Sign in to follow this  
Followers 0
Thingumy

Synnytykseen liittyvät toiveet

49 posts in this topic

Synnytykseen on vielä monta kuukautta aikaa, mutta nyt jo olen alkanut miettiä ja valmistautua siihen henkisesti esim. lukemalla. Edellinen synnytys pysähtyi 4 cm avautumisen jälkeen ja lopulta päädyttiin keisarinleikkaukseen 2 vuorokautta lapsivesien menon jälkeen.

 

Nyt olen ihan innoissani siitä, että saan uuden mahdollisuuden yrittää alatiesynnytystä ja haluan valmistautua siihen hyvin. Olen lukenut Hypnobirthing -kirjaa ja aikomuksena olisi myöhemmin aloittaa menetelmään liittyvät rentoutusharjoitukset.

 

Tässä tämänhetkisiä toiveita ja ajatuksia - jotkin toiveet ovat päinvastaisia kuin ensimmäisessä synnytyksessä: :girl_smile:

 

Mahdollisimman rauhallinen ympäristö: Hämärä valaistus. Kun kunnon supistukset ovat käynnissä, ei ylimääräisiä ihmisiä huoneeseen hengailemaan, ellei ole tarvetta. Tämä on minun ja mieheni välinen juttu.

Tarvikkeina: Säkkituoli + jumppapallo, mahdollisesti vesiallas (ei tarvita keinutuolia, takakeno asento tuntui viimeksi hankalalta)

 

Tarkkailu: Monitorit käännetty niin, etten niitä itse näe, sisätutkimuksen tuloksia ei kerrota ellen kysy tai ole erityistä tarvetta. Edellisessä synnytyksessä jokaisen sisätutkimuksen tulos oli pettymys, kun aukeaminen ei tapahtunut ”oikealla” vauhdilla. Nyt en halua pitää kiirettä, vaan haluan unohtaa ajan kulumisen niin kauan kuin itsellä jaksamista riittää. Kroppa tekee sen, minkä tekee, eikä meillä ole kiirettä.

 

Lapsivesiä ei puhkaista synnytyksen edistämiseksi, korkeintaan vasta ponnistusvaiheessa. Edellisen synnytyksen kaikki supistukset jouduin kokemaan vesien menon jälkeen. Jos sikiökalvot pysyvät nyt ehjinä, haluaisin niin olevan mahdollisimman pitkään (= ei niin intensiivisiltä tuntuvat supistukset).

 

Haluan ajatukset pois kivusta, joten en halua että minulle puhutaan kivusta. Ei myöskään tarvitse ehdottaa lääketieteellistä kivunlievitystä, pyydän sitten kun tarvitsen jotain. Edellisessä synnytyksessä otin ehdotetun kivunlievityksen vastaan ”varmuuden vuoksi”, vaikka tiesin, että kestäisin senhetkistä kipua vielä jonkin aikaa ja pelkäsin kivun lisääntymistä. Nyt haluan kokeilla, miten pitkään kykenen olemaan ilman lääketieteellistä kivunlievitystä, ja käyttää muita menetelmiä

 

Aion myös yrittää olla kotona pidempään kuin viimeksi, jolloin supistukset loppuivat heti kun pääsin sairaalaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoitin sairaalan esitietolomakkeeseen toiveiksi, että haluaisin pystyä liikkumaan mahdollisimman pitkään. Viimeksi jouduin vähän huomaamattani sänkypotilaaksi, kun ei kätilö sanonut, että ei ole pakko istua/maata, enkä jotenkin itse sitä siinä kohtaa tajunnut.

 

Lisäksi toivoin, että pääsisin ammeeseen jos mahdollista (esikoinen syntyi ennenaikaisena, enkä sen takia silloin päässyt) ja että saisin kokeilla jakkaraa ponnistusvaiheessa.

 

Liian tarkkaan en halua suunnitella, mutta koska esikoisen synnytyksestä jäi vähän sellainen fiilis, että ei kannata pitää itsestäänselvänä sitä, että kätilö kertoo eri mahdollisuuksista tai edes siitä, mitä tapahtuu, niin ajattelin ottaa synnytykseen vielä tarkemmankin toivelistan, johon väännän rautalangasta asioita, jotka mun mielestä sietäisi olla itsestään selviä. Esimerkiksi se, että synnytyksen kulkuun ei turhaan puututa ja että kätilö kertoo mitä tapahtuu.

