekkalaatikolle kaivamaan lisää. Mun mielestä tämä on tietysti tilanteesta riippuen ihan järkevä systeemi, ainakin on myönteistä kasvatusta! Sana EI karjaistaan sitten, kun lapsi on koskemassa hellan levyyn tai muuten oikeassa vaarassa. Silloin se myös tehoaa.

 

Mä olen osittain samaa mieltä, osittain hyvinkin eri mieltä. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, mä kyllä hoen eitä tytölle. "Normaalitilanteessa", eli kun hän tekee jotain kiellettyä, mutta ei vaarallista, voisi tilanne mennä näin: "Kulta, ei saa kaivaa multaa kukkaruukusta. Tule mieluummin tutkimaan tätä juttua. Mennään kohta ulos niin saat kaivaa hiekkalaatikkoa." Tai:" Kulta, ei saa hyppiä sohvalla. Tule lattialle näyttämään miten hienosti osaat hyppiä." Ok, tyttö on vasta vuoden eikä sille tasan mene kaikki mun löpinät jakeluun, mutta yritys hyvä kymmenen ja kuten sanoin senkin, niin alkaa tehota, saa usein kaapit olla rauhassa ja jos meneekin tonkimaan niin vähän kun tarjoaa muuta lelua niin tyttö on tyytyväinen. Ja äiti kanssa.

 

Jos hän on menossa vaaralliseen pahantekoon, tulee se sama EI aivan toisella äänensävyllä. Ja kyllä tehoaa, vaikka sitä hoen muutenkin tarpeen mukaan. Eli, kuten Rosa sanoi, "ei" karjaistaan silloin kun lapsi on tekemässä jotain vaarallista.

 

Mut mulle kyllä ei mene jakeluun se, ettei mitään saa kieltää, paitsi vaaralliset jutut. Toki, sellainen sopii joillekin vanhemmille, mutta ei meille. Mun mielipiteeni on se, että kyllä lapselle voi asettaa rajoja (eli kieltoja) muistakin syistä kuin siitä, että joku juttu on vaarallinen. Mutta, kyllä se ei vaan tuntuu tehoavan paljon paremmin, jos tilalle tarjoaa muuta puuhasteltavaa.

 

Eli kai mä sitten kannatan jotain noiden kahden mallin välimuotoa..?

 

Oikeastaan mä olen noissa muissakin jutuissa kai tällainen välimalli. Vaipat on ollu täysin kertiksiä, mutta mä osittaisimetän, muutama kuukausi meni osittain perhepedissä ja kantoliinakin oli kovassa käytössä vaikka nykyään tyttö kulkeekin enempi rattaissa. Enkä koe olevani osittaishörhö!

[Guest annukka]

Kyllä meilläkin ollaan imetetty lapsentahtisesti ja nukutaan pojan kanssa samassa sängyssä. Vieläkin syödään useita kertoja yössä ja onhan tämä kovemmalle ottanut kuin mitä etukäteen osasin ajatella. Sen takia tuo alkuperäinen artikkeli olikin niin osuvan kuuloinen kun ainakin minun mielestäni nämä nykysuositukset ovat aika vaativia ja niitä tyrkytetään ihan joka tuutista.

 

En kuitenkaan vieläkään osaa käsittää tuota alkuperäistä artikkelia sellaisena että siinä irvailtaisiin suositusten mukaan imettäville tai kestoilua harrastaville äideille. Sen takia minun on vaikea ymmärtää mikä tuossa artikkelissa on niin ärsyttävää. Tuskin kukaan teki tuota artikkelia lukiessaan sellaisen päätöksen että juuri tuon artikkelin takia ei tule kokeilemaan tai käyttämään kestovaippoja.

 

Muoks. Ja mistä sitä tietää vaikka ap. artikkelin kirjoittaja itsekin kestoilisi? Päivittelenhän itsekin tätä "lapsentahtisen imetyksen" rankkuutta useinkin ja silti teen sitä.

