Unikoulukokemuksia

[pom]

^Meidän kuopus nukkui puolivuotiaaksi meidän kanssa samassa huoneessa. Kun tuli aika lähteä lastenhuoneeseen, siirrettiin esikoisen sänky väliaikaisesti meidän huoneeseen että ei tarvinnut ihan samassa huoneessa olla missä pikkuveli opetteli nukkumisen jaloja taitoja Kun poika viimein oppi nukkumaan yönsä kunnolla, meni esikoinenkin takaisin lastenhuoneeseen ja nyt meillä vanhemmilla on taas rauha maassa ja saadaan NUKKUA! Oma opettelunsa on ollut iltarutiineissa kahden lapsen kanssa, mutta se on asia erikseen..

 

Ja pitää vielä kiitellä kaikkia kommenteista ja neuvoista. Esikoisen unikoulu kesti kaksi yötä, mutta tämä kuopus oli vähän jukuripäisempi tapaus. Helvetillinen kuukausi siihen meni mutta nyt se nukkuu. Vieläkin saa joskus käydä tutin heittämässä suuhun kerran tai pari yössä mutta muuten nukutaan hienosti 19-06.

[Bonnie1]

Pitää tännekin tulla hehkuttamaan Keski-Rahkosen ja Nalbantoglun kirjoittamaa Unihiekkaa etsimässä -kirjaa. Kirjasta on taidettu mainita jo aiemmin tässä ketjussa, mutta silti on itsekin pakko tulla kertomaan omia kokemuksiamme.

 

Meillä siis tyttö (11 kk) on aina ollut suht' huono nukkuja. Jo vastasyntyneenä heräili aina parin tunnin välein. Yösyöttöjen loputtua yöt säilyivät edelleen levottomina. Tyttö heräili puoliunisena itkemään useita kertoja yössä (väh 5 krt, pahimmillaan jopa 20-30 krt). Tutin antaminen auttoi yleensä, mutta vuoden ikää lähestyessä neiti alkoi saada sekä öisin että nukuttaessa itkukohtauksia, jotka kestivät jopa 3-4 tuntia. Tassuttelut eivät auttaneet, vaan tuntuivat jopa pahentavan asiaa. Muutaman kerran kannoin hyysteristä lasta ympäri taloa, ja tuntui, että itselläkin kohta tulee itku. Täysiä öitä tyttö ehti ennen unikoulun aloittamista nukkua ehkä 4-5.

 

Väsyneenä ja ahdistuneena ajatuksesta, minkälaisia yöt tulevat olemaan toisen lapsen synnyttyä, tilasin siis edellä mainitun kirjan. Ajattelin kuitenkin, etteivät konstit meidän tyttöön tepsi, kun ei öisin herää syömään ja pääasiassa kuitenkin nukuttamiset sujuvat hyvin. Yhtenä iltana päätimme mieheni kanssa kuitenkin kokeilla kirjassa mainittua pistäytymismenetelmää, jossa siis tarkoituksena jättää lapsi yksin nukkumaan ja tämän protestoidessa käydä ennalta päätetyn ajan päästä (esim 4 min) pistäytymässä huoneessa kertomassa, että kaikki on hyvin. Lasta siis ei rauhoiteta, vaan käydään vain näyttämässä,että äiti ja isi ovat lähellä. Tätä jatketaan ja pidennetään aikaa, jona lapsen annetaan itkeä yksin, kunnes lapsi viimein rauhoittuu itse ja nukahtaa.

 

Meillä ensimmäinen unikoulukokeilu sujui loistavasti. Kävimme muistaakseni 2 krt (2 ja 4 min jälkeen), jonka jälkeen tyttö itkeskeli vielä vähän aikaa nukahtaen sitten itsekseen. Yökin meni loistavasti, sillä tyttö ei herännyt kertaakaan, vaan nukkui koko yön (11 tuntia putkeen). Seuraavana yönä hän nukahti heti itse ja jälleen koko yö meni ilman heräämisiä. Nyt on viides unikouluilta menossa. Neiti on ensimmäisen illan jälkeen nukahtanut jokaisena iltana itsekseen. Kahtena viimeisenä yönä hän on herännyt yhden kerran, mutta rauhoittunut nopeasti.

 

Meille siis tuo pistäytymismenetelmä oli loistava tapa unikouluttaa, mutta kirjassa on myös monia muita tapoja tassuttelusta huudattamiseen. Mitään unikoulutekniikkaa ei tyrmätä, vaan kerrotaan, kuinka kyseisen koulun voi toteuttaa ja mitkä ovat sen plussat ja miinukset. Lämpimästi suosittelen jokaisen kirjahyllylle tai lainaamaan kirjastosta!

[eiksa]

Tämä mamma on kohta piipussa....

En jaksanut koko ketjua lukea mutta mitäs tehdään siinä tapauksessa kun lapsi herää tosi usein ja tutin suuhun laittamalla jatkaa uniansa kunnes taas herää. Itsellä ei tule yhtäjaksoista unta paria tuntia kauempaa ja se uuvuttaa. Ollaan oikein keskitytty rutiineihin. Päikkärit on sellaisia puolen tunnin tirsoja ja harvinaista on että hän nukkuu tuntia päikkäreitä putkeen. Iltatoimet on aina samaan aikaan ja nukkumaan menee joka ilta samoihin aikoihin ja nukahtaakin itsekseen. Onko kyse siittä että seurustella ja helliä ja hoivata pitäisi vieläkin enemmän?

Iltoja ollaan koitettu venyttääkkin mutta eihän siitä mitään tule kun toinen huutaa kun on väsynyt. Yösyöntejä meillä ei enää ole joka yö mutta sitä tuttia saa kyllä laittaa.. neuvoja otetaan vastaan!

[Ame]

eiksa antakaa tutti yöllä lapsen käteen (ja ohjatkaa sitä kautta suuhun + harjoitelkaa tutin suuhunlaittoa myös päivällä). Meillä poika oppi tosi nopeasti pyörittelemään tutin itse suuhunsa myös unisena keskellä yötä, ja osaa jo useimmiten jatkaa itse uniaan niin, ettei heräämiseen tarvitse mitenkään puuttua, jos ukko vaan sattuu pinniksessä myllätessään löytämään tutin. Aiemmin kun tutti tuli lykättyä suoraan suuhun, täytyi tietysti itse raahautua joka kerta havahtuvan pojan luo... Nyt pienet havahtumiset eivät enää vaivaa meitä vanhempia, ja poikakin oppii koko ajan paremmin rauhoittamaan itse itsensä ja nukkumaan yhä itsenäisemmin. On kyllä ihana tunne, kun oven takana kuullostellessaan huomaa, että mylläämisen ääni loppuukin itsestään.

