Äidin arvostelu vauvalle

[Guest Vieraana tällä kertaa]

Hei!

 

Kirjoitan poikkeuksellisesti kirjautumatta - en halua tulla tunnistetuksi tässä aiheessa.

 

Haluaisin kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä siitä, että lähisukulainen arvostelee lapsen äitiä niin, että äiti on itse paikalla, mutta osoittaa sanansa vauvalle/lapselle eikä äidille. Tyyliin "Voi voi, eikö se äiti välitä?" (lapsi inahtaa isänsä sylissä), "Ihan väsynythän tämä vauva on, miten se äiti ei ole sinua laittanut nukkumaan, voi pientä raukkaa" (lapsi herännyt puoli tuntia aiemmin, äiti on parhaillaan syöttämässä tälle sosetta), "Äiti se vain juo kahvia, eikä ota pientä syliin" (lapsi konttailee lattialla), "Äiti ei pidä tarpeistasi huolta."

 

Meillä on tällainen tapaus lähipiirissä, itse asiassa oma äitini. Ja heti selvyyden vuoksi: olen ihan varmasti hyvä äiti ja pidän lapsestani erittäin hyvää huolta joka tavalla. Varmasti olen parempi äiti kuin mitä omani on ollut.

 

Kerään parhaillaan rohkeutta, että otan asian puheeksi äitini kanssa. Vauva alkaa vähitellen ymmärtää, mitä ympärillä puhutaan, ja tuollaisen puheen pitää loppua. Mielestäni se on lasta kohtaan lähes henkistä väkivaltaa ja en tule sellaista sallimaan. Kauheaa, jos vauvan mieleen istutettaisiin ajatus, että äiti ei ehkä välitä tai pidä huolta! Sietämätön ajatuskin. Jos jollakulla on jotain arvosteltavaa tai kysyttävää minun käytöksestäni, pitää arvostelu tai kysymykset kohdistaa minulle, eikä todellakaan pikkulapselle. Tältä osin asia on siis selvä.

 

Se, mitä en voi ymmärtää ja mistä kuulisin mielelläni ajatuksianne, on se, mistä tuollainen käytös kumpuaa? Mitä aikuisen ihmisen toiminnan taustalla voi olla, että alkaa panetella omaa tytärtään tai muuta läheistään tämän vauvalle? En voi käsittää!

 

Onko muilla tällaisia kokemuksia? Mitä olette hoitaneet tilanteen? Mitä ajattelette tilanteesta?

 

Vai otanko asian liian vakavasti..?

[bohemian]

Minäkään en voi sietää tuota! Oma äitini ja moni muu sitä harrastaa ja mielestäni pojan ollessa pienempi siitä sanoin, ja sen jälkeen se on vähentynyt (tai ehkä jopa poistunut). Varmasti ärähdän, jos kuulen vielä moista.

 

En ole oikein miettinyt mistä moinen käytös johtuu. Kai nuo vanhemmat kuvittelevat sen olevan jotenkin hassua ja sillä ohittavat sen, ettei tarvitsisi itse lapsen vanhemmalle sanoa asioista. En tiedä. Inhottavaa se kuitenkin on. Juurikin siksi, että se pieni lapsi ottaa ne asiat todesta .

[Pupuliin]

Varmasti juuri noin, että yritetään muka huumorilla lapselle puhumisen kautta päteä äidille. Siitä on aika helppo sitten vastata, että "vitsillähän minä vaan", jos äiti asiasta sanoo. Onneksi aina voi todeta takaisin, että "ei tuollaista huumoria meidän lapselle kiitos."

[Puutiainen]

Jaan ärsytyksen. En varmasti voisi itse olla ärähtämättä, jos tuollaista mollausta pitäisi jatkuvasti kuunnella. Fiksumpaa olisi tietysti ottaa asia aikuismaisesti puheeksi niin, että käytös muuttuu.

