LottaP

Kolmas lapsi

62 posts in this topic

Meillä on nyt kaksi ihanaista pikkuista, 1- ja melkein 3-vuotiaat. Ennen lapsia olin sitä mieltä että kyllä niitä kolme voisi olla, mutta mies oli kallistumassa kahden puoleen. Ensimmäisen lapsen jälkeen keskityttiin toiseen, ja toisen lapsen synnyttyä ja kasvettua täytyy sanoa että tuntuu kyllä elämä aika täydeltä jo näin.

 

Jos juuri nyt pitäisi tehdä päätös mitä ei enää voisi muuttaa niin sanoisin että kaksi riittää, mutta onneksi niin ei ole sillä ajatus kolmannesta kyllä melko säännöllisesti putkahtaa mun päähän pyörimään. Miehen kanssa ei olla edes puhuttu kolmannesta sitten kuopuksen syntymän, enkä ole itse halunnut ottaa sitä puhenaiheeksi koskapa en oikein tiedä mitä mieltä minä itse edes olen.

 

Joten, käännyn vaukkareiden puoleen... Voisitteko te useamman kuin kahden lapsen vanhemmat vähän valaista että miten elämä käytännössä muuttui kun kolmas lapsi tuli taloon? Ehkä vauva-aika ei mua niin hirveästi kiinnosta sillä se on kuitenkin aika lyhyt kausi, mutta entä sitten myöhemmin? Tuntuuko että lapset jää liian vähälle huomille niiden lukumäärän vuoksi? Riittääkö sitä aikaa ja energiaa ja rakkautta? Onko kolmen lapsen kanssa paljon vaikeampi liikkua kuin kahden? Pitääkö ostaa se tila-auto? Onko varaa enää käydä lomalla ulkomailla? Riittääkö se raha enää mihinkään???

Edited by LottaP

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on se kolmas vasta tulossa (toivottavasti pysyy kyydissä loppuun asti), mutta enpä ole epäillyt rakkauden tai rahojen riittämistä. Ei tässä olla herroiksi elelty muutenkaan, joten ei se kolmas lapsi ainakaan näin ensimmäisinä vuosina rahatilannettamme kovasti hetkauta. Ja saahan siitä taas yhden lapsilisän lisää. :girl_haha: Ei suunniteltu tätä lasta tähän väliin, ja elämä kahden lapsen kanssa onkin tuntunut täydeltä. Silti se kaipuu kolmannesta on ollut. Nyt tuntuu, että tämän jälkeen lapsiluku on kyllä tässä. Ehkä pitää ottaa järki käteen, jos neljännen vielä joskus haluaisi. Ei tämä raskausaika ole mitenkään herkullista ja muutenkin jaksaminen on aina vähän niin ja näin. Kannattaa siis muistaa pitää huolta omasta ja parisuhteen hyvinvoinnista, ettei pelkästään lasten ehdoilla eletä.

 

Sekin myös vaikuttaa, millaisella ikäerolla lapset syntyvät. Meillä tulee nyt kuopuksen ja tämän kolmannen ikäeroksi kolme vuotta ja esikoisen ja tämän ikäeroksi 5 vuotta. Viiden vuoden sisään syntyy siis kolme lasta, mutta toisaalta kaksi isompaa on jo sen verran isoja, että osaavat itsekin jo vaikka mitä. On eri asia olla 3- ja 5-vuotiaiden ja vauvan kanssa kuin 1- ja 2-vuotiaiden ja vauvan kanssa.

 

Asunto meillä jää kyllä auttamattoman pieneksi, mutta eiköhän tästä jossain vaiheessa omaan taloon päästä. Nyt siis asustellaan rivitalokolmiossa vuokralla. Autoonkin varmaan mahdutaan, kun venkslataan turvaistuimia. Vauvan kaukalon voi laittaa etupenkille, kun ottaa turvatyynyn pois päältä, jos ei takapenkille saada järkevästi kolmea istuinta. Esikoiselle varmaan kohta hankitaan turvavyöistuin/junior-istuin edellisen tilalle. Lasten kasvaessa tilakin tavallaan autossa lisääntyy, kun massiiviset turvaistuimet jää pois.

 

Onhan se tosiasia, että kolme on enemmän kuin kaksi ja kyllähän se näkyy. Toisaalta suurempi muutos minusta oli lapsiluvun muuttuminen yhdestä kahteen. Kahden lapsen jälkeen on melkein ihan sama, montako lasta on. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^OT: Kai sä tiedät, että poiskytketty turvatyyny voi silti räjähtää auki onnettomuustilanteessa? Se pitäis poistattaa kokonaan, ettei voi käydä hullusti. Ainakin meidän turvaistuimen käyttöohjeessa mainitaan asiasta (eli se räjähtäminen on suht yleistä?).

