LottaP

Kolmas lapsi

62 posts in this topic

Kyselinkin aiheesta jo toisaallakin, mutta nyt löysin oikein täsmäketjun!! Juuri samanlaisia pohdintoja itsellä kuin täällä on jo tullut esiin! Välillä tuntuu, että on ihan pöljä kun mietiskeleekin kaikkea tällaista... Mutta juuri tuota "kolmas pyörä"- ajatusta olen myös veivannut - onko sisarussuhteissa niinkään kuitenkaan sellaista? Onko joku todella kärsinyt kolmilapsisen perheen jäsenenä? Toisaalta jos jollekin sisaruksista kävisi jotain, niin toinen ei jäisi aivan "yksin" kun heitä olisikin kolme.

 

Lapseni ovat nyt 1v ja 3v, elämä on melko täyttä ja kiireistä kun käyn myös töissä. Miten tässä vielä kolmannen ehtisi hoitaa!? En ole mikään pullantuoksuinen superäiti, vaikkakin olen kyllä todella tarkka ja huolehtivainen kaikesta. Olen melko mukavuudenhaluinen enkä mikään ”duracel”... Onko minusta siis kolmen lapsen äidiksi? Toisaalta nyt tuntuu, että vastaus olisi kauhistunut EI! Mutta miksi mun sydän sanoo toisin...? En tahtosi vielä ajatella, että ei enää koskaan, vaikka ajatus mietityttää ja ajoittain hirvittääkin...

 

 

Lisää ajatuksia ja kokemuksia, kiitos!! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko joku todella kärsinyt kolmilapsisen perheen jäsenenä?

 

Mä olen usein törmännyt ns. keskimmäisen lapsen syndroomaan, joka näkyy kolmilapsisissa perheissä. Keskimmäinen lapsi saattaa jäädä vähemmälle, koska esikoiselle on hankittu kaikki uutena ja esikoinen on muutenkin uusi ja ihmeellinen. Perheen keskimmäinen ei ole enää mikään ihme ja joutuu tyytymään isomman sisaruksen vanhoihin vaatteisiin, tavaroihin jne. Kuopukselle taas usein hankitaan uutta, kun edelliset tavarat on pistetty kiertoon tai ovat niin kuluneita, ettei niistä enää kolmannelle ole. Perheen pienimmäinen jää myös aina perheen pienimmäiseksi, jolla on tiettyjä kuopuksen etuoikeuksia. Keskimmäinen jää siis niin huomiossa kuin maallisessa hyvässä aina vähimmälle. Näin siis karrikoidusti.

 

Käytännössä en tiedä, kuinka tosissaan tuntemieni kolmilapsisten perheiden keskimmäiset oikein ovat katkeria syntymäjärjestyksestä perheessään. Vähän vitsaillen noista asioista puhutaan, mutta toisaalta se voi kyllä olla ihan tottakin, että pahimmassa tapauksessa keskimmäiselle jaetaan vähiten huomiota. Usein se keskimmäinen on myös ensin liian pieni tekemään asioita esikoisen rinnalla ja kuopuksen synnyttyä sitten tarpeeksi iso, ettei voi enää leikkiä vauvaa, kun talossa on oikeakin vauva.

 

No, niin tai näin, niin meillä ainakin arki kolmen lapsen kanssa on lähtenyt sujumaan todella hyvin. :) Lasten määrällä ei ehkä sinänsä ole tekemistä tämän asian kanssa, mutta itse koen olevani paljon mukavampi kotiäiti nyt kolmelle kuin aiemmin kahdelle lapselle. :D Yhtäkkiä mua ei kiusaakaan ajatus siitä, etten saa omaa aikaa aina välttämättä ollenkaan vasta kuin sitten, kun lapset ovat jo yöunilla. Oikeastaan tulee outo olo, jos kaikki lapset nukkuvatkin päiväunia yhtäaikaa ja pitkään. :D Tietenkin sitä puuhaa kyllä on välillä ihan liikaakin, mutta olen todella iloinen siitä, miten sujuvaa arki kolmen lapsen kanssa voikaan olla! Isommat leikkivät paljon keskenään, mutta tarvittaessa myös auttavat tinkapaikassa, jos minä en heti ehdi vauvan luokse. Antavat siis tuttia tai muuten viihdyttävät perheen pienimmäistä. Mulla on semmoinen fiilis, että me ollaan hyvä tiimi ja kaikilla lapsilla keskenään on vahvat siteet toisiinsa. Ja meillä ei edes tuo edellä kuvaamani tavarahomma toteudu, koska esikoisen tyttöjuttuja säästyy myös tälle pienimmälle. Kaikkea ei siis hänkään saa uutena. Ja huomiota taas jaetaan kaikille erikseen ja yhdessä (toivottavasti) yhtä paljon. Mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut, vaan vauva on rakastettu perheenjäsen ja sisaruksille jopa pieni ylpeilyn aihe: ovathan he niin mainioita isosiskoja ja -veljiä. ;)

Edited by Nadda

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko joku todella kärsinyt kolmilapsisen perheen jäsenenä?

