panda

Tyhmät kysymykset synnytyksestä

985 posts in this topic

Onpas täällä mielenkiintoista keskustelua! Meni eilen koko ilta tätä lukiessa.

 

Mutta siis on mulla omakin kysymys: annetaanko oksitosiinia rutiinisti synnytyksen vauhdittamiseen myös niille synnyttäjille, joiden edellinen synnytys päättyi sektioon? Mulla kävi myös niin, että vauvan toistuvien sydänäänten laskun ja pitkittyneen avautumisvaiheen vuoksi vauva syntyi kiireellisellä sektiolla. Niin, ja sain silloin tosiaan oksitosiinia, jonka antamisen jälkeen sain ns. toonisia supistuksia (jäivät päälle ja vauvalla tuli ahdinko). Kestääkö kerran leikelty kohtu oksitosiinivauhditusta? Entä kalvojen puhkaisut, onko siinä mitään riskiä jos eka synnytys meni sektioon? Oon kyllä menossa pelkopolille ennen toista synnytystä, mutta kysyn nyt jo täällä, kun asia mietityttää nyt jo kovasti. Haluaisin että toisella kertaa synnytys saisi edetä omalla painollaan, edellyttäen tietenkin että tuo pitkittynyt avautumisvaihe ei toistu. Mutta ei kai sekään ole kovin tavallinen muuta kuin ensisynnyttäjillä?

 

Muoks. Sattuneesta syystä olis kiva kuulla lauran vastaus näihin mun kysymyksiin... :)

Edited by AvioPapu

Share this post


Link to post
Share on other sites

No tämä voi jo ihan oikeasti mennä kategoriaan "tyhmät kysymykset": Ilmeisesti Naikkarilla saa pitää puhelimen auki synnytyssalissa (tämä tieto tuolta Synnytyssairaaloiden NKL-ketjusta). Miksi sitten Kättärillä ei saa pitää puhelimia auki salissa? Tai näin ainakin meille sanottiin sairaalaan tutustumisessa vähän yli vuosi sitten. Onko kyseessä erilaiset laitteet, erilaiset käytännöt vai mikä?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mutta siis on mulla omakin kysymys: annetaanko oksitosiinia rutiinisti synnytyksen vauhdittamiseen myös niille synnyttäjille, joiden edellinen synnytys päättyi sektioon?

 

Mä luulin, että oksitosiinia annettaisiin vain jos synnytys ei etene tai jos haluaa epiduraalin. Eihän kaikilla välttämättä ole edes tippaa, mihin sen pistäis. :huh:

 

Mulle tehtiin kanssa kiireellinen sektio (sydänäänet tippui) ja operaation jälkeen vakuutettiin mun kohdun kestävän vielä 2 sektiota tai monta alatiesynnytystä. Mistään erikoisrajoituksista ei ollut silloin juttua eikä myöhemmin pelkopolilla. 

 

Mun synnytystaitokirjojen mukaan pelko hidastaa synnytystä. Muinaiset luolanaiset kun halus olla varmoja, ettei tiikeri syö niitä kesken synnytyksen (tai jotain sinnepäin :D ) ja siksi homma piti tarvittaessa saada tauolle, että pääsee karkuun. 

 

Salossa ei saanut pitää kännykkää osastolla, koska se häiritsi "pesimärauhaa". Ohuet seinät. ;)

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

AvioPapu, mun käsittääkseni oksitosiini laitetaan tippumaan vain, jos omat supistukset ei riitä. Voimistamaan siis niitä, että synnytys etenee. Mulle ei ole toki tehty sektiota, mutta viime synnytyksessä en tarvinnut oksitosiinia lainkaan, koska omat supistukset avasivat tarpeeksi tehokkaasti kohdunsuun. Sain kyllä epiduraalin eikä se vaikuttanut asiaan. Esikoisen synnytyksessä oksitosiini taas tippui koko ajan, mutta se olikin käynnistetty (prostaglandiinilla) eikä omat supparit riittäneet vaan niitä piti tehostaa. Ilmeisesti joissain sairaaloissa (?) ei haluta synnytystä käynnistää lääkkeellisesti, oksitosiinilla tai prostaglandiinilla, jos edellinen synnytys on ollut sektio.

