Puhumattomat pian kolmevuotiaat ?

[Nadda]

^ Tsemppiä Eipä sitä lapsen puheen kehitystä voi oikein nopeuttaa. Sen olen huomannut tuon oman lapsen kohdalla. Kun se jokin juttu puheessa opitaan, niin sitten sitä puhetta tulee, mutta korkeintaan puheenkehitystä voi tukea eli mennä sillä tasolla, jolla lapsi on. Minusta tuo on jo oikein hyvä, että nimeätte paljon asioita. Tuon ikäinen lapsi ehtii kuitenkin kehittyä huimasti puolessa vuodessa ja kartuttaa sanavarastoa päivittäin. Jos yhtään lohduttaa, niin ei meilläkään puhe ollut tuon kummempaa tuon ikäisenä.

 

Kyllä mustakin tuntui taas hiukan turhauttavalta, kun vuoden nuorempi perhetuttu puhui paljon selkeämmin kuin meidän tyttö ja toisteli ahkerasti kuulemiaan sanoja. Kyseessä oli siis kaksivuotias. Lauseita hän ei vielä sanonut kuin korkeintaan 2-sanaisia, mutta sanat olivat todella selviä. Meillä on siis puheessa epäselvyyttä, joskin sanat selkiytyvät koko ajan. Sen sijaan tyttö puhuu melko pitkiä ja monipuolisia lauseita, osaa kertoa erilaisista asioista ja ymmärtää kaiken.

[Miuccia]

Nosto

 

Meillä on 2v2kk poika, joka ei puhu juurikaan ymmärrettäviä sanoja. Omaa kieltään pälättää kyllä paljon. Päiväkodissa on kuitenkin lastentarhanopettaja huolestunut tilanteesta ja haluaisi olla neuvolaan yhteydessä asiasta, vaikka itse kerroin terkan kanssa jutelleeni 2v-käynnillä ja saaneeni kehoituksen ottaa yhtetyttä, jos ei 2,5v:n kohdalla vielä puhetta tule.

 

Itse en jotenkin ole osannut olla huolissani vielä, koska lapsi tuntuu kuitenkin ymmärtävän kehoituksia ym.

[LeeLoo]

^ Meillä on ihan sama tilanne, poika on 2v ja kuukauden päälle, ja sanoja on ihan muutama. "Kakka" on säännöllisessä käytössä, samoin "tra" eli traktori. Hän välillä toistaa sanan perässä, mutta sitten hymyilee ujosti päälle eikä enää sitä toista. Päiväkodissa on vaan tuumattu, että kyllä se sieltä tulee. Meillä on kaksivuotisneuvola vasta ensi kuussa, ja aion kyllä asiasta siellä kysellä. Toisaalta huolettaa vähäsen, mutta toisaalta taas ei - poika kun ymmärtää todella hyvin puhetta ja juttelee paljon, ei tosin suomeksi vielä.

 

Luemme paljon ja kannustamme häntä sanomaan sanoja perässä ja nimeämään asioita. Koetan kyllä itseäni hillitä, koska en halua titenkään häntä painostaa. Uskon kyllä, että puhe sieltä tulee, mutta välillä on vaan vaikea malttaa. Olisi niin ihana kuulla hänen juttujaan kun pojalla selkeästi on eläväinen sisäinen maailma.

[vaihda]

Meillä on poika 2v 5kk ja sanoja ei tule lisää ollenkaan, vaan tavuja. Ollaan jonossa jo yksityiselle puheterapeutille, ja neuvolaan ollaan menossa jotta saadaan kunnalliseen lähete.

 

Ollaan 3 kielinen perhe ja kaikki vetoaa siihen, mikä on musta väärin kun mä en tiedä ketään 2 -3 kielistä joka olisi näin selkeästi jäljessä.

 

Mitä tässä on itse käynyt läpi niin kuulo tuntuu normaalilta, ymmärtää moniosaisia käskyja suomeksi, toisella kielellä ymmärtää yksinkertaisia käskyjä. On kehittynyt muuten aikataulun edessä ja ei ole kömpelö eikä hienomotoriikassa ole poikkeamaa. Ilmeisu on niin ilmeikästä ja monisävyistä että mistään vakavasta en usko olevan kyse, mutta miksi tuo poika ei sitten opi puhumaan Ei suostu siihen että hänelle luetaan ollenkaan, ei kyllä yleensäkään suostu mihinkään mitä minä ehdotan esim. leikeistä kun on kova ei - kausi päällä.