 

Mä olen usein törmännyt ns. keskimmäisen lapsen syndroomaan, joka näkyy kolmilapsisissa perheissä. Keskimmäinen lapsi saattaa jäädä vähemmälle, koska esikoiselle on hankittu kaikki uutena ja esikoinen on muutenkin uusi ja ihmeellinen. Perheen keskimmäinen ei ole enää mikään ihme ja joutuu tyytymään isomman sisaruksen vanhoihin vaatteisiin, tavaroihin jne. Kuopukselle taas usein hankitaan uutta, kun edelliset tavarat on pistetty kiertoon tai ovat niin kuluneita, ettei niistä enää kolmannelle ole. Perheen pienimmäinen jää myös aina perheen pienimmäiseksi, jolla on tiettyjä kuopuksen etuoikeuksia. Keskimmäinen jää siis niin huomiossa kuin maallisessa hyvässä aina vähimmälle. Näin siis karrikoidusti.

 

Tämä on sellainen asia, mitä olen itse paljon miettinyt. Meillä jotenkin vielä korostuu, kun kolmas lapsi oli kahden pojan jälkeen tyttö, niin pienin saa suurimman osan esim. vaatteista uusina (toki paljon ostan kirpparilta ym.) ja keskimmäinen sitten taasen saa isoveljen vanhat vaatteet, luistimet, pyörät ym. Jonkin verran kannan huolta myös siitä, saako keskimmäinen tarpeeksi huomiota ja kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa.

 

Olemme miehen kanssa molemmat kolmilapsisesta perheestä, itse ole esikoinen ja minulla on kaksi pikkusiskoa, mies taas on kuopus ja hänellä on kaksi isoveljeä. En tiedä onko sattumaa, mutta molempien perheissä keskimmäisellä on ollut hyvin vaikea murrosikä, nyt kuitenkin aikuisiällä he ovat hyvin rauhallisia tapauksia ja sovittelevia ym. ominaisuuksia mitä usein keskimmäiseen lapseen liitetään.

 

~~

 

Muutoin arki kolmen lapsen kanssa sujuu hyvin. Muutos kaksilapsisesta perheestä kolmilapsiseksi ei ollut kovin suuri. Mustasukkaisuutta ei ole ollut juurikaan ja useimmiten lapsilla sujuu leikit yhteen ja viihtyvät yhdessä (esim. pojat ajelevat autoilla automatolla ja pikkusiskollakin on oma auto, jota liikuttelee ja maistelee ;) ) Itsse asiassa helpommallakin pääsee, kun on isompia sisaruksia: silloin kun pojat eivät ole kotona (ovat esim. mummolassa tai isän kanssa puistossa) vauva vaatii jatkuvaa huomiota ja viihdytystä.

 

Lumiannaa rohkaisisin, että jos pärjäät kahden kanssa pärjäät kyllä kolmenkin kanssa, muutos ei ole niin suuri :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko joku todella kärsinyt kolmilapsisen perheen jäsenenä?

 

Mä olen usein törmännyt ns. keskimmäisen lapsen syndroomaan, joka näkyy kolmilapsisissa perheissä. Keskimmäinen lapsi saattaa jäädä vähemmälle, koska esikoiselle on hankittu kaikki uutena ja esikoinen on muutenkin uusi ja ihmeellinen. Perheen keskimmäinen ei ole enää mikään ihme ja joutuu tyytymään isomman sisaruksen vanhoihin vaatteisiin, tavaroihin jne. Kuopukselle taas usein hankitaan uutta, kun edelliset tavarat on pistetty kiertoon tai ovat niin kuluneita, ettei niistä enää kolmannelle ole. Perheen pienimmäinen jää myös aina perheen pienimmäiseksi, jolla on tiettyjä kuopuksen etuoikeuksia. Keskimmäinen jää siis niin huomiossa kuin maallisessa hyvässä aina vähimmälle. Näin siis karrikoidusti.

Tavaroiden osalta en kyllä tuohon usko, tai siis riippuu minusta täysin sukupuolista, ikäeroista jne. Jos kaksi ensimmäistä ovat samaa sukupuolta ja kolmas eriä, niin sitten voi olla että kolmannelle tulee hankittua uusia, jos aiemmat ovat kovin sukupuolitettuja, tai jos kaksi ensimmäistä ovat pienellä ikäerolla ja kolmanteen on enemmän eroa, niin sitten ehkä monet tavarat on jo heitetty pois. Meillä kolmaskin tulee pienellä ikäerolla, joten mitään ei olla ehditty laittaa kiertoon. Jos kolmas on poika, niin ihan kaikkia tyttömäisiä juttuja en voi hänelle kierrättää, mutta muuten minusta tuntuu, että pikemminkin uusien ostamisen tarve on entistä vähäisempi, kun on jo kahdelle lapselle ostetut vaatteet käytettävissä (siis kun tietty kakkosellekin on jotain uutenakin ostettu, mm. erilaisten syntymävuodenaikojen takia).