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos tiedosta. Ei ole vielä varmaa, mihin vauvan kaukalo sijoitetaan, mutta tuo on yksi vaihtoehto. Yhtä paljon luotan poiskytkettyyn turvatyynyyn kuin vaikkapa siihen turvaistuimeen. Mitä tahansa voi sattua, vaikka kuinka olisi varmuus maksimoitu. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Ihan ekana mulle tuli kuitenkin mieleen kysymys: Saatteko kolme lasta hoitoon esim. koko viikonlopuksi tai jopa viikoksi jonnekin? Parisuhde kuitenkin tarvitsee myös sitä kahdenkeskistä aikaa, yhteisiä irtiottoja arjesta ilman lapsia. Liian monelle käy huonosti, kun tämä asia unohtuu ja parisuhde jää liian huonolle hoidolle."

 

Eivät kaikki saa kahtakaan (tai yhtä) lasta hoitoon viikonlopuksi, viikosta puhumattakaa. Lapsenhoitajan palkkaaminen yhdeksikin yöksi on melkoisen kallista, eikä kaikilla ole sukulaisia (tai he ovat huonokuntoisia), lähellä asuvia ystäviä jne. Tämä asia ei siis välttämättä riipu lasten lukumäärästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Entä onko sulla tarpeeksi omaa aikaa? Saatko levättyä tarpeeksi? Onko parisuhteelle oikeasti tarpeeksi aikaa vai viekö lapset liikaa aikaa?

 

Mä en oikein ymmärrä miten se kolmas lapsi tätä asiaa muuttaisi mihinkään. Musta itsestä tuntuu, että suurin muutos on yhdestä kahteen lapseen. Yhden lapsen kanssa toinen vanhemmista on "vapaa" kun toinen huolehtii lapsesta, mutta kun lapsia on kaksi, ovat molemmat työllistettyjä. Jos sitten lapsia on kolme, tilanne ei ihan kamalasti mun mielestä tuosta muutu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Raskaus aikana itsekkin kelailin että riittääkö aika ja rakkaus kaikille kolmelle. Ja kokemuksesta voin sanoa että kyllä se aika riittää kun miettii järkevästi. Meillä on toimittu joskus niin että vien kaksi lapsista mummolaan ja käyn vain esikoisen kanssa jossain. Eli jokainen lapsi saa sitä "omaa laatu aikaa" joskus. Ja tämä on ollut tosi hyvä ratkaisu. Ja hoitoon meillä saa melkoisen helposti. Molemmat mummot vielä niin hyvässä vedossa että jaksaavat lasten kanssa olla ja mielellään ovatkin.

 

Meillä on normaali viisi paikkainen farmari. Ja kolme istuinta sinne mahtuu. Kylläkin aikamoisten säätöjen ja operaatioiden jälkeen. Ja kun esikoinen siirtyy kohta pelkälle korokkeele niin tila lisääntyy jo hieman autossa. Turvatyynyn pois kytkentä ei tosiaan ole varma saattaa siis "räjähtää" onnettomuus tilanteessa. Siksi siis en lasta etupenkille laittaisi, vaikka se olis fiksuin ratkasu tilan kannalta.

 

Ja joku puhui rahasta. Eli siis musta se raha riittää meillä ainakin ihan hyvin. Ei se kolmas niin paljoa lisä tuloja tuo ainakaan minusta. Monille aikasempien lasten tavaroita ja vaatteita säästössä eli ei niihinkään mene sitä rahaa. Matkailu onkin sitten asia erikseen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on kolmas vasta tulossa mutta onhan tuota silti tullut mietittyä miten arki ja elämä muuttuu.

Kakkosen syntymä oli ehdottomasti suuri muutos, esikoinen oli silloin noin 2,5vuotias ja juuri pahimmassa uhmassa. Vauva oli itkuine nja valvoi öisin. Ensimmäinen puoli vuotta kaksilapsisena perheenä oli todella rankka.

Uskon että siihen vaikutti suurelta osin lasten suhteellisen pieni ikäero sekä esikoisen temperamentti.

Nyt on tilanne se että esikoinen on jo seitsemän vuotta, menee syksyllä kouluun. Kuopus on kasvanut itkuisesta vauvasta aurinkoiseksi pikkupojaksi joka on vauvan synnyttyä 4,5 vuotta vanha.

Tilanne on siis aivan erilainen kuin aiemmin kun vauva perheeseen tuli.

Itsellänikin on olo ihan kuin esikoista taas odottaisi, kun isojen lasten kanssa on saanut keskittyä odotukseen taas ihan niin kuin parhaaksi näkee. On aikaa itselle eri tavalla kuin kuopusta odottaessa.