 

Muuten unikouluttelu on täällä vähän tauolla. Yöllä syödään taas pari kertaa ja aamuyöllä rauhatonta apinaa nostellaan toisinaan viereen nukkumaan (ihan kuin se muka edes auttaisi ). Aamut alkavat tosi aikaisin, mutta illalla sentään nukahdetaan jo varsin taitavasti omaan sänkyyn ja tosiaan poika on oppinut rauhoittamaan itse itsensä kun havahtuu yöllä hereille muttei kuitenkaan tarvitse maitoa.

[arvoitus]

Ollaan nyt kokeiltu tehdä jotain tuolle pojan nukkumisongelmalle, neljä yötä takana ja näyttää hyvälle.

 

Tehtiin sunnuntaina pojalle oma huone, nukkuu nyt siellä ja me toisessa huoneessa.

Yöpalvelut on nyt lopetettu, ei enää rintaa. Jos oikein huutaa, tarjoan pullosta vettä / tuttia suuhun.

Ollaan kokeiltu 30 sekuntia pinniksessä (huutoa yleensä) ja 30 sekuntia sylissä - mallia.

 

Su-ma yö: Heräsi tunnin välein 20-23 välisen ajan. Vettä, tuttia suuhun -> rauhoittui helposti

Heräsi 0.20, raivokasta vaativaa huutoa klo 1.30 asti. Toteutin 30 sekuntia - juttua päättäväisesti vaikka epätoivo meinasi musertaa mut turhan monta kertaa. Mies kävi välillä tsemppaamassa et älä luovuta.

Sit kun alkoi näyttää väsyneeltä ja uni alkoi voittaa aloin silittämään pitkiä rauhallisia vetoja päästä varpaisiin, suhisten samalla rauhoittavasti. Sit nukahti lopulta pinnikseen ja heräsi vasta klo 6.30! Historiallisen pitkä unipätkä.

 

Ma-ti yö: Heräsi tunnin välein klo 20-23 välisen ajan. Sama juttu, vettä, tuttia -> rauhoittui alle minuutissa joka kerta

Heräsi klo 2 huutamaan raivokkaasti, vaatien taas rintaa. Toteutin 30 sek - juttua. Taas kun näytti et uni alkoi voittaa sivelin pitkiä rauhallisia vetoja päästä varpaisiin ja suhisin rauhoittavasti. Jaksoi huutaa 30 min. Heräsi seuraavan kerran 6.30. -> Mahtavaa!

 

Ti-ke yö: Nukkui 20-23 välisen ajan heräämättä. Klo 23 annoin vettä, joi ahneesti 40ml ja nukahti samantien.

Heräsi klo 2, toteutin taas 30 sek juttua, huusi 15 min. Loppuvaiheessa taas ne pitkät rauhalliset silitykset.

Heräsi klo 6.45 -> tuntui jo et hienoa, kyllä tämä tästä

 

Ke-to yö: Heräsi tunnin välein 20-23 välisen ajan. Vettä, tuttia, rauhoittui nopeasti.

Heräsi 1.30, raivokasta huutoa taas. Mua väsytti jostain syystä ja teki jo mieli antaa periksi mut onneksi en antanut periksi vaan toteutin taas 30 sek - juttua. Poika huusi reilut puoli tuntia. Lopussa taas tuo sively + suhina.

Nukahti pinnikseen, heräsi 7.45 -> aivan uskomatonta

 

Eli ehkä tämä tästä nyt lähtee toimimaan

En tiiä mikä on avain: oma huone, 30 sekunnin juttu vai mikä? Vai kenties nuo kaikki yhdessä. Pääasia että painajaismaisen lyhyisiin unipätkiin on vihdoin tullut muutosta.

[Muruset]

Meillä tytöt nukkuvat samassa huoneessa ja tuo esikoinen on sen verran hyvä nukkumaan, että ei herää vaikka kuopus välillä itkeekin. Tosin olin ajatellut, että jos joudun tekemään loppuvuodesta yövieroituksen niin silloin parin yön ajan saa esikoinen nukkua isänsä kanssa meidän makkarissa. Mutta nyt näyttää sen verran hyvältä, että en tiedä tarvitaanko tuota suunnitelmaa.

 

Pikku-m nukahtaa nykyään itse. Tytöt viedään sänkyyn, sanotaan hyvät yöt ja jätetään keskenään. Sinne nukahtavat yleensä viimeistään 10min kuluttua. Jos Pikku-m huutelee kovasti, käydään tyttö laittamassa takaisin makuulleen ja poistutaan jälleen. Samalla meillä on imetys vähentynyt reippaasti ja ehkä sen ja itsenukahtamisen taidon vaikutuksesta yöt on tehneet selkeän parannuksen! Ensimmäinen herätys (ja yleensä ainoa) on kello 04.00. Aamut alkaa aikaisin (6.30), mutta se ei ole kovin paha, kun tykkään itsekin rauhallisista aamuista.

[Lakme]

Meilläkin on varmaan unikoulu edessä. Pehmeää unikoulua/tassuttelua olisi tarkoitus, tosin mulla ei ole vielä ihan selvää toimintamallia päässäni. Tarkoitus olisi aloittaa huomenna. Hirvittää jo valmiiksi, mutta sinnikkäästi aion jatkaa. Tarkoitus on, että minä hoidan yöt ja puoliso sitten antaa mulle mahdollisuuden nukkua vähän päiväaikaan, kun ei ole itse koulussa. Öihin olen jo asennoitunut niin, etten varmaan itse saa nukuttua lainkaan, ehkä torkahdettua hetkeksi.

 

Tyttö on aina ollut huono nukkumaan. Heräilee yössä n. 8-12 kertaa, unien pituudesta riippuen. Nukahtaa vain rinnalle tai syliin kunnon keinutukseen. Ikää on nyt 10kk ja tuntuu nukkuminen menevän vain huonompaan suuntaan. Yöllä nukahtaa melkein aina vain rinnalle, joskus silloin tällöin silittelyyn. Syyskuun lopussa, ennen kuin mä jäin kotiin, oltiin valvomisten takia aivan katkeamispisteessä. Mä jouduin töiden vuoksi pitämään kiinni yöunistani ja se kertyi sitten puolison niskaan, lisäksi olin itse ihan poikki viikonloppujen valvomisesta. Isäkuukausi on kuitenkin vain kuukauden mittainen, joten joskus se valvominen on taas edessä. Kuten moni on täällä kirjoittanut, se koetteli kyllä mielenterveyttä ja parisuhdetta. Kumpikaan ei halua purkaa väsymystään tyttöön, joten olimme aivan kamalia toisillemme. Ja valitettavasti se huutaminen ja riitely heijastuu kyllä lapseenkin, jos pidemmän päälle jatkuu. Siksipä musta tuntuu, että unet olisi pakko saada paremmiksi, keinolla millä hyvänsä.