Edited May 18, 2008 by annukka

[fragolina]

Loistava artikkeli Minusta pointtina on lähinnä se, ettei äitien tarvitsisi syyllistyä ja potea huonoa omaatuntoa, jos ei vaan onnistu olemaan nykyajan superäiti, joka kestoilee, imettää taaperoikään asti, tekee kaikki soseet itse, kantoliinailee, eikä käytä ikinä ei-sanaa. Totuus kun on että me naiset ollaan äärettömän hyviä syyllistämään itseämme kun kyseessä on äitiys ja omien lasten hyvinvointi. Sen sijaan en näe, että artikkelissa halveerattaisiin äitejä, jotka onnistuvat noudattamaan kaikkia nykyajan suosituksia ja olemaan samalla myös ekologisia.

 

Niinkuin annukka sanoi, niin nykysuositukset ja äitiys ylipäänsä on aika vaativaa. Jos me edes joskus osattaisiin nauraa itsellemme ja miettiä kuinka erilailla asiat oli vielä vähän aikaa sitten, niin ehkä se tekisi tästä arjestakin yövalvomisineen vähän mukavampaa. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin tiukkapipoisesti ja kirjaimellisesti. Päästetään itsemme välillä vähän helpommalla

 

Meidän perheen arjesta sen verran, että meillä ei kestoilla ja imetyskin loppui jo 4kk ikäisenä. Edelleen koen molemmista huonoa omaatuntoa ja tarvetta puolustella valintojamme, vaikka tiedän että valinnat olivat meidän kohdallamme oikeita. Poika nukkuu pääasiassa pinniksessään vaikka sairaalassa kehotettiin nukuttamaan vieressä (ja sairaalassa olikin mun vieressä 24h/vrk). Nykyään liikkuu kyllä unissaan niin paljon, ettei kenenkään nukkumisesta tule mittä, jos nukkuu meidän välissä.

 

Olen muuten sitä mieltä, että vauvalehtien kirjoitustyyli on kyllä jossain määrin ärsyttävä. Ei ehkä juuri syyllistävä, mutta jotenkin tuntuu että oikeaa äiteyttä on vain semmoinen pullantuoksuinen kotiäiteys, jossa ruoka on luomua ja vaipat kestoa. Se kun ei vaan kaikille sovi, enkä usko että kyseiset asiat tekee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa äitiä.

[Drusilla]

Tässä jutussa sen sijaan irvaillaan ja naureskellaan niille, jotka esim. käyttävät kestovaippoja.

 

Musta tossa jutussa ei kyllä mitenkään irvailtu kestovaipoille vaan tuotiin hieman humoristiseen sävyyn esiin se tosiasia, että nykypäivänä äitiys on vaikea laji, koska jos et valitse vaistovanhemmuuden ja ekologisen ajattelun etulinjaa, joudut jotenkin perustelemaan valintojasi ja tuntemaan huonommuutta, jos et vaikka pystykään täysimettämään lastasi.

 

Mää osakestoilen, eikä kestovaippailu ole vaikeaa. Osittaisimetän, koska muuten meillä on kärttyinen ja huonosti kasvava vauva. Nukuttiin pitkään perhepedissä ja nykyäänkin ekan yösyötön kohdalla vauva nukahtaa rinnalle ja jää usein sänkyyn nukkumaan. Kannan vauvaa myös kantoliinassa. Homman juju on siinä, että nää valinnat on ollu meidän perheen kannalta parhaita vaihtoehtoja. Joillekin muille kertokäyttövaipat, pulloruokinta ja vauvalle oma huone ovat saattaneet olla niitä parhaita vaihtoehtoja ja juttu puhuu siitä, ettei vauvalehdissä tällaiselle äitiydelle tai vanhemmuudelle ole sijaa.

[Ines]

fragolinan kanssa täysin samaa mieltä artikkelista. Vasta odottavana äitinä koin kirjoituksen erittäin humoristisena mutta ihanan rauhoittavana: ei se äitiys niin ihmeellinen taitolaji loppujen lopuksi ole.