Tämä tulee varmasti olemaan se merkittävä ero myös vauvan synnyttyä vaikka tulisi yhtä itkuinen kuin kuopuksestakin; minulla ei ole uhmaikäistä siinä samalla hoidettavana.

Lisäksi vuodenaikakin helpottaa, esikoinen viihtyy ulkona kavereidensa kanssa aamusta iltaan ja läheisessä leikkipuistossa löytyy kavereita kuopuksellekin ja arkipäivisin saadaan ilmainen lounas, kunhan vain jaksetaan raahautua tuohon 300m päähän :)

Moni sanoo että toinen lapsi on perheessä suurin muutos ja kolmas menee siinä sivussa. Olen tällä hetkellä samaa mieltä asiassa. Paitsi jos lapsilla on pienet ikäerot.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Tässä ketjussahan ei ole kyse siitä, että saako ylipäätään hoitoon, vaan siitä, että miten tilanne voi muuttua, kun lapsia on KOLME."

 

Niinpä, muutoshan riippuu siitä, mikä tilanne on ollut kahden lapsen kanssa. Elämäntilanteet kahden lapsen kanssa ovat tietysti perheissä erilaiset: hoitopaikat, rahankäyttö, harrastusten lukumäärä ym. perheissä vaihtelevat suuresti. Jos kahdelle lapselle ei ole ollut hoitopaikkoja, ei niitä varmaankaan ole silloin myöskään kolmelle. Hoitotilanne (vanhempien aika kahdestaan) ei siis tälle perheelle muutu lasten lukumäärän kasvaessa. Rahankäytön kanssa voisin kuvitella menevän samaan tapaan: perheessä, jossa kierrätetään (perheen sisällä ja ystäväperheiden välillä) jo kahden aikaisemman lapsenkin tavarat ja vaatteet, käydään paljon kirppiksillä, käytetään rahaa säästeliäästi ruokaan ym., ei kolmas lapsi varmaan suuresti lisää rahankulutusta. Toisaalta jos rahaa on käytetty kahteen aikaisempaan lapseen runsaasti ja elämäntyyli on erilainen (matkustetaan paljon, syödään usein ulkona ym), voisi kuvitella saman jatkuvan kolmannenkin kohdalla. Nämä ovat tietysti yleistyksiä ja vain esimerkkejä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä uskaltaako tänen kuhisevaan muurahaispesään sörkkiä... Mutta olisi tosiaan kiva kuulla lisää ajatuksia heiltä, joilla oikeasti on ne maagiset kolme (tai enemmän)lasta perheessä! :)

 

Itse olen viisilapsisen perheen kasvatti. Perheemme oli keskivertoperhettä köyhempi, mutta harvoin vanhempien rahahuolet kantautuivat meidän lastan korviin. Aina riitti kaikille lapsille riittäväisti uusia ja ehjiä vaatteita, harrastusvällineitä ja oli varaa käydä harrastuksissa ym. Kaikkeen mitä oikeasti tarvittiin, oli rahaa. Muutaman harvan kerran muistan, että joku sukulainen oli katsomassa meitä kaikki lapsia kun isä ja äiti kävivät jossain keskenään. Silti uskon vanhempien parisuhteen olleen hyvä - ainakin ovat edelleen onnellisesti naimisissa.

 

Meillä on nyt kaksi lasta ja haaveilemme yhteensä 3-4 lapsesta. Olen samaa mieltä kuin "vieras" kirjoittaja tuossa yläpuolella - kyllä lapsiin saa uppoamaan rahaa, mutta säästeliäästikin voi elää. Itselleni oli aivan mahtavaa lapsuudessa (ja edelleenkin) kun sisaruksia oli paljon ja sitä "suurperheen tunnelmaa" kaipaan myös tähän nykyiseen omaan perheeseeni :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äh kirjoitin eilen illalla pitkät pätkät ja sitten koko foorumi kaatui :skilletgirl:. Mutta siis kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille, etenkin Sanna80:lle! Olisi tosiaan kiva kuulla lisää heiltä joilla jo on kolme lasta (tai enemmän).

 

Meillä hoitopaikat on jo aika kortilla sillä lähistöllä on vain yksi isovanhempi, ja sitä korttia käytetään usein siihen että me päästään remontoimaan tätä meidän vanhaa taloa. No onneksi mahdollinen kolmas lapsi ei olisi suunnitelmissa vielä pitkään aikaan joten remppakin olisi kyllä siihen mennessä suurimmaksi osaksi valmis.

