Synnyttäminen ilman lääkkeellistä kivunlievitystä

[Nat]

kalvojen puhkaisu on nimen omaan sama asia kuin tuo vesien päästö. Eli tehdään siis sikiökalvoihin reikä jotta lapsivesi pääsee ulos eikä ole ns. kalvorakkoa edessä estämässä lapsen laskeutumista. Tuo kalvojen puhkaisu yleensä aikaan saa supistusten voimistumisen ja tihentymisen ja niin tosiaan kävi myös mulla. Harmi vain että kohtu kävi ylikierroksilla ja tosiaan spasmasi sitten kokonaan. Mielelläni olisi vauvan itse ulos ponnistanut jos se vain mahdollista olisi ollut niin että vauva eloon olisi jäänyt.

[Salia]

Ok, en tiennytkään että sillä voi olla tuollainen vaikutus. Täytyy ottaa asiasta lisää selvää.

 

Itsellä luomumeininkiä puolsi ekalla kierroksella se että valinta luomu- ja lääkeosaston välillä piti tehdä etukäteen, ja kokonaisuudessaan lääkkeetön kuulosti paremmalta. Mun pahimpia synnytykseen liittyviä pelkoja on repeäminen, ja jotenkin yhdistän sen mielessäni erilaisiin toimenpiteisiin (tyyliin epiduraali -> oksitosiini -> paniikki -> imukuppi). Tämä on siis subjektiivinen fiilispohjainen juttu, ei mikään kiistattomiin tutkimuksiin perustuva tieto. Toinen kammotus oli se että joutuisi olemaan paikoillaan ja passiivinen. Ja kolmantena syynä se että toivoin että sekä vauva että minä oltais 'kartalla' heti synnytyksen jälkeen.

 

Toiselle kierrokselle toivon taas vesisynnytystä, ja lääkkeetöntä. Mutta toisaalta ajattelen että aikamoinen ihme jos jo toisen kerran tulee niin oppikirjamainen synnytys ettei mihinkään jouduta puuttumaan. Ehdottomasti vastustan kaikkea lääkkeettömän synnytyksen hehkutusta vaikka sitä itselle toivonkin. Toivon että kivunlievitystapojen kehittämistä ja tutkimista jatketaan, ja synnytyksestä saadaan mahdollisimman luonnollinen, turvallinen ja kivuton tapahtuma.

[J A W]

valinta luomu- ja lääkeosaston välillä piti tehdä etukäteen

Musta on ihan käsittämätöntä ja järjenvastaista ja väärin, että ensisynnyttäjää vaaditaan tekemään tuollainen päätös etukäteen, ennen kuin edes oikeasti on mitään käsitystä siitä, miltä synnyttäminen tuntuu.

Edited May 16, 2012 by J A W

[poimulehti]

^Sama. Aika rankalta kuulostaa tuollaisen päätöksen eteen joutuminen jo ennen kuin synnytys edes käsillä. Omalla kohdallani takana kaksi lääkkeetöntä, nopeaa ja helppoa synnytystä. Mutta koska ei milloinkaan voi varmaksi tietää, minkälaista menoa ensi kerralla on luvassa, niin en kyllä tahtoisi joutua etukäteen valitsemaan täyden lääkkeettömyyden ja lääkkeitten käytön välillä! Mikäli synnytys esimerkiksi jostain syystä pitkittyisi ja hankaloituisi, tuskin itsekään jaksaisin mitään vuorokauden kivuliaita supistuksia ilman puudutuksia enää... Siinä sitä sitten oltaisiin, luomusynnytyksen valinneena.

 

Onneksi ainakin useimmissa synnytyspaikoissa Suomessa on mahdollista valmistautua synnytykseen pitäen ihan kaikki kivunlievitysvaihtoehdot avoimina. Mä kyllä toivoisin vielä enemmän valinnanvaraa just luonnonmukaisemmissa kivunlievityskeinoissa, joita ihan sairaalan puolesta tarjottaisiin. Esimerkiksi ammeita, altaita ja vyöhyketerapiaa saatais kyllä suosia nykyistä enemmän, ennen kuin tartuttais piikkeihin.