[Miuccia]

Meillä sanoja on alkanut tulla yhä enemmän, mutta lauseita ei vielä. Käytiin korvalääkärillä tarkistuksessa, diagnoosina liimakorva molemmin puolin ja tänään poika sai putket korviinsa. Toivon kovasti, että tämän myötä puheen kehitys lähtisi vauhtiin

[LeeLoo]

Meidän poikamme alkoi ihan yht'äkkiä joulun jälkeen puhua. Siis ei hän vielä lauseita käytä, mutta sanasto on kasvanut ihan räjähdysmäisesti. Vaikken sinänsä ollut huolissani asiasta, on se minustakin ollut hetkittäin ikävää, kun reilusti nuoremmat lapset puhua pälpättävät ja meidän poikä osoittelee ja sanoo "ö" Nyt hän jo nimeää itse asiat, mitä näkee tai haluaa, ja on kyllä juhlavaa

 

Miten teillä muilla, joilla puhe on alkanut vähän hitaammin, on ollut muiden taitojen laita, esimerkiksi kuivaksi opettelun? Minusta nimittäin tuntuu, että lähipiirissäni on ainakin kolme muuta lasta, jotka ovat alkaneet puhua kahden ikävuoden jälkeen, mutta ovat jättäneet vaipat pois varhain. Meidän poikamme on ollut päiväkuiva viime kesästä lähtien (eli noin 1v7kk iästä) ja yökuivakin jo pari kuukautta. Hän oli mielestäni monta kertaa aloittamassa puhumista (viime keväänä sanoja tuli joitain, tosin varsin omalaatuisia mutta silti ymmärrettäviä), mutta joku toinen taito on aina kiilannut puheen ohi ja se on jäänyt oikeastaan kokonaan pois. Poika on myös motorisesti hyvin kehittynyt.

 

Pahoitteluni, tämä on vähän OT, kun ei meidän poikamme ole lähelläkään kolmen vuoden ikää, mutta jos sopii, niin täällä voisi keskustella puheen viivästymistä yleensä. Kai sen jonkin sortin viivästymäksi kuitenkin lasketaan, jos lapsi ei kahden vuoden iässä vielä puhu.

Edited January 2, 2011 by Lia

[Guest pikkaraiset]

^ Meillä on puistossa parikin poikaa, jotka eivät vielä kaksi vuotiaana ole puhuneet. Yhtäkkiä sitten n. 2,5 vuotiaana ovat aloittaneet puhumisen. Ja voi sitä puheen määrää, mitä puistossa tuleekaan kuultua Samalla heidän sanojen taivutus on todella hyvä. Meidän neiti, joka on jo pitkään puhunut vähintään 4 sanaa lauseessa, ei osaa yleensäkään taivuttaa esim. vesi-veden.

[Tinja]

Minun poikani ei juuri puhunut mtään alle kolmevuotiaana. Kukaan ei kuitenkaan maininnut puheterapeutista mitään. Kolme täytettyään puhetta alkoi tulla, lyhyessä ajassa alkoi puhumaan todella paljon. Nyt mielestäni puhuu paremmin kuin jotkut ikätoverinsa, jotka alkoivat puhumaan paljon aiemmin. Poika on nyt 4,5-vuotias. R ja S-kin tulevat lähes täydellisesti. Joissain sanoissa on vielä taivutusongelmia, mutta muuten puhe on selkeää ja rikasta. En siis huolestuisi alle kolmivuotiaan puhumattomuudesta.

[vaihda]

^aikainen puuttuminen on kuitenkin tarpeen jos taustalla on vakavampaa ongelmaa, nykyinen käypä-hoito suositus antaa ensimmäiselle puheterapeutin arviolle ajaksi 2-2,5v. Kuitenkin osa puhumattomista kärsii esim. dysleksiasta jolloin mitä aiemmin saa apua sen parempi ennuste on. Se että osa taas vaan alkaa puhumaan myöhemmin ei poista sitä niille kenelle apua tarvitaan, sen aloittaminen yli 3 vuotiaana on jo liian pitkällä.