 

Päivätissitys ollaan lopetettu (monistakin syistä), mutta yöksi ja illaksi on saanut rintaa, koska ei tosiaan ole muuten nukkunut. Johdonmukaista tassuttelua ei olla kyllä kokeiltu. Omassa sängyssään ei juuri nuku, pinnis on siis sivuvaununa meillä. Perhepedissä ollaan nukuttua ja se ei ole ongelma, mutta unikoulun ajaksi maidontuoksuisen äidin olisi tarkoitus siirtyä vuodesohvalle nukkumaan. Yöimetys olisi tarkoitus jättää, ja illalla ja aamulla olisi tarkoitus tissitellä - aamupuuron jälkeen, eikä illalla "nukuttamiseksi".

 

Mua mietityttää eniten tuo kysymys siitä, että miten pitkään jatkaa. Tyttö ei ole koskaan nukahtanut omaan sänkyyn. Mitä sitten, jos meno jatkuu tuntikausia? Kuinka kauan sitä voi jatkaa, vaikka välillä pitäisikin sylissä? Paljon kysymyksiä ja jatkan vastausten etsimistä... En mitenkään haluaisi meidän tytön kärsivän tästä, mutta jo tuttipullokysymyksessä todisti olevansa sitkeä sissi, joten pelottaa, ettei anna koskaan periksi. Mistä sitä tietää, milloin on pakko lopettaa? Pitäisi olla luottavaisella mielellä kun tähän lähtee ja "jatkaa vaan", mutta pelkään että omapäisen neidin kohdalla sitä voi jatkaa "liian pitkälle".

 

Terkkarin kanssa juteltiin tänään ja hän vain sanoi, että parissa kolmessa yössä helpottaa varmasti. No juu, saman homman piti olla pullon kanssa, eikä siis meillä toiminut (vaikkei saanut rintaa ollenkaan). Toisaalta meinasi kyllä, että jaksamisen vuoksi suosittelee lämpimästi tuota unikoulua. Ja pakko se on jotain muuta tehdä, tyttö kärsii meidän väsymyksestä.

[Lainie]

Lakmelle tsemppihali!!

 

Meillä on taas menty huonompaan suuntaan. Välillä poikanen jo viikon verran nukkui heräämättä tai yhdellä herätyksellä, siis ihan yht'äkkiä, ilman mitään koulutuksia, mutta nyt on taas palattu useisiin herätyksiin ja jotain olisi pakko kokeilla. Rupeaa meidänkin pinna taas kiristymään vähän liikaa, varsinkin kun pojan kanssa on syöminenkin usein aikamoista taistelua.

[Lakme]

Kiitos Lainie Kovasti jaksamista öihin sinnekin! Toivottavasti olisi teillä vaan joku hetkellinen takapakki...

 

Otettiinkin varaslähtö unikouluun, kun alkoi tuntua niin turhauttavalta, kun yöt on yhtä valvomista. Jotenkin ajattelin, että mieluummin tartun koko hommaan heti ja siten ehkä saadaan joskus (tämän vuoden puolella? odotukset eivät olleet kovin korkealla) tuloksiakin.

 

Meillä on nyt siis kaksi yötä unikouluiltu. Laitan tähän aika tarkan kuvauksen, koska olin itse tosi kiitollinen kaikista aiemmista kuvauksista ja kokemuksista, joiden tukemana uskalsin koko unikouluun lähteä!

 

Eka yö oli positiivinen yllätys. Tyttö nukahti vartissa tassutellen oman sängyn puolelle klo 20, vaikka ei saanut ollenkaan rintaa. Se oli jo meille riittävän positiivinen juttu, koska ei ole siis IKINÄ elämässään nukahtanut sänkyyn ilman rintaa. Toinen plussa oli, että tätä seurasi 3h unirupeama! Sitten alkoikin normi meininki, eli yhteensä herätyksiä tuli yhteensä vielä 9 kpl aamukuuteen mennessä. Itkua tuli vaihtelevassa määrin ja kaksi kertaa oli pakko nostaa syliiin rauhoittumaan, mutta 5-15 minuutissa uni aina voitto tassutellen. Maidontuoksuinen äiti oli toisessa huoneessa (ja kuulemma tosi hädissään, mutta hienosti pysyi poissa ja antoi meidän harjoitella). Aamulla heräsi vähän kiukkuisena (kuten usein, jos vähän vielä väsyttää), mutta uni ei tullut. Laitoin kaikki valot päälle ja sylittelin ja herättelin, ja sitten oltiinkin taas yhtä hymyä. Aamulla tuli itku, kun näki toisen äidin ekaa kertaa, mutta se meni nopsasti ohi.

 

Toinen yö pelotti mua hurjasti, koska jotenkin huolestutti, että mennään vaan takapakkia. Ekana yönä myös ehkä vähän fuskasin tassuttelussa, kun tiesin yrittäväni samalla rinnasta vieroitusta. Annoin siis tassun viipyillä hetken, mutta yritin ottaa kuitenkin aina pois ennen nukahtamista. Toisena yönä päätin vakaasti skarpata ja ottaa tassun pois pari sekuntia itkun loppumisen jälkeen.

 

Klo 20 tyttö nukahti kahdessa minuutissa (!!) tassutellen (ja meillä oli siis vieraita illalla klo 17-19.30, elikkä iltatoimet venyivät hiukan). Ei ollut yhtään kiukkuväsynyt, vaan nukahti luottavaisesti.

 

Klo 21 heräsi väsyneenä ja kiukkuisena, tarvitsi syliä mutta 15 minuutissa tassutellen nukahti.

 

Klo 1.15 heräsi itkeskellen. Vaippa oli märkä, joten sen vaihtamisen jälkeen nukahti sihisemällä ja ihan pikkuisella tassutuksella, melkein "itsekseen".

 

Klo 3.30 heräsi itkeskellen ja tassutellen nukahti, mutta heräämisiä tuli puolessa tunnissa ainakin 6-8, eli oli tosi levoton. Vaippa ei ollut erityisen märkä, ehkä pikkaisen pintakostea, mutta vaihdoin sen klo 4. Uni tuli heti, hieman sihistelin mutta en edes tassutellut.

 

Klo 7 heräsi itkeskellen eikä tassuttelusta huolimatta rauhoittunut kuin parin minuutin pätkiksi. Klo 7.20 alkoi leikkiä unipupun kanssa, joten noustiin - pirteinä.

 

Mä en tajua. Miten meidän tyttö voi nukkua tuollaisia öitä? Sanoin vielä eilen, että meidän unikoulun tavoite on saada tyttö nukkumaan about 3h pätkiä ja heräämään ehkä 2-3 kertaa yössä. Nyt en sitten tiedä mitä sanoa, jos sama meno jatkuu (ja voinee jatkuakin, koska tyttö selvästi on luottavainen ja osaa jo paremmin nukutella itse itsensä). Aika taisi olla kypsä. Vaikka tulisi takapakkiakin, niin edistysaskeleita on tullut niin hurjasti, että me vanhemmat taidetaan jäädä isolle plussalle anyway.