 

Kasma, vastaan sen minkä tiedän noista sivuäänistä, mikä ei ehkä ole paljon :) Kuopuksella siis tosiaan kuului 1 vrk:den iässä sydämestä sivuääni ja lastenlääkäri sanoi sen johtuvan jostain sikiöaikaisesta suonesta, jonka pitäisi synnyttyä sulkeutua. Mutta ei kaikilla niin pienillä ole vielä ehtinyt sulkeutua. Vakuutti, ettei tarvitse kuitenkaan huolehtia asiasta. Jos ääni ei olisi ollut hävinnyt 2 vrk:den tarkastuksessa, niin samana päivänä olisi teetetty sydämen ultraääni. Ymmärsin kuitenkin, ettei kyseessä ollut mitenkään henkeä uhkaava asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos se sydämen sivuääni ei ole henkeä uhkaava asia, niin miksi sen takia pitää jäädä sairaalaan? Vai onko se henkeä uhkaava vaan sairaalan ulkopuolella?  :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lääkäri rauhoitteli mua sen verran, että uskoin ettei ole henkeä uhkaava :) On kuulemma ihan yleistä niin nuorilla vastasyntyneillä. Nähtävästi meitä ei vaan päästetty, koska lääkäri halusi varmistaa äänen häviävän ja ettei lisätutkimuksia tarvita.

Onhan aikuisillakin sydämissä sivuääniä eikä ne ole mitenkään vaarallisia. Ilmeisesti vauvoilla noita sydänääniä kontrolloidaan ultralla jossain iässä. Joskus ne vissiin häviää ja joskus ei. Google kertoo kaikenlaista :)

 

Pahoitteluni, mä en hirveesti tiedä asiasta. Vain oman kokemuksen ja mitä netti on kertonut. Ja musta tuntuu, että tää vauva on tyhmentäny mut :grin: Eikä edes tajua syntyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo oli hyvä tietää Yosa, kiitos. :) Jos joku puhuu mulle sivuäänistä, niin mä vastaan kertomalla miten mielellään me tullaan seuraavana päivänä näytille.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilmeisesti myös reikä sydämessä voi aiheuttaa ton sivuäänen. Mutta on nekin ilmeisesti moni vaarattomia.

En kyllä tiedä olisko meitä suostuttu kotiuttamaan, vaikka olisin tullut uudelle tarkastukselle. Mä olin siinä hormonimyrskyssä vaan ihan järkyttynyt, etten pääsekään kotiin enkä edes tajunnut ehdottaa muuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kasma: Meidän nuorimmaisella löytyi sivuääni sydämestä vielä 3 vrk ikäisenä ja sen vuoksi jouduttiin jäämään vielä sairaalaan. Siellä sitten katsottiin neliraajaverenpaineet ja kotiin päästiin seuraavana päivänä, kun toinen lääkäri uskalsi kotiuttaa hyvien neliraajaverenpaineiden vuoksi. Muutaman päivän päästä käytiin kuitenkin vielä ultraäänessä. Sivuääni ei ole aina vaaran merkki (meilläkin johtui siitä sikiöaikaisesta aukosta, joka sulkeutui vasta 5 kk iässä), mutta vakavasti otettava asia kuitenkin, koska vauvan vointi voi nopeastikin mennä huonoksi silloin, kun sydämessä on oikeasti vikaa. Siksi lääkärit mieluummin katsovat ja varmistavat viimeisen päälle kuin päästävät liian aikaisin kotiin. Nykyaikana nuo sivuäänet saadaan esille paljon paremmin kuin vaikkapa 30 v. sitten, jolloin "seulasta" on päässyt monia sydänvikaisia läpi. On siis hyvä, että vauvan vointi tarkistetaan, jotta voidaan jo aikaisessa vaiheessa puuttua sydänongelmiin, jotka ehkä ilmenisivät vasta 50 vuoden kuluttua. Pelkkä sivuääni ei ole automaattisesti merkki sairaasta sydämestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyypillisesti kaikilta vastasyntyneiltä löytyisi sivuääni sydämestä jos sydän heti synnytyssalissa tai vuorokauden iässä tutkittaisiin. Tämä johtuu ns. avoimesta ductuksesta eli oikosuonesta joka sikiöaikana kulkee aortan ja keuhkovaltimorungon välillä. Sikiökautinen verenkiertohan poikkeaa varsin mittavasti sitten esim. kuuauden ikäisen vauvan verenkierrosta, ihan siitä perusyystä, että synnytyksen yhteydessä fysiologia muuttuu syntyvän vauvan sisällä niin valtavasti.