 

Nuo lapset ovat kyllä sellaisia aarteita, että ehkä yksi mun suurimmista huolenaiheista on se että miten se aika sitten riittäisi. Siis uskon kyllä että huushollin pyöritys onnistuisi ihan hyvin, mutta ehtisikö sitä huomioida jokaista yksitellen lasta riittävästi, niin kuin he sitä kaipaisivat. Oltiin myös vähän aikaa sitten pitkähköllä ulkomaanmatkalla, ja ihan hyvin se sujui kun oli yksi lapsi per aikuinen, mutta entä jos lapsia olisikin ollut kolme?

 

Onneksi tosiaan ei tarvitse tehdä mitään päätöksiä tämän aiheen tienoilta vielä lähiaikoina, joten jään pähkäilemään. Kaikki mielipiteet on tervetulleita, joten jatkakaa keskustelua!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli mielenkiintoista lukea myös sellaisten kokemuksia, joilla itsellään on ollut useampia sisaruksia - kiitos Mischa!

 

Olisiko jollain kertoa kokemuksia siitä, miten perheen dynamiikkaan / lasten välisiin sosiaalisiin suhteisiin vaikuttaa se, mitä sukupuolta lapset ovat, kun heitä on useampia? Meillä on nyt kaksi lasta, tyttö ja poika, ja mietin, miten mahdollinen kolmas lapsi vaikuttaisi kuvioon, kun sitten toisella lapsella olisi samaa sukupuolta oleva sisarus, mutta toisella ei? Jäisikö "yksinäinen" lapsi paitsioon leikeissä, yhteisissä harrastuksissa jne? Syntyisikö perheessä "rintamalinjoja" pojat "vastaan" tyttö tai tytöt vastaan poika? Tähän varmasti vaikuttaisi myös lasten ikäerot, mutta meillä (vanhempien iästä johtuen) mahdollista kolmatta lasta pitäisi harkita / yrittää melko pienellä ikäerolla kahteen muuhun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli mielenkiintoista lukea myös sellaisten kokemuksia, joilla itsellään on ollut useampia sisaruksia - kiitos Mischa!

 

Olisiko jollain kertoa kokemuksia siitä, miten perheen dynamiikkaan / lasten välisiin sosiaalisiin suhteisiin vaikuttaa se, mitä sukupuolta lapset ovat, kun heitä on useampia? Meillä on nyt kaksi lasta, tyttö ja poika, ja mietin, miten mahdollinen kolmas lapsi vaikuttaisi kuvioon, kun sitten toisella lapsella olisi samaa sukupuolta oleva sisarus, mutta toisella ei? Jäisikö "yksinäinen" lapsi paitsioon leikeissä, yhteisissä harrastuksissa jne? Syntyisikö perheessä "rintamalinjoja" pojat "vastaan" tyttö tai tytöt vastaan poika? Tähän varmasti vaikuttaisi myös lasten ikäerot, mutta meillä (vanhempien iästä johtuen) mahdollista kolmatta lasta pitäisi harkita / yrittää melko pienellä ikäerolla kahteen muuhun.

 

Tästä mulle tuli mieleen se kun joskus kuulee jonkun vanhemman sanovan lapsistaan et "ne tappelee koko ajan kun ne on tyttö ja poika" (en väitä, että edellä kirjoittanut sanoi suoraan näin, mutta pakko kommentoida ihan yleisesti). Musta se on jotenkin hullusti sanottu. Saatan olla väärässä mut väittäisin et mitä pienempi lapsi, sen vähemmän se ajattelee tätä tyttö vs. poika -asetelmaa. Tuntuu hassulta et joku ajattelee samaa sukupuolta olevien lasten tulevan automaattisesti toimeen keskenään ja eri sukupuolta olevien pistävän kapuloita toistensa rattaisiin. Lapsillakin on niin erilaisia temperamentteja ja luonteita, luulisi olevan enemmän niistä asioista kiinni.

 

Eli siis ketjun aiheessa pysyäkseni, itse olen aika pitkälti sitä mieltä, että lasten väliset ikäerot ja luonteenpiirteet vaikuttavat, ei niinkään sukupuolijakauma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntuu hassulta et joku ajattelee samaa sukupuolta olevien lasten tulevan automaattisesti toimeen keskenään ja eri sukupuolta olevien pistävän kapuloita toistensa rattaisiin. Lapsillakin on niin erilaisia temperamentteja ja luonteita, luulisi olevan enemmän niistä asioista kiinni.