[Galentin]

Pitääpä kertoilla oman pojan kuulumisia. 2,5-vuotiaana pääsi puheterapeutille, joka totesi, että taustalla ei tunnu olevan mitään oppimisvaikeutta tai muuta häiriötä, mutta puheen kehitys on viivästynyt. Tuossa puolessa vuodessa ei siis tapahtunut käytännössä mitään kehitystä puheen suhteen. Olemme käyneet puheterapeutilla kolme kertaa ja sieltä on saatu kaikenlaista apua. Käytössä on tukiviittomat, joista poika innostui ihan tosissaan ja keksii jatkuvasti lisää omia viittomia. Lapsi tuntuu jotenkin vapautuneemmalta kun pystyy ilmaisemaan itseään. Puheterapeutti sanoi, että tärkeintä on tässä vaiheessa, että lapsi tulee ymmärretyksi eli pystyy ilmaisemaan itseään jotenkin. Sain siis myös luvan ymmärtää pojan omia sanoja ja ilmaisuja, toisin kuin kaikki muut ovat neuvoneet. Lapsi on todella kiinnostunut kirjaimista ja numeroista ja katselemmekin niitä yhdessä välillä, joitain sanoja on oppinut sanomaan kun on nähnyt ne kirjoitettuna. Saattaa kuulemma oppia itsekseen lukemaan jossain vaiheessa eikä siitä ole haittaa.

 

Syksyn mittaan uusia sanoja on tullut silloin tällöin, nyt joulun alla alkoi tulla enemmän sanoja. Iso muutos on myös se, että lapsi suostuu toistamaan perässä joskus, tätä ei tehnyt aikaisemmin ollenkaan. Edelleen pojassa taitaa olla perfektionistin vikaa, aluksi kuiskaa uuden sanan ja vasta kun on varma että meni oikein, sanoo ääneen. Joo-sanan lisääminen sanavarastoon oli helpotus, sillä aikaisemmin osasi sanoa vain ei. Laulaa-verbin lisäksi on tullut toinen verbi, korjaa. Samaan aikaan puheen lisääntymisen kanssa on iskenyt minä itse -vaihe. "Minä" haluaa tehdä ihan kaiken itse, minkä takia tietysti on paras osata myös sanoa se minä ja oma nimi.

 

Reilun vuoden nuorempi serkku on jo mennyt puheen oppimisessa vasemmalta ohi, mutta nyt jo näyttää aika valoisalta. Ensi viikolla on kolmivuotissynttärit ja samana päivänä puheterapeutti, saa nähdä mitä sanoo.

[vaihda]

^millainen se ensikäynti oli? eli miten suljettiin pois oppimishäiriöt ja muut mahdolliset ongelmat?

 

( me ollaan jonossa yksityiselle ja pian myös kunnalliselle )

[Miuccia]

Meidän tilanne on ottanut jättiharppauksen eteenpäin korvien putkituksen jälkeen. Nyt tulee jo kahden-kolmen sanan lauseita ja sanavarasto on kasvanut todella paljon, päivittäin tulee uusia sanoja. Ja putkituksesta on aikaa tosiaan kolme viikkoa.

[Galentin]

^millainen se ensikäynti oli? eli miten suljettiin pois oppimishäiriöt ja muut mahdolliset ongelmat?

 

( me ollaan jonossa yksityiselle ja pian myös kunnalliselle )

 

Puheterapeutti leikitti poikaa, tekivät palapelejä ja katselivat kuvia. Lähinnä siis selvitti, miten lapsi ymmärtää kuulemaansa. Tärkeässä osassa oli tietysti meiltä vanhemmilta kyseleminen, tuon ikäinenhän ei vielä itse kertoile, mitä osaa ja mitä ei. Sellaisia juttuja siis, että mitä ymmärtää, miten reagoi ja mitä osaa. Poika on koko ajan sanonut joitain sanoja ja analysoitiin sitten sitä, mitä osaa.

 

Nyt voi sanoa, että pojalla on sanapyrähdys käynnissä. Uusia sanoja tulee ihan jatkuvalla syötöllä. Seuraava käynti puheterapeutilla on huhtikuussa eli edelleen seurataan puheen kehitystä.

[Guest Huolestuako?]