 

Kiitos vielä kaikille kokemuksiaan jakaneille, luin täältä varmaan toistakymmentä sivua kokemuksia ennen kuin itse uskaltauduin pehmeään unikouluun lähtemään.

Edited October 15, 2011 by Lakme

[Tuu-tikki]

voi ihanaa, lakme! veikkaan, että lapsi nukkuu itsekin paremmin kun ei tarvi koko ajan "haluta tissiä".

 

meillä on kans unikoulutettu lasta ja tulokset ovat kyllä uskomattomia! tähän mennessä lapsi on nukahtanut syliin klo 19:30-20:30 ja siitä viety omaan sänkyyn (joka on omassa huoneessa). siellä on herännyt yleensä ekan kerran parin tunnin päästä, saanut pullosta vettä ja ehkä jatkanut unta. seuraava herätys on yleensä klo 23:30-00:30 ja silloin on niin hereillä, ettei enää jää omaan sänkyyn ja ollaan otettu meidän väliin. ja vaikka tuon lapsukaisen vieressä on tosi ihana nukkua ( ), niin onhan se tosi rasittavaa kun se välillä on niin hereillä, ettei alakaan nukkumaan heti vaan kääntyilee ja vääntyilee ja konttailee ja potkii ja kiskoo tukasta ja ties mitä...

 

aloitettiin unikoulu siis muutama päivä sitten.

1. iltana lapsi rauhoitettiin sylissä hyvin (kuten ollaan tehty aina). sen jälkeen puoliso vei lapsen omaan sänkyyn, antoi pullosta vettä, laittoi tutin suuhun ja peiton päälle, ja poistui itse huoneesta laittaen oven kiinni. pari sekuntia oli ihan hiljaista ja lapsi varmaan mietti, että tää on joku tosi huono vitsi - sen jälkeen alkoi hirveä huuto! pari minuuttia huusi tosi surkean ja hätäisen kuuloisena ja sen jälkeen huuto muuttui osittaiseksi kiljumiseksi ja kuulosti siltä, että "miten te kehtaatte jättää mut tänne yksin ja laittaa vielä oven kiinni?!?!?!". huusi 8min, jonka jälkeen nukahti! yöllä heräsi huutamaan ehkä viisi kertaa, pari kertaa kävin antamassa vettä ja laittamassa tutin suuhun. huusi joka kerta ehkä 2min ja nukahti.

2. iltana huutoa kesti saman verran, yöllä huusi kerran (klo 22:30) puolentunnin ajan niin, että huusi aina välillä ja välillä meinas nukahtaa. aamulla heräsi klo 6:30 kun menin katsomaan, että onko tuo enää hengissä.

3. iltana taas tuo n. 10min huuto. yöllä heräsi pariin(?) kertaan ja huusi ehkä minuutin kerrallaan, mutta ei mitään kamalaa huutoa. aamulla heräsi 6:15, jolloin nousin lapsen kanssa ylös.

eilen oli 4. ilta ja kun lapsi vietiin sänkyyn, niin aloitti kyllä huudon, mutta se loppui n. 3 sekunnissa. huusi hetken aikaa (alle minuutin pätkiä) kun heräsi joskus klo 23 jälkeen ja nukahti sen jälkeen uudestaan. yöllä oli kuulemma huudahtanut joskus neljän jälkeen (itse en ole kuullut) ja aamulla puoliso nousi lapsen kanssa klo 6:30.

 

onhan tää aivan mahtavaa kun saa oikeasti nukkua! ja tuosta toisesta illasta lähtien ollaan menty myös ilman tuttia, koska ekana yönäkin tutti jossain vaiheessa tippui lattialle (kun olin juuri käynyt sen laittamassa suuhun) ja siitä huolimatta lapsi nukahti niin hyvin ilman sitä. ainut mikä ei oo kivaa on se, että nyt lapsi herää aamuisin itkien kun se ennen on herännyt naureskellen... mutta ehkä sekin vielä korjaantuu kun huomaa, että ei siellä omassa sängyssä tarvi itkeä jos on oikeasti aika nousta ylös.

[Lakme]

Hehkutan tänne vielä lisää, koska positiivisia kokemuksia ei varmasti koskaan ole liikaa.

 

Viime yö meni vähän "huonommin" (reilun kolmen tunnin unien jälkeen koira haukkui säikähtäessään aukeavaa ulko-ovea ja tyttö säikähti ihan kuollakseen, rauhoittelu vei melkein tunnin). Nukkui kuitenkin vielä toisen pidemmän pätkän (nelisen tuntia, ennen kuin aamuyöstä tarvitsi vähän tukea nukkumiseen - sihinää ja tassuttelua).

 

Mutta... toissa yönä meillä nukuttiin yli 8h putkeen!!!! Tää unikoulu on kyllä ihmeellinen asia.

 

Tsemppiä Tuu-tikki, kuulostaa oikein hyvältä tuo teidän menestys myös!

[Iida83]

Tarttisin vähän neuvoja meidän 6kk ikäisen vauvan unikoulun kanssa. Olin opettanut vauvan nukahtamaan tissille ja lopulta tilanne meni siihen, että se heräili 1-2 tunnin välein haluamaan tissin takaisin suuhunsa ja kun illalla en enää päässyt vierestä pois, kun heräsi aina kun otin tissin pois suusta, niin aloitin nyt viime perjantaina unikoulun tassuttelemalla.

 

Alkuun meni ihan kivasti, yöt muuttui ensimmäisestä yöstä alkaen, niin että heräsi vain kaksi kertaa, viime yönä vain kerran. Isi on nukuttanut nyt kahtena iltana ja vauva on nukahtanut alle puolessa tunnissa. Yöllä minä tassuttelen, kun vauva herää ja nukahtaa yleensä tosi nopeasti uudestaan.

 

Ongelmana onkin nyt päiväunet. Alkuun nekin meni ihan ok, mutta parina viime päivänä homma on mennyt ihan huudattamiseksi. Se ei vaan rauhoitu millään sänkyynsä vaikka olisi kuinka väsynyt ja syliin rauhoittuminenkin kestää tosi pitkään ja saa kahta kauheamman raivarin kun siitä lasken takaisin sänkyyn. Joskus olen sitten vain antanut huutaa ja pari kertaa onkin nukahtanut parin minuutin päästä, mutta muina kertoina huuto vain yltynyt ja lopulta mun on pakko ottaa syliin, kun en kestä enää. Ei tän homman tarkoitus mikään huudattaminen ollut.