 

Sikiöaikanahan sikiön veren hapetuksesta vastaa äiti. Kohdun sisällä ei paljon hengitetä ja siksi veren hapettumine tapahtuu istukassa. Näin ollen hapekas veri saapuu vauvaan napanuoran kautta ja siitä se sitten etenee normaalia laskimopuustoa myöten sydämeen. Aikuisellahan veri sydämeen saapuessaan menee sydämestä keuhkovaltimoiden kautta keuhkoihin, hapettuu siellä ja palaa sitten hapettuneena kauhkolaskimoita myöden sydämeen josta jatkaa matkaansa ns suureen verenkiertoon (eli aivoihin, raajoihin ja sisäelimiin jne). Vauvallahan tuo kohta on tarpeeton ja siksi sydämessä onkin oikoreitti, jota pitkin iso osa istukassa hapettuneesta verestä pääsee menemään suoraan aorttaan, kulkematta keukojen läpi. Syntymähetkellä vauva joutuu vataisaan muutokseen, kun äkisti kauhkot alkavatkin toimia istukan sijaan ja veren virtaus muuttuu kerrasta erilaiseksi.

 

Tuo oikoreitti menee tavallisesti kokonaan umpeen parin ensimmäisen vuorokauden aikana. Ensimmäisenä päivänä sen olemassa olo on vielä hyvin tavallista. Niinpä, jos vastasyntyneen kotiinlähtötarkastus tehtäisiin jo ensimmäisenä päivänä, olisi lopputuloksena valtava määrä vastasyntynitä, jotka joutuisivat sivuäänen (avoimen ductuksen) vuoksi erityistarkkailuun sydänpolille aivan turhaan. Näin ollen on siis enemmän kuin järkevää odottaa, että luonto tekee tehtävänsä ja tuo ductus sulkeutuu ennen kuin tarkempia tutkimuksia tehdään. Osalla tuo oikoreitti sulkeutuu toki hieman myöhemmin (kuten Naddan vauvalla), mutta sitten on olemassa ne vauvat jotka ihan oikeasti tarvitsevat tuota eityistarkkailua oikean sivuäänenä kuuluvan vaikean poikkeaman vuoksi.

 

 

Osasinkohan nyt selittäää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eli mä olen kamala itsekäs ihminen, kun haluan lähteä sairaalasta äkkiä. Kauanko siellä sitten pitäisi olla? 2 päivää, 4 päivää vai 5 kuukautta? Miten polikliiniset synnytykset sitten on ylipäätään mahdollisia? Kuka niitä vauvoja vahtii kun äidit nukkuu öisin? Tätäkö varten vauvat pidettiin aikoinaan (30 vuotta sitten?) vauvalassa ja vietiin äideille vain imetettäväksi, että saatiin mahdollisimman hyvä lääketieteellinen kontrolli ja kaikki epävarmuustekijät suljettua pois?