 

Esikoinen syntyi nopeasti ja silloin jo jäi sellainen olo, että jos pari asiaa olisi mennyt vähän toisin, olisin pärjännyt hyvin ilman puudutusta. Nyttemmin olen ottanut enemmän selvää synnytyskivusta ja sen lievityksestä ja uskon, että mikäli mitään poikkeuksellista ei tule (toisin sanoen en joudu paikalleni sänkyyn makaamaan), pärjään hyvin lääkkeettömällä kivunlievityksellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse tein aika mittavan toivelistan synnärille. Suurin pelkoni synnytyksessä oli se, että minulle tehtäisi rutiininomaisesti toimenpiteitä ja minun toiveitani ei otettaisi huomioon. Suurin toive olikin että kaikki toimenpiteet hyväksytettäisi ensin minulla ja/tai miehelläni. Lisäksi oli iso joukko lääkkeettömään synnytykseen liittyviä toiveita. En kehtaa koko listausta tänne tuoda :girl_haha:

 

Itse osasin kuvitella mitä synnytykseltä halusin, siten että olin lukenut paljon aiheesta sekä käynyt joogakurssin johon kuului osana synnytysluento. Luennolla saatiin miehen kanssa kokeilla eri asentoja avautumisvaiheeseen ja ponnistamiseen. Tämä autti meitä molempia tietämään mikä asento voisi tuntua synnytystilanteessa hyvältä/luontevalta.

 

Olin todella onnellinen siitä, että olin synnytykseen printannut itselleni toivelistan missä siis olin listannut toiveeni ihan ranskalaisilla viivoilla. Tämä lista oli helppo sitten lykätä kätilön käteen kun synnytyssaliin siirryttiin. Minun piti nimittäin synnyttää kätilöopiston haikaranpesässä ja vaikka sieltä lupasivat varmuuden varalta toimittaa toiveet myös normiosastolle, niin näin ei ollut käynyt. Kun mulla oli tämä toivelista printattuna, ei meidän täytynyt ladella näitä toiveita kätilölle pitkin synnytystä vaan saatiin keskittyä synnyttämiseen :)

 

Sitten oli keskustelua siitä että hoitohenkilökunta hoitaa kuten parhaaksi näkee. Suurin osa kätilöistä varmasti (tai ainakin toivottavasti) pyrkii luomaan synnytyksestä mahdollisimman sujuvan ja synnyttäjälle mukavan. Valitettavasti kätilöillä on nykyään niin kiire, että he saattavat käydä vaan piipahtamassa huoneessa välillä jos synnytys etenee hyvin. Tällöin voi olla kaikki siinä hetkessä tapahtuva opastus hieman hätäistä tai puutteellista.

 

Mutta siis, jokainen tavallaan. Mulle tämä tapa toimi loistavasti ja meinaan tulevaisuudesakin näin toimia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen myös kirjoitellut synnytystoivelistaa ja aion sen liittään neuvolakorttiin, mutta hyvä pointti on se että se lista olisi vielä itselläkin (tai siis miehellä) printattuna salissa :) Vähän kyllä mietityttää mitä ne siellä ajattelee kun sinne menee ensisynnyttäjänä listan kanssa, mutta luulisin että itse olen rauhallisemmin mielin jos tuon listan kanssa sinne menen. Nyt vaan pitäisi se lista vielä viimeistellä ja printata, jotta ei viime tippaan jää :) synnytys kun voisi periaatteessa alkaa koska vain. Ehkä myös pakata se sairaalakassi ;)

 

 

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse jos joskus pääsen synnyttämään niin haluan esittää toiveen, että epparia ei leikattaisi, jos ei olisi ihan pakko. Jakkaralla synnyttämistä haluaisin myös kokeilla, jos vain mahdollista. Toivon myös, että minulle ja miehelleni kerrottaisiin mitä tehdään milloinkin ja tuntemuksiani kuunneltaisiin, eikä vain ajateltaisi, että ensisynnyttäjä ei tiedä mitään.

