Adelita

Voiko nimen varata?

287 posts in this topic

Mitä mieltä olette, voiko nimen varata, ettei esim. kaveripiirissä ole sitten neljää samannimistä pikkuista? Entä onko vauvallesi ollut katsottuna nimi, joka on harvinainen/jota olet miettinyt jo vuosikausia tms., ja sitten ystäväsi/tuttusi/sukulaisesi on antanut saman nimen omalle pallerolleen?

 

Tänne kaikki keskustelu ja vuodatukset nimivaraus/-varkaus -aiheesta!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ikävä juttu. :(

 

 

Minä olen jo vuosia tiennyt erään ystäväni toivenimet tuleville lapsilleen. Kunnioitan tätä ja en edes mieti niitä tai niiden tyylisiä nimiä, koska "kaveri haluaa lapsilleen nimet xx ja xxx."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä nimeä ei voi varata. Kuitenkin on aika tökeröä antaa lapselle just se nimi, josta kaveri on puhunut jo vuosikaudet tulevan lapsensa nimenä. Eli jos tietäisin kaverin rakastavan nimeä Helmi, niin en antaisi sitä omalle lapselleni. Mutta jos joku antaisi lapselleen mun "varaaman" nimen, niin ei siitä oikeastaan voi valittaakaan.

 

Mulla on mielessä parikin aivan ihanaa nimeä, ja jos vielä lapsia meille tulee, niin ehkä pääsen niitä käyttämään. Mä olen kuitenkin valinnut sen linjan, että en kerro niitä nimiä kenellekään. Jos sitten käy niin, että kaveri käyttää saman nimen, niin eipähän tartte sitten toista nimivarkaaksi syytellä, kun kukaan ei tiedä näistä mun suosikkinimistä. Plus että enpähän ainakaan tule mainostaneeksi näitä kivoja nimiä, kun en mä halua kenenkään toisen niitä "keksivän". ;)

 

Mutta sitten tosta Isabellezan tapauksesta. Toi kuulostaa jo aika tökeröltä. Jos lapset kerran on jo syntyneet ja nimet heille annettu (vaikkakaan ei vielä ois virallisesti ilmoitettu), niin musta tuntuisi pahalta tommoinen, enkä itse kehtaisi noin suoraan ottaa "toisen keksimiä" nimiä, vaikka nyt nimet harvoin ihan ainutlaatuisia onkaan, niin että ainahan ne on jo jonkun käyttämiä. Plus että en itse haluaisi, että lapset olisivat noin läheisesti "nimikaksosia" toisten kanssa. Eli jos mä olisin vaikka päättänyt tehdä lapsestani esim. Emma Amandan ja kolme päivää ennen ristiäisiä kuulisin samannimisestä tuttavapiirissä, niin takuulla menisi ainakin toinen nimistä vaihtoon vielä viime tipassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hitsi miten kurja tapaus Isabelleza! <_<

 

Itse olen pitänyt suuni tiukasti supussa nimivaihtoehdoistamme, emme tosin ole vielä edes päättäneet mitä nimiä pojalle tulevaisuudessa tulee, ensin pitäisi nähdä onko lapsi nimivaihtoehtojensa näköinen. Minä myös pelkään nimivarkauksia lähipiirissämme...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän suvussa on ollut tapana pitää nimet omana tietonaan aina ristiäsiin/nimenantojuhlaan saakka. Olisihan se vähän tympeää, jos joku sukulaisista olisi mieltynyt samaan nimeen kuin itse ja ehtii sen lapselleen antaa, mutta enpä minä häntä nimivarkaudesta voisi syyttää.

 

Meillä kävi niin, että tyttärellämme on kolmisen kuukautta vanhempi serkku - tyttö hänkin. Tälle tytölle ei kuitenkaan annettu sellaista nimeä, jota itse olimme kaavailleet, mutta myöhemmin tytön vanhemmat paljastivat, että olivat aikoneet laittaa lapselleen saman toisen nimen kuin minkä me omalle tyttärellemme annoimme. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tapahtui myös tämmöinen. Minua sieppaa tämä vieläkin, miestä ei enään niinkään.

