Sign in to follow this  
Followers 0
Elena

Taulu keskenmenosta - ideoita, ajatuksia?

19 posts in this topic

Hei kaikki!

 

Maalaan parhaillaan raskausaiheisia teoksia yhtä pienimuotoista taidenäyttelyä varten, ja oon miettinyt, että haluaisin mukaan myös teoksen keskenmenosta. Olenhan sen itsekin kokenut. Eihän raskaus ole pelkkää hehkumista ja ruusuilla tanssimista, ja siksi tätä raskauden karumpaakin puolta haluan mukaan. Oon miettinyt tätä aihetta paljon, mutta tuntuu, että juuri sen takia, että aihe on niin henkilökohtainen, keskenmenoaiheista työtä on vaikea tehdä.

 

En halua kuvata aihetta liian konkreettisesti vaan hieman vähemmän esittävästi ja ilman veriroisketta. Ajattelinkin kysyä teiltä, jotka olette keskenmenon myös kokeneet omakohtaisesti, että onko teillä jotain ideoita, millainen taulu tästä pitäisi tehdä?

 

Työ toteutetaan öljyväreillä ja siitä tulee kooltaan n. 70x100 cm kokoinen. Teen teoksen luultavasti palettiveitsellä, mistä teokseen tulee sellaista tietynlaista rosoisuutta. Värit tulevat varmaan olemaan suuressa roolissa.

 

Omasta keskenmenostani päällimmäisenä tunteena on jäänyt suuri järkytys ja musertava surun tunne, en vain vielä toistaiseksi tiedä, miten niitä kuvata, ja millä väreillä.

 

Olisi tosi kivaa kuulla teidän ajatuksia!

 

-Elena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tuli heti ensimmäisenä mieleen höyhen veden päällä. En tiedä miksi, mutta siinä on jotain haurasta ja kehittymätöntä, samalla jotain kaunista mikä lentää tuulen mukana hetkessä pois...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kaunis idea, kiitos siitä! :)

 

Siskoni ehdotti, että taulussa voisi olla itkevä nainen ja etääntyvä vauva.. siis ikäänkuin, että vauva menee koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi tavoittamattomiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Värimaailmaan ehdotan erilaisia harmaasävyjä. Voin sieluni silmin kuvitella palettiveitsellä suhitun harmaasävyisen taustan. Keskenmenon aikaan maailma tuntui niin synkältä paikalta, jossa onnea ei suotu sitä niin kovasti toivovalle. Ei niissä hetkissä värejä näkynyt, harmaata vain.

 

Jostain syystä myös tumma violetti tulee mieleen omaa keskenmenoa ajatellessa. Onhan se eron ja irtautumisen väri, joten ehkä se kumpuaa sieltä sitten..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on aina mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia ideoita ihmisillä on.

 

Mä tekisin todella ruman taulun, johon läiskisin tummia ja rajuja sävyjä, joista mikään ei olisi ihan puhdas väri eikä kirkas, vaan kaikissa olisi mukana jotain "likaista" - siis esim sekoittaisin pienen määrän ruskeaa kaikkiin väreihin raidoiksi tai jotain sellaista. Veitsitekniikka kuulostaa hyvältä, vaikken ihan tiedäkään mistä siinä on kyse. Taulussa ei olisi mitään selvää kuvaa, vaan se olisi aika abstrakti, lähinnä muistuttaen räjähdystä tai tulipaloa. Jotain sen suuntaista. Voisin jopa tökkiä maalin joukkoon jotain kanaverkkoa tai muuta terävää, rikkovaa ja rumaa.

 

Pitäisköhän määrätä itselleen taideterapiaa ja kaivaa itsekin jotain taiteiluvälineitä jostain?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ajattelin kun näin Onnen varjot elokuvan että jos ikinä itse maalaisin kuvana keskenmenon niin se olisi tyhä nojatuoli. Kun olin sairaalassa niin siellä oli huoneessa musta nojatuoli jossa mieheni istuu. Älä kysy miten saan sitten syntymätöntä lasta ja tuolia yhdistettyä toisiinsa, mutta minun kuvamaailmassa se nyt vaan meni niin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tuli heti ensimmäisenä mieleen höyhen veden päällä. En tiedä miksi, mutta siinä on jotain haurasta ja kehittymätöntä, samalla jotain kaunista mikä lentää tuulen mukana hetkessä pois...

 

Todella kaunis idea. Mulla ei tule mieleen vain keskenmeno, vaan myös elämän hauraus kokonaisuudessaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tulee väreistä ensimmäisenä mieleen musta ja sitten ehkä punainen. Yrittäisin varmaan kuvata surua, vihaa ja katkeruutta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mulle tulee keskenmenosta klassisesti mieleen siivekäs vauva joka loittonee.. Sumu, ja usva. Ja ehkä juuri vesi kuvaamaan sitä surua.

