Nadda

Lapselle sama kutsumanimi kuin läheiselle sukulaiselle

29 posts in this topic

Antaisitko lapsellesi saman kutsumanimen kuin läheiselle sukulaiselle tai hyvälle tuttavalle? Tai oletko antanutkin? Onko nimivalinta aiheuttanut hämmennystä? Kysyitkö tai kysyisitkö ennen nimenantoa mielipidettä tältä, jolla on sama nimi? Voiko sama nimi olla jotenkin leimaava?

 

**

 

Mä olen nyt tykästynyt isäni kutsumanimeen. Jos isäni ei olisi senniminen, voisin antaa nimen mahdolliselle pojalleni oitis. Se sopisi muiden lasten nimiin, olisi hiukan harvinaisempi, mutta kuitenkin mukava. Miehestäkin nimi sinänsä on hyvä, mutta hän varmaan näkisi omassa lapsessaan sitten vain appiukkonsa. :girl_haha: Nimenantoon ei liittyisi muuta kuin, että nimi on kiva. Nimeä ei siis annettaisi isäni mukaan tai osoittaakseen, että isäni on jotenkin erityisen tärkeä henkilö meille - kaikki isovanhemmat ovat samanarvoisia. Siksi on herännyt kysymys siitäkin, voiko tällainen nimivalinta aiheuttaa närää muissa sukulaisissa - esimerkiksi miehen isässä?! Ja jos tosissaan nimi olisi yksi vaihtoehto, pitäisikö isältä kysyä "lupa" hänen nimensä käyttämiseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän Oltsu on mun papan mukaan nimetty. Papan toinen nimi ja kutsumanimi on Olavi ja kun saimme tietää poikaa odottavamme, niin sain päähäni että Olavi siitä pojasta pitää tulla. Kerroin papalle odotusaikana tästä että annamme etunimeksi tuon nimen, mutta en erikseen kysynyt.

 

Tytön etunimi (Aune) taas on sama mikä minun mummini siskolla, miehen enon vaimolla ja miehen edesmenneellä mummilla on. Ei tässäkään tapauksessa kysytty keltään mitään :D

 

Sitä piti sanoa että meillä pappa tuntuu oikeastaan tyytyväiseltä että hänen nimi kelpaa etunimeksikin ja on oikeastaan jopa ylpeä asiasta.

Edited by *OÄ*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen miettinyt aika samankaltaisia kummankin lapsen kohdalla.

Itse voisin antaa vaikka serkkuni nimen jos serkku on samaa tai vanhempaa ikäluokkaa kanssani. Mutta serkkuni lapsen kaimaksi en omaa lastani kastaisi sillä se tuntuisi tavallaan "matkimiselta" kun lapset ovat samaa ikäluokkaa keskenään, vaikka ovatkin kaukaisempaa sukua. Olipas hankalasti selitetty girl_impossible.gif

 

Mutta meidän nuorempi poika on mieheni erittäin hyvän ystävän kaima. Mies tiedusteli alkuun miltä tästä tuntuisi ja ystävä oli ehkä jopa mielissään. Nimi on ihan tavallinen mutta ei kuitenkaan kauhean yleinen ja meistä mukavan kuuloinen. lipsrsealed.gif

 

Meidän suvussa tuo oman isän kaimaksi nimeäminen aiheuttaisi närää.... Me jätimme iäkkään tätini miehen nimen käyttämättä ettei toinen tätini saisi hepuleita kun hänen miehensä nimi ei kelvannut hysteric.gif Mutta onneksi suvut ovat erilaisia girl_sigh.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

mun serkun tytöllä on sama nimi kuin meidän tädillä. Kun tyttö oli pieni, meillä oli sitten pikku-"liisa" ja iso-"liisa", silloin se oli ihan hauskaakin, mutta nykyään kun tuo tyttö on jo aikuinen, harmittaa se häntäkin, kun sukulaiset kutsuvat edelleen pikku-liisaksi...

 

Mies olisi halunnut antaa meidän tytölle saman nimen kuin minulla ja mummollani, mutta en suostunut, koska en halunnut sitten joutua lopun elämääni olemaan se Iso-Kaisa... :girl_sigh:

 

Mutta kukin tekee niinkuin itse parhaaksi näkee ja kokee. Me ollaan kyllä laitettu kummallekin tytölle sukulaisten nimiä toisiksi ja kolmansiksi nimiksi, ja minusta näin on hyvä.

