Adelita

Mikä yllätti vauvan tultua taloon?

65 posts in this topic

Mikä tai mitkä asiat yllättivät vauvan synnyttyä? Oliko jotain, mitä et olisi todellakaan uskonut/osannut kuvitella liittyvän vauvaan tai vauva-arkeen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua yllätti se valtaisa suojelunhalu. Taidan sitä hämmästellä vielä edelleen mitä kaikkea mä olisin valmis tekemään että neidillä on kaikki hyvin.

 

Sekä syyllisyyden tunto korvikkeen annosta, vaikka olin ajatellut, että sitten annetaan jos ei oma maito riitä tai sitä ei tule, mutta silti se tunne siitä kun ei riitä oli kamala. Papin visiitti kastetilaisuuden takia oli käännekohta ja sen tapaamisen jälkeen olin paljon rentoutuneempi enkä ressannut enään niin paljon kaikesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut yllätti täysin se riittämättömyyden tunne, jonka poika toi mukanaan. Vaikka kaikkeni ja vähän enemmän teen oman lapseni eteen niin jostain syystä aina vaan tuntuu, että pitäisi pystyä vielä enemmän, nopeammin ja paremmin.

 

Toinen yllätys oli se, miten paljon vauva vei aikaa jo ihan pienenä. Mä kun olin kuvitellut, että vauvan nukkuessa päiväunia mä voin lukea lehteä tai järjestellä valokuvia ja lähetellä kavereille sähköpostia. Kukaan ei varoittanut, että vauva voi valvoa ihan pienestä pitäen ilman koliikkia tai muuta ikävää. Hyvä jos pojan päiväunien aikana ehti jogurtin syömään ja vessassa käymään ekojen kuukausien aikana.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Toinen yllätys oli se, miten paljon vauva vei aikaa jo ihan pienenä. Mä kun olin kuvitellut, että vauvan nukkuessa päiväunia mä voin lukea lehteä tai järjestellä valokuvia ja lähetellä kavereille sähköpostia. Kukaan ei varoittanut, että vauva voi valvoa ihan pienestä pitäen ilman koliikkia tai muuta ikävää. Hyvä jos pojan päiväunien aikana ehti jogurtin syömään ja vessassa käymään ekojen kuukausien aikana.

 

Sä sanoitkin sen mitä mä ajattelin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tismalleen! Oman ajan totaalinen menetys ja toisen tahdissa eläminen oli suurimpia muutoksia. Yöheräilyjä etukäteen pelkäsin, mut onkin ihan luontevaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin hämmästyttää se määrä, jonka noinkin pienet jaksavat valvoa ja katsoa tapittaa (vaikkeivät mitään oikein näekään vielä). :huh:

 

Myös se yllätti, miten paljon noin pienet ihmiset pierevät! Siis ihan koko ajan! Ja se haju... :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut taas yllätti aikaisemmista joistain kirjoituksista poiketen se, että mulla oli muutamana eka viikkona aikaa... Kävin vanhat kuitit läpi, siivoilin sitä sun tätä jne. Pariviikkoisena tilanne muuttui sitten ihan totaalisesti, eli sitten ei sitä aikaa enää ollutkaan yhtään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Niin totta tuokin! Juuri kun pääsi iloitsemaan "helpoista vauvoista" :rolleyes: ja ns. vapaa-ajasta, niin yhtäkkiä ei sitten nukutakaan enää niin pitkiä päikkäreitä, vaan vähän väliä parutaan jostain ja äiti saa juosta hyssyttämään. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se, että miten jotakin voi rakastaa noin mielettömästi. Rakasta toki miestäni ylikaiken mutta kun katson tytärtämme niin sitä mitä tunnen häntä kohtaan ei pysty edes sanoin kuvailemaan

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mut yllätti täysin se riittämättömyyden tunne, jonka poika toi mukanaan. Vaikka kaikkeni ja vähän enemmän teen oman lapseni eteen niin jostain syystä aina vaan tuntuu, että pitäisi pystyä vielä enemmän, nopeammin ja paremmin.

