Nadda

Kun raskaus ei olekaan niin iloinen yllätys...

54 posts in this topic

Jotenkin osaan samaistua aloittajan tunteeseen ja ahdistukseen, ja epävarmuuteen. Kun on ollut jo tekemässä jotain muuta, kuin lapsia, eli miettinyt päivähoitopaikkoja, miettinyt paluuta työhön tai kouluun... siitä saa sellaisen suunnan elämään, että kun plussa tulee testiin, sitä vähän kuin menee taakse päin. Eikä se aina tunnu kivalta.

 

Näin siis asian omassa päässä ajattelen.

 

(Meillä esikoinen oli ylläriplussa, monen vuoden onnistuneen pilleriehkäisyn jälkeen olinkin raskaana, ja vielä aika "huonoon" aikaan. Kyllä siinä oli sulattelemista, eikä odotuskaan aina onnellinen ollut koska valmistautuminen äitiyteen oli henkisesti raskasta. ) Minä miettisin puolin ja toisin, juttelisin ulkopuolisellekin jos se toisi vähän uutta näkökantaa. Äidin jaksaminen on minusta tärkeintä maailmassa, eikä sitä saa sivuuttaa. Jos ajatus kolmannesta lapsesta uuvuttaa, niin se uuvuttaa ei sille mitään voi. Miten teillä on tukiverkkoja, millainen parisuhde ja millainen työnjako perheessä? Sekin vaikuttaa paljon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voimia Nadda! Minustakin tämä oli rohkea aloitus ja hyvinkin aiheellinen keskustelu, vaikka tuntuu kielteisiäkin tunteita herättävän.

 

Minä uskon, että raskausuutinen on useimmiten jonkinasteinen järkytys - tai että sen ainakin kuuluisi olla, oli elämäntilanne mikä tahansa tai raskaus vahinko tai vuosia tekemällä tehty. Vauva on valtava elämänmuutos ja kuten Nadda totesitkin, pakkohan elämää on suunnitella opiskelun/töiden/asuinpaikan ym. suhteen ja raskaus monesti muuttaa näitä suunnitelmia. Meidän esikoinen oli suunnittelematon (piti olla varmat päivät :rolleyes: , tietoinen riski siis) ja kyllä ne ekat raskausviikot meni vähän sumussa vaikka meillä olikin puitteet kunnossa ja melkeinpä täydellinen elämäntilanne perheenlisäystä ajatellen. Toista ollaan nyt yritetty 15 kiertoa ja silti ihan varmasti plussatessa tulee se sama lievä järkytys, kun pitää alkaa muuttaa suunnitelmia ja omia mielikuvia (sama se muuten on nyt tässä meille pitkän yrityksen aikana ollut, kun mun pitikin palata töihin vaikka oltiin suunniteltu lapsille pientä ikäeroa ja mulle pitkää kotiäitiyttä).

 

Suunnitelkaa uusiksi, haaveilkaa, kuvitelkaa teidän kolmilapsinen perhe, siitä se lähtee :) Ja tosiaan hyvä jos pääset juttelemaan jollekin!

Edited by Kerttu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tilanne oli sellainen, että esikoista yritettiin ilman ehkäisyä likimain 4 vuotta ennen kuin lapsi saatiin syliin asti. Raskautumisen ajateltiin olevan siis vaikeaa myös jatkossa. Esikoisen imetyksen lopetin 1v iässä, eikä menkat olleet vielä alkaneet, kun aloin syödä pillereitä. Pillerit lopetettiin vuodenvaiheessa ja ensimmäisestä kierrosta ilman ehkäisyä tärppäsikin toinen. Toista lasta aloimme siis tjottailla, mutta kuvittelimme raskautumisen kestävän tosi kauan ja pyörittelin mielessäni jopa ajatusta yhdestä ainoasta lapsesta, jos toista meille ei enää suotaisi.