 

Muuten olen kyllä miettinyt tuota paljonkin, varsinkin kun meillä ikäerot on niin pienet, ettei kakkonen saa olla pienimmäisenä kovin pitkään. Ei kolmaskaan varmaan viimeinen ole, mutta pidempi ikäero on suunnitteilla sen jälkeen (no, niin oli jo kakkosenkin jälkeen, ja toisin kävi...). Jo nyt kahden lapsen kanssa tuntuu välillä, että pienempi jää isomman varjoon, niin entäs kun siinä on vielä yksi vauva lisäksi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Juu, meillä on just tuo kahden isomman lapsen kanssa. Esikoisen kanssa on yrittänyt olla taloudellinen ja ostanut joitain mahdollisia vaatteita unisexinä, että voi sitten pikkuveljellä käyttää, niin kas kummaa - nyt ne kulkee kahden vuoden ikäerosta huolimatta samankokoisissa vaatteissa. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, meillä on lapset niin pienellä ikäerolla, että taatusti jossain vaiheessa jotkut samat vaatteet sopii kahdelle lapselle yhtä aikaa. Tuo on juuri yksi niistä syistä, joiden takia minusta ei voi ajatella, että vaatteet kestävät standardina kahdelle lapselle peräkkäin ja kolmannelle ostetaan sitten uudet :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kolmas lapsi on kohta kuukauden ikäinen, joten palikat ei ehkä ihan täysin järjestyksessä ole vielä.

Mutta kyllä ne varmasti siitä oikenevat. Silloin on varmaan helpompi tulla kommentoimaankin viisaasti omia kokemuksia.

Tähän mennessä on kuitenkin sujunut ihan ok. Keskimmäinen on kerran sanonut, että vauvan pitäisi odottaa kun on hänen sylivuoronsa. Silloin vähän riipaisi sydämestä, mutta kun ei vauvalle oikuttele vaan hänestä pikkusisko on ihana, niin se riittää.

 

Olemme jotenkin miehen kanssa molemmat asennoituneet, että tämä aika on vähemmän sellaista meidän kahdenkeskistä aikaa. Siis tarkoitan leffaa tms, että kyllä sitä juurikin sitten kotona järjestetään. Mutta meille siis sopii, että olemme hetken paussilla omista menoistamme. Omaa aikaa molemmat toki saavat miten haluavat, tosin kumpikaan ei oikeastaan missään rieku vaan se kulutetaan esim kuntoiluun tms

 

Itse olen muuten keskimmäinen lapsi ja en koe jääneeni mistään paitsi.En tosin tiedä onko sillä vaikutusta, että olen ainoa tyttö. Nyt omat lapsemme ovat myös syntyneet siinä järjestyksessä, että keskimmäinen on ainoa poika. Toivon, että pystyn hänelle osoittamaan, että on ainutlaatuinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on kolmas vasta tulossa, enkä oikeastaan ollut ajatellut koko asiaa niin kuin täällä on mietitty. Pohdin vain, haluanko minä vielä vauvan, en oikeastaan ollenkaan sitä, mitä eroa on kahdessa ja kolmessa lapsessa.

 

No tässä vaiheessa on ehkä turha miettiä, mutta en usko että mitään suurempia käytännön ongelmia on luvassa. Meidän lapset ei koskaan ole olleet yön yli hoidossa saati sitten useampia päiviä, joten sillä ei ole merkitystä. Autoon mahtuu ainakin jos mukana on vain yksi aikuinen, mutta eipä me käydä oikeastaan ikinä autolla kaikki yhdessä missään. Jos tulee tarve, voi lainata anopin tila-autoa. Matkustelua harrastan lasten kanssa Suomeen kerran vuodessa tai parissa, ja se on nykykokoonpanolla jo sellainen rahareikä, että yksi lastenlippu lisää ei ole kovin ratkaiseva juttu.