 

Luotan kyllä kätilöiden ammattitaitoon, mutta haluaisin että minua kohdeltaisiin yksilönä, eikä tehtäisi kaikkea samalla kaavalla miten viidenkymmenen edellisen synnyttäjän kohdalla. Esim. eppari, vaan että kaikki katsottaisiin tapauskohtaisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman kahden kokemuksen jälkeen suosittelen, että ensinnäkin mieti mitä haluat. Kaikissa tapauksissa kätilöt eivät tiedä mikä on parasta, esim minua ei kannustettu liikkumaan (mikä nopeuttaisi vauvan laskeutumista ja synnytyksen edistymistä) vaan annettiin maata sängyssä, mikä johtikin siihen että koko synnytys pysähtyi ja jouduttiin leikkaamaan.

 

Ja toiseksi, jos tiedät mitä haluat, niin opeta nämä miehelle/tukihenkilölle ja tee selväksi että on hänen tehtävänsä pitää synnyttjän puolia asiassa, toimia "puhemiehenä". Meillä ei kätilöt kyselleet esitietolomaketta ja osa kätilöistä ei kysellyt multakaan mitään, eli jos en itse tai mies ei olisi aktiivisesti tuonut esiin että haluan jumppapallon enkä sänkyyn makaamaan jne, niin en todellakaan olisi haluamaani saanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostellaampas aihetta. Toinen synnytys edessä päin ja totta kai suurin toive on, että synnytys menee turvallisesti, joutuisasti ja siitä jää hyvä mieli, sekä vauva on terve. Viimeksi en halunnut epiduraalia ja toivon, että tälläkään kertaa en sitä tarvisi (tai spinaalia), mutta toki olen avoin kaikille vaihtoehdoille.

 

Jakkaralla ponnistaminen jäi viimeksi ja sitä edelleen haluaisin kokeilla. Vesisynnytys olisi ihanaa, mutta täällä ei ole siihen mahdollisuutta, ei ammetta edes avautumisvaihetta varten. Viimeksi pyysin aqvarakkuloita mutta en niitä jostain syystä saanut. Katsotaan miten tällä kertaa, jos olisi sellainen kätilö vuorossa joka voisi ne laittaa.

 

Viimeksi oli ihanaa kun saimme olla rauhassa synnytysvastaanotolla pitkään, eikä saliin tarvinnut siirtyä kuin olin jo 8cm auki. Synnytyssali ei vaikuttanut niin kotoisalta ja rauhoittavalta kun hämärä hiljainen vastaanottohuone.

 

Tälläkin kertaa haluan, että epparia ei leikata ellei vauvalla ole jotain hätänä, mielummin omat repeämät kuin eppari. Viimeksi en revennyt vaikka neiti tuli nyrkki poskella ja kätilöt siinä jo epparin leikkaamista tuumivat.

 

Myös mies tietää toiveeni koska välillä olin niin kipeä ettei puhuminen luonnistunut.

 

Innolla ja luottavaisin mielin olen menossa synnyttämään, pidetään peukkuja että menee yhtä hyvin kuin viimeksikin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli tämmöinen lista esikoisen syntymässä, enkä aijo mitään muuttaa tälle kertaa. Paitsi sen lisätä ettei haluta että vauva kylvetetään heti (esikoista ei kylvetetty kuin vasta kotona, mutta Suomessa se on ilmeisesti sairaalassa tapana). Annettiin kätilöille heti kun tultiin, lukivat ja noudattivat kaikkia toiveita eikä mikään onneksi mennyt vikaan. Ehdottomasti olen sitä mieltä että kätilö avustaa, minä olen kuskin paikalla. Hätätilanteet sitten erikseen. Olin ottanut paljon selvää synnytyksen kulusta ja erilaisista toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista. Koin että tästä oli vain ja ainoastaan hyötyä ja uskon että jos synnytyksen kulkuun olisi jouduttu puuttumaan enemmän, tämä etukäteistieto olisi auttanut ymmärtämään mitä tapahtuu ja miksi.