 

Noista syistä tuohon tuli mieleeni eräs henkilö, joka on ihan äärimmäisen vaatimaton ihminen, ihan ärsyttävyyteen asti. Hän ei ole mitään, ei osaa mitään, tarjoilut on aina ihan mitättömiä, antamansa lahjat saa laittaa roskiin, itse hän ei edes ota käteensä lahjaa tai tuliaista, vaan räpyttelee käsiään paniikissa toistellen, että mitä te nyt minulle oivoi ei minulle olisi pitänyt mitään ostaa tai tuoda. Hänelle on selvästi ihan karmiva ajatus, että tulisi jotenkin esiin, että hänelläkin on jotain toiveita tai mielipiteitä, jopa tarpeita.

 

Siksi hän puhuu kaikki asiat aina äärimmäiseen puhetulvaan verhottuna ja poispäin katsellen juttelee lapselle että "saakohan sinua yhtään pitää sylissä ei varmaan äitisi anna ottaa" ja "minä nyt tein sinulle tämmöisen jutun mutta ei taida äitisi huolia kun tuli niin rumakin". En ole kokenut tätä itseni mollaamiseksi (ehkä en tajua sitä...), mutta yritän topakasti patistaa puhujaa "ottamaan vastuuta itsestään" eli kysyn esim että haluaisitko pitää vauvaa sylissäsi jne.

[Felicidad]

Muistan että yksi sukulainen teki välillä tuota ja se oli todella ärsyttävää ja sanoin siitä hänelle heti. Lapsi oli vuoden ikäinen ja oltiin jossain sukujuhlassa, jossa oli tarjolla kaikkea makeaa. Olin ottanut pojalle jugurttia mukaan ja tämä sukulainen tuli sitten pojalle kommentoimaan tyyliin "voi antaisin kyllä mielelläni sinulle pullaa, mutta äitisi kieltää sen". Siitähän poika sitten riemastui kun olisi tietysti halunnut maistaa pullaa mieluummin kuin tylsää jugurttia, mutta paha äiti ei antanut

[pihpuu]

Meillä anoppi harrastaa pian 5-vuotiaan kanssa tuota edelleen. Ihan vauvasta asti olen saanut kuunnella sivusta, kun vauvalle puhutaan ikäviä itsestäni. Nykyään saan sitten tytöltä kuulla, millä tavalla tällä kertaa olen huono äiti.. Viimeksi esimerkiksi sain kuulla, että tytöllä on lupa puhua rumalla äänellä, koska äitikin puhuu välillä rumalla äänellä. Sama on toistunut siivouksen kohdalla (mummo tiskaa, kun äiti ei ole jaksanut, mummo pesee ikkunat kun äiti ei vieläkään ole pessyt), ruuanlaiton kohdalla (mummo laittaa liharuokaa, kun äiti ei laita) ja niin edelleen. Huoh.

 

Herkkujen kohdalla samaa on harrastanut myös oma äitini, mutta onneksi se ei kostautunut koskaan - tyttö ei edelleenkään ole kovin perso makealle.

 

Onneksi tuo tyttö on sen verran vanhempiensa lapsi, että ei ota enää kovin usein kuuleviin korviinsa noita juttuja. Enkä usko, että hän ajattelee myöskään minua huonona äitinä.

 

Ongelmana anopin kanssa on ollut se, että hän loukkaantuu kovin helposti ja on jättänyt mm. tytön synttäreitä väliin loukkaantumisensa aikana. Ja on kuitenkin tytölle tosi tärkeä, joten yritetään vaan jaksaa hänen puheensa..

[höpöli]

Meillä mun äiti on tehnyt tota silloin, kun lapset on ollu vauvoja, tai ehkä edelleen tekee tytön kanssa, mutta ollaan viimeks nähty joulukuussa (he asuvat ulkomailla), niin en oo varma. Meillä se on ollu sellaista, että kun vauva itkee, niin mun äiti tulee kyselemään: "Miten ne vanhemmat nyt vaan kiusaa sua? Pitäiskö mummon tulla pelastamaan?" jne. Mä oon äidille huomauttanut siitä ja sit vielä tehnyt samaa äidille, jos lapsi on hänen sylissään itkenyt. Se on ehkä saanut äidin vähän lopettamaan tän käytöksen. Pojan kanssa lopetti joka tapauksessa, kun poika oli vähän vanhempi, eli yleensä on tehnyt sitä vain pienen vauvan kanssa, joka ei vielä ymmärrä puhetta. Mä oon yleensä sit antanut mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos äiti jatkais sitä nyt, kun poika jo ymmärtää, niin mä kyllä suuttuisin (eikä äiti lapsia näkisi sen vertaakaan, mitä nyt...)

