pubu

Unikoulukokemuksia

732 posts in this topic

Mä toteutin oman version hellästä unikoulusta. Eli tassuttelin vauvaa kun hän pysyi rauhassa selällään sängyssä. Kun nousi ylös poistuin huoneesta hetkeksi (maks 1min!) sulkien oven. Palasin, laitoin selälleen ja tassutus alusta. Tällä tavalla nukahti 20 minuutissa! Meille ei se tavistassutus sopinut, kun nosti syliin hillittömän itkun vuoksi (ja laski sen lakattua taas takaisin) niin vilkastui vaan ja aikaa meni 4,5h, kunnes luovutin. Näin sain toteutettua ilman järjetöntä itkua. Ihme, että edes tajusin tällaisen hellän version tehdä ihan itse :grin: Sen verran on univajetta ollut. Samalla myös tissittely jäi, eli tosi hyvin tuo nukahtamisaika!

Edited by Hernyó

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin hakemaan vinkkejä, kun ruvetaan koko porukka olemaan aika puhki ja olisi varmaankin aika unikoululle. Parina yönä on jättänyt aiemmin tarvitun ainokaisen yösyötön välistä, joten voitaisiin samalla jättää tuokin pois.

 

Sitten kuitenkin se mutta: poika heräilee siis useita kertoja yössä ja kun huoneeseen menee, löytää hänet aina joko istumasta tai seisomasta pinniksen laitaa vasten. Syliin nukahtaa, mutta kun laskee alas, niin raajat alkavat heti vispaamaan, vaikka vaikutti olevan hyvin unessa. Vanhempien mahan päällä nukkuessaankin poika on erittäin levoton ja raajat käyvät melkein koko ajan ym. Onko nyt siis hyvä aika unikoululle? Voiko tuohon liikkumisharjoitteluun vaikuttaa unikoululla? Vai onko tuo edes sitä, vai jotain muuta.

 

Pitäisi myös löytää joku meille sopiva metodi, kun poika on sellainen, että ei koskaan itke vaan vähää, tai pidä mitään sellaista uni-itkua, vaan jos on hereillä, mutta väsynyt, nin itku on heti luokkaa hysteria. Tämä yhdistettynä tuohon pitkin sänkyä konttailuun ja siihen, ettei koskaan ole osannut nukahta oikein itsekseen vaikuttaa aikamoiselta paketilta.

 

Jotain olis kuitenkin pakko keksiä ja pian. Koska tosiaan voimat on aika lopussa ja ilo vähän kadoksissa tästä hommasta, kun jo iltapäivästä alkaa ahdistaa tuleva yö.

 

L: poika nukkuu mahallaan, koska selällään se vasta heti kiukku tuleekin. Vähän ehkä toisaalta nyt huono tuon konttaamisen kanssa, kun on valmiiksi ns. lähtöasetelmassa. Tuttia ei syö, ei ole koskaan syönyt.