 

Tänään järkytyin, kun vein vauvaa makuuhuoneeseen, niin hän aloitti itkun jo ovella. Se on siis alkanut pelkäämään sitä nukkumista niin paljon! Ja kun tarkoitus oli opettaa että itsekseen voi nukahtaa rauhallisesti ja turvallisesti. Tätä on jatkunut nyt kolme päivää ja pahemmaksi vain menee, joten tämän on pakko muuttua. Lopettaisin koko unikoulun heti, mutta kun yöllä tuo toimii niin hyvin, etten haluaisi pilata sitä.

 

Kaikki neuvot ovat tervetulleita. Kiitän jo etukäteen.

[Lakme]

^ Onnistuisiko niin, että unikoulu jatkuisi yöllä mutta päiväunet siirtyisi vaikka väliaikaisesti johonkin muuhun muotoon. Esim vaunulenkkien yhteyteen tai vaikka kantoliinaan tai -reppuun, kun puuhastelet kotona (meillä esim. imurointi takuuvarmasti saa tytön sammumaan). Ei välttämättä toimi teillä, mutta ehkä harkitsemisen arvoista, jos päiväunet sängyssä aiheuttaa noin voimakkaan reaktion? Tämä voi olla unikoulu-maailmassa ihan vieras ajatus, mutta ainakin meidän neidille yö ja päivä edustavat ihan eri asioita nukkumisessa.

 

Meilläkin tyttö itkeskelee, kun laitetaan sänkyyn. Väsyneenä kyllä itkeskelee myös, kun laitetaan syöttötuoliin tai lasketaan hetkeksi sylistä, joten en ole ollut huolissani siitä lyhyestä, joskus vaan joitakin sekunteja ja joskus jopa pari minuuttia kestävästä itkusta.

 

Tassutteletko muuten silloin päiväuniaikaan, kun tyttö itkee? Meillä yleensä rauhoittavat sivelyt pitkin selkää ovat auttaneet, tavallaan on sitä läheisyyttä mukana. Ollaan kyllä noviiseja tämän kanssa, mutta asioita on pyöritelty niin paljon että tuntuu jo tietävän tassuttelusta paljonkin...

 

Nimenomaan turvallisuuden tunnetta ja luottamusta nukkumiseen ja rauhoittumiseen meilläkin halutaan opettaa.

 

Tsemppiä!

[Iida83]

^Kiitos vastauksesta. Itsekin mietin, että jos päiväunet toteuttaisi jollain muulla keinolla. Itselleni kätevintä olisi nukuttaa tissille (jotta saisin hoidettua asioita päikkäreiden ajan), mutta vaatiiko se sitten sitä illalla ja yölläkin taas?

 

Päikkäreillä kun itku alkaa, niin tassuttelen juu. Ensin laitan käden päälle, sitten silittelen (alkuun tämä auttoi) ja lopuksi nostan syliin, kun itku ei lopu. Tuntuu muutenkin, että se menee vain hysteerisemmäksi heti kun tulen lähelle. Ja kun on vihdoin rauhoittunut syliin ja laitan takaisin sänkyyn, niin saa ihan kauhean raivarin. Siitä ei sitten enää rauhoitu ollenkaan.

 

Vauva on parhaillaan isin nukutettavana ja vaikka kuuluu välillä itkua, niin se ei ole lainkaan hysteeristä ja hiljenee välillä kokonaan. Nyt taisi itseasiassa nukahtaa, vartti meni. Mitä mä teen väärin?

[Guest vieras_]

Mitä mä teen väärin?

 

Et tee mitään väärin. Päiväunet on vaan ihan eri asia kuin yöunet, ja vauva tietää sen.

 

Meillä vauva on oikeastaan aina nukahtanut iltaisin nätisti tissille tai myöhemmin ihan vaan viereen, mutta päivisin ei ole koskaan (=ihan ekojen viikkojen jälkeen) tuohon suostunut. Alkaa vaan itkeä vaikka ihan vieressä olisin. Aina olen siis nukuttanut päiväunet vaunuissa. Meillä tuo toimii hyvin, kun siellä nukkuu sitten hyvin. Nykyään tarvitsee jonkun aikaa vaunuja heilutella, sitten kun vauva nukahtaa nukkuu siellä rauhassa ja mä saan puuhailla omiani. Muu kuin sänky ei siis välttämättä tarkoita, ettet saisi omaa aikaa päiväunien aikana.

 

 

Meilläkin lähti nyt unikoulu käyntiin. Mä en jaksa enää herätä vähintään kahden tunnin välein läpi yön. Laitettiin suoraan vauva omaan sänkyyn (tähän asti nukkunut vieressä) ja mies nukutti sinne. 20 minuuttia kesti. Odottaisin yötä muuten kauhulla heräämisten suhteen, mutta kun on sovittu että mies hoitaa yöt, odotan ihan innolla ja jännityksellä. Jospa tästä saataisiin meillekin paremmat yöunet ja niin myös paremmin jaksava äiti.

 

 

[Iida83]

Voi kiitos Kärpänen. Ja tsemppiä teillekin unikouluun!

 

Vaunuihin oon koittanut aina silloin tällöin nukuttaa, mutta huutaa niissäkin. Vasta 15-30min käveltyä hiljenee ja nukahtaa ja herää yleensä aika pian, kun jätän ulos nukkumaan. Ollaankin nyt vaihdettu rattaisiin ja istuma-asennossa viihtyykin hyvin ja nukahtaakin lenkillä, mutta ei varmaan ole ihan hyväksi päivittäin nukuttaa istuvaan tai edes puoli-istuvaan asentoon.

 

No nyt on sikäli "hyvä" tilanne, että mies sairastui ja on nyt loppuviikon kotona, joten lupasi koittaa nukuttaa vauvan päikkäreillekin. Jos isin kanssa oppisi tai jos ei, niin tietää sitten ainakin että vika on päikkäreissä eikä mussa.

[Guest vieras_]

Isin päikkäriopetukset kuulostaa hyvältä. Lähtee se tissiosuus kokonaan pois mielestäkin.

 

Jos vaunuissa joskus haluatte nukuttaa, voisiko olla, että ensin laittaisi vauvan istuma-asentoon ja kun alkaa väsähtää, kaataisi makaamaan? Ei ehkä unisena pistäisi pahakseen (nimenomaan ehkä...). Meilläkin oli aluksi juuri tuota, että heräsi pian, mutta sitten sinnikkäästi kävin aina heiluttelemassa takaisin uneen ja jossain vaiheessa oppi sitten nukkumaan pitempään.