[Salia]

Meillä oli se etu että osastot oli vieretysten, joten toiselle puolelle siirtyminen kesken kaiken olisi ollut suht helppoa (ja tietty komplikaatioiden sattuessa sinne olisi siirretty). Useinhan nämä home from home centerit ei ole sairaalassa ollenkaan, mutta kyllä niistä siirrytään sairaalaan jos synnytys ei suju, ei pysty/jaksa tms. Mutta itse kun olin sanonut ja papereihin kirjottanut että luomuosasto ja ei epiduraalia, niin kynnys olisi ollut todella korkea vaatia siirtoa. Varsinkin ensikertalaisena. Mutta kyllä sitä varmasti voi vaatia.

 

Olin kyllä todella vihainen kun selvisi että osastot ja synnytystavat on tällä tavalla eriytetty. Lääkärit, ja sitä kautta lääkkeelliset kivunlievitykset, saatavilla vain normiosastolla, sitten taas ammeita ym. ei ole. Eli tuntui siltä että valitse vaihtoehdoista valaanlaulua kuunnellen synnytät jossain jooga-asennossa, tai sänkyrivissä selällään muiden kanssa epiduraalin voimin. Siitä sitten valitsemaan ilman mitään hajua synnytyksen todellisuudesta. Vaikka kaikki meni hienosti niin vieläkin suututtaa kun ajattelee. Ihme misogynista meininkiä. Nyt ollaan menossa Haikaranpesään ja kuulemani perusteella vaihtoehdot on siellä järjestetty niinkuin muuallakin pitäis olla.

Edited May 16, 2012 by Salia

[Guest vieras_]

varsin yleistä on se, että synnyttäjän kova kivuliaisuus (ja kipulääkityksen tarve) johtuukin siitä että jossain on häikkää. Esim. tarjontavirheet tai epäsuhta saa aikaa kovat kivut. Tarjontavirhe tulee itselle aina mieleen jos äiti kovin kovin kivulias ja tuskainen on

 

Anteeksi OT, mutta mun pitää tulla kiittämään Natia tästä. En ole koskaan kuullutkaan, että tarjontavirhe voisi oikeasti aiheuttaa kovempia kipuja, tai siis ainakaan ennen ponnistusta. Mulla esikoinen oli väärässä tarjonnassa ja kivut kovat (vaikka edistystä ei kauheasti tapahtunut), mutta olen aina pitänyt kipuihin syynä mm. omaa huonoa synnytyskivunsietokykyäni. Oli jotenki uskomattoman helpottavaa lukea, että osa tuosta kivusta saattoi johtua virhetarjonnasta. Kiitos Nat, kun tarjosit mulle ensimmäisen helpottavan faktan reiluun vuoteen! Luin tämän pari päivää sitten ja tuntui kuin ainakin pieni kivi olisi mun sydämeltä tippunut.

[Chiko]

Ma oon kaynyt lueskelemassa tata, kun voi olla, etta olosuhteiden pakosta joudun synnyttamaan ilman laaketieteellista kivunlievitysta. Eli taman kakkosen kanssa ei nailla nakymin oltais tulossa Suomeen, vaan synnyttaisin taalla Ugandassa. Mun sairaalassa epiduraalia ei kuulema ole tarjolla kuin jotenkin tosi hankalasti ja muita puudutuksia ei oikeastaan tunneta. Ilokaasua on vissiin tarjolla, mutta siinapa se. Ekassa synnytyksessa sain epiduraalin ja sita ennen luulin kuolevani kipuun (avauduin hirveaa vauhtia ja supistukset tuli ilman valeja). Tavallaan mulle annettiin epiduraali ihan liian myohaan, mutta sitli ajatus siita, etta sita ei edes ole tarjolla, aiheuttaa paniikkia.