 

Alan ymmärtää sitä naista, joka synnytti terveyskeskuksen vessassa. Tai siis ihan idiootti paikanvalinta, mutta ainakin hän oli valinnut sen itse ja teki sen omilla ehdoillaan.  

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Älä Kasma nyt ota itseesi, tuskinpa kukaan yritti sanoa, että olet itsekäs. Ihmiset vain yrittävät selittää mitä asioita sairaalassa vauvoista tarkkaillaan ja mitä esimerkiksi nuo sydänongelmat tarkoittavat, jotta voit sitten tehdä sen oman valintasi. Mutta valitettavasti on niin, että ei kukaan oikeasti tiedä edes yleensä, saati kenenkään yksittäisen vauvan kohdalla, mikä se "oikea" sairaalassaviipymisaika on, joten pohditpa asiaa miten paljon hyvänsä, et voi löytää mitään sataprosenttisesti oikeaa vastausta. Lopulta päätös on vain tehtävä johonkin suuntaan. Hyvä uutinen on, että sun ei tarvitse (etkä oikeastaan voikaan) tehdä sitä nyt, vaan vasta sitten kun olette siellä sairaalassa sen vauvan kanssa. Voihan olla, että mitään sivuääniä ei kuulukaan.

 

Toivottavasti et pahastu, kun sanon, että minusta tuntuu, että yrität nyt vähän liikaa kontrolloida asioita, jotka eivät ole kontrolloitavissa, ja että voisi olla enemmän hyödyksi pelkojesi kannalta jos miettisit sitä, miten pystyt hallitsemaan sen, että asioita ei voi kaikkia tietää, päättää, eikä hallita. Voisiko olla järkevää esim. rajoittaa tietoisesti aikaa, jota käytät näiden pohtimiseen ja tiedonhankintaan tiettyyn minuuttimäärään päivässä? 

 

(Aikanaan vauvat pidettiin vauvalassa käsittääkseni siksi, että ajateltiin, että se sairaala-aika on enemmän äidin toipumista kuin vauvaa varten, ja että vauva häiritsee sitä, ja ajateltiin että erossa olosta ei ole vauvalle haittaakaan - ei niinkään vauvan tarkkailun vuoksi. Nykyäänhän ajatellaan, että tuo "ei siitä haittaakaan ole" -ajatus oli virheellinen. Saatan kyllä olla tässä historiatiedossa väärässä.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koitan tehdä valintaa kahden erilaisen sairaalan ja kahden erilaisen synnytystavan välillä. Ne ovat hyvin konkreettisia asioita ja (osittain kiitos pelkojeni) me saadaan ja voidaan päättää niistä. Itse uskon mahdollisimman laajaan tiedon hankintaan ja sit sen tiedon käyttöön tietoisen valinnan pohjana. Mielestäni se on eräänlaista rohkeutta. Jotkut toiset ajelehtivat virran mukana ja sitten ihmettelevät, että miten joutuivat määränpäähänsä. Eräs tuttuni taas ei väärän ristiriitaisen tiedon takia anna lapselle mahdollisuutta tulla ja sen sijaan itkee menetystään. Tapansa ja valintansa kullakin. 

 

Mut joo, mä lopetan tän ketjun "valtaamisen" tähän. Kiitoksia vastauksista ja tsemppiä synnytyksiin!

 

edit. Musta ei ole asiallista ruveta sanomaa, että mitä toinen saa tai ei saa tuntea. Jokaisella ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo sydäntekstini ei mitenkään ollut kasma sinulle kohdennettu. Yritinpä vain selittää noita yleisiä sydämen sivuääniä ja sitä miksi vauvojen tarkastus tehdään juuri silloin kun tehdään.

 

Polikliinisessä synnytyksessä äiti ja vauva tosiaan palaavat sairaalaan kolmantena päivänä tarkastettavaksi. Jos kaikki sujuu hyvin, en ymmärrä miksei tuo aikainen poistuminen onnistuisi paluukäynnin kanssa silloinkin kun siitä erikseen ei ole sovittu.