 

Nykyään (ja ehkä joskus jo aluksikin) nukkuu paremmin, jos heiluttelu loppuu pian nukahtamisen jälkeen. Eli jos vaan heilutan uneen parvekkeella ja jätän sinne nukahdettua, ei tule sitä "olotilan muutosta" niinkuin jos vaikka kauppakävelyllä laitan nukkumaan. Pitemmällä kävelyllä kun tottuu siihen, että vaunut heiluvat, ja sitten saattaa herätä kun eivät enää heilukaan. Tuon pikaheilutuksen antaisin muuten vihjeeksi, mutta jos ongelma on että nukahtamisessakin menee aikaa huutaessa, ei ehkä ole kovin mielekästä heilutella huutavia vaunuja parvekkeella... Meilläkään tyttö ei yleensä ihan heti nukahda, mutta jos vaan hetkuttelen vaunuja on siellä ihan rauhassa kunnes nukahtaa. Mä otan siis lehden ja istun alas sitä lukemaan ja vaunuja keinuttelemaan. Saapa ainakin rauhallisen hetken vauvalehtien parissakin.

 

Meidän unikoulu alkoi mun osalta oikein hyvin eikä ilmeisesti vauvan osaltakaan kauhean huonosti. Mies laittoi vauvan pinnasänkyyn nukkumaan ja nukkui sitten itse samassa huoneessa. Mä nukuin muualla. Nukuttamisessa kesti parikymmentä minuuttia, ei paha, ja vauva heräsi parin tunnin päästä huutelemaan, kuten yleensäkin. Nopeasti kuitenkin nukahti uudestaan. Mä heräsin yöllä vain kerran itkuun mutta sekin kuului loppuvan nopeasti. Mies nukkuu vielä niin parempia tietoja en vielä pääse nukkumisesta kyselemään.

 

Selväksi kuitenkin kävi, että ei tuo 9-kuinen ainakaan enää maitoa yöllä tarvitse. Aamulla kahdeksan jälkeen mies toi mun luo hyvin iloisesti hymyilevän tytön, joka ei aamupuurolla ollut normaalia nälkäisempi ja jaksoi odottaa tissiä vielä sen ylikin.

 

Nyt toivotaan, että myös muut heräilyt vähenisivät pian. Tai ainakin, että mies jaksaa siihen asti heräillä tytön kanssa, mä haluan nukkua! On kyllä mahtavaa, kun kerrankin ei herättyään tunnu siltä kuin ei olisi nukkunutkaan!

 

 

[Guest Xanor]

Mä tulin taas tänne, viime kerrasta onkin yli puoli vuotta aikaa. Meillä on siis 1v 3kk tyttö, joka nukkuu vieressäni ja jota imetän 3 kertaa yössä. Tytöllä on vaikeat allergiat ja osaltaan ne ovat ajaneet meidät tähän tilanteeseen, ettemme ole saaneet yösyöttöjä pois. Päikkärit ovat viime viikkoina lyhentyneet ja kestävät n. tunnin, yöunta nukkuu n. 11 tuntia eli yhteensä aika vähän.

 

Mulla on voimat aika loppu ja ensi viikko olisi oikeastaan ainut mahdollinen unikouluviikko, syystä että kotonamme sitä ei voida toteuttaa ja ensi viikoksi pääsisin vanhempieni asuntoon, jossa tyttö saisi mekastaa ja huutaa mielin määrin. Miehestä en apua saa, käy arkipäivät töissä eikä ole valmis valvomaan öitä. Tänään soitin neuvolaan ja pyysin apua, laittoivat lähetteen sairaalan unikouluun. Itsestäni se tuntuu vihoviimeiseltä vaihtoehdolta koska en kestä ajatusta, että lapseni huutaisi yksin yöllä eikä kukaan välttämättä ennätä ottamaan edes syliin. Haluaisin siis vielä yrittää itse, jos vaan saisin jonkun auttamaan. Parisuhde ei voi kovin hyvin tällä hetkellä ja se on yksi syy miksi haluaisin muutosta tilanteeseemme. Ja tarkennan siis vielä, että yöimetysten lopettamisesta on kyse.

 

Olisiko ollut Murielle joka kirjoitti sairaalaunikoulusta muutama sivu taaksepäin, kerrotko vähän lisää? Ja muutkin asiasta tietävät, kaikki tieto on tervetullutta!

 

Muoks. Tuli tänne vauvapuolelle mutta täällä lienee vilkkaampi keskustelu kuin taapero-osiossa

Edited October 20, 2011 by Xanor

[Iida83]

Tänään isi nukuttanut päikkäreille ja sujuu yhtä hienosti kuin yöunille mennessä. Loppuviikko mennään näin ja toivotaan, että olisi oppinut maanantaihin mennessä, että sinne sänkyyn voi turvallisesti nukahtaa.

 

Viime yönä ei muuten herätty kertaakaan! Tai jossain vaiheessa jotain kuikuili, mutta esitin nukkuvaa, niin vauvakin jatkoi uniaan mukisematta.

 

Tuosta ratasjutusta vielä, että ei pysty laskemaan makuulleen kun meinaa nukahtaa, ei edes silloin kun nukkuu (kokeiltu on), suuttuu heti. Ei mikään helppo tapaus siis.

[Lakme]

^ Hienoa, että edistystä on tapahtunut.

 

Meillä siirryttiin päiväunille sänkyyn samaan tyyliin kuin yöunillekin, ja kyllä sen meilläkin huomaa, että päikkärit on ihan eri asia. Tyttö on levottomampi ja herää herkästi pieniinkin ritinöihin, kun yöllä saa meluta enemmänkin. Mutta nukkuu sentään, ihanaa.

 

Yöunet ovat vakiintuneet tasolle, joka on meille tässä hetkessä oikein hyvä. Nukahtaa n. klo 19 iltarutiinien jälkeen, herää yleensä kerran n. 1-2h kuluttua ja usein ihan kevyesti sihisemällä nukahtaa uudelleen. Kun vanhemmat menevät nukkumaan, havahtuu yleensä vähän ilmeisesti ääniin. Sitten veteleekin yön läpi ja heräilee yleensä aamuyöstä n. klo 5. Useimmiten nukahtaa vielä 1-1,5 tunniksi ihan mukavasti.

 

Just nyt ei halutakaan muuta muutosta, tämä on hyvä.

 

Sairaalaunikoulusta kyseltiin ja vaikka siitä ei olekaan kokemuksia, niin uskoisin, että jos muut keinot eivät riitä, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla! Ainakin Hyksin alueella tassutellaan mun käsittääkseni, eli ei vauvaa jätetä yksin huutamaan.

[Murielle]

Olisiko ollut Murielle joka kirjoitti sairaalaunikoulusta muutama sivu taaksepäin, kerrotko vähän lisää? Ja muutkin asiasta tietävät, kaikki tieto on tervetullutta!

Mä kirjoittelin ulkopuolisesta unikoulusta, Lahdenseudulla sen toteuttaa Ensi- ja turvakoti tms. Mutta se siis vaihtelee kaupungeittain mikä taho sen toteuttaa ja joissain kaupungeissa se toteuttava taho saa käyttää sairaalan tiloja. Voihan tietty olla että joissain paikoissa sen myös toteuttaa itse sairaala.