[J A W]

Joo, onneksi Suomessa kai ihan kaikkialla on tarjolla useammanlaista kivunlievitystä, eikä niistä tarvitse tehdä päätöksiä etukäteen. Siis näissä "pehmopaikoissa" tyyliin Haikaranpesä saa kyllä myös halutessaan epiduraalin ja toisaalta "tavallisista" sairaaloista löytyy kyllä lämpöpussia ja keinutuolia myös. Näin ainakin pääkaupunkiseudulla.

Edited May 17, 2012 by J A W

[höpöli]

Mulla ei puudutuksen pyytäminen tai pyytämättä jättäminen toisessa ja kolmannessa synnytyksessä johtunut kivun määrästä. Mulla meni nää kaks synnytystä muuten ihan samalla kaavalla, mutta toisessa pyysin puudutuksen, kun luulin, että synnytys kestäisi vielä monta tuntia. No, rupesi ponnistuttamaan ennen kuin puudutus rupesi vaikuttamaan. Kolmannella kerralla en sit pyytänyt puudutusta, kun osasin arvata, että loppu menee nopeasti.

Ja näissä kahdessa tapauksessa toivuin nopeammin ilman puudutusta kuin puudutuksen kanssa. Kätilö veikkasi myös, että kehon omilla hormoneilla on vaikutusta asiaan. Toivuin molemmista siis suht hyvin, mutta tokan synnytyksen jälkeen päätin kuitenkin, etten uskalla yrittää kävellä itse osastolle, kun taas kolmannen synnytyksen jälkeen me lähdettiin kotiin 6 tuntia synnytyksen jälkeen...

[Nuuk]

Kävin lapsimessuille bebesin luennolla "miten selviytyä synnytyksestä". Onko teillä kokemusta siellä kuulemastani asiasta, että luomuna syntyneet vauvat voivat/nukkuvat paremmin/ovat tyytyväisempiä kuin ne, jotka ovat ottaneet synnytyksessä epiduraalin tms. puudutteen? Ns. epsiduraalivauvat kuulemma kärsivät mm. päänsärystä, vatsavaivoista ja keuhkovaivoista (yskivät ja aivastelevat paljon) jonka vuoksi itkeskelevät paljon ja ovat huonoja nukkujia.. Mahtaako tämä pitää paikkansa?

 

Empäs ole aijemmin tällaiseen törmännyt. Esikoinen syntyi epiduraalin voimin ja puudute ehti olla 4h ennenkuin vauva syntyi, 5h iässä muuttui siniseksi ja lakkasi hengittämästä, kiidätettiin vastasyntyneiden teho-osastolle, syytä ei koskaan löytynyt mistä tämä johtui. Esikoinen on aina ollut todella vaativa tapaus, syntymästään saakka itkenyt paljon ja ollut huono nukkuja varsinkin päiväsaikaan. Vatsanväänteitäkin oli paljon vauva-aikana.

Kakkonen syntyi täysin luomusti, ilman kivunlievityksiä, korvissa olevia vyöhyketerapia palloja lukuunottamatta. Tosi helppo vauva, ei paljoa itkenyt, ei ollut vatsanväänteitä ja oli unelmanukkuja.

Kolmannessa synnytyksessä koitettiin jälleen luomu synnytystä, mutta synnytys pysähtyi, kivut jäivät ja 6h jälkeen itkin väsymystä ja kipua, päätettiin laittaa kohdunkaulanpuudute, laitosta muutama minuutti ja vauva syntyi. Tosi helppo vauva tämäkin, itkee tosi harvoin, nukkuu kuin unelma, tyytväinen, ei vatsanväänteitä.

 

Kaverilla taas epiduraalilla syntynyt vauva oli tosi helppo ja se luomuna syntynyt tosi vaativa.

 

Eroja löytyy, liekö vosi ainakaan yleistää tuollaista väitettä..

