Tyhmät kysymykset synnytyksestä

[Nadda]

Itse en suostuisi siihen, että en saisi kaikkia papereitani ja haluan todellakin nähdä jokaikisen paperin, mitä minusta on kirjoitettu. 

Miksi on niin tärkeää nähdä kaikki? Ihan uteliaisuudesta kysyn, koska mulle on riittänyt se, että kätilön kanssa käyn synnytyksen jälkeen synnytyksen papereista läpi. Neuvolaan olen mukaan saanut lyhyen epikriisin lääkäriltä, jossa on lähinnä todettu raskaudenaikaiset asiat ja synnytys sekä jatkotoimenpiteet. Kun kysyin sairaalassa "papereita", niin kertoivat, ettei ole käytäntönä antaa niitä potilaalle mukaan. Halutessaan ne olisi toki saanut, mutta se ei ollut ainakaan minun synnytyssairaalassani mikään automaatio. Ja siihen olen tyytynyt tähän asti, koska kaikki haluamani selvisi jo sairaalareissulla. Ei minun jälkeenpäin kotioloissa tarvitse tietää, mitä joku hoitohenkilökunnasta on kirjannut minusta ylös.

[nonna-marie]

^no esimerkiksi siksi, että mulla on käynyt kerran niin että sain "vahingossa" käteeni tuollaisen sisäisen tulosteen, josta bongasin virheellisesti kirjoitettua tietoa: minut oli sekoitettu väärään potilaaseen, eli mulla luki vääriä asioita. Asian oikaiseminen osoittautuikin todella monimutkaiseksi, yli 6kk kirjalliseksi väännöksi sairaalan kanssa, koska noita "ei pysty muuttamaan jälkikäteen" itse tekstiin, ainoastaan huomioilla ja sekin oli vaikeaa. Kuitenkin muutettava teksti oli oleellinen itseni kannalta, jottei jäänyt väärää, virheellistä tietoa.

 

Tämän jälkeen olen halunnut nähdä ihan kaikki itseäni koskevat paperit.

[zallu]

Nadda mua kiinnostaisi nähdä se synnytyssalissa kirjoitettu teksti, koska kotiutuskeskustelun piti eri kätilö kuin oli mukana synnytyksessä, joten keskustelu käytiin vain sen tekstin perusteella. Ja kun hänen reaktiokin tekstiin oli, että onpas paljon juttua, niin alkoihan sen kiinnostamaan että mitä on kirjoitettu. Ja siksikin olisi kiva tietää, kun vähän pihalla on ollut itse siinä ja ajantaju hukassa.

[Rontti]

Kiitos puudutusvastauksista!

 

Multa on otettu likvor-näyte eli otettu selkäydinnestettä ja se oli kokemuksena ihan kamala. En tiennyt oksennako vai laskenko alleni, mitään ritinöitä en tuntenut, selässä tuntui todella epämiellyttävä paine ja se sai aikaan sen huonon olon, plus mun elämää suurempi neulakammo. Mulle tuli siitä se päänsärky ja meni ohi vain veripaikalla, jonka laitto meni paljon helpommin kuin tuo likvorhomma. 

 

Kuulemma juomalla runsaasti kofeiinia menee tuo likvorsärky ohi, tiedä sitten muista vastaavista...

[Cor]

Kasma, mä niin pystyn samaistumaan sun fiilikseen. Saat siis täydet sympatiat täältä. Oma eka synnytys oli aivan kamala. Hengenlähtö lapsella ei ollut kaukana. Pikkuista murua virvoiteltiin toisessa huoneessa. Ensin oli piiiitkä synnytys, imukuppu ja hartiadystokia. Koko osaston kätilöt huoneessa ja useampi lääkäri. Henkiset ja fyysiset kivut ihan helvetilliset... Lääkäri sai 4,8kg vauvan hartiat painettua vatsan päältä sen verran kasaan että toinen kätilö sai runnottua hartiat ulos (eka ei saanut ja hätääntyneenä parkas: ei ne tule!!) Toinen synnytys olikin niiin erilainen. Voimaannuttava kokemus. Kaikki meni ihan putkeen. Ihana kätilö, nopea synnytys, hyvät puudutteet ja kipua ei hyvistä puudutteista johtuen tarvinnut kärsiä. Nauraen ponnistelin pikku jössikän ulos tollasia synnytyksiä voisin käydä läpi vaikka kuinka monta

[Kasma]

Hui! Eikö sua tutkittu etukäteen, että minkä kokoinen vauva on ja mahtuuko se ulos? Sä olet rohkea, kun kokeilit uudestaan alatietä.

 

Luin jostain, että pelkopotilailla on suurempi riski joutua alatiesynnytyksestä kiireelliseen sektioon, sillä pelko saa erittämään jotain synnytystä haittaavaa hormoonia. Tietäiskö joku, että kuinka suuri tuo riski on?

