Puhumattomat pian kolmevuotiaat ?

[Vipunen]

Hei !!

Meillä on syksyllä kolme vuotta täyttävä poika joka ei juurikaan vielä puhu. Noin 30 sanaa tulee. Isi, pappa, koira, kissa jne perussanoja.

Puheterapiassa aloitettiin maaliskuussa -08 ja edistystä ei juurikaan ole tapahtunut. Meillä ei ole todettu mitään varsinaista vikaa (dysfasiaa tms.), poika vaan ei puhu.

 

Mua kiinnostaisikin nyt muiden puhumattomien kolmivuotiaiden edistyminen puheterapiassa. Kuinka nopeasti puhe sitten loppu viimein lähti tulemaan ?

Mistä asioista oli eniten apua puheen alkamiseen (tukiviittomat jne.) ?

Mitä puheterapiassanne tehdään ?

 

Mun osalta pojan puheterapia on mennyt ohi kun mä joudun aina odottaa ulkopuolella, pitäis kai ensi kerralla tukkia huoneeseen vaan mukaan. En sitten oikein tiedä minkälaisia harjoituksia kotona voisi tehdä. Kirjoja meillä luetaan ja yhdessä leikitään paljon.

[Nadda]

Onpa aika jännä, että et ole päässyt mukaan terapiatilanteeseen (ilmeisesti kertaakaan?). Kannattaa ainakin kerran mennä mukaan, jotta hiukan näkee, mitä siellä tehdään. Muuten terapeutti haluaa varmasti työskennellä lapsesi kanssa kahden, ettei läsnäolosi häiritse. Kannattaa kuitenkin myös kysyä, miten voisit kotona edistää puhumista, vaikkei sinun tehtäväsi olekaan "terapoida" lastasi. Kotona tehtävät pienet harjoitukset kuitenkin tukisivat terapiaakin, joten aika omituista, ettei sinulle ole tarjottu mitään ohjeita. Toki kirjojen lukeminen ja leikkiminenkin on hieno homma ja kartuttavat sanastoa, mutta mikäli terapeutti pystyy osoittamaan jonkin tietyn harjoittamisalueen, niin niitä harjoituksia voisi tehdä sitten kotonakin.

[Vipunen]

Hei nadda !!

 

Ekalla käynnillä sain mennä mukaan, mutta jo puolessa välissä terapeutti laittoi mut ulkopuolelle odottamaan. Ekalla kerralla sain myös muutaman monisteen joissa oli lähinnä tyyliin " arkiset tilanteet ja leikkiminen edistävät lapsesi puhetta" Siis niissä ei ollut mitään uutta. Puolella lauseella mainitsi jotain tukiviittomista, mutta ei kuitenkaan antanut minkäänlaista ohjetta niistä.

[Nadda]

^ Kysäisepäs seuraavalla kerralla, onko hänellä antaa jotain materiaalia kotiin mukaan. Saattaa olla, ettei terapeutti hoksaa edes tarjota mitään, jos hänellä on yleinen käytäntö ollut, ettei kotona tarvitse harjoitella tai jos hän on kohdannut vastustusta vanhemmilta kotiharjoitteluun.

 

Niin kuin aiemmin jo totesin, niin vanhempien tehtävä ei ole terapoida lastaan. Lasta ei siis voi väkisin saada puhumaan ja mikäli harjoittelusta tulee liian päämäärätietoista, niin se voi alkaa tuntua lapsestakin uuvuttavalta. Mutta kysy terapeutilta tuosta, että mitä mieltä hän on ylipäätään kotona harjoittelemisesta ja voisiko jotain vinkkejä saada.