 

 

BIRTH PLAN

 

1st Stage

 

I would like my husband to be present at all times.

I would like to remain as active as possible, finding the best positions for myself and changing these as I wish.

I would like to use massage, move around and bathe and be given lots of support to help with this.

I would like any proposed intervention, e.g. breaking waters, acceleration, ventouse, to be explained and discussed and ideally to be kept to a minimum.

To cope with the pain I would like to use TENS machine, water, moving around, Entonox, massage.

If possible, I would prefer not to have an Epidural

I would like to use water birth pool for 1st and 2nd stage.

 

 

2nd Stage

 

I would like to find my own comfortable position for pushing. I don’t want to push lying on my back.

I would like to use the birthing pool or birthing stool for 2nd stage.

I don't want to have an episiotomy.

I hope to avoid tears and will appreciate support to adopt positions to minimise tears.

We wish to hold baby skin to skin straight away.

I wish the baby to suckle to encourage 3rd Stage.

 

 

3rd Stage

 

I wish to deliver the placenta physiologically, unless there’s concern over blood loss.

I wish the umbilical cord is not clamped or cut before the placenta has been delivered.

My husband would like to cut the cord.

We would like our baby to stay with one of us at all times.

We do consent to Vitamin K injection.

 

 

 

In case of an emergency caesarean section

 

 

I would like my partner to stay with me at all times.

I would like to be given information about all medication I am given.

If I need a general anaesthetic we would like my partner to stay with me so he is present at our baby’s birth and can hold our baby immediately.

I am happy for students to be present at the birth.

We would like to have a commentary of what is happening for the whole time spent in theatre.

We would like our baby to have skin to skin contact as soon as possible.

We would like to hold our baby immediately.

I would like to put our baby to my breast whilst the operation is in progress.

Edited by Salia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Salia, mä voisin esittää aika samanlaisen listan jos kehtaisin. En tiedä missä asut, mutta siellä on ilmeisen tavallista esittää näitä toivelistoja. Suomessahan sellainen ei käsittääkseni ole juurikaan tapana. Mulla ainakin on sellainen tunne että Suomessa on sellainen synnytysilmapiiri, että tavallisinta on lähteä avoimin mielin synnytykseen ilman toivelistoja. Antaa synnytyksen mennä niin kuin menee ja toki matkan varrella voi kätilölle esittää jotitan toiveita ja jotain asioita kätilökin voi kysellä, mutta muuten synnyttäjä voi olla sairaalassakin aika omillaan tietämättömänä kaikista keinoista helpottaa oloaan. Varsinkin kun synnytysvalmennuskin on aika minimissään. Aika paljon jätetään oman tiedon hankinnan varaan. Musta on ollut kiva kun Kätilöopiston Haikaranpesässä on voinut tehdä ennen synnytystä synnytyssuunnitelman kätilön kanssa, mutta nyt sekin on ilmeisesti jäämässä pois. :(

 

Mitenkäs te, jotka ette ole etukäteen synnytyssuunnitelmaa tehneet (esim. Haikaranpesässä) niin onko teiltä kysytty synnyttämään tultaessa kuinka paljon toiveista?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikö neuvoloissa anneta esitietolomake johon nämä toiveet yleensä kirjataan? Joillain paikkakunnilla se kai täytetään netissä ja joissain paikoissa ihan paperille? Eli mihin tulee mm. vauvan nimi tiedot jos haluaa ja muut... Täällä Keski-Suomessa ainakin tämä annetaan täytettäväksi ja otetaan sairaalaan mukaan kun mennään synnyttämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytin "toivelomakkeen" (eli esitietolomakkeessa oli yksi vapaakenttä) ja siinä oli kaksi toivetta. Yritin säästää välilihan (tosin asiasta mitään tietämättä), mutta eteen tuli imukuppisynnytys, lapsi ei ollut laskeutunut erityisen kummallisesti ja ilmeisesti leikkely oli enemmän pakko kuin rutiini, mene ja tiedä.