 

Mä ilmoitin miehelleni, että jos me joskus saadaan lapsia ja se on tyttö, niin hänen nimekseen tulee xxx. Miehelle tämä oli ok ja puhuimmekin aika avoimesti tästä nimestä. Miehen isoveli vaimoineen sais sitten toisen tyttölapsen ja pyysi meitä kummeiksi, ihan kiva ja hieno asia, kunnes mä lunttasin ennen kastamista valmiiksi kirjoitettua kummitodistusta ja näin nimen. Sama nimi mistä oltiin miehen kanssa puhuttu jo parisen vuotta. Mua niin vitutti siinä kohtaan, että multa meni maku koko kastetilaisuuteen. :(

 

Ja eniten siinä häiritsee vielä se, että nimi on melkein sama kuin isosiskollaan ja jompaakumpaa huudettaessa, heilläkin menee nimet sekaisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ollut kauan yksi lempinimi varastossa, mutta mies ei hyväksy sitä. Sitten tutustuin naiseen joka kaavaili tätä samaa nimeä lapselleen sitten joskus ja oli sopinut siitä miehensäkin kanssa. Ilahduin kovasti, kun ajattelin että tämä kaunis nimi kuitenkin tulisi lähipiiriin. Lapsen synnyttyä kaverin mies kuitenkin jänisti ja halusikin toisen nimen. Nyt pohdin että voinko mä yrittää sulatella miestäni, vai onko nimi varalla tämän kaverin mahdollisille muille lapsille, jos hän taas saisi suostuletua omansa??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen naivisti ajatellut, että jos lapsen mahdollisista nimistä puhuu julkisesti, muilla ei olisi kanttia laittaa samaa nimeä. Ikävää ettei se näköjään näytä toimivan!

 

Meidän lähipiiriin syntyy kesällä niin monta vauvaa, että päätettiin kuulutella mahdollisia nimiä avoimesti (jos joku vaikka siitä ymmärtäisi että tämä nimi on meille varattu ;)) ja kysellä muidenkin nimisuunnitelmia. Yksi poikanimistä karsiutui jo aika alkuvaiheessa, kun kuultiin työkaverini päättäneen antaa pojalleen se nimi.

Edited by Ines

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä taas olen sitä mieltä, että nimeä ei voi varata (ennen kuin lapsi on maailmassa). Jos joku kaveri päättäisi antaa lapselleen jonkun mun lemppareista, kyllähän se harmittaisi, mutta onhan niitä kauniita nimiä vaikka kuinka paljon. Mun ja veljeni suosikit tytölle on täsmälleen samat, taitaa tulla "first come, first served"-tilanne. Eri asia on tietysti jos nimeää lapset samannimisiksi vaikka parhaan ystävän lasten kanssa. Ajatuksen tasolla nimeä ei kuitenkaan musta voi varata.

 

En myöskään jaksa uskoa, että kukaan valitsisi lapselle nimeä tehdäkseen muille kiusaa tms. Voihan sen ajatella niinkin, että se oma suosikkinimi on muidenkin mielestä kaunis. Isabellezan tilanne kuulostaa tylsältä, mutta voihan tämä toinenkin pariskunta ajatella samalla tavalla, että te olette "vieneet" heidän nimensä. Eihän sitä voi tietää, vaikka nim olisi ollut ajatuksissa jo pitkään. Tämä vain ajatuksena, ei mitenkään kettuiluna. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Inhottava tilanne Izabelleza :(

 

Juuri noin minäkin toimisin, eli antaisin silti kaavailemamme nimen vaikka sen olisi joku muu vähän kuin varkain "vienyt"...

 

Itse asiassa miehen siskolle kävi niin, että miehensä työkaverin 2 vkoa aiemmin syntynyt tytär sai tasan saman nimen kuin minkä olivat omalle tyttärelleen päättäneet antaa. Ja siis, kummatkaan pariskunnat eivät olleet kertoneet nimisuunnitelmista toisilleen etukäteen. Sekin vielä, että etunimi on sellainen, joita oli siihen mennessä vuotta (viime syyskuu) annettu Suomessa 2 kpl :o, toinen nimi oli tosin nykyään suht.yleinen suosikkinimi. Mutta molemmilla tytöillä on sitten sama nimi!

 

Muoks. siis nimeä oli annettu viime vuonna siihen mennessä vuotta annettu 2 kpl, muuten on vanha suomalainen nimi.