 

Minä valmistun nyt kevällä ja olin juuri sopinut työt kesäksi + olisin saanut jatkaa samassa paikassa äitiyslomasijaisena senkin jälkeen varmaankin vuoden verran. Nyt oma raskautuminen sotki näitä työsuunnitelmia ja olenkin töissä vain kesän. Toisaalta nyt tämän rankan viimeisen opiskeluvuoden päätteeksi tuntuukin aika hyvältä idealta olla töissä vain kesä ja jäädä sitten lasten kanssa kotiin. Olen alkanut oikein odottaa sitä :give_heart: . Taloudellisesti olemme tähän saakka tulleet toimeen opiskelijabudjetilla, joten kovin leveästi emme ole tottuneet elämään. Tämä aika nyt pitkittyy, mutta kyllä sen kanssa selvitään. Meillä esikoinen meni hoitoon vuoden iässä ja joutuu olemaan kesänkin hoidossa, koska mulla ja miehellä on opiskelijoina kesätyöt ilman lomaa. Onneksi poju saa olla vähän lomalla isovanhempien ja kummien kanssa. Myös syksyllä poika jatkaa hoidossa kunnes jään itse äitiyslomalle syyskuussa. Luultavasti molemmat lapset menevät jälleen hoitoon, kun kuopuskin on n. vuoden ikäinen, ellei mies jää lasten kanssa kotiin. Mies valmistuu vuoden päästä ja minä nyt, joten molemmilla on vähän pakkorakokin mennä töihin paitsi taloudellisesti, myös ammatillisesti. Molempien koulutus on haastavaan ammattiin, jossa työkokemusta on pakko käytännössä alkaa kerryttää heti valmistumisen jälkeen. Muutaman vuoden kotonaolon jälkeen ilman aiempaa työkokemusta ollaan muuten ihan pihalla koko hommasta. Itse tosin suunnittelen jo tulevaisuutta varten nelipäiväistä työviikkoa ym. :girl_wink:

 

Tulipas omanapainen sepustus, mutta pointtini on, että kannustan kans menemään töihin vaikka sitten osa-aikaiseksi tässä välissä, mikäli töitä vain järjetyy. Lapset pärjäävät kyllä hoidossa ja saat itse myös "hengähtää" välillä kotona olemisesta. Hienoa myös, että mies on jäämässä myöhemmin vanhempainvapaalle!

 

Ja vielä se, että myös lapsettomuustaustalla raskautuminen voi tulla joskus yllätyksenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Miten teillä on tukiverkkoja, millainen parisuhde ja millainen työnjako perheessä? Sekin vaikuttaa paljon.

 

Ei olla asiasta vielä läheisille kerrottu. En ensinnäkään muutenkaan halua kertoa, vaan kypsytellä asiaa omassa mielessä jonkin aikaa. Jonkinlaisen pelivaran haluan myös siihen, jos tämä ihan alkuvaiheessa meneekin kesken. Hiukan pelottaa myös läheisten reaktiot, kun ei tämä varmaan kaikkien niidenkään mielestä vain iloinen asia ole, vaan kyllä heistäkin varmaan oikeampi ratkaisu olisi mun vaan mennä töihin ja lopettaa lasten tekeminen. :girl_sigh:

 

Parisuhde on nyt voinut hyvin, mutta kyllähän tämän asian mukanaan tuomat seikat voi sitä huonontaa. Mies ei kovin innoissaan ole, mutta ehdottomasti kyllä tulee rakastamaan lasta ja sanoikin jo kuvittelevansa meidät kolmilapsisena perheenä. :girl_smile: Työnjako myös menee ihan hienosti, joten siinä ei liene ongelmaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nadda, jos mahdollista niin älä nyt ainakaan etukäteen murehdi läheisten sanomisia. Ymmärrän tietysti todella hyvin sen, että sitä toivoisi läheisiltään tukea eikä sellaisia kommentteja, että "meinaatteko te täyttää maan" tai että "taas?! Oliko vahinko?" Tarkoitin tukiverkoilla sitä, että jos raskaus väsyttää tai vauva on vaativa, onko teillä mahdollisuutta saada apua tavalla tai toisella? Että jaksaisi edes vähän paremmin?