 

Tää oli kun mun näppikseltä. Mulla tän tekee ennen kaikkea imetys...Oma maito ei kertakaikkiaan riitä. Poju vetää molempien tissien päälle vielä keskimäärin 40ml korviketta...Viime yönä itkeä tihrustin ja imetin. Vaikka olin etukäteen ajatellut ettei imetyksen epäonnistuminen ole maailmanloppu, niin siltä se vaan tuntuu. Ja muutenkin oma avuttomuus ton pienen ihmisen edessä oli yllätys. Vaikka tiedän että teen kaiken niin hyvin kun voin silti pitäisi pystyä omasta mielestä parempaan. No, ehkäpä aika korjaa tämänkin asian. Meillä kun ei tätä yhteistä taivalta ole vielä hirmuisen paljoa takana :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Cera, varmasti pian helpottaa tuon riittämättömyyden tunteen kanssa. Ei osaimetys ole todellakaan maailmanloppu. Painiskelin samojen tunteiden kanssa ensimmäiset viikot, mutta nyt otan jo rennosti. Imetän osaksi kaksosiani, mutta suurimman osan ravinnostaan he saavat vastikkeena. Jokainen äidinmaitopisara tekee hyvää vauvalle, joten pienikin määrä on parempi kuin ei mitään (eikä silloinkaan ole mitään hätää). :)

 

Ylipäänsä tuo riittämättömyyden tunne (kun ei tiedä aluksi tai ei osaa, ei ehdi tai pysty repeämään kahtaalle jne.) tuli kovana paukkuna. Toki olin saanut siitä etukäteen "varoituksia", mutta silti se yllätti voimakkuudellaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ihmetytti kans aluksi se, kuinka paljon vauva nukkuu! :huh: Olis pitäny sillon tajuta vaan iteki nukkua, koska se herkku loppu kyllä aika lyhyeen.... :rolleyes: Toinen juttu mitä en ollu tajunnu ajatella etukäteen oli se, että suihkuun pääseminen on tosi vaikeaa. Pitää aina odottaa, että mies tulee kotio. Ja pari kertaa oon joutunu kesken suihkun lähteä syöttämään. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä yllätyin siitä miten maailmasta tuli yhdessä yössä niin paha paikka. Hirvittävä suojeluvaisto ja ekat viikot meni itkien ilmastonmuutosta, joutuuko lapseni jonkin kamalan rikoksen uhriksi, sitä että tuleeko minun lapsestani koulukiusattu/koulukiusaaja/rikollinen/huumehemmo... Lisäksi huono omatunto siitä että meillä on niin hyvin asiat (tätä poden kyllä toisinaan edelleen). Myös kaikki uutiset ja kamalat asiat mitä lapsille maailmassa tapahtuu tuntuu tosi paljon pahemmilta kuin ennen, vaikka toki ne ennenkin kosketti, nyt vaan eri lailla.

 

Positiivisesti poikamme yllätti "helppoudellaan". Siksi heittomerkeissä, koska helppo vauva ei tarkoita suoraan sitä että vanhemmilla olisi helppoa (esim. synnytyksen jälkeinen masennus). Olin vaan varautunut ihan toisenlaiseen elämään ja minut yllätti se että pienen vauvan kanssa olikin mukava liikkua, tavata ihmisiä ja arki on sujunut (toistaiseksi) oikein kivasti. Luulin että elämä vauvan kanssa olisi jotenkin monimutkaisempaa.

Edited by Ninja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minut taas yllätti se, miten paljon vauva olisi nukkunut alusta alkaen, jos vaan olisi osannut/älynnyt laittaa nukkumaan, ennen kuin poika oli niin yliväsynyt, että ei enää rauhoittunut mihinkään. Monta itkua olisi säästynyt. No, toisen kanssa sitten ehkä osaisi... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epävarmuuden sietäminen on ollut vaikeaa. Jotenkin tyhmänä kuvittelin, että kun äidinvaisto herää, niin äiti aina tietää, mikä omalla lapsella on hätänä. Katin kontit. :rolleyes:

En osannut odottaa, että lapsi toimii juuri niin kuin itse haluaa ja vielä kaiken kukkuraksi aina eri tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Nimenomaan! Ihan arpapeliä tietää millon on hyvä aika syödä ja millon nukkua. Pätee vielä puolivuotiaaseenkin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen kuin vauva syntyi, ajattelin, että vauvan päiväunien aikana ehtii tehdä vaikka mitä, siivota, tehdä ruokaa jne. Ja pöh, ei siinä mitään kerkiä, kun toinen nukkuu n. puoli tuntia kerrallaan.

 

Se yllätti myös, kuinka paljon ihminen pystyy toista ihmistä rakastamaan. Ja tuntuu, että se rakkaus sitä omaa lastaan kohtaan vaan kasvaa päivä päivältä, vaikka tuntuu, ettei se tästä enää voi kasvaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkin hyvä lueskella mahdollisia edessä olevia yllättäviä käänteitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se yllätti miten ihanaa pienen vauvan kanssa voi olla! Olen nauttinu näistä kahdesta kuukaudesta ihan hirveästi, miten voi tuo pieni ollakin niin rakas ja ihana. Se yllätti miten mukavaa onkaan tämä vauvanhoito, ja että alkuajat voi mennä myös ilman univelkaa, vauvan huutoa, kipeitä nännejä, väsymystä, hormonimyrskyjä jne.... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Toi on niin totta. Mäkin tähän asti vannoutuneena uraihmisenä luulin, että seinät kaatuu päälle jo parin kuukauden päästä, mut nyt oon jäämässä kotiin hoitovapaalle ihan satasella. Takas töihin ei oo mikään kiire, kun rahatilanne ei sitä vaadi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Epävarmuuden sietäminen on ollut vaikeaa. Jotenkin tyhmänä kuvittelin, että kun äidinvaisto herää, niin äiti aina tietää, mikä omalla lapsella on hätänä. Katin kontit. :rolleyes:

En osannut odottaa, että lapsi toimii juuri niin kuin itse haluaa ja vielä kaiken kukkuraksi aina eri tavalla.

 

 

Niinpä.

 

Lisäksi mä tiesin että yövalvomiset voi olla rankkoja mutten osannut oikeasti uskoa, että meillä menee yöt ihan plörinäksi ja herätään 20 krt/yö.

 

Lisäksi mut yllätti se, miten kärkkäästi tutut tulevat neuvomaan, vaikka heillä ois omiakin lapsia ja ihmisten kommentit, esim. Kyllä se vielä joskus alkaa nukkumaan odota pari kk vielä... Tai kyllä se vielä nukkuu 3-4 h päikkärit parin kk:n päästä. Ihmiset, jotka on hoitaneet lapsia vuosikymmenet sanovat tuollaista ihan kuin eivät muistaisi että lapset ovat oikeasti erilaisia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se että tämä lapsi nukkuu :blink: Ensimmäinen nukkui n. 15 min -45min pätkissä, heräsi n. 10 -miljoona kertaa yössä ja aika usein yöt käveltiin vaunuja lykkien tai sylissä huutavaa lasta kantaen. Ja tämä pieni on alusta lähtien nukkunut omassa sängyssään ja jopa 3h unia :blink:

 

Neiti Aurinko jaksamista tosi paljon. Oikeasti muistan ja tiedän mitä tuo oli. Ja ne kommentit "Oletteko jo kokeilleet" ja "Kyllä meidän vauva nukkuu kun sille tehdään x ja y" *päätä seinään smiliö* Toivon todella että elämä helpottaa ja uni löytyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätti miten sitovaa pienen vauvan kanssa oleminen on. Minun äidintunteeni heräsivät pikkuhiljaa hissunkissun ja ekat kuukaudet olivat melkoista tunteiden vuoristorataa. Joinakin päivinä kaduin rankasti, että tuo pieni ihminen on tullut meidän elämään. Toisina päivinä olin hänestä äärettömän onnellinen. Onneksi asiat tasaantuvat ajan kuluessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Nimenomaan!!

 

Mut yllätti, miten paljon aikaa ihan pieni vauva vie, ja miten vaikeaa tosiaan voi olla päästä vaikka vaan vessaan tai suihkuun. Ennen ajattelin, että tuoreet äidit vaan liioittelee tai ylihöösää kääröjään. :rolleyes:

 

Yllätti, miten huono toleranssi mulla on ton oman vauvan itkuun ja kitinään, ja miten kärsimätön olen. :unsure: Yks kaveri kerran sanoi, että omien muksujen kiljumista ja kiukuttelua sietää paljon paremmin, kuin muiden. Mä siedän niiden muiden enemmän.

 

Plus se, miten hiton nopeesti tuo kasvaa, oikeesti!! Vastahan se oli eilen, kun laskettiin sen ikää viikoissa, ja odotettiin että se tulisi edes sen kuukauden tai kaksi... Nyt se on yhtäkkiä jo puolivuotias, nauraa ja syö varpaitaan ja kääntelee leluja käsissään. Syö soseita ja yrittää kovasti ryömiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Plus se, miten hiton nopeesti tuo kasvaa, oikeesti!! Vastahan se oli eilen, kun laskettiin sen ikää viikoissa, ja odotettiin että se tulisi edes sen kuukauden tai kaksi... Nyt se on yhtäkkiä jo puolivuotias, nauraa ja syö varpaitaan ja kääntelee leluja käsissään. Syö soseita ja yrittää kovasti ryömiä.

 

Tämä. Kaikki sanoivat, että vauva aika menee niiiin nopeasti. Siitä pitää nauttia ja mää pyörittelin silmiäni. Mutta se ihan oikeasti humahtaa käsistä.

 

Lisäksi yllätti se, että miten se äidinrakkaus pikkuhiljaa kehittyy. Alkuun oli tosi ristiriitaista ja ajoittain todella jopa kadutti, että ne pillerit oli jättänyt pois, mutta nyt tuo on ihan toivottoman rakas pakkaus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now