Edited by Neiti.Aurinko

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä taas olen sitä mieltä, että nimeä ei voi varata (ennen kuin lapsi on maailmassa). Jos joku kaveri päättäisi antaa lapselleen jonkun mun lemppareista, kyllähän se harmittaisi, mutta onhan niitä kauniita nimiä vaikka kuinka paljon.

Mä olen samaa mieltä. Lisäksi vähän vierastan sellaista asetelmaa, että se joka ehtii ekana huutaa oman nimisuosikkinsa ilmoille on jotenkin etuoikeutettu käyttämään tuota nimeä. Itse tuskin edes kehtaisin "varata" mitään nimeä omaan käyttöön ellen olisi ihan satavarma, että lapsi tulee saamaan tuon nimen ja koska ainakin mun mielestä on vähän erikoista lyödä nimi täysin lukkoon ennen lapsen näkemistä niin en itse voisi tuollaista tehdä. Lisäksi noissa on vähän se ikävä puoli, että mitä jos ei koskaan tule saamaan lapsia tai saa vaikka pelkästään tyttöjä ja sitten pitää sitä tiettyä pojan nimeä varattuna ja pois käytöstä koko lähipiiristä ihan turhaan. :unsure:

 

Minäkään en oikein jaksa uskoa, että tuo Isabellezan tuttavapariskunta olisi keksinyt nimen vasta anopin kerrottua siitä heille. Neiti.Auringon tavoin tiedän tapauksen, jossa kaksi tuttavaperhettä oli aikeissa antaa täysin samat kokonimet tyttärilleen ilman, että näistä nimisuunnitelmista oli koskaan keskusteltu. Harvinaista ja tosi ikävää kyllä, mutta eihän tuollaiselle vain voi mitään. Mikäli tuo Isabellezan tietämä pariskunta olikin jo päättänyt nimet lapsilleen ennen kuin saivat kuulla teidän nimenne niin voin myös kuvitella heidän joutuneen aika kurjaan tilanteeseen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paras tapa varmasti on pitää nimet salassa, ja sit jos joku antaa saman nimen niin ei voi mitään. Mut aika iso sattuma saa sillon olla jos nimi on harvinainen. Vaikea niitä nimiä on varailla. Kunnioittaisin kyllä, jos tietäisin hyvän ystävän nimitoiveen.

 

Vähän oudolta sattumalta tuntuu tuo Isabellezan juttu, jos noita nimiä ei ole montaa (tänä vuonna) annettu. Toisaalta vuosi ei ole vielä puolessakaan, ja jos on kuitenkin vanha yleinen nimi niin sellaisethan putkahtelee uudestaan suosikeiks. Ehkä ootte vaan edelläkävijöitä.. Siinä on voinut käydä niinkin, että anopin laulama nimi on jäänyt työkaverille jonnekin korvan taa, ja sitten on myöhemmin 'keksinyt' että siinäpä hyvä nimi, edes tiedostamatta missä sen on kuullut? Mulle vois hyvin käydä niin.

 

Ootteko paljon tekemisissä tuon pariskunnan kanssa? Mua ei kyllä haittais jonkun työkavereiden samannimiset muksut, koska niiden kanssa nyt ei niin paljoo tuu aikaa vietettyä. Jos kaikkien tietämiensä/tuntemiensa ihmisten nimet pitäis karsia pois, niin vähiin kävis vaihtoehdot. Tietysti kurjan tuosta tilanteesta tekee se, että kyseessä on samanikäset kaksoset, ja jos ovat tulevaisuudessa samassa koulussa niin voi helposti mennä sekasin että olittekos te nyt ne 'Pasi ja Paula, vai Pasi ja Pauliina'?

 

Muoks: No nyt kun tarkemmin luin, niin huomasin että kyse oli Isabellezan anopin työkavereista. Eli varmaan ette ees oo missään tekemisissä. Mutta ymmärrän että harmittaa kun he kastoivat vauvansa ensin, toisaalta sellaistakaan seikkaa ei varmasti kukaan huomaa. :) Ei ihmiset oikeesti tiedä noita suosikkinimiä ynnä muita, ellei ole itselle ajankohtaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni näissä nimiasioissa pätee sellainen sanaton sopimus, ns. herrasmiessopimus, ettei mennä antamaan juuri sitä ystävän/sukulaisen nimilempparia omalle pienokaiselle. Kyllä se toteamus "maailmassa riittää kauniita nimiä" koskee enempi juuri sitä osapuolta, joka miettii antaako juuri tuo "varattu" nimi vai jokin muu omalle lapselle. Jos ystäväni on esim. ilmoittanut antavansa joskus mahdolliselle tyttärelleen nimen Olivia, niin se nimi on pois ns. omalta listaltani. Pidän kyllä nimestä paljon, mutta kyllähän maailmassa riittää kauniita nimiä! :rolleyes:

 

Toisin sanoen, jos joku on ilmoittanut jo vuosikausia sitten ystäväpiirissä, että "pojasta tulee XX ja tytöstä XX", niin nuo nimet on ikään kuin sitten varattuja. Tuota varausta vahvistaa vielä se, jos nimiä on mietitty jo kauan ennen kuin lapsia tosiasiassa alkaa edes putkahdella ystäväpiiriin. Ja jos nimet vieläpä ovat erikoisia, ts. vanhemmat ovat käyttäneet aivojaan ja aikaansa keksiäkseen nimet, joita ei joka muksulla ole, niin nimet ovat todellakin silloin sanattomalla sopimuksella tuolle pariskunnalle varattuja! Olisi mielestäni äärimmäisen noloa ja typerän törkeää mennä antamaan sitten omalle pienelle juuri tuollainen varattu (toiselle pariskunnalle tärkeä ja merkityksellinenkin) nimi!

 

Ystävä- ja sukulaispiirissä tosin voi myös keskustella näistä nimiasioista onneksi etukäteen ja kysellä toisten suosikkeja sekä suhtautumista mahdollisiin tuleviin "kaimoihin". Itse ainakin kysyisin ystävältäni ensin, jos olisin päätymässä samaan nimisuosikkiin, että onko asia ok. Asia ei ainakaan tulisi ystävälleni sitten ihan puun takaa ja välttyisin ainakin suurimmaksi osaksi nimivarkaan leimalta.

 

Ja mitä tulee siihen, että vauvan pitää "näyttää" nimeltään, niin kyllä meidän pikkuiset ainakin näyttivät juuri sen nimisiltä, kuin heistä tuleekin. Kyllä nimen voi siis mielestäni päättää jo aikoja ennen lapsen syntymääkin. Kovin montaa sellaista nimeä ei tule mieleen, joka ei menisi yksiin syntyvän pienokaisen kanssa. Enempi kyse on vanhempien omasta epäröinnistä nimen suhteen.

 

Juu, vaikeita asioitahan nämä nimihommat... Mielipiteitä on yhtä monta kuin on nimen antajaakin. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensi alkuun teidän kohdalla kävi mun mielestä aika törkeästi, mutta sitten luin avautumisviestisi vieläkin tarkemmin ja tämä

--- Hänen työkaverinsa lapsi oli...----
nousi esiin. Eli jos te ette nyt ihan kauhean usein ole tekemisissä ( jos ollenkaan), niin eihän tuosta muuta haittaa mielipahan lisäksi taida olla??

 

Koulussahan tuo saattaa tulla esiin, ellei he muuta jonnekin toisaalle ja teillä ainakin erottaa sukunimi. Meillä kun olisi tullut sukunimeä myöten sama nimi, joten jouduttiin luopumaan valitusta nimestä :(

 

 

Mies eväsi multa myös toisen nätin nimen vain siksi, että hänen yhdellä kaverillaan on tytär jonka nimi on Wera. Näemme tätä ko. miestä ehkä noin 2-10 kertaa vuodessa ja tämän tytön olen nähnyt kerran. Halusin meidän tytölle nimen Veera, mutta miehen mielestä se ei taas käynnyt koska muuten se olisi ollut sama nimi kuin tämän kaverin tytöllä.

 

Nyt tällä hetkellä mulla on ihan poika olo ja kaikki tietää meidän pojalle tulevan nimen. Lähipiiriin on tulossa kaksi vauvaa suht samaan aikaa, mutta on jo aika hyvin tiedossa, että nimivalinnat ei mene päällekkäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ollut "jännitystä" ilmassa nimiaiheesta siksi, että miehen suvussa kulkee ns. isältä pojalle melko harvinainen nimi. Se on siis miehelläni ja hänen isällään toisena nimenä.