 

Varmasti raskaus on järkytys myös miehelle, mutta kun yhdessä luovitte tämän läpi niin uskon kaiken järjestyvän. Siis päätitte miten vain :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ehkä jonkinlaista apua voisin saada äidiltäni, joka on nyt vuorotteluvapaalla, mutta toisaalta en haluaisi häntä kuormittaa omilla asioillani ja saada häntä tuntemaan, että tässä joutuu koko vapaansa käyttämään meidän lasten katsomiseen. (Nyt olen jo muutaman kerran häntä useammaksi päiväksi pyytänyt.) Aiemminkaan en ole vauva-arkeen saanut apua, joten en laske sen varaan nytkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ainakin lähinnä ärsytti se, että miten voi tulla yllätyksenä, että seksistä tulee raskaaksi. Johan se yläasteella kerrotaan, että raskaaksi voi tulla touhutipastakin, jotenkin huvittavaa, että aikuinen ei sitä voi uskoa. Siksi mielestäni on vähän turha itkeä, kun vahinko on jo tapahtunut, eikä sitä ole yritetty ehkäistä. Toinen asia, mitä kommentoin, oli elämän suunnittelu. Sitä ei vain voi suunnitella, tilanteet muuttuvat ja niiden mukaan täytyy toisinaan elää. Kurjaahan se tietysti on, jos suunnitelmat täytyy tehdä uusiksi, mutta elämä on. Naddan täytyy vaan sopeutua ajatukseen, että kolmas lapsi tulee, enkä jaksa uskoa, että vauvan syntymän jälkeen enää mielessä on niitä alkujärkytyksen ajatuksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anna suunnitelmien muuttua. Meillä tehtiin tätä ensimmäistä ja ainutta niin pitkään ja huolella, että kun lupa tulla annettiin, ei edes tiedetty mitä kaikkia muita suunnitelmia kerettäisin keksiä ja hylätä ennen kuin kaveri oli matkalla. :D Siinä ei paljoa ennakoitu eikä aseteltu työsopimuksia päivähoitopaikan suhteen. Ja kaikki on kuitenkin mennyt hyvin - eri lailla kuin odotettiin, mutta omalla laillaan. Jos sen kolmannen "sitten joskus" kuitenkin haluatte, niin älkää hyvät ihmiset antako pelon töiden saannista jne estää. Kyllä elämä kantaa.

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaatii varmasti aikansa asian kypsyttelyä mielessä, jotta ajatukseen sopeutuu. Aivan kuten mihin tahansa muuhunkin ennakoimattomaan tilanteeseen. Ainahan elämässä ei asiat ja niiden järjestys mene siten, kuten oli itse ajatellut. Mutta en epäile hetkeäkään ettet sopeutuisi ajatukseen kolmannesta lapsesta, mikäli raskaus jatkuu pidemmälle. :) Toki mielenterveys on tärkeää ja sitä tuleekin vaalia, mutta onko sinulla mahdollisuutta saada äitiysvapaasi aikana muuta aktiviteettia/sosiaalisia kontakteja, mitä oletan, että osittain kaipaat töihin menolta? Esimerkiksi jokin harrastus, vapaaehtoistoiminta tai osa-aikainen työ? Eihän mitään näistä tarvitse odottaa siihen saakka, että mahdollinen nuorin lapsi täyttää vuoden.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ainakin lähinnä ärsytti se, että miten voi tulla yllätyksenä, että seksistä tulee raskaaksi. Johan se yläasteella kerrotaan, että raskaaksi voi tulla touhutipastakin, jotenkin huvittavaa, että aikuinen ei sitä voi uskoa. Siksi mielestäni on vähän turha itkeä, kun vahinko on jo tapahtunut, eikä sitä ole yritetty ehkäistä. Toinen asia, mitä kommentoin, oli elämän suunnittelu. Sitä ei vain voi suunnitella, tilanteet muuttuvat ja niiden mukaan täytyy toisinaan elää. Kurjaahan se tietysti on, jos suunnitelmat täytyy tehdä uusiksi, mutta elämä on. Naddan täytyy vaan sopeutua ajatukseen, että kolmas lapsi tulee, enkä jaksa uskoa, että vauvan syntymän jälkeen enää mielessä on niitä alkujärkytyksen ajatuksia.

