Tyhmät kysymykset synnytyksestä

[poimulehti]

Mulla meni vedet esikoisesta ihan räjähtämällä, ilman yhtäkään ennakoivaa (kipeää) supistusta tuona päivänä ennen vesienmenoa. Olin lepäilemässä sängyllä, vauva poksautti kalvot rikki sormillaan ja synnytys käynnistyi sitten tuolla vesiputouksella, joka kasteli housut ja sängynkin. Sairaalassa avautumisvaiheessa, kun tehtiin sisätutkimusta, meni sitten loput vedet, ja niitäkin ryöppysi ihan riittämiin kätilön käsiin ja kippoon ja lattialle... Kuopuksesta vedet meni vasta käynnistyksestä, kun kätilö puhkaisi kalvot. Tuolloinkin synnytys

supistukset käynnistyivät mulla vasta siitä vesien menosta.

[rouva Tossavainen]

TAYSiin nykyohjeen mukaan tulee soittaa lapsivedenmenon yhteydessä, sillä vedenmenon jälkeen ei ole välttämätöntä lähteä heti liikkeelle vaan jos kaikki on hyvin niin kotona sopii odotella virka-aikaan saakka rauhassa. Supistuksissa saa mennä ihan suoraan, ei siihen puheluja tarvita jos sattuu niin paljon ettei kotona enää pärjää.

 

TAYSin synnytyspäivystyksessä on töissä 3 kätilöä, joten jos kaikesta soitettaisiin ei siellä ehdittäisi hoitaa enää niitä paikalla olijoita laisinkaan. Puhelut täytyy kuitenkin aina kirjata ylös, laskuttaa kunnilta, jne.

 

Ainakin jo 2009 ohjeistettiin, että jos synnytys alkaa vesien menolla (oli sitten kyse tihkumisesta tai kunnon hulahduksesta), tulee soittaa SVO:lle ennen kuin sinne lähtee. Meidät ohjeistettiin tulemaan Taysiin näytille, koska vedet alkoivat lorista aamuyöstä rv 37+0 ilman mitään edeltäviä oireita, ja ihan hyvä että menimme, koska kohdunkaula avautui osastolla odotellessani ilman kunnollisia supistuksia noin puoliväliin.

[Guest RGB]

Kättärillä ohjeistettiin soittamaan ensin ja soitinkin sitten kahdesti, eka aamuseitsemältä kun supisteli jo aika kipeästi mutta vasta noin vartin - kymmenen minuutin välein. Silloin päätin itse että en vielä lähde tulemaan. Uudestaan soitin parin tunnin päästä kun supistukset tuli jo viiden minuutin välein, ja olikin kyllä hyvä aika lähteä koska olin sairaalaan tullessa jo 5 cm auki. Pystyin puhumaan vielä oikein hyvin, itse asiassa melkein avautumisvaiheen loppuun asti pystyin juttelemaan melko normaalisti.

[N_D]

Tää nyt on taas sarjassamme erittäin typerät kysymykset..

Käskeekö kätilöt ponnistamaan sellasella 'kohta poksahtaa verisuoni päästä' -voimalla? Kun mitä on lukenu noita 'luonnollinen synnytys' ja vastaavia kirjoja niin niissä lapsi syntyy suurinpiirtein uloshengityksen tahtiin, kärjistetysti siis. Mut jos se vauva tosiaan syntyy helpommallakin niin onko pakko ponnistaa niin, että silmät pullahtaa päästä?

[Spring]

^ ei? Minua ei ainakaaan noin neuvottu! Mulla oli helppo ponnistusvaihe; aina supparin aikana ponnistin ja lapsi oli ulkona 11 minuutissa. Synnytin ilman kivunlievitystä, eli en tiedä jos on vaikka epiduraali päällä eikä tunne supistuksia samalla lailla, niin käskeekö ne puskea ihan että verisuonet katkeaa!

[Julianne]

JA asentokin vaikuttaa, ylämäkeen kun ponnistaa niin joutuu tekemään enemmän töitä. SIlmätpäästä-ponnistus on kait sellainen jossa vedetään keuhkot täyteen ilmaan ja pidätetään henkeä samalla kuin ponnistetaan. Siinä ponnistus tuntuu päässä. Toinen tapa on siten se että ponnistetaan samalla kun hengitetään ulospäin. Liian voimakas ponnistus voi aiheuttaa enemmän repeytymiä joten voimakkaampi ei ole automaattisesti parempi. Enemmän sihen vaikuttaa että osaa ponnistaa oikeaan suuntaan.