 

Toinen toiveeni oli lääkkeellinen kivunlievitys ja sitä tuli kyllä. En suoraan sanoen pidä aquarakkuloita jne. yhtään minään ja eipä niitä edes yritetty tarjota. Siitä en tosin tiedä mitään, oliko rakkulaehdotusten puute jotenkin yhteydessä lomakkeeseen vai ei. Sen muistan, että salissa hieman naureskeltiin tuolloin mielestäni pilkkaavaan sävyyn sille, että yritin säästää välilihan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mischa mä olen itseasiassa synnyttämässä kakkosen Suomessa ja samaisen listan kanssa ajattelin taas mennä, kielen vaan vaihtaa. Jotain turhaa otan pois ja pari juttua lisään. Esim en halua "käyrille" vaan että vauvan sydänääniä seurataan dopplerilla tai sillä toisella "kätilöiden stetoskoopilla", en muista nimeä, että pystyn vapaasti liikkumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Salialle suuri kiitos noin selkeästä englanninkielisestä suunnitelmasta! :curtsey: Eilen jo mukamas kirjoittelin jonkin näköisen suunnitelman mutta tuo sinun omasi oli vaan niin paljon kohteliaampi ja selkeämpi että kopioin osan siitä itselleni :)

 

Se miksi itse päädyin synnytyssuunniteman kirjoittamiseen (ei ole kätilöiden toimesta edes pyydetty moista) johtuu siitä, että en ole täysin perillä kuinka asiat täällä päin/minun sairaalassani yleensä hoidetaan. Suunnitelmanhan voin käydä sairaalassa sitten kätilön kanssa yhdessä läpi ja se toimii minullekkin ns. muistilistana siitä mitä synnytyksessä voi tapahtua. Minimoin sillä tunnetta siitä että kaikki vain vyöryy eteenpäin hallitsemattomasti :girl_sigh:

 

Synnytyssuunnitelmassa olen muun muassa ilmoittanut että en halua petidiiniä kivunlievityksenä. Tämä siksi että tuon yhden kipulääkkeen vuoksi minuun pistettäisiin lisäksi pahoinvointia estävää lääkettä ja vauvaan jouduttaisiin heti syntymän jälkeen pistämään hengitystä helpottavaa lääkettä (Näin oli kirjattu sairaalan synnytysoppaaseen).

 

Epiduraaliin suostun vasta siinä vaiheessa kun en enää kestä kipuja. Sairaalan synnytysoppaan mukaan epiduraalin saanut äiti katetroidaan välittömästi ja sängystä ei saa liikkua 4-6 tuntiin synnytyksen jälkeen :blink:

 

Myös ihokontaktiin päästäminen ja imettäminen voivat täällä erota Suomen käytännöistä sen verran, että koin ne tarpeelliseksi mainita suunnitelmassa. Eli esimerkiksi jos minä en syystä tai toisesta voi ottaa vauvaa kontaktiin, toivoisin että vauva annetaan miehelleni paidan alle.

 

Salialta kopioin myös tuon istukan toimittamisen ihan "itse". Täällä kun sairaalan synnytysoppaassa lukee että heti kun vauva on syntynyt, pistetään äitiin jotakin lääkettä joka edesauttaa istukan irtoamista ja poistumista. Mielelläni välttäisin kaikkien ylimääräisten lääkkeiden käytön...

 

All in all, synnytyssuunnitelma tulee tuomaan minulle varmemmin mielenrauhan synnytyksestäni. Kyseessä on kuitenkin esikoiseni ja "vieras" ympäristö :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva kun on nosteltu tätä ketjua, nyt olen menossa toista synnyttämään. Kyllä edelleenkin tunnen itseni taulapääksi tässä toiveasiassa! :grin: Mäkin olen samalla lailla kuin Nattunen jo ekaan ja nyt tokaan varsinkin sillä tavalla valmistautunut että olen lukenut paljon jne, mutta edelleenkin mun toiveet on luokkaa "no jos katotaan ja mennään niinku sen mukaan". Mutta ehkä mun ei tarviikaan osata sen kummemmin sanoa, hyvinhän se meni viimeksikin vaikka en osannut.