 

Kyllä se raskaus kuule herättää ajatuksia ja jopa negatiivia tunteita, etkä sä voi sille mitään. Koita itse yrittää ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja että elämää voi suunnitella ja elämässä voi haaveilla (muustakin kuin lapsista).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Johan se yläasteella kerrotaan, että raskaaksi voi tulla touhutipastakin, jotenkin huvittavaa, että aikuinen ei sitä voi uskoa.

 

No itseasiassa jos ihan pilkkua viilataan niin touhutipat eivät tutkimusten mukaan edes sisällä siittiöitä vaan keskeytetyn yhdynnän ollessa ehkäisynä ne lipsahdukset tapahtuvat liian myöhäisen ulosvedon takia itse siemensyöksyn aikana.:girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Minäkin olen tuohon tutkimukseen törmännyt. Nyt omalla kohdallani olo on kuitenkin epäuskoinen, koska siemensyöksyä ei tapahtunut sisäänmenon tai ulostulon yhteydessä, joten jotain kai niissä touhutipoissa on täytynyt olla... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kurjaahan se tietysti on, jos suunnitelmat täytyy tehdä uusiksi, mutta elämä on. Naddan täytyy vaan sopeutua ajatukseen, että kolmas lapsi tulee, enkä jaksa uskoa, että vauvan syntymän jälkeen enää mielessä on niitä alkujärkytyksen ajatuksia.

 

Tuskin Mette sinä tai kukaan muukaan voi sanoa, mitä Naddan TÄYTYY tehdä. Tai myöskään tietää, miten ajatusten käy edes sitten kun alkujärkytys on laantunut. Synnytyksen jälkeinen masennus yms vauvan syntymän jälkeiset lieveilmiöt ovat ihan oikeasti totta, ja mun mielestä on vastuullista vanhemmuutta miettiä asiat läpi perinpohjaisesti, ennen kuin uuden elämän saattaa maailmaan. Täällä oli kai tarkoitus vaihtaa ajatuksia asiallisessa hengessä...?

Edited by Salmiakki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toi Salmiakin pointti vastuullisesta vanhemmuudesta on kyllä tosi hyvä. Pakkohan tuollaiset ajatukset on käydä perinpohjaisesti läpi, varsinkin jos on mielenterveyden kanssa ennestään jo haasteita. Ja kyllä mun mielestä raskaus ja lapsen saaminen on aina jonkinlainen kriisi, joka useimmilla herättää silloin tällöin myös negatiivisia tunteita. Nadda onneksi näyttää tunnistavan nuo tunteet ja kykenee käsittelemään niitä. Kaikki eivät siihen pysty ja seuraukset voi olla oikeasti tosi pahoja.

 

Jaksamisia, toivottavasti asiat järjestyy parhain päin. :lipsrsealed:

 

(Ja tuohon ehkäisyasiaan voisin todeta sen verran, että ellei lähipiirissä olisi muutamaa pikkukakkosta, jotka ovat saaneet alkunsa vähän vahingossa kun täysimetys ei toiminutkaan, niin voisin itsekin olla huomattavasti varomattomampi. Musta jeesustelu siitä, että aikuinen ihminen ei tajua että seksistä voi tulla raskaaksi, on ihan tarpeetonta. Kun oikeasti siitä huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä jättää raskautumatta. Jokainen kuitenkin varmasti tiedostaa riskin olemassaolon, mutta ei se kokonaan poista yllärimomenttia...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nadda onneksi näyttää tunnistavan nuo tunteet ja kykenee käsittelemään niitä. Kaikki eivät siihen pysty ja seuraukset voi olla oikeasti tosi pahoja.

 

Tätä komppaan. Tsemppiä Naddalle ja kaikille muillekin, jotka ovat yllätysraskauden yllättämiä!