[perhostyttö]

HUS:n alueella ohje tosiaan on, että aina pitää soittaa sairaalaan ennen lähtöä. Vauvamatkalla oppaassa tämä asia sanotaan selkeästi.

[mOmma]

NeNNNi; ponnistamiseen vaikuttaa monet asiat, kuten jo edellä mainittu asento. Muita on syntyvän vauva koko, on eri asia ponnistaa ulos 3 kiloista kuin 4,5 kiloista. Myös ruumiinrakenne vaikuttaa toisin sanoen lantio. Sitä kun on vaikea tietää millainen kelläkin luinen lantion on sieltä "sisältä päin" (pieni ja kapea nainen voi helposti ponnistaa ison lapsen kun puolestaan iso ja roteva voi joutua tekemään töitä pienen lapsen kanssa) ja tottakai kudosten laatu eli kudosvastus (toisilla se on paljon suurempi esim. urheilijat).

 

Myös ponnistusvaiheessa vauvan sykkeet vaikuttavat; ns. saako ponnistaa hengittelemällä vai tosiaan niin, että "otsasuoni" pullistuu. Mitäs vielä... harva osaa ponnistaa heti ekalla kerralla, sen takia siihen ohjataan. Ja uudelleensynnyttäjät ponnistavat usein lapsen nopeammin ulos ja heitä ohjataankin usein vain hengittelemään ettei vauva pääse syntymään liian nopeasti.

[N_D]

Okei, kiitos tiedosta! Mua vähän on pelottanukin tää asia kun ei missään oo puhuttu, että millä voimalla "kuuluu" ponnistaa. Taas tullu katottua liikaa amerikkalaisia synnytysohjelmia..

[mOmma]

^Tyyli niissä on kyllä samanlainen kuin suomalaisissa sairaalassa. Erona on se, että käsittääkseni ne jenkki äidit on TODELLA puuduksissa silloin ponnistamisen aikana - joka taas vaikeuttaa TODELLA paljon ponnistamista (ei tunne eikä tiedä mitä tehdä).

[Nadda]

Ponnistamisesta: Kyllä mä luulen, että useimmiten siinä joutuu aika kovasti kuitenkin töitä tekemään. Ei se lapsi sieltä tosiaankaan vain ulos luiskahda, vaan kroppa työskentelee lujasti ja joskus tulee olo, että päässä poksahtaa. Ei sen siis tarvitse mennä niin, että apinanraivolla vauva pitää äkkiä ulos saada ja voimiensa takaa joutuu työntämään, mutta vaikea olisi kuvitella, että vauva pelkästään hengittelemällä ulos tulee. Vaikka ponnistusvaihe olisikin rauhallinen eikä kiirettä ole, niin ei se minusta ainakaan mitään helppoa hommaa ollut, että ponnistelenpa tässä vähän silloin kun huvittaa. Voi tietenkin vika olla synnyttäjässäkin, mutta mulle kyllä hoettiin aina, että ponnista vielä kovempaa, vielä kovempaa eikä vauvaa saanut päästää luiskahtamaan takaisin päin. Sellaista totaalista hengähdystaukoa ponnistusvaiheessa ei siis ollut, vaan koko ajan piti työskennellä.

[poimulehti]

Kyllä siinä luomusynnytyksessäkin huuurrrrjasti voimaa tarvii ponnistamiseen käyttää. Mutta kuten täällä jo tullutkin muitten mainittua, niin ponnistaminen luonnonmukaisemmassa synnytyksessä sen takia (useimmissa tapauksissa) helpompaa, koska tunto tallella, ponnistussuuntakin on helpompi hahmottaa, supistusten kanssa iisimpi tehdä "yhteistyötä", ja vielä koska luomusynnytyksessä usein pysytellään pystymmässä asennossa (kun jalatkin kantavat eikä piuhat sido petiin) niin painovoima auttaa vauvan ulos puskeutumisessa myös. Ite en suostu pidättämään hengitystäni synnytyksessä, enkä olemaan hiljaa, vaan annan hapen kulkea luontevalta tuntuvaan tahtiin ja päästän kunnon luolanais-karjaisuja ponnistaessani. Kätilön ohjeita toki siinä kuuntelen, jos kehottaa huohottamaan tai esimerkiksi hengittämään rauhallisemmin, mutta aktiivisen ponnistuksen ajan en pitkään hengittämättä ole (kokeilin esikoisen synnytyksessä pakotettuna ja tuntui jotenkin väärältä ja vaikealta).