Olemme joskus miettineet, että tämä on sitten mahdollisen poikamme toinen nimi, edelleen isältä pojalle ja sen sellaista. Kuitenkin miehen veli vaimoineen ilmaisi hyvin selkeästi olevansa ihastunut kyseiseen nimeen ja haluavansa käyttää sitä jos saavat pojan. Olivat sitä mieltä, että miehelläni on tavallaan "suurempi oikeus" antaa tuo nimi, mutta jos he käyttäisivät sitä toisena nimenä! Meidän molempien mielestä ko nimi ei oikein sovellu suomalaiseen suuhun etunimeksi, mutta sointuu kauniisti toisena nimenä.

No, meille on nyt tulossa perheen ensimmäinen lapsenlapsi ja edelleen päätös pitää, eli pojalle tulee isänsä ja isoisänsä toinen nimi. Saapa nähdä, saisiko poika vaariltaan vielä ensimmäisenkin nimen (jota vaari ei siis käytä).

 

Olen samaa mieltä aiempien kirjoittajien kanssa siitä, ettemme voisi varata tätä toista nimeä itsellemme, mikäli veljen perheeseen olisi nyt poikavauva tulossa. Harmittaisi kuitenkin vietävästi, jos nimi "vietäisiin", sillä mies on ylpeä nimestään ja toivomme kovasti että saamme antaa sen eteenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni toinen nimi voi hyvinkin olla serkuksilla samakin, jos on tuollainen perintönimi. Tiedän perheen, jossa kaikilla veljeksillä on sama suvun perintönimi toisena tai kolmantena nimenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielesta kanssa tuossa tapauksessa voi serkuksilla olla perintonimi toisenan nimena. Etenkin kun kumpikaan perhe ei suunnittele kayttavansa sita kutsumanimena, vaan se on siella merkityksensa vuoksi. Minua ei haittaisi, jos olisin samassa tilanteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisaalta noihin nimivarauksiin voi liittyä sellainen kääntöpuoli, että joku ilmoittaa jo ennen odotusta suureen ääneen laittavansa tulevaisuudessa lapsiensa nimiksi x ja xx. Kaverit ei sitten uskalla niitä kauniita nimiä käyttää. Matkan varrella voi tulla vaikka mitä mutkia matkaan tai mieli muuttua. Tai jos toinen tuleva vanhempi ei hyväksykään toisen mielestä hyvää (ja varattua) nimeä. Sitten harmittaa, kun jää ihana nimi ihan kokonaan käyttämättä. :( Eli aika varovaisesti itse varailisin nimiä etukäteen, varsinkin, kun huomaan, miten kranttu mies mulla on nimien suhteen. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka alkup. kirjoittajan tilanne onkin ikävä ja ymmärrän, jos muitakin "nimivarkaus" harmittaa, niin silti olen sitä mieltä, että etunimiä ei voi varata. En varmasti itsekään riemastuisi, jos lähipiirissä useilla lapsilla olisi sama etunimi, mutta toisaalta voihan joku suosikkinimi olla niin yleinen, että samalla luokalla on useita samannimisiä. Nimipettymyksetkin kuuluvat elämään, ei niille voi mitään. Ja kun se mieli voi matkan varrella muuttua niin kenelle sitten ilmoitetaan, ettei varaus enää olekaan voimassa. :huh:

 

En ole vielä miettinyt saati päättänyt nimivaihtoehtoja (ehkä mieheltäkin pitää mielipidettä kysyä :lol: ), mutta välttääkseni täydellisen identtisyyden, olen harkinnut yhdistelmää yleinen + harvinainen (lapselle siis tod.näk. 2 etunimeä). Ja kun sukunimi ei ole yleisimmästä päästä niin eipä haittaa vaikka etunimikaimoja lähipiirissä olisikin.

 

Kun sitten joskus nimiasia tulee ajankohtaiseksi, aion pitää huolen, että nimi on meidän kahden päätös ja otetaan käyttöön heti eikä vasta nimiäisissä/ristiäisissä. Jos sitten joku "vetää välistä" niin se ei ole meidän ongelma. Minulle tärkeintä on se, ettei nimi ole sama kuin jollain inhokkisukulaisella. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta nimien "varailu" on aika lapsellista touhua, kuulostaa joltain 15-vuotiatten jutulta...

