Guest Mariana

Tukiperhe kokemuksia?

14 posts in this topic

Eli katsoin tuota mtv 3- kanavalta tulevaa konserttia ja siinä oli juttua tukiperhe toiminnasta. Itse olen joskus miettinyt että voisi ihan hyvin rueta toimimaan tuollaisena perheenä. Kokemukset olisi lämpimästi tervetulleita. Onko joku toiminut tukiperheenä? Onko jonkun lapset käyneet tukiperheessä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heti alkuun disclaimer: Tuli aika henkilökohtainen postaus, joten toivon, että tätä ei lainata. Voi olla, että iskee vielä tarve poistaa koko kirjoitus. Kiitos. :)

 

Mun lapset käyvät tukiperheessä. Toiminta on meidän kunnassa ulkoistettu täysin Pelastakaa lapset ry:lle. Kokemusta on nyt kertynyt noin vuoden verran, ja ei ole kyllä kuin positiivista sanottavaa. Minusta tämä on äärettömän hyvä tukimuoto. Mun lapsilla on kyllä olemassa isä, joka sinänsä on ihan järjissäänkin (ei alkkis/narkkari/kokopäivähullu) ja asuu lähellä, mutta kun oma elämänsä on niin kiireistä ja on ainakin tähän päivään asti mennyt aina kaiken muun edelle, ja kun mun tukiverkot täällä ovat muutenkin olemattomat, on tukiperhe ollut mun mielenterveyden pelastus. :lipsrsealed: Tukiperheen kanssa lasten vierailuajat on voitu sopia monta kuukautta etukäteen, ja ne ovat myös toteutuneet, toisin kuin lasten isän kanssa. Kun lapset ovat tukiperheessä, voin myös olla täysin huoletta, sillä sieltä ei jatkuvasti soitella milloin missäkin asioissa ja lapsista pidetään huolta nykyisten turvallisuusstandardien mukaisesti (esim. autoillessa turvaistuimet, isällä on vähän erilainen asenne "elämänpelkoisuuteen" :girl_crazy: ).

 

Tietoa tästä toiminnasta tuntuu olevan aika vähän, ja toki tukiperheitäkin on ihan liian vähän suhteessa tukea tarvitseviin. Mä siis esimerkiksi itse etsin aktiivisesti netistä tietoa, olisiko tämäntyyppistä apua tarjolla, ja ehdotin kunnan sosiaali-ihmisille, jotka onneksi kuitenkin tukivat ajatusta. Pitkään jouduin kärvistelemään oikeastaan yksinäni, kun normaali neuvolasta/lastensuojelusta tarjottava apu ei oikein tuntunut omalla kohdalla oikealta (vähän ärsytti muutenkin liukuhihnameininki; jos mä oon sairastunut vaikeassa elämäntilanteessa masennukseen, se ei tarkoita sitä, että mä en osais jaksaessani huolehtia kodista ja lapsista eikä todellakaan sitä, että mun lapset ei olis mun elämän tärkein asia...sillähän mä sitä apua lähdin hakemaan).

 

Olemme myös olleet tukiperheleirillä, johon siis osallistuivat tukiperheet yhdessä tuettavien perheiden kanssa. Jo aiemminkin mulla on ollut ajatuksena, että voisin hyvinkin lähteä mukaan tukiperheeksi, kunhan oma tilanteemme tästä tasaantuu (ehkä edellyttäen kumppanin löytymistä). Leiri vahvisti ajatusta siitä, että tukiperheitä todella tarvitaan ja tukiperheeksi kelpaa ihan tavallinen perhe, jolla on aikaa ja halua ottaa noin kerran kuussa viikonlopuksi lapsi/a.

 

Jos kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä oman kunnan sosiaalitoimeen tai Pelastakaa lapset ry:een. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin olen miettinyt asiaa, mutta se tulisi ajankohtaiseksi vasta sitten, kun omat lapset ovat hieman vanhempia, niin oma jaksaminen sen sallisi.

 

Toukokuun Yhteishyvä-lehdessä oli sivulta 80 alkaen artikkeli aiheesta ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin ollaan mietitty sitä...