Edited May 20, 2012 by Senju

[Teikku]

Mulla on kaksi luomusynnytystä takana ja kumpikin lapsi on ollut tosi huono nukkuja

[ayashe]

varsin yleistä on se, että synnyttäjän kova kivuliaisuus (ja kipulääkityksen tarve) johtuukin siitä että jossain on häikkää. Esim. tarjontavirheet tai epäsuhta saa aikaa kovat kivut. Tarjontavirhe tulee itselle aina mieleen jos äiti kovin kovin kivulias ja tuskainen on

 

Anteeksi OT, mutta mun pitää tulla kiittämään Natia tästä. En ole koskaan kuullutkaan, että tarjontavirhe voisi oikeasti aiheuttaa kovempia kipuja, tai siis ainakaan ennen ponnistusta. Mulla esikoinen oli väärässä tarjonnassa ja kivut kovat (vaikka edistystä ei kauheasti tapahtunut), mutta olen aina pitänyt kipuihin syynä mm. omaa huonoa synnytyskivunsietokykyäni. Oli jotenki uskomattoman helpottavaa lukea, että osa tuosta kivusta saattoi johtua virhetarjonnasta. Kiitos Nat, kun tarjosit mulle ensimmäisen helpottavan faktan reiluun vuoteen! Luin tämän pari päivää sitten ja tuntui kuin ainakin pieni kivi olisi mun sydämeltä tippunut.

 

Sama! Mulla myös esikoisen pää vinossa ja nyrkki osittain poskella, avautuminen junnasi siinä 7-8cm ja kovat kivut. Vaikka tiedänkin, että synnytyksissä harvoin mikään menee suunnitelmien mukaan niin kuitenkin olen ollut itseeni hieman pettynyt ja ajatellut että "en vaan sitten osannut synnyttää". Kukaan ei oikein Kättärilläkään selittänyt mulle tuota, vaikka kätilön kanssa kävinkin keskustelun synnytyksen jälkeen. Mulla kyllä ehti olla niin monta kätilöä synnytyksen aikana että ei kai se ihme ole jos kellään ei ole selvää kokonaiskuvaa. Tuo Natin kommentti oli tosiaan uskomattoman helpottava kiitos minultakin!

[mirde]

Annimarika, meillä esikoinen syntyi epiduraalin voimin (syntyi vähän alle 2h epin annosta) ja on ollut oikea unelmanukkuja lähes aina. 3kk iästä lähtien nukkunut yöt läpi (22-06), siihen astikin maks kolmella syötöllä menty, mitään turhia ei ole koskaan itkeskellyt, vatsavaivoja ei ollut jne.

[Nuppu84]

En taida olla oikeutettu vastaamaan lääkkeettömään synnytykseen, mutta vastaan silti Esikoinen syntyi liki 11h jälkeen käynnistettynä ja epiduraalin voimin (ponnistus 11min). Oksentelin kivuissa ja vaadin epiduraalin heti kun oli mahdollista. Hyvä niin, sillä 3h myöhemmin poika syntyi. (nukkui 2,5kk iästä yöt läpi)

Toinen syntyi vauhdilla, eikä minulta kyselty kipulääkityksistä, eikä kyllä olisi kerinnytkään. Ilokaasumaski annettiin, mutta heitin sen kaaressa pois koska ärsytti niin paljon maskista lähtevä "fi-uuuuuuuuuu"- vinkuna.. Sattuihan se perhana, eikä niin vähää. (nukkui ekan täyden yön 1v iässä, siihen asti 6-30krt herätyksiä yössä)

Jälkikäteen olen miettinyt että jos tietäisi synnytyksen kestävän tietyn ajan (ei 11h), niin voisin puskea mahdollisen seuraavankin ilman kivunlievityksiä. Mutta kun ei tiedä Joten jos kolmas joskus tulee, eikä taas syöksytä, niin kyllä sen epiduraalin/spinaalin saa mulle laittaa.