 

Meillä lapsilla on reilu puolitoista vuotta ikäeroa ja nahistelevat ihan jatkuvasti. Ei todellakaan hermo kestä tehdä molempien kanssa yhdessä oikein mitään koska se on ihan taukoamatonta tappelua ja vinkumista. Kumpi tahansa yksin taas on äärettömän helppoa. Jos tässä olisi vielä kolmas vinkumassa ja härkkimässä niin joutuisin varmaan suljetulle osastolle... Nyt ikäeroa tulee kuopukseen 5 vuotta, joten elän siinä toivossa että kun nuorimmainen tulee härkkimisikään, on vanhemmilla jo muut asiat mielessä. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksilapsisen perheen vauvakuumeileva äiti täällä kyselee, onko kolmannen lapsen saani vähentänyt vanhempien omia menoja eli pärjääkö yksi ihminen kaikkien kanssa kuten kahdenkin esimerkiksi muutaman yön yli? Ja pärjääkö isäkin? :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä en tiedä vielä, miten hyvin isä pärjää kaikkien kolmen kanssa, kun poika on vielä niin pieni, että on täysimetyksellä, mutta itse olen pärjännyt kaikkien kolmen kanssa. Ensimmäinen päivä, kun olin yksin kaikkien kolmen kanssa (isommilla loppui päivähoito, kun pienin oli 3 viikon ikäinen), oli sellainen, että miehellä oli työpaikan iltameno. Olin siis ihan koko päivän yksin ja laitoin lapset nukkumaankin yksin. Ihan hyvin se meni. Olen varma, että mieskin pärjää kaikkien kanssa, jos on pakko.

 

Meillä menot ei oo ehkä vielä hirveästi vähentyneet. Tai no, mulla on, mutta se johtuu siitä, että kuopus on vielä niin pieni. Mies on menossa kuukauden päästä ulkomaille kuuntelemaan lempiartistinsa keikkaa. On poissa yhden yön. Voi olla, että on ens viikollakin eri kaupungissa yön yli, kun me ollaan maalla ja hän käy kotona.

 

Kyllä tää aikamoista härdelliä on, mutta veikkaisin, että tähän tottuu ja viimeistään syksyllä on jo omat rutiinit muodostuneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipa ihanaa lukea teidän kolmen lapsen äitien kokemuksianne, kiitos kaikille! :)

 

Meillä on kaksi lasta. Heillä on ikäeroa kaksi vuotta. Mulle laitettiin kierukka sitten toisen lapsen syntymän jälkeen ja ajattelin koko ajan jotenkin niin, että vauvakuume tulee varmaankin sitten kun viisi vuotta on kulunut ja on aika poistaa kierukka. Elämä on ollut aika raskasta välillä kun nuorimmaisen luonne on niin tulinen. Hän on muuten poika, kun taas esikoinen, joka on itse rauhallisuus, on tyttö ja he leikkivät koko ajan yhdessä. Eli sukupuoli- JA luonne-erot eivät haittaa leikkejä :)

 

Mutta kuinkas kävikään. Viime kesänä aloimme spekuloida ajatuksella, mitä jos meillä olisi kolmas lapsi. Miten mahtuisimme taloon, miten mahtuisimme autoon, mitä voisimme tehdä yhdessä koko perheellä kun nuorimmaiseen ikäeroa tulee kuitenkin useampi vuosi. Lapset ovat nyt siis juuri täyttäneet 6 ja 4. On ihanaa kun voimme touhuta jo vaikka mitä yhdessä; pelailla ja viettää yhdessä leffailtoja jne. Sekoittaisiko vauva koko paketin?

 

Kesäiset keskutelut jäivät hetkeksi. Olen ollut työelämässä hoitovapaiden jälkeen jo kolme vuotta ja nauttinut työstäni. Tänä syksynä on jotenkin erityisesti tuntunut, että olispa mukavaa jäädä taas kotiin. Mielessä käy yhä useammin jo ensi syksy, kun esikoinen aloittaa koulun. Olispa kiva olla kotona häntä vastassa. Miten huippua olisikaan irtautua tästä kiireisestä arjesta; kiivaista aamuista, hektisistä iltapäivistä, lyhyistä illoista... Ja minun kohdallani myös työntäyteisistä viikonlopuista ja hyvin vähäisistä yhteisistä koko perheen vapaapäivistä. Äkkiä alkaakin tuntua, että VAUVA olisi näpsäkkä ratkaisu ;) (Älkää ymmärtäkö minua väärin, ettehän) Siis totta kai työmäärä jollain tapaa taas lisääntyisi, mutta sais olla niitten lasten kans kotona! Ja kun aiemmin on tuntunut jotenkin olevan kiire takaisin töihin kun uraa on ollut takana niin tosi vähän. Nyt tuntuu, että jos vauva taloon tulisi, olisin ihan rauhassa kotosalla ainakin kaksi vuotta, miksei kolmekin. Kyllä niitä töitä ehtii vielä tekemään vuosikymmeniä!