Lähetteen sain neuvolasta, olimme kokeilleet unikoulua itse jo 2,5kk putkeen johdonmukaisesti ja erittäin tarkasti suunniteltuna, unikouluttajien ohjeilla. Unikouluun pääsimme saagan ollessa 8kk. Hitusen hankala oli lähete saada, tai siis että olin jo aivan loputtoman väsynyt, tai siis molemmat oltiin, se näkyi kyllä kilometrin päähän neuvolan tädille. Aluksi saimme tiedon, että unikouluun on 3kk jono, mutta pääsimme peruutuspaikalle päivän varotusajalla jo parin viikon päästä lähetteen saannista. Neuvolassakin se jo selvisi, että se unikoulu on enemmänkin vanhempia varten, koska on tärkeää, että vanhemmat pysyvät selväjärkisenä ja eikä seuraa mitään peruuttamatonta, on parempi tarjota apua. Varsinaisesti lapsi ei omasta oudosta rytmistään kärsi, vaikkakin kyllä se meillä ainakin sitten näkyi myös lapsen persoonassakin. Koulusta palasi levollinen ja iloinen persoona.

 

Mutta Lahdessa se kesti siis kolme yötä, oon kuullut, että vaihtelee pitäjästä riippuen. Huolimatta siitä, vaikka heti eka yö olis tuottanut tulosta se Lahdessa käydään loppuun saakka.

Meillä sinne mentiin klo 18.00 (riipuen siitä miten lapsi käy nukkumaan, Saaga kävi tuolloin jo 18.30, toinen vauva perheineen saapui vasta klo 19.30) Vanhemmat tekivät normaalisti iltatoimet siellä (paikka tarjosi puurot ja maidot yms. sekä vanhemmille iltapalan) ja työntekijä seuraili, sitten vanhemmat laittoivat nukkumaan (työntekijä seuraili ja auttoi ja ehdotteli/neuvoi tarvittaessa) ja sitten vanhemmat lähtivät pois. Aamulla sinne palattiin aikaisintaan seitsemältä, kuitenkin niin, että silloin kun lapsi oletettavasti herää niin oltaisiin aika pian, ellei jo silloin paikalla. Siellä oli siis kerrallaan yksi työntekijä ja kaksi lasta.

 

Keskusteluja siihen kuului sellainen alkukartoitus ennen koko unikoulua, sitten unikoulun aluksi, aina lapsen nukahdettua ja sellainen aamuraportti. Sitten loppukeskustelussa vielä vinkit kotiin ja sitten kahden viikon päästä seurantasoitto.

 

Meillä ongelma oli jatkuva heräily, ei niinkään nukahtaminen, joten saimme apua varsinaisesti sitten niihin tilanteisiin, emmekä nukuttamisesta keskustelleet juurikaan. Itse se työntekijän tekemä unikoulutus oli ihan perinteistä tassuttelumetodia, jotenkin vaan se, että se on täysin ulkopuolinen tekijä kai vaikuttaa siihen ratkaisevasti. Jotkut vauvat huutavat paljonkin, vaikka huudattamisesta ei ole kyse. Kuulemma täysin itkutonta unikoulua ei olekaan, ei vanhempienkaan järjestämänä. Mutta meidän mallikas oppilaamme luokkakaverinsa kanssa oppi "hyville tavoille" heti ensimmäisenä yönä, joten meillä sen kaiken kärsimyksen jälkeen tuo sujui tosi hyvin.

 

Kotiin palattua, tehtiin nukkumishuoneessa jokin konkreettinen muutos vauvan läsnäollessa tai kanssa. Me siirrettiin sänky toiselle seinälle. Muutos oli konkreettinen merkki vauvalle, että nyt kotonakin muuttuu asiat. Ensimmäinen yö kotona oli tärkein jatkon kannalta ja meillä samperin kissat herättivät Saagan 4.20 yöllä ja loppuyö meni ihan perseelleen. Mutta pikkuhiljaa se siitä palautui kyllä sellaiseksi että meillä herättiin aikaisintaan seiskalta. Nyt saagan ollessa kaksi se edelleen on herkkäuninen, saattaa herätä vaikka viideltä ja ei nukahda uudelleen. Mutta unikoulun jälkeen se nukkui ainakin vuoden klo 18.30-07, sitten iän myötä unen määrä vähän väheni. Tällä hetkellä nukkuu klo 20-06(-07). Unikoulun jälkeen öitä jotka olisi olleet katkonaisia on ollut 5kpl ja ne ovat olleet lähes kaikki kipeydestä johtuvia, vissiin kaksi yötä on ollut muuten vaan huonot. Mutta nykyään meillä siis nukutaan ja edelleenkin pelkään, että jos se ei nukukaan, niin kamalaa se alun 8kk oli.

 

Olin lopettanut imettämisen kaiken sen itsetehtyjen unikouluilun keskellä, koska ajattelin sen auttavan. Siihen ei mitenkään pakotettu unikoulussa. Kuitenkin yösyöttöjen se epäili vaikuttavan kuitenkin sen verran, että jos yösyötöt on mahdollista lopettaa, niin se on hyvä kohta se tehdä.

 

Päiväunet tuo unikoulu korjasi myös. Meidän elämä oli ollut yhtä nukkumisen pelkäämistä tais en yrittämistä. Päivisin se vaan huusi ja raivosi ja öisin heräili 45min välein. Muistan, että heijasin vaunuja ja toivoin, että mies ihan just palaisi kotiin koska en vaan kestänyt enää. Päiväunet korjaantuivat tiukan rytmin ja öiden paranemisen myötä kuin itsestään ja siitä se sitten lähti koko elämä rullaamaan. Mä sain psykologiapua, mielialalääkeapua ja siitä se sitten alkoi korjaantua, parisuhdetta korjailtiin pitkin matkaa ja kaipa se kohta on kuosissaan jo.

 

Toinen lapsi tulee jouluna ja pelottaa aivan hulluna. Onko musta tähän kaikkeen uudestaan?

 

vannon ulkopuolisen unikoulun nimeen. (kysykää lisää jos haluatte tietää)

 

 

[Guest vieras_]

Meidän unikoulu on jatkunut ihan hyvissä merkeissä. Alotettiin siis tuossa reilu viikko sitten, kun tänne kirjottelin. Siirrettin vauva tosiaan omaan sänkyyn ja saman tien myös omaan huoneeseen ja nukuttajaksi vaihtui mies mun sijasta.

 

Yösyötöt jäi meillä heti ihan ongelmitta pois. Ja hyvin on vauva nukkunut miehen nukuttamana. Koko ajan ovat vähentyneet heräilyt, lähtötilanne oli tosiaan, että heräsi vähintään parin tunnin välein, yleensä ehkä 6-7 kertaa yössä. Nyt herää kerran pari.