 

Miksi sitä omaa suosikkinimeä pitää kailotella etukäteen ympäriinsä? Todennäköisyys että joku muu laittaa lapselleen saman nimen on loppujen lopuksi aika pieni. Ja jos näin käykin, niin mitä sitten?? Sehän kertoo vain siitä että teillä on samanlainen maku nimien suhteen. Voiko siitä nyt sitten ihmistä moittia? Minusta ei.

 

Parempi vain pitää suu supussa noista nimivalinnoista lapsen syntymään asti ja toivoa ettei kukaan muu tuttavapiirissä laita samaa nimeä. Toisaalta, jos se oma suosikkinimi on joku Sofia, Emilia, Onni tai Veeti tai vastaava suosikkinimi, niin silloin se riski on kyllä olemassa, "varasi" sen nimen etukäteen tai ei...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos joku kaveri on multa suosikkinimeä kysellyt, niin olen sanonut, että en halua kertoa, enkä halua kuulla heidänkään suosikkinimiä. Juurikin siitä syystä, että ei tartte sitten syytellä puolin eikä toisin nimi"varkauksista". Se on sitten vaan huonoa tuuria, jos joku sattuu keksimään just sen meidän suosikkinimen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ois niin huolissani jos omalle lapselle tulee sama nimi kuin naapurille tms. Eihän ne lapset välttis ala bestiksiksi kuitenkaan, ja jos samoissa piireissä pyörivät, ni jompikumpi saa sit jonkun älyvapaan lempparin :lol: Ja jos sille lapselleen antaa monta etunimeä, on vielä vähemmän väliä onko joku niistä sama kuin jollain toisella.

 

Omakin nimeni on aikansa yleisimpiä, ja vanhempien tuttavissa oli syntymäni aikoihin pari vuotta vanhempi, saman niminen tyttö. Ehkä sen vanhemmat sit oli kauhuissaan kun mun vanhemmat pölli niiden lapsen nimen, ja vielä tuhannet muutkin suomalaiset teki saman ryöväyksen. En tiiä näkeeks isä sillosta pomoaan enää nykyää, mul ei ainakaa oo hajuukaan miltä se kaimani ees näyttää tai missä asuu tms. Ite oon tyytyväinen et on ihan tavis nimi, ei niin paljoo salaiset ihailijat soittele, kun eivät osaa valita sitä oikeeta Maija Meikäläistä kaikkien muiden joukosta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mää oon vahingossa syyllistyny nimivarkauteen. Kun meidän jäbä oli jo kastettu, ystäväni kertoi, että heidän lapselleen, jos on poika, oli ajateltu nimeä, joka on meidän jäbän etunimi miinus yksi kirjain tai yhtä toista. Kutistettiin siis nimivalinnallamme nimivaihtoehdot yhteen, mutta mites me se oltais voitu tietää.

 

Nimiä ei mielestäni voi varata, mutta tuollaisessa tilanteessa, missä vauva(t) on jo syntynyt ja tulevia nimiä jo käytetään voisi käyttää vähän enemmän harkintaa ja jättää nimikaimat kastamatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos oikein ymmärsin niin alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa lapsella on sama nimi kuin lapsen mummun työkaverin lapsenlapsella. Vaikka nimiä voisikin varata, niin tuossa on kyllä minun mielestäni niin kaukaisesta suhteesta kysymys, että ei mitkään varaussäännöt voi päteä. :) Muutenhan kaikilla pitäisi olla ihan yksilölliset nimet.

Edited by Miljamaria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta ei voi varata. Kyllä maailmaan kaimoja mahtuu. Ja kun kukaan meistä ei tiedä saako lapsia, tai minkä merkkisiä, ei sillä oikein voi toisten valintoja rajoittaa. Jos ei halua muille antaa ideoita, niin kantsii pitää ne nimet omana tietonaan.

 

Itse huomaan että serkuksille en halua liian samanlaisia nimiä antaa. Mulle läheisillä kavereilla ei ole lapsia, eikä miehen kavereiden lapsilla niin kivoja nimiä että se olisi ongelma. Paitsi se yhden kaukaisemman kaverin suosikkinimi, josta kummankaan mies ei tykkää. Mutta oikeesti meillä molemmilla voisi hyvin olla sen niminen lapsi mun puolesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now