Ainakin omassa lapsuudenperheessäni olin todella hyvä kaveri pikkuveljeni kanssa kun taas yhden pikkusiskoni kanssa en koko lapsuusaikana tullut toimeen. Nyt vasta aikuisina ollaan alettu enemmän kaveeraamaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakin on kokemus, ettei sukupuoli määrää sitä, miten hyvin viihdytään yhdessä. Voisin kuvitella, että jos meidän kaksi lasta olisi samaa sukupuolta, niin ihan samalla tavalla kinasteltaisiin. Ehkä eri asioista, mutta määrällisesti yhtä paljon. Itse leikin lapsuudessani eniten vuotta vanhemman veljeni kanssa, koska seuraava sisarus, tyttö, oli minua viisi vuotta nuorempi. Eipä siinä 6- ja 1-vuotiaalla hirveästi ollut yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kun oli 7-vuotiaskin sisarus seurana.

 

Mutta sitä toki olen myös pohtinut, että jos tuleva lapsi on poika, niin jääkö esikoinen tyttönä sitten hiukan ulkopuolelle tai jos tuleva lapsi on tyttö, niin löytyykö tytöillä sitten se yhteinen sävel. Toisaalta en usko tähän kovin vahvasti, koska ikäerot tulevat olemaan mitä ovat ja näillä kahdella ensimmäisellä lapsella on jo vahva side toisiinsa syntynyt ja yhteinen sävel löytynyt. Voihan siinä käydä niinkin, että perheen nuorimmaista sitten dissataan, kun "se on vaan vauva".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta sitä toki olen myös pohtinut, että jos tuleva lapsi on poika, niin jääkö esikoinen tyttönä sitten hiukan ulkopuolelle tai jos tuleva lapsi on tyttö, niin löytyykö tytöillä sitten se yhteinen sävel. Toisaalta en usko tähän kovin vahvasti, koska ikäerot tulevat olemaan mitä ovat ja näillä kahdella ensimmäisellä lapsella on jo vahva side toisiinsa syntynyt ja yhteinen sävel löytynyt. Voihan siinä käydä niinkin, että perheen nuorimmaista sitten dissataan, kun "se on vaan vauva".

 

Juuri tällaista ulkopuolelle jäämistä tarkoitin aiemmassa viestissäni, ilmaisin itseäni vain vähän huonosti. Meillä ainakin nyt pienenä (1,5v ja 3,5v) lapset leikkivät tosi kivasti yhdessä ja ovat siis eri sukupuolta. Mutta hyvä huomio tuo, että lasten luonteenpiirteet tai ikä voivat vaikuttaa enemmän kuin sukupuoli. Ja voihan tosiaan olla, että kolmas jäisi "vauvana" ulkopuolelle leikeistä.

 

Isompana (kouluiässä, teininä) voi sitten olla enemmän tyttöjen ja poikien jutut ja kiinnostuksen kohteet, mutta toki silloinkin luonne ja lapsen oma kiinnostuneisuus vaikuttaa sukupuolen lisäksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on 3 lasta mutta koska ikäero vanhimman ja keskimmäisen välillä on 11 vuotta ja vanhimman ja nuorimman ikäero 13 vuotta niin suurimman osan aikaa tuntuu kun oisi se 2 lasta. Paitsi silloin kun murkku tappelee uhmaikäisen kanssa, silloin ne on aika samanlla viivalla. Mutta 13-vuotiasta taas voi jo pistää vahtimaan sisaruksiaan ja auttamaan, kolikon kääntöpuolena sitten onkin se että autoon ei mahdu koska on jo aikuisen naisen kokoinen, mahtuu kyllä änkemällä turvaistuinten väliin muttei ole toivoakaan että saa turvavyön kiinni. Ruokaa kuluu paljon, tosin sitä on mennyt ennenkin eli sanottavasti ei ole huomannut lisääntymistä. Vaatteita en oo saanut kierrätettyä vanhemmalta nuoremmille koska niistä oli hankkiuduttu eroon jo kauan ennen nuorimpia. Ja nuoremmat taas ovat eri sukupuolta joten ihan kaikkea ei voi kierrättää.

 

Onneksi on ystävä kellä on suht samanikäiset lapset ja sukupuolet juuri toisinpäin, vaihdamme keskenämme näiltä keskimmäisiltä pieniksi jäävät vaatteet, minä anna tytön vaatteita ja hän minulle pojan vaatteita. Lisäksi saan hänen esikoistytölleen kierrätettyä oman esikoiseni vaatteet, ovat niin suuria että en voi vuosikymmentä odottaa että mahtuisivat omille nuoremmille, olisivat jo poissa muodista eikä enää kelpaisi kun ovat kuitenkin isojen lasten vaatteita jo.