Edited June 1, 2012 by Nuppu84

[syksyn tyttö]

Mie olen miettinyt paljon tuota lääkkeetöntä kivunlievitystä kun esikoisen kanssa ei epiduraali tuntunut kauheasti auttavan, tai siis kivut tuntui tosi pahasti vain reisissä, mutta oli niin epämiellyttävää jotta en haluisi kokea uudestaan. Kaikkein parhaiten mulla auttoi suihku ja lämpökääre sekä jumppapallo, että aqua-rakkulat. En vaan tiedä kestänkö synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Mutta toi mitä Nat sanoi kivusta ja lapsen väärästä asennosta auttoi kyllä. Meillähän poika oli tulossa avolakitarjonnassa, eikä synnytys sitten edistynytkään 7 sentin jälkeen ja siihenkin saakka oli mennyt aikaa vesien menosta jo toista vuorokautta kunnes päädyttiin sektioon. Pitäis varmasti tutustua ennen synnytystä hiukan enemmän tähän hommaan, mutta onneksi siihen on vielä aikaa. Esikoinen on muuten aina nukkunut hyvin.

[Salia]

 

Yks synnytys vaan takana, ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja kokemus aika sama kuin Nefericalla, ainoa tosi tuskanen vaihe oli kalvojen puhkaisun ja ponnistusten välinen aika. Itse en tuota vaikutusta osannut odottaa joten jouduin hetkeksi paniikkiin enkä enää ollut "tilanteen herrana". Siitä on jäänyt se epätoivo mieleen. Mutta se mikä auttoi tuon vaiheen kestämään oli että synnytysvalmennuksessa oli ollut puhetta siirtymävaiheesta (transition stage, ykkösvaiheesta kakkoseen) joten ajattelin että tämä on nyt varmaan se ja puol tuntia kun vielä jaksan (valmennuksessa sanottu että tuon pidempään se ei kestä ) niin pääsen ponnistamaan. Ponnistusvaihe oli synnytysaltaassa, ja omasta mielestä oikeestaan helpoin vaihe koko synnytyksestä kun sai itse aktiivisesti viedä asiaa eteenpäin. Kätilöt neuvoi ja ohjeisti tosi vähän synnytyksen aikana, ihan sain omaan tahtiin mennä, olivat tukena vaan. Avautumisvaiheessa olin paljon liikenteessä ja välillä lepäilin kylpyammeessa. Vesi lievensi kipua tehokkaasti.

 

Vaikka kaikki näin hienosti menikin niin nyt kun toinen on suunnitelmissa niin vähän mietin että pitäskö vetää kaikki tropit ens kerralla, olis se sen verran *tanallista se supistuskipu...

 

edit. Niin ja toiveena oli alunperinkin mennä ilman lääkkeitä ja synnyttää altaaseen (kun mikään lääke ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta), mutta avoimin mielin olin että jos ei mene suunnitelmien mukaan niin samapa tuo. Mun mielestä tämä kivunlievitysasia on vähän sellanen että kaikki vaihtoehdot on huonoja ja niistä sitten pitää joku vaan valita. Ja sitten kaiken pohdinnan jälkeen voi asiat mennäkin ihan toisin.

 

Nyt on kokemus sekä lääkkeellisestä että lääkkeettömästä synnytyksestä. Eli kakkosta menin synnyttämään toiveena että lääkkeettömästi menis tälläkin kertaa, suunnitelmissa amme. Suihkua, ammetta, lämpöpussia ja ilokaasua käytinkin ekat 7h. Synnytys vaan eteni ihan hirveän hitaasti ja tuli sellainen olo etten tule tätä jaksamaan näillä. Pyysin epiduraalin ja sain. Sitten selvisi että hidas eteneminen oli johtunut vauvan huonosta asennosta. Siinä sitten kalvot puhkaistiin ja kun sekään ei auttanut niin oksitosiini tippumaan. 7cm olin siis auki kun epiduraali laitettiin. Sitten vaan yhtäkkiä asiat loksahti kohdilleen ja 3h puudutteen laiton jälkeen vauva syntyi muutamalla ponnistuksella. Ei tullut repeämiä, tunsin ponnistuksen tarpeen ja hallitusti pystyin ponnistamaan. Oli ihanaa kun olin saanut levätä ja voimia riitti. Vauva tuli ulos, ja koska en ollut itse ihan puhki ja shokissa kivuista oli kaikki huomioni heti vauvassa.