Edited January 11, 2013 by Kasma

[Jenny-Maria]

Rontti: kaikki on yksilöllistä juu, mutta sanoisin yhden synnytyksen rintaäänellä, että epiduraalin laittoa ei välttämättä tunne lainkaan, eikä edes sen laittoa uudelleen eli siirtoa selässä. Koko synnytyksen eteneminen voi olla niin "mielenkiintoisen" tuntuista, ettei sitä tosiaan edes noteeraa.

[My.]

^Komppailen Jenny-Mariaa. Etukäteen pelkäämäni epiduraalin laitto ei tuntunut juuri miltään kovien supistuskipujen keskellä. Kai se riippuu paljon myös laittajasta, voisi kuvitella myös että jokaisen oma yksilöllinen anatomiakin vaikuttaa asiaan?

[Rautalanka]

^En mä tarkoittanut, että Doulat olisi jotain pervoja. Intimiydellä tarkoitin sitä, että miten kukin reagoi kipuun ja muuhun sellaiseen. Kunhan mietin, että mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti käyttämään vapaa-aikaansa siihen, että tulee mukaan jonkun toisen synnytykseen. Se kun voi alkaa vaikkapa keskellä yötä eli sitoo suht paljon. Kätilöt ymmärrän, koska se on niiden ammatti ja niille maksetaan siitä. Vai olenko ymmärtänyt koko doula-homman ihan väärin? Onko se sittenkin joku kätilöiden lisätienesti-juttu?

 

Tutkimusten mukaan doulat oikeasti auttaa. Oikeasti en tiedä mikä siinä mua epäilyttää.

Cor vastasikin jo kattavasti. En ole itse doula mutta tunnen muutaman doulan. Noiden Corin listaamien syiden lisäksi nämä mun tutut ovat sitä mieltä, että meidän synnytyskulttuurissa on jotain pielessä. Koko homma on liian lääkäri ja toimenpidekeskeistä monen mielestä, eikä luoteta siihen että keho toimii useimmiten. Tämä ei tarkoita että kipu jätettäisiin huomiotta, vaan että keskiössä olisi synnyttävä äiti eikä lääkärin auktoriteetti. Että äidin pitää saada olla omissa vaatteissa jos haluaa, ponnistaa siinä asennossa missä hyvältä tuntuu (jos ei ole mitään syytä tehdä toisin), ottaa niin monta tukihenkilöä kuin tarvitsee, käyttää niitä kivunhallintakeinoja joita haluaa, saada olla rauhassa ja tuttujen ja luotettujen ihmisten ympäröimänä tai ihan rauhassa jne. Että ei joutuisi käyttämään sitä vuorossa olevaa kätilöä ainoana asiantuntijana tilanteessa, vaikka sitä henkilöä ei tunne eikä se voi muistaa jokaisen synnyttän toiveita. Ettei tehdä toimenpiteitä lupaa kysymättä (hätätilanteessa tietty eri asia), marssita saliin nin kuin yksitisyydellä ei olisi mitään väliä.... Miljoona asiaa, jotka synnytyskulttuurissa voisi olla paremminkin ja näitä mun tuntemat doulat yrittää ajaa. Siis että synnyttäjä olisi yhä vahvemmin subjekti eikä objekti.

 

Monen mielestä synnytys on myös niin mahtava kokemus, että ne haluaa olla siinä mukana tekemättä omia lapsia jotenki alkuvoimainen ja voimaannuttava tai jotain.

 

Ja jotkut tekee sitä rahastakin

 

Suosittelen kyllä ottamaan doulan yhteyttä. Jos ekan tapaamiskerran jälkeen tuntuu, että ei ikinä, niin sen voi jättää siihen. Sinä päätät!

Edited January 12, 2013 by Rautalanka

[Anna Rosa]

Jos mieheni ei pääsisi kuopuksen synnytykseen mukaan, haluaisin sinne ehdottomasti doulan. Doulan lisäksi saattaisin haluta jonkun kaverin mukaan, mutta tästä en ole ihan varma. Syy, miksi en kaveria välttämättä haluaisi mukaan, on että en ole ihan varma, olisinko valmis paljastamaan "eläimellisen" synnytys-itseni kaikkine eritteineen, alastomuuksineen, ilmeineen ja äänineen kaverille. En halua miettiä häveliäisyyttä synnytyksen aikana. Mies on saanut (ja saa) kaiken tämän nähdä, eikä se hänelle tule mitenkään yllätyksenä, ja doulan miellän eräänlaiseksi synnytysammattilaiseksi, joten hänen edessään ei hävettäisi. Keskimäärin doulat ovat varmaan nähneet enemmän synnytyksiä kuin kukaan kaverini.