 

Itselläni on 2 veljeä ja kotona jaettiin kaikki tarkkaan tasan. Meistä minä ja keskimmäinen oltiin kun paita ja peppu, pienin veli sitten jäi vähän ulkopuolelle kun olin keskimmäisen idoli, ihana ja taitava isosisko eikä hän halunnut pikkuveikkaa siihen väliin häiritsemään. Mutta yhdessä kuitenkin leikittiin ja nyt aikuisena veljekset ovat tosi hyvää pataa keskenään. Ja itseasiassa nykyään oon itse enemmän tekemisissä tän kuopuksen kanssa kun viihdytään hyvin toistemme seurassa :)

 

Mä toisaalta haaveilen siitä 4. lapsesta eli tavallaan kolmannesta mutta voi olla ettei sellaista koskaan tule (saaminen hankalaa) ja kestäisivätkö hermoni sen kun nytkin olen ajoittain helisemässä noitten kanssa...?

Me ei olla päästy oikein ton 1 yhteisenkään lapsen aikana mihinkään, puolet isovanhemmista on kuolleet ja loput 2 ovat eronneet ja huonokuntoisia, tämän lisäksi mummolle ei voi viedä lapsia kun kämppä on niin täynnä tavaraa ettei sinne uskalla lasta laskea (sortumisvaara ja joka paikassa nuppineuloja, puikkoja, lankoja, tiffanytöiden lasia, sälää roskaa jne jne) joten joskus on sitten mummo tullut meille vahtimaan keskimmäistä että ollaan illaksi päästy johonkin. Yöllä ja aamulla sitten täytyy taas olla ruorissa itse... eli se menemisen rajoittuminen on ollut aina, siihen on tottunut. Ulkomailla me ei koskaan matkatakaan eli sinne ei rahaa mene. Mutta sekin on omia valintoja, ei olla menty koskaan. Mut kesämökkeilyyn ja sen yhteydessä ulkona syömiseen, bensoihin yms. sitten saakin palamaan rahaa joka kertaantuu useemmalla lapsella!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kolmas lapsi on vasta ihan pieni, mutta toistaiseksi ainakaan ero kahdesta kolmeen ei ole ollut kovin merkittävä. Autoon mahtuu kolme takapenkille, talo menee vaihtoon, mutta siihen ei tämä kolmas lapsi ollut syynä. Hoitoon pääsevät isovanhemmille sitten tarvittaessa ihan kuten kaksikin.

 

Olen itsekin kolmelapsisesta perheestä ja olen aina pitänyt kolmea hyvänä lukuna. Meitä on kaksi tyttöä ja yksi poika (keskimmäinen) neljän vuoden sisään. Leikit on jakautuneet milloin mitenkin. Enemmän ehkä mun nuoremmat sisarukset ovat keskenään leikkineet kuin vaikka minä ja sisko. Teineinä meillä oli kaikilla omat kaverimme. En koskaan kokenut että meitä olisi ollut liikaa tai että vanhemmilla ei olisi riittänyt huomiota kaikille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kolmas syntyi vasta tässä kuussa, joten pitkää kokemusta kolmilapsisena perheenä ei vielä ole.

 

Suurimmat pelot olivat juurikin hoitoonsaaminen ja autoon mahtuminen. Isommat lapset ovat jo sen verran isompia, että osaavat paljon asioita omatoimisesti. Vessassa pitää auttaa pyyhkimisessä ja ruokaa laittaa, mutta pukemiset sun muut menevät jo itse (halutessaan). Syksyllä kun arki alkaa voin vasta sanoa tarkemmin "oikeaa kokemusta", mutta toistaiseksi menee kivasti.

 

Autoon mahdutaan, esikoinen on turvavyöistuimessa etupenkillä, toinen takapenkillä samanmoiessa istuimessa, vauva kaukalossa keskellä ja minä toisessa reunassa.

 

Hoitoa ollaan tässä vähän jo meititty. Isommat lapset saadaan hoitoon suht helposti, mutta appivanhemmilla on ahdistusta kolmannen lapsen hoitamiseen (heillä ollut vain yksi oma lapsi ja hoitavat meidän lapsia ns. yksi yhteen, eli esim anoppi ei ole voinut hoitaa yksin meidän molempia lapsia, jos appiukko ei ole ollut paikalla). Mutta meillä on kuitenkin aika monta hoitajaa/hoitopaikkaa, joten voidaan hajasijoittaakin lapsia hätätapauksessa. Ainakin vauva-aikana. Vuoden päästä varmaan tilanne voi hyvinkin olla eri..