 

Auto ja talo mietityttää, yhteiset jutut jos ikäeroa on 5-7 vuotta. Mutta toisaalta ilahduttaa ajatus siitä, että isosisko osaisi varmasti ja ennen kaikkea haluaisi vähän autella vauvan hoidossa ja viihdyttämisessä. Isoista sisaruksista tulisi taatusti vauvan idoleita :)

 

Meillä on lapset olleet tähänkin mennessä max 2 yötä mummolassa kun eivät isovanhemmat oikein pidempää aikaa jaksa meidän energiapakkauksiamme! Kun lapsia on kolme, yrittäisimme ehkä jakaa heitä vähäsen eri hoitopaikkoihin, mutta he saattaisivat myös kaivata sitten vanhempien lisäksi myös toisiaan.

 

Pienokaisen temperamentti mietityttää myös. Mitä jos tulee toinen äkäpussi. Oi Luoja, anna meille sellainen rauhallinen pikku napero, joka on vähään tyytyväinen :D

 

Hirviästi mietityttää! Mutta silti on niin mahoton hinku se yks vielä pyöräyttää! Vielä yks. Yks enää. Sitten ei enempää! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka meillä vasta yksi on niin tahtoisin kysyä vielä teiltä, jotka jonkin verran matkustelette, että miten toimii kolmen lapsen kanssa.

 

Monet hotellit ja lomapaketit kun myydään perheellisille 2+2, että esimerkiksi hotellihuoneeseen oletteko saaneet kaikki kolme lasta vanhempien kanssa yhdessä yöpymään? Onnistuuko useimmissa hotelleissa vai joutuuko niitä metsästämään ja sen myötä sitten maksamaan ikäänkuin "ekstraa" siksi että pitää valita kalliimpi hotelli jotta suostuvat majoittamaan viisi samaan huoneeseen?

 

Me tykätään matkustella, joten olisi kiva jos joku osaisi valaista tuota matkustelupuolta vielä kahden versus kolmen lapsen kanssa :)

 

Ei niin, että matkailu nyt sanelisi meidän lasten määrää, mutta kun tässä nyt toistaiseksi koko kaksi vai kolme pohdinta on täysin auki niin punnitaan nyt samalla jokaista asiaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin kolmatta lasta mietitään, kuumeiluksi ei voi vielä sanoa kun vauva on vasta 6vkoa. Mutta kovasti asia mietityttää, haluaisin pienellä ikäerolla kolmannenkin mutta en kyllä ihan vuoden ikäerolla että ehtii vähän kasvaa vauvasta taaperoksi, ehkä 1,5v eteenpäin oleva ikäero ois kiva. Esikoisella ja toisella ikäeroa 1v8kk mikä ei hirveän paljon sekään ja mietityttää jaksaako vielä hyvin jos kolmas tulis suunnilleen samanlaisella ikäerolla.

Väsymys vaivaa, esikoinen on niin hyvä nukkumaan että olin jo päässyt pidemmän aikaa todella helpolla, onkin nyt vaikea tottua 5-6h yöuniin. Alkuun oli kyllä vaikeampaa mutta ehkä nyt on jo vähempiin uniin vähän tottunut.

Varsinaista kuumeilua hidastaa sekin että molemmissa raskauksissa olen oksennellut alusta loppuun ja varsinkin alussa pahoinvointi on tosi voimakasta. Ihan hyvin silti jaksoin hoitaa esikoisen ja luulisin että selviäisin raskausajasta vaikka lapsia ois kaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika paljonhan tuo jaksaminen ja pärjääminen kolmen (tai useammankin) kanssa riippuu lasten ikäeroista. Meillä esikoisen ja kolmannen ikäero on 3v5kk. Esikoisella oli vielä yövaippa ja kakkonen oli täysin vaipoissa. Kumpikaan ei vielä kunnolla puhunut. Pari ekaa vuotta kolmen kanssa oli tosi rankkaa, etenkin kun kuopus heräili yöllä pitkään yli 1 vuotiaaksi asti. Kolmannen ja neljännen ikäero on sama 3,5v, eli neljännen syntyessä esikoinen oli melkeen 7v. Kaikki kolme isompaa oli jo oppinut kokonaan pois vaipoista, osasivat käydä vessassa, pukea, syödä ja puhua. Elämä oli kokonaisuutenaan helpompaa kuin kolmannen vauva-aikana.