Edited by Lainie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lainie: Oletko kokeillut unipussia? Likumisen oppiminen vaikuttaa eri tavoin vauvoihin, toisia se häiritsee öisin enmmän ja toisia vähemmän. Tästä johtuviin heräilyihin ei unikoulu mun tietämyksen mukaan toimi. Päivän aikana on tapahtunut paljon ja vauva kenties oppinut konttaamaan, nousemaan seisomaan tai kävelemään. Aivot ja alitajunta käsittelevät tätä öisin, eli vähän niin kuin unetkin, se tapahtuu tahtomatta ja tiedostamatta. Vauva siis unissaan lähtee konttaamaan/nousemaan sängyssään ja havahtuu sitten itkemään kun onkin epämukavaa eikä osaa unenpöpperöissään itse laskeutua takaisin. Tämä liittyy ennemminkin lapsen kehitykseen, ei siihen, onko lapsi hyvä vai "huono" nukkuja. Tässä onkin sitten vaikutusta sillä, miten hyvin vauva osaa nukahtaa uudestaan. Lempeällä unikoululla voi nopeuttaa uudestaan nukahtamista näissä heräilyissä. Meillä tyttö kanssa on reagoinut öisin paljon liikkumisen oppimisiin. Meillä myös joka kerta kun joudun menemään tytön luo yöllä, seisoo hän sängyn laitaa vasten tai joskus istuu unenpöpperöisenä keskellä sänkyä. Mä olen käyttänyt "väsytystaktiikkaa". En siis ole huudattant vauvaa lainkaan. Aina kun kitinä/itku ei lopu tassuttelulla, nostan tytön syliin ja imetän hetken. Alkuyöstä riittää, kun tyttö saa tissin suuhunsa 2 sekunniksi... Sitten irrotan ja lasken sänkyyn. Myöhemmin yöllä onkin sitten nälkä ja imetän ihan kunnolla. Nyt on taas hampaita tehtailtu ja nukahtaminen on välillä hankalaa. Mutta siis normaalitilassa tyttö nukahtaa uudestaan helposti. Alkutilanne oli se, että tyttö nukkui mun vieressä koko yön ja nukahti ainoastaan tissille. Nyt nukutaan koko yö omassa sängyssä. Eli vaikka meillä heräilyjä onkin niin silti on menyt eteenpäin. Ehkäpä sitten, kun imetys loppuu, rauhoittuvat yöt lopullisesti (toivossa on hyvä elää...). girl_wink.gif Tsemppiä ja jaksamista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lainie: auttaisko teillä tilannetta se, että siirtäisitte esim. patjan pojan huoneen lattialle ja toinen vanhempi sitten aina nukkuisi siellä ja pääsisi helpommin rauhoittamaan poikaa samalla kun toinen saisi aina nukkua. Munkin kokemuksen mukaan noita uusien taitojen mukanaan tuomia levottumuuksia on vähän hankala kitkeä millään unikoululla pois ja ollaankin itse nähty noissa tilanteissa helpoimmaksi muokata tilanne vaan sellaiseksi, että vanhemmat saa mahdollisimman paljon unta. Me toimittiin niin, että saatettiin käydä poikaa rauhoittelemassa kerran tai max. pari ja sitten jossain vaiheessa otettiin poika meidän väliin nukkumaan, jolloin saatiin siliteltyä lapsi takaisin uneen ilman, että itse jouduttiin nousemaan tai edes kunnolla havahtumaan unesta (meillä jätkä on kanssa aina harrastanut noita sekunnista nollasta sataan kiihtyviä huutoja ja perhepedissä ehdittiin reagoida jo ennen huutoa ja saatiin lapsi siten helpommin taas nukahtamaan). Toivottavasti teidän poika sisäistäisi uudet taidot pian, noissa liikkumisen aiheuttamissa ongelmissa on yleensä se hyvä puoli, että ne saattaa helpotta nopeastikin. :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kommenteista ja tsempeistä Muruset ja Solja lipsrsealed.gif

 

Unipussia ei olla kokeiltu, kun täällä on kesän ollut sille liian kuuma ja toisaalta mua jotenkin hermostuttaa laittaa mahallaan nukkuvaa lasta pussiin. Varmaan ihan turha pelko, mutta en tykkää "sitoa" mitenkään, jotta pääsee tarvittaessa vaihtamaan helpommin asentoa. Siis varmaan onnistuu pussissakin, mutta on vaan tällainen juttu. Mutta jos tää nyt ei vielä esim 3 viikkoon yhtään helpota, niin sitten otetaan tääkin harkintaa, kun ilmat viilenee (Täällä meillä päin on päivisin n. 20-25 astetta.)

 

Ton perhepedin kanssa on vähän sama juttu: meidän patja on sen verran pehmeä ja sänky kapea, että en halua laittaa vauvaa sinne mahalleen ja mun kainalossa ei enää saa oloaan mukavaksi. On kyllä yritetty. Ainoa missä nukkuu suht rauhallisesti on isänsä rinnan päällä (ei edes mun, kun tissit ovat tiellä :D Miehellä on parempi leveä rintakehä ja onkin viettänyt aika monta aamuyötä pojan kanssa sohvalla torkkuen.)

 

Tuota patjaa pojan huoneessa pitää varmaan taas kokeilla. Se olikin käytössä viikon verran parisen kuukautta sitten, kun siirrettiin poika mun kainalosta omaan sänkyynsä.