 

Naddalla on kyllä ongelma, kun sulla on kummallakin lapsella tosi kivat nimet :lipsrsealed: niin sitten pitäisi kolmannellekin keksiä yhtä kiva :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naddalla on kyllä ongelma, kun sulla on kummallakin lapsella tosi kivat nimet :lipsrsealed: niin sitten pitäisi kolmannellekin keksiä yhtä kiva :girl_smile:

 

Kiitos! :girl_haha:

 

Toinen nimivaihtoehto on sitten sellainen, että se löytyisi taas mun siskon poikaystävän veljeltä. :girl_sigh: Itse asiassa sen nimen keksin tajuamatta edes ensialkuun tätä yhteyttä. Ko. ihmisen kanssa emme ole oikeastaan ollenkaan tekemisissä, joten se voisi olla sillä tapaa "turvallinen" nimi. Tietenkin nimi aiheuttaisi sitten sekaannusta juuri siskolleni ja hänen miehelleen, jos on aiheuttaakseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun suosikkinimi tytölle ei tule menemään mieheltä läpi, koska hänen ystävänsä puolison nimi on sama. (en edes viitsi ehdottaa nimeä). Nainen tietää minun pitävän hänen nimestään ja on kyllä sanonut ettei nimen käyttö mitenkään haittaisi ;)

 

Yksi pojan nimi on molempien suosikki, mutta minun sukuni saattaisi olla kummissaan, jos nimeäisin pojan lapsuuteni parhaan ystävän mukaan, joka sattuu olemaan serkun serkku (eli tooooosi läheistä sukua heidän mielestä, mutta minusta ei erityisen läheinen. Enkä ole kuin sattumalta tähän mieheen törmännyt 3 kertaa viimeisen 10v sisällä.) Äitini tietää että pidän nimestä, ja hänestä on ihan ok, vaikka tosissaan hänen sukunsa saattaa älähtää.

 

Mies tykkäisi isäni kummastakin nimestä :girl_impossible: ...juuu EI todellakaan isäni kaimaksi nimetä.

 

Mieheni ei myöskään hyväksy yhtä pojan nimeä, koska hänen lukiossa oli sellainen tyyppi. :rolleyes: Sisareni taas kokee nimen naosen nimenä, vaikka sitä se ei ole kuin sisareni päässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan yritetty miettiä, ettei lähipiirissä ole samannimistä henkilöä. Tästä syystä meillä onkin ollut vaikeuksia keksiä nimiä :girl_crazy:

Meillä on toisaalta niin, että ensimmäinen nimi tulee suvusta, muttei ole kutsumanimi, vaan toinen nimi on kutsumanimi. Näin pojan ensimmäinen nimi on miehen edesmenneen isän nimi ja tytön ensimmäinen nimi on sama kuin mulla ja mun äidillä ja se on isoisoäitini nimi. Veljeni perheellä on niin, että nuoremman pojan ensimmäinen nimi on kummankin isoisän kutsumanimi. Tää aiheutti kerran ongelmia kälylleni, kun luuli, että hänelle soitetaan mun isäni asioista, kun kyse oli hänen poikansa asioista :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Köön nimi on sama kun mun vaarini nimi oli. Miehessä se ei aiheuttanut sekaannusta, koska mun vaari kuoli just ennen kun me alettiin seurusteleen eikä siis oppinut yhdistään sitä nimee mun vaariin. Itse kutsuin taas vaaria tietysti vaariks, kuten mun sisarukset ja serkut ja äiti ja tädit kutsu sitä sitten taas isäks. Ehkä mun mummuni oli ainoo, jota se olis voinut häiritä, mutta sekin oli vaan hyvin mielissään meidän nimivalinnasta. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos meille tulee poika, niin yksi erittäin potentiaalinen nimivaihtoehto on sama kuin mun papan (iskän iskä) veljellä. Ollaan tosi paljon tekemisissä, mutta uskon että papan veli olisi ihan vain hyvillään ja ylpeäkin. Meillä nimenantoon liittyy sekä sitä ihmisen mukaan nimeämistä että ihan vaan kivaa nimeä; mies haluaisi perinteisen suomalaisen nimen ja minä taas saamelaisen, ja tuo nimi löytyy molemmista kalentereista ja molemmat meistä tykkää siitä. Lisäksi papan veli on kyllä todellakin ihminen, jota väkisin katsoo ylöspäin ja jonka mukaan ei yhtään haittaisi nimetä omaa poikaa. :)