 

On kasma hyvä että selvität asioita ja koetat perehtyä. Aiksisemminkin olen sanonut, että suunnittelu on hyvästä, jos äiti kokee sen itselleen hyväksi tavaksi valmistautua synnytykseen. Joustavuus on kuitenkin koko ajan muistettava, sillä synnytys etenee omalla tahdillaan eikä sitä voi tiukasti ksikirjoittaa. Tuon kun muistaa, niin tieynlainen suunnittelu on hyvästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
suunnittelu on hyvästä, jos äiti kokee sen itselleen hyväksi tavaksi valmistautua synnytykseen. Joustavuus on kuitenkin koko ajan muistettava, sillä synnytys etenee omalla tahdillaan eikä sitä voi tiukasti ksikirjoittaa. Tuon kun muistaa, niin tieynlainen suunnittelu on hyvästä.

Tämä on totta. Jos se sairaalassaolo tuntuu ylivoimaiselta asialta, kannattaa tosiaan selvittää reaaliteetit, mikä on itselle se lyhin mahdollisen sairaalassaoloaika, jos kaikki menee todella hyvin. Jos jotain oikeesti vakavaa tulee itselle tai vauvalle, ei niitä muuttuneita suunnitelmia siinä vaiheessa edes muista murehtia.

 

Kokemuksesta sanon, että on paljon miellyttävämpää olla pari "ylimääräistä" päivää synnytttäneiden osastolla kuin mennä alle 2 viikkoisen kanssa lastenosastolle. Siellä lastenosastolla kun ei imettävällekään äidille välttämättä ole ruokaa tarjolla, jos sitä ei satu riittämään, tai äidillä on joku erikoisruokavalio. Ei ole kunnon rintapumppuja käytettävissä. Tilaa on vieläkin vähemmän kuin synnyttäneiden osastolla. Jos hyvä tuuri käy, saa lapsen mukana oleva vanhempi nukkumapaikakseen sängyn, mutta se voi olla myös pelkkä patja lattialla + petivaatteet. Eli jos vauvalla tosiaan epäillään jotain, ei kannata pyrkiä "karkaamaan" sairaalasta turhan aikaisin, vaan selvittää ensin mistä on kyse, jotta tietää, kuinka sen vauvelin kanssa kotona pärjää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkään en oikeastaan tarkoittanut, että ei olisi hyvä ottaa selvää asioista, ja sitten tehdä informoitu päätös. Ja kuten sanoin aikaisemmin, minusta Kasman kysymykset tässä ketjussa on olleet oikein hyviä. Tuo valinta kahden erilaisen sairaalan välillä on iso juttu ja pitää kyllä tietysti tehdä etukäteen, enkä todellakaan tarkoita, että siinä pitäisi ajautua virran mukana tai heittää noppaa. Itsekään en niin tekisi.

 

Se mitä tarkoitin on, että nyt ihan viimeisissä viesteissä on jotenkin toisin kuin ennen välittynyt sellainen fiilis, että informaatio kuitenkin myös ahdistaa sua Kasma. Koit esimerkiksi että kun sydämen tarkistamisesta selitettiin, tarkoituksena oli sanoa sinua itsekkääksi, kun valitset oman mielesi mukaan, vaikka minusta ulkopuolisena ei tuntunut, että kukaan yritti sanoa niin. Tuli vähän olo, että sinulla on jo tiedossa mitä toivot (mahdollisimman nopea kotiutuminen ja esikoinen mukana sairaalassa mahdollisimman paljon), ja koet, että sinua yritetään ylipuhua siitä pois. Ehkä siis joku yrittääkin, mutta ei nähdäkseni täällä. Mutta anteeksi jos tulkitsin väärin.