 

Mutta viime yönä mies oli saanut kaikkina neljänä kertana pojan rauhoittumaan tassuttelulla. Varovainen jee sille, ettei olisi pelkkä yksittäinen oikku.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unipussi ei tosiaan haittaa asennon muuttamista tai sängyssä pyörimistä. Sen sijaan se kyllä saattaa sopivasti rajoittaa istumaan tai seisomaan nousemista. Meillä on käytetty unipussia menestyksekkäästi siitä lähtien kun lopetettiin kapalon käyttäminen. Tyttö oli levoton nukkuja ja on koettu unipussin auttavan siihen. Yösyötöt saatiin jätettyä sen myötä kun siirrettiin hänet omaan huoneeseen nukkumaan, tosin alussa vaati kyllä tassuttelua mutta muutaman yön jälkeen alkoi nukkumaan kokonaan öitä. Pari yösyöttöä vaati silloin kun nukkui sivuvaunussa, ei auttanut tassuttelut eikä syliin ottamiset vaan huuto jatkui parikin tuntia kunnes luovutin ja annoin tissiä. Meilläkään ei tutti kelvannut, joten siitä ei ollut apua rauhoittelussa. Tyttö oppi nukkumaan läpi yön n. 9,5 kk:n iässä. Tosin seisomaan ei ole vielä opittu nousemaan joten oletan että se sekoittaa unen jossain vaiheessa. Toivottavasti siinä vaiheessa vaan tassutteluun ja itsekseen nukahtamiseen on totuttu sen verran että uutta unikoulua ei tarvitse vetää läpi pitkän kaavan mukaan.

 

Sitkeyttä tuo tassutteluun ehdollistaminen kyllä vaatii vanhemmilta, usein isä on parempi tassuttelija kun ei ole maidon tuoksu häiritsemässä rauhoittumista. Ainakin meillä mies saa lapsen tassuteltua rauhalliseksi ihan selvästi paremmin kuin minä (tosin miehen "tassuttaminen" hereille keskellä yötä on taas vaikeampi homma).

 

Mut suosittelen myös kokeilemaan unipussia, niitä on ohuempiakin (1 tog) joiden alla ei välttämättä tarvitse pitää muuta kuin vaippaa kaikkein kuumimmilla säillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mitäs sitten kun unikoulu jatkuu vielä kahden viikon jälkeenkin? Välissä, viikon paikkeilla poika oli pahassa flunssassa joten pidettiin kahtena yönä sylissä nukkumassa kun oli tosi, tosi tukkoinen. Ei ollut tuolloin enää ruokaa vailla joten se ei ole ongelma vaan se itse nukahtaminen ja yöllisten huutojen lopettaminen. Kahdessa viikossa on ollut neljä yötä kun poika on vaan älähtänyt pari kertaa, ja tuolloin on riittänyt tutin suuhun laitto. Mutta viimeiset kaksi yötä on taas valvottu oikein kunnolla. Eka vajaan tunnin itku-huuto jota autettiin tassuttelulla oli jo klo23 aikaan. Toinen kahden aikaan ja nyt on taas valvottu neljästä eteen päin, saa nähdä nukkuuko ennen kuutta (kello nyt 05:10, huoh). Edellisenä yönä mekasti 04:30-06, jolloin sitten annettiin lupa 'herätä'.