 

Eli kokemuksesta sanon, että jos haluaa kolmannen lapsen, mutta selviytyminen kolmen pienen kanssa hirvittää, kannattaa jättää asia hautumaan muutamaksi vuodeksi. Esim. se kun esikoinen lähtee kouluun, voi olla hyvä ajankohta kolmannelle. Ei tarvitse murehtia siitä, mitä pieni koululainen tekee iltapäivällä koulun jälkeen, eikä lapsen tarvitse jäädä iltapäiväkerhoon, kun olet itse kotona ottamassa hänet vastaan koulupäivän jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Olen täysin samaa mieltä edellisen kanssa. Meillä on ykkösen ja kakkosen välillä alle 2v ja kakkosen ja kolmosen välillä lähemmäks 4v. Voin ihan kokemuksesta siis sanoa, että kolmosen synnyttyä oli huomattavasti helpompaa kun kakkosen synnyttyä. Voin siis suositella samaa kun edellinen. Jos harkitsee kolmatta ja ajattelee omaa jaksamista (mikä on myös kahden edellisen kannalta järkevää), niin kannattaa oikeesti pitää vähän pidempi tauko. En väitä etteikö joku olis voinut pärjätä hyvin pienelläkin ikäerolla. Riippuu niin siitä kuinka helppoja lapset on. Todennäkösempää kuitenkin on että on helpompaa jos 2 edellistä nukkuu yöt, on ilman vaippoja, ovat jo omatoimisempia, osaavat olla avuksi etc...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoisia kirjoituksia, oli kiva lukea...nyt kun sitä kolmatta mietitään ;)  Tottakai mietityttää että miten esimerkiksi ihan perusliikkuminen autolla paikasta toiseen vaikeutuisi, ja että matkustelu jäisi vähemmälle...mutta mä uskon että kaikki asiat järjestyy. Matkustelu on meillä ihan toisarvoinen juttu, me ei sen vuoksi jätettäisi kolmatta hankkimatta (jos sitä meille suodaankaan). Mutta kaikilla perheillä on omat arvot ja haaveet. Mä ajattelen, että matkustella ehtii sitten kun lapset ovat isompia ja että oma lapsi on kuitenkin arvokkaampi kokemus tässä elämässä kuin mikään matka mihinkään kohteeseen... Mutta niin kuin sanoi, ihmiset arvottavat asiat eritavoin ja nauttivat eri asioista (onneksi näin) :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä pähkäillään myös kolmosta aivot sauhuten. Kahden vanhemman lapsen välillä on vuosi ja kymmenen kuukautta, ja juuri naureskeltiin miehen kanssa, että esikoisen ollessa saman ikäinen kuin pienempi nyt, oltiin yritetty raskautua jo monta kuukautta - ja näihin aikoihin sitten aloinkin odottaa seuraavaa. Nyt moista vaaraa ei onneksi ole, mikäli kierukankutale hoitaa tehtävänsä. 

 

Meillä ei ole autoa eikä varsinaisesti tarvettakaan autolle vielä hetkeen. Mies on töissä kaupassa ja muutoin kauppareissut hoituvat erinäisillä kokoonpanoilla linja-autoillen ilman kummempia ongelmia. Samoin tilaa kolmannelle lapselle periaatteessa olisi, sillä olemme loppukesästä muuttamassa isonpuoleiseen neliöön. 

 

Lasten mahdollista hoitoon saamista on pohdittu paljon ja se onkin yksi isoimmista hidasteista tällä hetkellä. Anoppi on ainoa lähistöllä asuva uhkarohkea, joka pärjäisi ehkä juuri ja juuri kolmen kanssa, mutta aika rankkaa se hänelle olisi. Mun äitini ei suostu ottamaan edes näitä kahta hirviötä kerubia yhtä aikaa kontilleen... Joku viritelmä kummien ja isovanhempien avulla voisi ehkä onnistua kuitenkin, ts. lasten jakaminen useampaan paikkaan, mutta tässä tulee taas tuo autottomuus vähän vastaan, kun suku ja ystävät asustelevat pitkin maata.

 

Tällä hetkellä on vähän laskeskeltu, josko pyrittäisiin saamaan vauva kivasti niihin aikoihin, kun esikoinen menee kouluun. Voisin sitten olla kotona pari vuotta ja katsoa myös tyttären koulutaipaleen alkuun. Kolmosen aloittaessa koulunsa isosisarukset olisivat sitten sen verran isompia, että voisivat vähän katsoa pienemmän perään. Pelkään vain, että tuollainen kuuden-seitsemän vuoden ikäero vanhimpaan ja neljän-viiden vuoden ikäero toiseen sisarukseen tarkoittaisi käytännössä sitä, että kolmonen jäisi vähän ulkopuoliseksi - ja ehkä enemmän sitä, että tuossa vaiheessa minä ja mieheni olemme sen verran mukavassa vaiheessa lastenhoitojärjestelyiden ja muiden kanssa, ettemme ihan yksinkertaisesti viitsi alkaa enää kolmatta lasta työstää... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Nyt kun teillä on kolmas tulossa, niin voin kertoa, että meillä on käynyt tuuri ja ollaan saatu kaikki kolme lasta hoitoon muutamankin kerran. Ollaan 2 otteeseen oltu viikonloppureissulla ulkomailla (viime toukokuussa ja kesäkuussa). Lapset ovat olleet jaettuna kahteen paikkaan. Ekalla kerralla 2 pienintä oli anopin luona (anoppi oli vielä pyytänyt serkkunsa avukseen) ja isoin oli veljeni perheen luona ja toisella kerralla kaksi isointa oli maalla mun vanhempien kanssa ja pienin oli anopin luona. Anoppi on myös pariin otteeseen hoitanut kaikkia kolmea niin, että on tullut meille yöksi ja yleensä me ollaan lähdetty ulos vasta aika myöhään, niin anoppi ei ole joutunut pitkään olemaan yksin kolmen hereillä olevan lapsen kanssa. 