 

Löysin artikkelista itselleni vastauksen siihen, miksi Vauva-lehti erityisesti raskauden alussa tuntui jotenkin oudolta ja epämääräisesti ahdistavalta. Syy oli ilmeisesti se, että olin ajatellut lapsen olevan luonnollinen jatkumo parisuhteellemme ja elämällemme, josta tottakai selviäisimme kunnialla. Lehtien kautta välittyikin viesti että äitiys (ja juuri äitiys, ei yhteinen vanhemmuus) onkin ihmeellistä suorittamista, kursseja ja oppaita vaativaa ja niiden oikeaoppista seuraamista sekä kaupallista elämysmatkailua. Siksi HS artikkeli osui ja upposi.

 

Ja pellehyppy-ei:lle aion naureskella vastaisuudessakin.

[Shuttle]

Mua artikkeli oikeastaan suurelta osin hymyilytti ja huvitti, pidin kovin artikkelista. Vaikka meillä edelleen tissitellään, käytetään kestoja ja osittain nukutaan perhepedissä jne. Mun mielestä esimerkiksi imetys on ollut suurelta osin haasteellista koko 8kk vaikkakin kovin ihanaa silloin, kun se sujuu hyvin, joten ehkä siksi pidän kirjoituksesta.

 

Imetyksestä ja tasa-arvosta sen verran, että meillä ei tasa-arvo toteudu imetyksen takia, koska n.5kk imetyksen jälkeen lypsäminen ei ole enää onnistunut ja korvikkeet sopivat huonosti vauvalle. Näin ollen mä en ole ollut missään paria tuntia kauempaa ja mies ei pysty syöttämiseen (ja näin ollen nukutukseen, ennen yöheräilyihin jne) auttamaan. Mies oli kiinteistä hirmu innoissaan, kun pystyi osallistumaan jo lähes samanverran hoitoon kuin minäkin.

 

Luen paljon sekä Vauva-lehtiä että Kaksplussaa, olen niitä saanut hirmuiset kasat tutuilta. Mä pystyn kyllä sieltä lukemani asiat suodattamaan hyvin ja huomaankin lukevani vain jutut, jotka meille on ajankohtaisia tai jotka me teemme ainakin hieman sinnepäin. Huomattavasti useammin olen syyllistänyt itseäni näillä keskustelupalstoilla, toisinaan ihan ruoskinut itseni huonoksi mamaksi. "Jouduimme" aloittamaan kiinteät poitsun ollessa 4kk, joka oli arka asia itselle. Ja uskokaa, vauvalehdet olivat ihan iisiä luettavaa sen jälkeen vrt. joihinkin palstoihin (tätä ei ollut vielä silloin, joten en syytä Vauvelia ), joissa kerrottiin kylmästi pilanneeni vauvani suoliston...

[Virvatuli]

Mä olen monta kertaa miettinyt, pitäiskö ostaa näitä vauvalehtiä. Tämä jutun luettuani tiedän vastauksen. Jos mä selvisin häiden järjestämisestä (toinen nykynaisten vouhotuksen kohde) maalaisjärjellä niin sama tapahtukoon vauvan/lapsenhoidon kanssakin (+neuvolan ohjeet). Sitten jos elämä alkaa tuntua liian helpolta, alan ostella lehtiä. Että mun puolesta voitte jo tehdä musta ilmoituksen niin lastensuojeluun kuin mammapoliisillekin.

 

Aamen!

Mietin tämän kirjoituksen luettuani, että en todellakaan tilaa ainakaan Vauva-lehteä, ja KaksPlussasta mulla on jo valmiiksi vähän samanlainen kuva. Ehkä meidän lapsista kuitenkin tulee ihan tervejärkisiä, vaikka kaikkiin hörhötyksiin ei osaa ottaisikaan.

[foorumilla näkyvä nimi]

Minusta pointtina on lähinnä se, ettei äitien tarvitsisi syyllistyä ja potea huonoa omaatuntoa, jos ei vaan onnistu olemaan nykyajan superäiti, joka kestoilee, imettää taaperoikään asti, tekee kaikki soseet itse, kantoliinailee, eikä käytä ikinä ei-sanaa.