 

Doulan haluaisin synnytykseen mukaan, koska tarvitsen sinne mukaan "palvelijan", joka on koko ajan kanssani ja auttaa minua (ja vain minua, eikä myös muita synnyttäjiä  ). Kätilöt harvoin viettävät paljoakaan aikaa salissa ja vielä vähemmän, jos on monta synnyttäjää. Mieheni oli minulle suuri apu synnytyksessä, ja doula toimisi miehen korvikkeena. Ei hän varmasti pystyisi yhtä hyvää henkistä tukea tarjoamaan, mutta olisi ainakin (lähes) koko ajan kanssani salissa ja voisi puolestani hälyttää tarvittaessa apua. Olin esikoisen synnytyksessä aika hermostunut, kun mies lähti luotani pois pidemmäksi aikaa (syömään) ja jäin yksin. Synnytys kesti kauan, ja olin jossain vaiheessa niin väsynyt ja ilokaasutokkurassa, etten olisi itse edes löytänyt kutsunappia tarvittaessa, vaikka se oli pääni vieressä tyynyllä. Kivut myös yltyivät nopeasti kovemmiksi ja siinä vaiheessa (ennen epiduraalia) olin ihan kädetön ja kykenemätön toimimaan itse. Todellakin tarvitsin miestä silloin, yksin en olisi pärjännyt.

 

Mies myös juoksi käytännön asioita, eli kävi lämmittämässä minulle kaurapusseja 15 minuutin välein, haki minulle vettä kun halusin, korjasi valuneita sukkia ylöspäin tarvittaessa ja teki muita tällaisia pieniä, mutta minulle tarpeellisia ja tärkeitä asioita, joita varten en olisi kehdannut hätyytellä kätilöä koko ajan, vaikka periaatteessa kai minulla siihen oikeus olisi ollut. Doulaltakin kehtaisin näitä asioita pyytää uudestaan ja uudestaan, sillä sitähän varten doula synnytyksessä mukana on, auttamassa synnyttäjää.

 

Ai niin, kaverin mukaan ottamista synnytykseen, jos mies ei sinne pääsisi, miettisin sen takia, että mielelläni jakaisin tuon ainutlaatuisen tapahtuman myös jonkun minulle tärkeän henkilön kanssa.

 

Epiduraalista: Miehelleni on tehty selkäydinpunktio ja se oli hänelle erittäin epämiellyttävä ja kivulias toimenpide. Hän sai norsuannoksen rauhoittavia ennen toimenpidettä ja meinasi silti pyörtyä, kun neulaa laitettiin. Tämän takia pelkäsin vähän etukäteen epiduraalin laittoa, mutta siinä vaiheessa, kun sain sen, olin niin kivuissani, että minut olisi saanut vaikka repiä kahtia, eikä olisi tuntunut missään. En siis tuntenut tai edes huomannut koko epiduraalin laittoa. Aika yleistä taitaa siis olla, että epiduraalin laitto ei ole mikään iso juttu synnyttäjälle, mutta totta kai kaikki synnyttäjät ovat yksilöitä ja tilanteet erilaisia. Jos on oikein kova neulakammo, niin en tiedä, miten se vaikuttaa asiaan. Kannattaa ehkä keskustella tästä etukäteen pelkopolilla, tutustumiskäynnillä sairaalaan tai vaikka neuvolassa.

Edited January 12, 2013 by Anna Rosa

[Ruska]

Minua jännitti synnytyksessä enemmän tippakanyylin laitto kuin epiduraali Epiduraalin laittamista varten laitettiin tosiaan ensin se pintapuudute joka toki tuntui pienenä nipistyksenä, itse epiduraalin laittaminen ei kai tuntunut juuri miltään, korkeintaan paineen tunnetta tai jotain. Ei se ainakaan kovin hirveää ole voinut olla, koska se ei ole jäänyt mieleen

[mOmma]

^En mä tarkoittanut, että Doulat olisi jotain pervoja. Intimiydellä tarkoitin sitä, että miten kukin reagoi kipuun ja muuhun sellaiseen. Kunhan mietin, että mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti käyttämään vapaa-aikaansa siihen, että tulee mukaan jonkun toisen synnytykseen. Se kun voi alkaa vaikkapa keskellä yötä eli sitoo suht paljon. Kätilöt ymmärrän, koska se on niiden ammatti ja niille maksetaan siitä. Vai olenko ymmärtänyt koko doula-homman ihan väärin? Onko se sittenkin joku kätilöiden lisätienesti-juttu?

 

Tutkimusten mukaan doulat oikeasti auttaa. Oikeasti en tiedä mikä siinä mua epäilyttää.