 

Mutta, tänään kokeiltiin, että mä nukutan. No eihän tuo tyttö siihen suostunut. Itkee muutenkin aina hetken siinä vaiheessa, kun "joutuu" illalla mun sylistä miehelle, mutta rauhoittuu siinä kyllä nopeasti. Samalla tavalla sitten itki tänään, kun laitoin sänkyyn. Miehelle ei siis yleensä sitäkään enää protestoi yhtään. Kokeilin uudestaan ja uudestaan, mutta aina itki heti kun sänkyyn joutui, välillä jo aloitti, kun huomasi, että alan laskemaan alas.

 

Selvästikin haluaisi nukkua mun sylissä tai vieressä, kuten ennen. Niin itkee sitten aina, kun joutuu mun sylistä pois. Löytyiskö vinkkejä, mitä nyt tehdä? Pitääkö miehen nyt nukuttaa (illalla ja myös yöheräilyinä) hamaan tulevaisuuteen, vai saataisiinko vauva jotenkin hyväksymään mutkin sänkyyn panijaksi?

 

Itselle tulee mieleen vain, että iltaimetystä siirretään vielä vähän aiemmaksi. Nyt imetän vähän ennen sänkyyn menoa, kun vauva sillä rauhoittuu hyvin nukkumista varten, ja kun ei ole tuntunut haittaavan, vasta kuin siis nyt. Mietin, että jos alkaisi imettää ensin ja sen jälkeen vielä lueskella iltasadun tai jotain. En kyllä usko, että ihan vain tällä tuota suurta muutosta kylläkään aikaan saadaan.

 

 

[Guest Xanor]

^^Kiitos kokemuksen jakamisesta ja täällä on peukut pystyssä että seuraavan kanssa sujuu helpommin

[jpo]

Me oltiin myös sairaalan unikoulussa, kun poika oli hiukan alle 6kk. Meillä ongelmana oli vuorokausirytmi-ongelma, eli poika heräsi 3-4 aikaan uuteen aamuun (+yösyötöt klo 23/01/03). Tietty jälkikäteen on "helppo" sanoa, että olisi pitänyt vain huudattaa kotona, mutta ei minusta tai miehestä olisi ollut siihen. Syntymästä alkaen rytmi oli siis tälläinen. Lähete saatiin heti kun pyysin ja menimme päivystyslähetteellä. Olin koko ajan neuvolassa puhunut ongelmasta, mutta mitään ei tapahtunut. Olin itse ihan sekaisin huonoista unista ja sanoin lääkärissä että pian on tapahduttava jotain, että en voi vastata enää tästä tilanteesta.

 

Kahdessa yössä tapahtui muutos ja se on ollut pysyvä. Lapsi siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan samalla ja yösyötöt loppuivat. Ensimmäiset kuukaudet unikoulun jälkeen olin ahdistunut, että koska palaamme entiseen ja ehkä vieläkin pelkään sitä. Rytmit ja rutiinit määräävät meidän elämää ehkä liikaakin välillä.

 

Mikäli joku haluaa vielä kuulla sairaalaunikoulusta niin minäkin vastaan mielellään! Samaa mietin kuin Murielle, mitä tapahtuu jos/kun toinen lapsi tulee. Se ahdistaa ja pelottaa. Tsemppiä Muriellelle sekä muille

[Tessa]

Me oltiin Tammisaaren sairaalassa unikoulussa pojan ollessa 8kk ikäinen. Ongelmana oli siis 30min-tunnin välein heräily läpi yön ja me vanhemmat oltiin siinä vaihessa jo ihan totaalisen poikki. Me oltiin pojan kanssa sairaalassa 3 yötä. Hoidin poikaa päivisin ja yöllä hoitajat pitivät unikoulua. Itse nukuin sairaalassa eri huoneessa kun kotiin olisi ollut sen verran pitkä matka ettei kannattanut lähteä yöksi kotiin. Mutta siis kotiin olisi saanut mennä yöksi jos olisi halunnut.

 

Mun täytyy rehellisesti sanoa, että mä en ollut kauheen tyytyväinen tuohon Tammisaaren unikouluun. Siellä mun mielestä kyllä itketettiin ensin 5min ennen kuin mentiin huoneeseen tai siis "kuullosteltiin". Mutta hoitajat sanoi mulle aamulla että poika oli monta kertaa itkenyt yöllä sen 5min ennen kuin olivat menneet huoneeseen. Mulla vieläkin tulee paha mieli tuosta että pieni on joutunut itkemään vieraassa huoneessa ensin 5min ja sitten joku vieras ihminen tulee paikalle. Mä olin vaan itse siinä vaiheessa niin poikki että ajatus siitä että saa nukkkua 3 yötä putkeen oli niin houkutteleva että suostuin lähtemään tuonne unikouluun. Meidän pojan kohdalla tuo huudattaminen ei oo vaan koskaan toiminut. Meillä ei siis tuo unikoulu auttanut nukkumiseen yhtään ja heräilyjä oli yhtä paljon kuin ennenkin tuon 3 yön jälkeen. Lisäksi saatiin tuolta osastolta norovirus kun Tammisaaren sairaalassahan on myös nuo infektiopotilaat samalla osastolla kuin unikoulu. Aivan karsea mahatauti kaikilla 2 viikkoa, joten vaikka tuo unikoulu olisi auttanut niin mahatauti viimeistään olisi sotkenut pojan nukkumisen uudestaan. Mahatauti alkoi siis jo samana iltana kun tultiin kotiin.

 

Meillä oli myös uusi unikoulu kotona pojan ollessa vuoden ikäinen. Meille tuli unikouluhoitaja kotiin 3 peräkkäiseksi yöksi aina illalla vähän ennen pojan nukkumaanmenoa. Tästä oli kyllä selvästi apua. Hänellä metodina oli tassuttelu ja se sopii pojalla paljon paremmin ja häneltä saimme myös hyviä vinkkejä. Esim. se että tutti laitettiin yöksi tuttipidikkeellä paitaan kiinni ja opetettiin poika laittamaan itse tutti suuhun yöllä pidikkeen avulla. Eli siis ei laiteta tuttia suoraan suuhun vaan pojan käsi pidikkeelle, jonka avulla löytää tutin ja oppii laittamaan sen suuhun. Tällöin osaa itse laittaa tutin yöllä ja ei tarvitse siihen apua. Tuon jälkeen pojan heräily väheni vaikka edelleen kyllä heräili useamman kerran yössä. Mutta ei siis enää 30min/1h välein vaan enemmänkin 2h välein.

 

Nyt on onneksi nukkumisen suhteen alkanut vihdoin helpottaa pojan ollessa melkein 1v 7kk. Eli ilmeisesti ikä alkaa tehdä tehtävänsä.