Näin mäkin sen ajattelin. Tarkoitus ei siis mun mielestä ollut nauraa "hörhöilylle" (huomatkaa lainausmerkit, kiitos) vaan vihjata, että voi olla ihan hyvä äiti vaikkei "hörhöile".

 

Totuus kun on että me naiset ollaan äärettömän hyviä syyllistämään itseämme kun kyseessä on äitiys

Itseä - ja muita äitejä.

 

[Virvatuli]

Mä en itse laske hörhöilyksi kestovaippoja, kantoliinailua tai itsetehtyjä soseita yms., nämä ovat jokaisen äidin tai isän itse tekemiä valintoja. Hörhöilyllä tarkoitan sitä, että oma "vaihtoehtonäkökanta" on se ainut oikea, ja jos et automaattisesti ole kiinnostunut kantoliinailusta, tai kestovaipoista saati sitten imetyksestä, olet jotenkin huonompi äiti/kasvattaja. Omaa järkikultaa kun saa ja pitää käyttää ja toisaalta toisten tekemiä valintoja ei tulisi arvostella, kun ei tiedä kaikkia taustatekijöitä. Nih.

Edited May 19, 2008 by Virvatuli

[Rosa]

Mä en itse laske hörhöilyksi kestovaippoja, kantoliinailua tai itsetehtyjä soseita yms., nämä ovat jokaisen äidin tai isän itse tekemiä valintoja.

 

Mä en laske edellä lueteltuja myöskään miksikään superäitiydeksi. Mua nämä jutut eivät ole edes mitenkään koville laittaneet, vaan ovat päinvastoin helpottaneet sitä arkea. Mun näkökulmasta superäitiys, siis sellainen joka otsikon mukaisesti laittaisi äidin koville, sisältäisi mm. kodin moitteetonta puhtautta, loppuun asti mietittyjä ja vaivalla tehtyjä ruokalistoja, ja täydellisiä, silitettyjä asukokonaisuuksia, ja ihan täydellistä omistautumista lapselle ja omien harrastusten unohtamista. Tuollaiset asiat olisivat minulle vaikeita, eivätkä sopisi minulle. Mutta kestovaipat ja kantoliinat eivät tosiaankaan liity superäitiyteen.

 

Ehkä olen sitten hörhö, kun en ymmärrä miksi muka kestovaipat ja kantoliinat ei sopisi joka vauvalle? Se on sitten eri asia, jos niitä vaippoja ei viitsi pestä, ja liinan solmimista ei viitsi opetella. Anteeksi vaan että jankkaan samaa asiaa.

 

Ja lopuksi vielä, jos mun pitäis kuvailla superäiti, niin se olisi sellainen, joka ulkoilisi lastensa kanssa paljon, valmistaisi niille terveellistä ruokaa ja touhuaisi niiden kanssa ihan tavallisia juttuja. Ja pitäisi myös huolen itsestään. Tuohon itse pyrin, ja matkaa tavoitteeseen on paljon....

[foorumilla näkyvä nimi]

Ehkä olen sitten hörhö, kun en ymmärrä miksi muka kestovaipat ja kantoliinat ei sopisi joka vauvalle?

 

Minä ainakaan en voi kuvitella käyttäväni kantoliinaa mun selkävaivojen vuoksi. Nyt on selkä hyvässä kunnossa, mutta huonoina aikoina yksikin virheasento saa aikaan polvien notkahtamisen ja tunteen, että jalat lähtee alta. Eli ennemmin kaadun vaunuja työntäessä kuin liinassa kantaessa. Että vauvalle isänsä kanssa voiskin sopia (heh, sen kun näkis! ), mutta mulle kiitos ei.

 

Virvatulta siteeraten "toisten tekemiä valintoja ei tulisi arvostella, kun ei tiedä kaikkia taustatekijöitä" (vaikka eipä tässä kai kukaan ole arvostellutkaan).

[Leonor]

Ehkä olen sitten hörhö, kun en ymmärrä miksi muka kestovaipat ja kantoliinat ei sopisi joka vauvalle? Se on sitten eri asia, jos niitä vaippoja ei viitsi pestä, ja liinan solmimista ei viitsi opetella. Anteeksi vaan että jankkaan samaa asiaa.