 

Muoks. Piti vielä lisätä, että tätini saattaa tehdä joidenkin herkkujen kanssa sitä, että sanoo, että kyllä mä antaisin, mutta äitisi ei halua. Tää ei mua häiritse niin paljoa, jos se on totta. Onneks tätinikin on isompien lasten kanssa muokannut sitä niin, että sanoo vain, että pitää kysyä äidiltä, saako antaa

Edited April 15, 2011 by höpöli

[Sannulini]

Mä taidan olla outolintu tässä asiassa kun en osaa ottaa tuota hirveän vakavasti.

Kun tiedän kuitenkin ettei sillä mitään tarkoiteta.

[superinna]

Mun isän naisystävä teki tätä esikoisen aikaaan. Enkä voi sietää. Silloin kuitenkin menin jotenkin niin lukkoon, etten osannut sanoa mitään.

 

Nyt kun on parissa vuodessa tullut selväksi, etten jaksa koko naista muutenkaan, niin seuraavalla kerralla saa kyllä kuulla mitä mieltä oon tuollaisesta.

[Nadda]

Minusta se riippuu vähän siitäkin, miten tuollainen asia sanotaan. Jos tuollaisia heittelee hyväntuulisesti silloin tällöin, niin ei kai se niin vakavaa ole, mutta jos joka tapaamisella ikään kuin "vittuillaan", niin onhan se kurjaa.

 

Mä saatan joskus itsekin sanoa jollekin tosi tutulle, joka ymmärtää mun huumoriani, että "onpa kamala äiti/isä, kun tuolla tavalla tekee". Kukaan ei ole koskaan tästä hernettä nenäänsä vetänyt enkä kyllä totta puhuen usko, että lapsikaan siitä mitenkään vaurioituu. En tietenkään lapselle suoraan tällaista menisi sanomaan, mutta ei musta ole maata kaatava asia, jos siinä muun jutustelun lomassa tällaisen heittää. Tietenkin tilannetaju pitää olla kohdallaan - ei tuollaisia joka väliin sovi heittää eikä jatkuvasti.

[Guest Vieraana tällä kertaa]

Ehkäpä olen ottanut asian liian vakavasti. Mutta toisin kuin täällä on kirjoitettu, niin mun mielestä omassa tapauksessani käytetyillä sanoilla tarkoitetaan todella jotain, ne eivät missään tapauksessa ole tarkoitettu miksikään kevyeksi vitsiksi. Vauvalle sanotaan ihan vakavasti, että äiti ei välitä eikä pidä huolta. Kyse ei ole mistään "voi voi, ei äiti anna pullaa" -jutusta. Siinä on jotain agressiivista ja oikeasti pahantahtoista taustalla - mua, ei vauvaa, kohtaan. Mutta en saa oikein silti otetta, että mistä siinä on kyse. Eikä varmaan sanojen käyttäjä itsekään.

[Pupuliin]

^Olisiko mahdollista tällaisen repliikin jälkeen heittää mahdollisimman kevyesti kysymys, "että oletko tosiaan sitä mieltä, etten huolehdi lapsestani?" Voisi kuvitella vastaukseksi tulevan joko vaivaantunutta mutinaa (ts. henkilö on kettuillut sulle ja nolostuu, kun vastustat) tai sitten asia käännetään huumoriksi, johon voikin todeta, ettei oikein pidä tuollaisesta huumorista.

[Lokakuu]

Mä ymmärrän täysin, että saa sapen kiehumaan! Vähän samahan on jos riitaisan eron jälkeen vanhemmat haukkuvat lapselle toisiaan. Se on mun mielestä myös niin kamalaa ja suuri vääryys lasta kohtaan!! Lapsi kun rakastaa molempia vanhempiaan, on hänestä käsittämätöntä, että toinen haukkuu toista.