[mOmma]

^ Mua käskettiin huohottamaan ihan loppuvaiheessa, että pää saa rauhassa syntyä eikä tule liian vauhdilla. Vaikka silloin olisi tehnyt mieli työntää niin kovaa mitä kropasta lähtee. Vaikka poika oli 4 kg, tuli vain muutamia ompeleita. Osana juuri tuon pään syntymisen kontroloiminen.

[Lunainlove]

Mua kätilö kannusti ponnistamaan voimalla, tyyliin että silmät pullahtaa päästä. Lapsi ei mahtunut laskeutumaan ja tuli avotarjonnassa, mikä selvisi siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä lähteä leikkuriin... Siinä sitten kolmen kätilön ja kahden lääkärin voimalla runnottiin vauva ulos. olin synnytyksen jälkeen rinnoista ylöspäin kokonaan punapilkullinen johtuen siitä, että olin katkonut varmaan joka ikisen pintaverisuonen ponnistaessani. Normaalisynnytyksessä pärjää kyllä hiukan kevyemmälläkin rehkimisellä. *sitä odotellessa*

[Chimelli]

Minä ainakin synnyttäessäni todellakin ponnistin niin voimalla kuin ikinä jaksoin, ihan yksinkertaisesti siksi, että se sattuu ihan hemmetisti kun se vauva on siinä tuloillaan venyttämässä, ja sen todellakin haluaa siitä pois niin nopeasti kuin ikinä mahdollista. Tietty kuuntelin kätilöitä, esim. esikoisen synnytyksessä piti pään synnyttyä (silloin se pahin venytys on kyllä ohikin) lopettaa ponnistaminen siksi aikaa että ne imee siltä vihreää lapsivettä pois jostain.

[Vicsu]

Minäkin ponnistin niin kovaa, että kätilöt joutuivat hieman toppuuttelemaan, että älä ihan niin kovaa ponnista Se ei johtunut siitä, että olisin jotenkin "tietoisesti" pyrkinyt ponnistamaan mahdollisimman kovaa, vaan supistusten voima ja ponnistamisen tarve oli niin valtava, että keho väänsi itseään ponnistukseen aivan väkisin, eikä sitä voinut juuri vastustella. Synnytin ilman puudutuksia, joten ehkä siksi ponnistaminen sujui hyvin, minullakin on sellainen käsitys, että puudutettuna ponnistaminen on vaikeampaa, kun ei kunnolla tunne supistuksia, joiden tahtiin ponnistamisen pitäisi tapahtua.

[Guest scala]

Mulla oli pelkästään kohdunkaulapuudute joka auttoi supistuskipuun mutta ei millään tavalla ponnistuskipuun. Mä siis tunsin kyllä valtavaa ponnistustarvetta että myös kipua siinä vaiheessa. Ja automaattisesti siinä kyllä tuli ponnistettua silmät päästään koska se ponnistustarve oli jotain tosi voimakasta. Sitä ei vaan pystynyt millään estämään vaan oli pakko ponnistaa. Kätilö ei kyllä millään tavalla komentanut ponnistamisessa, ilmeisesti mä sitten ponnistin oikein ja oikeaan suuntaan. Ainoastaan antoi "luvan" huutamiselle kun mä en vaan pystynyt pahimmassa vaiheessa olemaan hiljaa

[Ida-Mari]

Mulla oli kyllä epiduraali ja tunsin supistukset ja ponnistamisentarpeen silti vallan loistavasti. Ponnistusvaihe kesti virallisesti 5min, oikeasti vähän kauemmin mutta ponnistin niin hyvin että kätilön piti komentaa lopettamaan että sai kaikki valmiiksi. Siitä kun sain luvan ponnistaa täysillä meni tosiaan se 5min. Eli puudutus ei automaattisesti tarkoita ettei ponnistaminen onnistu

[flaming]

Mua ei käsketty 'ponnistaa kovempaa' tms, vaan ihan omaan tahtiin on saanut ponnistaa. Nuo jenkkiläiset synnytys/sairaalaohjelmat naurattaa ja osittain niiden synnyttäjien puolesta ahdistaakin, kun ne raukat ovat suurinpiirtein sidottuina sänkyyn ekasta supistuksesta

 

Puudutteet vaikuttaa eri tavalla eri ihmisillä...