 

Semmoinen huomio vielä, että ainakin Jorvissa oli kaikilla synnyttäneiden osastoilla päiväsalit / olohuoneet, joissa sai viettää aikaa sikäli kun jaksoi. Vauvan isä ja sisarukset saivat myös olla osastolla vierailuajoista riippumatta. Eli vaikka mä en ollut perhehuonessa tän toisen synnytyksen jälkeen, mies ja esikoinen oli yhden mun sairaalapäivistä kokonaan siellä sairaalassa. Me leikittiin päiväsalissa ja hoidettiin vauvaa. Lounasta syömään miehen ja esikoisen piti mennä muualle, mutta välipalakin me syötiin päiväsalissa yhdessä. 

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Nadda ja varsinkin Nat, kun kerroitte lisää vauvojen sydämen sivuäänestä :)

Meillä lastenlääkäri tarkasti kuopuksen jo vuorokauden iässä siksi, että toivoin pikaista kotiutumista. Eipä tuo kaksi vuorokauttakaan lopulta pitkä aika ollut olla sairaalassa, mutta ne hormonit... :girl_sigh: Aion kyllä tämänkin tulevan vauvan kohdalla toivoa nopeaa kotiutumista, mikäli se on mahdollista. Jos ei, niin sitten ei. Polikliininen synnytys ei käsittääkseni kohdallani ole mahdollista, koska esikoinen aikanaan kellastui (valohoitoa ei silti tarvittu). Ainakin Tyksin sivuilla luki, että aiemman lapsen kellastuminen on este mahdolliselle polikliiniselle synnytykselle. Ja kyllä mua henk.koht vähän kauhistuttaakin ajatus, jos sairaalasta pitäisi (tai voisi) lähteä 6 tunnin ikäisen vauvan kanssa ja palata muutaman vuorokauden iässä tarkastukselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko tuohon kahden vuorokauden tarkistukseen yleensä syynä juuri tuo, että aiemmin voisi tulla turhia huolia, vai voiko aiemmin jäädä huomaamatta jotain, mitä myöhemmin huomattaisiin? Meidän esikoinen tarkastettiin, kun ikää oli melko tasan puolitoista vuorokautta, eikä aikaisempaan ollut syynä ainakaan mun toive tai meidän kotiutuminen, kun siinä kuitenkin sektiosta johtuen meni vielä pari päivää, ja tuskin myöskään mikään päiviin liittyvä, kun tuo tarkastus tehtiin juurikin sunnuntaina. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei se taida olla tunneista kiinni, vaan päivistä, eli riippuen siitä mihin aikaan päivästä lapsi on syntynyt, tarkastettavat vauvat ovat eri ikäisiä. Mutta siis ekana osastollaolopäivänä sitä ei ymmärtääkseni tehdä, vaan toisena, joskus sitten varmaan kolmantena, jos lääkäri ei ole sitä ennen käytettävissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoiselle ei suostuttu tekemään kotiinlähtötarkistusta n. 1,5vrk iässä. Poika syntyi ke iltana ja pe olisin halunnut kotiin - tarkastus olisi tehty päivällä kun vasta illalla tuli "ikäraja" täyteen. Silloin mulle kätilö/hoitaja osastolta sanoi että on liian aikaista, kun ei ole 2vrk täynnä, että pitäisi odottaa seuraavaan päivään. Mä kiltisti odotin sitten...

 

Varmaankin tolle on joku syy, että 2 vrk iässä tarkastus tehdään. Tähän hätään en kyllä keksi että miksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin olen tuota lukenut/kuullut, että joskus oikeasti se on tunneistakin kiinni. Että välttämättä vielä vaikkapa 46 tunnin iässä ei tehtäisi vaan pitää olla se 48h ikää. Esikolla oli kuitenkin vasta 36, jos ihan sitäkään, ehkä vasta 34.