 

Mä varmaan tuossa tilanteessa sanoisin äidille jotain tähän tyyliin:

"Tiedän, että sä vitsailet vaan, mutta kohta kun tuo lapsi vähän kasvaa ja alkaa ymmärtää puhetta, ei tuollaista voi sanoa. Lapsi käsittää asian aivan eri tavalla, eikä ymmärrä miksi omasta äidistä puhutaan noin."

[Kasma]

Musta toi on hyvin loukkaavaa! Vaikka lapsi ei ymmärtäisi kuin arvostelevan äänensävyn, niin äiti ymmärtää myös sanojen sisällön.

 

Ehkä siinä halutaan kohottaa omaa asemaansa väheksymällä toista? Jotain kiksejä se tosta saa.

 

Komppaan lokakuuta, toi on väärin lasta kohtaan ja sen saa musta sanoa vähättelijälle ihan ääneen. Kysyisin myös, että miltä se tuntuisi, jos hänestä puhuttaisin yhtä väheksyvästi. Haluaako hän oikeasti opettaa lapselle, että rakkaita ihmisiä haukutaan?

[Anis]

Mä kannan kans korteni kekoon.. Mun anoppi aina sanoo jos pojat itkee, että "äiti kiusaa" ja vanhempi poika nyt on oppinut sanoon tarhassa että äiti kiusaa mua.. Eli on se jotain jälkeensä jättänyt vaikka leikillään sanookin tuon "äiti kiusaa"

[Neven]

Mulla tuota tekee veljen anoppi. Ensin teki veljenlasten kuullen ja nyt sitten vähättelee minua omille lapsilleni

 

Onneksi ei olla kovin paljon tekemisissä. Tuo on niiiiin ärsyttävää

[Guest tipu]

Äitini tekee tuota ajoittain. "Ei mennä sinne, kun äiti ei halua.", "Ei kiivetä nyt yläkertaan, kun äiti ei anna." Hän ei halua kieltää lapseltani mitään, joten olen päätellyt, että kieltäminen on häneltä niin vaikeaa, että muotoilee sen tuohon muotoon. Sanoo noin kuitenkin aika harvoin, joten ei nyt niin älyttömästi ärsytä. Olen kuitenkin sanonut, että ei ole lapselle hyväksi tuollainen tai reilua minua kohtaan.

 

Anoppini tekee myös vähän vastaavaa. "Voi voi, äidiltä olet saanut flunssan. Pikku raukka." Joo, ihan tahallani olen tartuttanut ja on muuten tosi kiva hoitaa sairaana sairasta lasta. "Voi pientä, kun kompastuit. Äidin laukku oli jäänyt lattialle huonosti." Riippuu tosiaan niin siitä, miten asian sanoo. En tiedä mikä siinä on.. Me ollaan tulkittu, että ajattelevat (tai ajattelivat) ilmeisesti tosissaan niin, että meitä täytyy jotenkin vahtia, että hoidamme heidän lastenlastaan tarpeeksi hyvin ja puuttua sitten epäkohtiin. Tuntuu, että tässä olisi jokin ihme kilpailu käynnissä jatkuvasti, varsinkin anopin kanssa. Ärsyttävää ja uuvuttavaa ja niin turhaa tuollainen piilovittuilu.

[Hibi]

Mitä tarkoittaa leikillään? Onko se jokin minkä taakse voi piiloutua kun ei kehtaa oikeasti seista sanojensa takana.

