658 vastausta aiheeseen

[pubu]

Meillä ois aikomuksena luopua yösyötöistä ja pitää unikoulu parin viikon päästä. Kaipaisin teidän kokemuksianne unikoulusta ja siitä millä tavoin sen toteutitte. Tapoja kun tuntuu olevan monia. Mietin myös kun poika nyt nukkuu mun paita kainalossa omassa sängyssään, että pitäiskö siitä luopua samalla, eli tuleeko siitä liikaa maito ja syöminen mieleen kun haistaa äidin?

[onion]

Oon ehkä vähän huono vastaamaan tähän kun meillä ei oo unikoulua (vielä) käyty.. Eikä varmaan käydäkään ainakaan sellasta 'perinteistä huudatusunikoulua'. Vauva 8kk on nyt nukkunut omassa huoneessaan pinniksessä melkein viikon ja se on sujunut hyvin (ennen pinnis oli sänkymme 'sivuvaununa'). Ei ollut sängyn paikan vaihtumisesta millänsäkään, syömään herää niinkuin ennenkin 5-6 maissa, tai joskus satunnaisesti ennemminkin. Se on kyllä huomattu, että jos yöllä tarvii käydä laittaan tuttia tms, niin mun käydessä tulee helposti tissi mieleen vaikka ei ois vielä 'ruoka-aika'.. Vois tossa kesällä kun mies on lomalla tehdä niin, että hän hoitaa yörauhoittelut ja koitettais pidentää sitä syöntiväliä vielä aamumpaan.

Jotenkin kuvittelisin, että tuo tuttu ja turvallinen uniriepu kannattais silti jättää vauvalle, ettei tuu liikaa muutoksia kerralla.

[Drusilla]

Siirsin aiheen tänne Vauvoihin, koska se koskettanee pääasiassa vauvaikäisten vanhempia. Jatketaan keskustelua siis täällä.

[Glenda]

Minäkin haluaisin kuulla kokemuksia unikouluista, erityisesti tassuttelusta. Tarvitsen rohkaisua että se todella toimii.

[Little Elf]

Alkuun tassuttelu ei toiminut lainkaan, omasta mielestäni siksi että varsin rintariippuvainen vauvani ei kaivanut mitään taputteluja kun tissi oli saatavilla.. Mutta nyt kun yösyötöt (ja itseasiassa imetyskin) on lopetettu niin rauhoittuu heti kun taputtelee pepulle ja pitää kättä napakasti selällä sekä hyssyttelee samalla. Mielestäni kannattaa vaan olla sissi eikä antaa heti periksi ja taas toisaalta jos tuntuu että kaikilla menee vaan hermot niin sitten lopetetaan ja yritetään muutaman viikon päästä uudelleen. Meillä siirtyi myös tänään sänky omaan huoneeseen jo toista kertaa ja nyt pysyvästi... ehkä... Monilla tassuttelu on toiminut kun mies on mennyt rauhoittelemaan kun ei maito haise nenään.

[eeppis]

Tässä piitkät tarinat tuolta lokamammoista, viikko sitten alkoi siis meidän unikoulu.

Ohjeet mitä sain unikoulu/ baby bluestyöntekijältä:

- alle 2-vuotias tarvii väh. 12h yöunta + päikkärit. (Meillä kun päivä alkaa aina kuudelta, niin nukkumaanmeno pitää aikaistaa ainakin seiskaan. Tähän asti nukkumaan on menty klo 20)
- kun vauva herää/tai ei nukahda ja alkaa protesti-itku: odotetaan 30s ja mennään viereen. Tassu/silitys + "nuku vaan" tms. Viivytään pari sekuntia vauvan luona ja sitten pois vaikka itku jatkuisi. Taas odotetaan 30 sekuntia ja toistetaan sama setti. Tätä tehdään 10-15 minuuttia ja sen jälkeen pidennetään väli minuuttiin.
-jos vauvan luokse jää tassuttelemaan, niin kuulemma saa seuraavat 5 v. tassutella. Lyhyt käynti vauvan luona riittää kertomaan sen, että äiti/isä on lähellä ja on turvallista nukkua.
-ensimmäinen ilta on vaikein, vauva oppii uudet nukkumissäännöt 4-7 vuorokaudessa. Päiväunien korjaantumiseen voi mennä 2-4 vkoa.
- klo 15.30 on takaraja, sen jälkeen ei päiväunia nukuta