 

Pojalle on myös pyöritelty samaa kutsumanimeä kuin äitin edesmenneelle iskälle, mutta siitä äiti oli vain hyvillään ja rupesi kyynelehtimään jo pelkästä ajatuksesta, että mahdollinen poika saisi papan nimen girl_haha.gif

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tytöllä on sama kutsumanimi kuin miehen edesmenneellä äidillä. Nimi valittiin pitkälti sen mukaan että on kiva, mutta sukulaisuussuhde nimeen oli vain plussaa. Miehen isän mielipide kysyttiin koska se tuntui tärkeältä.

Voi kuitenkin olla, että jos miehen äiti eläisi, ei nimeen olisi päädytty.

 

Minä voisin laittaa saman kutsumanimen kuin jollain sukulaisella, mutta en ehkä ihan perhepiiristä nimeä valitsisi. Jos nimi taas tulisi toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, niin sitten voisin valita vaikka siskoni tai isäni nimen, ei sillä väliä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli tosi vähällä, ettei Pikkuveljen nimeksi tullut samaa kuin mun veljen nimi. Kysyin mun veljeltä, haittaisiko häntä samannimisyys, mutta hän ei kokenut sitä ollenkaan huonoksi. Päädyttiin kuitenkin jättämään tuo nimi toiseksi nimeksi ja etunimeksi tuli mun serkun nimi. Ei kuitenkaan olla useinkaan tekemisissä serkun kanssa ja lisäksi häntä kutsutaan kutsumanimellä eikä tuolla virallisella nimellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin muuten mietittiin että jos tulis tyttö, voitais laittaa miehen edesmenneen äitin nimi, mutta musta se alkoi tuntua vähän kaamealta. Vauvalla kuitenkin on sama sukunimi kuin meillä eli miehen sukunimi, joka oli tietty myös miehen äidin nimi. Ehkä jos kuolemasta olis kauemmin aikaa (kesäkuussa tulee vuosi ja la on lokakuussa) niin tilanne vois olla eri.

Edited by Ida-Mari

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän mahdollinen poika/pojat on nimetty jo etukäteen mieheni isä-vainaan nimien mukaan, toisiksi nimiksi tulee ukkien etunimet. Mielikuvituksetonta, myönnetään.. mut appi-vainaan molemmat nimet sattui olemaan mun lemppari-poikanimiä. Tytön nimestä kiistellään, mutta uskoisin hänestä tulevan miehen mummon kaima (on myös siskoni toinen nimi)

Nimiä siis on vaikka muille jakaa, enää puuttuu se lapsi! :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli harkinnassa (tulevalle vauvalle, jos on tyttö) mummuni nimi. Mummu on jo kuollut, eikä mieheni ole häntä ehtinyt tavata. Nimi on tosi kaunis ja tavallaan tavallinen, mutta kuitenkin melko harvinainen, ja se sopisi myös sukunimeemme. Mutta minua on ruvennut arveluttamaan, koska mummu oli NIIN erikoinen persoona, että tuo nimi assosioituu kaikenlaiseen omituisuuteen väistämättä, ainakin kaikkien mun sukulaisten mielestä. Mun mies ei ehkä myöskään kannattaisi tuota nimeä, jos olisi mummuni ehtinyt tavata. Ehkä jää kuitenkin käyttämättä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en antaisi samaa nimeä kuin jollain läheisellä. Toisiksi nimiksi ne kyllä menee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan alustavasti päätetty etunimi niin tytölle kuin pojallekin, ja molemmat menevät tähän kategoriaan. Tytön nimi olisi edesmenneen isoisoäitini nimi ja pojan nimi olisi miehen vielä elossa olevan isoisän nimi. Sen lisäksi, että nimet on mielestämme kauniita ja ajattomia, haluttaisiin myös kunnioittaa näitä (iso)isovanhempia nimeämällä lapsi heidän mukaansa. Ei ole käynyt edes mielessäni, että joku voisi tästä loukkaantua, enemmän oletan saavani semmoisia vaikuttuneita ja hyväksyviä reaktioita etenkin tuon tytön nimen suhteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Periaatteessa jokaikisen läheisen nimen ymmärrän esimerkiksi toisena nimenä. Onhan se tietynlainen kunnianosoitus (vai onko aina?), itse ainakin ajattelisin sen niin. Ehkä ensimmäiseksi nimeksi en kuitenkaan antaisi samaa nimeä, koska se voi sekottaa lapsen ollessa isompi sitä, että kenestä nyt oikeasti puhutaan tai siihen ehkä lisättäisiin joku "pikku-matti" etuliite tai puhuttaisi esim. Virtasen Matista tms. Lapsen ollessa lapsi ei kai sitä ongelmaa olisi, koska kerrottaessa mitä se lapsi on tehnyt ei ehkä erehdy luulemaan vanhemman läheisen tekemisiksi :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun miehen suku harrastaa tätä, että niillä pyörii yksi nimi miesten keskuudessa.. En ihan ymmärrä, kun ne liippaa aina niin lähisukulaisiin. Esimerkiksi serkuksilla sama nimi :girl_to_take_umbrage2:

Mutta mun äidin serkku antoi tyttärelleen saman nimen, kuin minulla että me pikkuserkukset ollaan samannimisiä :girl_smile: Se ei haittaa ollenkaan, kun ollaan sen verran kaukaisia sukulaisia, eikä niin tekemisissäkään. Ja olen tätä kaimaani 15 vuotta vanhempi. Omalla tavallaan olen ihan mielissäni, että "mun nimi" on sinne kelvannut, että en ole luonut nimelle heidän mielessään negatiivista mielikuvaa :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsilla on kaikilla ihan oma etunimensä, mutta joku nimi kaikilla on suvun perintöä. Lähisuvussa on pari tapausta, joissa nimenomaan lapsen kutsumanimi on sama kuin läheisellä sukulaisella (toisella papan nimi, toisella enon). Minusta tuo on ennemminkin kiva juttu, kunhan nimenkantajat ovat eri sukupolvea. Toki siihen sitten liittyy se, että lapsi voi sukulaisten keskuudessa joutua olemaan pikku-X, ja sehän ei etenkään tietyn ikäisistä lapsista ole aina mitenkään hauskaa. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en missään tapauksessa antaisi nimeä, joka on jollakulla lähipiirissä. Onhan kai nimen tarkoitus ensisijaisesti yksilöidä ihminen, en siis halua tieten tahtoa aiheuttaa sekaannuksia - pitää tietää kenestä puhutaan! On ikävää aina joutua selventämään jollain "pikku"-määreellä, sivulauseella tai hölmöllä lempinimellä, kenestä on kysymys. Nimiä on niin paljon jo pelkästään almanakassa, että kyllä sieltä aina jokin kiva löytyy. Minusta lapseni on ansainnut ihan oman kutsumanimen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan lähisukulaisen nimeä en kutsumanimeksi laittaisi, mutta esimerkiksi pikkuserkkuni nimestä pidän kovasti ja voisin sen antaakin, jos sopisi sukunimeemme. Varsinkin, kun emme heidän kanssaan ole normaalisti tekemisissä, korkeintaan jossain suurimmissa sukujuhlissa (kuten hänen mummunsa, mun isotädin 70-vuotis synttäreillä).

 

Toiseksi nimeksi haluan antaa nimen suvusta. Näin on myös mulla ja mun sisaruksilla ja osittain myös miehellä sisaruksineen. Esikolla on tätinsä toinen nimi toisena nimenä ja seuraavalle on harkinnassa miehen isän etunimi ja mun äitin toinen nimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tytöllä on sama kutsumanimi kuin miehen edesmenneellä äidillä. Nimi valittiin pitkälti sen mukaan että on kiva, mutta sukulaisuussuhde nimeen oli vain plussaa. Miehen isän mielipide kysyttiin koska se tuntui tärkeältä.

Voi kuitenkin olla, että jos miehen äiti eläisi, ei nimeen olisi päädytty.

 

--

 

Ihan juuri samalla lailla meillä. :) Miehen isä on hyvin ylpeä meidän tytön nimestä, kyselee aina erikseen mitä tytölle kuuluu, ja tyttö on Ukille tärkeä. En tiedä johtuuko se nimestä vai mistä, mutta näin kuitenkin.