Että sanotaan kaikkea törkeää ja vittuillaan avoimesti lapselle, mutta sitten nauretaan päälle, kun se olikin muka leikkiä. siitä raivostun kaikista eniten. Olen sitten mielelläni vaikka huumorintajuton *aska, mutta omien perheiden jäseniltä en hyväksy tuota ollenkaan ja olenkin pari kertaa räjähtänyt ihan kunnolla

 

Meillä on raskausaikana jo ollut anopilta huomattavissa tuo että heidän tehtävänsä on valvoa että hoidamme HEIDÄN lastenlastaan tarpeeksi hyvin. Eli anoppi saa päättää mitä saan tehdä ja mitä en, mitä harrastaa ja millä rviikoilla vielä kantaa kauppakasseja

[riitu84]

Joo-o, meillä oli myös tällaista ilmassa kun tyttö oli vastasyntynyt. Anoppi ja appi sanoi aina kun tyttö itki että "mitä ne äiti ja isi sua kiusaa, mummu/pappa tulee pelastamaan, me ei kiusata". Mua rupes tosiaan ärsyttämään tuo, ja miestä kans kun lopulta sitten ärähti äidilleen asiasta, johon anoppi sitten puolustautui, että no se on vaan semmonen tapa, ei hän mitään pahaa tarkoita. Mutta onneks mies sanoi asiasta, sen jälkeen me ei olla enää "kiusattu" vauvaamme

[riitu84]

*tuplat pois*

Edited May 8, 2011 by riitu84

[Qtamo]

Mä oon äidille huomauttanut siitä ja sit vielä tehnyt samaa äidille, jos lapsi on hänen sylissään itkenyt.

 

Musta toi on tosi hyvä vinkki, samoin kuin se (en muista kenen vinkki), että kommentoi naurahtaen takaisin jotain tyyliin "no niinpä, eikö olekin ihan kamalaa!". Mullekin kuuluu välillä lähipiiristä tuollaista komenttia, ei tosin noin paljoa eikä yhtä v-mäisesti kuin ketjun aloittajalle. On hyvä, että haluat pitää omia ja lapsesi puolia, vaikka se onkin usein yllättävän vaikeaa.. Omat rajat kannattaa kuitenkin tehdä selviksi mahdollisimman pian. Mitä pidempään jotain ei-toivottua/loukkaavaa käytöstä alistuu sietämään, sitä enemmän kiusaaja saa siitä nautintoa ja tahti sen kuin kiihtyy ja aseet kovenevat. Lisäksi kyseinen henkilö voi sitten asiasta viimein huomauttaessasi vedota siihen, että "olenhan jo niin pitkään näin tehnyt, miksi sanot asiasta vasta nyt?". Siihen voi sitten sanoa, että mitta tuli täyteen, ja nyt et kuuntele tuollaista enää kertaakaan, eikä lapsikaan. Tsemppiä!

[Guest keittiöpsykologi]

Meillä on tällainen tapaus lähipiirissä, itse asiassa oma äitini. Ja heti selvyyden vuoksi: olen ihan varmasti hyvä äiti ja pidän lapsestani erittäin hyvää huolta joka tavalla. Varmasti olen parempi äiti kuin mitä omani on ollut.

 

Voisiko tuo arvostelu johtua juuri tuosta? Äitisi potee syyllisyyttä siitä, ettei ole huomionut sinua riittävästi sinun olessa pieni (tai hänelle on jäänyt sellainen tunne). Meillä samantyylistä arvostelua on tehnyt anoppi, joka on itse jättänyt 3kk ikäisen poikansa mummun hoitoon palatessaan työelämään. Hänelle se, että minä olin yli 3 vuotta kotona oli kova paikka, samoin 6kk jatkunut täysimetys yms "pikkujutut". Se että kannoin lasta kantoliinassa lähellä oli huono juttu; minähän tukehdutan lapsen sinne kankaiden sisään ja toisaalta opetan sitten roikkumaan alituiseen minussa. Se että täysimetin lasta tarkoitti sitä automaattisesti, ettei tämä opi syömään "oikeaa ruokaa". Ja kun olin kotona, niin lapsihan ei saanut kontakteja muuhun ympäristöön, ei saa kavereita, ei tule sosiaaliseksi vaan jää kotinyhveröksi. Silti me harrastetaan paljon, tavataan ystäviä, käydään kerhoissa, lapsella on kavereita ja laaja ruokamaku eikä hän roiku minussa enää kiinni. Vastoin kaikkia anopin povauksia. Miehen kanssa on sitä mietitty, niin ainoa selvempi syy tuolle arvostelulle (tai lapsesta huolehtimiselle arvosteluihin verhottuna) on tuossa mieheni aikaisessa hoitoonjättämisessä, imetyksen lopetuksessa ja siinä, ettei anoppi oikeasti ole ollut läsnä lastensa ollessa pieniä vaan on tehnyt uraa. En nyt sanoisi kyllä itse, että olisin parempi äiti, olen erilainen äiti, aika on erilainen, lapset ovat erilaiset, perheet erilaiset, elämäntilanteet erilaiset.