Cor vastasikin jo kattavasti. En ole itse doula mutta tunnen muutaman doulan. Noiden Corin listaamien syiden lisäksi nämä mun tutut ovat sitä mieltä, että meidän synnytyskulttuurissa on jotain pielessä. Koko homma on liian lääkäri ja toimenpidekeskeistä monen mielestä, eikä luoteta siihen että keho toimii useimmiten. Tämä ei tarkoita että kipu jätettäisiin huomiotta, vaan että keskiössä olisi synnyttävä äiti eikä lääkärin auktoriteetti. Että äidin pitää saada olla omissa vaatteissa jos haluaa, ponnistaa siinä asennossa missä hyvältä tuntuu (jos ei ole mitään syytä tehdä toisin), ottaa niin monta tukihenkilöä kuin tarvitsee, käyttää niitä kivunhallintakeinoja joita haluaa, saada olla rauhassa ja tuttujen ja luotettujen ihmisten ympäröimänä tai ihan rauhassa jne. Että ei joutuisi käyttämään sitä vuorossa olevaa kätilöä ainoana asiantuntijana tilanteessa, vaikka sitä henkilöä ei tunne eikä se voi muistaa jokaisen synnyttän toiveita. Ettei tehdä toimenpiteitä lupaa kysymättä (hätätilanteessa tietty eri asia), marssita saliin nin kuin yksitisyydellä ei olisi mitään väliä.... Miljoona asiaa, jotka synnytyskulttuurissa voisi olla paremminkin ja näitä mun tuntemat doulat yrittää ajaa. Siis että synnyttäjä olisi yhä vahvemmin subjekti eikä objekti.

 

Monen mielestä synnytys on myös niin mahtava kokemus, että ne haluaa olla siinä mukana tekemättä omia lapsia jotenki alkuvoimainen ja voimaannuttava tai jotain.

 

Ja jotkut tekee sitä rahastakin

 

Suosittelen kyllä ottamaan doulan yhteyttä. Jos ekan tapaamiskerran jälkeen tuntuu, että ei ikinä, niin sen voi jättää siihen. Sinä päätät!

 

Jos kokee sairaalan epämielyttäväksi paikaksi ja synnytyksen kovin lääketieteelliseksi sekä toimenpidekeskeiseksi, niin eikö silloin kannattaisi synnyttää kotona? Ainakin pk-seudulla toimii kotikätilöitä, jotka avustavat synnytyksen hoidossa kotona. Sairaalassa ollessa sairaalalla on kuitenkin vastuu niin synnyttäjästä kuin syntyvästä lapsesta. Täällä on aiemmin kysytty mm. miksi ei saisi pitää rintaliivejä synnytyksessä (joitakin sivuja taaksepäin) ja vastaushan oli, että voihan pitää mutta jos joutuu hätäsektioon (tai jopa elvytykseen) niin ne ovat erittäin pahasti tiellä ja haittaavat joitakin hoitotoimenpiteitä. Sairaalassa kun varmasti on nähty ne kaikeista pahimmat vaihtoehdot mihin normaali synnytys voi päätyä ja niitä ajatellen tehty toimintapoja, jotka helpottavat toimintaa akuutissa tilanteessa. Toinen esimerkki todella kärjistettynä on esim. vauvan sykkeiden kuuntelu (piuhoissa kun joutuu silloin olemaan ja pahimmillaan makaamaan tietyssä asennossa, jotta saadaan jotain ääntä kuuluviin). Jos äiti ei halua olla kiinni monitorissa tai jopa kieltäytyy äänten kuuntelemisesta, ja vauva kuoleekin synnytyksen aikana hapenpuutteeseen (joka olisi voinut olla todettavissa äänten kuuntelulla), niin sairaalan joutuu tästä vastuuseen.

 

Mutta lisätuen tarpeessa myöskin kannatan doulaa, koska ainakin pk-seudun sairaalat ovat kiireisiä (synnyttänyt kaksi pk-seudulla) eikä tilanne varmasti helpota kevään jälkeen kun Naistenklinikka menee remonttiin.

 

Sohaisen tällä varmaan herhiläispesään mutta kuitenkin halusin kantani sanoa.

[mOmma]

Minua jännitti synnytyksessä enemmän tippakanyylin laitto kuin epiduraali Epiduraalin laittamista varten laitettiin tosiaan ensin se pintapuudute joka toki tuntui pienenä nipistyksenä, itse epiduraalin laittaminen ei kai tuntunut juuri miltään, korkeintaan paineen tunnetta tai jotain. Ei se ainakaan kovin hirveää ole voinut olla, koska se ei ole jäänyt mieleen

 

Ah, sama juttu. Kanyylin laitto tuntui paljon pahemmalta kuin epiduraalin. Toisella kerralla vielä pahemmalta, koska suonia ei löytynyt ja joutuivat pistämään yhteensä 4 krt ennekuin toimiva kanyyli saatiin käteen.