[onion]

En tie kuinka paljon tästä on apua, mutta mä kävin joskus sosiaalialaa opiskellessani tukiviittomakurssin, jossa oli muistaakseni yksi tai kaksi ohjaajaa, meitä opiskelijoita ja sitten lapsia vanhempineen. Eli yhdessä opiskeltiin ja opeteltiin. Meillä oli monisteet, ohjaaja näytti mallia ja sit oltiin pareittain niin, että opiskelija näytti mallia ja vanhempi istui vastapäätä lapsi sylissään ja viittoi yhdessä tämän kanssa. Kysele jos teidän kaupungissa ois mahdollista päästä tuollaiselle kurssille! Se oli kyllä tosi hyvä. Välillä ohjaaja pukeutu Peppi Pitkätossuks ja muutenkin oli aina lapsille jotain kivaa, myös laulettiin alku- ja loppulaulu viittomien kera. Mun ois ainakin hankala pelkistä papereista hahmottaa miten joku viittoma tehdään, vaikka ne simppeleitä onkin ja pääasia tietysti on se, että tekee aina samalla tavalla että lapsi oppii yhdistämään sen tiettyyn asiaan.

 

On myös päiväkoteja joissa käytetään tukiviittomia. Mikä onkin ihan kätevää, jos joku vaikka seisoo keinussa, voi näyttää 'istu'-viittoman (kunhan ensin saa lasten huomion).. Mut ainakin siinä vältetään se huutokilpailu, istu! -mitääh? -istu keinussa! -mitä en kuule.. jne.

 

Mä ajattelin jo sitä kurssia käydessäni että mahdollisen tulevan lapseni kanssa viiton, mutta niinpä tuo on vaan jäänyt. Tosin poika onkin vasta alle 9kk mutta hyvin vois jo alottaa. Eli sanotaan aina sana ja viitotaan samalla. Monet pelkää, että lapsen puhe viivästyis siks kun oppiikin viittomat helpommin, mutta ei se mee niin, vaan viittomat nimenomaan tukee sitä puhumaan oppimista. Joidenkin on muutenkin helpompi oppia asioita tekemisen ja liikkeen kautta..

 

Naikkareista oli muuten joskus hyvä ketju aiheesta tukiviittomat, mutta ei löydy enää, siivottu varmaan pois.

[MissPyjama]

Meijän vilpertti täyttää syksyllä kolme eikä oikeastaan mitään sanoja tule. Omaa kieltään puhuu varsin sujuvasti ja viittoo, luonnollisesti. Tekee kyllä selväksi mitä haluaa.

 

Kolmisen kuukautta sitten käytiin puheterapeutilla, pääsin mukaan itsekkin. Kokosivat palapelejä ja täti pyyti näyttämään asioita, mikä kuuluu mihinkin jne... Terapeutti ei nähnyt tarpeelliseksi jatkaa käyntejä kun poika niin hyvin ymmärtää ja tietää asioita. Neuvoksi antoi että pitäisi saada matkimaan äänteitä..muutamissa jo onnistuu. Osaahan se äännellä kun kysyy miten auto sanoo (prumprum), juna (tsuktsuk), lintu (kraakkraak), karhu (*murisee*).

Välillä tuntuu että ihan kuin se osaisi muttei "kehtaa".

 

Kolme vuotiaana jos ei ole edistystä tapahtunut niin uudestaan sinne.

[Alison]

Mun tutuilla on lapsi joka on nyt pian 3,5v. Häneltä ei juuri sanoja tule, ja ne mitä tulee on todella epäselviä. Puhetta hän kyllä ymmärtää (valikoivasti, kuten kaikki lapset ).. Hänen äitinsä oli löytänyt jotain leikkejä (?) joissa kasvojen liikkeitä seuraillaan ja sitä kautta yritetään oppia puhumaan.

 

Olisi ihan kiva tietää, mitä itse voisi lapsen kanssa tehdä edistääkseen puheen kehittymistä? (siis sillain kun kuitenkin suht usein nähdään)..

Kuinka teillä on lapsia ohjattu puheterapiaan? Missä iässä? (häntä ei vielä ole puheterapiaan ohjattu, mitä ihmettelen..kuitenkin tuollainen voi aiheuttaa kiusatuksi tulemista..ja kynnys puhumaan nousee??)

[MissPyjama]

Oho.. Täällä päin, ja luulin että muuallakin, on tuo 3 vuotta se raja et suositellaan puheterapeutille menoa.