-päivärytmiksi muokataan:
klo 6 ylös (ei yhtään aiemmin, myöhempään toki saa nukkua)
klo 7 viimeistään puuro (aamu alkaa puurolla, ei maidolla. näin ei maito assosioidu aina heräämiseen)
klo 9-10 maissa unet
klo 11 lounas
klo 12-13 pidemmät unet
(välipala)
klo 16 päivällinen
klo 18 puuro + iltatoimet
klo 18.30-19 nukkumaan

Ja meidän kuulumiset:

7 vrk takana. Kolme ensimmäistä yötä olivat vaikeampia, mutta sen jälkeen helpotti kovasti. Tyttö heräilee joka yö kerran tai kaksi, mutta toisen näistä kerroista rauhoittuu itse melkeinpä saman tien. Toisella kerralla käydään sitten laittamassa tutti ja taas unet jatkuvat. Muutos on siis aivan mieletön! Päivisin meillä nukutaan hieman paremmin, eilen meni päikkäreitä 4-5 tuntia, mutta tänään taas ekat unet olivat vain 30 min. Päiväunien korjaantuminen kestääkin kuulemma kauemmin.

Välillä tuntuu yhä pahalta ja huono äiti-ololta, kun "koulutimme" vauvaa nukkumaan ja olemaan syömättä yöllä. Yllättävän helposti ja nopeasti Pikkuee kuitenkin sopeutui tilanteeseen ja hoksasi miten yöllä toimitaan. Kuulin että pisimmillään jollain vauvalla on unikoulussa mennyt 1h15 min uudestaan nukahtamiseen, kun meillä pisin aika oli 10 min, sekin ensimmäisenä yönä.

Ja mitä jäi käteen? Plussia selvästi enemmän, mutta toisaalta tuo yksi miinus tuntuu sata kertaa raskaammalta kuin nuo plussat
+yöunet 19-06, vain pari pikku heräilyä
+ äidille, isille ja vauvalle paremmat unet (etenkin äidille sillä isä hoitaa nykyään tutinlaitot sun muut)
+ selkeääkin selkeämpi päivärytmi ja päiväuniajat
+ vauva pirteämpi ja hyväntuulisempi
+päivätissittely on tehokkaampaa, kun yöllä ei enää syödä
-ajoittainen huono omatunto

edit. meidän ohjeet olivat aika ehdottoman tuntuisia, mutta meillä onkin univaikeuksia ollut sekä vauvalla että äidillä useamman kuukauden ajan.

edit.2 tässä ei ole kyse mistään huudatusunikoulusta, vaan on psyykkisesti täysin turvallista.

Viimeksi muokannut eeppis, 19 toukokuu 2008 - 12:34 .

[Katz]

Glenda:
Tassutellen meilläkin mennään aina kun typy ei saa muuten rauhoituttua, ehkä pari kertaa viikossa joko heti iltasyötön tai sitten yösyötön jälkeen. Alkuun typy ei tosin oikein ymmärtänyt mitä varten se käsi laitettiin joko rinnan tai selän päälle napakasti, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan. Ei siis juteltu mitään tai muutakaan, korkeintaan shhh-ääntä siihen sivuun, unipupu typylle syliin ja käsi napakasti paikalleen. Nyt kun typy on oppinut mitä varten se käsi siinä on = rauhoittamassa ja "turvaa antamassa" niin sujuu hienosti. Poislukien tilaisuudet joissa isäntä koittaa rauhoitella...

No, äiti kun on aina paikalla niin mikäs siinä.