[J A W]

En tiedä teistä muista, mutta minua aina suututtaa kätilöiden ja synnytyslääkärien puolesta, kun annetaan ymmärtää, että he eivät välitä synnyttäjän fiiliksistä vaan ainoastaan "kylmästä" medikaalisaatiosta ja parhaimmillaan "omasta auktoriteetistaan". Kyllä ne ihmiset julkisissa sairaaloissa on työssä ihan kutsumuksesta avustaa synnytyksissä parhaansa mukaan, niin että äiti ja lapsi pääsevät hengissä, terveinä, ja traumatisoitumatta. Ja takuulla ei ole lääkärin intresseissä tehdä toimenpiteitä, joita ei tarvita; on niitä töitä ilmankin, että niitä pitää keksimällä keksiä. 

 

En mitenkään vastusta doulan ottamista lisätueksi jos se auttaa rentoutumaan, mutta suhtautuisin itse todella skeptisesti doulaan, jonka asenne on se, että sairaalassa synnytykset hoidetaan huonosti ja siksi hänen pitää tulla sinne auttamaan - eikä niin, että ne hoidetaan siellä hyvin ja hän tulee vaan lisäavuksi.

 

Taisin osua samaan herhiläispesään kuin mOmma, mutta mun vaan oikeasti tulee paha mieli niiden meitä hyvin ja todellakin lämmöllä ja ymmärryksellä hoitaneita ammattilaisia kohtaan tuollaisesta.

Edited January 12, 2013 by J A W

[Kasma]

 Ettei tehdä toimenpiteitä lupaa kysymättä (hätätilanteessa tietty eri asia), marssita saliin nin kuin yksitisyydellä ei olisi mitään väliä....

 

toimenpiteitä ilman lupaa?  Voiko sellaistakin tapahtua? Ja yksityisyydestä, mä olen tyytyväinen jos kukaan ei rupea käpälöimään mua sanomatta mulle mitään. Saliin marssiminen on musta vielä ymmärrettävää. Puolituttu lääkär kuni kertoi kerran illanvietossa miten hänellä on 7 minuuttia per potilas. Jos lasketaan tauot mukaan työaikaan, niin sitten 12 minuuttia ja nämä ajat sisältävät siirtymiset huoneesta toiseen. En tiedä kuinka tosissaan hän oli, mutta lääkäreillä voi olla kiire.  

 

En siis tuntenut tai edes huomannut koko epiduraalin laittoa. Aika yleistä taitaa siis olla, että epiduraalin laitto ei ole mikään iso juttu synnyttäjälle, mutta totta kai kaikki synnyttäjät ovat yksilöitä ja tilanteet erilaisia. Jos on oikein kova neulakammo, niin en tiedä, miten se vaikuttaa asiaan.

 

Mä pelkäsin epiduraalia etukäteen, mutta päätin keskittyä vain omaan rooliini ja siihen, että saan selän pyöristymään lääkärin pyytämällä tavalla. Muistan vain käden kosketuksen selässä. En nähnyt neulaa ja toimenpide oli nopea.

 

Jos kokee sairaalan epämielyttäväksi paikaksi ja synnytyksen kovin lääketieteelliseksi sekä toimenpidekeskeiseksi, niin eikö silloin kannattaisi synnyttää kotona? Ainakin pk-seudulla toimii kotikätilöitä, jotka avustavat synnytyksen hoidossa kotona. Sairaalassa ollessa sairaalalla on kuitenkin vastuu niin synnyttäjästä kuin syntyvästä lapsesta.

Tämä on varmaan tarkoitettu mulle?

Vaikka kokee sairaalan epämiellyttäväksi paikaksi, niin se ei silti automaattisesti tarkoita, että haluaisi riskeerata oman tai lapsen hengen. Jos olisin synnyttänyt esikoisen kotona, niin siinä olisi voinut käydä huonosti. Kärjistäen: mielummin itken öisin tehtyä kiireellistä sektiota tai ikävää lääkäriä kuin kuollutta lasta ja ties mitä muuta. Me ei asuta pk-seudulla, joten kotisynnytyksen järjestäminen taitaisi olla suht mahdotonta. Ja mihin mä pistäisin esikoisen siksi ajaksi? Vaikka en tykkää olla potilaana sairaalassa ja mielestäni sairaaloissa olisi kehitettävää, niin se on silti vaihtoehdoista paras.

[Kasma]

 Kyllä ne ihmiset julkisissa sairaaloissa on työssä ihan kutsumuksesta avustaa synnytyksissä parhaansa mukaan, niin että äiti ja lapsi pääsevät hengissä, terveinä, ja traumatisoitumatta.