 

..Ja rehellisyyden nimissä: minäkin ajattelin ennen, että on silkkaa typeryyttä jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi, mutta nyt kun olen yhden lapsen syntytarinan kuullut kokonaan, niin täytyy myöntää että niin se vaan taitaa olla että ne lapset syntyy joiden on tarkoitus syntyä.. oikeasti, en voi toisen ihmisen kertomusta kertoa, mutta yhdessä pähkäiltiin, että miten tuosta toiminnasta _voi_ syntyä lapsi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Kieltämättä oon ihan samaa mieltä tuosta, että vaikka yläasteella opetetaankin että suunnilleen kikkelin näkemisestäkin voi tulla raskaaksi, niin kyllä se raskaus voi silti olla yllätys.

 

Meillä ei nyt ole vielä ensimmäistäkään edes tulossa (vaikka kikkeliä on tullut aika paljon katseltua ja ihan vähän muutakin), mutta kun meillä on tarkoitus suhteellisen pian tehdä kakkonen, jos näin suodaan ja suunnitelmat ei muutu, niin kyllä mä ajattelin ihan luottaa varmoihin päiviin yms. siinä välillä. Ja varmasti yllättyisin, jos tulisin raskaaksi "varmoilla päivillä" (vaikka tiedän, ettei 100-prosenttisen varmoja päiviä olekaan). Onhan se mahdollista mutta mielestäni on kovin inhimillistä yllättyä "vahingosta" jos ensin on useamman kuukauden ihan tietoisesti yrittänyt ajoittaa niitä yhdyntöjä niin, että tulisi raskaaksi.

 

On hurskastelua tulla tänne möyhöämään, että kyllähän sen kaikki tietää, että seksistä voi tulla raskaaksi, johan se yläasteella opetetaan. Kuitenkin todellisuudessa se todennäköisyys, että seksistä tulee raskaaksi on merkittävästi pienempi kuin se, että raskaus ei ala. :girl_sigh:

 

Naddalle voimia tehdä asiassa teille sopivin päätös. :lipsrsealed: Onneksi sulla on nyt aikaa pohtia asiaa kunnolla ja kaikki optiot on vielä auki. Yritä olla ajattelematta, mitä muut sanoo -- teidän perhe on kuitenkin se yksikkö, johon tällä asialla on seurauksia.

 

Muoks. Väksy.

Edited by Elkku

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elämä tuo jatkuvasti eteen kaikkea uutta, yllättävää.. Kaikkeen ei pysty varautumaan, ja monet suunnitelmat vaan menee uusiksi, silti elämä menee eteenpäin. Meillä on sellainen tilanne, että yritetään esikoista, nyt on vasta yk 1 menossa. Oon kierron loppupuolella ja kovasti elättelen toiveita että tärppäisi. Kuukausi sitten, juuri kun olin luopunut pillereistä, sain kutsun työhaastatteluun, työhön jonka kovasti haluaisin. Nyt päässä myllertää, haluanko sittenkään juuri nyt sitä lasta, jos sattuisikin tärppäämään. Toisaalta olen varmasti todella pettynyt, jos ei tärppää. Ja mitäs sitten teen, jos saankin molemmat, plussan ja uuden työpaikan... Hmm. No kai mun pointti oli se, et kaikkeen ei vaan voi varautua, ja sit kuitenkin asioilla on tapana järjestyä. Ihminen on kuitenkin aika sopeutuvainen, hankalia tilanteita tulle vastaan, mutta niistä vaan on selvittävä. Yksi tuttu kerran sanoi, että kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Sopii kai tähänkin.. girl_smile.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ketju on ollut suunnattoman suuri tuki ja ohjannut mun ajatuksia siihen suuntaan kuin toivoinkin eli tällä hetkellä tämä vauva on odotettu ja toivottu. :lipsrsealed: Toivottavasti kaikki siis menee hyvin ja tämä raskaus todella on totta. Välillä meinaa nimittäin epäusko iskeä oireiden vähyyden vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me jahkailtiin tämän kolmosen kanssa ees sun taas ja sitten kun sain määräaikaisen unalmetyöpaikan, niin päätettiin, että siirretään raskauden yritystä vähän myöhemmäksi. Kuinka ollakaan, kolmonen olikin jo matkalla. Mä olin kyllä alusta asti iloinen asiasta, mutta ajoitus ei kyllä ollut ihan täydellinen. Edessä oli vuoden määräaikainen työ, josta mä ehdin tehdä 8kk. Mua jotenkin nolotti ja hävetti ja toisaalta harmitti, etten päässyt tekemään sijaisuutta loppuun, sillä tykkäsin työstä todella paljon. Raskausuutiset otettiin kuitenkin töissä hyvin vastaan ja pystyin itsekin suhtautumaan asiaan paremmin. Sain vielä vuoden jatkoa sopimukselle juuri ennen kuin jäin äitiyslomalle ja aionkin palata takaisin töihin, kun vauva on 9kk. Mies jää isäkuukaudelle ja sen jälkeen teemme kumpikin kolmepäiväistä työviikkoa.