 

Hämmästelin tätä siis jo silloin 2 vuotta sitten mutta nyt tuli mieleen kysäistä, kun oli täällä muutakin puhetta aiheesta. :)

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tännään selvisi mulle (kiitos tälle foorumille :) ) että synnytysvalmennus on neuvolan puolesta tasan yksi kerta. Ja neuvolasta saaduissa papereissa lukee että se on vasta viikon 32 jälkeen.

Olen nyt sinällää kauhuissani, kun ajattelin että se olisi aika iso juttu tässä prosessissa ja että siitä puhuttaisiin ja siitä kerrottaisiin neuvolassa paljon. Synnytyspelosta jonkinlaisesta kärsin, ja ajattelin että sitäkin käytäs neuvolassa läpi, sanoin siitä ekalla kerralla mutta asiaa käsiteltiin vaan kirjaamalla se ylös mun tietoihin. En toki ajatellut että sitä siinä oltas alettu käymään läpi, mut että olisi saanut edes jonkinlaisen toivon että siitä puhutaan myöhemmin. Nyt olen sitten ymmärtänyt että synnytyksestä pitää itse selvittää aika paljon.

Kuten jokainen varmaan rivien väistä lukee, olen tässä ekaa odottamassa ja kaikki on täysin pimennossa multa.

Eli jos pitää selvittää synnytyksestä itse kaikki oleellinen, niin mitä mun silloin pitää selvittää? Mitä synnytyksessä tapahtuu, mitä mun pitää tietää?

Netistä kun lähden etsimään,löydän vaan ne kauhutarinat, tutut synnyttäneet ovat kokeneet kauheuksia jne. Pelkopolille tahtoisin mutta missä vaiheessa se on, onko ns. tarpeeksi ajoissa, pääseekö sinne?

Tältäkin palstalta olen lukenut noita synnytysjuttuja ja siihen liittyvää, mutta kokonaisuus on niin hajanainen mulle itselleni etten tiedä mitä pitäis lukea.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tännään selvisi mulle (kiitos tälle foorumille :) ) että synnytysvalmennus on neuvolan puolesta tasan yksi kerta. Ja neuvolasta saaduissa papereissa lukee että se on vasta viikon 32 jälkeen.

Olen nyt sinällää kauhuissani, kun ajattelin että se olisi aika iso juttu tässä prosessissa ja että siitä puhuttaisiin ja siitä kerrottaisiin neuvolassa paljon. Synnytyspelosta jonkinlaisesta kärsin, ja ajattelin että sitäkin käytäs neuvolassa läpi, sanoin siitä ekalla kerralla mutta asiaa käsiteltiin vaan kirjaamalla se ylös mun tietoihin. En toki ajatellut että sitä siinä oltas alettu käymään läpi, mut että olisi saanut edes jonkinlaisen toivon että siitä puhutaan myöhemmin. Nyt olen sitten ymmärtänyt että synnytyksestä pitää itse selvittää aika paljon.

Kuten jokainen varmaan rivien väistä lukee, olen tässä ekaa odottamassa ja kaikki on täysin pimennossa multa.

Eli jos pitää selvittää synnytyksestä itse kaikki oleellinen, niin mitä mun silloin pitää selvittää? Mitä synnytyksessä tapahtuu, mitä mun pitää tietää?

Netistä kun lähden etsimään,löydän vaan ne kauhutarinat, tutut synnyttäneet ovat kokeneet kauheuksia jne. Pelkopolille tahtoisin mutta missä vaiheessa se on, onko ns. tarpeeksi ajoissa, pääseekö sinne?

Tältäkin palstalta olen lukenut noita synnytysjuttuja ja siihen liittyvää, mutta kokonaisuus on niin hajanainen mulle itselleni etten tiedä mitä pitäis lukea.

 

Se on vähän siitä kiinni mitä sä ehkä haluat tietää?