 

Vaikka mä täällä selitän miten pelkään sairaaloita ja synnytystä, niin olen silti samaa mieltä JAW:n kanssa. Itse näen tämän organisaation ongelmana. Ei se ole lääkärin tai kätilön vika, jos on kiire tai potilas on pelkonsa takia säikky ja hauras. Samalla tavalla ihmiset voi inhota sosiaalitoimea instituutiona, vaikka sosiaalityöntekijät ovat mukavia ihmisiä, jotka aidosti haluavat auttaa. Ehkä nykyään on myös vaikeaa olla heikko ja ottaa apua vastaan?

 

edit: jos joku kokee että olen aloittanut tämän "ampiaispesän" kysymällä doulista, niin pahoitteluni. Tarkoitus oli oikeasti kysyä doulista, eikä kuohuttaa tunteita.

 

edit2. Rautalangan unelmasairaala taitaisi olla rahoittajien kauhistus. Voisin kuvitella, että noi jutut olisivat mahdollisia toteuttaa, mutta se maksaisi paljon.

Edited January 12, 2013 by Kasma

[J A W]

Mäkin haluan nyt vielä korostaa, että en ollenkaan vastusta doulien olemassaoloa tai sellaisen ottamista mukaan synnytykseen, vastustan vaan sellaista vastakkainasettelua sairaalamaailman ja doulan välillä. 

[höpöli]

Noista toimenpiteistä lupaa kysymättä. On olemassa tiettyjä toimenpiteitä, joita tehdään rutiinina, mutta niitäkin voi kyseenalaistaa. Esimerkkinä tästä on piikki (oksitosiini), joka laitetaan vauhdittamaan istukan ulostulemista. Mä en ollut tästä tietoinen ennen kolmatta synnytystäni, sillä edellisissä olin saanut puudutuksen ja minulle oli laitettu tippakanyyli, jota kautta tämä oksitosiini sitten laitettiin. Kolmannessa synnytyksessä minulla ei ollut kanyyliä, joten kätilö oli jo laittanut piikin valmiiksi ja sanoi vain, että nyt sit laitan tän piikin. No, piikkikammoisena reagoin asiaan heti ja mieheni rupesi tivaamaan, miksi se pitää antaa, ja eikö ole muuta tapaa hoitaa asiaa. Sain sit cytotec-tabletin kielen alle ja se ajoi saman asian, mutta se piikki oli siinä valmiina koko ajan, kun se oli jo ehditty täyttääkin. Tämä on kyllä ainoa toimenpide, jota mulle on oltu tekemässä lupaa kysymättä ja onneksi mieheni oli valppaana ja uskalsi kyseenalaistaa piikin tarpeellisuuden (ehti nähdä kauhun silmissäni).

[mOmma]

Jos kokee sairaalan epämielyttäväksi paikaksi ja synnytyksen kovin lääketieteelliseksi sekä toimenpidekeskeiseksi, niin eikö silloin kannattaisi synnyttää kotona? Ainakin pk-seudulla toimii kotikätilöitä, jotka avustavat synnytyksen hoidossa kotona. Sairaalassa ollessa sairaalalla on kuitenkin vastuu niin synnyttäjästä kuin syntyvästä lapsesta.

Tämä on varmaan tarkoitettu mulle?

Vaikka kokee sairaalan epämiellyttäväksi paikaksi, niin se ei silti automaattisesti tarkoita, että haluaisi riskeerata oman tai lapsen hengen. Jos olisin synnyttänyt esikoisen kotona, niin siinä olisi voinut käydä huonosti. Kärjistäen: mielummin itken öisin tehtyä kiireellistä sektiota tai ikävää lääkäriä kuin kuollutta lasta ja ties mitä muuta. Me ei asuta pk-seudulla, joten kotisynnytyksen järjestäminen taitaisi olla suht mahdotonta. Ja mihin mä pistäisin esikoisen siksi ajaksi? Vaikka en tykkää olla potilaana sairaalassa ja mielestäni sairaaloissa olisi kehitettävää, niin se on silti vaihtoehdoista paras.

 

Ei ollut tarkoitettu Pahoitteluni, jos niin tuntui. Tarkoitin jos synnyttäjän oma asenne on se, että sairaalassa kaikki menee huonosti ja tehdää toimenpiteitä "kiusallaan" niin silloin voisi vaihtoehtona miettiä kotisynnytystä. Mutta tosiaan, silloin pitää hyväksyä kaikki riskit mitä tulee sen mukana. Ja pelkääminen on taas asia erikseen kuin periaatteellinen vastustaminen.

 

Nyt en tarkemmin muista mitä tuolla aikaisemmilla sivuilla olet kirjoittanut mutta olet menossa/käynyt jo jossain pelkokeskustelussa tulevassa synnytyssairaalassasi? Voisithan pyytää, että laittavat papereihisi, että pitäisivät sinut ajantasalla kaikesta mitä synnytyksessä tapahtuu ja selittäisivät tekemänsä asiat hyvin (jostain olen lukenut, että se voisi auttaa peloissa kun tietää mitä ympärillä tapahtuu).