Mä kun olin asennoitunut niin että muutamassa yössä tästä selvitään kuten esikoisen kohdallakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kipeydet joskus sekoitaa ja suosittelisin vielä jatkamaan, jatkamaan joka tapauksessa. Meillä oli melkoisen sinnikäs tapaus. Oon siitä täällä ketjussa varmaan kirjoitellutkin. Me päädyttiin n. kuukauden yrittämisen jälkeen hakemaan apua ulkopuolisesta unikoulusta. Aluksi näytti että päästää vasta 3kk päästä siitä kun saatiin neuvolasta lähete, mutta sitten päästiinkin nopeasti ja se jos mikä auttoi. Kovasti kiittelivät siitä, että jaksoimme vaan jatkaa. Mutta mitä muuta vaihtoehtoa olisi ollut? jos olisi palattu samaan vanhaan, olisi seuraava kerta ollut vaan entistä vaikeampi. Meillä eka kokonainen yö tuli 9. unikouluyön tuloksena, mutta sitten Saaga palasi parin yön jälkeen heräilyyn. Vasta tosiaan se ulkopuolinen unikoulu katkaisi kierteen, vaikka siellä tehtiin ihan samaa kuin mekin. Sen jälkeen meillä on asunut täydet yöt nukkuva tyttö. Unikoulussa oltiin 8kk iässä ja nyt saaga on ihan just 2v ja edelleen nukkumisessa ei ole ollut mitään ongelmaa. Nukahtaa itse, nukkuu omassa sängyssä, menee aina mielellään nukkumaan ja nukkuu täyden yön. Päiväunissa sama juttu. ei mitään ongelmaa. Suosittelen siis hakemaan apua jos omat konstit ei riitä. Tai vain sinnikkäästi jatkamaan. Mulla voisi olla jotain vinkkejä mitä sain sieltä unikoulusta jos pom haluat lisää, pyydä vaikka yv:llä. ellen ole niitä tänne kirjoitellutkin joskus. Mutta siis sellaisia kaikkia pieniä mitkä voisivat auttaa.

 

yleensä unikoululaiset oppivat 4-7 vrk uudet nukkumisrutiinit.. sitten on ne sinnikkäät.. girl_smile.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle voi laittaa yv:llä :) Tuntuu, että takapakkia otetaan milloin mistäkin.. Tällä hetkellä poskihampaiden takia (kai).

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Kiitti, pitää vaan riipiä lisää voimia jostain että jaksaa jatkaa :girl_sigh: Mä olen niin päättänyt että tuo pieni rääpäle ei mua tässä matsissa päihitä! Vaikka muutaman valvotun yön jälkeen se päättäväisyys vapisee kun tietää että vauva hiljenisi ja nukahtaisi varmaan minuutissa jos sen ottaisi viereen. Katotaan nyt vielä viikko jos jotenkin jaksetaan, ja sitten pitänee alkaa kysellä lisäapuja jostain suunnasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taustaa: Meillä on nyt onnistuneesti vähennetty yösyömingit lukuisista lussutuksista ja rinnalle rauhoittumisista yhteen(!) imetykseen. Iltamaidot juodaan 19.30 aikoihin ja aamulla rinta kiinnostaa ekan kerran vasta puuron jälkeen 8.30 pintoja, joten yöllä syödään ihan kunnolla joskus 04 maissa (ainakin viime yön perusteella). Muutos entiseen on niin suuri, että vauvalla on edelleen opettelua itsensä rauhoittamisen kanssa, mutta ihan lupaavalta vaikuttaa. Tässä samalla opetellaan myös pysymään sivuvaunupinniksessä omalla puolella, eli parisänkyyn ryömivää mönkijäistä pitää vähin äänin palauttaa omalle puolelleen monta monituista kertaa yössä, etenkin nukuttaessa.

 

Mutta miten tuosta yöimetyksestä saa riittävän "erilaisen" tilanteen, ettei se vaan hämmennä vauvaa? :huh: Että jos ensin seitsemäntoista kertaa mönkiminen päättyy siihen, että äiti nostaa takaisin omalle paikalle, mutta kahdeksannellatoista kerralla saakin maitoa ja pääsee syliin, niin tokihan sitä kannattaa koittaa jatkossakin... :rolleyes: On tosi epäjohdonmukaista "antaa periksi" edes tuon yhden kerran, vaikka se onkin oikeasti vielä tarpeen, mutta periksiantamiseltahan se vauvan näkökulmasta tuntuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika hieman yli 7kk vanha ja olen ajatellut aloittaa unikoulua. Poika nukkuu omassa pinniksessä meidän huoneessa koska heräilee 2-4 krt yössä tisuttelemaan. Nukahtaa sitten aina rinnalle. Illalla syö puuroa siinä 5.30 aikaan ja 7-8 aikaan saa vielä rintamaitoa. Sitten voi nukkua hyvin (ja nukahtaakin ihan itse) 8 lähtien puoleen yöhön asti. Siitä alkaa 2 tunnin välein heräily jolloin olen antanut tissimaitoa tai muuten voi alkaa itku... välillä kyllä voi rauhoittua ihan itse takas nukkumaan ilman sieltä nostamista tai maitoa...