Ennen nuorimman syntymää ei oltu tehty yhtään ulkomaan reissua tai muutenkaan sellaista reissua, että lapset olisivat olleet 2 yötä hoidossa. Nyt niin tuli tehtyä parikin kertaa viime kesänä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on esikoisen ja kuopuksen ikäero 2 v 10 kk ja kolmannesta lapsesta kovasti haaveillaan. Jos ei tarttis työjuttuja miettiä niin vois olla että kolmas sais tulla jopa 1,5 v. ikäerolla edelliseen mutta tylsästi täytyy miettiä myös käytännön asioita järjen kannalta.

 

Me ei olla kovia ulkomaanmatkaajia, joten sitä puolta asiasta ei juurikaan mietitä. Autokuvioita saa mies miettiä, se niitä tykkää pyöritellä ja tutkia. Isovanhempia ei asu lähellä; me ei kahta tai yhtäkään lasta saada helposti hoitoon omien menojen ajaksi, joten se kolmas lapsi ei kyllä muuttaisi tilannetta miksikään.

 

Asuntoasia vähän mietityttää mutta ei niin paljon että varsinaisena esteenä olisi. Asutaan 75 neliön kolmiossa ja jos lastenhuone olis vähän isompi ja kämpässä olis toinen wc niin ei olis valittamista sitäkään vähää mitä nyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Olen täysin samaa mieltä edellisen kanssa. Meillä on ykkösen ja kakkosen välillä alle 2v ja kakkosen ja kolmosen välillä lähemmäks 4v. Voin ihan kokemuksesta siis sanoa, että kolmosen synnyttyä oli huomattavasti helpompaa kun kakkosen synnyttyä. Voin siis suositella samaa kun edellinen. Jos harkitsee kolmatta ja ajattelee omaa jaksamista (mikä on myös kahden edellisen kannalta järkevää), niin kannattaa oikeesti pitää vähän pidempi tauko. En väitä etteikö joku olis voinut pärjätä hyvin pienelläkin ikäerolla. Riippuu niin siitä kuinka helppoja lapset on. Todennäkösempää kuitenkin on että on helpompaa jos 2 edellistä nukkuu yöt, on ilman vaippoja, ovat jo omatoimisempia, osaavat olla avuksi etc...

 

Täysi komppaus tälle! Meillä kaksi vanhinta 2v5kk ikäerolla ja kaksi nuorempaa 4v7kk ikäerolla. Elämää helpottaa todella paljon kahden isomman omatoimisuus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä taas esikoisen ja toisen välillä on 1v8kk ja toisen ja kolmannen välillä 1v5kk ja ei ole ollut yhtään raskasta, itse tykkään pienestä ikäerosta. Välillä tietysti iltaisin väsyttää kun touhua riittää aamusta iltaan ja vauvanhoitoa mutta kyllä kannatti. Kaikki ovat jättäneet yösyönnit pois 1,5-2kk iässä ja alkaneet nukkua 8-9h yöunia heräilemättä, vaipoissa on vielä osittain vanhinkin kun syksyllä aloitettu pottailu vähän taantui mutta eiköhän päästä vaipoista taas kokonaan kesällä eroon. Mutta tietenkin tämä vois olla raskastakin, riippuu niin lapsista. Keskimmäinen oli meillä haastavampi kuin esikoinen ja tämä viimeinen, poika kun on niin varmaan touhuamista täytyis olla enemmän, nämä kaksi ovat rauhallisia tyttöjä.

 

Mutta kaikista helpoin vauva-aika nyt tämän kolmannen kanssa vaikka kaikki on meillä kotihoidossa. Noista isommista on kaverit toisistaan ja ehdin touhuta ja leikkiä kun vauva on päiväunilla/lattialla lelujen tutkimishetkessä ja välillä vauvaa syöttäessäkin ja touhuilevat kyllä paljon keskenäänkin.

 

Hoidossa meillä ei ole ollut kuin esikoinen pari kertaa, keskimmäinen vaan kerran kun olin synnyttämässä kolmatta että en edes odota että kaikki 3 sais hoitoon, mulla tosin on äiti ollut perhepäivähoitaja ja monia vuosia päiväkodissakin töissä niin kyllä vois ottaa, nyt kun 2v koulukiireetkin on ohi.