 

Tosin huomaan että ajattelen sillä lailla, että jos tarvitsen kivunlievitystä niin vaihtoehdot on joko aluksi jotain oikeasti "vain" oloa helpottavaa (lämpötyynyt, liikkeellä oleminen, asennon vaihtamiset, se että joku ihminen hieroo selkää tms) tai sitten kun sitä tarvitaan niin "oikeesti oikeeta" (eli semmosta missä on oikeasti lääkeaine joka vaikuttaa). Vierastan ehkä vähän semmosia "välimuotoja" näistä niin kuin TENS-laitteet ja akvarakkulat, joissa tuntuu että vaikuttava asia on "fiilis" mutta jossa siitä fiiliksestä pitää tehdä tarpeettoman teknistä. Jos käsitätte...

 

Tosin en ole ajatellut, että Suomessa pitäisi esimerkiksi erikseen kirjata toive, että haluan, että mieheni on läsnä joko mun tai vauvan kanssa koko ajan, olen kuvitellut että kun mies sen tietää niin se on jotenkin "itsestäänselvää" ja se pitää siitä sitten huolen jos mä en kykene.

 

Salia, "käyrä"-laitteita on nykyään semmosiakin missä ei ole piuhoja, eli tulee vaan semmonen "kuminauhavyö" mahan ympäri, jonka kanssa voi liikkua ja jota ainakaan ite en tunne sen kummemmin kuin esim. vaatteita.

 

Chouette, mihin sairaalaan sä oikeen olet menossa?! Kyllä mä sain epiduraalista huolimatta liikkua synnytyksen jälkeen eikä katetroitukaan ennen kuin sitten kun olin synnyttänyt ja pissa ei tullut, ja sillonkin kysyttiin mun fiilistä. Epiduraalin laiton jälkeen piti maata joku puoli tuntia ja mun piti muista syistä pysytellä aloillakin, mutta synnytyksen jälkeen sain kyllä nousta vessaan ja syömään ja olisin saanut kävellä osastollekin jos olisin jaksanut. Eikä mun mitään lääkettä pistetty istukan syntymiseksikään.

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Chouette, mihin sairaalaan sä oikeen olet menossa?! Kyllä mä sain epiduraalista huolimatta liikkua synnytyksen jälkeen eikä katetroitukaan ennen kuin sitten kun olin synnyttänyt ja pissa ei tullut, ja sillonkin kysyttiin mun fiilistä. Epiduraalin laiton jälkeen piti maata joku puoli tuntia ja mun piti muista syistä pysytellä aloillakin, mutta synnytyksen jälkeen sain kyllä nousta vessaan ja syömään ja olisin saanut kävellä osastollekin jos olisin jaksanut. Eikä mun mitään lääkettä pistetty istukan syntymiseksikään.

 

Olen Dublinissa Irlannissa ja nuo ohjeistukset löytyivät synnytytssairaalani Rotundan infokirjasesta. Olen lukenut suomalaisten synnytystarinoita ja ihmetellytkin sitä että miksi täällä tuota liikkumista rajoitetaan noin paljon ja miksi se katetri tuikataan huolimatta siitä onko oikeasti tarvetta vai ei :wacko: En myöskään koskaan ollut aiemmin edes kuullut istukan syntymiseen käytettävän mitään erillistä lääkettä! :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Indeed! Siksipä juuri ajattelin, että synnytyssuunnitelma voisi vähän auttaa muuttamaan noita käytäntöjä mun kohdallani, edes joiltakin osin toivottavasti :rolleyes: Aiemmin nimittäin olen ollut epiduraalimyönteinen mutta ajatuskin siitä, että joutuisin täysin sängyn vangiksi ei inspiroi lainkaan :angry: Kunhan vaan kätilöt eivät pitäisi mua mitenkään hankalana synnyttäjänä noiden toiveiden osalta... :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

(Sinänsä se katetrointi ei ole paha rasti ollenkaan. Ajatuksena äklö mutta ei oikeasti tunnu kauheasti miltään paitsi ihan mukavalta kun saa rakon tyhjäksi. ;))

Share this post


Link to post
Share on other sites

Salia, sun listasta (ja muustakin keskustelust) tuli mieleen muutama asia siitä, miten Suomessa tehdään asioita. Tää on siis vähän OT, mutta ajattelin, että voi auttaa listan kirjoittamisessa:

 

Mulle ei oo kertaakaan laitettu katetria.