Haluatko sä tietää kaiken? Siis jo siitä miten se vauva tulee ulos (jossain vaiheessa kiertyy ja työntyy jne), vai riittääkö pelkkä tieto esim. avautumisvaiheesta, ponnistusvaiheesta ja jälkeisvaiheesta ja näistä sellainen pintapuolinen mitä-missäkin-tapahtuu? Esim. avautumisvaiheessa avautuu, tulee suppareita ja vaan odotellaan. Ponnistusvaiheessa ponnistetaan, asentoja saa kokeilla ja vaihdella. Jälkeisvaiheessa odotellaan istukkaa ja painellaan mahaa. Vai kaipaatko pintapuolisen avautumisvaihe, ponnistusvaihe, jälkeisvaihe selitteen, mutta paaaaljon tarkemman sisältökohtaisen selityksen kaikkien käänteidenkin kanssa :)

 

Vai onko ne enemmän sellaisia "henkisiä tunteita", eli mitä saa tuntea missäkin vaiheessa. Sattuuko se, miltä supistus tuntuu, miltä vauvan ulostulo tuntuu, onko ok jos itkee alusta loppuun jne.?

 

Mun mielestä kaikkein paras on yrittää saada itse selville tietenkin niin paljon kun voi, mutta myös pientä itsetutkiskelua tehdä, että mistä tiedosta voisi olla apua. Täytyykö ensin täyttää ne aukot, vai ensin opiskella lisää jo siitä mitä tietää jne. Kaikkein ikävin asia mitä voit itsellesi tehdä, on luottaa siihen että "kätilö osaa ja kertoo sitten". Se ei ole väärin, mutta sillä tavalla saat taatusti oltua hukassa jos olet yhtään sen luonteinen ja sillä voit tehdä paljon hallaa omalle synnytyskokemuksellesi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^  Kyllä siellä neuvolassa ihan normikäynneilläkin puhutaan synnytyksestä. Kysellään tuntemuksia ja ajatuksia. Ei tokikaan varmaan ihan yksityiskohtaisesti käydä läpi joka vaihetta - varsinkin kun synnytykset eroaa niin kovin usein toisistaan. Sen takia et varmaan ole saanut selkeää kuvaa eri synnytyksistä, koska kahta samanlaista ei ole. Perusperiaate toki on sama - vauva maailmaan.

Pelot ottaisin heti ekasta kerrasta alkaen puheeksi. En tiedä tarkkaan missä vaiheessa raskautta pelkopolille yleensä mennään, uskoisin että reippaasti yli puolen välin, muttei siitä puhuminen ja pelkopolin mainitseminen haittaa tee.

 

Sithän on myös paljon kirjallisuutta synnytyksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos osaat englantia, niin suosittelisin esim. birth skills kirjaa. Siinä kerrotaan ensin mitä kehossa tapahtuu ja sen jälkeen annetaan vinkkejä, että miltä se voi tuntua ja mitä erilaisia asioita voisit silloin tehdä. Kirja suhtautuu neutraalisti eri kivunlievitysmenetelmiin. Vastaavia opuksia on paljon muitakin. :) Itse koen, että suomessa valmennus on helposti sitä, että kerrotaan vain mihin kaikkialle voi saada kipupiikiä. Ihan hyvä sekin on tietää, mutta se on lääkärien työtä, ei mun. :)

 

http://www.amazon.co.uk/Birth-Skills-Proven-pain-management-techniques/dp/0091922143/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1359641459&sr=1-1

edit. toi ei ole uusin versio. Jos kiinnostaa, niin kannattaa etsiä uusin. :)

 

Pelkopolille pääsee vasta kun viikkoja lähemmäs (tai yli) 30. Pelkopolilla vastataan kysymyksiin ja kehotetaan harjoittelemaan mm. rentoutusta, mutta jos nyt jo epäilyttää, niin sinne on pitkä odotus. Mulle ei ollut mitään hyötyä siitä, että kerroin peloista heti ekalla käynnillä. Toivottavasti sulle on. :)

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest
This topic is now closed to further replies.