"Vähän" mietittyttää tämä meidän perheen kielipolitiikka, kotikielenä kun on englanti ja sitten mä puhun ruotsia pojalle... Eli voi olla aika vaikeaa "löytää" lapsi jonka perheessä on samat kielet...

Piti itseasiassa mennä eilen Pelalle kuuntelemaan tuki-/lomaperhe juttua, mutta sitten tuli vähän muutoksia suunnitelmiin... No, pitää vaan pitää silmät auki että jos noita tulee uusia.... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kävimme Pela.n tukiperhevalmennuksen talvella ja meillä käy tukilapsi. Tukiperheistä on iso pula varsinkin täällä pk-seudulla! Esimerkiksi meidän tuettava perhe oli jonottanut useamman vuoden tukiperhettä. Ollaan oltu todella tyytyväisiä kaikkeen. Se yksi lapsi lisää menee helposti kerran kuussa viikonlopun ajan! Lapsi viihtyy meillä ja tulee todella mielellään luoksemme, eikä malttaisi sunnuntaisin pois lähteä. Hän saa samalla seuraa meidän lapsista ja isän puuttuessa heidän perheestä, myös vähän miehen mallia minun miehestä tietenkin ja sitä tuntuu kovasti kaipaavan ja hakevan. Tehdään ihan samoja juttuja, kun muutenkin viikonloppuisin ja samat säännöt käytössä myös tuettavalla lapsella, kuin omilla. Kysyä saa mitä mieleen tulee ja mielelläni vastailen miten osaan ja pystyn.girl_smile.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tukiperheeksi ryhtyminen kiinnostaisi. Näistä vastauksista mieleen nousee pari kysymystä. Millainen varustelutaso tukiperheellä pitää olla, siis esim. autossa turvaistuimia, lapsille vuoteita, asunnossa neliöitä... Entä tukiperheen oman elämäntilanteen muuttuminen, jos vaikka tulee uusi vauva perheeseen ja oma jaksaminen on muutaman kuukauden tiukilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No meillä esimerkiksi tuettava lapsi ei edes mahdu autoon. Paikkoja liian vähän. Jos lasta halutaan autolla kuljettaa, niin siitä sovitaan perheiden kesken. Eiköhän useimmat halua, että lapsi istuimessa kulkee, mutta toki tukiperheen ei sitä tarvitse hankkia, eli pitäisi sitten lainata tuettavan perheen istuinta. Asunnolle ei ole minimi neliöitä, kunhan on osoittaa lapselle hänelle soveltuva nukkumapaikka, meillä patja esikon huoneessa. Pela toivoo vähintään vuoden sitoutumista kerrallaan, mielellään jopa vuosiksi, mutta toki molempien perheiden tarpeen mukaan mennään. Lapsilla vain usein on valmiiksi hylkäämisen tunteita, joten jos uskoo, että perheenlisäystä tulossa vuoden sisään ja se voi vaikuttaa tukisuhteen jatkumiseen, niin kannattaa miettiä onko hyvä aika tukisuhteen aloittamiseen. Tilanteet toki aina muuttuu ja ikinä ei voi tietää mitä käy, mutta nämä Pela.n meillekkin painottamia asioita. Meillä nyt jo kolme lasta ja neljäs tulossa. Uskon sen yhden viikonlopun menevän vaikka päällä seisten. Onhan meitä kaksi aikuista, vaikka voisinkin huonommin tai hoivaisin vauvaa! :) muutoin en olisi uskaltanut lähteä tukisuhteeseen, kun tiesin, että toivotaan perheenlisäystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mietittiin tätä tukiperheeksi ryhtymistä, kun raskaaksi tuleminen kesti. Nyt kun plussa kuitenkin tuli, niin ei ole ajankohtaista. Kuitenkin ideasta innostuttiin, ja kunhan lapset on isompia voidaan ryhtyä tukiperheeksi. Tämä toiminta kun varmasti helpottaa monien yksinhuoltajien ja muutenkin vaikeassa tilanteessa olevien perheiden elämää. Lisäksi uskon, että toiminta olisi kaikille palkitsevaa. Tuon yhteishyvän artikkelin luettuani olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että hakeudumme valmennuskurssille jossakin vaiheessa lähivuosina :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen jo pidempään miettinyt tukiperheeksi ryhtymistä ja olen pikkuhiljaa saamassa miestä myös samalle aaltopituudelle kun hänellä yhtäkkiä välähti etten puhukaan sijaisvanhemmuudesta... Asian ajankohtaisuus loppui kyllä nyt kun tulinkin vielä raskaaksi, mutta kun tämä pikkulapsiaika taas vuoden kuluttua on ohitse niin voitaisiin todenteolla valmistella asiaa.