Muoks. Niin ja siis ei mekään siinä pitkään vieressä olla, sen hetken mitä typy vähän rauhoittuu. Ja ne ekat pari yötä oli meilläkin hankalimmat, tosin tassuttelu aloitettiin jo n. 4 kk iässä eli ei tosiaankaan pidetty mitään huudatusunikoulua. Silloin istuttiin vieressä sen aikaa mitä typy nukahti, ja sitten ollaan pikkuhiljaa lyhennetty aikaa - nykyisin menee vähän kuten eeppis kirjoitteli, pari kertaa käyn laittamassa yöllä tutin suuhun samalla kun käännän typyn takaisin selälleen/kyljelleen, ja kerran syödään. Noi tutikerrat typy rauhoittuu ihan itsekseen jo, eli mäkin pääsen heti takaisin nukkumaan. Syömiskerrat on välillä hankalampia, kun mies on niin vietävän paha kuorsaamaan nykyisin , silloin tarvii välillä tassua...

Viimeksi muokannut Katz, 19 toukokuu 2008 - 12:50 .

[Kaisu_]

eeppis, loistavia vinkkejä myös unikouluttomille! Kiitos

Päteekö noi ohjeet juuri tän ikäisiin vai kaikille? Meillä yöunet on n. 10h, enkä tajua millä niitä pidentäisin. Päiväunia nukutaan yhteensä n. 3h. Toi 15:30 jälkeen päiväunikieltokaan meillä ei ihan toteudu, mutta melkein.

[Glenda]

Kiitos Eeppis kun jaksoit kirjotella kokemuksia! Me valmistaudutaan nyt henkisesti tuohon unikouluun ja reilun viikon kuluttua se aloitetaan.

Muoks. Voisitko Eeppis vielä kertoa millaisia teidän yöt/nukkumaanmeno oli ennen unikoulua?

Viimeksi muokannut Glenda, 19 toukokuu 2008 - 15:34 .

[keijutiira]

Meillä unikoulusta on nyt jo reilu vuosi aikaa. Pidettiin se viime vuoden pääsiäisen aikaan, kun lapsi oli n. 8kk ikäinen.

Siihen asti yöt olivat olleet todella rikkonaisia, tyttö heräili tunnin-parin välein ja nukahti uudelleen vain tissi suussa. Tissiä myös imettiin aina väh. puoli tuntia ja yleensä lähemmäs tunti, joten aloin olla aika poikki, vaikka imetinkin makuultaan ja vauva jäi sitten viereen samaan sänkyyn nukkumaan.

Unikoulu aloitettiin niin, että menin itse nukkumaan pariksi ekaksi yöksi toiseen huoneeseen (ovi kiinni ja korvatulpat korvissa!) ja mies jäi lapsen kanssa. Aina tytön herätessä mies silitteli häntä, ja jos huuto muuten ei loppunut, otti hetkeksi pystyasennossa syliin. Muistaakseni kolmantena yönä tuntui, että homma oikeasti alkoi purra, siihen asti huutoa ja heräilyä oli todella paljon. Pariksi seuraavaksi yöksi minä sitten menin tytön kanssa nukkumaan, ja onnistuin rauhoittamaan hänet herätessä silittelemällä, en kertaakaan "sortunut" imettämään.

Reilu viikko siinä meni, mutta sen jälkeen lapsi alkoi nukkua yönsä! Myöhemmin heräilykausia tietysti tuli esim. hampaiden puhjetessa, mutta aina palattiin niihin ihaniin täysiin yöuniin. Tällä hetkellä viimeiset puoli vuotta on nukuttu jo tosi hyvin!

Tsemppiä unikoulun pitämiseen

[eeppis]

Päteekö noi ohjeet juuri tän ikäisiin vai kaikille?

Nämä ohjeet oli nimenomaan 6kk eteenpäin. Erona pienempiin taisi olla se, että pienempien kanssa ei yösyötöistä yritetä eroon ja rauhoittelu tapahtuu tassuttelemalla/sylittelemällä niin kauan kunnes lapsi rauhoittuu.

Niin ja se taisi unohtua sanoa, että sitten kun lapsi on sairas, niin silloin tietenkin palvellaan myös yöllä. Vauvat kuulemma osaavat palata sairauden jälkeen arkeen ja muistavat "unikoulun säännöt" kerran ne opittuaan.

Muoks. Voisitko Eeppis vielä kertoa millaisia teidän yöt/nukkumaanmeno oli ennen unikoulua?