 

Mulla ekassa laitettiin epiduraali klo 02, ja lisäannos 05. Tyttö syntyi 7.01 aamulla 31min ponnistamisella. (3240g)

Toisessa laitettiin epiduraali 19.50 (olin 5cm auki) likka syntyi 20.25. Ponistusvaihe 3min. (2950g)

 

Kolmannessa ei epiduraalia (eikä muutakaan.) Ponnistus reilu minuutti. (4250g)

 

Ponnistustarve on aina tullut eikä ole tarvinut ponnistaa silmiä päästään

[J A W]

Muakaan ei käsketty ponnistamaan lujemmin, mutta kylläkin yrittämään niin, että pitäisin sen ponnistuksen "päällä" pitempään, ja sillai, että ylävatsallakin ajattelen että työnnän lasta. Eli ei isommalla voimalla, mutta sitkeemmin ja enemmän kerralla. Se auttoi kyllä myös, ponnistusvaihe lähti etenemään heti kun hiffasin miten. Hyvin selitti ja näytti kätilöt.

 

Ja mulla oli myös epiduraali just sopivasti, tunsin supistukset ja ponnistuksen tarpeen mutta ei koskenut mihinkään. Oli oikeasti *mukava* ponnistaa. Melkeen tekis mieli suositella, mutta kun eihän se aina niin mene, eikä voi etukäteen tietää kenellä mikäkin auttaa. Jollakulla epiduraali vie kaikki tuntemukset ja jollain toisella taas sen puute estää toimimisen kun koskee liikaa. Neuvo niin tai näin niin pieleen menee kuitenkin.

[Guest scala]

Nuo jenkkiläiset synnytys/sairaalaohjelmat naurattaa ja osittain niiden synnyttäjien puolesta ahdistaakin, kun ne raukat ovat suurinpiirtein sidottuina sänkyyn ekasta supistuksesta

 

Olen kyllä samaa mieltä että amerikkalaiset ohjelmat on aika hassuja sen synnyttämisensä kanssa. Mutta mä olin niin onnellinen että mulle ei kukaan tullut missään vaiheessa höpöttämään mitään liikkeessä olemisesta. Kotona mä makasin sohvalla kun supistukset alkoi ja sitten salissa makasin sängyssä. Enkä tosiaan liikkunut milliäkään kun supistus tuli. Ei olisi tullut kuuloonkaan vaan mä pystyin nimenomaan ottamaan supistukset parhaiten vastaan paikallaan maaten, ilman että heilutin edes varvastakaan. Näin jälkeenpäin mä ihmettelenkin ihan hirveästi kuinka niin monet muut synnyttäjät heijaa lantiota tai liikkuu supistuksen tullessa, mulle se olisi ollut ihan kauhukuva

[Jenny-Maria]

Vastailin IPANA-järjestelmässä esitietolomakkeeseen ja laitoin sinne pari toivetta.

 

Onko kokemuksia, onko sillä lomakkeella jotain väliä (edes teoreettista), vai pitäisikö ne parikin toivetta iskeä sairaalakassiin paperille mukaan?

[laura!]

Jenny-Maria, Ne toiveet pitää iskeä tukihenkilön päähän hyvinkin tiukkaan. paperilaput hukkuu äkkiseltään ja iPanan toiveita ei kyllä katsota rutiinisti.

[Guest scala]

Hei, mikäs tämä IPANA-systeemi on? tai siis tiedän että se on se järjestelmä mutta onko siihen nyt tullut joku muutos että sinne pääsee itse laittamaan jotain toiveita? Kun viime vuonna mä en ainakaan tehnyt itse IPANAssa mitään ja itse asiassa terkka täytti neuvolakäynnillä itse esitietolomakkeen Taysiin

[Guest frankie]

Tosi tyhmä kysymys varmaan, mutta mikä ylipäänsä on esitietolomake? Itse olen menossa Kättärin Haikaranpesään ja meillä on synnytyssuunnitelman teko kätilön kanssa edessä, tämä varmaan korvaa tuon enkä siksi tiedä..? Mitä esitietolomakkeesee täytetään?