 

Eli summa summarum, sekä lääkkeetön että lääkkeellinen kokemus oli hyvä. Synnytykset etenivät eri tavoin niin oma tarve kivunlievitykseen oli erilainen.

[J A W]

Luomusynnytys saattaa altistaa post-traumaattiselle stressihäiriölle

http://psychcentral.com/news/2012/08/08/ptsd-affects-1-in-3-new-mothers/42873.html

 

Disclaimer: en lukenut alkuperäistä, vain tuon uutisen.

 

[Bim]

Mutta tuossakin suuressa osassa on se sektion pelko ja "alastomana" oleminen sekä edelliset raskaudet.

 

"Other significant factors identified in the study include the woman’s body image, including discomfort about being in an undressed state for a relatively prolonged period of labor and undergoing elective Caesarean sections; fear during labor; and complications in not only this pregnancy, but in earlier ones as well."

[chloe]

Mua kiinnostaisi kuulla, jos jollain on kokemusta kalvojen puhkaisulla tai oksitosiinilla vauhditetusta synnytyksestä ilman puudutteita. Olen ymmärtänyt, että nuo toimenpiteet yleensä tekevät kivuista sietämättömämpiä ja lisäävät puudutteiden tarvetta.

Mun toisen lapsen synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla. Kun se ei saanut aikaan mitään (ei myöskään kipua), otettiin oksitosiini käyttöön. Sitten ne kivut alkoivatkin ja olivat melkein sietämättömiä. Suurin ongelma oli se, että supistusten välissä ei ollut montaakaan sekuntia taukoa, eikä ehtinyt levätä ja kerätä voimia seuraavaan supistukseen. Olisin ollut tässä vaiheessa valmis ottamaan minkä tahansa puudutteen, mutta avautumisvaihe meni niin nopeasti ohi, ettei anestesialääkäriä ehditty edes tilaamaan paikalle. Ponnistusvaihekin meni tosi nopeasti ja synnytyksen jälkeen olo oli hyvä, joten oli varmasti parempi, että puudutteet jäi saamatta.

 

Mä tulin tänne nyt vielä päivittelemään ja vastailemaan tuohon ylläolevaan, kun tämä meidän toinen lapsi syntyi käynnistettynä ja nimenomaan kalvot puhkaisemalla. Lainasin tuota Tinkan viestiä, kun summaa aika hyvin oman kokemukseni. Olin kalvoja puhkaistessa kolmisen senttiä auki, mut aika heikot harkkasupistukset saatiin aikaiseksi ilman oksitosiinia, vaikka yritin kävellä ja touhuta synnytystä edistääkseni. Muutaman tunnin jälkeen laitettiin sitten oksitosiinitippa pienellä annoksella, ja oikeita supistuksia alkoi tulla. Ensimmäinen tunti meni mukavasti, vaikka supistukset oli voimakkaita. Seuraavan puolen tunnin ajan (?) tuntui, ettei supistukset anna ollenkaan aikaa levätä, vaan niitä tuli todella tiheästi ja olivat kyllä ilkeitä. En kyllä kokenut, että oksitosiinilla vauhditetetut supistukset olisi olleet kipeämpiä kuin ensimmäisen kerran luomusupistukset, mutta avautuminen meni nyt tällä kertaa niin paljon nopeammin (vrt. 7 h -> 1,5 h), että niitä varmaan tuli useammin (?), ja tuntui, että supistus on päällä koko ajan.