Meillä alkoi yöhulinat 3 kk iässä, silloin kun Pikkuee oppi kääntymään. Siitä asti on ollut hyvin levoton nukkuja. Pahimmillaan yöt menivät siihen, että heräilyjä oli tunnin välein, ja usein maito oli se ainoa rauhoituskeino. Lähempänä puolen vuoden ikää yöt paranivat vähän, mutta silti syöntejä saattoi olla kolmesta neljään, ja tähän päälle vielä muut heräilyt. Kiinteitä kuitenkin meillä syödään todella hyvin. Tästä kaikesta seurasi usein se, että päiväunetkin menivät plörinäksi ja yhden unisyklin (n. 30 min) kuluttua tyttö heräsi itkien ja väsyneenä. Aamulla meillä herätään aina kuudelta, joten ainoa vaihtoehto yöunien pidentämiselle oli oikeastaan pidennys illasta.

Tässä vielä muita univinkkejä mitä saimme:
-6kk eteenpäin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen jos mahdollista (meillä tyttö havahtui siihen, että tulimme myöhemmin nukkumaan, mulla naksahti polvi tms.)
- pimeä huone, ei yövaloja ->pimeänpelko on opittu asia, ei synnynnäinen
- jos vauva on kääntynyt unissaan ja itkee, hänet tulee rauhoitella siinä asennossa missä hän on -> vauvalla on oikeus valita asentonsa
- unipussi saattaa ahdistaa levotonta nukkujaa (meillä helpottui kun jätimme pussin pois, ja annoimme tytön potkia peiton pois emmekä laittaneet sitä yöllä takaisin)
- tuttiharjoituksia päivällä ja useita tutteja sänkyyn, jotta vauva jossain vaiheessa ottaisi tutin itse suuhunsa havahtuessaan (tosin meillä itku syntyy siitä kun tutti jää mahan alle painamaan)
- tassuttelu ei ole taputtelua, sillä se ennemminkin havahduttaa.
-jotkut vauvat saattavat pelätä shh-ääntä, ennemmin unisanat "nuku vaan, nyt on yö" tai joku muu vastaava.
- vauva osaa kutsua vanhempiaan kyllä sitten kunnolla, kun hän heitä tarvitsee. Pieneen itkuun tai unilauluun ei tarvitse reagoida.

Tsemppiä kovasti yökukkujien vanhemmille ja unikoululaisille. Yllättävän helposti se koulu loppujen lopuksi sujui, mutta ensimmäisenä yönä kyllä äiti ja lapsi itkivät molemmat. Isät ovat loistavia unikoulun pitäjiä, eivätkä ainakaan tuoksu maidolle

Viimeksi muokannut eeppis, 19 toukokuu 2008 - 18:14 .

[Lara]

Kiva, kun olette viitsineet kirjoitella toimintaohjeita tänne. Poikamme on nyt kaikki neljä kuukauttaan nukkunut todella huonosti ja vanhemmilla alkaa olla ihan puhti poissa. Tyypillinen yö meillä on n. klo 00-06 kahdella heräämisellä ja syötöllä. Kunhan lapsi saavuttaa puolen vuoden iän, aloitetaan meillä lempeä unikoulu, en jaksa nimittäin uskoa lainkaan, että unirytmi korjaantuisi itsekseen.

[Fedja]

Meillä on tarkoitus toteuttaa pehmeä tassuttelu-unikoulu lähiaikoina. Lapsi on 1 v ja 7 kk. Imetän edelleen ympäri vuorokauden, öisin 2-4 krt yössä. Lapsi ei varsinaisesti ole enää herännyt pitkään aikaan öisin, ainoastaan havahtuu tarkistamaan missä olen ja ottaa pikaiset yöhuikat. Tähän asti olen jaksanut suhteellisen hyvin yöt.

Unikoulun toteuttaa mies tassuttelemalla lasta, minä nukun kokonaan toisessa huoneessa. Uskoisin viikon menevän kunnes yöuni vakiintuu, aiemmin yksittäiset tassutteluyöt ovat menneet hienosti max parin minuutin itkulla. Sen kummempaa suunnitelmaa meillä ei ole.