 

Meillä on vaatteita sekä esikoiselta että toiselta tallessa (eri sukupuolta) kun ei tiedetty kumpi tulokas olisi. Eli meidän investoinnit tähän mennessä on ollut itkuhälytin.. (Halusin panostaa tähän, kun edellinen oli käytettynä saatu ja veteli viimeiset henkäyksensä tosikoisen kohdalla.) Kolmas tripp trapp hankitaan jossain vaiheessa vielä. Talvella mietitään sitten autoon mahtumista uudestaan, kun poika siirtyy kaukalosta turvaistuimeen.

 

Matkustelua ei nytkään olla kovasti harrastettu, joten tuskin ainakaan näin aluksi tulee ongelmaksi.

 

Vanhemmat lapset ovat kuin paita ja peppu, ongelmaksi ei tule sukupuoli, vaan riitoja tulee luonne-eroista ja tietty sisarustappeluita taitaa aina olla ;)

 

Itsellä on kolme pikkusiskoa ja vanhin heistä on mua 6 vuotta nuorempi, joten lapsena ei kyllä mitään yhteistä ollut. Kiusankappaleita kaikki tyynni. Nyt aikuisena taas ollaan todella läheisiä. Meitä oli 4 lasta takapenkillä. Turvaistuimet olivat hiukka eriluokkaa silloin parikymmentä vuotta sitten ;) Ulkomaanreissuja taidettiin tehdä tasan yksi koko perheen voimin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kolmilapsisen perheen elämää nyt hieman reilu vuosi takana ja ensin ajattelin ettei arjessa oikein mikään ole muuttunut, mutta tarkemmin ajateltuna voi pieniä muutoksia tajutakin. Tosin esikoinen on jo 10-vuotias, joten omatoimisuutta ja tarvittaessa apua löytyy.

 

Meillä lapsille on aina suotu molempien vanhempien kanssa aikaa ihan yksinäänkin, joten ajan jakaminen ei pelottanut. Silloin kun toinen vanhemmista viettää aikaa jonkun lapsen kanssa niin toinen hoitelee muita lapsia ja kotiaskareita. Miehen ollessa töissä vietän sitten kaikkien lasten kanssa yhdessä aikaa tai pienimmän nukkuessa jaan mahdollisuuksien mukaan päikkäriajan isompien kanssa niin, että molemmat saavat halutessaan hetken kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa.

 

Autoonkin meillä mahtuisi hyvin kolme istuinta, mutta esikoisellahan sellaista ei käytössä enää ole. Vaikka kokoa vanhimmalla alkaakin jo olla niin silti pitkilläkin matkoilla mahtuu mukavasti matkustamaan. Auton vaihtoa isompaan ollaan kyllä mietitty, jotta saataisiin tappelupukarit erotettua ja näin matkanteosta mielekkäämpää. Meillä siis lapsista löytyy molempia sukupuolia, mutta tappelut johtuvat täysin luonne-eroista ja normaaleista sisarkahinoista. Yleisesti ikäeroista ja sukupuolista huolimatta trio on vahva kolmikko, joka kaipaa heti yhtä jäsentään jos sattuvat erillään olemaan.

 

Hoitoa me lapsille saadaan jos on oikeaa tarvetta tai vanhemmilla menoja. Lasten sijoittaminen samaan kohteeseen ei aina hoitoon ottajalle ole mielekästä, joten silloin jaetaan. Saavatpahan jokainen lapsi enemmän huomiota ja hoitajilla on rauhallisempaa. Hätätilanteessa kyllä toki saadaan lapset samaan paikkaankin. Anoppilaankin ovat kaikki kolme tervetulleita, vaikka mielummin vain yhden / kaksi kerrallaan ottavatkin, koska haluavat olla lasten puuhissa läsnä eivätkä vain selviytyä.

 

Vaatteita meillä jonkun verran on periytynyt lapselta toiselle. Lähinnä säästössä on rakkaimmat tyttö/ poikavaatteet ja sitten kaikki unisex- vaatteet. Hameita / rimpsuja en pojalle pue, mutta muuten kyllä ei kotona niin tarkkaa ole. Meillä pyritään vaatteet ostamaan kirpputoreilta ja alennusmyynneistä. Kahden nuorimman kohdalla noin ensimmäisen vuoden ajan saatiin säännöllisesti tutuilta käytettyjä vaatteita, mutta lasten kasvaessa saaminen hiljenee. Kaikki pyörät, urheiluvälineet, lelut yms. mikä kestää käyvät niin pitkälle kuin mahdollista (kkot sattuu jne.) läpi kaikki lapset. Ruokakauppaan rahaa uppoaa ja ruokaa saa kantaa valtavia määriä, mutta tässäkin pystyy säästämään ja tulemaan toimeen yllättävän vhällä.