 

Humpuuki: millainen se valmennus oli? Ja minkälaisia vaatimuksia perheellä on, esim. pitääkö tukilapsien olla nuorempia kuin perheen omat (kuten kai sijaislapsien kohdalla) tai onko sukupuolilla tms väliä? Vai millä perusteella tukiperheet mahdetaan "yhdistää" lasten kanssa? Onko lapsen vanhempien ja tukiperheiden välille yleensä tullut erimielisyyksiä? Ja saako tukilapsien kanssa lähteä pienelle reissulle, esim mökille tai linnanmäelle?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iris, Valmennus kysymykseen en osaa vastata, mutta tukilapsien ei käsittääkseni tartte olla nuorempia kuin omat lapset. Tukilapset on lukemani mukaan olleet alle 12vuotiaita lapsia. Sukupuolillakaan ei käsittääkseni ole väliä. Tuohon yhdistämiseenkään en osaa sanoa mitään. Ja tukilapsi saa lähteä mökille tai linnanmäelle kunhan asiasta on sovittu lapsen vanhempieni kanssa. 

 

Nämä on mun käsityksiä lukeman perusteella, eli saa korjata jos olen väärässä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen miettinyt enemmän sijaisvanhemmuutta, mutta tukivanhemmuus voisi olla aivan yhtälailla - siihen ei vaan ole tullut tutustuttua, mutta tätä lukeissa tukivanhemmuus voisi olla aivan todellinen vaihtoehto. Nyt kun asiaa alkoi miettimään olisi myös ollut juuri tukivanhemmuudesta infoilta eikä sijaisvanhemmuudesta...

 

Itse olen kerran kosketuksissa tukivanhemmuuteen, kun kaverin isoveli toimi vaimonsa kanssa tukivanhempana. Heillä vielä oli vammaislapsia hoidossa ja yleensä kuulemma viikon kerrallaan. Uskon, että se on jo paljon raskaampaa ja naisella olikin jonkinlainen koulutus tähän työhön. Heillä oli kuulemma yksi vakiokyläilijä, kehitysvammainen 12-vuotias tyttö, joka oli kuulemma todella ihana tapaus vaikka vilkkaudesta ei ollut puutetta. Häneltä oli kuulemma saanut aina oppia positiivista ajattelukantaa, joten työ voi olla todella antoisaakin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietin tukiperheeksi ryhtymistä, mutta totesin, ettei minulla yksin ole siihen aikaa. Kuukaudessa ei välttämättä ole yhtään täysin vapaata viikonloppua. Ehkä joskus tulevaisuudessa jos elämä vähän rauhoittuu. Haluan kuitenkin sitoutua tukilapseen vähintään vuodeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä haaveilen myös tuki- tai sijaisperheenä toimimisesta, mutta koen, että se ei olis fiksua vielä tässä vaiheessa. Ollaan melko nuoria ja kokemattomia, että jos saadaan lapsia, niin sitten, kun lapset on hieman vanhempia. Jos taas ei saada lapsia, ehkä parin vuoden päästä voitaisi olla tarpeeksi kypsiä. Valmistun pian sosionomiksi ja opintojen ensimmäisenä syksynä 3,5 vuotta sitten meillä oli koulussa sijaisvanhemmuudesta yms. seminaari ja siitä asti olen haaveillut perheiden auttamisesta niin, että meidän kotiin saisi tulla, kun sille on tavetta.

Aivan ihana tuo Guest Miakan viesti seitsemän vuoden takaa, melkein alkoi itkettää, kun harvoin kuulee kommentteja siitä, jos oma lapsi käy tukiperheessä. Jos on sellainen tilanne, että oma lapsi käy tukiperheessä tai on sijoitettuna, ei se tarkoita, että olisi itse huono vanhempi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now