[mOmma]

En tiedä teistä muista, mutta minua aina suututtaa kätilöiden ja synnytyslääkärien puolesta, kun annetaan ymmärtää, että he eivät välitä synnyttäjän fiiliksistä vaan ainoastaan "kylmästä" medikaalisaatiosta ja parhaimmillaan "omasta auktoriteetistaan". Kyllä ne ihmiset julkisissa sairaaloissa on työssä ihan kutsumuksesta avustaa synnytyksissä parhaansa mukaan, niin että äiti ja lapsi pääsevät hengissä, terveinä, ja traumatisoitumatta. Ja takuulla ei ole lääkärin intresseissä tehdä toimenpiteitä, joita ei tarvita; on niitä töitä ilmankin, että niitä pitää keksimällä keksiä. 

Taisin osua samaan herhiläispesään kuin mOmma, mutta mun vaan oikeasti tulee paha mieli niiden meitä hyvin ja todellakin lämmöllä ja ymmärryksellä hoitaneita ammattilaisia kohtaan tuollaisesta.

 

Samaa mieltä! En vaan osannut pukea asiaa sanoiksi.

[laura!]

Mua harmittaa jo ihan synnyttäjien itsensä puolesta tämä yhtä enemmän vallalla oleva ajatus siitä että lääkäreitä ja kätilöitä tulee vastustaa ihan periaatteenkin vuoksi. Ei se alkuasetelma ainakaan helpota yhteistyön kehittymistä, sillä sitähän se synnytys on. Tukihenkilö ja kätilö auttavat synnyttäjää jotta saataisiin kaikille paras lopputulos.

Kätilöt tai lääkäritkään kaipaa harvemmin toimenpiteitä, olisihan kaikkien etu että synnytys etenisi luonnollisesti loppuun asti. Mutta sairaalan henkilökunnan tehtävänä on kuitenkin turvata myös tulevan lapsen turvallisuus ja toisinaan se edellyttää toimenpiteitä. Tai myöskin tämä nykyinen suuriin sairaaloihin keskittäminen aiheuttaa sen, että synnytyksiä edistetään entistä helpommin. Ratkaisun sanelee kuitenkin ulkopuolinen paine, poliittiset ratkaisut joille hoitohenkilökunta ei voi mitään. Jos sairaalassa hoidetaan vuodessa 2 000 synnytystä enemmän kuin mihin tilojen kapasiteetti on suunniteltu, ei se ainakaan lisää rauhallisuutta.

 

 

Mulle henkilökohtaisesti doulan mukaan tuleminen on aina ennakkoasetelmana mietityttävä. Olen kohdannut nimenomaan niitä doulia joille sairaalaon vihollinen, eikä siitä asenteesta aina ole sille synnyttäjälle hyötyä. Ja taas ensisynnyttäjän kohdalla jos lähtökohtana on lääkkeetön kivunlievitys, pitää myös tukihenkilöiden ymmärtää että se on kuitenkin vain lähtökohta ja synnyttäjällä on oikeus muuttaa mielipidettään koska tahansa. Doulat usein kannustavat lääkkeettömyyteen jopa raivoisasti. Enkä aina tiedä onko se enää siinä vaiheessa synnyttäjän etu lainkaan.

 

 

Pelkopoliklinikat ovat loistavia apukeinoja jos synnytys pelottaa. Usein aiheesta puhuminen asiantuntijan kanssa ja tiedon saaminen rauhoittaa. Lisäksi tuolloin voidaan käydä lävitse niitä erityisesti askarruttavia asioita ja miettiä ne usealta kantilta läpi. Ja myös toiveita voidaan käydä lävitse. Henkilökohtaisesti koen tärkeänä sen, että myös niihin toiveisiin perehdytään etukäteen. Bebes.infon sivuilla on saatavilla pitkä toivomuslista, mutta jos sen täyttää olisi syytä myös selvittää mitä ne toiveet tarkoittavat ihan oikeasti.

[Kasma]

olet menossa/käynyt jo jossain pelkokeskustelussa tulevassa synnytyssairaalassasi? Voisithan pyytää, että laittavat papereihisi, että pitäisivät sinut ajantasalla kaikesta mitä synnytyksessä tapahtuu ja selittäisivät tekemänsä asiat hyvin

 

Valitettavasti mun usko papereihin romahti viime synnytyksessä. Niitä papereita ei aina lueta tai sitten ne siinä tohinassa unohtuu. Parhaiten homma toimi, jos itse muistutti kätilöä, että mä sit muuten pelkään sitä ja olisi kiva jos voitais tehdä näin. Silloin homma toimi. Nyt mä sit tietty murehdin sitä, että jos en pysty itse puhumaan. Miehestä ei viimeksi ollut tässä apua. Sillä oli kuulemma muuta mielessä. Ehkä mä kirjoitan tussilla otsaan ja pehvaan, että pelkopotilas tjms. Saas nähdä mitä mä vielä keksin.