Hei,

 

löysin tänne palstalle etsiessäni tietoa lapsen puheen kehityksestä ja puheen epäselvyydestä. Joten kerron tarinani ja katsotaan jos jollakin olisi ollut sama tilanne. Poikamme on nyt pian 2v ja 7kk. Alle vuoden ikäisenä hän sanoi "äiti" ja "lamppu" (appu). Viimekeväänä samoihin aikoihin hänellä oli sanoja ja reilut 50 ja tällähetkellä en ole pysynyt edes perässä kuinka paljon niitä on koska hän toistaa välillä lähes kaiken kuin papukaija. Ongelma on se että hän puhuu todella epäselvästi, osittain se johtuu siitä että hän ei osaa k- eikä r-kirjaimia eikä tietenkään vierasperäisiä kirjaimia. Kun hän haluaa jotain hän tulee ymmärretyksi. Ensimmäisen täydellisen lauseensakin hän sanoi jo viime keväänä, mutta kun hän puhuu siitä ei saa kertakaikkiaan mitään selvää. Ehkä yksittäisen sanan mutta muuten puhe on ihan täyttä siansaksaa. silloin jos hän on vähä sanainen niin silloin yleensä hänet ymmärtää. Kuitenkin tuntuu siltä että kun hän puhuu hänellä on paljon asiaa ja hän puhuu melkein kokoajan. Hän ymmärtää jos pyydän häntä tekemään jotain tai tuomaan jotain. Mutta onko syytä huolestua tuosta puheen epäselvyydestä? Hän jättää monesti myös sanan ensimmäisen kirjaimen lausumatta silloin jos se on jokin konsonantti "eipää, aitoa" (leipää, maitoa) ja jotkut korvaa toisella kirjaimella "nuna, nenni" (juna, jenni). Ulkopuoliset eivät hänen puhettaan ymmärrä, eikä isänsäkään aina. K-kirjaimen poika korvaa T-kirjaimella, sen sijaan S-kirjain on sujunut alusta asti.

[Nadda]

^ En olisi vielä huolissani. Kolmivuotispäiväänkin on vielä melkein puoli vuotta aikaa, ja puhe ehtii kehittyä siinä ajassa paljonkin. Konsonanttien korvaaminen toisilla tai konsonantin jääminen sanan alusta pois on yleistä, ja johonkin rajaan asti normaaliakin. Minulla on 4-vuotias, jolla myös menee välillä edelleen K ja T sekaisin ja sanojen alusta jää kirjain pois. Puhe on kuitenkin suhteellisen ymmärrettävää, mutta odotan huomisen neuvolan konsultaatiota, pitäisikö taas piipahtaa puheterapiassa. Vuosi sitten kävimme siellä hiukan viivästyneen puheenkehityksen vuoksi, mutta puheterapeutin mielestä asiat olivat niin hyvällä mallilla, ettei jatkokäyntejä tarvittu. Uskon, että teilläkin puhe ajan mittaan selkiytyy.

[Galentin]

Se puhuu! Helmikuussa poika alkoi puhumaan ihan tosissaan ja nyt tulee jo niin pitkiä virkkeitä, ettei jaksa enää sanoja laskea. Äänteissä on vielä paljon puutteita, mutta puhe on ihan vieraille ihmisille ymmärrettävää suurimman osan ajasta. Poika myös taivuttaa hienosti sanoja ja käyttää mitä ihmeellisimpiä muotoja. Joka päivä tuntuu edelleen oppivan jotain uutta. Puheterapia olikin toukokuussa, syksyllä on ainakin vielä kontrolli kun puheessa on edelleen omia erikoisuuksiaan.

[Nadda]

^ Hieno juttu!

[jenni81]

Galentin, Hienoa .

[Tähtisilmä]

Kirjoittelin jo tuonne toiseen keskusteluun (http://www.vauva.info/foorumi/index.php?/topic/7972-myoehaeiset-puhumaan-oppijat/), mutta näpyttelenpä vielä tällekin puolelle viestiä.