[JackieO]

Me pidettiin unikoulu lähinnä sen takia, että yösyöminen lähti ihan lapasesta ja poika söi ihan tolkuttomia määriä parin tunnin välein eikä näin ollen halunnut syödä mitään kiinteitä päivisin. Ikää oli 7kk. Kokoajan sai olla pullon kanssa heilumassa...ja myös äidin jaksaminen alkoi loppua...

Siihen asti herra oli nukkunut meidän kanssa, mutta todettiin samalla oman huoneen kutsuvan meidän "isoa" poikaa. Siirrettiin ensi pinnis pois meidän huoneesta olohuoneeseen - kun oma huone ei ole ihan meidän makkarin vieressä. Sen jälkeen aloitimme tassukoulun. Tarjosimme vettä maidon tilalle ja ekana yönä valvottiin pari tuntia, kun poika huusi ja sylki veden pois. Jos huuto yltyi kovaksi niin otin pojan syliin ja rauhoitin. Sen jälkeen takaisin sänkyyn ja käsi selälle ja mahd silitystä, jos ei pelkkä käsi riittänyt...sekä tutin tarjoamista. Seuraavana yönä poika heräsi enää muutaman kerran, mutta rauhottui vesihuikkaan tai "tassuun". Kolmantena yönä herra nukkui koko yön! Neljäntenä yönä siirsimme pojan kokonaan omaan huoneeseen. Enää ei vettäkään tarjottu moneen kuukauteen ja herralla on nyt ikää vuosi...

Tämän jälkeen olemme nukkuneet kaikki tosi paljon paremmin. Meillä mennään nukkumaan klo 20 ja iltatoimet aloitetaan klo 19. Näin toimitaan vaikka olisimme kylässä tms, joten poika ymmärtää siirtyvänsä unimoodiin.

Tuossa tuli paljon hyviä ohjeita Eeppikseltä, mutta meidän kokemuksen mukaan kannattaa tulkita omaa lastaan eikä toimia jäykästi unikouluohjeiden mukaan. Ohjeet on musta vinkkejä ja niitä kannattaa soveltaa oman lapsen persoonan jne mukaan. Näin juteltiin myös neuvolassa ja terkkarin ohje oli, että kannattaa yhdistellä parhaat palat ja soveltaa ne omaan perheeseen sopivaksi. Esim. tuo omassa huoneessa nukkuminen sopii toisille perheille ja toisille ei. Mä olen monesta amerikkalaisesta kirjasta tai lehdestä lukenut, että 6kk on sielläpäin suositeltu ikä siirtyä omaan huoneeseen ja perhepeti tai samassa huoneessa nukkuminen on ihan nou nou...

Viimeksi muokannut JackieO, 22 toukokuu 2008 - 09:13 .

[Little Elf]

(meillä tyttö havahtui siihen, että tulimme myöhemmin nukkumaan, mulla naksahti polvi tms.)

Mulla muistui elävästi mieleen meidän parit ekat kuukaudet kun puhuimme miehen kanssa että tyttö herää hiiren pieruunkin.. Ja sehän tosiaan heräs vaikka oltiin alusta asti pidetty normaalit kodin äänet.. Onneksi tämä piirre hävisi ajan myötä ja mieskin saa taas yskiä makkarissa..

Nuo eeppiksen unikouluvinkit on hyviä, mutta meillä tytön sisäinen rytmi on vähän erilainen ja me taas ollaan koettu hyväksi hieman myötäillä sitä. Esim. yöunet on vain 10 tuntia + päikkärit 4 tuntia ja tokat päikkärit aloitetaan vasta 15:00. Näin meillä sujuu iltakin virkeissä merkeissä eikä ennen niin tuttua iltakitinää enää ole!

[eeppis]

Nuo eeppiksen unikouluvinkit on hyviä, mutta meillä tytön sisäinen rytmi on vähän erilainen ja me taas ollaan koettu hyväksi hieman myötäillä sitä. Esim. yöunet on vain 10 tuntia + päikkärit 4 tuntia ja tokat päikkärit aloitetaan vasta 15:00. Näin meillä sujuu iltakin virkeissä merkeissä eikä ennen niin tuttua iltakitinää enää ole!