 

Autoon mahduttais, farmariin jotenkuten mutta mukavuussyistä ei koeta mahtuvamme vaan halutaan tila-auto :girl_crazy:

 

Neljäs on haaveissa ja suunnitteilla ensvuoden alkupuolella että ei kai meillä kovin raskastakaan voi olla kun sellaista jo mietitään :grin:  Vauvakuumetta ei ole yhtään (eikä koskaan ole ollutkaan) mutta kun lapsia on haaveissa 4-6 ja pieni ikäero on näköjään se meidän juttu niin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon monesti törmännyt Lumikellon teksteihin ja aina osunut noi tickerit silmään :grin:  Kun meidän lapset tulee suunnilleen samaan tahtiin, esikoisen ja kolmosen välille tulee ikäeroksi 3,5v. Ja kakkosen ja kolmosen 1v5kk. Meillä oli tarkoitus tulla ikäeroa enemmän, mutta ei mulle kukaan sanonut että se voi tärpätä ekasta kierrosta :girl_haha:  Riemun jälkeen iski paniikki.

 

Esikoisella oli koliikki ja muutenkin hyvin temperamentikas, kun taas kakkonen on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen. Varmaan siksi kolmosta ruettiin edes miettimään, kun päästiin liian helpolla :girl_crazy: Me ei juurikaan matkustella, joten niitä asioita ei edes mietitty. Eikä meillä ole lapset ollut kertaakaan yökylässä. Mies halusi ostaa tila-auton kun ei ollut edes varmaa, yritetäänkö kolmatta :lol:  Mutta meilläkin ihan mukavuus syistä, ja tuntuu se olevan halvempikin.

 

Mutta siis "pieni" paniikki iski, kun kolmonen ilmoitti tulostaan, ja juuri se oma jaksaminen. Tänään oli eka neuvola, ja täti sanoi että kolmas kun syntyy, niin unohdat kodin hoidon ja ruuan laiton, keskityt vaan lapsiin ja että saan käydä yksin lenkillä (kun kerroin että se on minun henki reikä). Mies saa hoitaa kodin ja ruuan laiton, koska kukaan lapsi ei hyödy siitä, että äiti on väsynyt, stressaantunut ja pirttihirmu :girl_haha:  Neuvolan jälkeen mies ilmoitti, että muista sitten mitä se sanoi, sinä kun oot lasten kanssa, niin annat minun tehdä kotihommat :lol:  Meillä kyllä mies tykkää kokkailla ja hoitaa muutenkin sen puolen, niin hirveesti ei muutoksia arkeen tule :rolleyes:  Mutta jotenkin jäi hyvä fiilis ja sellainen, että kyllä me pärjätään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi kiinnostavaa keskustelua täällä nyt kun 12 viikkoa on kolmannen odotusta takana ja pahoinvointi taas pitänyt hallussaan niin, että hyvin todellista on meidän arjessa tämä todennäköinen/mahdollinen lapsiluvun kasvu ollut. Vielä ei tietenkään tiedä miten tässä käy, mutta vähän kauhunsekaisia ovat omat mietteet olleet, kun oma vointi ja jaksaminen ovat olleet niin rajallisia.

 

"Perhesuunnittelua" ei oikein ole ollut helppoa tehdä, kun kuviossa vaikuttaa myös mun munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen ja tuota kuopusta saatiin tehdä hoidoilla. On ollut "ajolähtötilanne", jos vähääkään haaveillaan (biologisesta) kolmannesta. Joten ikäerot nyt sitten ovat pienet ja esikoinen ehtii just täyttää neljä, jos tässä kaikki menisi hyvin.

 

Itse en ole kovinkaan käytännöllinen ihminen eikä tämä pikkulapsiarjen pyörittäminen suju multa kovin helposti. Mies on hoitanut käytännössä koko kotiarjen nyt mun oksennellessa, ja onneksi meillä on hyvin apuvoimia lähellä, sen varassa me pitkälti ollaan.

 

Mulle myös mun työ on tärkeää. Kolmatta me ihan selvästi kumpikin kaivattiin vielä meidän perheeseen, mutta tulee siitä arjesta kyllä melkoista, jos tähän temperamenttisen esikoisen ja tahtovaisen rymy-eetun lisäksi kolmas pieni tulee. Olisin myös ehdottomasti tukeutumassa päiväkodin apuun, mutta taitaa uusi hallitus ehtiä tulla väliin siinä suhteessa.

 

Ois kiva kuulla muiden mietteitä, jos tällä hetkellä on linjoilla kolmen lapsen arkea eläviä tai miettiviä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now