 

Eli meillä on 2v 7kk tyttö. Hän ymmärtää puhetta mainiosti, osaa noudattaa ohjeita, mutta hän puhuu vain muutamia sanoja. Käydessämme 2,5-vuotisneuvolassa päätti neuvolatäti seurailla puheen kehittymistä vielä hetken, koska tyttö oli juuri aloittanut päivähoidon. Jos mitään mullistavaa kehitystä ei tapahdu tässä syksyn mittaan, lähetetään tyttö puheterapeutille vielä ennen 3-vuotissynttäreitä. Täällä ei kuulemma ole mitään kuukausien jonoja puheterapeutille,

 

Tyttäremme aktiiviseen sanavarastoon kuuluu muutamia kaksitavuisia sanoja, kuten "äiti", "isi", "pappa", "vauva", "pupu" ja "kukka". Ne sanat ovat niin selkeitä, että muutkin ymmärtävät ne kuin vain me vanhemmat. Tyttö aloitti päivähoidon pari kuukautta sitten, ja ehkäpä päivähoidosta on ollut jotain apua, koska tyttö tuntuu yrittävän puhumista aktiivisemmin. Hänen lempisanojaan taitaa tällä hetkellä olla "kikki" (=rikki) ja "oppu" (=loppu), kuulemma hän hokee niitä päivähoidossakin koko ajan. Kotona tyttö osoittelee kirjasta kuvia ja yrittää sanoa sanoja, mutta suurin osa on pelkkiä tavuja, esimerkiksi "paa" (=banaani), "to" (=maito), "si" (=sininen). Äiti on tosi iloinen jo niistä yksittäisistä tavuista! Tällä viikolla on tullut aktiiviseen käyttöön ainakin kaksi uutta kaksitavuista sanaa, "hiili" (=hiiri) ja "tintti" (=talitiainen eli tintti). Jee! Lauseiden muodostamistakin on havaittavissa, esimerkiksi nukkea peitellessään hän tuumasi "vauva kuu" (=vauva nukkuu).

 

Sekä neuvolatäti että hoitopaikan täti tuntuvat olevan sitä mieltä, että muuten tyttö on kehityksessä jopa ikäisiään edellä. Hän on motorisesti taitava. Hän värittää kuvia hienosti ja osaa piirtää ihmisiä, autoja, puita yms. Hän kokoaa palapelejä ja rakentelee hienoja rakennuksia legoista. Tytön hoitotäti kehui, että tyttö leikkii vastavuoroisia yhteisleikkejä muiden kanssa ja osaa leikeissä ottaa muut lapset huomioon, eikä tuollainen kuulemma ole tavallista alle 3-vuotiailla. Eli ehkäpä meillä on puhe jäänyt sen muun kehityksen jalkoihin.

[höpöli]

Meillä on 2,5-vuotias tyttö, joka ei vielä kunnolla puhu. Hänellä on ollut 5 sanaa aktiivisessa käytössä n. vuoden (äiti, anna, ei, joo, hei hei), mutta niistäkin on yks jäänyt pois (anna). Lisäksi hän osaa sanoa, mitä jotkut eläimet sanoo. Tyttö aloitti päiväkodin vähän yli vuosi sitten marraskuussa ja jäi kotiin taas toukokuussa. Syyskuusta on käynyt kerhossa. Kerhossa ohjaajat eivät olleet huomanneet, ettei tyttö puhu ennen kuin mainitsin asiasta, eli tyttö ymmärtää kaiken ja saa omat asiansa ymmärretyiksi, vaikkei puhukaan paljoa. Tyttö taivuttaa myös jotain sanoja (ei/en, joo/on/olen). Meillä on ens viikolla ylimääräinen neuvola puheenkehityksen takia. Mä jotenkin toivon, että löydettäis syy sille, miks tyttö ei puhu ja saatais tyttö puhumaan. On välillä ärsyttävää, kun ei tajua, mitä tyttö haluaa... 

Tyttö välillä sanoo jonkun "uuden" sanan, muttei sit suostu toistamaan sitä. Tyttö ei myöskään suostu koskaan toistamaan sanaa vanhemman perässä, ei edes yritä.