 

Olisiko Nadda mahdollista, että pystyisit tekemään vaikka sijaisuuksia (muistanko oikein, että töissä sellaisella alalla, että on mahdollisuus tehdä lyhyitä sijaisuuksia), jos et saa vakipaikkaa tai määräaikaista työtä heti. Sillä tavalla saisit kuitenkin vähän hengähdystaukoa kotielämään. Mua ainakin auttoi oma reilun vuoden pätkä töissä ja oli ihan kivakin jäädä äitiyslomalle. Varmasti jo lyhyempikin pyrähdys työelämään voisi auttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Itse asiassa oon jo tässä ens kuun aikana menossa tekemään lyhyen sijaisuuden. :D En itse sitä hommannut, vaan sain sen kaverin kautta, mutta joka tapauksessa saan jo nyt jotain muutakin :D Kesä varmaan menee sit kotona ollessa, mutta syksyllä kyllä aion töissä olla (tehdä vaikka niitä sijaisuuksia, jos ei muuta) niin pitkään kuin kykenen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me yritimme ja yritimme tätä pikkukakkostamme. Lähetteet lapsettomuustutkimuksiinkin oli takataskussa. Päätimme että aloitamme tutkimukset maaliskuunlopulla, koska sen jälkeiset plussat olisi jo erittäin kaivattuja. Tammi-helmi-maaliskuun plussat olisi ajoituksellisesti olleet ihan persiistä, mutta emme yrittämistäkään halunneet tauottaa, kun niin epätoivoista oli meno. Sitten se vain nalli napsahti. Plussa tuli maaliskuun alussa... Mies oikein kirosi tuuriamme. :lol: No nyt sitten sumplitaan, ja onneksi kaikki palikat tuntuvat löytävän jo paikalleen, vaikka tiukalle tämä nyt vetääkin aikatauluissa. Itse olin alusta asti onnellinen luomuplussastamme.

 

Ps. Mies on ihan sujut asian kanssa. ;) Aikataulu on tiukka, mutta jos olisi se plussa tullut aikaisemmin ei näitäkään aikatauluja olisi. Elämä vaan vähän heittelee kierrepalloja. Huomista (nt-ultra) mies jännittää jo tolkuttomasti. Rakennevian riski, joka mahdollisesti on jo huomenna havaittavissa, on meillä kohonnut, eikä hänkään ole valmis luopumaan ihmeestämme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin tein viikonloppuna positiivisen raskaustestin, joka ei ollut toivottu. Tiesin, että raskaus on mahdollinen, koska seksin jälkeen ( seuraavana päivänä) tunsin vahvat ovisoireet. Kaverini kysyikin, että miksi en hakenut apteekista jälkiehkäisypilleriä, mutta eihän mulle edes tullut mieleen että niitä on olemassa. Viimeksi sellaisen jouduin ottamaan 19v ja sen jälkeen olen ollut mieheni kanssa.

 

Nyt itsekkin jo aborttilomakkeet täyttäneenä mietin, että pystynkö sittenkään ottamaan aborttia. Mies ei halua missään nimessä kolmatta, enkä toisaalta minäkään...Mutta kun kerran tähän tilaan olen tullut niin en kyllä lämpene abortillekkaan. Nyt olisi enää vain soitto Kättärille ja pitäis varata aika mutta en uskalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now