 

Välillä ihan yllättyy miten paljon asioita poika tietää...varsinkin kaikesta mistä on moottori. Vähän aikaa sitten oltiin leikkipuistossa mis oli muitakin kuin me (täällä pitää lähtee edemmäs et löytyy kavereita), taas mä heräsin jostain horroksesta, tajusin että eihän tuo poika puhu. Kotona ollessa sitä ei jotenkin huomaa, paitsi kun en ymmärrä mitä poika tarkoittaa. Ehkä vois auttaa jos olisi enemmän lapsikontakteja, puhuvia sellaisia.

 

Joillekkin sitten puhumattomuus tarkoittaa myös sitä ettei toinen ymmärräkään mitään. Se on aika ärsyttävää.

[Fedja]

Meillä poika, 1 v ja 8 kk ei puhu vielä. Eikä sanojakaan ole vielä tullut kuin muutamia. Neuvolalääkäri totesi, että jos lapsi ei vielä 2-vuotiaana puhu, varataan aika puheterapeutille. Asumme pk-seudulla.

 

Ymmärryksen taso on erittäin hyvä, välillä poika nappaa meidän vanhempien keskusteluistakin, sivulauseista, asioita joita varsinaisesti ei oltu tarkoitettu hänelle. Eli joudumme jo käyttämään enkkua apukielenä. Puhuminen ujostuttaa poikaa selvästikin ja se, että jos ääntää sanan väärin hihityttää sekä hieman harmittaa häntä. Tuo ujostus on myötäsyntyistä, sillä olemme aina kehuneet puheenyritystä ja kannustaneet poikaa.

 

MUTTA: Eilen illalla hämärässä ennen nukahtamista kuului kirkkaalla äänellä ´hyvää yötä´, joka oli ihkaensimmäinen puheenilmaus yksittäisten sanojen lisäksi. Saa nähdä alkaako tästä vihdoin puheen pulppuaminen. Kun sitä puhetta on odotettu jo jonkin aikaa, oli sanoinkuvaamattoman ihanaa kuulla lapsensa puhetta.

[Leonor]

Meillä poika, 1 v ja 8 kk ei puhu vielä. Eikä sanojakaan ole vielä tullut kuin muutamia. Neuvolalääkäri totesi, että jos lapsi ei vielä 2-vuotiaana puhu, varataan aika puheterapeutille. Asumme pk-seudulla.

 

Mun mielestä on kyllä outoa lähettää 2-vuotias puhetta ymmärtävä lapsi puheterapeutille. Minun tuttavapiirissä on hyvin yleistä, että nimenomaan poikalapsi alkaa puhua joskus 2 vuotta täytettyään, 2,5 vuotta on ihan tavallinen ikä.

[Vipunen]

Meillä päin tuo raja puheterapiaan lähettämisessä on 2,5 vuotta. Tuntuu kyllä oudolta että kaksi vuotiaan pitäisi puhua jo täysin sujuvasti. Vaikka parempi tietysti että seurataan hyvin jos tarvetta puheterapiaan tulee.

 

MissPyjama: Mä olisin voinut kirjoittaa saman, että pojan puhumattomuuden huomaa vasta silloin kun muita ikätovereita höpöttää vieressä. Ja tuo on kans totta että jos ei puhu niin ei muka sitten ymmärtäisikään mitään Meillä kans osataan hyvin matkia junaa, autoa, lintua ja karhua

 

Välillä harmittaa että kuinka paljon "lasten suusta" jutuista jää paitsi kun toinen ei mitään puhu.

[MissPyjama]

Mä en oikein osaa olla huolestunut vielä. Meijän suvun pojat on hitaita puhumaan oppimisessa. Jos jossain muualla olisi vikaa niin siinä tapauksessa olisin jo kiikutellut yksityiselle.