 

Matkustelua meillä ei juurikaan harrasteta. Ei harrastettu silloinkaan, kun oli vain yksi lapsi. Mieli kyllä tekisi, mutta meillä ei koskaan ole ollut taloudellinen tilanne niin hyvä, että olisimme etelän aurinkoon lentäneet tai silloin kun olisi ollut ei ollut kiinnostusta lentokoneeseen astumiseen. Lapset ovat onnessaan jo pelkästään mökille pääsemisestä tai päiväretkistä. Keskimmäinen pääsi 4-vuotiaana ensimmäiselle ihan oikealla matkalle, kun kävimme kaikkien kolmen lapsen kanssa laivalla ja voi sitä ihmettä.

Edited by nanneli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kolme lasta, vanhin oli reilu 3,5-vuotias, kun kuopus syntyi. Nyt lapset ovat 4-, 5- ja 7-vuotiaita ja sukupuolijakauma on 33:66; esikoinen vs. nuoremmat, peräkkäisinä vuonna syntyneet. Itse olen perheestä, jossa lapsia oli puoli tusinaa, ja minulle on myös vähintään murrosiän jälkeen ollut itsestäänselvyys, että haluan useamman lapsen. Haaveissani luku on ollut neljä, mutta nyt erottuani ja kun ikäero tulee luonnollisesti vaan koko ajan suuremmaksi, järkevimmältä tuntuisi viisikko, jos vielä uuden parisuhteen löydän ja yhteisiä lapsia haluamme. Toki voi olla niinkin, että löydän unelmamiehen, jolla on jo omia lapsia ja silti haluamme vielä yhteisiäkin. Silloin oltaisiin ainakin jo aidosti suurperhe. :lipsrsealed::lol:

 

Omalta kannaltani, yksinhuoltajana käytännössä esikoisen syntymästä lähtien, sanoisin, että kolmas lapsi muuttaa tietyllä tavalla elämää aika paljon. Yhdellä ihmisellä on kaksi kättä, ja kahta lasta voi siis vielä pitää kädestä. Kaksi lasta mahtuu yhtäaikaa syliin, kaksi lasta voi nukkua yhden aikuisen vieressä. Kolmas jää ikään kuin aina vähän ylimääräiseksi. Luonnollisesti harrastamme erilaisia vuorottelusysteemejä, mutta liian helposti esikoinen joutuu olemaan aina se, joka joustaa, koska muut ovat pienempiä. Toisaalta voisin kuvitella, että sama ilmiö voi näkyä kahden aikuisen perheessä niin, että kahdelle löytyy kummallekin oma vanhempi, ja kolmannen tullessa se pitäisikin jakaa. Kuitenkin nämä ovat järjestelykysymyksiä, ja samalla lapsille tärkeitä taitoja, jotka elämässä on kuitenkin jossain vaiheessa opittava.

 

Koska oma tilanne on tämä eikä lähipiirissäkään ole perheitä, joihin olisi mun lapsuuden jälkeen syntynyt kolme lasta suht pienillä ikäeroilla, on mun hankala sanoa, miten kolmas lapsi muuttaa asioita perinteisessä ydinperheessä. Keskustelujen perusteella vaikuttaisi siltä, että kolmas lapsi ei kovin paljon muuta asioita, mutta tässä on sitten taas se pulma, että mun lähipiirissä perheissä on lapsia joko kaksi tai sitten useampi, yleisemmin neljä. Harva on siis jättänyt kolmeen, ja pystyy sanomaan, mitkä ovat kolmannen lapsen pitkäaikaisvaikutukset (;)). Tosin en ole koskaan yhdenkään ihmisen kuullut puhuvan yhtään mitenkään negatiivisesti lapsimäärästään, ainoastaan äiti on muutamaan kertaan keskusteluissa sanonut, että kaksilapsisten perheiden vanhemmat ovat, jos jotain, katuneet sitä, että eivät uskaltaneet tehdä enempää lapsia, vaikka olisivat halunneet.

 

Kolmannesta vauvasta osaa ja voi kyllä nauttia, kun kaikki on jo ennestään tuttua. :lipsrsealed: Ehkä ylipäätään en liikaa miettisi kaikkea mahdollista (negatiivista), mitä kolmas toivottu lapsi toisi tullessaan, jos omassa elämässä on perusasiat kunnossa. Lapset ovat elämän rikkaus ja rakkaus, ja asiat kyllä järjestyvät aina tavalla tai toisella.

 

PS. Olen kolmiolääkepöhnässä, jota syytän iloisesti, jos tekstissä ei ole päätä eikä häntää. B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

kolmas ei meillä kovinkaan paljon asioita muuttanut. Matkustelu on muuttunut vähän hankalammaksi (kun standardi tuntuu olevan se 2+2), mutta muuten ei negatiivisia vaikutuksia ole ollut :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now