 

Muutamaan kertaan olen anopille sanonut ihan suoraan, että jos on arvosteltavaa siinä, miten me lasta kasvatetaan, niin pitää sanoa ihan suoraan eikä vihjailla lapsen kautta. Muutamaan kertaan anoppi on tuonut lahjaksi jonkun kalliin haalarin sen verran naftia kokoa, että hyvä jos menee saantihetkellä päälle, muttei kasvunvaraa ole yhtään ("kun teillä ei ole lapsilla kuin noita takki ja housut yhdistelmiä ja niissä jää selkä paljaaksi, tulee munuaistulehdus!") tai toppahanskat ja -hatun (koon tai pari liian pieniä "ettei tule korvatulehdusta, kun te käytätte vain niitä ohuita pipoja" - kelin olessa +10 ei toppahatulle ole paljoa tarvetta). Kiitetty ollaan, vähän kuittailen kyllä hieman, että mitkä meidän lasten oikeat vaatekoot ovat tai ettei meillä ole yhtän munuais- tai korvatulehdusta ollut vielä "liian vähästä vaatetuksesta huolimatta". Anoppi huolehtii ja välittää lapsista, toivoo kaikkea hyvää lapsenlapsilleen, mutta samalla sitten potee omaa äitiyttään ja onnistumista/epäonnistumista äitiydessä, purkaa omaa epävarmuuttaan ja huonommuutta sitten arvosteluun/piilohuomautteluun. Yleensä annan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Aina se ei ole helppoa mutta oma osansa "äidiksi kasvamisessa" tuokin.

[SnowWhite]

Mun mielestä saa ärsyyntyä. Jos noita perustellaan "huumorilla", niin on kyllä huonoa huumoria...kas kun ei naurata yhtään! Ja erityisesti tosiaan se lapsen läsnäolo siinä tilanteessa on tärkeä muistaa, sillä (pieni) lapsihan ottaa vielä sanomiset kirjaimellisesti. Vaikea lapsen on löytää noista jutuista mitään muuta näkökulmaa, kuin mitä todella sanotaan.

[yallayalla]

Anoppi harrasti tuota, kun tyttömme oli vauva. Olin silloin muutenkin herkkänä väsymyksen ja hormonimylläkän takia, joten loukkaannuin kyllä sydänjuuriani myöten. Itkin asiasta miehelleni, mutta jälkikäteen harmittelen etten silloin saanut suutani auki ja sanonut asiasta anopille. Mieheni piti kyllä puoliani, jos anoppi laukoi näitä "mukavia, huumorilla vaan" kommenttejaan. Vastaus oli tosiaan se että "huumorillahan minä vaan, on se kumma kun ei huumoria ymmärretä." Että näin. Nykyään hän ei ole enää mitään ihmeempiä sanonut, tai sitten en enää ole niin herkkä kaikelle tuollaiselle. Mutta tiedän, että jos nämä anopin mielestä hauskat kommentit taas alkavat, sanon kyllä takaisin.

[Sookie]

Voi ei, tämä ketju antoi aika paljon ajattelun aihetta. Tunnustan sortuneeni joskus tuohon "eikö äiti sua huomaa"-lässytykseen, leikilläni, enkä rehellisesti sanottuna ole edes tajunnut sen voivan loukata ketään! Jatkossa ehkä tajuan suodattaa puheitani.

Tosin itseäni puolustaakseni voin todeta, että työssäni lasten kanssa kommentoin itseäni samalla tavalla, lapsi itkee ja totean vaan, että Sookie-täti on ihan tuhma, kun ... tai vastaavaa. Ihan kaikkea ei osaa ajatella myös toisten näkökulmasta, kun omia lapsia ei ole.