 

Ja vaikkei osaa puhua sanoja niin ei meillä hiljaista ole

[onion]

Jotkut lapsethan vaan on sellaisia, että aikansa kuuntelevat ja sitten sitä puhetta alkaa vaan tulla yhtäkkiä. Tosiaan se varmasti auttaa, jos käy jossain kerhoissa tai puistossakin missä on muita lapsia. Lapselle voi siinä tulla se kommunikoinnin tarve. Helpostihan sitä vanhemmat ymmärtää lasta niin automaattisesti, tämän ei tarvi kun osoittaa jotain tai ilmeillä ja eleillä ilmaista tarpeensa, niin jo on äiti antamassa esim. vettä. Eli sellaistahan voi kokeilla, että ei oo aina ymmärtävinään mitä toinen tarkoittaa (siis jos ei edes yritä sanoa) vaan kyselee lapselta, että mitä sinä haluat? Maitoa? Vai vettä? Sano vettä. Niin, se on vettä, sitä juodaan mukista. Jne.. Mutta tosiaan puhumaan oppiminen on niiiin yksilöllistä (niinkun kaikki muukin) ja varmaan se puhe voi tulla yhtä hitaasti/nopeasti vaikka perheessä paljon puhuttaisi ja luettaisi.

[Leonor]

Ei se puhumaan oppimisen nopeus ole yleensä siitä kiinni, etteikö lapselle puhuttaisi tai luettaisi tai olisi kaveriseuraa. Toiset oppivat hitaammin, mutta ei se lopputulos ole sen huonompi.

 

Minun kaverilla poika alkoi puhumaan vasta noin kolmevuotiaana ja nyt viisivuotiaana päiväkodissa on kehuttu, että lapsi on kielellisesti lahjakas, sanavarasto on laajempi kuin useimmilla ikäisillään. Alkoi saman tien puhumaan pitkiä lauseita, ilmeisesti kynnys puhumiselle vain oli hänellä korkea. Äitinsä on kertonut, miten ärsyttävää oli kun ihmiset ehdottivat, että lapselle pitäsi lukea ja puhua. Juu, ihan kuin normaalissa perheessä ei näin tehtäisi...

[Vipunen]

Ja vaikkei osaa puhua sanoja niin ei meillä hiljaista ole

 

Samoin täällä

 

Huomenna olis taas käynti puheterapeutilla. Mua ihmetyttää tässä puheterapiassa myös se, että meitä juoksutetaan sielä parin viikon välein (ei sillä ettenkö mielellään sinne menisi) kun muut jotka ovat puheterapiassa käyneet niin harvakseltaan tapaamisia ollut, jopa puolen vuoden välein. Kun ei tuo meidän poitsu nyt ihan niin toivoton tapaus luulisi olevan...

[Mamalicious]

meidän 2v poika ei juurikaan puhu. sanoja tulee jonkun verran mutta ei paljon. ja koittakoon vaan lähettää puheterapeutille, ei olla menossa! poika ymmärtää oikeastaan kaiken ja paljon sellaistakin mitä ei uskoisi. mä uskon että alkaa kyllä puhumaan aikanaan.

 

kuulin että trella eritysilastentarhanopet laittaa noin 2v3kk asiaa eteenpäin jos ei puhu..onneksi meidän poitsu ei ole päivähoidossa mua ottaa päähän jos/kun ammattilaiset tekee ongelman asiasta jossa sitä ei ole..

[Guest Hinaja]

Meidän nyt päälle 4v poika siirtyi vuosi sitten integroituun päiväkoti ryhmään. Puhe oli erittäin vähäistä ja nekin vähät epäselvää. Laitettiin jo lähetettä neurologille mutta ei meitä sinne huolittu.

Nyt vuodessa on tapahtunut selvä muutos ja puheen tuotto on hyvää ja kunnon lauseita tulee hyvin.

Vuoden päästä on foniatrilla käynti, sitä ennen testataan verestä että olisiko kromosomeissa vikaa.

Tyttäreltä löytyi ylimääräinen X.

[MissPyjama]

Onko kukaan kokeillut tukiviittomia/nalleviittomia? Tai kuvia esim. ruoka-aineista jääkaapin ovessa tms?

 

Meillä taitaa olla edessä parin kuukauden päästä päivähoitoon meno ja kaveri suositteli näitä et muutkin kuin me tulisi toimeen pojan kanssa ja ymmärtäisi tätä. Tosin mä olen aika varma että muutkin sitä ymmärtää, niin hyvin se kuitenkin osaa "esittää" asian.

 

Joitain sanoja on nyt alkanut tulemaan, kuten pipi, pupu, piippu, ei,en, täiti (=äiti), titi(=isi).