 

Kaikilla vauvoille ehkä sopii kestovaipat, mutta kaikki vanhemmat eivät halua käyttää niitä monistakin syistö. Kaikilla ei myöskään ole tarvetta kantoliinalle (kuten itselläni). Minulle kantoliina ei ollut sopiva ratkaisu ja kantoliina jäi vähälle käytölle. Ihan parikuisena sitä tuli kokeiltua, mutta ulkona vaunut ovat olleet kätevämpi ratkaisu ja sisällä liinaa ei ole tarvittu. Lapsi on saanut syliä ilman liinaakin.

 

Alkuperäisen jutun pointti nyt ei kuitenkaan ollut mikään yksittäiseen asiaan takertuminen.

[minni]

Minä ainakaan en voi kuvitella käyttäväni kantoliinaa mun selkävaivojen vuoksi. Nyt on selkä hyvässä kunnossa, mutta huonoina aikoina yksikin virheasento saa aikaan polvien notkahtamisen ja tunteen, että jalat lähtee alta. Eli ennemmin kaadun vaunuja työntäessä kuin liinassa kantaessa. Että vauvalle isänsä kanssa voiskin sopia (heh, sen kun näkis! ), mutta mulle kiitos ei.

 

Tähän on taas pakko kommentoida. Mulla kanssa selkä aivan p..ka. Ei tulis mieleenikään käyttää rintareppua juuri sun mainitsemasta syystä. Kantoliina kuitenkin jakaa painon tasaisemmin ja joillekin sellaisille, jotka eivät rintareppua voi käyttää, kantoliina sopii silti. Toki myönnän, että jos tyttö ei olisi ollut sellainen sylivauva (ekat pari kuukautta viihtyi vain ja ainoastaan sylissä ja nukkui vain sylissä), niin olis voinu mullakin jäädä liinailut aika vähiin... Mutta oikeasti se, voiko esim. kipeän selän takia käyttää liinaa, selviää vain kokeilemalla, eikä näin nettifoorumin kautta..

 

Niin, ja siis silloin ku mä lähdin esim. salille, niin pari ekaa kertaa ukko oikeasti kanniskeli tyttöä kotona. Tais se pari kertaa laittaa liinan kun olin poissa muutaman tunnin, mutta ei taatusti poistunut neljän seinän sisältä!! Nyt on hankittuna patapum, josko se sitten olis niin äijämäinen kapine, että mieskin suostuis siihen pukeutumaan!

[Nadda]

Kaikilla ei myöskään ole tarvetta kantoliinalle (kuten itselläni). Minulle kantoliina ei ollut sopiva ratkaisu ja kantoliina jäi vähälle käytölle. Ihan parikuisena sitä tuli kokeiltua, mutta ulkona vaunut ovat olleet kätevämpi ratkaisu ja sisällä liinaa ei ole tarvittu. Lapsi on saanut syliä ilman liinaakin.

 

Sama täällä. Mulla oli kaverilta lainassa yksi ihana liina, mutta en vain kokenut liinailua omaksi jutukseni, koska ei meidän arjessa ollut sellaiselle tarvetta. Pari kertaa tuota käytettiin esim. kirppiksellä käydessä, jossa vaunut olisivat vieneet liikaa tilaa. Muutoin lapsi nukkui ja liikkui mukana ulkosalla vaunuissa ja sisällä ollessa köllötteli lattialla.

 

Välillä podin jopa huonoa omaatuntoa siitä, ettei lapsi saa olla tarpeeksi lattialla eikä opi liikkumaan (liikkeelle lähtö kun oli hidasta) ja jos olisin nuo ajat pitänyt lasta vielä liinassa, niin mitenkähän olisi käynyt. Kuitenkin olen sitä mieltä, että syliin saa tulla aina, kun haluaa eikä meillä kotihommat jääneet tekemättä sen vuoksi, että olisi pitänyt vain sylissä olla. Senkin puoleen liina olisi ollut turha.