Se lääke, joka laitetaan istukan syntymisen vauhdittamiseksi ja kohdun supistumisen vauhdittamiseksi on oksitosiinia (jos olen oikein ymmärtänyt). Kahdessa ekassa synnytyksessä sitä tuli jo tipan kautta, niin sitä ei huomannut. Tässä kolmannessa mulla ei ollut puudutusta, eikä tippaakaan, niin kätilöt olivat pistämässä sitä lääkettä, kun mies sanoi, että jos ei ole pakollista, niin se pitäis jättää pois, kun mulla on kamala piikkikammo. No, mulle annettiin sit suuhun cytotec-tabletti. Eli se annetaan, jotta verenvuoto pysyisi mahdollisimman vähäisenä ja kohtu supistuisi hyvin.

Naistenklinikalla ei kylvetetä vauvaa heti syntymän jälkeen. Tai no, se saattaa riippua vähän kätilöstä, että kuinka paljon pesevät. Esikoisen ja toisen kanssa pyyhkivät vain liinalla, mutta vauvan hiukset pestiin sit päivän parin päästä, kun niissä oli vielä verta. Tän kolmannen kanssa kätilö pesi hiukset jo synnytyssalissa (varmaankin siksi, että oltiin lähdössä samana päivänä kotiin, niin ei tulisi verta vauvan omiin vaatteisiin).

Hätäsektioon ei mies pääse tietääkseni mukaan (ei miehelle ehdittäisi etsiä vaatteita, eikä hän ehtisi vaihtaa niitä päälle, kun vauvan pitää olla ulkona alle 10 minuutin sisällä päätöksen tekemisestä). Kiireellisessä sektiossa se riippuu sairaalasta. Suunniteltuun sektioon yleensä pääsee mukaan.

Mulla oli esikoisen kanssa sellainen laite, että olin käyrillä, mutta sain liikkua samalla, kun siinä ei ollut piuhoja. Tokan ja kolmannen kohdalla oli piuhat, mutta se johtui varmaan siitä, että tiesin haluavani istua jumppapallon päällä ja silloin ne piuhat ei häirinny. Ensimmäinen synnytys oli ainoa, jossa jouduin käyrille makaamaan ennen kuin pääsin synnytyssaliin. Eli halusivat tarkistaa, että synnytys tosiaan oli käynnissä. Tällä viimeisellä kerralla kätilö vähän mietti asiaa, mutta ajatteli varmaan, että kolmannen kohdalla sitä tietää, että on tosi kyseessä, niin pääsin suoraan saliin.

 

Mulla ei oo ollu erillistä listaa mukana sairaalassa, mutta olen käynyt asiat selkeästi läpi mieheni kanssa, joka osaa sit pitää puoliani. Olen joka kerta kertonut kätilölle aluksi tärkeimmät asiat. Koskaan ei ole tehty mitään toimenpiteitä ilman, että multa oltais kysytty etukäteen.

Esikoista odottaessa kävin kyllä pelkopolilla, joten siellä kirjasivat jotain mun tietoihin. En tiedä, löytyivätkö samat tiedot vielä seuraavissa synnytyksissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitti, hyödyllistä infoa. Ajattelin kysellä valmennuksessa vähän sairaalan toimintatapoja ja sitten päivittää listaa.

 

edit. Istukasta vielä, aiemmassa synnytyksessä en tosiaan halunnut lääkkeitä avustamaan 3 vaihetta, ja halusin että napanuora katkaistaan (ja 'tukitaan') vasta kun istukka on tullut ulos ja lakannut sykkimästä. Nousin siis altaasta vauva sylissä, napanuora kiinni, ja makoiltiin patjalla odottelemassa, vauva rinnalla imemässä. Olin varautunut että voi kestää tunninkin mutta istukka tuli alle vartissa. En menettänyt paljoa verta synnytyksen aikana, istukkaa odotellessa, tai synnytyksen jälkeenkään.

 

Löysin tällaisen hyvän selityksen 3 vaiheesta. En tiennytkään että fysiologinen 3 vaihe onnistuu vain jos koko synnytys on ollut fysiologinen.