 

Siispä tämä nukahtamistapa meillä vaihtelee niin paljon että olen ihmeissäni mitä tässä pitäisi kokeilla. Poika on myös vielä hyvin kevyt ja hoikka ikäisekseen, että nälkääkään ei haluta hänen näkevän yöllä... Soseruokaa kun ei päivällä mene vielä mitään järjettömiä määriä.

 

Miten tästä eteenpäin? Neuvoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuli mieleen, että auttaisiko iltapuuron myöhäisempi ajankohta levollisimpiin uniin? Meillä iltapuuro on tytölle syötetty aina n.tuntia ennen yöunia ja ensimmäinen unipätkä on aina suht' pitkä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taustaa: Meillä on nyt onnistuneesti vähennetty yösyömingit lukuisista lussutuksista ja rinnalle rauhoittumisista yhteen(!) imetykseen. Iltamaidot juodaan 19.30 aikoihin ja aamulla rinta kiinnostaa ekan kerran vasta puuron jälkeen 8.30 pintoja, joten yöllä syödään ihan kunnolla joskus 04 maissa (ainakin viime yön perusteella). Muutos entiseen on niin suuri, että vauvalla on edelleen opettelua itsensä rauhoittamisen kanssa, mutta ihan lupaavalta vaikuttaa. Tässä samalla opetellaan myös pysymään sivuvaunupinniksessä omalla puolella, eli parisänkyyn ryömivää mönkijäistä pitää vähin äänin palauttaa omalle puolelleen monta monituista kertaa yössä, etenkin nukuttaessa.

 

Mutta miten tuosta yöimetyksestä saa riittävän "erilaisen" tilanteen, ettei se vaan hämmennä vauvaa? :huh: Että jos ensin seitsemäntoista kertaa mönkiminen päättyy siihen, että äiti nostaa takaisin omalle paikalle, mutta kahdeksannellatoista kerralla saakin maitoa ja pääsee syliin, niin tokihan sitä kannattaa koittaa jatkossakin... :rolleyes: On tosi epäjohdonmukaista "antaa periksi" edes tuon yhden kerran, vaikka se onkin oikeasti vielä tarpeen, mutta periksiantamiseltahan se vauvan näkökulmasta tuntuu.

No joo, taas nähtiin viime yönä. Yö oli mennyt varsin hyvin tuohon ainoaan aamuyön imetykseen asti, mutta sen jälkeen olikin yhtä hulabaloota aamuun asti. Vatsa oli täynnä ja muutenkin muksulla kaikki hyvin, mutta pikku-apina mönki sängystään varmaan kymmeniä kertoja surullisena ja loukkaantuneena maristen ja kapinoiden meidän puolelle. Ja tosi väsyneenä edelleen, eli ei se siitäkään ollut kiinni. Halusi varmaan vaan huomiota ja päästä taas viereenjne. Miten tuo yöimetys oikein pitäisi hoitaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äh, täällä taas. <_<

 

Tässä hommassa olennaisinta on kai se, että sitten kun on tilanne päällä ja muksu huutaa loukkaantuneena aamuyöstä tissin perään, osaa olla ihan varma siitä, että tekee ihan oikein pysymällä vaan tiukkana ja olemalla antamatta maitoa/ nostamatta vauvaa viereen nukkumaan. Jos alkaa epäröimään, saa itsensä helposti ylipuhuttua luovuttamaan. "Entä jos sillä onkin oikeasti nälkä," jne.

 

Mietin nimittäin, josko luopuisin tuosta viimeisestäkin yösyötöstä, kun se tuntuu vaan sekoittavan koko homman ja pilaavan meidän aamut ihan totaalisesti.