 

Tällä toisella kertaa en saanut minkäänlaista kivunlievitystä, kun en päässyt edes ammeeseen tai suihkuun. Suurimpana haittana synnytyksessä oli liitoskivuista todella kipeät lonkat ja lantio, sekä ykkösharmituksena kädessä roikkuva oksitosiinitippa, joka hankaloitti liikkumista (meinasin mennä solmuun piuhojen kanssa useammankin kerran). Esikoisen synnytyksestä tuttu "en kestä tätä enää, perutaan koko juttu"-tunne tuli taaskin ja ilmeisesti juuri sen maagisen viimeisen sentin aikana, mut sitten olikin onneksi taas aika ponnistaa. Ponnistaminen toki tuntui, mutta oli helppoa ja kivaa, kun tiesi vauvan kohta syntyvän. Ponnistamiseen meni tällä kertaa 3 minuuttia, eikä tarvittu epparia eikä tullut repeämiä. Toivuin tosi helposti tällä kertaa, ja olisin jo synnytystä seuraavana päivänä ollut valmis lenkille (mikä ei ehkä mun liitoskivuilla olisi ollut kovinkaan realistista ).

Edited August 11, 2012 by chloe

[Gabriel]

Synnytys on hieno kokemus. Kaksi käynnistettyä synnytystä, ilokaasulla. Näin jatkossakin, mikäli vielä suodaan tämä raskauden lahja.

[Paws]

Luomuna meni niin kuin toivoinkin, ja tärkeimpänä kivunlievvityksenä oli TENS, äänenkäyttö ja amme. Ilman valmistautumista, miestä ja doulaa olisi varmasti mennyt toisin. Luontaiset synnytyshormonit on kyllä nekin aika jytyjä

[Lilo]

Nostanpas tätä keskustelua, olisi mielenkiintoista lukea lisää kokemuksia!

[azucena]

^{Mulla on kaksi synnytystä takana ja kummassakaan ei ole lääkkeellistä kivunlievitystä ollut. Molemmat ovat kyllä olleet nopeita. Esikoistytöstä meni vedet kotona klo 23, supistukset alkoivat sairaalassa noin klo 01, ja sitten aamuviideltä vauva olikin jo maailmassa. Kuopuksen syntyessä tunsin ekat supistukset kotona vähän kahdentoista jälkeen yöllä, puoli kaksi lähdettiin sairaalaan ja kolmelta syntyi poikamme. Eli ainakaan toisella kerralla puudutuksia ei oikein keretty miettiäkään. En kuitenkaan ehkä olisi edes kokenut tarvitsevani puudutuksia. Jostain syystä avautumisvaiheen supistukset ei mulle tuntuneet niin kauhean kivuliaina kummallakaan kerralla. Se, että sain kävellä ja liikkua, auttoi kaikista eniten. Sängyssä olo oli kamalaa. Ekassa synnytyksessä kätilö koitti antaa kaurapussin lievittämään suppareita, mutta se teki vaan mieli heittää seinään.    Parempi oli pysyä liikkeessä, sillon musta supistukset oli ihan siedettäviä. Ponnistaminen toki sattui kun puudutuksia ei ollut ja ekalla kerralla ponnistusvaiheeseen menikin synnytyksen kokonaiskestoon nähden aika kauan (reilu tunti), mutta osittain sekin johtui siitä että pitkään tuntui etten uskalla ponnistaa tarpeeksi kovaa kun pelkäsin repeäväni. Toisessa synnytyksessä sekin helpotti kun tiesi jo mitä tuleman pitää. Ja loppujen lopuksi en saanut mitään repeämiäkään kummallakaan kerralla.}

 