 

Muiden ehdottamat harmaasävyt sopivat hyvin tunnelmaan ja höyhen veden päällä on tosi kaunis ajatus! Harmaasävyinen teos jossa vauva loittonee ja sen siivistä on jäänyt yksi höyhen veteen?!?!

 

:girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Värimaailmaan ehdotan erilaisia harmaasävyjä. Voin sieluni silmin kuvitella palettiveitsellä suhitun harmaasävyisen taustan. Keskenmenon aikaan maailma tuntui niin synkältä paikalta, jossa onnea ei suotu sitä niin kovasti toivovalle. Ei niissä hetkissä värejä näkynyt, harmaata vain.

 

Jostain syystä myös tumma violetti tulee mieleen omaa keskenmenoa ajatellessa. Onhan se eron ja irtautumisen väri, joten ehkä se kumpuaa sieltä sitten..

 

Olipas jännää lukea tämä, itselle nimittäin tuli juuri samankaltainen mielikuva aiheesta. Harmaasävyjä ja tummaa violettia. Ei välttämättä mitään kovin tarkkaan esittävää.

 

Tuo Possun mainitsema sumu ja usva tuli myös minulle mieleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos monista hyvistä ideoista! Itsellenikin värimaailmaksi voisi olla luonteva valinta sellainen tumma harmaa - tumma violetti (siniseen vivahtava kylmä violetti), ehkä kylmää sinistä myös.

 

Jään pohtimaan näitä esiin nousseita ajatuksia ja ideoita, kiitos niistä! Ja vielä saa antaa ideoita ihan vapaasti. :girl_smile:

 

Palettiveitsitekniikalla syntynee tämäntyyppistä jälkeä kuin yhdessä toisessa maalauksessani -kuva tässä. Tosin tunnelma tässä suunnitteilla olevassa keskenmenoaiheisessa teoksessa tulisi olla ihan päinvastainen, kuin tuon taulun seesteinen, rauhoittava turkoosi värimaailma...

Edited by Elena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kokosin oman taulun keskenmenneelle pojallemme rv. 19+ ja siihen laitoin mm. ultrakuvan, pienokaisen käden ja jalanjäljen ja enkelikiiltokuvia. Ne pienet jäljet siinä ovat niin liikuttavan pienet, pienet mutta täydelliset sormineen ja varpaineen. Niinpä ehdottaisin Possun tavoin siivekästä enkelivauvaa lentämässä pois ja perään voisi jäädä pienet jalanjäljet jotka loitotessaan kauemmas ikään kuin murenisivat aina vaan pienemmiksi ja pienemmiksi muruiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin jälkikäteen ajateltuna päällimmäisenä keskenmenosta on jäänyt mieleen omat tunteet ja muiden ihmisten suhtautuminen keskenmenoon. Mieleeni tulee kuva huoneesta täynnä iloisia ihmisiä, jotka touhuavat omiaan eivätkä kuule, kun yksi kuvan keskellä huutaa tuskaansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elena, toivottavasti näytät meille sitten lopputuloksen. Olisi nimittäin mukava nähdä se.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tulee mieleen yksinäisyys. Jotenkin keskenmenon kanssa on niin täysin yksin (vaikka koskihan se myös miestäni), ja koko prosessi miten sen jälkeen saa taas jotenkin koottua itsensä. Kuvana mulle tulee ekana mieleen yksinäinen nainen istumassa kippurassa (utuisesti kuvattuna ja pienenä) ja väreinä kylmän siniset sävyt.

 

Eburin kuvaus on myös tosi osuva, mutta mulla jotenkin tuli enemmän sellainen olo, että haluaa vaipua jonnekin "ikiroutaan", hetkeksi pois tästä todellisuudesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mulla tulee omasta keskenmenostani mieleen pelkästään tyhjyys. ensin olin lapsettomuuskriisini kourissa houraillut, että kokisi edes keskenmenon eikä aina vaan jatkuvia negoja. ja sitten yhtäkkiä sitä onkin onnensa kukkuloilla, suunnittelemassa tulevaa ja näkee koko tulevaisuutensa lapsellisena. ihan yhtäkkiä se kaikki vetäistäänkin pois ja tilalle jää ontto olo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle taas (keskenmeno koettu) tulee mieleen valkoinen ja verenpunainen. Valkoinen tyhjyys. Ja verta. Sori, en voi kuvitella ilman "veren roiskeita".. sen verran ahdistavaa oli katsoa sitä omaansa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskenmenosta tulee mielikuvaksi avanto, pohjoisen syvän pimeydessä, revontulen loisteessa aavalla selällä oleva yksinäinen, rosoreunainen avanto.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0