 

Mutta pärjääkö yläkäyrillä hyvin kasvanut kasikuinen jannu ihan oikeasti ilman maitoa iltamaidosta aamupuuroon, eli jopa 12 tuntia? Poika syö päivisin tosi paljon, ja iltapuuron ja -maidon jälkeen vatsa on tankattu ihan ääriään myöten täyteen. Eikä yömaitoa ole edelleenkään vedetty mitenkään ahnaasti, eikä aamupuuroakaan varsinaisesti hotkita... Uskaltaisin melkein sanoa, että yöimetyksen jättäminen olisi tosi OK ja ainoa keino saada tämä heräily ja apinointi loppumaan, mutta en ole vielä tarpeeksi Varma, jotta uskaltaisin koittaa sitä. Menisin kuitenkin heikoksi yöllä ja mokaisin koko homman. Voi minun pieni vauvaparkani, joka vaan hylätään nälkäisena huutamaan, toinen varmaan luulee kuolevansa nälkään yksin pahassa maailmassa... :(

 

Kai se on OK, kyllä kai se pärjää? Antakaa joku minulle lupa koittaa ja sanokaa, että se on ihan oikein tehty. :unsure:

 

---

 

Lisää: Viime yönä syötin, mutta menikin ihan hyvin. Erona oli se, että nyt itse nappasin hereille havahtuneen vauvan syömään ennen kuin hän ehti rueta ryömimään ja huutelemaan, ja laskin siten heti kylläisenä (ja hereillä) takaisin pinnikseen. Samat säännöt siis pelittivät koko yön eikä tarvinnut "antaa periksi", mutta pieni massu saatiin silti täyteen. Loppu yö meni hyvin ja olin ihan ihmeissäni, kun muksun kiekuessa minut seuraavan kerran hereille huomasinkin kellon olevan jo 6, jolloin saakin periaatteessa herätä uuteen päivään.

 

Jatketaan sittenkin tällä yhdellä syötöllä. Otetaan tuo totaalinen yösyömättömyys jos homma menee ihan mahdottomaksi, mutta nyt tämä vaikuttaa sittenkin ihan mahdolliselta.

Edited by Maimai

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä 12 tunnin sömättömyys on ihan liian suuri vaatimus. :girl_impossible: Aikuisellekin tulee tuossa ajassa nälkä, puhumattakaan lapsesta jonka maha vetää suhteessa vähemmän kuin aikuisen.

 

Meidän 6kk syö noin klo 20 (nukahtaa tissille, nukahtaekseen kunnolla vaatii 3-4 kertaa lisää tissiä kunnes viimein nukahtaa kunnolla), sit kun me mennään nukkuun klo 24, yöllä 04 ja aamulla taas kuuden-seiskan pintaan. Yleensä torkutaan ja tissitellään sit klo 9 asti, jolloin noustaan ylös.

 

Jnkun mielestä vauva syö liian usein yöllä, mutta mun mielestä meillä nukutaaan loistavasti. Kiitos kuuluu perhepedille, jossa yöimetykset ei multa paljoa vaadi. Kaikki on siis suhteellista...

Edited by Rautalanka

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nyt on mennyt pari yötä paremmin ihan vain sen takia kun ollaan siirretty jo illalla ajoissa nukkumaan omaan sänkyyn vielä hereillä ollessa. Siihen on rauhoittunut 5 minsassa... mutta katsotaan nyt kun nukahti mun syliin ja kannoin sänkyyn ja puin unipussin päälle ja ei heränny siihen ollenkaan... Meillä siis on turha 7 kuista syöttää 19 aikaan kun silloin ollaan jo ihan nukkumatin armoilla ja se menis vaan itkuksi. Jo kuudenkin jälkeen silmiä hierotaan siihen malliin, että kunnon ruokailusta voi vain haaveilla. Sen jälkeen maistuu vaan tisu... Tänään tankattiin kyllä enemmän ruokaa päivällä et katsotaan jos auttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä taas reilun 5kk-vanhan pojan yösyötöt lopetettiin, kun lastenlääkäri rohkaisi yöpelleilyjen jälkeen, että kyllä vauva pärjää. Meillä poika on vähän yläkäyrillä kasvava, mutta ei mikään mahdottoman iso. Loogisesti ajateltuna vauva ei ymmärrä sitä, että miksi joku kerta saa maitoa ja toinen kerta sitten taas ei. Näin varmaankin myös nuo yöheräilyt jatkuvat.