 

Kuitenkin jos miehen äiti olisi elossa (on kuollut jo yli kymmenen vuotta sitten), voin varmaksi sanoa että nimeä ei olisi valittu, kun sukunimikin on tietenkin sama niin minusta olisi hassua antaa lapselle ihan sama nimi kuin lähisukulaisella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostan tätä ketjua. Edellisellä sivulla AvioPapu kirjoitti vähän samanlaisesta tapauksesta, mutta ilmeisesti heillä ongelmaa ei lopulta syntynyt (hankala nimiasia tytölle, mutta heillä on tickerin perusteella poika)... meillä ei ole lasta vielä matkallakaan mutta olen näitä nimijuttuja miettinyt ja kysynkin mitä ajattelette näistä tilanteista :)

 

Minun isoisoäidilläni oli mielestäni kaunis nimi, jonka voisin antaa lapselle. Äidin kertomus mummostaan kuitenkin on sellainen, että kyseessä on ollut tiukkapipoinen ihminen joka on lyönyt lähisukuaan niin raamatulla kuin hellakoukullakin. Isoisomummo on toki kuollut jo kauan ennen syntymääni, joskus 60-luvulla, television hän on ehtinyt nähdä ja pitänyt sitä syntisenä keksintönä josta suuren maailman ihmiset häntä tirkistelevät. Minun äidin puolen suvussa siis kaikki vanhemmat sukulaiset tietäisivät tämän nimen kantajan ja mitä ilmeisimmin positiiviset mielleyhtymät nimeen ovat vähissä. Onko nimi poissuljettu?

 

Toinen tapaus on samaten suvusta. Äidin sisarussarjassa on kaksoisveljet, joista toinen teki hyvin nuorena itsemurhan. Tällä elävällä veljellä on kaksi aikuista lasta parisuhteissa, ei vielä lapsenlapsia. Kukaan meistä nuoremmista ei ole tuntenut tätä itsemurhan tehnyttä veljeä, jolla (ylläri tässä ketjussa) on hieno ja tyylikäs nimi. Onko tämä nimi mielestänne varattu noille kaksosveljen lasten perheille? Itsemurhan tehnyt veli on niin tabu, ettei tästä ole voitu puhua yhtään muidenkaan serkkujen kanssa.

 

Oma kantani on, että isoisomummon nimi on mahdollinen (joskin sukulaiset takuulla kommentoisivat ärsyttävästi) ja itsemurhaaja-enoni nimi ei ole minun perheeni käytettävissä, ja todennäköisesti liian aikainen myös kaksosveljensä lapsille, ehkä seuraavassa sukupolvessa sitten voivat jo antaa tätä nimeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Otanpa kantaa tuohon itsemurhan tehneen nimeen: ei tietenkään ole varattu. En keksi mitään syytä miksi näin olisi.

 

Mitä siihen ihmiseen itseensä tulee, minä varmaan alkaisin kysellä asiasta. Onhan tuo ihminen kerran ollut olemassa ja sinun sukulaisesi, enosi, joten miksei hänestä saa puhua niin kuin muistakin kuolleista? Itsemurhan tehneellä ihmisellä on ollut jokin todella suuri huoli, joka on johtanut sellaiseen tekoon, joten on aika hassua ettei hänen elämästään voi sen takia puhua. Vai onko kysymyksessä se, että jäljeenjääneet tuntevat olevansa jotenkin osavastuullisia tapahtuneeseen? Tabuja pitäisi pöllyttää, koska nämä tällaiset salaisuudet painavat sukuja polvesta toiseen juuri siksi ettei niistä puhuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poikamme etunimi on yhden vokaalin erolla sama kuin isäni etunimi, kumpikin on muodostettu siis samasta kantanimestä, isäni nimi vain yleisempi ja ehkä myös keski-ikäisemmän kuuloinen, poikamme nimi taas huomattavasti harvinaisempi ja yleistymässä vasta nyt 2000-luvulla. Jonkin aikaa tuli pähkäiltyä, mitä mieltä läheiset ovat tästä nimivalinnasta, mutta eipä se ole juuri mitään kommentteja herättänyt. Isäni oli nimivalinnasta mielissään eikä miehenikään ole kokenut oudoksi sitä, että poikansa ja appensa nimet ovat niin samanlaiset. Eikä mikään muu etunimi edes sopisi pojalle, hän on sekä luonteeltaan että ulkoiselta olemukseltaan tuon vanhan kantanimen veroinen tapaus. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now