 

Ensi kuussa on kolmevuotis neuvola. Eiköhän se sinne puheterapeutille passita. Taasen.

[Kähmäräpälä]

kuulin että trella eritysilastentarhanopet laittaa noin 2v3kk asiaa eteenpäin jos ei puhu..onneksi meidän poitsu ei ole päivähoidossa mua ottaa päähän jos/kun ammattilaiset tekee ongelman asiasta jossa sitä ei ole..

 

Täytyy tähän kommentoida, että ei kyse ole varmastikaan siitä, että ammattilainen haluaa tehdä asiasta ongelman vaan tarkoitus on pikemminkin poissulkea sen, että taustalla ei ole mitään sellaista, joka vaatisi puuttumista . Musta olisi ammattilaisen näkökulmasta tosi ikävä tilanne, jos olisin jonkun lapsen kohdalla "vähätellyt" hänen ongelmiaan ja sitten tulisikin ilmi, että kyse ei ole vain puheen viivästymisestä vaan laajemmista kielellisistä ongelmista .

 

Vaikka monella lapsella puhe tulee aikanaan ihan normaalisti, on kuitenkin olemassa myös niitä lapsia, joilla on kielellisiä vaikeuksia, jotka eivät odottamalla helpotu ja varhaisella puuttumisella voitaisiin estää se, ettei tilanne pääse pahenemaan (esimerkiksi ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä, mikä ehkäisee lapsen turhautumista ja rohkaisee kommunikoimaan toisten kanssa).

[Leenuska74]

Hei !!

Meillä on syksyllä kolme vuotta täyttävä poika joka ei juurikaan vielä puhu. Noin 30 sanaa tulee. Isi, pappa, koira, kissa jne perussanoja.

Puheterapiassa aloitettiin maaliskuussa -08 ja edistystä ei juurikaan ole tapahtunut. Meillä ei ole todettu mitään varsinaista vikaa (dysfasiaa tms.), poika vaan ei puhu.

 

-- Tuo on jo todella hyvin jos 30 sanaakin tulee.. Itselläni on pian 4 vuotias poika jolta ei tule juuri yhtään sanaa. Hän oli tutkimuksissa viikon osastojaksolla eikä sieltä löytynyt muuta diagnoosia kuin Verbaalinen Dyspraksia.

Myös Esikoisellani oli puheentuoton kanssa ongelmia mutta 3 vuotiaana hänellä oli sentään jo 20 sanaa. Hänkin kävi monien vuosien ajan viikon jaksolla sairaalassa ja diagnoosi oli Dysfasia.

Tyttö oppi pian päiväkotiin mentyään ensin kiroilun jalon taidon ja vähitellen muutkin sanat.

 

Tyttö kävi aivan kuten poikani nyt puheterapiassa kerta/ viikko ja toimintaterapiassakin sama määrä.

Nyt pojan kohdalla on lupailtu että saisimme viittomien opettajan kotiimme mutta toistaiseksi lupaus on ollut pala paperia vain ( se selittyy kyllä sillä että asumme pienellä paikkakunnalla eikä tänne ihan muutaman lapsen takia viitsitä kuulemma kaupungista ajaa..)

pojan kuulossa ei ole mitään vikaa, hän kuulee ja ymmärtää sekä toimii ohjeiden mukaan, ei vaan puhu mitään. Kommunikointi on osin viittomien varassa joita olen puheterapeutilta oppinut.

[Milenka]

Kaverin kolmivuotias ei puhunut juuri ollenkaan ja päätyi terapiaan. Mutta puhumattomuus johtui ilmeisesti siitä, että vanhemmilla oli kotona vaikeaa ja he eivät juuri puhuneet toisilleen ja tilanne lopulta päätyi eroon. Lapsi alkoi puhua tilanteen lauettua. Eli kotimallilla oli paljon merkitystä.

 

Tiedän myös perheen, jonka suvussa on hyvälaatuista puheen viivästymää. Lapsi saattaa puhua kotona, mutta ei missään muualla. Tai sitten ei puhu ollenkaan ja vasta reilusti yli kolmevuotiaana alkaa puhua hyvin.