^{Jossain aiemmin tätä ketjua oli keskustelua siitä, että kivunlievityksen tarve olisi yhteydessä nimenomaan synnytyksen "helppouteen". Omalta osaltani tämä piti täysin paikkansa. Koen, että siinä määrin kun synnytys voi olla helppo ja kiva, niin omani ovat sitä olleet. Esikoinen oli tosi pieni vauiva (2,2kg), sekin on varmasti osaltaan helpottanut asiaa. Kuopus painoi 3,1 kg eli vähän normaalimman kokoinen vastasyntynyt. Kätilökin taisi mulle ekalla kerralla sanoa, että "Pääsit kyllä aika vähällä.  Ja kiitollinen olo siitä onkin ollut. Mitään ideologisia syitä mulla ei tässä ollut takana; varmasti olisin ottanut epiduraalin jos siihen olisi ollut tarvetta, ja esim. ilokaasua olisin ihan mielellänikin kokeillut, mutta jotenkin sille ei vaan missään vaiheessa ollut aikaa.  Semmoinen "kivunlievittäjä" tuli vielä mieleen, että kuopusta synnyttäessäni karjuin koko ponnistusvaiheen läpi. Mulla oli silloin mieskätilö, joka yritti toppuutella, et älä huuda, säästä energia ponnistamiseen. Koin tämän ehkä maailman ärsyttävimpänä kehotuksena! Mulle tuli vähän sellainen vastareaktio, et kyllä mä todellakin saan huutaa, jos haluan, ja tästä sisuuntuneena sain aika nopeesti vauvan ponnistettua pihalle. Eli ehkä aggressio toimi jonkinlaisena ponnistusvaiheen kivunlievittäjänä...}  

 

^{muoks. teksti isommaksi}

^{muoks 2. riviväli näyttää edelleen oudolta ... mut sitä en osaa korjata...}

Edited February 7, 2013 by azucena

[Jenny-Maria]

Kävin lapsimessuille bebesin luennolla "miten selviytyä synnytyksestä". Onko teillä kokemusta siellä kuulemastani asiasta, että luomuna syntyneet vauvat voivat/nukkuvat paremmin/ovat tyytyväisempiä kuin ne, jotka ovat ottaneet synnytyksessä epiduraalin tms. puudutteen? Ns. epsiduraalivauvat kuulemma kärsivät mm. päänsärystä, vatsavaivoista ja keuhkovaivoista (yskivät ja aivastelevat paljon) jonka vuoksi itkeskelevät paljon ja ovat huonoja nukkujia.. Mahtaako tämä pitää paikkansa?

 

Yhden lapsen kokemuksella, kakkapuhetta.

 

Tirppa syntyi kaiken muun lääketieteen hyllystä repäistyn tuloksena, paitsi spinaalin ja on nukkunut aina hyvin, ei ole itkenyt mahaansa, ei yski tai aivastele kuin hyvin satunnaisesti ja nukkui 6-7 tunnin yötä kolmannesta viikostaan eteenpäin.

 

Kaikki lapset ovat mantran mukaisesti yksilöllisiä, joku epiduraalilapsi saattaa kitistä kuukausitolkulla, mutta kummasti siihen saattaa löytyä jotain muuta syytä, esim. koliikin. Tositekijä tosin keksisi varmaan linkin epiduraalin ja koliikin välille...

 

Olen hyvin, hyvin asenteellinen sitä kohtaan, että kivunlievityksen puutetta perusteltaisiin (ja bebesinfon tyyliin suorastaan syyllistettäisiin äitiä) sillä, että se olisi jotenkin oletusarvollisesti lapselle parempaa ja kivunlievitys valittaessa valitaan samalla huono elämä lapselle.

Edited February 18, 2013 by Jenny-Maria

[N_D]

Toisen lapsen perusteella, kakkapuhetta.

 

Mä sain epiduraalin ja poitsu on aina ollu hyvä nukkumaan. Mitään ongelmia ei myöskään ole missään vaiheessa ollut. Eikä normaalista poikkeavaa aivastelua.