Edited January 14, 2013 by Kasma

[mOmma]

^äh, voi ei! Sit en oikein tiedä...

Tai tuli yks keino mieleen. Ilmeisesti TYKS on synnytysairaala (paikan perusteella), en tiedä on siellä sähköinen potilastietojärjestelmä käytössä (pk-seudulla on). Mutta itsellä on esim. kodeiini "allergia" eli en voi lääkettä käyttää sappileikkauksen vuoksi. Se on mulla merkittynä papereihin allergiana ja se pompsahtaa koko ajan esiin sieltä ja on vielä punaisena.

Jos tuon pelon saisi jotenkin sinne laitettua? Tai jenkkityyliin joku allergia-ranneke, joka muistuttaisi hoitajia sun peloista?

[Kasma]

 Ilmeisesti TYKS on synnytysairaala (paikan perusteella), en tiedä on siellä sähköinen potilastietojärjestelmä käytössä (pk-seudulla on).

 

Näin oli viimeksi. Tai ainakin mä luulen, että oli, koska kävin pelkopolilla, kirjoitin asiasta iPanaan ja muistutin vielä sisäänkirjautuessa, kun kätilö kirjoitti mun tietoja ylös koneelle. Paperi-papereissa oli jopa keltainen note-it-lappu asiasta.

 

Allergiat on varmaan helpompia, koska ne ovat lääketieteellisiä faktoja, jotka ovat aiana samanlaisia. Pelko menee enemmän ihmissuhde-puolelle ja vaatii syvempää perehtymistä, että mikä just tämän ihmisen juttu on.

 

Bebes.infon sivuilla on saatavilla pitkä toivomuslista, mutta jos sen täyttää olisi syytä myös selvittää mitä ne toiveet tarkoittavat ihan oikeasti.

 

Mistä normaali-ihminen ton tiedon saisi ja mistä oppisi, että mikä merkitys milläkin asialla on? Mistä voi olla varma, että tämä on nyt ns. oikeaa tietoa. Musta noita pitäisi käsitellä neuvolan perhevalmennuksessa, eikä jättää jonkun nettisivun vastuulle. Varsinkaan jos nettisivu ei ole "virallinen".  

[Anna Rosa]

Mua harmittaa jo ihan synnyttäjien itsensä puolesta tämä yhtä enemmän vallalla oleva ajatus siitä että lääkäreitä ja kätilöitä tulee vastustaa ihan periaatteenkin vuoksi. Ei se alkuasetelma ainakaan helpota yhteistyön kehittymistä, sillä sitähän se synnytys on. Tukihenkilö ja kätilö auttavat synnyttäjää jotta saataisiin kaikille paras lopputulos.

 

- - -

 

Mulle henkilökohtaisesti doulan mukaan tuleminen on aina ennakkoasetelmana mietityttävä. Olen kohdannut nimenomaan niitä doulia joille sairaalaon vihollinen, eikä siitä asenteesta aina ole sille synnyttäjälle hyötyä.

 

Minä en ainakaan todellakaan vastusta kätilöitä tai lääkäreitä. Luotan heidän ammattitaitoonsa ja kykyynsä tehdä päätöksiä minun ja vauvan turvallisuus ensimmäisenä mielessä. Haluan ehdottomasti synnyttää isossa sairaalassa, enkä ole koskaan kotisynnytystä edes pohtinut. Lääkkeellisestä kivunlievityksestä minulla ei ollut ennakkoajatuksia ennen synnytystä ja mielelläni siihen sitten turvauduinkin.

 

Silti voisin ottaa doulan mukaan synnytykseen (jos mies ei pääsisi mukaan) yllä mainitsemistani syistä. Tarvitsen sinne itselleni "palvelijan", jota voin karrikoidusti sanoen pompotella ja jonka oletan olevan itseni ja vain itseni palveluksessa. Tätä en odota kätilöltä tai lääkäriltä, eikä minulla siihen oikeutta olisikaan. Sinänsä minulle ei ole väliä, onko palvelija doula vai Varamiespalvelusta vuokrattu tyyppi, mutta doula nyt olisi varmaan aika luonnollinen valinta. Olisi mielestäni aika ikävää, jos menisin synnyttämään doula mukanani, ja sairaalahenkilökunnan asenne olisi jo valmiiksi sellainen, että "nyt sieltä taas tulee tuollainen luomuhörhö, joka pitää meitä vihollisina". Toisaalta en varmasti valitsisi doulakseni sellaista henkilöä, jolle sairaala(henkilökunta) olisi jo ennakkoon punainen vaate.

Edited January 13, 2013 by Anna Rosa