Joo ei mekään oltaisi väenväkisin yritetty keinotekoisesti tollasta rytmiä, se vaan oli niin lähellä sitä entistä, joten mekin oikeastaan myötäiltiin sitä tytön rytmiä


muoks. jee, toivoa siis on että herkkäunisuus väistyy ja äiti pääsee kurkkaamaan nukkuvaa lastaan naksuniveltensä kanssa

Viimeksi muokannut eeppis, 22 toukokuu 2008 - 19:35 .

[jet]

Mitenkähän sellasen "koululaisen" kanssa toimitaan joka nousee pinniksessä pystyyn itkemään ja heiluttaa sängyn laitaa? Kaadetaanko vaan väkisin makuuasentoon vai annetaanko raivota pystyssä Siinä on vähän hankala tassuttaa ku toinen punkaa pystyyn...

[Monalisa]

Mitenkähän sellasen "koululaisen" kanssa toimitaan joka nousee pinniksessä pystyyn itkemään ja heiluttaa sängyn laitaa? Kaadetaanko vaan väkisin makuuasentoon vai annetaanko raivota pystyssä Siinä on vähän hankala tassuttaa ku toinen punkaa pystyyn...

En jaksa kirjottaa tänne meidän koko unikoulu historiaa, mutta viimeisin ongelma oli meillä samanlainen. Poika punkesi sängystä pystyy kun oppi seisomaan. Aluksi yritettiin tassutusta, karkasi alta. Sitten ajattelin että istun vieressä ja annan riekkua ja huutaa niin kauan kuin jaksaa. En halunnut huudattaa yksin. Just joo, poika jaksoi parhaampana yönä riekkua ja huutaa 3h putkeen. No sitte jouduttiin ottamaan huudatukset käyttöön. Kävin aina kippaamassa ja toivotin hyvät yöt. Kun huusi kävin vaan ovelta sanomassa, ei hätää nyt nukutaan. Viikko siinä ainakin meni ennen kuin alkoi nukkua kunnolla. Aikaisemmin oltiin koulutettu nukahtamaan itsekseen tassuttamalla.

Niin kamalata kun se huudatus unikoulu kuulostaakin, niin meille se oli lopulta ainoa mahdollisuus.

[pubu]

Kiitos paljon kun olette jaksaneet vinkkejä kirjoitella. Näistä voi sitten poimia sen meille sopivan ja kokeilla... toivotaan että tehoaa, nykyisin hereillään tunnin välein ja mikään muu kuin imetys ei auta uudelleen nukahtamisessa... mua alkaa hieman uuvuttaa tuo jatkuva syöminen öisin.

[Arska]

Meillä tyttö herää syömään yöllä n. 4 kertaa, ja tutinlaittoja/itkunkohtausten rauhotteluja on ainakin 20 kertaa. Tyttö on nukkunut yhtä huonosti syntymästään asti, paras yö on ollut jokin ekoista öistä jolloin äiti on nukkunut pari 2h pätkää... Nyt on ikää lähes 5kk. väsynyttä on joo ja oon tottunut vähään uneen, mutta aamuherätys on nykyään 4.30-5.30, en millään saa sitä myöhemmäksi... Alkaa hieman jo rassata. Tytöllä on silmät apposen auki heti herätessään ja pinniksestä kuuluu vaan juttelua ja kiljuntaa.

Eikö 5 kk lapsen kanssa voisi jo hieman aloitella unikoulua, meidän tilanne on vaan niin mahdoton...?

Meillä tyttö myös joka kerta herätessään vaatii maitoa ja jos ei sitä saa ja yrittää rauhoitella muuten niin yltyy parkuun ja sitten ollaankin jo hereillä eikä enää nukuta. Lapsi on myös korvikevauva joten pullon lämmittäminenkin kestää ja tyttö saattaa olla jo wide awake kun äiti viereen ehtii...

Ja meillä on myös tämä nilkan naksahdus herättää-meininki...