 

Meitä rohkaisi myös se, että poika ei yösyötöillä muuta kuin vähän imeskellyt rintaa, haki enemmän sitä vieressä oloa. Pakko oli tehdä radikaali päätös, kun meillä heräiltiin pahimmillaan 15 minuutin välein. Meillä juodaan maitoa klo 17-18 välillä pienempi annos ja illalla tankataan klo 20 iso velliannos. Poika jaksaa nukkua hienosti 7-8 asti, eikä silloinkaan karju heti nälkäänsä.

 

Maimai, mä rohkaisen luottamaan omaan fiilikseen. Jos tuntuu siltä, että teidän pieni vielä tarvitsee maitoa, niin yösyöttöjä kannattaa jatkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Auttaisko lyhyet pikkupäikkärit iltasella? Sen jälkeen ruokaa maha täyteen ja yöunille sit vähän myöhemmin?

 

Joo poika ottaakin siinä 5-6 aikaan pikkupäikkärit, mutta kuten eilen kävi, sammui kuin saunalyhty heti 6.30 aikaan että ruokaa olis ollu turha tuputtaa. Välillä on kyllä illallakin virkku että voisi tuota ruokaa pitkittää, mutta kun ei tiedä millä mielellä se tänä iltana on. Meillä tuntuu vaihtelevan tämä päivärytmi niin paljon että ohjat ei tunnu pysyvän yhtään käsissä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Zzz. Mulle linkattiin tää unikoulusivu, tulin lueskelemaan kokemuksia.

Meidän tilanne on se, että poika (vähän päälle 8kk) ei oo ikinä nukkunut paria tuntia pidempiä jaksoja. Tai no, tässä reilun 8kk aikana on ollut ehkä 5 yötä jolloin poika on nukkunut yhtäjaksoisesti hurjat neljä tuntia.

Mut yleensä yöt menee näin:

klo 20 yöunille. Herää n. klo 21, 22, 24. Tyyntyy helposti tutti / vesipullolla ja silittelyllä.

Mut sit 24-01 välillä tapahtuu jokin muutos, enää ei kelpaa tutti, ei vesipullo. Eikä missään nimessä silittely.

Poika huutaa ja huutaa, kunnes on hiestä märkä. Jossain vaiheessa sit lannistun ja otan viereen - yleensä huuto jatkuu myös vieressä. RInnan kanssa leikitään, otetaan suuhun ja sylkäistään pois. Sit vien takaisin pinnikseen, huuto vaan yltyy ja yltyy kunnes on täysin hysteeristä, silmät tiukasti kiinni ja kädet nyrkissä karjumista. Sen jälkeen (yleensä klo 4) imee rintaa ahneesti kuin olisi koko elämänsä ollut nälänhädässä. Sit taas jatkuu se n. tunnin välein heräily, yleensä klo 5 jälkeen ei enää nukuttais millään.

 

Alan olla aika epätoivoinen, en oo nukkunu paria tuntia pidempiä pätkiä koko aikana ja oon ihan ihan tokkurainen ja päätä särkee.

Tassuttelusta ei oo yöllä mitään hyötyä, se toimii vaan ton alkuillan.

 

Niinjoo, toi ei myöskään nuku päiväunia kunnolla. Ihme jos nukkuu ekat päikkärit (11-12) noin tunnin ja sit iltapäivästä (16-17 välillä) noin 30- 40 min. Tää on jo iso edistys että ollaan päästy kahden päikkärin rytmiin, vielä kuukausi sitten poika torkkui 15 min pätkiä noin 4 -6 kertaa päivän aikana.

Kiinteää ruokaa menee 5 isoa annosta päivässä, imetän niiden päälle. On leikkiä, touhua, ohjelmaa. Ilta rauhoitetaan samaan aikaan, on samat rutiinit. En tajua mikä mättää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin liityn kerhoon... Tyhymä kysymys, mutta miten olette unikouluttaneet toisen lapsen? Itkua kun tulee jonkin verran väistämättä. Jos edes esikoinen saisi nukuttua, vaikka muut valvoo.

 

Meillä on jokin ihme vaihe menossa ja poika herää 45 min välein - 8+ kertaa yössä. Nyt päätin, että syöttämällä en enää nukuta (paitsi kuuden jälkeen aamulla). Tähän asti unet on olleet ihan ok, myös päikkärit. Miten kannattaisi toimia? Esikoinen viikonlopuksi mummulaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now