[forgetmenot]

^ Meillä on pari kuukautta nuorempi poika, jolla on vielä vähemmän sanoja käytössä. Tuli vaan tuosta sun vikasta lauseesta mieleen, että meidän puheterapeutti kielsi "sanotuttamasta" eli houkuttelemasta "sano koira/kissa/auto" että se ei kuulemma auta mitään. Sen sijaan pitäisi saada lapsi leikkimään paljon matkimisleikkejä ja se matkiminen voi olla siis ihan mitä tahansa, esim. että järjestää lelueläimet samanlaiseen riviin kuin äiti/isä, piirtää samanlaisia suoria viivoja, päristää huulia/matkii eläimiä perässä, leikkiä laululeikkejä jossa on tietyt liikkeet jne. Ja myös niin päin pitäisi toimia, että aikuinen matkii lasta, jotta lapsi tajuaa sen matkimisen idean. Meidän poika ääntelee paljon omaa kieltänsä, mutta ennen tuota ohjetta en ikinä uskaltanut oikein vastata samalla tavalla (esim. pillaa-pillaa-pillaa, tuku-tuku-tuku), koska luulin että se olisi ollut huono juttu. Mut se onkin hyvä Tuon matkimisen ois tarkoitus just sitten rohkaista lasta tuottamaan samoja äänteitä ja lopulta samoja sanoja kuin muutkin. Me ollaan käyty siis 2v1kk iästä asti puheterapiassa, kun 2v-neuvolassa oli niin huonosti mitään sanoja käytössä ja meillä on myös tuo 2,5v. lisäkontrolli.

 

Ja nuo erilaiset eläinten äänet muuten myös lasketaan sanoiksi

[Tähtisilmä]

Olen enemmän kirjoitellut tuonne Myöhäiset puhumaan oppijat -keskusteluun, mutta päätinpä tännekin päivitellä kuulumisiamme.

 

Meillä neidillä on ikää jo 2v 10kk. Paljon on uusia sanoja tullut sen jälkeen, kun tänne viimeksi kirjoittelin. Tosin puhe on yhä lähinnä yksittäisiä sanoja, ei juurikaan lauseita, mutta jonkin verran sanojen yhdistämistä ja taivuttamista on kuitenkin ollut havaittavissa. Esimerkiksi tyttö hihkaisi taivaalle katsellessaan "kuu, tähtiä" ja kehottaessani häntä tulemaan sisälle hän vastasi "joo, joo, tulen". Ehkäpä se tästä... Puheen ymmärtämisessä ja muussa kehityksessä hän on kuulemma ikäisiään edellä.

[höpöli]

^ Meillä on pari kuukautta nuorempi poika, jolla on vielä vähemmän sanoja käytössä. Tuli vaan tuosta sun vikasta lauseesta mieleen, että meidän puheterapeutti kielsi "sanotuttamasta" eli houkuttelemasta "sano koira/kissa/auto" että se ei kuulemma auta mitään. Sen sijaan pitäisi saada lapsi leikkimään paljon matkimisleikkejä ja se matkiminen voi olla siis ihan mitä tahansa, esim. että järjestää lelueläimet samanlaiseen riviin kuin äiti/isä, piirtää samanlaisia suoria viivoja, päristää huulia/matkii eläimiä perässä, leikkiä laululeikkejä jossa on tietyt liikkeet jne. Ja myös niin päin pitäisi toimia, että aikuinen matkii lasta, jotta lapsi tajuaa sen matkimisen idean. Meidän poika ääntelee paljon omaa kieltänsä, mutta ennen tuota ohjetta en ikinä uskaltanut oikein vastata samalla tavalla (esim. pillaa-pillaa-pillaa, tuku-tuku-tuku), koska luulin että se olisi ollut huono juttu. Mut se onkin hyvä Tuon matkimisen ois tarkoitus just sitten rohkaista lasta tuottamaan samoja äänteitä ja lopulta samoja sanoja kuin muutkin. Me ollaan käyty siis 2v1kk iästä asti puheterapiassa, kun 2v-neuvolassa oli niin huonosti mitään sanoja käytössä ja meillä on myös tuo 2,5v. lisäkontrolli.

 

Ja nuo erilaiset eläinten äänet muuten myös lasketaan sanoiksi

 

Meillä tytöllä ei ole omaa kieltä oikeastaan ollenkaan. Ei siis voi matkia häntä muuten kuin silloin, kun hän sanoo jotain oikeita sanoja.

Mua jotenkin huolestuttaa se, että tytöltä on mielestäni kadonnut sanoja. No, torstaina on neuvola. Saa nähdä, saadaanko lähete puheterapiaan.