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=192

Edited by Salia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuolta samoilta sivuilta löysin tällaisen rungon josta voi itse rastitella toiveitaan. Voi olla että tulostelenkin tuolta, näyttäis suunilleen kaikki toiveeni löytyvän vaihtoehdoista.

 

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=110

 

Ajattelen myös että vaikka kaikki toiveet ei sairaalan käytäntöjen takia onnistuisikaan, niin se että synnyttäjät toivovat niitä, voi edistää niiden mahdollistumista tulevaisuudessa. Esim. se että sektion jälkeen vauvan saa halutessaan rinnalle jo kiinni ompelemisen aikana, vauvan saa mukaan heräämöön, isä voi olla sektiossa mukana jne. Nämä oli mahdollisia esikoisen synnytyssairaalassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Salia, mä voisin esittää aika samanlaisen listan jos kehtaisin. En tiedä missä asut, mutta siellä on ilmeisen tavallista esittää näitä toivelistoja. Suomessahan sellainen ei käsittääkseni ole juurikaan tapana. Mulla ainakin on sellainen tunne että Suomessa on sellainen synnytysilmapiiri, että tavallisinta on lähteä avoimin mielin synnytykseen ilman toivelistoja. Antaa synnytyksen mennä niin kuin menee ja toki matkan varrella voi kätilölle esittää jotitan toiveita ja jotain asioita kätilökin voi kysellä, mutta muuten synnyttäjä voi olla sairaalassakin aika omillaan tietämättömänä kaikista keinoista helpottaa oloaan. Varsinkin kun synnytysvalmennuskin on aika minimissään. Aika paljon jätetään oman tiedon hankinnan varaan. Musta on ollut kiva kun Kätilöopiston Haikaranpesässä on voinut tehdä ennen synnytystä synnytyssuunnitelman kätilön kanssa, mutta nyt sekin on ilmeisesti jäämässä pois. :(

 

Mitenkäs te, jotka ette ole etukäteen synnytyssuunnitelmaa tehneet (esim. Haikaranpesässä) niin onko teiltä kysytty synnyttämään tultaessa kuinka paljon toiveista?

 

Tottakai synnytykseen saa ottaa toivelistan mukaan ja monet niin tekevätkin :girl_sigh: Toiveita pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan, toki voi tulla tilanteita, joissa äidin/vauvan turvallisuus menee toiveiden edelle (vrt. episiotomian leikkaaminen). Ainakin TAYS:ssa pyritään kysymään synnyttäjiltä saliin tullessa mahdollisista erityistoiveista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika turhaa oli mitään synnytykseen liittyvää toivoa, kun mitään toiveita ei kuitenkaan pystynyt toteuttamaan.. Paitsi ponnistusvaiheen jakkara-asennossa. Siis toiveita ei pystytty toteuttamaan, koska olin koko ajan kiinni tipassa, kun synnytys piti käynnistää ja piti saada antibioottia suoneen. Olisin halunnut mm. synnyttää altaassa, tai olla ainakin supistusvaiheen siinä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ollut ekaan synnytykseen liittyen mitään erityisiä toiveita, ja samalla linjalla aion mennä nytkin. Luotan, että asiat etenevät omalla painollaan ja ellei esimerkiksi kivunlievityskeinoja tai asentokokeiluja tarjota tai ehdoteta, pyydän tai kysyn niitä kun siltä tuntuu niinkuin viimeksikin.

 

Sanoin myös hyvin pontevasti kätilölle, ettei mies mene kurkkimaan alapäähäni, kun tämä alkoi selittää miehelle ponnistusvaihessa mitä näkyy ja että tule katsomaan. Tästä oli miehen kanssa sovittu, eikä asiassa ollut mitään epäselvää kenellekään. Eikä sitä mielestäni tarvinnut erikseen kirjata mihinkään.

 

Allasta tekisi mieli kokeilla nyt tokalla kerralla, mutta tilanteen mukaan mennään. Viimeksi se ei ollut vaihtoehto täälläpäin, kun vedet olivat menneet jo melkein 3 vrk sitten.

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0