 

Ihan lähipiirissäni on poika, joka kaksivuotiaana ei puhunut paljon mitään, mutta 2 v. 6 kk jälkeen puheen määrä on päivä päivältä lisääntynyt. Pojat kai yleisesti alkavat puhua tyttöjä myöhemmin.

[Mamalicious]

Vaikka monella lapsella puhe tulee aikanaan ihan normaalisti, on kuitenkin olemassa myös niitä lapsia, joilla on kielellisiä vaikeuksia, jotka eivät odottamalla helpotu ja varhaisella puuttumisella voitaisiin estää se, ettei tilanne pääse pahenemaan (esimerkiksi ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä, mikä ehkäisee lapsen turhautumista ja rohkaisee kommunikoimaan toisten kanssa).

 

tässä oli kyllä hyvä pointti. mutta toisaalta kuitenkin silti kummastuttaa tuo varhainen puuttuminen koska trellakin resurssit ovat todella vähäiset ja todella apua tarvitsevat ovat samassa ruuhkassa sitten muiden kanssa. että sinänsä tuohon olisi hyvä löytää joku kultaisempi keskitie ehkä.

 

asiaan..meillä tuo taapero on nyt 2v4kk ja sanavarasto kehittyy päivittäin usella sanalla. muutaman kerran on saanut tuotettua kahden sanan lauseen mutta aktiivisesti ei niitä käytä. hitaasti mullakin alkaa se huolestuminen hiipimään takaraivoon että noinkohan se oppii puhumaan itse...vaikka tiedän kyllä että se on hyvin todennäköistä.

 

kuinka paljon kireä kielijänne voi haitata?

[Mamalicious]

Nosto! mitä teidän kolmivuotiaiden puheelle nyt kuuluu?

[MissPyjama]

Kiitos kysymästä!

 

Sanoja tulee jonkun verran, omalla tyylillä lausuttuna. Selvin taitaa olla "äiti". Aloitti päiväkodissa viime viikolla ja mä vissiin unohdin siinä hässäkässä mainita et herrahan ei kovin hyvin sano sanoja.

 

Tukiviittomista multa kysyttiin, mun puolesta siitä vaan. Opettavat siellä. En sit tiedä kuinka tarpeellista se on koska poika yrittää kovasti muodostaa sanoja. Me vanhemmatkin toivotaan jotain opastusta ettei tarte ihmetellä mitä se poika huitoo (toisaalta me ymmäretään sitä mut päiväkodissa voi tulla jotain uusiakin juttuja)

 

Kuvilla ovat päiväkodilla opastaneet häntä esim päiväohjelmassa.

 

Puheterapeutille (käy pk:lla kerran viikkoon) meinasin jo soittaa et kertois vähän pojan tilanteesta kun minusta tuntui että tekeevät siitä siellä ongelman. En ymmärrä miksi, koska tyhmä hän ei ole. Tajuaa kyllä oikein hyvin. toivon kovasti että oman ikäistensä seura ja puhe tarttuisi jollain ihmeen tavalla poikaankin.

 

Rasittavaa tässä ainakin mun kannalta on että kun pojalla on jotain asiaa niin huutelee äiti,äiti,äiti niin kauan että käännän pääni hänen suuntaansa. Huomiota hakee, tiedän. Mutta kun tämä toistuu miljoona kertaa päivässä (silloin kun ollaan kotona). Onks tää nyt se kyselyikä vai mikä?

[kiisseli]

Mulla on 2v5kk tyttö joka ei puhu oikeastaan mitään vielä. Joskus voi tulla äiti tai anna-sana mutta ei muuta. Hän kyllä ymmärtää muuten hyvin ja osaa kaikkea. Hän näyttää ja viittoo mitä haluaa. Mietityttää,että kehtaanko mennä hänen kanssaan kohta minnekään kun puhumattomuutta ihmetellään. Kyllä hän kuulee hyvin,kotona puhutaan, lauletaan ja luetaan mutta puhetta ei vaan tule. Vielä ei ole ollut neuvolassa puhetta terapiasta. Saa nähdä,että mitä 2,5v neuvolassa sanotaan.